Language of document : ECLI:EU:F:2013:50

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(kolmas jaosto)

24 päivänä huhtikuuta 2013

Asia F‑73/11

CB

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Avoin kilpailu – Kilpailuilmoitus EPSO/AD/181/10 – Päätös olla hyväksymättä hakijaa arviointivaiheeseen

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa CB vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan avoimen kilpailun EPSO/AD/181/10 valintalautakunnan päätöksen, joka on annettu tiedoksi Euroopan henkilöstövalintatoimiston (EPSO) 20.8.2010 päivätyllä kirjeellä ja vahvistettu uudelleentarkastelun jälkeen ja jolla häntä ei ole hyväksytty kyseisen kilpailun arviointivaiheeseen.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan puolet CB:n oikeudenkäyntikuluista. CB vastaa puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kilpailu – Tutkintoihin ja kokeisiin perustuva kilpailu – Osallistumisedellytykset – Esitetyt tutkintotodistukset tai osoitettu työkokemus – Valintalautakunnan suorittama arviointi – Tuomioistuinvalvonnan rajat

(Henkilöstösääntöjen 27 artikla; liitteessä III oleva 5 artikla)

2.      Virkamiehet – Kilpailu – Järjestäminen – Osallistumisedellytykset ja yksityiskohtaiset säännöt – Nimittävän viranomaisen harkintavalta – Kilpailu, jolle on ominaista suuri osallistujamäärä – Esivalintakokeisiin turvautuminen – Kilpailuilmoituksessa vahvistettujen osallistumisedellytysten täyttymisen tarkistaminen – Esivalintakokeiden jälkeen tehty päätös hakijan ulkopuolelle jättämisestä – Hyväksyttävyys

(Henkilöstösääntöjen liitteessä III olevat 4 ja 5 artikla)

3.      Virkamiehet – Kilpailu – Hakijoiden soveltuvuuden arviointi – Julkaisujen lukumäärän huomioon ottamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt

(Henkilöstösääntöjen liitteessä III oleva 5 artikla)

1.      Kilpailuilmoituksessa voidaan tyytyä esittämään yleinen muotoilu täsmentämättä täytettävään virkaan vaadittavaa kokemustasoa ja jättää näin ollen valintalautakunnan tehtäväksi arvioida tapauskohtaisesti, vastaavatko kunkin hakijan esittämät tutkintotodistukset sekä työkokemus henkilöstösäännöissä ja siten kilpailuilmoituksessa vaadittua tasoa siinä tarkoitetun tehtäväryhmän tehtävien hoitamiseksi.

Tässä yhteydessä kilpailun valintalautakunnalla on harkintavaltaa sen arvioidessa hakijoiden aikaisemman työkokemuksen luonnetta ja kestoa sekä sitä, kuinka tarkoin tämä työkokemus vastaa täytettävän viran edellyttämiä vaatimuksia. Unionin tuomioistuinten on laillisuusvalvontansa puitteissa tutkittava ainoastaan, ettei valintalautakunnan harkintavallan käyttöön liity ilmeistä arviointivirhettä.

Kun kilpailuilmoituksessa todetaan, että työkokemus kansainvälisen tason neuvotteluista katsotaan eduksi hakijoita valittaessa, kun otetaan huomioon tässä kilpailuilmoituksessa tarkoitettuihin virkoihin liittyvien tehtävien luonne, erityisesti siltä osin kuin nämä tehtävät voivat käsittää osallistumisen neuvotteluihin unionin ja kolmansien valtioiden tai kansainvälisten järjestöjen välillä, valintalautakunta voi laajan harkintavaltansa nojalla tulkita tämän edun liittyvän pelkästään julkisiin kansainvälisiin neuvotteluihin ilman, että se toimisi kilpailuilmoituksen vastaisesti. Ainoastaan tällaisen kokemuksen huomioon ottamista ei voida pitää ilmeisenä arviointivirheenä.

Valintalautakunta ei voi ottaa huomioon hakijan samaa työtä kahteen kertaan hakijoita valitessaan. Valintalautakunta pyrkii hyväksymään kaikkein pätevimmät hakijat, mikä pitää sisällään muun muassa sen, että heillä on mahdollisimman paljon työkokemusta. Tilanteessa, jossa hakija, jonka sama työ on otettu huomioon vähintään kaksi kertaa, olisi hyväksytty ja ulkopuolelle jätetty hakijoita, joilla on paljon enemmän työkokemusta, joka on otettu huomioon vain yhden kerran, olisi näin ollen toimittu henkilöstösääntöjen 27 artiklan tarkoituksen vastaisesti.

(ks. 42–44, 52, 63 ja 74 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 44/71, Marcato v. komissio, 14.6.1972, 14 kohta ja asia 225/87, Belardinelli ym. v. yhteisöjen tuomioistuin, 12.7.1989, 13 ja 14 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑237/95, Carbajo Ferrero v. parlamentti, 12.6.1997, 48 kohta; asia T‑214/99, Carrasco Benítez v. komissio, 21.11.2000, 70 kohta; asia T‑332/01, Pujals Gomis v. komissio, 28.11.2002, 39 ja 40 kohta ja asia T‑293/03, Giulietti v. komissio, 31.1.2006, 64 ja 65 kohta

2.      Nimittävällä viranomaisella on laaja harkintavalta kilpailun edellytysten ja järjestämistä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen määrittelemisessä, ja unionin tuomioistuimet voivat kumota sen tekemän valinnan vain jos tämän toimivallan rajoja ei ole noudatettu.

Tämän laajan harkintavallan yhteydessä nimittävä viranomainen voi avointa kilpailua järjestäessään määrätä kilpailuilmoituksessa, että valintalautakunta järjestää hakijoiden ensimmäisen esivalintavaiheen, jotta hakijoiden keskuudesta jäisivät jäljelle vain ne, joilla on kyseisellä alalla kilpailuun osallistumiselta edellytetty pätevyys, jotta täten voidaan hyvän hallinnon periaatteen mukaisesti vastata kilpailun järkevän järjestämisen edellytyksiin.

Tässä yhteydessä, erityisesti kun on kyse kilpailumenettelyistä, joille on ominaista suuri osallistujamäärä, menettelyllä, jonka yhteydessä tarkastetaan vasta esivalintakokeiden jälkeen, täyttävätkö hakijat kilpailuun osallistumiselle asetetut erityiset edellytykset, noudatetaan henkilöstösääntöjen liitteessä III olevaa 4 ja 5 artiklaa ja hyvän hallinnon periaatetta, ja tämä menettely on toimielimen sen edun mukainen, että sillä on käytettävissään vain nämä edellytykset täyttäviä hakijoita.

(ks. 81–83 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑207/02, Falcone v. komissio, 26.10.2004, 38–40 kohta

3.      Kun kilpailun valintalautakunta voi antaessaan hakijoille pisteitä heidän julkaisuistaan antaa korkeintaan neljä pistettä, julkaisujen sivumäärän ja lukumäärän sekä kilpailun valintalautakunnan antamien pistemäärien välillä ei voi olla matemaattista vastaavuutta.

(ks. 94 kohta)