Language of document : ECLI:EU:F:2007:188

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(kolmas jaosto)

7 päivänä marraskuuta 2007

Asia F-57/06

Jacques Hinderyckx

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Henkilöstö – Virkamiehet – Ylennys – Vuoden 2005 ylennyskierros – Merkitsemättä jättäminen ylennettyjen virkamiesten luetteloon – Henkilöstösääntöjen 45 artiklan rikkominen – Ansioiden vertailu – Eri toimielimistä peräisin olevat arviointikertomukset

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Jacques Hinderyckx vaatii yhtäältä kumoamaan neuvoston nimittävän virkamiehen tekemän päätöksen, jolla kantaja jätettiin ylentämättä palkkaluokkaan B*8 vuoden 2005 ylennyskierroksella, ja toisaalta korvaamaan aiheutetun vahingon.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Euroopan unionin neuvosto vastaa omien oikeudenkäyntikulujensa lisäksi kolmanneksesta kantajan kuluista. Kantaja vastaa kahdesta kolmasosasta omia oikeudenkäyntikulujaan.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Ylennys – Ylentämättä jätetyn hakijan valitus

(Henkilöstösääntöjen 25 artiklan 2 kohta, 45 artikla sekä 90 artiklan 2 kohta)

2.      Henkilöstö – Ylennys – Ansioiden vertailu

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

3.      Henkilöstö – Ylennys – Ansioiden vertailu

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla; neuvoston asetus N:o 723/2004)

4.      Henkilöstö – Ylennys – Ansioiden vertailu

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

1.      Vaikka nimittävän viranomaisen ei tarvitse perustella ylennyspäätöksiään niille virkamiehille, joita ei ole ylennetty, sen on perusteltava päätöksensä, jolla se hylkää ylentämättä jätetyn virkamiehen tekemän valituksen, ja tämän hylkäyspäätöksen perustelujen on vastattava sen päätöksen perusteluja, josta valitus oli tehty.

Koska ylennykset tehdään henkilöstösääntöjen 45 artiklan mukaan valitsemalla, riittää, että valituksen hylkäämisen perustelut koskevat niiden laillisten edellytysten täyttymistä, joista ylennyksen lainmukaisuus henkilöstösääntöjen mukaan riippuu.

Päätös hylätä ylentämättä jättämisestä tehty valitus täyttää perusteluvaatimuksen, kun asianosainen voi sen avulla arvioida, oliko ylentämättä jättämisestä tehty päätös asianmukainen ja voiko hän nostaa siitä kanteen yhteisöjen tuomioistuimessa, ja kun yhteisöjen tuomioistuin voi sen avulla valvoa ylennyspäätöksen laillisuutta.

Toimielimestä toiseen siirtyneen virkamiehen tapauksessa – vaikka sen toimielimen, josta virkamies on lähtenyt, viimeisimmän arviointikertomuksen erityisen korkean tason johdosta voisi olla toivottavaa esittää kattavat ja yksityiskohtaiset perustelut – nimittävä viranomainen täyttää perusteluvaatimuksen, kun se tarkentaa, että kaikki asianosaista koskevat kertomukset on otettu huomioon ansioiden vertailussa, kun se ilmoittaa, että eri arvioijien kantoja on suhteutettu painottamalla analyyttisiä ja yleisiä arviointeja, ja selittää, miten palvelusvuodet on otettu huomioon.

Joka tapauksessa nimittävän viranomaisen alustavia perusteluja voidaan täydentää käsittelyn aikana.

(ks. 25–27, 31 ja 32 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑343/87, Culin v. komissio, 7.2.1990 (Kok. 1990, s. I‑225, 13 kohta) ja asia C‑115/92 P, parlamentti v. Volger, 9.12.1993 (Kok. 1993, s. I‑6549, 22 ja 23 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑6/96, Contargyris v. neuvosto, 29.5.1997 (Kok. H. 1997, s. I‑A‑119 ja II‑357, 147 kohta); asia T‑142/95, Delvaux v. komissio, 18.12.1997 (Kok. H. 1997, s. I‑A‑477 ja II‑1247, 84 kohta); asia T‑283/97, Thinus v. komissio, 27.4.1999 (Kok. H. 1999, s. I‑A‑69 ja II‑353, 74–76 kohta); asia T‑157/98, Oliveira v. parlamentti, 21.9.1999 (Kok. H. 1999, s. I‑A‑163 ja II‑851, 50 kohta); asia T‑330/03, Liakoura v. neuvosto, 10.6.2004 (Kok. H. 2004, s. I‑A‑191 ja II‑859, 42 kohta); asia T‑172/03, Heurtaux v. komissio, 3.2.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑15 ja II‑63, 44 kohta) ja asia T‑171/05, Nijs v. tilintarkastustuomioistuin, 3.10.2006 (Kok. H. 2006, s. I-A-2-195 ja II‑A‑2‑999, 42 kohta).

2.      Nimittävällä viranomaisella on laaja harkintavalta ylennyskelpoisten virkamiesten ansioiden vertailussa, ja tämä ansioiden vertailu, joka perustuu erityisesti arviointikertomuksiin, on tehtävä huolellisesti ja puolueettomasti yksikön etua ajatellen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta noudattaen vertailukelpoisten tietolähteiden ja tietojen pohjalta. Nimitettävälle viranomaiselle on tätä varten henkilöstösäännöissä annettu valta käyttää ylennyskelpoisten virkamiesten ansioiden tarkastelussa itse asianmukaisimpana pitämäänsä menettelyä tai menetelmää.

Yhteisöjen tuomioistuinten valvonta rajoittuu koskemaan vain sitä, onko hallintoelin pysynyt sellaisissa rajoissa, joita ei voida arvostella, ja onko tämä pidättynyt käyttämästä harkintavaltaansa ilmeisen väärin, kun otetaan huomioon seikat ja keinot, joiden perusteella hallintoelin on saattanut tehdä arviointinsa. Tuomioistuin ei siis voi omalla arvioinnillaan korvata nimittävän viranomaisensa tekemää ehdokkaiden pätevyyden ja ansioiden arviointia.

(ks. 43 ja 44 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 62/75, De Wind v. komissio, 1.7.1976 (Kok. 1976, s. 1167, 17 kohta) ja asia C‑68/91 P, Moritz v. komissio, 17.12.1992 (Kok. 1992, s. I–6849, 16 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑187/98, Cubero Vermurie v. komissio, 3.10.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑195 ja II‑885, 59 kohta) ja asia T‑132/03, Casini v. komissio, 15.9.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑253 ja II‑1169, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen sekä 53 ja 54 kohta)

3.      Arviointikertomukset ovat sekä niiden henkilöstösääntöjen 45 artiklan, jotka olivat voimassa ennen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 1.5.2004 voimaan tullutta asetusta N:o 723/2004, että niiden henkilöstösääntöjen, jotka ovat olleet voimassa kyseisen päivämäärän jälkeen, mukainen erityisen tärkeä väline, jonka avulla nimittävä viranomainen arvioi virkamiehen ylentämistä. Ennen 1.5.2004 voimassa olleiden henkilöstösääntöjen 45 artiklassa säädettiin, että arviointikertomuksen lisäksi ylentämisen yhteydessä oli vertailtava ansioita. Kyseisessä säännöksessä ei kuitenkaan tarkennettu tämän termin sisältöä, vaan se on tehty oikeuskäytännössä, jonka mukaan termillä tarkoitetaan muita virkamiesten hallinnolliseen ja henkilökohtaiseen tilanteeseen liittyviä tietoja, joilla voidaan suhteuttaa yksinomaan arviointikertomusten perusteella tehtyä arviointia.

Henkilöstösääntöjen 45 artiklassa esitetään nykyisin selkeämmin seikat, jotka on otettava huomioon ylennyksen arvioinnissa, ja siinä mainitaan arviointikertomuksen lisäksi virkamiesten tehtäviensä hoitamisessa käyttämät muut kielet kuin ne, joiden perusteellisen taidon ne ovat osoittaneet, sekä soveltuvin osin virkamiesten hoitamien vastuullisten tehtävien taso. Nimittävä viranomainen arvioi nykyisin ylennyskelpoisten virkamiesten ansioita pääsääntöisesti näiden kolmen näkökohdan perusteella, joten ”ansioilla” on henkilöstösääntöjen 45 artiklassa nykyään erilainen ja laajempi merkitys kuin ennen 1.5.2004.

Lisäksi oikeuskäytännössä on ennen asetuksen N:o 723/2004 voimaantuloa katsottu, että nimittävä viranomainen voi virkamiesten ansioiden arvioinnissa ottaa toissijaisesti huomioon muitakin seikkoja, kuten ehdokkaiden iän ja palvelusvuodet palkkaluokassa tai yksikössä, ja nämä toissijaiset seikat saattavat olla nykyäänkin merkityksellisiä, jos ylennyskelpoiset virkamiehet ovat yhtä ansioituneita, sen jälkeen kun edellä mainitut henkilöstösääntöjen 45 artiklassa esitetyt kolme näkökohtaa on otettu huomioon, ja ne voivat perustellusti vaikuttaa ratkaisevasti nimittävän viranomaisen tekemään valintaan.

(ks. 45 ja 46 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑89/91, T‑21/92 ja T‑89/92, X v. komissio, 25.11.1993 (Kok. 1993, s. II‑1235, 49 ja 50 kohta); asia T‑280/94, Lopes v. yhteisöjen tuomioistuin, 29.2.1996 (Kok. H. 1996, s. I‑A‑77 ja II‑239, 138 kohta); asia T‑168/96, Patronis v. neuvosto, 21.10.1997 (Kok. H. 1997, s. I‑A‑299 ja II‑833, 35 kohta); asia T‑221/96, Manzo-Tafaro v. komissio, 5.3.1998 (Kok. H. 1998, s. I‑A‑115 ja II‑307, 17 ja 18 kohta); asia T‑82/98, Jacobs v. komissio, 24.2.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑39 ja II‑169, 36–39 kohta); asia T‑163/01, Perez Escanilla v. komissio, 11.7.2002 (Kok. H. 2002, s. I‑A‑131 ja II‑717, 29 kohta) ja asia T‑134/02, Tejada Fernández v. komissio, 9.4.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑125 ja II‑609, 42 kohta)

4.      Yhteisön toimielinten on yhtäältä varmistettava, että tehtäväkierto ei haittaa siihen osallistuvien virkamiesten urakehitystä, ja toisaalta valvottava, että toiseen tehtävään siirrettyä virkamiestä ei rangaista ylennyskierroksella siitä, että hänet on siirretty, mutta henkilöstösääntöjen 45 artiklassa ei mitenkään velvoiteta toimielimiä laatimaan täsmällisiä sääntöjä tehtäväkiertoon osallistuvia virkamiehiä varten.

Nimittävälle viranomaiselle on annettu henkilöstösäännöissä oikeus toteuttaa ylennykset itse asianmukaisimpana pitämänsä menettelyn tai menetelmän mukaisesti. Näin ollen, kun otetaan huomioon henkilöstösääntöjen 45 artiklan tarjoama oikeusperusta ja siitä toimielimille seuraava velvollisuus vertailla aina ansioita erityisesti arviointikertomusten pohjalta, virkamies ei voi vaatia toimielintä vahvistamaan sääntöjä niiden virkamiesten arviointimenettelyihin ja ‑menetelmiin, jotka se on itse arvioinut, ja niiden, jotka ovat siirtyneet sen palvelukseen sen jälkeen, kun heidät on arvioitu toisessa toimielimessä. Virkamies ei myöskään voi moittia toimielintä siitä, että se on käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen väärin, kun se ei ole vahvistanut tällaisia sääntelypuitteita, ilman, että virkamies esittäisi näyttöä mielivallan käyttämisestä virkamiesten ansioita arvioitaessa tällaisten toimenpiteiden puuttuessa. Lisäksi toisin kuin henkilöstösääntöjen arviointikertomuksia koskevassa 43 artiklassa, henkilöstösääntöjen 45 artiklassa ei aseteta mitään velvollisuutta vahvistaa sääntelypuitteita ylennysmenettelyjä varten, vaikka jotkin toimielimet ovat näitä menettelyjä sisäisillä päätöksillä säännelleetkin.

(ks. 55, 59 ja 60 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: edellä mainittu asia Cubero Vermurie v. komissio, 68 ja 69 kohta ja asia T‑216/03, Tenreiro v. komissio, 28.9.2004 (Kok. H. 2004, s. I‑A‑245 ja II‑1087, 92 ja 95 kohta).