VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
2 päivänä heinäkuuta 2009
Asia F-49/08
Massimo Giannini
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Henkilöstö – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Irtisanominen koeajan päätteeksi – Sääntöjenvastaisissa olosuhteissa suoritettu koeaika – Arviointimenettelyn sääntöjenvastaisuudet – Matkakulut – Kolmannessa maassa sijaitseva edustusto
Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Giannini vaatii, että virkamiestuomioistuin kumoaa 10.7.2007 tiedoksi annetun komission päätöksen hänen irtisanomisestaan ja tarvittaessa kumoaa hänen tästä päätöksestä tekemänsä valituksen hylkäämispäätöksen; tämän seurauksena velvoittaa komission maksamaan kaikki hänen työsopimuksensa jatkamiseen liittyvät taloudelliset etuudet; joka tapauksessa kumoaa 27.7.2007 ja 20.9.2007 tehdyt päätökset pidättää hänen elokuun 2007 palkastaan 5 218,22 euroa ja velvoittaa maksamaan tämän summan viivästyskorkoineen; joka tapauksessa kumoaa 28.8.2007 tehdyn päätöksen rajoittaa asettautumiskorvaus kolmasosaan marraskuussa 2006 maksetusta summasta ja periä takaisin loput kaksi kolmasosaa, eli 4 278,50 euroa helmikuun 2008 palkasta ja velvoittaa siten palauttamaan tämän summan viivästyskorkoineen; velvoittaa korvaamaan aineellisen vahingon ja henkisen kärsimyksen, jonka määräksi on väliaikaisesti arvioitu 200 000 euroa.
Ratkaisu: Komission 27.7.2007 tekemä päätös, jolla on määrätty perittäväksi takaisin kolmasosa kantajalle vuonna 2007 matkakulujen korvaamiseksi myönnetystä summasta kumotaan. Komissio velvoitetaan suorittamaan kantajalle 27.7.2007 tehdyllä päätöksellä perusteettomasti pidätetty summa, paitsi siltä osin kuin päätös koskee kantajan perheen matkakuluja; tälle summalle on maksettava viivästyskorkoa, joka lasketaan asianomaisena ajanjaksona sovellettavan Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioille määrittelemän korkokannan mukaan, korotettuna kahdella prosenttiyksiköllä, pidätyspäivästä siihen saakka, kunnes summa on tosiasiallisesti maksettu. Lausunnon antaminen vaatimuksesta kumota 28.8.2007 tehty päätös, jolla komissio on rajoittanut kantajan asettautumiskorvauksen kolmasosaan marraskuussa 2006 maksetusta summasta raukeaa. Kanne hylätään muilta osin. Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kolme neljäsosaa komission oikeudenkäyntikuluista. Komissio vastaa yhdestä neljäsosasta omia oikeudenkäyntikulujaan.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Kanne – Täysi harkintavalta – Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut taloudellisluonteiset riidat – Käsite
(Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohta)
2. Virkamiehet – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Koeaika – Tarkoitus – Suorittamista koskevat olosuhteet
(Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 84 artikla)
3. Virkamiehet – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Luokittelu – Tehtäväryhmään AST kuuluvan virkamiehen tekemä tehtäväryhmän IV sopimussuhteisen toimihenkilön valvonta
(Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 80 artiklan 2 kohta)
4. Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Koeaika – Suorittamista koskevat olosuhteet – Huomautus
(Henkilöstösääntöjen 34 artikla)
5. Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotomääräykset
(Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäinen kohta ja liitteessä I olevan 7 artiklan 3 kohta; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 35 artiklan 1 kohta)
6. Virkamiehet – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Koeaika – Tulosten arviointi
(Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 84 artiklan 3 kohta)
7. Virkamiehet – Yhdenvertainen kohtelu – Vakinaiset virkamiehet ja koeajalla olevat toimihenkilöt
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 84 artikla)
8. Virkamiehet – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Koeaika – Koeajan päättyessä laadittava kertomus – Merkitys ja sisältö
(Henkilöstösääntöjen 25 artikla; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 11 artiklan ensimmäinen kohta ja 81 artikla)
9. Virkamiehet – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Koeaika – Koeajan päättyessä laadittava kertomus
(Henkilöstösääntöjen 25 artikla; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 11 artiklan ensimmäinen kohta ja 81 artikla sekä 84 artiklan 3 kohta)
10. Virkamiehet – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Koeaika – Irtisanomispäätös
(Henkilöstösääntöjen 25 artikla; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 11 artiklan ensimmäinen kohta ja 81 artikla)
11. Virkamiehet – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Koeaika – Asianomaisen kykyjen kielteinen arviointi – Koeajan pidentäminen
(Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 84 artiklan 3 kohta)
12. Virkamiehet – Kulukorvaus – Vuotuinen matkakulukorvaus
(Henkilöstösääntöjen liitteessä VII oleva 8 artikla)
13. Virkamiehet – Kulukorvaus – Vuotuinen matkakulukorvaus
(Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 8 artiklan 4 kohta)
1. Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja ”taloudellisluonteisia riitoja” ovat paitsi toimihenkilöiden toimielintä vastaan nostamat vastuuta koskevat kanteet myös kaikki kanteet, joissa vaaditaan, että toimielin maksaa toimihenkilölle rahasumman, johon tämä katsoo olevansa oikeutettu henkilöstösääntöjen mukaisesti tai muun sellaisen toimen mukaisesti, jota hänen palvelussuhteeseensa sovelletaan. Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdan mukaan yhteisöjen tuomioistuimilla on näissä riidoissa täysi harkintavalta, jonka mukaisesti niille kuuluu kokonaisvaltaisen ratkaisun antaminen niiden käsiteltäväksi saatettuihin oikeusriitoihin, eli niiden on lausuttava kaikista toimihenkilön oikeuksista ja velvollisuuksista niitä tapauksia lukuun ottamatta, joissa kyseessä olevalle toimielimelle toimitetaan tuomion tietty osa pantavaksi täytäntöön yhteisöjen tuomioistuinten valvonnan alaisena ja yhteisöjen tuomioistuinten vahvistamin täsmällisin edellytyksin. Näin ollen yhteisöjen tuomioistuinten on tarvittaessa velvoitettava toimielin maksamaan summa, johon kantaja on oikeutettu henkilöstösääntöjen tai jonkin muun oikeudellisen toimen mukaisesti.
(ks. 39–42 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑135/06 P, Weißenfels v. parlamentti, 18.12.2007 (Kok., s. I‑12041, 65, 67 ja 68 kohta)
2. Koeajan päättyessä tehty irtisanomispäätös on kumottava, jos kantajalla ei ole ollut mahdollisuutta suorittaa koeaikaansa tavanomaisissa olosuhteissa.
Vaikka koeaikaa, jonka tarkoituksena on arvioida koeajalla olevan henkilön kykyjä ja käytöstä, ei voida rinnastaa koulutusjaksoon, on kuitenkin välttämätöntä, että asianomaisella on koeaikansa aikana mahdollisuus osoittaa ammattikelpoisuutensa. Tämä edellytys merkitsee käytännössä sitä, että koeajalla olevan henkilön on saatava asianmukaisia ohjeita ja neuvoja, jotta hän voi mukautua hoitamansa tehtävän erityisiin vaatimuksiin.
Kyseisten ohjeiden ja neuvojen vaadittavaa tasoa ei pidä arvioida abstraktisti vaan konkreettisesti, jolloin on otettava huomioon hoidettujen tehtävien luonne. Tässä tarkoituksessa ei voida sivuuttaa koeajalla olevan henkilön aikaisempaa kokemusta. Vaikka tämä kokemus ei sellaisenaan voi asettaa koeajan tarpeellisuutta kyseenalaiseksi, se voi määrittää sen, missä määrin henkilöä on ohjattava, jotta koeaika vastaisi tarkoitustaan.
(ks. 65 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 3/84, Patrinos v. TSK, 15.5.1985 (Kok., s. 1421, 20–24 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑26/91, Kupka-Floridi v. TSK, 1.4.1992 (Kok., s. II‑1615, 44 kohta); asia T‑568/93, Correia v. komissio, 30.11.1994 (Kok. H., s. I‑A‑271 ja II‑857, 34 kohta) ja asia T‑96/95, Rozand-Lambiotte v. komissio, 5.3.1997 (Kok. H., s. I‑A‑35 ja II‑97, 95 kohta)
Virkamiestuomioistuin: asia F‑112/06, Krcova v. yhteisöjen tuomioistuin, 18.10.2007 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 48 kohta, valitus vireillä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, asia T‑498/07 P); asia F‑73/07, Doktor v. neuvosto, 16.4.2008 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 31 ja 33–36 kohta, valitus vireillä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, asia T‑248/08 P)
3. Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 80 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että tehtäväryhmän IV sopimussuhteiset toimihenkilöt voivat hoitaa tehtäviään virkamiesten valvonnassa ryhmästä riippumatta. Tässä säännöksessä ei siis kielletä sitä, että tehtäväryhmään IV kuuluvan sopimussuhteisen toimihenkilön tehtäviä voidaan tarvittaessa hoitaa tehtäväryhmään AST kuuluvan virkamiehen valvonnassa.
(ks. 72 kohta)
4. Koeajalla olevan virkamiehen oikeus suorittaa koeaikansa säännönmukaisissa olosuhteissa taataan riittävästi suullisella huomautuksella, jonka perusteella tämä voi mukauttaa ja parantaa suorituksiaan yksikön vaatimusten mukaisesti.
(ks. 84 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Rozand-Lambiotte v. komissio, 102 kohta
5. Vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kannekirjelmää voidaan tukea ja täydentää tietyiltä osin viittaamalla kannekirjelmän liitteenä olevien asiakirjojen kohtiin, liitteillä on puhtaasti todistuksellinen ja täydentävä tehtävä, eikä niitä siis voida käyttää kannekirjelmässä pääpiirteittäin esitetyn kanneperusteen kehittämiseen esittämällä väitteitä tai perusteluita, joita kannekirjelmässä ei ole esitetty. Kantajan on esitettävä kannekirjelmässä täsmälliset väitteet, joista asiassa on lausuttava, sekä vähintään pääpiirteittäin oikeudelliset seikat ja tosiseikat, joihin nämä väitteet perustuvat.
Virkamiestuomioistuimessa liitteitä voidaan sitäkin vähemmän käyttää kannekirjelmässä pääpiirteittäin esitetyn kanneperusteen kehittämiseen esittämällä väitteitä tai perusteluita, joita kannekirjelmässä ei ole esitetty, sillä yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 7 artiklan 3 kohdan mukaan virkamiestuomioistuimen menettelyn kirjallinen vaihe muodostuu lähtökohtaisesti ainoastaan yhdestä kirjelmien vaihdosta, paitsi jos virkamiestuomioistuin toisin päättää. Tämä virkamiestuomioistuimen menettelyyn liittyvä erityispiirre selittää sen, että toisin kuin yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tai yhteisöjen tuomioistuimen osalta, kanneperusteita ja perusteluja ei voida esittää kannekirjelmässä yhteenvetona. Tällainen joustavuus johtaisi käytännössä siihen, että yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön liitteessä I vahvistettu myöhempi erityissäännös menettäisi suurelta osin tehokkuutensa.
(ks. 86 ja 87 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑340/03, France Télécom v. komissio, 30.1.2007 (Kok., s. II‑107, 167 kohta)
6. Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 84 artiklan 3 kohdassa on tarkoitus antaa arvioijalle ja työsopimusten tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle laaja harkintavalta koeajalla olevan henkilön kykyjen ja suoritusten arvioimiseksi yksikön edun kannalta. Näin ollen yhteisöjen tuomioistuinten asiana ei ole korvata omalla arvioinnillaan toimielinten arviointia koeajan arviointia koskevien seikkojen merkityksestä, vaan niiden valvonta rajoittuu sen tutkimiseen, ettei ilmeistä arviointivirhettä ole tehty tai ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin.
(ks. 89 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Rozand-Lambiotte v. komissio, 112 kohta
Virkamiestuomioistuin: em. asia Krcova v. yhteisöjen tuomioistuin, 62 kohta
7. Virkamiehille annettuja menettelyllisiä takeita heidän arviointinsa yhteydessä ei voida ulottaa koskemaan koeajalla olevia toimihenkilöitä. Vakinaisten virkamiesten ja koeajalla olevien toimihenkilöiden oikeudellinen ja tosiasiallinen asema ovat olennaisesti erilaiset. Erityisesti koeajalla olevan henkilön tosiasiallista tilannetta ei voida verrata jo vuosia tehtäviään hoitaneen virkamiehen tilanteeseen. Virkamiesten arviointia koskevia sääntöjä ei myöskään voida soveltaa sellaisinaan koeajalla olevien henkilöiden arviointiin. Vakinaisen virkamiehen arviointikertomuksella ja koeaikaa koskevalla kertomuksella on eri tehtävät, sillä koeaikaa koskevan kertomuksen tarkoituksena on ensisijaisesti arvioida koeajalla olevan henkilön kykyä suoriutua tehtäviensä sisältämistä vaatimuksista, kun taas arviointikertomuksen ensisijaisena tehtävänä on varmistaa, että hallinto saa säännönmukaisesti mahdollisimman kattavasti tietoa virkamiehen edellytyksistä suorittaa tehtävänsä.
(ks. 92 ja 95 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: em. asia Doktor v. neuvosto, 85 ja 86 kohta
8. Sopimussuhteisen toimihenkilön koeaikaa koskeva kertomus ja sitä seuraavat lausunnot, kuten esimiehen tai arviointikomitean lausunnot, eivät ole henkilöstösääntöjen 25 artiklassa, johon muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 11 artiklan ensimmäisessä kohdassa ja 81 artiklassa viitataan, tarkoitettuja asianomaiselle vastaisia päätöksiä. Vaikka näin ollen koeaikaa koskevan kertomuksen ja sitä seuraavien lausuntojen on oltava riittävän perusteltuja, jotta työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen voi perustella ja tehdä päätöksensä, niissä ei kuitenkaan pidä kuvailla yksityiskohtaisesti kaikkia tosiseikkoja, joihin ne perustuvat. Arvioijalla ei etenkään ole velvollisuutta kuvata kaikkea koeajalla olevan henkilön toimintaa tai mainita tyhjentävästi ja yksityiskohtaisesti koeaikana esille tulleita vaikeuksia. Arvioijan, toimihenkilön esimiehen tai arviointikomitean ei liioin voida edellyttää käsittelevän kaikkia tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja, jotka koeajalla oleva toimihenkilö on tuonut esille itse suorittamassaan arvioinnissa tai täydentävissä huomautuksissa.
(ks. 93 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 98/81, Munk v. komissio, 25.3.1982 (Kok., s. 1155, 14 kohta)
9. Vaikka muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 84 artiklan 3 kohdan tarkoituksena on taata sopimussuhteisille toimihenkilöille oikeus esittää mahdolliset huomautuksensa työsopimusten tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle ja vakuuttaa heille, että nämä huomautukset otetaan huomioon, samojen palvelussuhteen ehtojen 11 artiklan ensimmäinen kohta ja henkilöstösääntöjen 25 artikla, joihin kyseisten palvelussuhteen ehtojen 81 artiklassa viitataan sopimussuhteisten toimihenkilöiden osalta, eivät koske arviointimenettelyssä kuultujen esimiesten antamia lausuntoja. Näin ollen heillä ei ole velvollisuutta ottaa nimenomaisesti perusteluissa kantaa kaikkiin koeajalla olevan toimihenkilön esittämiin väitteisiin.
(ks. 103 ja 105 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑98/98, Trigari-Venturin v. käännöskeskus, 21.9.1999 (Kok. H., s. I‑A‑159 ja II‑821, 57 kohta)
10. Päätöstä koeajalla olevan toimihenkilön irtisanomisesta koeajan päättyessä koskee muodollinen perusteluvaatimus. Koska muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 81 artiklassa viitataan sopimussuhteisten toimihenkilöiden osalta samojen palvelussuhteen ehtojen 11 artiklan ensimmäiseen kohtaan, jota sovelletaan väliaikaisiin toimihenkilöihin, ja koska tämän viimeksi mainitun säännöksen mukaan kyseisiin väliaikaisiin toimihenkilöihin on sovellettava henkilöstösääntöjen 25 artiklaa, jossa velvoitetaan perustelemaan kaikki asianomaiselle vastaiset päätökset, päätös olla vakinaistamatta sopimussuhteista toimihenkilöä koeajan päättyessä on perusteltava.
Päätös on riittävän perusteltu, kun se on tehty asianomaisen tuntemassa yhteydessä, jonka perusteella tämä voi ymmärtää hänen osaltaan toteutetun toimenpiteen. Näin on silloin, kun tätä päätöstä ovat edeltäneet esimiehen kanssa käydyt keskustelut kyseisestä tilanteesta. Lisäksi perusteluvaatimuksen täyttää sellainen päätös, jossa viitataan asiakirjaan, joka on jo asianomaisen henkilön hallussa ja jossa mainitaan ne seikat, joihin toimielin on perustanut päätöksensä.
(ks. 115 ja 117 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat C‑116/88 ja C‑149/88, Hecq v. komissio, 7.3.1990 (Kok., s. I‑599, 26 ja 27 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑331/94, IPK v. komissio, 15.10.1997 (Kok., s. II‑1665, 52 kohta) ja em. asia Trigari-Venturin v. käännöskeskus, 84 kohta
11. Hallinnolla on laaja harkintavalta sen arvioidessa koeajalla olevan henkilön soveltuvuutta ja suorituksia yksikön edun kannalta. Erityisesti muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 84 artiklan 3 kohdassa käytetty ilmaisu ”poikkeuksellisesti” osoittaa, että työsopimusten tekemiseen toimivaltaisella viranomaisella on laaja harkintavalta sen määrittäessä esillä olevien tosiseikkojen ja yksittäistapauksen olosuhteiden perusteella, missä tilanteessa koeajan pidentäminen on toivottavaa. Näin ollen yhteisöjen tuomioistuimet voivat kumota toimielimen arvioinnin koeajan tuloksesta ainoastaan ilmeisen arviointivirheen tai harkintavallan väärinkäytön tapauksessa.
Vaikka hallinnon huolenpitovelvollisuus toimihenkilöitään kohtaan merkitsee sitä, että kun viranomainen ottaa kantaa toimihenkilön tilanteeseen, sen on otettava huomioon kaikki seikat, jotka voivat vaikuttaa sen päätökseen, ja että näin toimiessaan sen on otettava huomioon paitsi yksikön etu, myös kyseisen toimihenkilön etu, tämän velvollisuuden seurauksena ei saa olla se, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 84 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu ”poikkeuksellinen” mahdollisuus pidentää koeaikaa muuttuu säännöksi, sillä muutoin muutettaisiin tätä säännöstä, joka heijastaa kyseisellä järjestelmällä luotua oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa hallinnon ja koeajalla olevien toimihenkilöiden välisissä suhteissa.
(ks. 126, 128 ja 129 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑373/00, T‑27/01, T‑56/01 ja T‑69/01, Tralli v. EKP, 27.6.2002 (Kok. H., s. I‑A‑97 ja II‑453, 76 kohta)
Virkamiestuomioistuin: em. asia Krcova v. yhteisöjen tuomioistuin, 62 ja 77 kohta
12. Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 8 artiklan 3 kohdan toinen virke koskee kysymystä sellaisen virkamiehen matkakuluista, jonka asemapaikka sijaitsee jäsenvaltioiden alueen ulkopuolella. Tässä säännöksessä säädetään asianomaisen virkamiehen ja hänen perheensä oikeudesta saada kalenterivuosittain korvaus matkakuluista ilman, että tähän korvaukseen sovellettaisiin 8 artiklan 3 kohdan suhdelukusääntöä, jota sovelletaan virkamiehiin, joiden asemapaikka sijaitsee jäsenvaltioiden alueella. Toimihenkilöllä, joka on määrätty työskentelemään kolmannessa maassa, on siten oikeus saada matkakulunsa kokonaan korvatuiksi riippumatta siitä, kuinka kauan hän on tosiasiallisesti hoitanut tehtäviään. Tällainen erilainen kohtelu ei ole syrjivää, sillä virkamiesten, joiden asemapaikka sijaitsee jäsenvaltioiden alueella, ja virkamiesten, jotka on määrätty työskentelemään tämän alueen ulkopuolella, tilanteessa on merkittäviä eroja.
(ks. 155 ja 158–160 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑43/05, Chassagne v. komissio, 23.1.2007 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 97 kohta)
13. Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 8 artiklan 4 kohdassa säädetty mekanismi, joka koskee matkakulujen korvaamista kolmannessa maassa työskenteleville virkamiehille ja jonka yhteisön lainsäätäjä on pitänyt voimassa vuoden 2004 henkilöstösääntöjen uudistuksessa, edellyttää, että matka on todella tehty ja sen hinta on tosiasiallisesti maksettu. Vaikka tässä säännöksessä ei mainita enää velvollisuutta esittää asiakirjatodisteita, tällainen velvollisuus kuuluu kiinteästi edellytykseen, jonka mukaan matka on todella tehty.
(ks. 168 ja 169 kohta)