EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(toinen jaosto)

21 päivänä lokakuuta 2014

Asia F‑107/11 DEP

Ioannis Ntouvas

vastaan

Tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalainen keskus (ECDC)

Henkilöstö – Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen – Asianajajan palkkiot – Asianajajan toimiminen toimielimen edustajana – Työntekijän matka- ja majoituskulut sekä päivärahat – Korvattavat oikeudenkäyntikulut

Aihe:      Tuolloin voimassa olleen työjärjestyksen (jäljempänä vanha työjärjestys) 92 artiklan 1 kohtaan perustuva korvattavien oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskeva vaatimus, jonka Ioannis Ntouvas on esittänyt asiassa F-107/11, Ntouvas vastaan ECDC annetun tuomion (EU:F:2012:182, josta on vireillä muutoksenhaku Euroopan unionin yleisessä tuomiossa, asia T-94/13 P) johdosta.

Ratkaisu:      Niiden oikeudenkäyntikulujen kokonaismääräksi, jotka tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen on korvattava Ioannis Ntouvasille asiassa F‑107/11, Ntouvas vastaan ECDC, korvattavina oikeudenkäyntikuluina, vahvistetaan 9 472,19 euroa

Tiivistelmä

1.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Sellaisten tositteiden toimittaminen, jotka ovat omiaan osoittamaan korvattaviksi vaadittujen kulujen olevan todellisia – Perusteet

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b kohta)

2.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset – Toimielimen asianajajalleen maksamat palkkiot, jotka ovat asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneita välttämättömiä kustannuksia – Oikeudenkäyntikulujen vahvistamista varten huomioon otettavat seikat

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ensimmäinen kohta ja liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohta; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b kohta)

3.      Euroopan unionin erioikeudet ja vapaudet – Unionin vapauttaminen kaikista välittömistä veroista ja tullimaksuista virkakäyttöön tarkoitettujen tavaroiden osalta – Unionille välillisiä veroja koskevissa asioissa tunnustetut edut – Jäsenvaltioiden arviointi – Edellytykset

(Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 3 ja 4 artikla)

1.      Vain sen seikan perusteella, että asianosaiselle on toimitettu vain laskujen alkuperäiskappaleiden jäljennöksiä, ei voida katsoa, jos ei ole esitetty perusteluita, jotka ovat omiaan saattamaan kyseenalaiseksi mainittujen laskujen aitouden ja sen, vastaavatko ne alkuperäiskappaleita, etteivät kulut, joita vaaditaan korvattaviksi, ole oikeita ja todellisia.

(ks. 24 kohta)

2.      Kuten Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ensimmäisestä kohdasta, jota sovelletaan virkamiestuomioistuimeen kyseisen perussäännön liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohdan nojalla, käy ilmi, unionin toimielimet voivat vapaasti käyttää apunaan asianajajaa. Tämän viimeksi mainitun palkkio sisältyy siis asian käsittelystä aiheutuneisiin välttämättömiin kustannuksiin, eikä toimielimen tarvitse osoittaa, että tällainen apu oli objektiivisesti perusteltua.

Sen summan määrittelemisen osalta, johon asti asianajajan palkkiot voidaan korvata, unionin tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa vahvistaa palkkioita, jotka asianosaiset ovat velvollisia maksamaan omille asianajajilleen, vaan niillä on toimivalta määrittää määrä, johon saakka oikeudenkäyntikulut korvaamaan velvoitettu asianosainen on velvollinen korvaamaan kyseiset palkkiot. Ratkaistessaan oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan vaatimuksen unionin tuomioistuinten ei tarvitse ottaa huomioon asianajajien kansallisia palkkiosääntöjä eikä asianosaisen ja tämän asiamiesten tai avustajien mahdollista sopimusta asiasta.

Vastaavasti palkkion kiinteämääräisyys ei vaikuta virkamiestuomioistuimen arvioon korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrästä, koska tuomioistuimen arvio perustuu tuomioistuinten vakiintuneisiin arviointiperusteisiin ja täsmällisiin tietoihin, joita asianosaisten on sille toimitettava. Vaikka näiden tietojen puuttuminen ei estä virkamiestuomioistuinta vahvistamasta korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrää kohtuullisen arvion perusteella, siitä seuraa kuitenkin, että virkamiestuomioistuimen on välttämättä arvioitava esitettyjä vaatimuksia suppeasti.

Koska unionin oikeudessa ei ole tariffeja koskevia säännöksiä, unionin tuomioistuinten on arvioitava vapaasti asiaan liittyviä tietoja sekä otettava huomioon riidan kohde ja luonne, sen merkitys unionin oikeuden kannalta sekä asiaan liittyvät vaikeudet, sen työn laajuus, jota riita-asian käsittely on voinut edellyttää sen toimihenkilöiltä tai neuvonantajilta, jotka ovat osallistuneet siihen, ja taloudelliset intressit, joita riita on merkinnyt asianosaisille.

Asianomaiselle toimielimelle korvattavien asianajajan palkkioiden määrää ei pidä arvioida ottamatta huomioon työtä, jota toimielimen yksiköissä on tehty ennen asian saattamista virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi. Koska kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytys on, että asiassa on tehty valitus, jonka nimittävä viranomainen on hylännyt, toimielimen yksiköt osallistuvat lähtökohtaisesti riita-asioiden käsittelyyn jo ennen kuin ne siirretään virkamiestuomioistuimen ratkaistavaksi.

Unionin tuomioistuinten on otettava virkamiestuomioistuimessa käytävään menettelyyn liittyvän työn laajuuden osalta huomioon työtuntien kokonaismäärä, joka vaikuttaa objektiivisesti arvioituna välttämättömältä tätä menettelyä varten.

(ks. 25–30 ja 34 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio Marcuccio v. komissio (T‑515/09 P-DEP, EU:T:2013:269, 20 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio Schönberger v. parlamentti (F‑7/08 DEP, EU:F:2010:32, 29 kohta) ja tuomio Chatzidoukakis v. komissio (F‑84/10 DEP, EU:F:2014:41, 20 ja 22–24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

3.      Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 3 ja 4 artiklassa vapautetaan Euroopan unioni kaikista välittömistä veroista ja muun muassa tullimaksuista virkakäyttöön tarkoitettujen tavaroiden osalta, kun taas unionille välillisiä veroja, kuten arvonlisäveroa, koskevissa asioissa tunnustetut edut kuuluvat jäsenvaltioiden harkintavallan piiriin ja tässä pöytäkirjassa asetettujen edellytysten soveltamisalaan. Joka tapauksessa virkamiesten ja toimihenkilöiden virkamatkojen yhteydessä suorittamia palveluiden ostoja ei ole vapautettu arvonlisäverosta.

(ks. 47 kohta)