VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

1 päivänä joulukuuta 2010

Asia F-89/09

Spyridon Gagalis

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Henkilöstö – Sosiaaliturva – Työtapaturma – Pysyvä osittainen työkyvyttömyys – Päätös korvata 75 prosenttia kylpylähoidon kustannuksista – Korvaus hoidoista henkilöstösääntöjen 72 artiklan nojalla ja täydentävä korvaus henkilöstösääntöjen 73 artiklan nojalla – Oleskelusta aiheutuneiden kustannusten korvaamatta jättäminen – Täydentävän korvauksen epääminen – Henkilöstösääntöjen 73 artiklan 3 kohdan ja tapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta annettujen yhteisten määräysten 9 artiklan tulkinta

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Spyridon Gagalis vaatii virkamiestuomioistuinta yhtäältä kumoamaan neuvoston ”Henkilöstön ja hallinnon” pääosaston pääjohtajan neuvoston nimittävän viranomaisen asemassa 9.12.2008 tekemän päätöksen, jolla henkilöstösääntöjen 73 artiklan perusteella kieltäydyttiin korvaamasta 75 prosenttia kylpylähoitoon liittyvistä, oleskelusta aiheutuvista kustannuksista, ja 15.7.2009 tehdyn päätöksen, jolla kantajan valitus hylättiin osittain; toisaalta kantaja vaatii virkamiestuomioistuinta velvoittamaan neuvoston suorittamaan 1 551,38 euron suuruisen lisämaksun viivästyskorkoineen.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Kantaja vastaa kaikista oikeudenkäyntikuluista.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Sosiaaliturva – Tapaturma- ja ammattitautivakuutus – Kulujen korvaaminen

(Henkilöstösääntöjen 72 artikla ja 73 artiklan 3 kohta; tapaturma- ja ammattitautivakuutusta koskevien määräysten 9 artikla)

2.      Virkamiehet – Virkamiehelle vastainen päätös – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(Henkilöstösääntöjen 25 artiklan toinen kohta)

1.      Kun on kyse tapaturmasta aiheutuneiden hoitokustannusten korvaamisesta ja erityisesti kylpylähoidon kustannusten, oleskelusta aiheutuneet kustannukset mukaan lukien, korvaamista koskevasta hakemuksesta, henkilöstösääntöjen 73 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan ja virkamiesten tapaturma- ja ammattitautivakuutusta koskevien määräysten 9 artiklan sanamuodosta käy ilmi, että näiden kahden säännöksen ja henkilöstösääntöjen 72 artiklan välillä on yhteys. Vaikka henkilöstösääntöjen 73 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että tapaturmasta aiheutuvat kulut korvataan ”vasta sen jälkeen, kun ne korvaukset, jotka virkamies saa 72 artiklan säännösten perusteella, on maksettu, ja vain siltä osin kuin ne eivät kata kuluja”, tapaturma- ja ammattitautivakuutusta koskevien määräysten 9 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, että tapaturmasta aiheutuneet kulut korvataan ”sen jälkeen kun henkilöstösääntöjen 72 artiklassa tarkoitetusta sairausvakuutusjärjestelmästä on korvattu kuluista sille kuuluva osa kyseisessä artiklassa säädetyin edellytyksin”.

Näin ollen sekä henkilöstösääntöjen 73 artiklan 3 kohtaa että tapaturma- ja ammattitautivakuutusta koskevien määräysten 9 artiklan 1 kohdan kolmatta alakohtaa on tulkittava siten, että niissä säädetään vain täydentävästä korvauksesta, joka maksetaan henkilöstösääntöjen 72 artiklassa tarkoitetuista etuuksista aiheutuneista kuluista sen jälkeen kun sairausvakuutusjärjestelmästä on korvattu sille kuuluva kulujen osa. Tapaturmavakuutusjärjestelmä on täydentävä järjestelmä eikä siitä korvata kuluja, jotka aiheutuvat etuuksista, joita ei korvata sairausvakuutusjärjestelmästä ja joista ei tästä syystä ole maksettu lainkaan korvauksia.

(ks. 41 ja 42 kohta)

2.      Henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisen alakohdan mukaisesti kaikki asianomaisia koskevat ja heille vastaiset päätökset on perusteltava. Asianomaiselle vastaisen päätöksen perusteluvelvollisuuden tarkoituksena on yhtäältä antaa virkamiehelle, jota asia koskee, tarpeelliset perusteet sen tarkistamiseksi, onko päätös asianmukainen vai ei, ja toisaalta mahdollistaa tuomioistuinvalvonta. Tämän velvollisuuden tarkoituksena on erityisesti antaa sille, jota asia koskee, oikeus saada tiedoksi häntä koskevaan päätökseen liittyvät syyt, jotta hän voi käyttää tarpeellisia muutoksenhakukeinoja oikeuksiensa ja etujensa puolustamiseksi.

Hallinto voi korjata perustelujen alkuperäistä riittämättömyyttä vielä oikeudenkäynninkin aikana esittämillään täydentävillä täsmennyksillä, kun asianomaisella virkamiehellä oli jo ennen kanteensa nostamista tiedossaan seikkoja, jotka muodostavat alun perusteluille. Päätöksen perustelut ovat riittävät kun kanteen kohteena oleva toimenpide on toteutettu kyseisen virkamiehen tuntemassa asiayhteydessä ja kun hän voi sen avulla ymmärtää häntä koskevan toimenpiteen ulottuvuuden.

(ks. 65 ja 67 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑33/00, Martínez Páramo ym. v. komissio, 27.3.2003 (Kok. H., s. I‑A‑105 ja II‑541, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen); asia T‑145/02, Petrich v. komissio, 25.3.2004 (Kok., s. I‑A‑101 ja II‑447, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja asia T‑132/03, Casini v. komissio, 15.9.2005 (Kok. H., s. I‑A‑253 ja II‑1169, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)