VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(ensimmäinen jaosto)

16 päivänä tammikuuta 2007

Asia F-119/05

Charlotte Gesner

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Henkilöstö – Työkyvyttömyys – Työkyvyttömyyslautakunnan koolle kutsumista koskevan vaatimuksen hylkääminen

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Gesner vaatii SMHV:n 2.9.2005 tekemän sellaisen päätöksen kumoamista, jolla on hylätty hänen valituksensa, joka oli kohdistettu 21.4.2005 tehtyyn päätökseen, jolla kyseinen virasto oli hylännyt hänen vaatimuksensa työkyvyttömyyslautakunnan kutsumisesta koolle

Ratkaisu: Kumotaan päätös, joka on tehty 21.4.2005 ja jolla SMHV on hylännyt kantajan vaatimuksen työkyvyttömyyslautakunnan kutsumisesta koolle. SMHV velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

Henkilöstö – Työkyvyttömyys – Väliaikaiset toimihenkilöt – Työkyvyttömyysmenettelyn aloittaminen

(Henkilöstösääntöjen 59 artiklan 4 kohta; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 31 artiklan 1 kohta ja 33 artiklan 1 kohta)

Koska muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa ei määrätä toisin, niissä tarkoitettu työkyvyttömyyden käsite on sama kuin henkilöstösäännöissä tarkoitettu käsite. Se kattaa siten sellaisen väliaikaisen toimihenkilön ja virkamiehen tilanteen, jonka on katsottava olevan kokonaan työkyvytön ja jonka on tästä syystä keskeytettävä tehtäviensä hoitaminen. Väliaikaisella toimihenkilöllä, joka on joutunut keskeyttämään tehtäviensä hoidon terveydentilansa vuoksi, on siten oikeus siihen, että aloitetaan menettely hänen mahdollisen työkyvyttömyytensä tutkimiseksi. Tilanne voi olla toinen vain siinä tapauksessa, että hänen pyyntönsä merkitsee väärinkäyttöä, erityisesti silloin, jos sillä pyritään vain riitauttamaan hänen tilannettaan jo käsitelleen työkyvyttömyyslautakunnan aikaisemmat päätelmät, ilman että esitettäisiin mitään uusia seikkoja.

Tämän menettelyn aloittaminen ei edellytä aikaisempaa tietyn pituista sairaslomaa. Mikäli tällainen edellytys määrättäisiin, se estäisi monissa tapauksissa sen, että väliaikaiset toimihenkilöt, joiden terveydentila heikkenee äkillisesti tai nopeasti tai jotka joutuvat onnettomuuteen, voisivat saada korvausta.

Henkilöstösääntöjen 59 artiklan 4 kohdassa vahvistettua edeltävän sairasloman kestoa koskevaa edellytystä ei sovelleta silloin, jos väliaikainen toimihenkilö pyytää työkyvyttömyysmenettelyn aloittamista. Tämä määräys koskee näet vain niitä tapauksia, joissa hallinto päättää panna menettelyn vireille, ja tällaisen päätöksen edellytyksenä on se, että virkamiehen tai toimihenkilön sairauspoissaolot ylittävät tietyn keston. Tämä määräys on siten tae sekä virkamiehelle että hallinnolle. Yhtäältä se antaa virkamiehelle kohtuullisen ajan toipumiseen ja työtehtäviin palaamiseen, ennen kuin hänet todetaan työkyvyttömäksi. Toisaalta se antaa hallinnolle tämän määräajan kuluttua mahdollisuuden todeta asianomaisen työkyvyttömyys ja tarvittaessa valita hänen toimeensa lopullisesti toinen henkilö, joten nimittävälle viranomaiselle annetaan mahdollisuus mutta ei velvollisuutta saattaa asia työkyvyttömyyslautakunnan käsiteltäväksi.

(ks. 28–30 ja 32–34 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 42/74 ja 62/74, Vellozzi v. komissio, 9.7.1975 (Kok. 1975, s. 871, 25–27 kohta) ja asia 731/79, B. v. parlamentti, 15.1.1981 (Kok. 1981, s. 107, 7 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T-84/98, C v. neuvosto, 16.6.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑113 ja II‑497, 68 kohta).