Language of document : ECLI:EU:F:2014:197

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

10 päivänä syyskuuta 2014 (*)i

Henkilöstö – Väliaikainen toimihenkilö – Määräaikaisen työsopimuksen uusimatta jättäminen – Viraston henkilökunta – Henkilöstön määrän vähentäminen – ERA:n monivuotinen rahoituskehys – Kahden henkilöstötaulukon mukaisen toimen lakkauttaminen – Olennaisten muotomääräysten noudattaminen – Oikeus tulla kuulluksi – Sisäiset suuntaviivat – Yksikön etu

Asiassa F‑120/13,

jossa on kyse SEUT 270 artiklan nojalla nostetusta kanteesta,

KE, Euroopan rautatieviraston entinen väliaikainen toimihenkilö, kotipaikka Bryssel (Belgia), edustajanaan asianajaja S. A. Pappas,

kantajana,

vastaan

Euroopan rautatievirasto (ERA), asiamiehenään G. Stärkle, avustajanaan asianajaja B. Wägenbaur,

vastaajana,

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),

toimien kokoonpanossa: presidentti S. Van Raepenbusch sekä tuomarit E. Perillo ja J. Svenningsen (esittelevä tuomari),

kirjaaja: hallintovirkamies X. Lopez Bancalari,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 18.6.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1        KE vaatii Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 12.12.2013 jättämällään kannekirjelmällä, että Euroopan rautatieviraston (ERA, jäljempänä virasto) pääjohtajan 22.3.2013 tekemä päätös, jolla pääjohtaja vahvisti kantajalle, että hänen väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksensa päättyy kyseisessä sopimuksessa määrättynä päivänä eli 30.9.2013, on kumottava.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot

2        Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen (jäljempänä palvelussuhteen ehdot) 2 artiklan a kohdan mukaan, sellaisena kuin se oli voimassa käsiteltävässä asiassa, väliaikaisella toimihenkilöllä tarkoitetaan näissä palvelussuhteen ehdoissa ”toimihenkilöä, joka on määrätty hoitamaan kutakin toimielintä koskevan talousarvion pääluokan liitteenä olevaan henkilöstötaulukkoon sisältyvää tointa, jonka budjettivallan käyttäjät ovat luokitelleet väliaikaiseksi.

3        Palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:

”Edellä 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetun väliaikaisen toimihenkilön palvelussuhde voidaan solmia vain määräaikaiseksi tai toistaiseksi. Toimihenkilön, jonka palvelussuhde on solmittu määräaikaiseksi, sopimus voidaan uusia enintään kerran määräaikaiseksi. Tämän jälkeen palvelussuhde voidaan uusia toistaiseksi.”

4        Palvelussuhteen ehtojen ”palvelussuhteen päättymistä” koskevan luvun 47 artiklan b kohdan i alakohdassa säädetään, että väliaikaisen toimihenkilön palvelussuhde päättyy hänen kuollessaan tai ”kun kyseessä on määräaikainen sopimus […] työsopimuksessa mainittuna päivänä”.

 Asetus N:o 881/2004

5        Euroopan rautatieviraston perustamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EY) N:o 881/2004 (EUVL L 164, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 16.12.2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella N:o 1335/2008, 22 artiklan mukaan ERA on Euroopan unionin elin, jolla on oikeushenkilöllisyys ja jota edustaa sen pääjohtaja.

6        Asetuksen N:o 881/2004 24 artiklassa, jonka otsikkona on ”Henkilöstö”, säädetään seuraavaa:

”Viraston henkilöstöön sovelletaan [Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavia] henkilöstösääntöjä, [Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavia] palvelussuhteen ehtoja ja [unionin] toimielinten näiden henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi yhteisesti antamia sääntöjä.

2. Virasto käyttää oman henkilöstönsä suhteen mainittujen henkilöstösääntöjen ja palvelusuhteen ehtojen mukaisesti nimittävälle viranomaiselle ja työsopimuksia tekemään oikeutetulle viranomaiselle annettuja valtuuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 26 artiklan soveltamista.

3. Rajoittamatta 26 artiklan 1 kohdan soveltamista viraston henkilöstö koostuu seuraavista henkilöstöryhmistä:

‐ ‐

–        muista toimihenkilöistä, jotka on otettu palvelukseen ‐ ‐ [muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelusehtojen mukaisesti] suorittamaan toimeenpanevia tai sihteeristötehtäviä.

‐ ‐”.

 ERA:n 2.10.2008 tekemä päätös

7        ERA:n pääjohtaja teki 2.10.2008 päätöksen 150/09.08, joka koski viraston väliaikaisten toimihenkilöiden työsopimusten uusimispolitiikkaa (jäljempänä 2.10.2008 tehty päätös). Tämän päätöksen johdanto-osan perustelukappaleissa viitataan erityisesti palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäiseen kohtaan, viraston hallintoneuvoston hyväksymään henkilöstöpolitiikkaa koskevaan monivuotiseen suunnitelmaan ja asetuksen N:o 881/2004 24 artiklan 3 kohtaan.

8        Tämän 2.10.2008 tehdyn päätöksen 1 artiklassa säädetään erityisesti, että ”asetuksen ‐ ‐ N:o 881/2004 24 artiklan 3 kohdassa määriteltyjen väliaikaisten toimihenkilöiden työsopimukset voidaan uusia ‐ ‐ pitkän aikavälin toimien osalta silloin, kun kyse on ensimmäisestä uusimisesta, kahdeksi vuodeksi; jos sopimus uusitaan toisen kerran, siitä tulee toistaiseksi voimassa oleva sopimus”.

9        Kyseisen 2.10.2008 tehdyn päätöksen 2 artiklan mukaan ”tapauksissa, joissa työsopimusta on mahdollista jatkaa, pääjohtaja ilmoittaa lähtökohtaisesti kuusi kuukautta ennen toimihenkilön työsopimuksen päättymistä toimihenkilölle, jatketaanko hänen työsopimustaan vai ei.”

 Suuntaviivat työsopimusten jatkamisesta

10      ERA:n hallinto-osaston päällikkö antoi 26.11.2008 suuntaviivat työsopimusten jatkamisesta (jäljempänä suuntaviivat). Niissä muistutetaan, että 2.10.2008 tehdyn päätöksen mukaan viraston työntekijöille ilmoitetaan lähtökohtaisesti kuusi kuukautta etukäteen, jatketaanko heidän työsopimuksiaan vai ei. Suuntaviivojen tavoitteena on tarkentaa asiassa sovellettavaa menettelyä.

11      Suuntaviivoissa todetaan, että hallinto-osaston henkilöstöyksikkö (jäljempänä henkilöstöyksikkö) tekee asianomaiselle yksikön päällikölle ”lomakkeella N:o 1” ilmoituksen viimeistään kahdeksan kuukautta ennen toimihenkilön työsopimuksen päättymispäivää. Yksikön päällikkö muistuttaa tämän jälkeen työntekijää hänen työsopimuksensa päättymispäivästä ja tarjoaa hänelle mahdollisuutta keskusteluun toimihenkilön urakehitystä koskevan kertomuksen laatimisesta vastaavan arvioijan kanssa viiden arkipäivän kuluessa tiedon saamisesta.

12      Tämän jälkeen yksikön päällikkö laatii ”lomakkeen N:o 2” avulla asiakirja-aineistoon lisättävän muistion, joihin sisältyy arvio itse toimen ja siihen kuuluvien tehtävien kehittymisestä ja erityisesti viimeisimpään saatavilla olevaan urakehitystä koskevaan kertomukseen perustuva lausunto siitä, onko toimen haltija kykenevä jatkamaan kyseisen toimen hoitamista.

13      Yksikön päällikkö täyttää näiden tietojen perusteella myös henkilöstöyksikön ilmoitukseen liitetyn ehdotuksen työsopimuksen uusimisesta tai uusimatta jättämisestä (”lomakkeen N:o 1” liite). Tämän jälkeen päällikkö toimittaa ehdotuksensa ja asiakirja-aineistoon lisättävän muistion henkilöstöyksikölle viimeistään seitsemän kuukautta ennen työsopimuksen päättymistä. Henkilöstöyksikkö voi lisätä asiakirja-aineistoon lisättävään muistioon omat huomautuksensa (”lomake N:o 2”) erityisesti ehdotuksen budjettivaikutuksista ja ehdotuksen johdonmukaisuudesta siihen nähden, mitkä ovat virastossa työsopimusten jatkamiseen sovellettavat toimintatavat.

14      Henkilöstöyksikkö toimittaa ehdotuksen, johon on liitetty kaksi lomaketta, hyväksyttäväksi pääjohtajalle, joka ilmoittaa tämän jälkeen omasta päätöksestään täyttämällä ”lomakkeen N:o 1” liitteen. Pääjohtajan päätöksen saatuaan ja siinä tapauksessa, että päätöksessä suositetaan työsopimuksen päättämistä, henkilöstöyksikkö laatii kirjeen, jonka pääjohtaja allekirjoittaa ja jossa asianomaista väliaikaista toimihenkilöä muistutetaan hänen työsopimuksensa päättymispäivästä.

15      Suuntaviivoissa täsmennetään vielä, että määräajat lasketaan vasta siitä päivästä alkaen, jolloin kyseinen henkilö on vastaanottanut ilmoituksen, tai viimeistään siitä alkaen, kun tämän henkilön voidaan huolellisena työntekijänä katsoa saaneen tiedon hänelle toimitettujen asiakirjojen sisällöstä, olivatpa asiakirjat mitä tahansa.

 Budjettiasiakirjat

16      ERA:n hallintoneuvosto hyväksyi 27.11.2012 tekemällään päätöksellä viraston vuoden 2013 talousarvion sekä henkilöstösuunnitelman. Vuoden 2013 henkilöstösuunnitelmassa todetaan tältä osin, että 31.12.2011 ERA:ssa oli assistenttien tehtäväryhmässä (AST) kymmenen palkkaluokkaan AST 1 kuuluva väliaikaista toimihenkilöä, että unionin talousarviossa sallitaan vain seitsemän tähän palkkaluokkaan kuuluvaa tointa ja että virasto on päättänyt vähentää näiden tointen määrään neljään.

17      ERA:n hallintoneuvoston 20.3.2013 hyväksymästä henkilöstöpolitiikkaa koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta vuosille 2014–2016 (Multi-annual Staff Policy Plan 2014–2016 for the European Railway Agency) ilmenee, että väliaikaisten toimihenkilöiden 31.12.2012 hoitamia AST -tehtäväryhmään kuuluvia toimia oli yhteensä 42, että varainhoitovuodelle 2013 hyväksyttyyn unionin talousarvioon sisältyi 40 tähän tehtäväryhmään kuuluvaa tointa, että varainhoitovuotta 2014 koskevaan unionin talousarvioehdotukseen sisältyi 39 tähän tehtäväryhmään kuuluvaa tointa, että vuonna 2015 näitä toimia olisi 37 ja vuonna 2016 enää 36.

 Tosiseikat

18      ERA otti kantajan palvelukseen palkkaluokan AST 3 assistentiksi neljän vuoden pituisella työsopimuksella, joka oli voimassa 1.9.2007 ja 31.8.2011 välisen ajan. Viraston pääjohtajan työsopimusten tekemiseen toimivaltaisena viranomaisena kantajalle 7.5.2007 osoittamasta kirjeestä ilmenee, että tätä työsopimusta oli tarjottu kantajalle palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a kohdan ja 8‐50 artiklan mukaisesti.

19      Kyseistä työsopimusta jatkettiin ERA:n ja kantajan välillä 5.5.2011 allekirjoitetulla sopimuksen muutoksella 30.9.2013 saakka.

20      Kantaja siirrettiin omasta pyynnöstään hallinto-osaston talouspalveluista pääjohtajan toimistoon (Executive Director’s Office) ERA:n tiedotuspalveluihin, jossa hän hoiti erityisesti tiedotustehtäviä. Siirtäminen toisiin tehtäviin tapahtui 16.2.2012, ja siihen liittyi kantajan toimen siirtäminen viraston johtajiston (Directorate) palveluihin. Samana päivänä päivätyssä siirtoa toisiin tehtäviin koskevassa päätöksessä täsmennettiin myös, että kyse oli yksikön edun mukaisesta siirrosta ja että kantajan yksikön päällikön oletettiin kantajan uutena suorana esimiehenä päivittävän kantajan toimenkuvan siten, että se vastaa kantajalle jatkossa annettavia tehtäviä.

 Riidanalaiseen päätökseen johtanut menettely

21      Henkilöstöyksikön päällikkö toimitti kantajan yksikön päällikölle 22.2.2013 ilmoituksen, jossa hän 2.10.2008 tehdyn päätöksen mukaisesti pyysi yksikön päällikköä toimittamaan oman näkemyksensä täyttämällä häntä koskevan osuuden liitteenä olleesta ”kansioon sisällytettävät muistiinpanot” -lomakkeesta viimeistään 15.3.2013, jotta hän voisi ilmoittaa asianomaisille, uusitaanko kantajan 30.9.2013 päättyvä työsopimus vai ei.

22      Yksikön päällikkö ilmoitti kantajalle suullisesti 14.3.2013 käydyssä keskustelussa, ettei hän ei aikonut pyytää kantajan sopimuksen uusimista. Kantajan mukaan yksikön päällikkö selitti hänelle, että hänet oli yhdessä toimensa kanssa siirretty viraston johdon palveluihin hoitamaan ainoastaan tiedotustehtäviä mutta että oli käynyt ilmi, ettei kantajalla ollut tarpeellista koulutusta tai teknisiä taitoja, jotta hän voisi kehittyä tässä tehtävässä, joka kuuluisi jatkossa viraston johtoon. Hänen työsopimuksensa uusimatta jättämisen perusteluna ei ollut siten vedottu talousarviosta johtuviin vaatimuksiin, jotka edellyttivät hänen hoitamansa toimen lakkauttamista.

23      Kantaja selvitti prosessinjohtotoimenpiteeseen antamassaan vastauksessa, että hän oli tämän noin 20 minuuttia kestäneen keskustelun aikana vedonnut puolestaan siihen, että hänen yksikön päällikkönsä olisi pitänyt mukauttaa hänen toimenkuvaansa sen jälkeen, kun hänet oli siirretty viraston johtoon, mitä hän ei ollut tehnyt. Kantaja totesi edellä mainitussa vastauksessa siten, että ”hän ei ymmärtänyt, miksi häntä arvosteltiin nyt siitä, ettei hänellä ollut tarvittavaa pätevyyttä tiedotusalan toimeen, vaikka hänen toimeensa kuului talouden ja hallinnon tukitehtäviä”. Hän arvostelee samassa vastauksessaan yksikönpäällikköään siitä, ettei tämä ollut ottanut häntä riittävällä tavalla mukaan viraston johdon yksiköissä käsiteltäviin talousasioihin.

24      Virasto puolestaan selvitti istunnossa, että työsopimuksen uusimista koskevaa asiaa piti alun perin käsitellä 13.3.2013 pidettäväksi suunnitellussa keskustelussa, mutta että tätä keskustelua ei lopulta käyty, koska kantaja ei ollut paikalla. Kantaja ja yksikön päällikkö tapasivat 14.3.2013 aamupäivällä keskustellakseen tästä asiasta, ja he sopivat keskustelevansa siitä uudelleen kyseisen päivän kuluessa, minkä he tekivätkin illalla viraston mukaan noin tunnin kestäneessä keskustelussa.

25      Yksikön päällikkö totesi edelleen 14.3.2013 henkilöstöyksikön laatimien kansioon sisällytettävien muistiinpanojen kohdassa ”arvio itse toimen ja siihen kuuluvien tehtävien kehittymisestä”, että ”toimihenkilön hoitama toimi oli perustettu vastaamaan hänen toiveeseensa saada kokemusta talousalan ulkopuolelta”. Siinä täsmennettiin myös, että ”tämä toimi oli päätetty jättää uusimatta, jotta AST [-tehtäväryhmään kuuluvia] toimia saadaan vähennettyä [Euroopan unionin] vuoden 2013 talousarvion ja sitä seuraavien vuosien talousarvioiden sekä viraston yleisen edun mukaisesti.” Kohdassa, joka koski ”näkemystä siitä, onko toimen haltija kykenevä jatkamaan kyseisen toimen hoitamista” todettiin, että ”toimen lakkauttamisen vuoksi tällä kohdalla ei [ollut] merkitystä.”

26      ERA:n pääjohtaja vahvisti 22.3.2013 päivätyssä ja kantajan 25.3.2013 vastaanotetuksi kuittaamassa kirjeessä kantajalle, että hänen ”[1.10.]2007 alkanut [työsopimuksensa] päättyy 30.9.2013” (jäljempänä riidanalainen päätös). Kantaja sai sähköpostitse esittämänsä pyynnön johdosta 27.3.2013 jäljennöksen ehdotukseen jättää uusimatta hänen työsopimuksensa liitetyistä kansioon sisällytetyistä muistiinpanoista.

27      Henkilöstöyksikön päällikkö allekirjoitti lomakkeen tätä yksikköä koskevan osan 2.4.2013 ja yliviivasi otsikon ”Ehdotuksen budjettivaikutukset, johdonmukaisuus organisaatiossa sovellettaviin toimintatapoihin nähden ja muut tarpeelliseksi katsotut tiedot”, eikä esittänyt siten kommentteja tämän otsikon alla.

28      Kantaja teki 7.5.2013 riidanalaisesta päätöksestä valituksen Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 90 artiklan 2 kohdan nojalla. Kantaja vetosi tämän valituksen tueksi siihen, että työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen ei ollut noudattanut asianmukaista menettelyä, koska hänen yksikön päällikkönsä ”ei ollut ilmoittanut [hänelle] uusimismenettelyn aloittamisesta eikä mahdollisuudesta käydä keskustelua”, siihen, että oli tehty ilmeinen arviointivirhe siltä osin kuin kyse oli kantajan toimen lakkauttamisen tarpeellisuudesta ja viraston yleisestä edusta olla uusimatta hänen työsopimustaan ja siihen, että riidanalaisessa päätöksessä ei otettu huomioon kantajan etua ja erityisesti sitä, että jos hänen työsopimuksensa olisi uusittu, siitä olisi tullut toistaiseksi voimassa oleva.

 Valituksen hylkäämispäätös

29      Työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen hylkäsi valituksen 5.9.2013 tekemällään päätöksellä (jäljempänä valituksen hylkäämispäätös).

30      Työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen totesi tältä osin, että ennen vastauksensa perustelujen esittämistä kantajalle se halusi muistuttaa tätä asiayhteydestä, jossa riidanalainen päätös oli tehty. Se korosti, että kantaja oli yhdessä toimensa kanssa siirretty 16.2.2012 alkaen hänen omasta pyynnöstään ja että kantajan työtehtäviä oli päätetty yhteisestä sopimuksesta muuttaa siten, että niihin sisältyisi enemmän tiedotukseen liittyviä tehtäviä niin, että kantaja voisi jatkaa uraa ERA:ssa. Ilmoitettujen uudistusten ja etenkin henkilöstön tasolla toteutettavien budjettileikkausten vuoksi työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen joutui kohtaamaan kielteisiä tulevaisuudennäkymiä, ja se oli Euroopan komission vaatimuksesta pakotettu vähentämään henkilöstöään lakkauttamalla kolme AST -tehtäväryhmään kuuluvaa tointa.

31      Valituksen hylkäämispäätöksessä todettiin, että tätä henkilöstön vähentämistä jatketaan tulevaisuudessa komission valvonnan ja painostuksen alaisuudessa. ERA:n henkilöstöpolitiikkaa koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta vuosille 2014–2016 6.3.2013 antamassaan lausunnossa komissio oli esittänyt virastolle uuden vaatimuksen, että se seuraisi yleistä politiikkaa, jolla tähdätään unionin toimielinten henkilöstön vähentämiseen kahdella prosentilla vuosittain. Johtajisto oli tässä yhteydessä päättänyt lakkauttaa kaksi tointa AST -tehtäväryhmästä ja valita nämä kaksi tointa niiden viiden toimen joukosta, joita hoitivat sellaiset AST -tehtäväryhmän väliaikaiset toimihenkilöt, joiden työsopimukset päättyivät vuonna 2013. Tätä valintaa tehtäessä käytetty kiriteeri oli, minkä toimien lakkauttaminen vaikuttaisi mahdollisimman vähän viraston operatiiviseen toimintaan, ja ERA:n tätä kriteeriä soveltaen tekemä valinta kohdistui AST -tehtäväryhmään kuuluvaan toimeen resurssit ja tuki -yksikössä sekä johdon palveluihin kuuluvaan toimeen eli kantajan hoitamaan toimeen.

32      Valituksen hylkäämispäätöksessä työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen täsmensi edelleen, että kantajan hoitama toimi oli päätetty lakkauttaa ja että hänen työsopimuksensa oli päätetty jättää uusimatta sen vuoksi, että hänen yksikön päällikkönsä oli vakuuttunut siitä, että kantajan työsuoritusten taso tiedotusalan perustehtäviä hoidettaessa ei lähitulevaisuudessa nousisi niiden vaatimusten tasolle, jotka liittyivät tämän tyyppiseen toimeen. Työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen totesi, että tämä seikka oli selitetty kantajalle suullisesti 14.3.2013 esimiehen kanssa pidetyssä keskustelussa.

33      Työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen lisäsi katsoneensa näiden syiden vuoksi, ettei kantajan työsopimusta ollut mahdollista uusia, koska sitä ei ollut mahdollista rahoittaa viraston vuoden 2014 talousarviosta, koska uusia AST -tehtäväryhmään kuuluvia toimia ei ollut mahdollista perustaa ja koska mikään muu tähän tehtäväryhmään kuuluva toimi ei ollut vapaana tai vapautumassa lähitulevaisuudessa, joten kantajan siirtämistä johonkin toiseen yksikköön ei ollut mahdollista suunnitella.

34      Työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen väitti kantajan valituksessaan esittämiin perusteluihin vastatessaan, että kantajan työsopimuksen uusimatta jättämisessä oli noudatettu 2.10.2008 tehtyä päätöstä, koska hänelle oli ilmoitettu työsopimuksen päättymisestä asianmukaisesti kuusi kuukautta etukäteen. Siltä osin kuin kyse oli siitä, että kantaja oli riitauttanut viraston budjettirajoitteiden tosiasiallisuuden ja hänen toimensa lakkauttamisen asianmukaisuuden, sellaisina kuin ne oli esitetty hänen työsopimuksensa jatkamista koskevassa asiakirja-aineistoon lisättävässä muistiossa, työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen vetosi siihen, että viittaaminen AST -tehtäväryhmään kuuluvien tointen määrän vähentämiseen unionin varainhoitovuoden 2013 yleisessä talousarviossa ja sitä seuraavissa yleisissä talousarvioissa oli, kun kyse oli tällaisen muistion perusteluista, tarpeellisuuden kannalta riittävää ja että yksityiskohtaisemmat syyt oli esitetty niissä asiakirjoissa, joihin tässä muistiossa viitattiin.

35      Työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen muistutti kantajan edun huomioon ottamisesta siitä, että yksikön etu oli asetettava etusijalle suhteessa toimihenkilön etuun ja että toimihenkilön etu ei voi missään tapauksessa estää hallintoa järkeistämästä yksiköitään, jos se katsoo sen tarpeelliseksi. Työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen muistutti vielä, että virkamiestuomioistuin totesi tuomion AI vastaan unionin tuomioistuin (F‑85/10, EU:F:2012:97) 167 kohdassa, että ”hallinnolla ei voi olla velvollisuutta ehdottaa, että sellainen väliaikainen toimihenkilö, jonka ammatillisten suoritusten katsotaan olevan epätyydyttäviä, siirrettäisiin uuteen toimeen”.   

 Asianosaisten vaatimukset

36      Kantaja vaatii, että virkamiestuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen ja velvoittaa ERA:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

37      Virasto vaatii, että kanne hylätään ja kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

38      Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen, jotka koskevat olennaisten menettelymääräysten rikkomista, ilmeisiä arviointivirheitä ja ERA:lle kuuluvan huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiä.

 Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee sitä, että olennaisia menettelymääräysten rikkomista

 Asianosaisten lausumat

39      Ensimmäinen kanneperuste on jaettavissa kahteen osaan, joista ensimmäinen koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista ja toinen sellaisen olennaisen menettelymääräyksen rikkomista, joka merkitsee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista.

40      Kantaja tukeutuu tältä osin tuomioon Lux vastaan tilintarkastustuomioistuin (129/82 ja 274/82, EU:C:1984:391, 20 kohta) ja väittää, että vaikka 2.10.2008 tehdyn päätöksen ja suuntaviivojen kaltaisia sisäisiä ohjeita ei voida pitää oikeussääntöinä, joiden noudattamiseen hallinto olisi joka tilanteessa velvollinen, hallinto ei voi kuitenkaan poiketa niistä esittämättä päteviä syitä siihen. Työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen ei ollut tässä asiassa kuitenkaan noudattanut tätä periaatetta, koska se ei ollut pitäytynyt tarkasti menettelyssä, jonka se oli itse päättänyt itselleen asettaa. Kantajan mukaan tämä merkitsee paitsi yhdenvertaisen kohtelun periaatteen myös puolustautumisoikeuksien loukkaamista.

41      Kantaja väittää myös, että henkilöstöyksikkö oli pyytänyt yksikön päällikön näkemystä kantajan työsopimuksen uusimisesta vasta 22.2.2013 eli noin 20 päivää myöhemmin kuin mitä suuntaviivoissa säädetään. Niissä näet edellytetään, että tämä kuulemismenettely on aloitettava viimeistään kahdeksan kuukautta ennen kyseessä olevan työsopimuksen päättymispäivää. Kantaja arvostelee työsopimusten tekemiseen toimivaltaista viranomaista myös siitä, että, toisin kuin suuntaviivoissa säädetään, se ei ilmoittanut hänelle uusimismenettelyn aloittamisesta eikä mahdollisuudesta käydä keskustelu viiden arkipäivän kuluessa mainitun menettelyn aloittamisesta.

42      Kun työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen ei ilmoittanut kantajalle mahdollisuudesta käydä yksikön päällikön kanssa keskustelu, jossa olisi tarvittaessa mukana kantajan arvioija, joka tässä asiassa olisi ollut tämä sama yksikön päällikkö, työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen loukkasi kantajan mukaan hänen oikeuttaan tulla kuulluksi ja esittää sopimuksensa uusimatta jättämistä koskevat perustelunsa.

43      Kantaja katsoo, että työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen syyllistyi tässä asiassa lisäksi myös ”menettelyn olennaiseen rikkomiseen”, koska henkilöstöyksikkö, joka oli viimeistellyt asiakirja-aineistoon lisättävän muistion allekirjoittamalla sen 2.4.2013, ei ollut kuultu ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä 22.3.2013. Tämä merkitsee hänen mukaansa sääntöjenvastaisuutta suhteessa suuntaviivoihin sisältyviin säännöksiin, koska pääjohtajan oletetaan tekevän päätöksen työsopimuksen uusimisesta tai uusimatta jättämisestä ottaen huomioon erityisesti henkilöstöyksikön huomautukset, jotka siis puuttuivat. Kyseisellä rikkomisella oli tässä asiassa erityistä merkitystä, koska riidanalainen päätös perustui pääasiallisesti talousarviosta johtuville syille, jotka merkitsivät tarvetta lakkauttaa toimia. Kantaja väittää myös, että jos menettelyä olisi noudatettu, riidanalainen päätös olisi voinut olla olennaisesti erilainen.

44      ERA vaatii, että tämä kanneperuste on hylättävä, ja se vetoaa lähinnä siihen, että ensimmäiseksi kantaja sai käsiteltävässä asiassa joka tapauksessa ilmoituksen päätöksestä olla uusimatta hänen työsopimustaan kuusi kuukautta ennen kyseisen sopimuksen päättymistä, mikä on yhdenmukainen 2.10.2008 tehdyn päätöksen kanssa. Toiseksi se väittää suuntaviivojen osalta lähinnä, että niitä sovelletaan ainoastaan niissä tapauksissa, joissa kyseinen työsopimus on mahdollista uusia, mutta tilanne ei ole tämä silloin, kun kyseinen toimi on lakkautettava talousarviosta johtuvista syistä, kuten esillä olevassa asiassa.

 Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

–       Yleiset toteamukset

45      Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantaja arvostelee virastoa lähinnä siitä, että se loukkasi hänen oikeuttaan tulla kuulluksi ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä ja että se ei noudattanut menettelyä, jonka se oli itse päättänyt itselleen asettaa taatakseen tällaisen oikeuden kunnioittamisen.

46      Tämän seikan osalta on aluksi todettava, että palvelussuhteen ehdoissa ja etenkin niiden 47 artiklassa ei säädetä erityisestä menettelystä, jonka tarkoitus olisi, että määräajaksi palvelukseen otettua väliaikaista toimihenkilöä voidaan kuulla asianmukaisesti ennen kuin päätös olla uusimatta hänen työsopimustaan tehdään hänen osaltaan; tällainen päätös on sisällöltään omiaan vaikuttamaan kielteisesti sen henkilön ammatilliseen ja henkilökohtaiseen tilanteeseen, jota asia koskee.

47      Kun henkilöstösäännöissä ei ole asiaa koskevia säännöksiä, toimielin tai virasto voi kuitenkin määrätä sisäisistä menettelyistä ja toimintatavoista, joita noudattaen väliaikaista toimihenkilöä on mahdollista kuulla ennen kuin hänen palvelussuhteensa jatkamisesta tehdään päätös, erityisesti sisäisistä ohjeista, kunhan tällaisen mahdollisuuden käyttäminen ei johda siihen, että henkilöstösääntöjen tai palvelussuhteen ehtojen nimenomaisesta säännöstä poiketaan (ks. vastaavasti tuomio Schneider v. komissio, T‑54/92, EU:T:1994:283, 19 kohta ja tuomio Petrilli v. komissio, F‑98/07, EU:F:2009:7, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48      Alalla, jolla toimielimelle tai virastolle on henkilöstösäännöissä myönnetty laaja harkintavalta, tällaiset sisäiset ohjeet voidaan tältä osin toteuttaa sellaisen päätöksen muodossa, joka annetaan tiedoksi koko henkilöstölle ja jolla pyritään takaamaan asianomaisille virkamiehille ja toimihenkilöille samanlainen kohtelu. Silloin kun toimielin tai virasto tekee tällaisen päätöksen, sitä on pidettävä itsessään ohjeellisena käyttäytymissääntönä, josta hallintoviranomaiset päättävät itseään varten ja joista ne eivät voi poiketa ilmoittamatta syitä siihen, sillä muuten ne loukkaisivat yhdenvertaisen kohtelun periaatetta (ks. vastaavasti tuomio Louwage v. komissio, 148/73, EU:C:1974:7, 12 kohta; tuomio Lux v. tilintarkastustuomioistuin, EU:C:1984:391, 20 kohta ja tuomio Monaco v. parlamentti, T‑92/96, EU:T:1997:105, 46 kohta; henkilöstön arvioinnin osalta ks. tuomio Bernard v. Europol, F‑99/07 ja F‑45/08, EU:F:2009:84, 79 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49      Suuntaviivat, joissa säädetään yksityiskohtaisesti väliaikaisten toimihenkilöiden työsopimusten uusimisen yhteydessä ERA:ssa noudatettavasta menettelystä, ovat tässä asiassa edellä mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla sisäinen ohje. Näin ollen on todettava, että kun ERA on määrännyt, että asianomaisille ilmoitetaan lähtökohtaisesti kuuden kuukauden määräajassa ennen heidän työsopimuksensa päättymistä, sekä yksityiskohtaisesti menettelystä, jota viraston yksiköiden on noudatettava ja jossa asianomaisilla on mahdollisuus esittää omat näkemyksensä, se on 2.10.2008 tehdyn päätöksen ja suuntaviivat hyväksymällä antanut toimihenkilöilleen oikeuden tulla kuuluiksi siitä, onko heidän määräaikaisen työsopimuksensa uusiminen aiheellista.

50      Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jolla on SEU 6 artiklan nojalla sama oikeudellinen asema kuin perustamissopimuksilla, 41 artiklassa joka tapauksessa määrätään sen voimaantulosta 1.12.2009 lähtien nimenomaisesti jokaiselle kuuluvasta perusoikeudesta ”tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti”. Perusoikeuskirjan 51 artiklan mukaisesti mainittu 41 artikla koskee suoraan unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia, jotka ovat siten velvollisia kunnioittamaan ja noudattamaan kyseistä artiklaa perusoikeuskirjan 52 artiklassa määrättyjen rajoitusten puitteissa.

51      Ensimmäistä kanneperustetta on syytä tutkia kaikkien näiden seikkojen valossa.

–        Ensimmäinen osa, joka koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista

52      Aivan aluksi on syytä todeta, että kantaja oli tietoinen 2.10.2008 tehdyn päätöksen sekä niiden suuntaviivojen sisällöstä, joita hänen 5.5.2011 alkaneen työsopimuksensa uusimismenettelyssä nimenomaisesti noudatettiin, kuten hän myönsi istunnossa.

53      Siltä osin, noudattiko virasto käsiteltävässä asiassa täysimääräisesti suuntaviivoja, joilla säännellään erityisesti keskustelua, joka on käytävä viraston ja asianomaisen toimihenkilön välillä ja joka koskee hänen työsopimuksensa uusimismahdollisuuksia, asiakirja-aineistosta ja istunnossa käydystä näkemystenvaihdosta käy ilmi, että keskustelussa, jonka kantaja kävi 14.3.2013 yksikön päällikkönsä kanssa, hänelle ilmoitettiin syyt, joiden vuoksi yksikön päällikkö ei aikonut ehdottaa työsopimusten tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle kantajan väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen uusimista, eli ainakin kantajan sanojen mukaan hänen työsuoritustensa riittämättömyys hänen hoitamansa toimen vaatimuksiin nähden (ks. vastaavasti tuomio Bianchi v. ETF, F‑38/06, EU:F:2007:117, 66 kohta).

54      Mitä tulee syihin, joihin yksikön päällikkö alun perin vetosi työsopimusten tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle tekemänsä ehdotuksen tueksi – vaikka hän riidanalaisessa päätöksessä ja valituksen hylkäämispäätöksessä vetosi myös lisäsyihin – kantaja myöntää, että hän kävi tästä aiheesta keskustelua yksikön päällikkönsä kanssa 14.3.2013 ja että hänellä on siten ollut tilaisuus riitauttaa yksikön päällikön näkemys hänen työsuoritustensa laadusta ja sen todennäköisyydestä, että ne voivat tulevaisuudessa kehittyä viraston tarpeita vastaaviksi. Kantajalla oli siten tosiasiassa mahdollisuus esittää näkemyksensä esimiehelleen ennen, kuin työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen teki riidanalaisen päätöksen yksikön päällikön ehdotuksesta.

55      Viraston on kuitenkin huolehdittava siitä, että kyseiselle toimihenkilölle ilmoitetaan suuntaviivojen täytäntöönpanon yhteydessä selkeästi esimiehen kanssa käytävän keskustelun tarkoituksesta, jotta hän voi esittää asianmukaisesti kantansa ennen häneen epäedullisesti vaikuttavan päätöksen tekemistä silloin, kun kyse on hänen työsopimuksensa päättymisestä. Vaikka suuntaviivoissa ei edellytetä esimiehen ja asianomaisen toimihenkilön välinen keskustelu on käytävä kirjallisesti, ja vaikka keskustelun tarkoitusta koskevat tiedot voidaan näin ollen antaa suullisesti ja ne voivat seurata siitä asiayhteydestä, jossa keskustelu käydään, asianomaisen kutsuminen kirjallisesti keskusteluun voi osoittautua asianmukaisemmaksi ratkaisuksi.

56      Kantaja väittää tämän seikan osalta, että myöhään illalla ja yksinomaan hänen omasta aloitteestaan 14.3.2013 käydyn keskustelun jälkeenkään hänelle ei ollut ilmoitettu siitä, että hänen työsopimuksensa uusimismenettely oli aloitettu.

57      Tältä osin on muistutettava kantajan myöntäneen, että hän oli edellä mainitun keskustelun aikana tietoinen 2.10.2008 tehdystä päätöksestä ja suuntaviivoista, etenkin, koska hänen työsopimuksensa oli jo uusittu 5.5.2011 näiden samojen suuntaviivojen mukaisesti. Näissä olosuhteissa ei vaikuta todennäköiseltä, ettei kantaja ymmärtänyt 14.3.2013 käymänsä keskustelun jälkeen, että hänen työsopimuksensa uusimismenettely oli aloitettu. Sillä, että keskustelu käytiin myöhässä, ei voida asettaa kyseenalaiseksi sitä, että hänellä oli tosiasiallinen mahdollisuus esittää asianmukaisesti huomautuksensa yksikön päällikölleen sekä ammatillisten suoritustensa tason osalta että toimeensa kuuluvien tehtävien osalta ennen, kuin yksikön päällikkö ilmoitti kantajan työsopimuksen uusimista koskevan ehdotuksensa työsopimusten tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle.

58      Kantaja ei voinut olla tietämätön myöskään siitä, että hänellä olisi halutessaan ollut suuntaviivoissa nimenomaisesti annettu mahdollisuus pyytää 14.3.2013 käydyn keskustelun jälkeen keskustelun jatkamista arvioijan ominaisuudessa toimivan yksikön päällikkönsä kanssa ja tarvittaessa tämän päällikön esimiehen kanssa. Vaikkei sitä, että yksikön päällikkö lähti lomalle 15.3.2013, ole kiistetty, mikään ei estänyt kantajaa, hänen saatuaan tiedon hänen työsopimuksensa jatkoa koskevan yksikön päällikkönsä kannasta, puolustamasta etujaan uudelleen esittämällä erityisesti työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen asemassa olevalle pääjohtajalle, jolle riidanalaisen päätöksen tekeminen kuului, kirjallisia tai suullisia huomautuksia saadakseen pääjohtajan vakuuttuneeksi siitä, että yksikön päällikön ehdotusta ei tulisi noudattaa.

59      Tältä osin on lisättävä, että kantajan yksikön päällikkönsä kanssa käymän keskustelun ja riidanalaisen päätöksen tekemisen ajankohdan välillä kului kahdeksan päivää. Kantajalla oli tämän ajanjakson aikana vielä mahdollisuus täydentää kirjallisesti omaa näkemystään (ks. analogisesti tuomio Sopropé, C‑349/07, EU:C:2008:746, 49–52 kohta ja tuomio Kamino International Logistics, C‑129/13, EU:C:2014:2041, 33 kohta).

60      Lisäksi kantajan tekemän valituksen sisältö vahvistaa sen, että kantaja oli ymmärtänyt riidanalaisen päätöksen oikein huolimatta siitä, että kyseisessä päätöksessä perusteltiin sen tekemiseen oikeuttaneita syitä lyhytsanaisesti, mikä vahvistaa sen, että kantajalle oli ilmoitettu asianmukaisesti syyt, joiden vuoksi hänen yksikön päällikkönsä oli päättänyt olla pyytämättä hänen työsopimuksensa uusimista (ks. vastaavasti tuomio Solberg v. OEDT, F‑124/12, EU:F:2013:157, 34 kohta).

61      Kaikesta edellä esitetystä seuraa, ettei virasto loukannut käsiteltävässä asiassa loukannut kantajan oikeutta tulla kuulluksi ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä, etenkin kun päätös ei koske määräaikaisen työsopimuksen irtisanomista vaan tällaisen sopimuksen vapaaehtoista uusimista (ks. kuulluksi tulemista koskevan oikeuden laajuudesta asianomaiselle vastaisen toimen luonteen perusteella tuomio Bui Van v. komissio, T‑491/08 P, EU:T:2010:191, 75–77 kohta).

62      Oikeuskäytännön mukaan kuitenkin jopa sellaisessa tapauksessa, jossa puolustautumisoikeuksia on loukattu, kanneperusteen hyväksyminen edellyttää, että menettely olisi voinut ilman tätä sääntöjenvastaisuutta johtaa erilaiseen tulokseen (tuomio Wunenburger v. komissio, T‑246/04 ja T‑71/05, EU:T:2007:34, 149 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

63      Virkamiestuomioistuin toteaa tältä osin vielä lisäseikkana, että kantaja vetosi valituksessaan lisäperusteluihin, joihin työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen vastasi pysyttäen riidanalaisen päätöksen talousarviosta johtuviin vaatimuksiin olennaisesti liittyvistä syistä. Vaikka kantaja olisi todellisuudessa käyttänyt mahdollisuuttaan pyytää yksityiskohtaisempaa keskustelua esimiehensä kanssa ja vaikka hänellä olisi siten ollut mahdollisuus vedota näihin samoihin perusteluihin ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä, menettely ei olisi johtanut erilaiseen tulokseen.

64      Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on siten hylättävä.

–       Toinen osa, joka koskee olennaisen muotomääräyksen rikkomista, mikä merkitsee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista

65      Aivan aluksi on syytä todeta, että suuntaviivoissa asetettujen määräaikojen pääasiallinen tarkoitus on, kuten 2.10.2008 tehdystä päätöksestä käy ilmi, ennen kaikkea sen valvominen, että virasto toimii huolellisesti ja siten, että väliaikaiselle toimihenkilölle, jonka työsopimus on päättymässä, ilmoitetaan vähintään kuusi kuukautta ennen kyseisen työsopimuksen päättymispäivää, uusitaanko työsopimus vai ei, ja että päätös tästä asiasta tehdään siten hyvissä ajoin erityisesti, jotta päätös ei tule asianomaiselle yllätyksenä ja jotta hän voi tarvittaessa ryhtyä mahdollisiin toimenpiteisiin etsiäkseen työtä ja järjestääkseen mahdollisen muuton asemapaikastaan muuhun jäsenvaltioon, kuin missä viraston toimipaikka sijaitsee.

66      Yksikön päällikön täytettäviksi kuuluvien kohtien otsikoiden sanamuodoista ilmenee lisäksi, että suuntaviivojen mukaisella menettelyllä pyritään ennen kaikkea hankkimaan yksikön päällikön näkemys siitä, ovatko kyseiseen toimeen kuuluvat tehtävät jatkossa kehittymässä ja onko tätä tointa hoitava väliaikainen toimihenkilö ansainnut sen, että ERA jatkaa hänen palvelussuhdettaan tässä tehtävässä – millä hänen työsopimuksensa uusimista voidaan perustella – kun huomioon otetaan erityisesti tapa, jolla hän on aiemmin hoitanut tehtävänsä ja jota urakehitystä koskeva kertomus kuvaa. Kuten ERA perustellusti korostaa, tässä menettelyssä kerättävillä tiedoilla pyritään määrittämään, voiko toimihenkilö, jonka työsopimus on päättymässä, jatkaa kyseisen toimen hoitamista tai pitääkö hänen jatkaa sitä, mutta tämä edellyttää kuitenkin välttämättä sitä, että kyseinen toimi säilyy tulevaisuudessakin budjetoituna viraston henkilöstötaulukkoon.

67      On syytä palauttaa mieliin myös, että oikeuskäytännön mukaan silloin, kun suuntaviivoissa asetettuja ohjeellisia määräaikoja ei noudateta, edellytetään vielä, että tällä sääntöjenvastaisuudella on voinut olla vaikutusta riidanalaisen päätöksen sisältöön (tuomio Wunenburger v. komissio, EU:T:2007:34, 149 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

68      Kun kyse on ensinnäkin siitä, että kantajan työsopimuksen uusimismenettely aloitettiin vasta 22.2.2013 eli suuntaviivojen mukaiseen aikatauluun nähden noin 20 päivää myöhässä, kantaja ei ole kuitenkaan osoittanut, miten tämä viivästys olisi vaikuttanut riidanalaisen päätöksen sisältöön.

69      Kun kyse on toiseksi siitä, että asia saatettiin henkilöstöyksikön käsiteltäväksi vasta riidanalaisen päätöksen tekemisen jälkeen, suuntaviivoista ilmenee, ettei kyseisen yksikön kuulemisen tarkoituksena ole arvioida kyseisen toimihenkilön ansioita tai sitä, onko asianomaisen työsopimuksen uusiminen viraston etujen näkökulmasta asianmukaista. Suuntaviivoissa todetaan nimittäin ainoastaan, että henkilöstöyksikkö ”voi” lisätä omat huomautuksensa asiakirja-aineistoon lisättävään muistioon erityisesti yksikön päällikön ehdotuksen budjettivaikutuksista ja ehdotuksen johdonmukaisuudesta siihen nähden, mitkä ovat virastossa työsopimusten jatkamiseen sovellettavat toimintatavat. Henkilöstöyksikkö saattoi siten käsiteltävän asian kaltaisessa tapauksessa olla esittämättä huomautuksia sellaiseen päätösehdotukseen, joka nimenomaan ei ollut omiaan aiheuttamaan budjettivaikutuksia viraston tulevan vuoden talousarvion menoja koskevaan pääluokkaan ja joka oli lisäksi yhteensopiva sen kanssa, että budjettivaltaa käyttävä viranomainen oli lakkauttanut yhden toimen. Mikään ei myöskään viittaa siihen, että jos henkilöstöyksikkö olisi ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä täyttänyt sille varatun osan lomakkeesta, sillä olisi ollut esittää huomautuksia.

70      Käsiteltävän asian kaltaisessa tilanteessa, jossa kyseinen toimi jatkossa lakkautetaan, ehdotuksen, jonka mukaan tätä tointa hoitavan toimihenkilön väliaikaisen toimihenkilön työsopimusta ei ole tarkoitus uusia, budjettivaikutukset viraston toimintabudjetin menoina ilmaistuina ovat – aivan kuten ERA väittää – itse asiassa neutraalit, koska tällaisella päätöksellä ainoastaan vahvistetaan se, ettei seuraavan varainhoitovuoden osalta peruutettuja määrärahoja käytetä. Näin ollen asian mahdollinen saattaminen henkilöstöyksikön käsiteltäväksi ei ollut omiaan vaikuttamaan riidanalaisen päätöksen sisältöön ja siten sen lainmukaisuuteen, vaikka käsiteltäväksi saattaminen olisi tapahtunut suuntaviivojen mukaisessa ohjeellisessa määräajassa.

71      Mitä tulee kolmanneksi väitteeseen siitä, että työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen ei noudattanut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, tämä väite on hylättävä, koska työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen selvitti yhtäältä tässä asiassa talousarviosta johtuvat ja toimen lakkauttamiseen liittyvät syyt, joiden vuoksi se ei noudattanut tarkasti suuntaviivojen mukaisia menettelyjä ja ohjeellisia määräaikoja, ja koska toisaalta myös kantajan tilannetta vastaavassa tilanteessa olleen toimihenkilön väliaikaisen toimihenkilön työsopimus päättyi sopimuksen mukaisena ajankohtana.

72      Edellä esitetystä seuraa, että ensimmäisen kanneperusteen toinen osa ja siten ensimmäinen kanneperuste kokonaisuudessaan on hylättävä.

 Toinen kanneperuste, joka koskee ilmeisiä arviointivirheitä

 Asianosaisten lausumat

73      Kantaja väittää aluksi, että työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen teki ilmeisen arviointivirheen todetessaan, että kantajan hoitama toimi perustettiin ainoastaan, jotta kantaja voisi saada kokemusta talousalan ulkopuolelta, sillä kantajan pyynnöstä toteutetun siirron tarkoituksena oli myös ja ennen kaikkea se, että yksikkö, johon hänet viimeksi siirrettiin, voisi hyötyä kantajan talousalan osaamisesta. Kantaja kiistää siten sen, että hänen toimensa lakkauttaminen olisi ollut valinta, jolla oli vähiten operatiivista vaikutusta viraston toimintaan.

74      Kantaja kiistää myös sen, että työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen olisi ollut velvollinen lakkauttamaan hänen toimensa kyetäkseen vastaamaan budjetti- ja rahoitusnäkymissä vahvistettuihin tavoitteisiin. Hän toteaa tältä osin, että virasto ennakoi vuoden 2013 talousarviossaan kahden hallintovirkamiehen toimen perustamista, ja arvostelee sitä, että kolmen toimen vähentämispyrkimys kohdistui ainoastaan AST -tehtäväryhmään kuuluviin toimiin. Hän toteaa tämän jälkeen, että komissio suositteli vuosille 2014–2016 hyväksyttyä henkilöstöpolitiikkaa koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta antamassaan lausunnossa, että henkilöstöä vähennetään kahdella prosentilla, mutta että se myös kiinnitti huomiota henkilöstötaulukon mukaisten tointen täyttämisen tason heikkenemiseen, koska virastossa oli 144 toimesta täytettynä vain 139. Koska työsopimusten tekemiseen toimivaltaisella viranomaisella on ollut vuodesta 2010 alkaen käytettävissään neljästä kuuteen täyttämätöntä virkaa, se olisi voinut valita lakkauttaa jonkin näistä toimista kantajan toimen lakkauttamisen sijaan. Kantaja väittää lopuksi, että budjettivelvoitteissa edellytetty lakkauttaminen kohdistui AST 1 ja AST 2 -palkkaluokkiin kuuluviin toimiin. Koska hänen hoitamansa toimi kuului AST 3 -palkkaluokkaan ja 6.9.2013 alkaen AST 4 -palkkaluokkaan, lakkauttamisen ei olisi pitänyt kohdistua hänen toimeensa.

75      Kantaja väittää vielä, ettei pääjohtaja voinut muuttaa omasta aloitteestaan viraston henkilöstösuunnitelmaa, jossa vahvistetaan kunkin varainhoitovuoden osalta sallittujen tointen määrä tehtäväryhmittäin ja palkkaluokittain. Vain viraston hallintoneuvostolla oli näet kyseinen toimivalta.

76      Virasto vaatii, että kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

 Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

77      On syytä palauttaa mieliin, että työsopimusten tekemiseen toimivaltaisella viranomaisella on väliaikaisten toimihenkilöiden määräaikaisten työsopimusten uusimista tai uusimatta jättämistä koskevien päätösten osalta laaja harkintavalta, ja unionin tuomioistuinten tällaisen päätöksen lainmukaisuuteen kohdistuvan valvonnan on rajoituttava perusteluvelvollisuuden noudattamisen valvonnasta riippumatta koskemaan sen tarkastamista, että yksikön edun huomioon ottamisessa ei ole tapahtunut ilmeistä virhettä tai että työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen ei ole käyttänyt harkintavaltaa väärin (ks. tuomio Bianchi v. ETF, EU:F:2007:117, 92 ja 93 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

78      Virhettä voidaan tässä yhteydessä pitää ilmeisenä ainoastaan, kun se on helposti havaittavissa ja voidaan todeta selvästi niiden arviointiperusteiden valossa, joita lainsäätäjä on tarkoittanut käytettäväksi hallinnon käyttäessä harkintavaltaansa. Sen osoittaminen, että hallinto on tosiasioita arvioidessaan tehnyt ilmeisen virheen, joka on omiaan oikeuttamaan tämän arvioinnin perusteella tehdyn päätöksen kumoamisen, edellyttää näin ollen, että todisteet, joiden esittäminen kuuluu kantajalle, riittävät viemään uskottavuuden hallinnon esittämiltä arvioinneilta. Toisin sanoen kanneperuste, jonka mukaan on tehty ilmeinen virhe, on hylättävä, jos riitautettua arviointia voidaan kantajan esittämistä seikoista huolimatta pitää edelleen perusteltuna ja johdonmukaisena (ks. tuomio AI v. unionin tuomioistuin, EU:F:2012:97, 153 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

79      Koska käsiteltävässä asiassa riidanalaisessa päätöksessä ei mainita nimenomaisesti syitä, joiden vuoksi työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen päätti olla uusimatta kantajan työsopimusta, on syytä muistuttaa, että oikeudenkäyntiä edeltävä menettely on luonteeltaan muuttuva ja että tämä huomioon ottaen valituksen hylkäämispäätöksen perustelut on otettava huomioon tarkasteltaessa asianomaiselle vastaisen alkuperäisen toimen lainmukaisuutta, koska näiden perustelujen katsotaan olevan samat kuin viimeksi mainitulla toimella (tuomio Mocová v. komissio, F‑41/11, EU:F:2012:82, 21 kohta), ja että kun kyse on päätöksestä jättää uusimatta väliaikaisen toimihenkilön työsopimus, työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen voi hallinnollisen valituksen yhteydessä muuttaa tai täydentää tällaisen päätöksen perusteluja, kuten työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen on käsiteltävässä asiassa tehnyt (ks. tuomio Mocová v. komissio, T‑347/12 P, EU:T:2014:268, 33–46 kohta).

80      Kun tämä on palautettu mieliin, virkamiestuomioistuin toteaa aluksi ERA:n esittämistä talousarviosta johtuvista syistä, että kuten erityisesti komission virastolle 6.3.2013 esittämästä, kannekirjelmään liitetystä lausunnosta ilmenee, ERA oli velvollinen lakkauttamaan toimia saavuttaakseen ”kahden prosentin tavoitteen” ja että kantajan väitteistä, joilla vain riitautetaan tämän tavoitteen tosiasiallisuus kiistämällä virastolle määrättyjen budjettivelvoitteiden luonne ja laajuus asiassa, ei ilmene ERA:n tehneen ilmeistä arviointivirhettä toimien lakkauttamisvelvoitteita arvioidessaan.

81      Lisäksi on syytä palauttaa mieliin, että yksikön organisaatiosta ja toiminnasta määrääminen kuuluu ainoastaan kyseisen toimielimen toimivaltaan, ja ainoastaan esimies, kuten tässä asiassa ERA:n pääjohtaja, on vastuussa yksikön organisoimisesta. Yksikön tarpeiden arvioiminen kuuluu pelkästään esimiehelle, kun hän yksikön tarpeiden vuoksi määrää käytettävissään olevan henkilöstön tehtäviin (tuomio Labeyrie v. komissio, 16/67, EU:C:1968:37, s. 445; tuomio Geist v. komissio, 61/76, EU:C:1977:127, 38 kohta; tuomio Pitrone v. komissio, T‑46/89, EU:T:1990:62, 60 kohta ja tuomio Cesaratto v. parlamentti, T‑108/96, EU:T:1997:115, 48 kohta).

82      Unionin toimielimillä ja virastoilla on myös vapaus järjestellä hallinnolliset yksikkönsä, kunhan ne ottavat huomioon joukon avaintekijöitä, kuten niille uskottujen tehtävien luonteen ja laajuuden ja talousarvion antamat mahdollisuudet (tuomio Bellardi-Ricci ym. v. komissio, 178/80, EU:C:1981:310, 19 kohta; tuomio Scheuer v. komissio, T‑108/89, EU:T:1990:45, 41 kohta; tuomio Sebastiani v. parlamentti, T‑163/89, EU:T:1991:49, 33 kohta ja tuomio Lacruz Bassols v. yhteisöjen tuomioistuin, T‑109/92, EU:T:1994:16, 88 kohta). Tämä vapaus merkitsee kuitenkin, että toimielimillä on töiden organisoinnin tehokkuuden lisäämiseksi tai unionin poliittisten tahojen asettamiin tointen lakkauttamista koskeviin budjettivelvoitteisiin vastaamiseksi vapaus vähentää virkoja ja muuttaa tehtävien jakautumista sekä valta osoittaa toiselle toimenhaltijalle ne tehtävät, joita aiemmin hoiti lakkautetun toimen haltija, ilman että toimen vähentämisen edellytyksenä välttämättä olisi se, että hoidattavaksi annetut työt tekisi pienempi työntekijämäärä kuin ennen uudelleenorganisointia. Lisäksi on niin, ettei toimen lakkauttaminen välttämättä merkitse sitä, ettei niitä tehtäviä, joita toimeen kuului, enää olisi (tuomio Cesaratto v. parlamentti, EU:T:1997:115, 49–51 kohta).

83      ERA pysytteli siten asiaa koskevan harkintavaltansa rajoissa, kun se päätti budjettivelvoitteista johtuvista syistä lakkauttaa kaksi assistentin tointa eikä hallintovirkamiehen toimia ja kun se yksilöi ja valitsi niiden viiden assistentin toimen joukosta, joita hoitivat väliaikaiset toimihenkilöt, joiden työsopimukset päättyivät vuoden 2013 kuluessa, kantajan hoitaman toimen toiseksi niistä kahdesta toimesta, joiden lakkauttamisella on vähiten operatiivista vaikutusta (ks. vastaavasti tuomio Karatzoglou v. AER, T‑471/04, EU:T:2008:540, 59 kohta).

84      Mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan pääjohtajalla ei ole toimivaltaa muuttaa viraston henkilöstösuunnitelmaa ja johon ei vedottu oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa, kantaja ei ole osoittanut, millä tavoin ERA:n pääjohtaja teki ilmeisen arviointivirheen riidanalaisen päätöksen tehdessään.

85      Kun kyse on vielä kannekirjelmään liitetystä siirtoa toisiin tehtäviin koskevasta 16.2.2012 tehdystä päätöksestä, kyseisestä päätöksestä ilmenee nimenomaisesti, että se tehtiin yksikön edun perusteella. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yksikön etu edellyttää myös sitä, että huomioon otetaan asianomaisten henkilöiden henkilökohtaiset toiveet, koska yksikön etu ja virkamiehen henkilökohtainen tilanne ovat erottamattomassa keskinäisessä yhteydessä (ks. vastaavasti tuomio Ridolfi v. komissio, F‑3/09, EU:F:2009:162, 47 kohta). Valituksen hylkäämispäätöksessä ERA toki totesi, että kyseinen siirtoa toisiin tehtäviin koskeva päätös oli tehty kantajan pyynnöstä, pyrkimyksenään todennäköisesti asioiden yksinkertaistaminen ja tavoitteenaan sen korostaminen, että juuri tämän kantajan tekemän toisiin tehtäviin siirtämistä koskevan pyynnön takia hänet oli siirretty toimeen, joka jatkossa lakkautettiin.

86      Kantaja ei ole kuitenkaan kyennyt selvittämään, miten se, että valituksen hylkäämispäätöksessä mainitaan juuri hänen pyytäneen siirtoa jatkossa lakkautettavaan toimeen, olisi ilmeinen arviointivirhe, tai miten tällainen 16.2.2012 tehtyyn siirtoa toisiin tehtäviin koskevaan päätökseen, jonka lainmukaisuutta ei tässä asiassa ole riitautettu, liittyvä virhe olisi ollut omiaan vaikuttamaan riidanalaisen päätöksen sekä valituksen hylkäämispäätöksen laillisuuteen, sillä näillä päätöksillä oli muu tavoite, nimittäin kantajan väliaikaisen toimihenkilön sopimuksen uusimatta jättäminen.

87      Valituksen hylkäämispäätöksestä ilmenee joka tapauksessa, että työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen perusteli uusimatta jättämistä koskevan päätöksensä olennaiselta osin talousarvioista johtuvilla syillä ja että se viittasi kantajan työsuoritusten laatuun vain toissijaisena seikkana. Vaikka kantaja olisikin pääjohtajan toimistoon sijoitetutun toimensa yhteydessä hoitanut enemmän talouden ja hallinnon tukeen kuuluvia tehtäviä, jotka hän väittää hallitsevansa paremmin ja jotka sisältyivät edelleen sellaisenaan hänen toimensa kuvaukseen, jota hänen yksikön päällikkönsä ei vielä ollut päivittänyt lisäämällä siihen enemmän tiedotustehtäviä, ei tällä seikalla olisi ollut vaikutusta työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen mahdollisuuteen päättää lakkauttaa kantajan hoitama toimi sen vuoksi, että tästä lakkauttamisesta aiheutui vähiten operatiivista vaikutusta viraston toimintaa, ja näin työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen onkin tehnyt.

88      Edellä esitettyjen seikkojen perusteella toinen kanneperuste on hylättävä.

 Kolmas kanneperuste, joka koskee ERA:lle kuuluvan huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiä

 Asianosaisten lausumat

89      Perustellakseen väitettä siitä, että työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen ei noudattanut huolenpitovelvollisuuttaan kantajaa kohtaan, mutta myöntäen samalla, että yksikön edulla on etusija virkamiehen etuun nähden, kantaja väittää, että hänen etunsa olisi pitänyt ottaa edes huomioon silloin, kun päätös olla uusimatta hänen työsopimustaan tehtiin. Hän myös kertoo olevansa ymmällään sen vuoksi, että valituksen hylkäämispäätöksessä viitattiin tuomioon AI vastaan unionin tuomioistuin (EU:F:2012:97), koska hän ei ole antanut työsopimusten tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle syytä tyytymättömyyteen, minkä vahvistaa se, että hänet oli syyskuussa 2013 ylennetty. Hän päättelee tästä, että kun työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen päätti olla uusimatta hänen työsopimustaan vain hänen toimensa lakkauttamisen takia tarkastelematta hänen ansioitaan väliaikaisena toimihenkilönä tai tutkimatta mahdollisuutta siirtää hänet toiseen toimeen, se ei noudattanut huolenpitovelvollisuuttaan, koska se jätti ottamatta huomioon kantajan omat edut.

90      ERA vaatii kanneperusteen hylkäämistä ja kiistää, ettei se tutkinut mahdollisuutta siirtää kantaja toiseen toimeen, koska pääjohtaja päinvastoin tutki tällaista mahdollisuutta, mutta totesi, että AST -tehtäväryhmään kuuluvia tehtäviä ei oltu perustamassa lähitulevaisuudessa ja että kantajaa ei ollut mahdollista siirtää entiseen tehtäväänsä. Täten toimiessaan pääjohtaja ylitti tuomiosta AI vastaan unionin tuomioistuin (EU:F:2012:97) johtuvat velvoitteensa. ERA:n mukaan kantaja ei joka tapauksessa ole osoittanut, mitä tehtäviä virastossa olisi ollut käytettävissä, jotta hänen työsopimuksensa olisi voitu uusia tässä tapauksessa toistaiseksi.

 Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

91      On syytä todeta, että vaikka muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklassa säädetään mahdollisuudesta uusia väliaikaisen toimihenkilön sopimus, kyseessä ei ole oikeus, vaan pelkkä toimivaltaisen viranomaisen harkittavaksi jätetty mahdollisuus. Jo edellä mainitun vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin toimielimillä on laaja harkintavalta niiden järjestäessä yksikkönsä niille annettujen tehtävien mukaan ja sijoittaessa niiden käytettävissä oleva henkilöstö näitä tehtäviä varten, kuitenkin sillä edellytyksellä, että henkilöstö sijoitetaan yksikön edun mukaisesti. (tuomio Nebe v. komissio, 176/82, EU:C:1983:214, 18 kohta; tuomio Lux v. tilintarkastustuomioistuin, 69/83, EU:C:1984:225, 17 kohta ja tuomio Potamianos v. komissio, T‑160/04, EU:T:2008:438, 30 kohta).

92      Toisin kuin virkamiesten osalta on säädetty, väliaikaisella toimihenkilöllä, joka on otettu palvelukseen määräajaksi ja jonka työsopimus on päättymässä, ei ole oikeutta etusijaan, jonka perusteella hänet voitaisiin hän palvelussuhteensa päättyessä sijoittaa uudelleen mihin tahansa saman tehtäväryhmän toimeen, joka on vapautumassa tai joka on perustettu toimielimeen tai virastoon, jonka palveluksessa hän on (ks. vastaavasti tuomio ETF v. Michel, T‑108/11 P, EU:T:2013:625, 88 kohta).

93      Huolenpitovelvollisuutensa vuoksi toimivaltainen viranomainen on kuitenkin velvollinen ottamaan huomioon kaikki tosiseikat, jotka voivat vaikuttaa päätökseen, ja erityisesti kyseisen toimihenkilön etu silloin, kun se arvioi yksikön etua tehdessään päätöstä uusia tai olla uusimatta väliaikaisen toimihenkilön määräaikaista työsopimusta. Asianomaisen toimihenkilön henkilökohtaisen edun huomioon ottamisessa ei kuitenkaan voida mennä niin pitkälle, että toimivaltaista viranomaista kielletään jättämättä uusimatta määräaikaista työsopimusta tämän toimihenkilön vastustuksesta huolimatta, kun yksikön etu sitä edellyttää (tuomio Klug v. EMEA, F‑35/07, EU:F:2008:150, 79 kohta). Kun kyse on virastosta, huomioon on otettava lisäksi se erityinen asiayhteys, jossa unionin virastot yleisesti toimivat ja jolle on tunnusomaista erityisesti se, että niillä on rajallinen henkilöstö ja erityisiä operatiivisia velvoitteita (ks. vastaavasti tuomio ETF v. Schuerings, T‑107/11 P, EU:T:2013:624, 97 ja 100 kohta).

94      Riidanalaisessa päätöksessä ei tässä asiassa mainita muodollisesti syitä, joiden perusteella se on tehty. Valituksen hylkäämispäätöksestä ilmenee kuitenkin, että työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen harkitsi kantajan etua saada työsopimuksensa uusittua tässä tapauksessa toistaiseksi voimassa olevaksi. Tämän vuoksi se selitti, ettei sillä ollut mahdollisuutta siirtää kantajaa toiseen vapaaseen tai lähitulevaisuudessa vapautuvaan toimeen.

95      Unionin toimielimiin ja virastoihin kohdistettujen niiden yleisten poliittisten vaatimusten takia, joiden mukaan henkilöstöä on vaiheittain ja vuosittain vähennettävä, työsopimusten tekemiseen toimivaltaista viranomaista ei voida arvostella siitä, että se olisi loukannut huolenpitovelvollisuuden periaatetta sen vuoksi, että se ei uusinut kantajan palvelussuhdetta toistaiseksi voimassa olevaksi sen vuoksi, että viraston talousarviosta oli lakkautettu toimia, kuten kantajan tähän asti hoitama toimi.

96      Tämä pitää paikkansa erityisesti, koska kyseisen toimihenkilön ansioluetteloon ei joka tapauksessa sisältynyt erityisiä ansioita hänelle viime aikoina annettujen tehtävien hoitamisessa. Oikeuskäytännöstä, johon työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen on valituksen hylkäämispäätöksessä vedonnut, käy ilmi – joskin toissijaisesti – että toimihenkilön, jonka ammatillisten suoritusten on katsottu olevan epätyydyttäviä, henkilökohtaisen edun huomioon ottamisessa ei kuitenkaan voida mennä niin pitkälle, että toimivaltaista viranomaista kielletään jättämättä uusimatta määräaikaista työsopimusta tämän toimihenkilön vastustuksesta huolimatta, kun yksikön etu sitä edellyttää (tuomio Klug v. EMEA, EU:F:2008:150, 79 kohta; tuomio AI v. unionin tuomioistuin, EU:F:2012:97, 167 ja 168 kohta ja tuomio Solberg v. OEDT, EU:F:2013:157, 45 kohta).

97      Vaikka kantajasta vuodelle 2012 laadittuun urakehitystä koskevaan kertomukseen sisältyviä arvioita ei voida tässä asiassa ottaa huomioon siltä osin, kuin kertomus on laadittu riidanalaisen päätöksen tekemisen jälkeen, viraston toimittamista asiakirjoista ilmenee, että kantajan työsuoritukset eivät olleet erityisen ansiokkaita eli ne eivät ole vastanneet sitä, mitä asianomaisen esimies häneltä odotti. Aivan kuten virasto esittää, se, että kantajan ansiot eivät olleet tätä tyydyttävämmät, saattoi siten olla tämän tuomion 83 kohdassa esitetyn perusteen ohella lisäperusteena sille, että kantajan hoitama toimi valittiin toiseksi niistä kahdesta toimesta, jotka oli lakkautettava budjettivelvoitteisiin vastaamiseksi, ja sillä voidaan siten perustella kantajan työsopimuksen uusimatta jättämistä.

98      Edellä esitetystä seuraa, että kolmas kanneperuste on hylättävä.

99      Koska yksikään kantajan kolmesta kanneperusteesta ei ole menestynyt, kanne on hylättävä.

 Oikeudenkäyntikulut

100    Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisen työjärjestyksen 2 osaston 8 luvun muiden säännösten soveltamista. Työjärjestyksen 88 artiklassa kuitenkin määrätään, että asianosainen, myös asian voittanut asianosainen, voidaan velvoittaa korvaamaan oikeudenkäyntikulut osittain tai kokonaan, jos se katsotaan perustelluksi kyseisen osapuolen menettelyn takia, ottaen huomioon myös tämän menettely ennen asian vireilletuloa, erityisesti siinä tapauksessa, että kyseisen asianosaisen katsotaan aiheuttaneen toiselle asianosaiselle kuluja tarpeettomasti tai haitantekona.

101    Tässä tuomiossa esitetyillä perusteilla kantaja on hävinnyt asian. Lisäksi ERA on vaatimuksissaan nimenomaisesti vaatinut, että hänet velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Työjärjestyksen 88 artiklan säännösten soveltamista voidaan kuitenkin perustella tämän asian olosuhteilla, sillä virasto olisi voinut hoitaa kantajan työsopimuksen uusimismenettelyn huolellisemmin ja läpinäkyvämmin. On siten syytä päättää, että ERA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja että se velvoitetaan korvaamaan puolet kantajan oikeudenkäyntikuluista.

Näillä perusteilla

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Euroopan rautatievirasto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan puolet KE:n oikeudenkäyntikuluista.

3)      KE vastaa puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan.


Van Raepenbusch

Perillo

Svenningsen

Julistettiin Luxemburgissa 10 päivänä syyskuuta 2014.

W. Hakenberg

 

       S. Van Raepenbusch

kirjaaja

 

       presidentti


*      Oikeudenkäyntikieli: ranska.


i      Sen säännöstön mukaisesti, joka koskee henkilötietojen suojaa unionin yleisen tuomioistuimen hoitaessa lainkäyttötehtäviään, tuomion julkisesta versiosta on kirjaajan päätöksellä poistettu asianosaisten henkilöllisyyttä koskevat tiedot.