EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (ensimmäinen jaosto)
21 päivänä helmikuuta 2013 (*)
Henkilöstö – Työjärjestyksen 34 artiklan 1 ja 6 kohta – Kannekirjelmä, joka on toimitettu telekopiolaitteella kanteen nostamisen määräajassa – Postitse lähetetyssä kannekirjelmän alkuperäiskappaleessa olevasta asianajajan omakätisestä allekirjoituksesta poikkeava allekirjoitus – Myöhässä nostettu kanne – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen
Asiassa F‑113/11,
jossa on kyse SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuvasta kanteesta,
Luigi Marcuccio, Euroopan komission entinen virkamies, kotipaikka Tricase (Italia), edustajanaan asianajaja G. Cipressa,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään C. Berardis-Kayser ja J. Baquero Cruz, avustajanaan asianajaja A. Dal Ferro,
vastaajana,
VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kreppel sekä tuomarit E. Perillo (esittelevä tuomari) ja R. Barents,
kirjaaja: W. Hakenberg,
on antanut seuraavan
määräyksen
1 Luigi Marcuccio vaatii 31.10.2011 virkamiestuomioistuimen kirjaamoon saapuneella kannekirjelmällään muun muassa, että virkamiestuomioistuin kumoaa implisiittisen päätöksen, jolla Euroopan komissio hylkäsi hänen vaatimuksensa vuoden 2010 elokuun saamatta jääneen palkan maksamisesta. Ennen alkuperäisen kannekirjelmän postitse toimittamista virkamiestuomioistuimen kirjaamoon lähetettiin 25.10.2011 telekopiolla samana päivänä vastaanotettu asiakirja, jonka esitettiin olevan jäljennös postitse toimitetusta kannekirjelmän alkuperäiskappaleesta.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
2 Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 91 artiklassa säädetään seuraavaa:
”– –
2. Kanne otetaan Euroopan unionin tuomioistuimeen käsiteltäväksi vain, jos:
– nimittävälle viranomaiselle on toimitettu 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valitus sille säädetyssä määräajassa, ja
– tämä valitus on nimenomaisesti tai hiljaisesti hylätty.
3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettu kanne on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa. Tämä määräaika alkaa:
– päivänä, jona valitusta koskeva päätös on annettu tiedoksi, ja
– vastauksen antamiselle asetetun määräajan päättymispäivästä, kun kanne koskee 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun valituksen hiljaista hylkäystä; kuitenkin jos valituksen hiljaisen hylkäämispäätöksen jälkeen, mutta kanteen tekemiselle asetetussa määräajassa, tehdään nimenomainen hylkäämispäätös, kanteen tekemiselle asetettu määräaika alkaa uudelleen.
– –”
3 Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 34 artiklassa, joka koskee oikeudenkäyntiasiakirjojen jättämistä, määrätään seuraavaa:
”1. Jokaisen oikeudenkäyntiasiakirjan alkuperäiskappaleen on oltava asianosaisen edustajan allekirjoittama.
– –
6. Prosessuaalisten määräaikojen noudattamisen kannalta pidetään ratkaisevana sitä päivää, jona jäljennös oikeudenkäyntiasiakirjan allekirjoitetusta alkuperäiskappaleesta – – saapuu kirjaamoon virkamiestuomioistuimen käytettävissä olevan teknisen tiedonsiirtovälineen välityksellä, jos asiakirjan allekirjoitettu alkuperäiskappale – – jätetään kirjaamoon viimeistään kymmenen päivän kuluessa alkuperäiskappaleen jäljennöksen vastaanottamisesta – –”
4 Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 100 artiklassa, joka koskee prosessuaalisten määräaikojen laskemista, määrätään seuraavaa:
”1. Perussopimuksissa sekä perussäännössä ja tässä työjärjestyksessä määrätyt prosessuaaliset määräajat lasketaan seuraavasti:
– –
b) viikkoina, kuukausina tai vuosina ilmaistu määräaika päättyy sen päivän päättyessä, joka määräajan viimeisenä viikkona, kuukautena tai vuotena nimeltään tai järjestysnumeroltaan vastaa päivää, jona se tapahtuma sattui tai se toimenpide toteutettiin, josta määräaika on laskettava. Jos kuukausina tai vuosina ilmaistun määräajan näin laskettavaa päättymispäivää ei ole määräajan viimeisenä kuukautena, määräaika päättyy tämän kuukauden viimeisenä päivänä;
– –
d) määräaikoihin sisältyvät viralliset vapaapäivät, sunnuntait ja lauantait;
e) määräaikojen kuluminen ei keskeydy virkamiestuomioistuimen lomakausina.
2. Jos määräajan viimeinen päivä on lauantai, sunnuntai tai virallinen vapaapäivä, katsotaan määräajan jatkuvan tätä seuraavan ensimmäisen työpäivän päättymiseen saakka.
Unionin tuomioistuimen virallisista vapaapäivistä laatimaa luetteloa, joka julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, sovelletaan virkamiestuomioistuimeen.
3. Prosessuaalisia määräaikoja pidennetään pitkien etäisyyksien vuoksi kymmenellä päivällä.”
Tosiseikat
5 Kantaja työskenteli palkkaluokan A 7 virkamiehenä komission kehityspääosaston palveluksessa.
6 Nimittävä viranomainen siirsi 30.5.2005 tekemällään päätöksellä kantajan 31.5.2005 alkaen eläkkeelle henkilöstösääntöjen 53 artiklan nojalla ja myönsi hänelle henkilöstösääntöjen 78 artiklan kolmannen kohdan nojalla vahvistetun työkyvyttömyyskorvauksen (jäljempänä 30.5.2005 tehty päätös).
7 Asiassa F-41/06, Marcuccio vastaan komissio, 4.11.2008 antamallaan tuomiolla (jäljempänä alkuperäinen tuomio) virkamiestuomioistuin kumosi 30.5.2005 tehdyn päätöksen perustelujen puuttumisen vuoksi tutkimatta kantajan kumoamisvaatimuksensa tueksi esittämiä muita perusteita ja väitteitä.
8 Kantaja esitti 30.8.2010 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan nojalla vaatimuksen (jäljempänä 30.8.2010 päivätty vaatimus) saadakseen vuoden 2010 elokuun maksamatta jääneen palkan, johon hän väitti olevansa oikeutettu alkuperäisen tuomion perusteella.
9 Komissio ilmoitti kantajalle 28.2.2011 päivätyllä kirjeellään (jäljempänä 28.2.2011 päivätty kirje), jonka kantaja väittää saaneensa 6.4.2011, että koska alkuperäisellä tuomiolla oli kumottu 30.5.2005 tehty päätös vain perustelujen puuttumisen vuoksi ottamatta kantaa hänen kykyynsä hoitaa tehtäviään, hänen mahdollinen uudelleensijoittamisensa edellytti hänen terveydentilansa tarkastamista henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 15 artiklan mukaisesti. Näissä olosuhteissa komissio väitti, ettei kantajan voitu katsoa olleen palveluksessa 30.5.2005 lähtien.
10 Kantaja teki 14.3.2011 valituksen, joka saapui komissiolle seuraavana päivänä.
11 Euroopan unionin yleinen tuomioistuin, jolle komissio oli tehnyt valituksen, kumosi asiassa T‑20/09 P, komissio vastaan Marcuccio, 8.6.2011 antamallaan tuomiolla alkuperäisen tuomion ja palautti asian virkamiestuomioistuimeen, jossa se kirjattiin numerolla F‑41/06 RENV.
12 Virkamiestuomioistuin hylkäsi alkuperäisen tuomion antamiseen johtaneessa asiassa nostetun kantajan kanteen asiassa F‑41/06 RENV, Marcuccio vastaan komissio, 6.11.2012 antamallaan tuomiolla (valitus vireillä Euroopan unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T‑20/13 P).
Asianosaisten vaatimukset
13 Kantaja vaatii, että virkamiestuomioistuin
– kumoaa 30.8.2010 päivätyn vaatimuksen hylkäämisestä tehdyn implisiittisen päätöksen
– toteaa 28.2.2011 päivätyn kirjeen mitättömäksi tai toissijaisesti kumoaa sen
– kumoaa 14.3.2011 päivätyn valituksen hylkäämisestä tehdyn implisiittisen päätöksen
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
14 Komissio vaatii, että virkamiestuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta tai ainakin hylkää sen perusteettomana
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Virkamiestuomioistuimen päätös ratkaista asia perustellulla määräyksellä
15 Jos kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat kokonaan tai osittain taikka jos kanne on kokonaan tai osittain selvästi täysin perusteeton, virkamiestuomioistuin voi jatkamatta käsittelyä ratkaista asian perustellulla määräyksellä työjärjestyksen 76 artiklan nojalla.
16 Esillä olevassa asiassa virkamiestuomioistuin katsoo saaneensa asiakirja-aineiston perusteella tarvittavat tiedot voidakseen lausua asiasta ja päättää näin ollen työjärjestyksen 76 artiklan mukaisesti ratkaista asian perustellulla määräyksellä oikeudenkäyntimenettelyä jatkamatta.
Tutkittavaksi ottaminen
17 Alustavasti on muistutettava, että kanteen nostamisen määräajat ovat ehdottomia prosessinedellytyksiä, sillä niistä on säädetty oikeudellisten tilanteiden selkeyden ja oikeusvarmuuden varmistamiseksi ja kaiken syrjinnän ja mielivaltaisen kohtelun välttämiseksi oikeudenkäytössä. Unionin tuomioistuinten on viran puolesta tutkittava, onko näitä määräaikoja noudatettu asianmukaisesti (asia 33/72, Gunnella v. komissio, tuomio 8.5.1973, 4 kohta ja asia T‑345/11, ENISA v. CEPD, määräys 29.11.2011, 11 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
18 Tarvitsematta lausua komission esittämästä oikeudenkäyntiväitteestä on näin ollen tutkittava, onko esillä oleva kanne nostettu niiden sääntöjen mukaisesti, joissa vahvistetaan pakottavasti oikeudenkäyntiasiakirjojen esittämistä koskevat yksityiskohtaiset vaatimukset, sekä vastaavaa kanteen nostamisen määräaikaa noudattaen.
19 Ensinnäkin Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan kolmannesta kohdasta ja 21 artiklan ensimmäisestä kohdasta käy ilmi, että jokaisella kantajalla on oltava edustajanaan henkilö, jolla on tähän vaadittava kelpoisuus, ja että asia voidaan siten saattaa unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi pätevästi ainoastaan tällaisen henkilön allekirjoittamalla kanteella. Unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohdan nojalla näitä määräyksiä sovelletaan myös asian käsittelyyn virkamiestuomioistuimessa. Unionin tuomioistuimen perussäännössä tai virkamiestuomioistuimen työjärjestyksessä ei ole määrätty minkäänlaisesta erivapaudesta tästä velvollisuudesta tai sen poikkeuksesta (ks. vastaavasti asia C–174/96 P, Lopes v. yhteisöjen tuomioistuin, määräys 5.12.1996, 8 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
20 Kantajan edustajan omakätistä allekirjoitusta koskevalla vaatimuksella varmistetaan oikeusvarmuuden tavoitteen mukaisesti kannekirjelmän autenttisuus ja suljetaan pois vaara siitä, että kannekirjelmää ei ole laatinut asianajaja tai avustaja, jolla on vaadittu kelpoisuus. Tämä viimeksi mainittu täyttää oikeudenhoidon toteuttamisessa avustavana henkilönä unionin tuomioistuimen perussäännössä ja työjärjestyksessä hänelle annetun olennaisen tehtävän antamalla toimensa hoitamisen kautta kantajalle mahdollisuuden saattaa asia virkamiestuomioistuimeen (ks. vastaavasti asia T‑223/06 P, parlamentti v. Eistrup, tuomio 23.5.2007, 50 kohta). Tätä vaatimusta on näin ollen pidettävä olennaisena muotomääräyksenä, ja sitä on tulkittava tiukasti, ja sen noudattamatta jättäminen johtaa kanteen tutkimatta jättämiseen (ks. vastaavasti em. asia parlamentti v. Eistrup, tuomion 51 ja 52 kohta).
21 Juuri sen perustavanlaatuisen merkityksen vuoksi, joka asianajajan tehtävällä on oikeudenhoidon toteuttamisessa avustavana henkilönä oikeudenkäyntimenettelyissä, työjärjestyksen 34 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jokaisen oikeudenkäyntiasiakirjan alkuperäiskappaleen on oltava asianosaisen edustajan allekirjoittama.
22 Jotta jokaisen oikeudenkäyntiasiakirjan alkuperäiskappale toimitettaisiin asetetussa määräajassa, työjärjestyksen 34 artiklan perusteella asianosaisen edustaja ei näin ollen saa merkitä kahta erillistä omakätistä allekirjoitusta, vaikka ne olisivat aitoja, toista virkamiestuomioistuimen kirjaamoon telekopiolla toimitettuun asiakirjaan ja toista virkamiestuomioistuimen kirjaamoon postitse tai henkilökohtaisesti toimitettuun alkuperäiskappaleeseen. Kun asianosaisen edustaja vetoaa työjärjestyksen 34 artiklan 6 kohdassa hänelle annettuun mahdollisuuteen lähettää asetetussa määräajassa ”jäljennös oikeudenkäyntiasiakirjan allekirjoitetusta alkuperäiskappaleesta – – virkamiestuomioistuimen käytettävissä olevan teknisen tiedonsiirtovälineen välityksellä”, tämän mahdollisuuden välttämättömänä edellytyksenä on, että tämä sama ”asiakirjan allekirjoitettu alkuperäiskappale – – jätetään kirjaamoon viimeistään kymmenen päivän kuluessa alkuperäiskappaleen jäljennöksen vastaanottamisesta”, jolloin sana ”allekirjoitettu” voi viitata ainoastaan kannekirjelmän alkuperäiskappaleeseen eikä kannekirjelmän alkuperäiskappaleen jäljennökseen.
23 Näissä olosuhteissa on todettava, että jos asiakirjan alkuperäiskappaleessa, joka on konkreettisesti jätetty kirjaamoon kymmenen päivän kuluessa sen jäljennöksen toimittamisesta virkamiestuomioistuimeen telekopiolaitteen välityksellä, ei ole samaa allekirjoitusta kuin telekopioidussa asiakirjassa, virkamiestuomioistuimen kirjaamoon on saapunut kaksi erillistä oikeudenkäyntiasiakirjaa, joissa kummassakin on eri allekirjoitus, vaikka ne olisivat saman henkilön merkitsemiä. Koska telekopiolla lähetetyn tekstin toimittaminen ei täytä työjärjestyksen 34 artiklassa asetettuja oikeusvarmuuden vaatimuksia, telekopiolla lähetetyn asiakirjan toimittamispäivä ei ole ratkaiseva kanteen nostamisen määräajan noudattamisen kannalta (ks. vastaavasti asia C‑426/10 P, Bell & Ross BV v. SMHV, tuomio 22.9.2011, 37–43 kohta).
24 On vielä lisättävä, että kanteen nostamisen määräaika on vahvistettu henkilöstösääntöjen 91 artiklan 3 kohdassa, josta ei voida poiketa virkamiestuomioistuimen työjärjestyksellä. Näin ollen on tärkeää, että kanteen alkuperäiskappale laaditaan viimeistään tämän määräajan päättyessä. Tältä kannalta katsottuna sen lähettäminen telekopiolla ei ole pelkkä toimittamistapa, vaan sen avulla voidaan myös todistaa, että virkamiestuomioistuimen kirjaamoon määräajan jälkeen saapunut kanteen alkuperäiskappale oli jo laadittu kanteen nostamisen määräajassa.
25 Esillä olevassa asiassa on huomattava, että postitse lähetetyn kannekirjelmän alkuperäiskappaleen jäljennökseksi esitetty asiakirja toimitettiin virkamiestuomioistuimen kirjaamoon telekopiolla 25.10.2011. Virkamiestuomioistuimen kirjaamo vastaanotti 31.10.2011 postitse kannekirjelmän alkuperäiskappaleen, jonka teksti kuitenkin poikkeaa 25.10.2011 telekopiolla vastaanotetusta asiakirjasta ainakin asianajajan allekirjoituksen osalta. Tarkasteltaessa 25.10.2011 telekopiolla toimitettua asiakirjaa voidaan havaita, että kantajan asianajajan allekirjoitus – oletettaessa se omakätiseksi – ei selvästikään ole sama kuin virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 31.10.2011 postitse saapuneessa kannekirjelmän alkuperäiskappaleessa oleva allekirjoitus. Näissä olosuhteissa on todettava, että virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 25.10.2011 telekopiolla saapunut asiakirja, jonka kantaja on esittänyt jäljennökseksi 31.10.2011 postitse lähetetystä kannekirjelmän alkuperäiskappaleesta, ei ole kannekirjelmän alkuperäiskappaleen jäljennös. Tästä seuraa, että päivää, jona virkamiestuomioistuimen kirjaamo on vastaanottanut telekopiolla toimitetun asiakirjan, ei voida ottaa huomioon arvioitaessa, onko henkilöstösääntöjen 91 artiklan 3 kohdassa säädettyä määräaikaa noudatettu.
26 On vielä huomattava, että tämän määräyksen 22 ja 23 kohdassa todetut edellytykset on toistettu myös 25.1.2008 annetuissa käytännön ohjeissa asianosaisille oikeudenkäyntimenettelyssä Euroopan unionin virkamiestuomioistuimessa, jotka on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL L 69, s. 13) ja joita sovellettiin kanteen nostamisen ajankohtana. Näiden ohjeiden 35 kohdassa täsmennetään erityisesti seuraavaa:
”Jokaisen oikeudenkäyntiasiakirjan allekirjoitettu alkuperäiskappale on lähetettävä viipymättä sähköisen lähettämisen jälkeen, eikä alkuperäiskappaleeseen saa tehdä mitään korjauksia tai muutoksia, vaikka ne olisivat vähäisiäkin, lukuun ottamatta kirjoitusvirheiden korjauksia, jotka on kuitenkin lueteltava erillisellä arkilla, joka toimitetaan alkuperäiskappaleen mukana. Jos allekirjoitettu alkuperäiskappale ja aikaisemmin lähetetty jäljennös poikkeavat toisistaan, ainoastaan allekirjoitetun alkuperäiskappaleen toimittamispäivä otetaan muissa kuin viimeksi mainituissa tapauksissa huomioon prosessuaalisten määräaikojen noudattamisen kannalta.”
27 Esillä olevassa asiassa kantajan edustaja ei ole näistä täsmällisistä ohjeista huolimatta missään vaiheessa ilmoittanut virkamiestuomioistuimen kirjaamoon muutoksesta tai ennalta-arvaamattomasta tapahtumasta, jonka vuoksi hänen olisi täytynyt allekirjoittaa kannekirjelmän alkuperäiskappale uudelleen.
28 Esillä olevan kanteen tutkittavaksi ottamisesta päätettäessä on näin ollen tarkistettava, onko kannekirjelmän allekirjoitettu alkuperäiskappale jätetty virkamiestuomioistuimen kirjaamoon kanteen nostamisen määräajassa, joka on henkilöstösääntöjen 91 artiklan mukaisesti laskettava tässä tapauksessa valituksen hylkäämisestä tehdyn implisiittisen päätöksen päivämäärästä.
29 Kantajan tekemä valitus, joka toimitettiin telekopiolla komissiolle 15.3.2011, hylättiin perjantaina 15.7.2011 tehdyllä implisiittisellä päätöksellä.
30 Kanteen nostamisen määräaika, joka on 15.7.2011 alkaen kolme kuukautta pidennettynä pitkien etäisyyksien vuoksi kymmenellä päivällä, päättyi siis tiistaina 25.10.2011.
31 Koska kannekirjelmän alkuperäiskappale jätettiin virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 31.10.2011 eli kanteen nostamisen määräajan jälkeen, esillä oleva kanne on siten nostettu myöhässä.
32 Näin ollen kanne on jätettävä tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.
Oikeudenkäyntikulut
33 Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisen työjärjestyksen 2 osaston 8 luvun muiden säännösten soveltamista. Saman artiklan 2 kohdan mukaan kohtuuden niin vaatiessa virkamiestuomioistuin voi päättää, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut vain osittain tai että tätä ei lainkaan velvoiteta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja.
34 Edellä esitettyjen perustelujen perusteella kantaja on hävinnyt asian. Lisäksi komissio on nimenomaisesti vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Asian olosuhteissa ei ole perusteltua soveltaa työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohtaa, minkä vuoksi kantajan on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan ja hänet velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on määrännyt seuraavaa:
1) Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.
2) Luigi Marcuccio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.
Annettiin Luxemburgissa 21 päivänä helmikuuta 2013.