VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
15 päivänä kesäkuuta 2010
Asia F-35/08
Dimitrios Pachtitis
vastaan
Euroopan komissio
Avoin kilpailu EPSO/AD/77/06 – Päätös olla hyväksymättä hakijaa kirjalliseen kokeeseen alkukarsintakokeissa saadun tuloksen johdosta – EPSOn toimivalta
Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jolla Dimitrios Pachtitis vaatii kumoamaan ensinnäkin Euroopan yhteisöjen henkilöstövalintatoimiston (EPSO) 31.5.2007 tekemän päätöksen, jossa hänelle ilmoitettiin, ettei hän ollut läpäissyt avoimen kilpailun EPSO/AD/77/06 alkukarsintakokeita, ja toiseksi EPSOn 6.12.2007 tekemän päätöksen, jossa hylättiin hänen 31.5.2007 tehdystä päätöksestä tekemänsä valitus, sekä kolmanneksi kaikki näihin päätöksiin liittyvät toimet.
Ratkaisu: EPSOn 31.5.2007 ja 6.12.2007 tekemät päätökset, joilla kantaja suljettiin niiden 110 hakijan luettelon ulkopuolelle, jotka olivat saaneet parhaat pisteet avoimen kilpailun EPSO/AD/77/06 alkukarsintakokeissa, kumotaan. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut. Euroopan tietosuojavaltuutettu, joka tukee väliintulijana kantajan vaatimuksia, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Valituksen hylkäämistä koskeva nimenomainen päätös – Aikaisemman päätöksen uudelleentarkastelun jälkeen tehty päätös – Tutkittavaksi ottaminen
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
2. Euroopan henkilöstövalintatoimisto (EPSO) – Toimivalta – Kilpailun alkukarsintakokeiden sisällön vahvistaminen ja niiden tarkastaminen – Ei kuulu EPSOn toimivaltaan
(Henkilöstösääntöjen liitteessä III oleva 7 artikla; Euroopan parlamentin, neuvoston, komission, tuomioistuimen, tilintarkastustuomioistuimen, talous- ja sosiaalikomitean, alueiden komitean ja Euroopan oikeusasiamiehen päätöksen 2002/620/EY 2 artikla)
3. Virkamiehet – Kilpailu – Käsite – Alustava vaihe, joka käsittää monivalintakysymyksiä sisältävät alkukarsintakokeet – Kuuluminen käsitteen soveltamisalaan
(Henkilöstösääntöjen liite III)
1. Kaikilla ainoastaan valituksen hylkäämistä koskevilla implisiittisillä ja nimenomaisilla päätöksillä vain vahvistetaan toimi tai toimimatta jättäminen, josta valittaja valittaa, eivätkä ne ole erillisiä kannekelpoisia toimia. Näin on toimen osalta, joka ei sisällä aikaisempaan vastaiseen toimeen nähden mitään uutta ja joka ei siis ole korvannut tätä. Nimenomainen päätös, jolla valitus on hylätty, ei voi sen sisältö huomioon ottaen kuitenkaan olla riitautetun toimen vahvistava päätös.
Näin on silloin, kun hylkäämistä koskevassa päätöksessä kantajan tilanne tutkitaan uudelleen uusien oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella tai kun sillä muutetaan tai täydennetään alkuperäistä päätöstä. Näissä tapauksissa valituksen hylkääminen on unionin tuomioistuinten valvonnan piiriin kuuluva toimi, jonka tuomioistuin ottaa huomioon arvioidessaan riitautetun toimen laillisuutta tai jota se pitää virkamiehelle vastaisena toimena, joka on korvannut riitautetun toimen.
(ks. 37–39 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 33/79 ja 75/79, Kuhner v. komissio, 28.5.1980 (Kok., s. 1677, 9 kohta); asia 23/80, Grasselli v. komissio, 10.12.1980 (Kok., s. 3709, 18 kohta) ja asia 371/87, Progoulis v. komissio, 16.6.1988 (Kok., s. 3081, 17 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑608/97, Plug v. komissio, 27.6.2000 (Kok. H., s. I‑A‑125 ja II‑569, 23 kohta); yhdistetyt asiat T‑338/00 ja T‑376/00, Morello v. komissio, 12.12.2002 (Kok. H., s. I‑A‑301 ja II‑1457, 34 ja 35 kohta); asia T‑14/03, Di Marzio v. komissio, 2.3.2004 (Kok. H., s. I‑A‑43 ja II‑167, 54 kohta); asia T‑258/01, Eveillard v. komissio, 10.6.2004 (Kok. H., s. I‑A‑167 ja II‑747, 31 kohta); asia T‑389/02, Sandini v. yhteisöjen tuomioistuin, 14.10.2004 (Kok. H., s. I‑A‑295 ja II‑1339, 49 kohta) ja asia T‑375/02, Cavallaro v. komissio, 7.6.2005 (Kok. H., s. I‑A‑151 ja II‑673, 63–66 kohta)
Virkamiestuomioistuin: asia F‑18/08, Ritto v. komissio, 9.9.2008 (Kok. H., s. I‑A‑1‑281 ja II‑A‑1‑1495, 17 kohta)
2. Henkilöstösääntöjen liitteestä III ilmenee erityisesti, että kilpailumenettelyä koskeva sääntely perustuu periaatteeseen nimittävän viranomaisen ja valintalautakunnan välisestä toimivallanjaosta. Samalla kun tämä henkilöstösääntöihin perustuva kaksinvalta on osoitus siitä, että hallintovalta on rajoittanut omia toimintamahdollisuuksiaan, se ilmaisee, että turvatakseen unionin henkilöstön valintamenettelyn avoimuuden lainsäätäjä tahtoo, ettei kyseisen henkilöstön valinnan vaikeaa tehtävää anneta pelkästään hallintoviranomaiselle vaan että tähän osallistuu valintalautakunnan kautta myös hallinnollisen hierarkian ulkopuolisia henkilöitä ja erityisesti henkilöstön edustajia.
Tähän toimivallan jakoon ei ole vaikuttanut Euroopan yhteisöjen henkilöstövalintatoimiston (EPSO) perustaminen, koska EPSOn perustamisesta tehdyn päätöksen 2002/620 2 artiklassa todetaan nimenomaisesti, että kilpailussa EPSO käyttää nimittäville viranomaisille kuuluvia henkilöstövalintaa koskevia valtuuksia. Lisäksi henkilöstösääntöjen liitteessä III olevasta 7 artiklasta ilmenee, että siltä osin kuin on kysymys virkamiesten palvelukseen ottamiseksi järjestettävien kilpailujen kulusta, EPSOn tehtävät ovat pääasiallisesti organisatorisia. Tältä osin sen enempää kilpailussa esitettyjen kysymysten aiheiden valinta kuin niiden arviointikaan eivät kuulu EPSOn toimivaltaan.
Vaikka tämän perusteella EPSOlle annetut tehtävät ovat omiaan tekemään tästä elimestä tärkeän toimijan unionin henkilöstövalintapolitiikan määrittämisessä ja toteuttamisessa, siltä osin kuin on sitä vastoin kysymys virkamiesten palvelukseen ottamiseksi järjestettävien kilpailujen kulusta, on EPSOn rooli, vaikka se onkin merkittävä, koska EPSO avustaa valintalautakuntaa, joka tapauksessa toissijainen siihen jälkimmäisen rooliin nähden, jota EPSO ei toisaalta voi korvata.
Näin ollen on kumottava päätös, jolla EPSO hylkäsi hakijan kilpailusta sillä perusteella, että tämän alkukarsintakokeista saamat pisteet olivat riittämättömät. Vaikka nimittäin pitäisi paikkansa, että tietokone tarkasti nämä monivalintakysymyksistä koostuvat kokeet ja että kokeiden tarkastaminen perustui näin ollen automatisoituun menettelyyn, jossa ei ollut subjektiivista harkinnanvaraa, tämän automatisoidun menettelyn kulku edellyttää kaikesta huolimatta aineellisen päätöksen tekemistä alkukarsintakokeissa esitettyjen kysymysten vaikeusasteen määräämisen ja tiettyjen kysymysten huomiotta jättämisen osalta. Ilman sellaista henkilöstösääntöjen muutosta, jossa EPSO oikeutetaan suorittamaan tehtäviä, jotka liittyvät kokeiden sisällöstä määräämiseen ja kokeiden tarkastamiseen, kysymys on selvästi valintalautakunnalle tavallisesti kuuluvista tehtävistä.
(ks. 50, 56–58, 63, 65 ja 70 kohta)
3. Kilpailumenettelyssä alustava vaihe, jossa yli 90 prosenttia kyseiseen kilpailuun osallistuvista hakijoista hylätään, mutta ei muodollisten syiden vuoksi vaan siksi, etteivät he ole menestyneet alkukarsintakokeissa riittävän hyvin, on olennainen osa kilpailua. Se, että nämä alkukarsintakokeet ovat ”kilpailun” luonteisia, on sitäkin ilmeisempää, kun ei riitä, että kyseisistä kokeista saa keskimääräisen tuloksen, vaan kilpailun toiseen vaiheeseen pääsemiseksi vaaditaan, että hakija on niiden hakijoiden joukossa, jotka ovat saaneet alkukarsintakokeista parhaat pisteet. Tämä alustavan vaiheen kokeiden vertaileva luonne on ominainen itse kilpailun käsitteelle.
(ks. 61 ja 62 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑254/95 P, parlamentti v. Innamorati, 4.7.1996 (Kok., s. I‑3423, 28 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑167/99 ja T‑174/99, Giulietti ym. v. komissio, 2.5.2001 (Kok. H., s. I‑A‑93 ja II‑441, 81 kohta)