Language of document : ECLI:EU:F:2013:43

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

21 päivänä maaliskuuta 2013 (*)

Henkilöstö – Palkkaus – Virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden vuosittainen mukauttaminen – Henkilöstösääntöjen 64, 65 ja 65 a artikla – Henkilöstösääntöjen liite XI – Asetus (EU) N:o 1239/2010 – Korjauskertoimet – Isprassa työskentelevät virkamiehet 

Asiassa F‑112/11,

jossa on kyse SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuvasta kanteesta,

Raffaele Dalmasso, Euroopan komission sopimussuhteinen toimihenkilö, kotipaikka Monvalle (Italia), edustajanaan asianajaja C. Mourato,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään J. Currall ja D. Martin,

vastaajana,

jota tukee

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään M. Bauer ja J. Herrmann,

väliintulijana,

VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),

toimien kokoonpanossa: presidentti S. Van Raepenbusch (esittelevä tuomari) sekä tuomarit R. Barents ja K. Bradley,

kirjaaja: hallintovirkamies J. Tomac,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 27.11.2012 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Dalmasso on 24.10.2011 virkamiestuomioistuimen kirjaamoon saapuneella kannekirjelmällä nostanut esillä olevan kanteen, jossa hän vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan komission päätöksen soveltaa häneen Euroopan unionin virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden sekä näihin palkkoihin ja eläkkeisiin liittyvien korjauskertoimien mukauttamisesta 1 päivästä heinäkuuta 2010 20.12.2010 annettua neuvoston asetusta (EU) N:o 1239/2010 (EUVL L 338, s. 1) siltä osin kuin siinä vahvistetaan Varesen maakunnassa (Italia) työskentelevän henkilöstön palkkoihin sovellettavaksi korjauskertoimeksi 92,3 prosenttia (jäljempänä Varesen korjauskerroin).

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

2        Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 64 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Virkamiehen palkkaan, joka ilmaistaan euroina ja josta on vähennetty näissä henkilöstösäännöissä tai niiden soveltamisesta annetuissa asetuksissa tarkoitetut pakolliset vähennykset, sovelletaan eri asemapaikkojen elinolojen mukaan korjauskerrointa, joka on joko pienempi, suurempi tai yhtä suuri kuin 100 prosenttia.

[Euroopan unionin] neuvosto vahvistaa nämä korjauskertoimet komission ehdotuksesta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisella määräenemmistöllä. Unionin tilapäisissä toimipaikoissa toimessa olevien virkamiesten palkkaan sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1962 korjauskerrointa 100.”

3        Henkilöstösääntöjen 65 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Neuvosto tarkistaa vuosittain unionin virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen tason. Tarkistus suoritetaan syyskuussa komission esittämän yhteisen kertomuksen perusteella, joka perustuu Euroopan unionin tilastotoimiston yhteistyössä jäsenvaltioiden kansallisten tilastotoimistojen kanssa laatiman yhteisindeksin mukaiseen tilanteeseen 1 päivänä heinäkuuta unionin kussakin jäsenvaltiossa.

Tarkistuksen yhteydessä neuvosto tutkii, onko palkkojen mukauttaminen aiheellista unionin talous- ja sosiaalipolitiikan kannalta. Tätä varten otetaan huomioon erityisesti palkkojen mahdollinen nousu julkishallinnossa ja palvelukseen ottamisen tarpeet.

2. Elinkustannusten muuttuessa huomattavasti neuvosto päättää viimeistään kahden kuukauden kuluttua korjauskertoimien mukauttamistoimenpiteistä ja tarvittaessa niiden soveltamisesta takautuvasti.

3. Neuvosto päättää tämän artiklan soveltamisesta komission ehdotuksesta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisella määräenemmistöllä.”

4        Henkilöstösääntöjen 65 a artiklan mukaan yksityiskohtaiset säännöt henkilöstösääntöjen 64 ja 65 artiklan soveltamisesta vahvistetaan henkilöstösääntöjen liitteessä XI.

5        Henkilöstösääntöjen liitteessä XI olevan 1 luvun otsikko on ”[Henkilöstösääntöjen 65 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu] palkkojen vuositarkastus”. Siihen kuuluu kaksi jaksoa: ensimmäisen jakson otsikko on ”Vuosittaiseen mukauttamiseen vaikuttavat tekijät” ja toisen jakson otsikko on ”Palkkojen ja eläkkeiden vuosittaista mukauttamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt”.

6        Henkilöstösääntöjen liitteessä XI olevassa 1 artiklassa, joka kuuluu tämän liitteen 1 luvun 1 jaksoon, säädetään seuraavaa:

”1. Euroopan unionin tilastotoimiston (Eurostat) kertomus

Henkilöstösääntöjen 65 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tarkistusta varten Eurostat laatii vuosittain ennen lokakuun loppua kertomuksen elinkustannusten kehityksestä Brysselissä [Belgia], Brysselin ja eräiden jäsenvaltioissa sijaitsevien asemapaikkojen välisistä hintapariteeteista sekä keskushallinnon palveluksessa olevien kansallisten virkamiesten palkkojen ostovoiman kehityksestä.

2. Elinkustannusten kehitys Brysselissä (Brysselin kansainvälinen indeksi)

Eurostat laatii Belgian viranomaisten toimittamien tietojen perusteella indeksin, jolla voidaan mitata Brysselissä toimessa olevien unionin virkamiesten elinkustannusten kehitystä. Tässä indeksissä, jäljempänä ’Brysselin kansainvälinen indeksi’, otetaan huomioon edellisen vuoden kesäkuun ja kuluvan vuoden kesäkuun välisenä aikana todettu kehitys. Se lasketaan henkilöstösääntöjen 64 artiklaa koskevan, [tämän liitteen] 13 artiklassa tarkoitetun ryhmän määrittelemällä tilastollisella menetelmällä.

3. Elinkustannusten kehitys Brysselin ulkopuolella (hintapariteetit ja implisiittiset indeksit)

a)      Eurostat laskee yhteisymmärryksessä kansallisten tilastolaitosten tai jäsenvaltioiden muiden asiaa käsittelevien viranomaisten kanssa hintapariteetit, joilla määritellään:

i)      jäsenvaltioiden pääkaupungeissa, lukuun ottamatta Alankomaita, jossa käytetään Haagia Amsterdamin sijasta, ja eräissä muissa asemapaikoissa toimessa oleville yhteisöjen virkamiehille maksettavien palkkojen ostovoiman vastaavuus suhteessa Brysseliin,

ii)      virkamiesten jäsenvaltioissa maksettavien eläkkeiden ostovoiman vastaavuus suhteessa Belgiaan.

b)      Hintapariteetit koskevat kunkin vuoden kesäkuuta.

c)      Hintapariteetit lasketaan siten, että kukin perustekijä voidaan saattaa ajan tasalle kaksi kertaa vuodessa ja tarkistaa suoralla kyselyllä vähintään joka viides vuosi. Saattaessaan hintapariteetteja ajan tasalle Eurostat käyttää sopivimpia indeksejä, jotka henkilöstösääntöjen 64 artiklaa koskeva 13 artiklassa tarkoitettu ryhmä on määrittänyt.

d)      Elinkustannusten kehitys Belgian ja Luxemburgin ulkopuolella mitataan viiteajanjaksolla implisiittisesti indeksien avulla. Nämä indeksit saadaan kertomalla Brysselin kansainvälinen indeksi hintapariteetin muutoksella.

4. Keskushallintojen palveluksessa olevien kansallisten virkamiesten palkkojen ostovoiman kehitys (erityisindikaattorit)

a)      Kansallisten virkamiesten palkkojen ostovoiman kasvun tai heikkenemisen mittaamiseksi prosentteina Eurostat laatii asianomaisten kansallisten viranomaisten ennen syyskuun loppua toimittamien tietojen perusteella erityisindikaattorit, jotka kuvaavat julkishallinnon palveluksessa olevien kansallisten virkamiesten todellista palkkakehitystä edellisen vuoden heinäkuun ja kuluvan vuoden heinäkuun välisenä aikana. Näiden molempien on sisällettävä kahdestoistaosa kaikista vuosittain maksetuista tekijöistä.

Erityisindikaattoreita on kahdenlaisia:

i)      yksi indikaattori kullekin tehtäväryhmälle henkilöstösäännöissä vahvistetun määritelmän mukaisesti,

ii)      yksi keskiarvoindikaattori, joka on painotettu kuhunkin vastaavaan tehtäväryhmään kuuluvien kansallisten virkamiesten lukumäärän perusteella.

Kukin indikaattori vahvistetaan todellisina brutto- ja nettomäärinä. Siirryttäessä bruttomäärästä nettomäärään otetaan huomioon pakolliset pidätykset sekä yleiset verotukseen liittyvät tekijät.

Vahvistaakseen Euroopan unionia koskevat brutto- ja nettoindikaattorit Eurostatin on käytettävä seuraavista jäsenvaltioista muodostettua otosta: Belgia, Saksa, Espanja, Ranska, Italia, Luxemburg, Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta. Neuvosto voi, komission henkilöstösääntöjen 65 artiklan 3 kohdan mukaisesti tekemästä ehdotuksesta hyväksyä uuden otannan, joka vastaa vähintään 75 prosenttia Euroopan unionin bruttokansantuotteesta ja jota sovelletaan sen hyväksymistä seuraavana vuonna. Jäsenvaltiokohtaiset tulokset painotetaan kunkin jäsenvaltion ostovoimapariteetteina mitatulla bruttokansantuotteen osuudella, sellaisena kuin tämä osuus ilmaistaan kyseisenä ajankohtana voimassa olevassa Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmässä [EKT] esitettävissä kansantalouden tileissä olevien määritelmien mukaisesti julkaistuissa viimeisimmissä tilastoissa.

b)      Kansalliset viranomaiset toimittavat Eurostatin pyynnöstä sille lisätietoja, joita se tarvitsee laskeakseen kansallisten virkamiesten ostovoiman kehitystä täsmällisesti mittaavan erityisindikaattorin.

Jos Eurostat toteaa asianomaisia kansallisia viranomaisia uudelleen kuultuaan, että saaduissa tiedoissa on tilastollisia poikkeamia tai että on mahdotonta laatia indikaattoreita, jotka mittaisivat tietyn jäsenvaltion virkamiesten todellisen palkkakehityksen tilastollisesti oikein, se ilmoittaa asiasta komissiolle ja toimittaa sille kaiken arviointiin tarvittavan aineiston.

c)      Eurostat laskee erityisindikaattorien ohella myös eräät tarkistusindikaattorit. Yksi näistä on julkishallinnon reaalisia kokonaispalkkoja henkeä kohti koskevia tietoja ilmaiseva indikaattori, joka laaditaan kyseessä olevana hetkenä voimassa olevassa EKT:ssa esitettävissä kansantalouden tileissä olevien määritelmien mukaisesti.

Eurostat liittää erityisindikaattoreita koskevaan kertomukseensa selvitykset erityisindikaattorien ja edellä mainittujen tarkistusindikaattorien eroavuuksista.”

7        Henkilöstösääntöjen liitteessä XI olevassa 3 artiklassa, joka kuuluu tämän liitteen 1 luvun 2 jaksoon, säädetään seuraavaa:

”1. Neuvosto päättää henkilöstösääntöjen 65 artiklan 3 kohdan mukaisesti ennen kunkin vuoden loppua komission ehdottamasta palkkojen ja eläkkeiden mukauttamisesta tämän liitteen 1 jaksossa säädettyjen tekijöiden perusteella; päätös tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta.

2. Mukautuksen arvo saadaan kertomalla Brysselin kansainvälinen indeksi erityisindikaattorilla. Mukautus vahvistetaan nettomääräisenä ja se ilmaistaan yhtenä kaikkia koskevana prosenttilukuna.

3. Näin vahvistetun mukautuksen arvo sisällytetään henkilöstösääntöjen 66 artiklassa ja liitteessä XIII sekä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 20, 63 ja 93 artiklassa oleviin peruspalkkataulukoihin seuraavaa menettelyä noudattaen:

a)      nettopalkkaa ja nettoeläkettä lisätään tai vähennetään edellä mainituin vuosittaisin mukautuksin ottamatta huomioon korjauskerrointa,

b)      uusi peruspalkkataulukko laaditaan siten, että määritetään bruttomäärä, joka vastaa nettopalkkaa sen jälkeen, kun siitä on vähennetty 4 kohdan säännösten mukaisesti verot sekä pakolliset sosiaaliturva- ja eläkemaksut,

c)      nettomäärät muutetaan bruttomääriksi käyttäen vertailukohtana sellaisen naimattoman virkamiehen tilannetta, joka ei saa henkilöstösäännöissä säädettyjä korvauksia eikä lisiä.

– –

5. Korjauskerrointa ei sovelleta Belgiaan eikä Luxemburgiin. Korjauskertoimet, joita sovelletaan:

a)      muissa jäsenvaltioissa tai eräissä muissa asemapaikoissa toimessa oleville Euroopan unionin virkamiehille maksettaviin palkkoihin,

b)      henkilöstösääntöjen 82 artiklan 1 kohdasta poiketen unionin eläkkeisiin, jotka maksetaan muihin jäsenvaltioihin ennen 1 päivää toukokuuta 2004 kertyneiden eläkkeeseen oikeuttavia palvelusvuosia vastaavan osan perusteella,

vahvistetaan tämän liitteen 1 artiklassa tarkoitettujen hintapariteettien ja henkilöstösääntöjen 63 artiklassa kyseisten maiden osalta säädettyjen valuuttakurssien välisten suhteiden perusteella.

Korkean inflaation maissa sijaitsevissa asemapaikoissa sovelletaan kuitenkin tämän liitteen 8 artiklassa säädettyjä korjauskertoimien taannehtivaa vaikutusta koskevia menettelyjä.

– – ”

8        Henkilöstösääntöjen liitteessä XI olevassa 9 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Kyseisten unionin jäsenvaltioiden asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset, unionin jonkin toimielimen hallinto tai Euroopan unionin virkamiesten edustajat tietyssä asemapaikassa voivat pyytää korjauskertoimen laatimista kyseiselle asemapaikalle.

Hakemuksen tukena on oltava objektiivisia tietoja, joista käy ilmi, että ostovoima on ollut usean vuoden ajan huomattavan vääristynyt kyseisessä asemapaikassa verrattuna jäsenvaltioiden pääkaupunkien ostovoimaan (lukuun ottamatta Alankomaita, joissa vertailu tehdään Haagin eikä Amsterdamin kanssa). Jos Eurostat vahvistaa, että vääristymä on huomattava (yli 5 prosenttia) ja pysyvä, komissio tekee ehdotuksen korjauskertoimen vahvistamiseksi kyseiselle asemapaikalle.

2. Neuvosto voi komission ehdotuksesta myös päättää lopettaa oman korjauskertoimen soveltamisen tietyssä asemapaikassa. Tällöin ehdotuksen on perustuttava toiseen seuraavista seikoista:

a)      kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jonkin unionin toimielimen hallinto tai kyseisessä asemapaikassa toimivien unionin virkamiesten edustajat ovat jättäneet hakemuksen, jossa todetaan, että kyseisen asemapaikan ja asianomaisen jäsenvaltion pääkaupungin välinen elinkustannusten ero ei enää ole merkittävä (alle 2 prosenttia). Lähentymisen on oltava pysyvä ja Eurostatin vahvistama,

b)      asemapaikassa ei enää ole unionin virkamiehiä eikä väliaikaista henkilökuntaa kyseisessä asemapaikassa.

3. Neuvosto tekee päätöksensä ehdotuksen perusteella henkilöstösääntöjen 64 artiklan toisen kohdan mukaisesti.”

9        Henkilöstösääntöjen 64, 65 ja 65 a artiklaa sovelletaan sopimussuhteisiin toimihenkilöihin unionin muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 20 ja 92 artiklan nojalla.

10      Yhteisten sääntöjen antamisesta ostovoimapariteetteja koskevan perusaineiston hankkimisesta, laskennasta ja levittämisestä 11.12.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1445/2007 (EUVL L 336, s. 1) liitteessä I olevassa 1.1 kohdassa, jonka otsikko on ”Menetelmät”, säädetään seuraavaa:

”Komissio (Eurostat) laatii jäsenvaltioita kuultuaan menetelmäoppaan, jossa esitetään ostovoimapariteettien laadinnan eri vaiheessa käytettävät menetelmät, puuttuvan perusaineiston ja puuttuvien pariteettien estimoinnissa käytettävät menetelmät mukaan luettuina. Menetelmäopasta tarkistetaan aina, kun menetelmiin tehdään tärkeitä muutoksia. Siihen voidaan sisällyttää uusia menetelmiä, joilla parannetaan tietojen laatua ja vähennetään kustannuksia tai tietojen toimittajien työtaakkaa.”

 Tosiseikat

11      Kantaja työskentelee Varesen maakunnassa Isprassa (Italia) sijaitsevassa komission yhteisessä tutkimuskeskuksessa. Hänen palkkaansa sovelletaan Varesen korjauskerrointa, joka poikkeaa Italian korjauskertoimesta.

12      Neuvosto mukautti asetuksella N:o 1239/2010 Euroopan unionin virkamiesten ja muun henkilöstön palkat sekä näihin palkkoihin liittyvät korjauskertoimet 1.7.2010 alkaen muun muassa henkilöstösääntöjen 64 artiklan nojalla.

13      Varesen korjauskertoimeksi, jonka suuruudeksi oli vahvistettu 97,1 prosenttia ajanjaksolle 1.7.2009–30.6.2010, vahvistettiin asetuksen N:o 1239/2010 3 artiklalla 92,3 prosenttia 1.7.2010 alkaen. Tätä uutta korjauskerrointa sovellettiin ensimmäisen kerran kantajan osalta hänen helmikuun 2011 palkkalaskelmaansa laadittaessa.

14      Kantaja valitti 21.3.2011 hänen helmikuun 2011 palkkalaskelmansa laatimista koskevasta komission päätöksestä siltä osin kuin siinä sovelletaan uutta Varesen korjauskerrointa.

15      Komissio hylkäsi kantajan valituksen 12.7.2011 tekemällään päätöksellä.

 Asianosaisten vaatimukset

16      Kantaja vaatii, että virkamiestuomioistuin

–        kumoaa kantajan vuoden 2011 helmikuun ja sitä seuraavien kuukausien palkkalaskelmat siltä osin kuin niissä sovelletaan [uutta Varesen korjauskerrointa]

–        kumoaa komission 12.7.2011 tekemän päätöksen, jolla kantajan valitus hylättiin

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

17      Komissio vaatii, että virkamiestuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

18      Euroopan unionin neuvosto, joka on asiassa väliintulijana, vaatii, että virkamiestuomioistuin hylkää kanteen.

 Oikeudellinen arviointi

19      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuimet voivat kunkin asian olosuhteet huomioon ottaen arvioida, voidaanko kanne hylätä hyvän oikeudenhoidon perusteella vastaajan esittämästä oikeudenkäyntiväitteestä lausumatta (asia F‑1/11, Soukup v. komissio, tuomio 20.11.2012, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Vaikka kantaja on kannekirjelmässään tyytynyt osittain viittaamaan valituksessaan esittämiinsä yksityiskohtaisiin perusteluihin, esillä olevan asian olosuhteissa on prosessiekonomisista syistä syytä tutkia kantajan esittämät kanneperusteet lausumatta ennalta komission esittämästä oikeudenkäyntiväitteestä, koska kanne on joka tapauksessa ja jäljempänä esitettävin perustein perusteeton.

20      Kantaja esittää kumoamisvaatimuksensa tueksi kolme kanneperustetta, jotka koskevat perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä ja asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden loukkaamista, ilmeistä arviointivirhettä sekä syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista.

 Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä ja asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden loukkaamista

21      Ensimmäinen kanneperuste käsittää kaksi osaa.

22      Ensimmäisen osan yhteydessä kantaja esittää oikeudenkäyntiväitteen, jonka mukaan hänen riitauttamansa yksittäistapausta koskevan päätöksen perusteena olevan asetuksen N:o 1239/2010 perustelut ovat puutteelliset, minkä seurauksena se on lainvastainen.

23      On huomattava, että virkamiesten palkkoihin vaikuttavien korjauskertoimien vahvistamista koskevan asetuksen perusteluissa voidaan tyytyä toteamaan sen antamiseen johtanut kokonaistilanne sekä sillä tavoiteltavat yleiset päämäärät ja että niiden ei täydy koskea laskentatapaan liittyviä teknisiä näkökohtia (ks. henkilöstösääntöjen 64 ja 65 artiklan soveltamisasetuksista yhdistetyt asiat T-544/93 ja T-566/93, Abello ym., tuomio 7.12.1995, 89 kohta; ks. myös virkamiesten, joilla on asemapaikka kolmannessa maassa, palkkoihin sovellettavien korjauskertoimien vahvistamisesta annetusta asetuksesta asia T-175/97, Bareyt ym. v. komissio, tuomio 8.11.2000, 75 kohta). Esillä olevassa asiassa asetuksen N:o 1239/2010 perustelut ovat suppeat, mutta ne ovat kuitenkin näihin näkökohtiin nähden riittävät.

24      Asetus N:o 1239/2010 koskee erityisesti henkilöstösääntöjen 64 ja 65 artiklaa sekä liitettä XI, joissa täsmennetään edellytykset korjauskertoimien vuosittaiselle mukauttamiselle, jonka perusteena on niiden virkamiesten osalta, joiden palkka ilmaistaan euroina, elinkustannusten kehitys Brysselissä ja muissa asemapaikoissa, joille on vahvistettu korjauskerroin. On näin ollen selvää, että Varesen korjauskertoimen muuttaminen perustuu Brysselin ja Varesen elinkustannusten erilaiselle kehitykselle.

25      Vaikka oletetaan, että kantajan voitaisiin katsoa vetoavan perustelujen puutteellisuuteen, joka vaikuttaa asetuksen N:o 1239/2010 soveltamisesta hänen osaltaan tehdyn yksittäistapausta koskevan päätöksen laillisuuteen, tämä väite olisi niin ikään hylättävä.

26      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan päätöksen adressaatille vastainen päätös on perusteltava toisaalta niin, että tämä adressaatti saa riittävät tiedot arvioidakseen, onko päätös asianmukainen ja onko hänen tarkoituksenmukaista nostaa kanne virkamiestuomioistuimessa, ja toisaalta niin, että unionin tuomioistuimet voivat tutkia päätöksen laillisuuden. Kun hallinto soveltaa päätöksessään yleisesti sovellettavaa toimea virkamiehen yksittäistapaukseen ilman mitään harkintavaltaa tältä osin, päätöksen perusteluissa voidaan tyytyä viittamaan lainsäädäntötoimeen ja ilmoittamaan asian olosuhteisiin nähden tarvittavissa määrin syyt, joiden vuoksi hallinto katsoo kyseisen toimen soveltamisedellytysten täyttyvän tämän virkamiehen osalta. Hallinto ei sitä vastoin ole velvollinen selittämään syitä, joiden vuoksi unionin lainsäätäjä on antanut lainsäädäntötoimen (em. asia Bareyt ym. v. komissio, tuomion 76 ja 77 kohta).

27      Esillä olevassa asiassa 12.7.2011 tehdyssä päätöksessä, jolla hylättiin kantajan valitus, todetaan selvästi, että yksittäistapausta koskeva päätös, jonka kumoamista kantaja vaatii, tehtiin asetuksen N:o 1239/2010 perusteella. Kun otetaan huomioon, että hallinto oli velvollinen soveltamaan tätä asetusta kantajan palkkaan, näitä perusteluja on pidettävä riittävinä (em. asia Bareyt ym. v. komissio, tuomion 78 kohta).

28      Ensimmäisen kanneperusteen toisessa osassa, joka koskee asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden loukkaamista, kantaja arvostelee sitä, että komissio kieltäytyi hyväksymästä henkilöstön edustajien ”palkkausta koskevan teknisen ryhmän” työskentelyn yhteydessä esittämää lisätietoja koskevaa pyyntöä asetuksen N:o 1239/2010 antamista edeltäneiden keskustelujen kuluessa. Tältä osin kantaja vetoaa erityisesti SEUT 15 artiklan määräyksiin, asetuksen N:o 1445/2007 säännöksiin, kyseisen asetuksen liitteessä I olevassa 1.1 kohdassa tarkoitettuun menetelmäoppaaseen, Euroopan tilastoista sekä salassapidettävien tilastotietojen luovuttamisesta Euroopan yhteisöjen tilastotoimistolle annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1101/2008, yhteisön tilastoista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 322/97 ja Euroopan yhteisöjen tilasto-ohjelmakomitean perustamisesta tehdyn neuvoston päätöksen 89/382/ETY, Euratom kumoamisesta 11.3.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 223/2009 (EUVL L 87, s. 164) säännöksiin, henkilöstösääntöjen liitteessä XI olevaan 11 artiklaan, jonka mukaan ”Eurostatin tehtävänä on valvoa palkkojen mukauttamiseksi huomioon otettavien tekijöiden laskemisessa käytettyjen perustietojen ja tilastollisten menetelmien laatua”, hyvän hallinnon periaatteeseen sekä avoimuusperiaatteeseen.

29      Kantaja ei kuitenkaan ole osoittanut, että tiettyjen tilastotietojen toimittaminen ammattijärjestöjen edustajille tai näiden ammattijärjestöjen edustajien kuuleminen olisi asetuksen N:o 1239/2010 tai sen soveltamiseksi tehtyjen yksittäistapausta koskevien päätösten valmisteleva toimi. Vaikka kantaja on vedonnut istunnossa menettelyvirheeseen, joka hänen mukaansa rasitti asetuksen N:o 1239/2010 voimaan saattamista ja joka koskee sitä, että komissio kieltäytyi perusteettomasti toimittamasta tietoja palkkausta koskevan teknisen ryhmän – jonka nimenomaisena tehtävänä on henkilöstön edustajien kuuleminen ennen korjauskertoimia koskevien asetusten antamista – jäsenille, hän ei ole osoittanut, että jokin hänen tältä osin esille tuomistaan, erityisesti tämän tuomion 28 kohdassa mainituista säännöksistä tai periaatteista edellyttäisi asetuksen N:o 1239/2010 antamista varten tietojen toimittamista palkkausta koskevalle tekniselle ryhmälle. Tämän vuoksi virkamiestuomioistuin ei katso, että asiassa olisi tehty menettelyvirhettä.

30      Vaikka oletetaan, että palkkausta koskevan teknisen ryhmän työskentelyyn osallistuvat henkilöstön edustajat eivät saaneet komissiolta riittävästi tietoa ja että on näytetty toteen, että komissio kieltäytyi hyväksymästä kyseisten edustajien esittämää pyyntöä tietojen saamiseksi, tällä seikalla ei ole vaikutusta asetuksen N:o 1239/2010 tai sen soveltamiseksi tehtyjen yksittäistapausta koskevien päätösten laillisuuteen.

31      Väite, jonka mukaan lisätietoja koskevan pyynnön epääminen on lainvastaista, on näin ollen hylättävä tehottomana.

32      Kantajan itsensä oikeudesta tutustua asiakirjoihin on joka tapauksessa todettava, että hänen oli tehtävä Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43) nojalla pyyntö saada tutustua niihin asiakirjoihin, joihin hän halusi tutustua. Esitettyään tällaisen pyynnön ja hallinnon kieltäydyttyä hyväksymästä sitä hän olisi voinut riitauttaa tämän kielteisen päätöksen unionin tuomioistuimissa ja nostaa palkkalaskelmistaan kumoamiskanteen täten saamiensa tietojen perusteella ja vetoamalla tarvittaessa uuteen olennaiseen seikkaan. Näissä olosuhteissa kantajan istunnossa esittämä väite, joka koskee tehokkaan oikeussuojan loukkaamista, ei voi menestyä.

33      Edellä esitettyjä seikkoja ei voida kyseenalaistaa muilla perusteluilla, joihin kantaja on vedonnut asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden loukkaamista koskevan kanneperusteensa yhteydessä.

34      Väitteestä, jonka mukaan asetuksessa N:o 1239/2010 tai sen soveltamisesta kantajan osalta tehdyssä päätöksessä ei otettu huomioon henkilöstösääntöjen liitteessä XI olevan 11 artiklan säännöksiä, on todettava, että näillä säännöksillä, joiden mukaan Eurostat valvoo tietojen ja tilastollisten menetelmien laatua, ei ole yhteyttä riitautetun yksittäistapausta koskevan päätöksen perusteluihin. Sikäli kuin kantajan lausumalla pyritään osoittamaan, etteivät Eurostatin käyttämät tiedot tai menetelmät ole luotettavia, se tutkitaan jäljempänä ilmeistä arviointivirhettä koskevan kanneperusteen yhteydessä.

35      Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että ensimmäisen kanneperusteen molemmat osat on hylättävä.

 Toinen kanneperuste, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä

36      Aluksi on todettava, että virkamiesten ostovoiman vastaavuuden periaate – joka perustuu erityisesti henkilöstösääntöjen 64 artiklan säännöksiin – edellyttää, että virkamiesten ja toimihenkilöiden taloudelliset etuudet johtavat vastaavissa ammatillisissa ja perhetilanteissa samanlaiseen ostovoimaan asemapaikasta riippumatta. Tämä periaate on toteutettu soveltamalla palkkoihin korjauskertoimia, jotka ilmaisevat vertailukaupunkina olevan Brysselin elinkustannusten ja eri asemapaikkojen elinkustannusten välistä suhdetta (yhdistetyt asiat T-201/00 ja T-384/00, Ajour ym. v. komissio, tuomio 25.9.2002, 45 kohta).

37      Korjauskertoimien vahvistamisen tai tarkistamisen osalta henkilöstösääntöjen liitteessä XI annetaan Eurostatin tehtäväksi laskea yhteisymmärryksessä jäsenvaltioiden tilastolaitosten kanssa hintapariteetit ja tarkistaa, varmistetaanko korjauskertoimien välisillä suhteilla asianmukaisesti ostovoiman vastaavuus (em. yhdistetyt asiat Abello ym. v. komissio, tuomion 55 kohta ja em. yhdistetyt asiat Ajour ym. v. komissio, tuomion 46 kohta).

38      Oikeuskäytännön mukaan henkilöstösääntöjen 64 ja 65 artiklan sekä liitteen XI säännösten sanamuoto samoin kuin asian monimutkaisuus merkitsevät laajaa harkintavaltaa korjauskertoimien vahvistamisen tai tarkistamisen yhteydessä huomioon otettavien seikkojen osalta (em. yhdistetyt asiat Abello ym. v. komissio, tuomion 53 kohta ja em. yhdistetyt asiat Ajour ym. v. komissio, tuomion 47 kohta).

39      Näin ollen arvioidessaan Eurostatin korjauskertoimia koskevien ehdotusten laatimiseksi käyttämien perustietojen ja tilastollisten menetelmien määrittelyä ja valintaa unionin tuomioistuinten on tutkittava ainoastaan, onko henkilöstösääntöjen säännöksissä mainittuja periaatteita noudatettu, onko korjauskertoimien vahvistamisen perusteena olevia tosiseikkoja arvioitaessa tehty ilmeistä virhettä ja onko harkintavaltaa käytetty väärin (em. yhdistetyt asiat Abello ym. v. komissio, tuomion 56 kohta ja em. yhdistetyt asiat Ajour ym. v. komissio, tuomion 48 kohta).

40      Lisäksi on korostettava, että asianosaisten, jotka haluavat riitauttaa korjauskertoimien vahvistamisessa käytetyt tiedot ja menetelmät, on esitettävä näyttöä ilmeisestä arviointivirheestä (em. yhdistetyt asiat Abello ym. v. komissio, tuomion 79 kohta ja em. yhdistetyt asiat Ajour ym. v. komissio, tuomion 49 kohta).

41      Kantajan mukaan Varesen korjauskerrointa on ensinnäkin alennettu tavalla, joka ei ole oikeassa suhteessa Brysselin ja Varesen inflaatioeron kehitykseen.

42      Pitää paikkansa, että Varesen korjauskerroin pienentyi 4,8 prosenttia, kun se heinäkuussa 2010 laski 97,1 prosentista 92,3 prosenttiin.

43      Kantajan mukaan kyseessä on huomattava muutos, jonka pitäisi normaalisti selittyä Brysselin yleisen hintakehityksen ja Varesen yleisen hintakehityksen yhtä huomattavalla erolla.

44      Kantajan itsensä toimittamista tiedoista kuitenkin ilmenee, että kesäkuun 2009 ja kesäkuun 2010 välillä yleinen hintojen nousu on ollut voimakkaampaa Brysselissä kuin Varesessa.

45      Ensi arviolta Varesen korjauskertoimen alentaminen vaikuttaa siten perustellulta.

46      Kantaja vastustaa kuitenkin tämän alentamisen määrää, joka ei ole hänen mukaansa oikeassa suhteessa Brysselin hintojen nousun ja Varesen hintojen nousun väliseen eroon.

47      Jos oletetaan, että kantajan esittämät luvut pitävät paikkansa, esillä olevassa tapauksessa Brysselin ja Varesen inflaatioeron voidaan todeta olevan 1,2 prosenttia, kun taas Varesen korjauskerroin on pienentynyt 4,8 prosenttia.

48      On kuitenkin täsmennettävä, että hintojen nousua koskevat luvut eivät perustu tyhjentäviin tietoihin kaikista tiettynä ajanjaksona toteutuneista liiketoimista, vaan niillä on tarkoitus antaa tutkimusten perusteella pelkkä arvio suuntauksista. Alalla, jolla voidaan tukeutua vain karkeisiin arvioihin, toteamus pelkästä eroavuudesta yhtäältä Brysselin hintakehityksen ja toisen asemapaikan hintakehityksen eron ja toisaalta tässä asemapaikassa sovelletun korjauskertoimen kehityksen välillä ei riitä perusteeksi ilmeisen arviointivirheen toteamiselle. Jotta näin olisi, kyseisen eroavuuden pitäisi olla erityisen merkittävä.

49      Vaikka oletetaan, että kantajan esittämät luvut ovat riittävän luotettavia, Brysselin ja Varesen suhteellisen hintakehityksen ja Varesen korjauskertoimen kehityksen välillä todetun eroavuuden perusteella ei näissä olosuhteissa voida päätellä, että asiassa tehtiin ilmeinen arviointivirhe.

50      Pyrkiessään osoittamaan, että Varesen korjauskertoimen pienennyksen määrä ei ole oikeassa suhteessa Brysselin hintakehityksen ja Varesen hintakehityksen väliseen eroon, kantaja tukeutuu perusteluissaan joka tapauksessa oletukseen siitä, että hintakehitysten välisillä eroilla ja korjauskertoimella on suhteellinen yhteys.

51      Palkkojen ja eläkkeiden vuosittaisesta mukauttamisesta 18.11.2010 annetusta Eurostatin kertomuksesta (SEK(2010) 1406 lopullinen), joka laadittiin henkilöstösääntöjen 64 ja 54 artiklan sekä liitteen XI nojalla (jäljempänä Eurostatin kertomus) ja liitettiin kantajan valituksessaan mainitseman asetuksen N:o 1239/2010 antamiseen johtaneeseen ehdotukseen (KOM(2010) 678), kuitenkin ilmenee, että korjauskertoimien laskeminen ei rajoitu pelkästään Brysselin ja muiden asemapaikkojen kuluttajahintojen indeksikehityksen eron mittaamiseen.

52      Korjauskertoimet lasketaan tiettyjen kuluryhmien perusteella. Brysselin ja kunkin asemapaikan välinen hintasuhde vahvistetaan kunkin tällaisen kuluryhmän osalta. Tätä hintasuhdetta painotetaan tämän jälkeen sen mukaan, mikä suhteellinen merkitys kuluryhmällä on ”kansainvälisen keskivertovirkamiehen” kulutuskorissa Brysselissä sekä ”kansainvälisen keskivertovirkamiehen” kulutuskorissa asemapaikassa.

53      Tämän ”kansainvälisen keskivertovirkamiehen” kulurakenteeseen liittyvän erityisen painotuksen vuoksi Brysselin yleisen hintakehityksen ja toisen asemapaikan yleisen hintakehityksen erolla ei ole suoraa suhteellista yhteyttä tässä asemapaikassa sovellettavan korjauskertoimen muutokseen.

54      Komissio totesi tältä osin valituksen hylkäämisestä tekemässään päätöksessä seuraavaa:

”Brysselin uuden kulurakenteen vuoksi annetaan suurempi painoarvo vuokrille ja muille tekijöille, jotka ovat suhteessa kalliimpia Brysselissä kuin Varesessa, ja pienempi painoarvo tekijöille, jotka ovat suhteessa halvempia Brysselissä. Näin ollen Brysselin suhteellinen hintataso on noussut Varesen hintatasoon verrattuna, mikä merkitsee sitä, että saman ostovoiman säilyttämiseksi Varesessa työskentelevän virkamiehen palkkaa on alennettava Brysselissä työskentelevän virkamiehen palkkaan nähden.”

55      Kantajan väitteet, jotka koskevat hintaindeksin muutosten ja Brysselin ja Varesen korjauskertoimien muutosten välisiä yhteyksiä, on näin ollen hylättävä.

56      Toiseksi kantaja väittää, että vastoin Varesen korjauskertoimen laskemisen perusteena olleita tietoja – jotka ilmenevät kantajan kirjelmissään mainitsemasta Eurostatin kertomuksesta – sähkön, kotitalouksien kaasun ja kotitalouksien lämmitysöljyn hinnat ovat korkeammat Varesessa kuin Brysselissä.

57      Kantajan esille tuomia seikkoja ei kuitenkaan voida pitää riittävän luotettavina tai merkityksellisinä, jotta voitaisiin katsoa, että asiassa on tehty ilmeinen arviointivirhe.

58      Kantaja tukeutuu osittain liian pieniin laskuja koskeviin otoksiin (kahdeksan sähkölaskua Brysselissä ja seitsemän Varesessa; kuusi kaasulaskua Brysselissä ja kahdeksan Varesessa), vaikka komissio on valituksen hylkäämisestä tekemässään päätöksessä ilmoittanut Eurostatin käyttävän suoraan energiantoimittajilta saatuja arvioita.

59      Kantaja tukeutuu myös tietoihin, jotka hän ilmoittaa saaneensa kaupalliselta järjestöltä, jonka tarkoituksena on hankkia ja julkaista energiaa koskevia tietoja. Kantaja ei ole kuitenkaan näyttänyt, millä tavoin hänen käyttämänsä tiedot olisivat luotettavampia kuin Eurostatin käyttämät tiedot. Nämä tiedot eivät sitä paitsi koske Brysseliä ja Varesea vaan Belgiaa ja Italiaa, mikä tekee niistä selvästi vähemmän merkityksellisiä.

60      Kantaja ei ole onnistunut näyttämään, että Brysselissä ja Varesessa sovellettavien sähkön, kotitalouksien kaasun ja kotitalouksien lämmitysöljyn hintojen välistä suhdetta koskevat tiedot, joiden perusteella Varesen korjauskerroin on laskettu, olisivat selvästi virheelliset.

61      Kolmanneksi kantaja väittää, että Brysselin ja Varesen terveydenhoitopalvelujen hintojen välisen suhteen pitäisi olla paljon suurempi kuin Eurostatin kertomuksesta ilmenevät tiedot, joiden perusteella korjauskerroin on laskettu, osoittavat.

62      Kantaja tukeutuu yhdenmukaisuuskertoimiin, jotka on toteutettu henkilöstösääntöjen 72 artiklan nojalla annetun Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavan yhteisen sairausvakuutussäännöstön 20 artiklan 5 kohdan perusteella sen takaamiseksi, että tiettyjen terveydenhoitopalvelujen, joille on vahvistettu enimmäiskorvaus, tosiasiallinen korvaustaso on kussakin jäsenvaltiossa sama kuin Belgiassa.

63      Kantajan mukaan tietyistä yhdenmukaisuuskertoimista käy ilmi terveydenhoitopalveluja, jotka ovat kalliimpia Italiassa kuin Belgiassa.

64      Kantaja ei ole esittänyt asiakirjoja, joiden perusteella hän laati valituksessa olevat kaaviot ja taulukon, vaan hän tyytyy ilmoittamaan verkko-osoitteen, josta hän sai nämä tiedot. Työjärjestyksen 34 artiklan 4 kohdan perusteella virkamiestuomioistuimen asiana ei kuitenkaan ole etsiä internetistä liitteitä, joita ei ole liitetty oikeudenkäyntiasiakirjoihin.

65      Yhdenmukaisuuskertoimissa otetaan huomioon ainoastaan kulut, jotka on mahdollista korvata yhteisestä sairausvakuutusjärjestelmästä, minkä vuoksi tietyt kulut, joita ei korvata mutta jotka liittyvät silti terveyteen, jäävät ulkopuolelle.

66      Komissio on valituksen hylkäämisestä tekemässään päätöksessä ilmoittanut – eikä tätä kohtaa ole riitautettu – että yhdenmukaisuuskertoimia sovelletaan ainoastaan tiettyihin yhteisestä sairausvakuutusjärjestelmästä korvattaviin kuluihin.

67      Kun otetaan huomioon kantajan perustelujensa tueksi esittämien tietojen rajallinen luotettavuus ja sen menetelmän rajat, jossa yhdemukaisuuskertoimet otetaan huomioon, on katsottava, että kantaja ei ole kyennyt näyttämään, että Eurostatin kertomuksesta ilmenevä Brysselissä sovellettujen terveydenhoitopalvelujen hintojen ja Varesessa sovellettujen terveydenhoitopalvelujen hintojen välinen suhde olisi ilmeisen virheellinen.

68      Vaikka oletetaan, että tämä kritiikki on perusteltua ja että kantaja pystyy täten näyttämään tähän suhteeseen vaikuttavien virheiden olemassaolon, hänen täytyisi joka tapauksessa vielä näyttää, että näiden virheiden yhteisvaikutuksen merkitys huomioon ottaen Varesen korjauskerroin on kokonaisuudessaan ilmeisen virheellinen (ks. vastaavasti em. yhdistetyt asiat Ajour ym. v. komissio, tuomion 49 kohta).

69      Tässä ei kuitenkaan ole kyse tällaisesta tilanteesta. Terveydenhoitokulut muodostavat Eurostatin kertomuksesta ilmenevien tietojen perusteella vain 2,39 prosenttia ”kansainvälisen keskivertovirkamiehen” kuluttajakorin kuluista Varesessa ja 1,92 prosenttia ”kansainvälisen keskivertovirkamiehen” kuluttajakorin kuluista Brysselissä.

70      Ilmeistä arviointivirhettä koskeva kanneperuste on hylättävä.

 Kolmas kanneperuste, joka koskee syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista

71      Kantaja väittää, että Varesessa työskenteleviä virkamiehiä ja toimihenkilöitä syrjitään Parmassa (Italia) ja Torinossa (Italia) työskenteleviin virkamiehiin ja toimihenkilöihin nähden. Viimeksi mainittuihin ei sovelleta erityistä korjauskerrointa vaan Italiassa sovellettavaa korjauskerrointa, jonka suuruudeksi on vahvistettu 106,6 prosenttia asetuksen N:o 1239/2010 nojalla.

72      Se, että samassa valtiossa joissakin asemapaikoissa on vahvistettu korjauskerroin ja toisissa ei, ei kuitenkaan itsessään ole syrjivää, koska korjauskertoimen vahvistaminen perustuu objektiivisiin tietoihin asemapaikan elinkustannuksista. Henkilöstösääntöjen liitteessä XI olevan 9 artiklan säännöksissä säädetään mahdollisuudesta vahvistaa uusia korjauskertoimia tai olla soveltamatta aikaisemmin käytettyjä korjauskertoimia.

73      Se, että kantaja on ainoastaan viitannut joihinkin tietoihin Varesen, Parman, Torinon ja Rooman (Italia) elinkustannuksista, ei myöskään osoita syrjintää.

74      Yhdessä kantajan väitteidensä tueksi esittämässä asiakirjassa täsmennetään, että kyseiset tiedot ”ovat vain suuntaa-antavia” ja että ”kokonaiselinkustannusten laskeminen on väkisinkin mielivaltaista”.

75      Syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista koskeva kanneperuste on näin ollen hylättävä.

76      Kaiken edellä esitetyn perusteella kanteessa esitetyt kumoamisvaatimukset on hylättävä.

 Oikeudenkäyntikulut

77      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisen työjärjestyksen 2 osaston 8 luvun muiden säännösten soveltamista. Saman artiklan 2 kohdan mukaan kohtuuden niin vaatiessa virkamiestuomioistuin voi päättää, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut vain osittain tai että tätä ei lainkaan velvoiteta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja.

78      Edellä esitettyjen perustelujen perusteella kantaja on hävinnyt asian. Lisäksi komissio on nimenomaisesti vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Asian olosuhteissa ei ole perusteltua soveltaa työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohtaa, minkä vuoksi kantajan on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan ja hänet velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

79      Väliintulija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan työjärjestyksen 89 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Näillä perusteilla

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Raffaele Dalmasso vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)      Väliintulijana oleva Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Van Raepenbusch

Barents

Bradley

Julistettiin Luxemburgissa 21 päivänä maaliskuuta 2013.

W. Hakenberg

 

       S. Van Raepenbusch

kirjaaja

 

       presidentti


* Oikeudenkäyntikieli: ranska.