Kanne 14.3.2014 – Polisario-kansanrintama v. Euroopan unionin neuvosto

(Asia T-180/14)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Saguia el Hamran ja Río de Oron vapautuksen kansallinen rintama (Polisario-kansanrintama) (El Aaiún) (edustaja: avocat G. Devers)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

ottamaan sen nostaman kumoamiskanteen tutkittavaksi

kumoamaan neuvoston päätöksen

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamista koskevan Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan välisen pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta 16.12.2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/785/EU¹ kumoamista koskevassa kanteessaan kahteentoista kanneperusteeseen.

Kantaja katsoo, että kyseinen toimi koskee sitä suoraan ja erikseen saharawi-kansan edustajana.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan perusteluvelvollisuutta ei ole noudatettu, koska riidanalaisen päätöksen perusteella ei voida ymmärtää, minkä takia neuvosto on päätöksentekomenettelyssään katsonut, että Länsi-Sahara on Marokon valtaama epäitsenäinen alue.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan kuulemisperiaatetta on loukattu, koska neuvosto antoi riidanalaisen päätöksen kuulematta kantajaa, vaikka kansainvälisen oikeuden mukaan epäitsenäisen alueen kansan luonnonvarojen käytöstä on kuultava kyseistä kansaa.

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan koherenssiperiaatetta on loukattu, koska riidanalaisessa päätöksessä sallitaan sellaisen kansainvälisen sopimuksen voimaantulo, jota sovellettaisiin Länsi-Saharan alueella, vaikka yksikään jäsenvaltio ei ole tunnustanut, että Marokon kuningaskunnalla olisi siellä suvereniteetti. Riidanalaisella päätöksellä vahvistetaan Marokon kuningaskunnan otetta saharawien alueella, mikä on ristiriidassa komission saharawi-pakolaisille antaman avun kanssa. Riidanalainen päätös ei myöskään ole koherentti sen tavan kanssa, jolla Euroopan unioni tavallisesti reagoi kansainvälisen oikeuden pakottavissa säännöissä asetettujen velvollisuuksien noudattamatta jättämiseen, ja se on ristiriidassa yhteisen kalastuspolitiikan kanssa.

Neljännen kanneperusteen mukaan kestävän kehityksen tavoitetta ei ole noudatettu.

Viidennen kanneperusteen mukaan luottamuksensuojan periaatetta on loukattu, koska riidanalainen päätös on ristiriidassa sen luottamuksen kanssa, joka kantajalle syntyi niiden Euroopan unionin toimielinten toistuvasti antamien ilmoitusten perusteella, joiden mukaan Marokon kuningaskunnan kanssa tehtävät sopimukset olisivat kansainvälisen oikeuden mukaisia.

Kuudennen kanneperusteen mukaan Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan välistä assosiaatiosopimusta on rikottu, koska riidanalainen päätös on ristiriidassa kyseisen sopimuksen 2 artiklan kanssa, koska sillä rikotaan itsemääräämisoikeutta.

Seitsemännen kanneperusteen mukaan Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimusta on rikottu, koska riidanalaisen päätöksen mukaan on mahdollista, että voimaan tulee pöytäkirja, jolla Euroopan unioni ja Marokon kuningaskunta tulevat vahvistamaan kalastuskiintiöitä sellaisille vesille, jotka eivät kuulu niiden määräämisvaltaan, ja jolla unionin alusten sallitaan hyödyntävän yksinomaan saharawi-kansan määräämisvaltaan kuuluvia kalavaroja.

Kahdeksannen kanneperusteen mukaan itsemääräämisoikeutta on loukattu, koska riidanalaisella päätöksellä vahvistetaan Marokon kuningaskunnan otetta Länsi-Saharasta.

Yhdeksännen kanneperusteen mukaan periaatetta, joka koskee luonnonvaroihin liittyvän määräämisvallan pysyvyyttä, ja Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 73 artiklaa on loukattu, koska kantajaa ei ole kuultu, vaikka riidanalaisella päätöksellä mahdollistetaan yksinomaan saharawi-kansan määräämisvaltaan kuuluvien luonnonvarojen hyödyntäminen.

Kymmenennen kanneperusteen mukaan sopimusten suhteellista vaikutusta koskevaa periaatetta on loukattu, koska riidanalaisella päätöksellä luodaan kantajalle kansainvälisiä velvollisuuksia ilman tämän suostumusta.

Yhdennentoista kanneperusteen mukaan kansainvälistä humanitaarista oikeutta on loukattu, koska riidanalaisella päätöksellä tuetaan taloudellisesti Marokon kuningaskunnan Länsi-Saharaan kohdistuvaa siirtomaapolitiikkaa.

Kahdestoista kanneperuste koskee oikeutta kansainväliseen vastuuseen, sillä Euroopan unioni joutuu riidanalaisen päätöksen johdosta kansainväliseen vastuuseen.

____________

____________

¹ EUVL L 349, s. 1.