EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(kolmas jaosto)

11 päivänä joulukuuta 2014

Asia F‑103/13

DE

vastaan

Euroopan lääkevirasto (EMA)

Henkilöstö – EMA:n väliaikainen toimihenkilö – Arviointikertomus – Kumoamisvaatimus – Perusteluvelvollisuus – Ilmeinen arviointivirhe – Menettelysääntöjä ei ole rikottu

Aihe:      SEUT 270 artiklaan perustuva kanne, jossa DE vaatii virkamiestuomioistuinta lähinnä kumoamaan hänestä 15.9.2010 ja 15.9.2012 väliseltä ajalta laaditun arviointikertomuksen (jäljempänä arviointikertomus 2010/2012).

Ratkaisu:      Kanne hylätään. DE vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan lääkeviraston oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstökanne – Oikeussuojan tarve – Väliaikaisen toimihenkilön arviointikertomuksesta tehtävissään lopettamisen jälkeen nostama kumoamiskanne – Oikeussuojan tarpeen säilyttäminen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Arvosanojen heikkeneminen edelliseen arviointiin nähden – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

1.      Jotta kantaja voisi ajaa kannetta, jolla pyritään hallinnon tekemän päätöksen kumoamiseen, hänellä on kanteen nostamisen jälkeenkin oltava edelleen henkilökohtainen intressi saada riidanalainen päätös kumotuksi.

Mitä tulee kantajan intressiin vaatia riidanalaisen arviointikertomuksen kumoamista, on arvioitava, onko kantaja esittänyt näyttöä sellaisesta erityisestä olosuhteesta, jonka vuoksi hänellä on henkilökohtainen ja voimassa oleva intressi vaatia kumoamista senkin jälkeen, kun hän on lopullisesti lopettanut tehtävissään.

Kun väliaikainen toimihenkilö ilmoittaa arviointikertomuksesta nostamassaan kumoamiskanteessa, että vastaaja päätti jättää hänen työsopimuksensa uusimatta muun muassa riitautetun arviointikertomuksen perusteella ja että hän oli nostanut virkamiestuomioistuimessa kanteen tästä päätöksestä, se seikka, että kantajan työsopimus päättyi, ei sellaisenaan tee riitautettua arviointikertomusta täysin hyödyttömäksi eikä se näin ollen ole omiaan tekemään tyhjäksi kantajan oikeussuojan tarvetta riitauttaa kyseinen kertomus.

(ks. 25–28 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: määräys N v. komissio (T‑97/94, EU:T:1998:270, 26 kohta); tuomio Dionyssopoulou v. neuvosto (T‑105/03, EU:T:2005:189, 20 kohta) ja määräys Marcuccio v. komissio (T‑46/08 P, EU:T:2009:362, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

Virkamiestuomioistuin: tuomio Solberg v. OEDT (F‑148/12, EU:F:2013:154, 16 kohta)

2.      Hallinto on velvollinen perustelemaan arviointikertomukset riittävällä ja yksityiskohtaisella tavalla, ja sen on tarjottava asianomaiselle mahdollisuus esittää huomautuksia näistä perusteluista; näiden vaatimusten noudattaminen on sitäkin tärkeämpää silloin, kun arvosanat ovat heikenneet edelliseen arviointiin nähden.

(ks. 38 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Ferrer de Moncada v. komissio (T‑16/03, EU:T:2004:283, 53 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio Nastvogel v. neuvosto (F‑4/10, EU:F:2011:134, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)