Valitus, jonka Unkari on tehnyt 28.4.2020 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-505/18, Unkari v. komissio, 12.2.2020 antamasta tuomiosta

(asia C-185/20 P)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Asianosaiset

Valittaja: Unkari (asiamiehet: M. Z. Fehér ja G. Koós)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Unkari vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin

–    kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 12.2.2020 antaman tuomion asiassa T-505/18

–    kumoaa osittain Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 13.6.2018 tehdyn komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2018/873 siltä osin kuin se koskee Unkaria ja siinä suljetaan unionin rahoituksen ulkopuolelle pätevöittävän hyväksynnän saaneille tuottajaryhmittymille myönnetyt tuet

ja

–    velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Unkarin hallitus vetoaa valituksessaan kahteen valitusperusteeseen, jotka perustuvat unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä muotoutuneisiin kantoihin.

Ensimmäisessä valitusperusteessaan Unkarin hallitus vetoaa siihen, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole ottanut asianmukaisella tavalla huomioon Unkarin väitteitä eikä tulkinnut oikein kannekirjelmässä ja asiassa toimitetussa istunnossa esitettyjä lausumia. Unionin yleinen tuomioistuin ei ole vastannut Unkarin väitteeseen, jonka mukaan tuottajaryhmittymän muuttuminen pätevöittävästi hyväksytyksi tuottajaryhmittymäksi edellyttää ryhmittymän muuttuneen perinpohjaisesti ja tapauksen mukaan sen jäsenten vaihtumista, vaan suhtautunut tähän väitteeseen jossain määrin yksinkertaistavasti. Kun tuki on myönnetty pätevöittävästi hyväksytyksi tulleelle ryhmittymälle, sitä ei ole myönnetty alun perin kyseessä olleelle ryhmittymälle vaan täysin uudelle yksikölle, joka on asetuksessa vahvistettujen vaatimusten mukainen (tuki tuottajaryhmittymien perustamiseen ja niiden hallintoon). Unionin yleinen tuomioistuin ei vastaa väitteeseen siinä tarkoitetun asiakysymyksen osalta eikä tarkastele tuottajaryhmittymien ja pätevöittävän hyväksynnän saaneiden tuottajaryhmittymien välistä suhdetta.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt Unkarin hallituksen kanteessaan esittämän toisen kanneperusteen osalta oikeudellisen virheen, jonka vuoksi Unkarin menettelyllisiä oikeuksia on loukattu vakavasti. Valituksen kohteena olevan tuomion perustelut ovat epänormaalilla tavalla puutteelliset toisessa kanneperusteessa kyseessä olevan oikeusvarmuuden periaatteen ja sen väitteen osalta, jonka unionin yleinen tuomioistuin katsoo esitetyksi vasta jälkikäteen istunnossa ja jonka vuoksi se tyytyy esittämään näkemyksensä vain toteavasti sitä millään tavalla perustelematta.

Unionin tuomioistuimen olisi pitänyt tarkastella jaksoa, jonka ajaksi unionin rahoitus evättiin, ja tulkita tässä yhteydessä asetuksen (EU) N:o 1306/2013¹ 52 artiklan 4 kohdan c ja/tai b alakohtaa, vaikka se olisi katsonut, ettei Unkarin hallitus ole asianmukaisesti perustellut tämän kysymyksen ja toisen kanneperusteen ja siinä tarkoitetun oikeusvarmuuden periaatteen välistä yhteyttä. Unionin yleinen tuomioistuin on tässä yhteydessä joka tapauksessa tulkinnut väärin unionin oikeutta ja erityisesti mainitun asetuksen 52 artiklan 4 kohtaa katsoessaan, ettei tätä ole tarkasteltava viran puolesta.

Lopuksi Unkarin hallitus esittää toisen valitusperusteensa osalta tiettyjä täydentäviä huomioita, jotka koskevat suhteellisuusperiaatteen loukkaamista.

____________

¹     Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta 17.12.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1306/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 549).