UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)
25 päivänä heinäkuuta 2018 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Pölynimureiden vähittäismyynti – Energiatehokkuusluokkaa koskeva merkki – Direktiivi 2010/30/EU – Delegoitu asetus (EU) N:o 665/2013 – Pölynimurit – Muiden tunnusten esittäminen – Sopimattomat kaupalliset menettelyt – Kuluttajansuoja – Direktiivi 2005/29/EY – 7 artikla – Täsmennyksiä olosuhteista, joissa energiatehokkuus on mitattu, ei esitetä – Harhaanjohtava mainitsematta jättäminen
Asiassa C‑632/16,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka voorzitter van de rechtbank van koophandel te Antwerpen (Antwerpenin kaupallisia asioita käsittelevän tuomioistuimen puheenjohtaja, Belgia) on esittänyt 6.7.2016 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 7.12.2016, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Dyson Ltd ja
Dyson BV
vastaan
BSH Home Appliances NV,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja T. von Danwitz ja unionin tuomioistuimen varapresidentti A. Tizzano, joka hoitaa neljännen jaoston tuomarin tehtäviä, sekä tuomarit C. Vajda, K. Jürimäe ja C. Lycourgos (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: H. Saugmandsgaard Øe,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Ferreira,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 26.10.2017 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Dyson BV ja Dyson Ltd, edustajinaan P. Maeyaert ja C. Van Wichelen, advocaten,
– BSH Home Appliances NV, edustajinaan V. Raus ja L. Depypere, advocaten,
– Belgian hallitus, asiamiehinään J. Van Holm ja P. Cottin,
– Saksan hallitus, asiamiehinään T. Henze ja M. Hellmann,
– Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan F. Di Matteo, avvocato dello Stato,
– Euroopan komissio, asiamiehinään A. Cleenewerck de Crayencour, K. Talabér-Ritz ja E. Manhaeve,
kuultuaan julkisasiamiehen 22.2.2018 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/30/EU täydentämisestä pölynimurien energiamerkinnän osalta 3.5.2013 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 665/2013 (EUVL 2013, L 192, s. 1) ja sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) (EUVL 2005, L 149, s. 22) 7 artiklan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Dyson Ltd ja Dyson BV (jäljempänä yhdessä Dyson) ja BSH Home Appliances NV (jäljempänä BSH) ja jossa on kyse siitä, että BSH:n väitetään käyttäneen sopimattomia kaupallisia menettelyjä, koska se on yhtäältä jättänyt ilmoittamatta tietoja, jotka koskevat sen myytäväksi tarjoamien pölynimurien energiatehokkuutta, ja toisaalta lisännyt myytäväksi tarjoamiensa pölynimureiden pakkauksiin muita tietoja kuin ne, jotka on mainittava pölynimureiden energiatehokkuusluokkaa koskevassa merkissä, jonka malli esitetään delegoidun asetuksen N:o 665/2013 liitteessä II (jäljempänä energiamerkki).
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Direktiivi 2005/29
3 Direktiivin 2005/29 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
– –
d) ’elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisillä kaupallisilla menettelyillä’ (jäljempänä myös ’kaupallisilla menettelyillä’) elinkeinonharjoittajan tointa, mainitsematta jättämistä, käyttäytymistä tai edustamista, kaupallista viestintää, mukaan lukien mainontaa ja markkinointia, joka liittyy välittömästi tuotteen myynnin edistämiseen, myymiseen tai toimittamiseen kuluttajille;
– –”
4 Saman direktiivin 3 artiklan 4 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos tämän direktiivin säännökset ovat ristiriidassa sopimattomien kaupallisten menettelyjen yksittäisiä näkökohtia säätelevien muiden [unionin oikeuden] sääntöjen kanssa, jälkimmäisillä on etusija ja niitä sovelletaan kyseisiin yksittäisiin näkökohtiin.”
5 Kyseisen direktiivin 7 artiklan, jonka otsikko on ”Harhaanjohtavat mainitsematta jättämiset”, sanamuoto on seuraava:
”1. Kaupallista menettelyä pidetään harhaanjohtavana, jos sen asiayhteydessä, kun otetaan huomioon kaikki seikat ja olosuhteet sekä viestintävälineen rajoitukset, jätetään mainitsematta olennaisia tietoja, joita keskivertokuluttaja tarvitsee asiayhteyden mukaan perustellun kaupallisen ratkaisun tekemiseen, ja jos se näin saa tai todennäköisesti saa keskivertokuluttajan tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei muuten olisi tehnyt.
2. Harhaanjohtavana mainitsematta jättämisenä, ottaen huomioon 1 kohdassa kuvatut seikat, pidetään myös sitä, jos elinkeinonharjoittaja salaa tai antaa epäselvällä, käsittämättömällä tai moniselitteisellä tavalla tai väärään aikaan kyseisessä kohdassa tarkoitettua olennaista tietoa taikka jättää mainitsematta kaupallisen menettelyn kaupallisen tarkoituksen, ellei se ilmene asiayhteydestä, mikäli jommassakummassa tapauksessa se saa tai todennäköisesti saa keskivertokuluttajan tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän muuten ei olisi tehnyt.
3. Jos kaupallisen menettelyn ilmoittamisessa käytettävä väline asettaa paikkaan tai aikaan liittyviä rajoituksia, nämä rajoitukset sekä elinkeinonharjoittajan mahdollisesti toteuttamat toimenpiteet tietojen välittämiseksi kuluttajille muilla tavoin otetaan huomioon päätettäessä siitä, onko tietoja jätetty mainitsematta.
4 Ostokehotuksissa pidetään olennaisina seuraavia tietoja, jolleivät ne ilmene asiayhteydestä:
a) tuotteen pääominaisuudet siinä laajuudessa kuin viestintävälineen ja tuotteen kannalta on asianmukaista;
b) elinkeinonharjoittajan maantieteellinen osoite ja henkilöllisyys, kuten esimerkiksi hänen toiminimensä ja tarvittaessa sen elinkeinonharjoittajan maantieteellinen osoite ja henkilöllisyys, jonka puolesta hän toimii;
c) hinta veroineen tai, ellei tuotteen luonteesta johtuen hintaa voida kohtuudella laskea etukäteen, hinnan laskutapa sekä tapauksen mukaan kaikki muut rahti-, toimitus- tai postimaksut tai, ellei näitä kustannuksia voida kohtuudella laskea etukäteen, se seikka, että kuluttaja voi joutua maksamaan tällaisia lisämaksuja;
d) maksujärjestelyt, toimitus, suorittaminen ja valitusten käsittelyihin sovellettava käytäntö, mikäli ne poikkeavat huolellisen ammatinharjoittamisen vaatimuksista;
e) kun tuotteisiin ja liiketoimiin liittyy irtisanomis- tai peruuttamisoikeus, maininta tästä oikeudesta.
5. [Unionin] lainsäädännössä vahvistettuja kaupallista viestintää, mainonta tai markkinointi mukaan luettuna, koskevia tiedotusvaatimuksia pidetään olennaisina. Liitteessä II, joka ei ole tyhjentävä, on luettelo tällaisista vaatimuksista.”
Direktiivi 2010/30/EU
6 Energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin 19.5.2010 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/30/EU (EUVL 2010, L 153, s. 1) kumottiin energiamerkintää koskevien puitteiden vahvistamisesta ja direktiivin 2010/30/EU kumoamisesta 4.7.2017 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/1369 (EUVL 2017, L 198, s. 1). Pääasian tosiseikkojen tapahtumahetkellä sovellettiin edelleen direktiiviä 2010/30.
7 Direktiivin 2010/30 viidennessä ja kahdeksannessa perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:
”(5) Tarkan, olennaisen ja vertailukelpoisen tiedon tarjoamisen energiaan liittyvien tuotteiden ominaisenergiankulutuksesta pitäisi vaikuttaa loppukäyttäjien valintoihin sellaisten tuotteiden eduksi, jotka kuluttavat tai joiden ansiosta kuluu vähemmän energiaa ja muita olennaisia voimavaroja käytön aikana, ja kannustaa siten valmistajia toimenpiteisiin valmistamiensa tuotteiden energian ja muiden olennaisten voimavarojen kulutuksen vähentämiseksi. Tämän pitäisi kannustaa välillisesti myös tuotteiden tehokkaaseen käyttöön, jotta voidaan tukea Euroopan unionin tavoitetta lisätä energiatehokkuutta 20 prosentilla. Jos nämä tiedot puuttuvat, pelkkä markkinavoimien toiminta ei riitä edistämään energian ja muiden olennaisten voimavarojen järkevää käyttöä näiden tuotteiden osalta.
– –
(8) Tieto on markkinavoimien toiminnassa avainasemassa, ja siksi on välttämätöntä ottaa käyttöön yhdenmukainen merkintä kaikkien samantyyppisten tuotteiden osalta, antaa mahdollisille ostajille yhdenmukaista lisätietoa näiden tuotteiden kustannuksista energian ja muiden olennaisten voimavarojen kulutuksen osalta sekä toteuttaa toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että tämän tiedon saa myös mahdollinen loppukäyttäjä, joka ei näe tuotetta esillä ja jolla ei siten ole tilaisuutta nähdä merkintää. Jotta merkintä olisi tehokas ja saavuttaisi tarkoituksensa, sen olisi oltava loppukäyttäjien helposti tunnistettavissa, yksinkertainen ja ytimekäs. Tätä tarkoitusta varten merkin nykyinen ulkoasu olisi säilytettävä perustana, jota käytetään tiedotettaessa tuotteiden energiatehokkuudesta loppukäyttäjille. Tuotteiden energiankulutus ja muut tiedot olisi mitattava yhdenmukaistettujen standardien ja menetelmien mukaisesti.”
8 Mainitun direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”Tällä direktiivillä vahvistetaan puitteet energiaan liittyvien tuotteiden energian ja mahdollisesti muiden olennaisten voimavarojen käytönaikaista kulutusta koskevia loppukäyttäjille suunnattuja tietoja, erityisesti merkintöjä ja yhdenmukaistettuja tuotetietoja, sekä lisätietoja koskevien kansallisten toimenpiteiden yhdenmukaistamiselle niin, että loppukäyttäjät saavat mahdollisuuden valita tehokkuudeltaan parempia tuotteita.”
9 Saman direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että:
– –
b) sellaisten muiden merkintöjen, merkkien, tunnusten tai tekstien esittäminen tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden yhteydessä, jotka eivät ole tämän direktiivin ja asianomaisten delegoitujen säädösten vaatimusten mukaisia, on kiellettyä, jos tällainen esittäminen todennäköisesti johtaa loppukäyttäjiä harhaan tai aiheuttaa sekaannusta energian tai mahdollisten muiden olennaisten voimavarojen käytönaikaisen kulutuksen suhteen;
– –”
10 Saman direktiivin 4 artiklassa säädettiin seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että
a) sähköenergian, muiden energiamuotojen ja mahdollisesti muiden olennaisten voimavarojen käytönaikaiseen kulutukseen liittyvät tiedot ja lisätiedot ilmoitetaan tähän direktiiviin perustuvien delegoitujen säädösten mukaisesti loppukäyttäjille sellaisiin tuotteisiin liittyvällä selosteella ja merkinnällä, joita tarjotaan myyntiin, vuokralle tai osamaksukauppaan tai esitellään loppukäyttäjille suoraan tai välillisesti mitä tahansa etämyyntitapaa, myös internettiä, käyttäen;
– –”
11 Direktiivin 2010/30 5 artiklassa säädettiin seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että
a) tavaran toimittajat, jotka saattavat markkinoille tai ottavat käyttöön delegoidun säädöksen piiriin kuuluvia tuotteita, toimittavat tämän direktiivin ja delegoidun säädöksen mukaisen merkinnän ja selosteen;
– –”
12 Mainitun direktiivin 10 artiklassa säädettiin seuraavaa:
”1. Komissio antaa kunkin tuotetyypin osalta tarkempia säännöksiä merkinnästä ja selosteesta delegoiduin säädöksin 11, 12 ja 13 artiklan mukaisesti.
– –
Delegoidussa säädöksessä määritetyissä merkinnässä ja selosteessa annettavien energian ja muiden olennaisten voimavarojen käytönaikaista kulutusta koskevien tietojen on annettava loppukäyttäjille mahdollisuus tehdä perustellumpia ostopäätöksiä ja markkinavalvontaviranomaisille mahdollisuus tarkistaa, ovatko tuotteet annettujen tietojen mukaiset.
– –
4. Delegoiduissa säädöksissä on esitettävä erityisesti:
– –
d) edellä 4 artiklassa tarkoitetun merkinnän malli ja sisältö; merkintöjen on oltava malliltaan mahdollisimman yhdenmukaisia kaikissa tuoteryhmissä ja joka tapauksessa selvästi nähtävissä ja luettavissa. Merkinnän muodossa on käytettävä lähtökohtana kirjainluokitusta A–G; luokitusasteiden on vastattava loppukäyttäjän näkökulmasta syntyviä merkittäviä energia- ja kustannussäästöjä.
– –
g) myynti-ilmoituksissa käytettävän merkinnän erityissisältö, kuten tarvittaessa tuotteen energialuokka ja muut asiaankuuluvat suoritustasot selvästi luettavassa ja nähtävässä muodossa;
– –”
Delegoitu asetus N:o 665/2013
13 Delegoidun asetuksen N:o 665/2013 viidennessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Tässä asetuksessa olisi määriteltävä pölynimurien merkinnälle yhdenmukainen ulkoasu ja sisältö.”
14 Kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tällä asetuksella vahvistetaan tuotemerkintöjä ja täydentävien tuotetietojen antamista koskevat vaatimukset verkkosähköä käyttäville pölynimureille, hybridi-imurit mukaan luettuina.”
15 Mainitun asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tavarantoimittajien on varmistettava, että 1 päivästä syyskuuta 2014 alkaen
a) kukin pölynimuri on varustettu painetulla merkillä, joka on ulkoasultaan ja sisällöltään liitteen II mukainen;
– –”
16 Saman asetuksen 4 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Jälleenmyyjien on varmistettava, että 1 päivästä syyskuuta 2014 alkaen
a) kaikissa myyntipisteessä olevissa malleissa on ulkopinnalla etuosassa tai päällä selvästi näkyvillä tavarantoimittajan 3 artiklan mukaisesti toimittama merkki;
– –”
17 Delegoidun asetuksen N:o 665/2013 liitteen I mukaan pölynimurin energiatehokkuusluokka määräytyy sen vuotuisen sähkönkulutuksen, pölynimukyvyn perusteella määritellyn puhdistuskykyluokan ja poistoilman pölyjäämäluokan perusteella.
18 Saman asetuksen liitteessä II määritetään energiamerkin ulkoasu ja luetellaan tiedot, jotka siinä on esitettävä, kuten kyseisen pölynimurimallin energiatehokkuusluokka, sen puhdistuskykyluokka ja poistoilman pölyjäämäluokka. Mainitussa liitteessä täsmennetään vielä, että energiamerkin mallin on oltava kyseisessä liitteessä olevien 3.1, 3.2 tai 3.3 kohdan mukainen sen mukaan, onko kyseessä yleiskäyttöön tarkoitettu pölynimuri, kovan lattian pölynimuri vai mattoimuri, ja että poikkeuksellisesti, jos tietylle pölynimurimallille on myönnetty EU-ympäristömerkistä 25.11.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 66/2010 (EUVL 2010, L 27, s. 1) käyttöön otettu ympäristömerkki (jäljempänä unionin ympäristömerkki), siihen voidaan lisätä jäljennös kyseisestä merkistä.
Belgian oikeus
19 Talousoikeuslain (Wetboek van economisch recht; Moniteur belge, 29.3.2013, s. 19975), sellaisena kuin se on muutettuna 21.12.2013 annetulla lailla (Moniteur belge, 30.12.2013, s. 103506), VI.99 §:n 1 momentissa, jonka tarkoituksena on saattaa direktiivin 2005/29 7 artiklan 1 kohta osaksi kansallista lainsäädäntöä, säädetään, että kaupallista menettelyä pidetään harhaanjohtavana, jos sen asiayhteydessä, kun otetaan huomioon kaikki seikat ja olosuhteet sekä viestintävälineen rajoitukset, jätetään mainitsematta olennaisia tietoja, joita keskivertokuluttaja tarvitsee asiayhteyden mukaan perustellun kaupallisen ratkaisun tekemiseen, ja jos se näin saa tai todennäköisesti saa keskivertokuluttajan tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei muuten olisi tehnyt.
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
20 Dyson ja BSH saattavat molemmat markkinoille pölynimureita, joissa on delegoidun asetuksen N:o 665/2013 mukaisesti oltava energiamerkki niitä myytäessä. Merkintä kertoo tyhjää säiliötä käyttäen suoritettujen testien tuloksista. Dyson moittii BSH:ta muun muassa siitä, että se on johtanut kuluttajia harhaan ja syyllistynyt sopimattomiin kaupallisiin menettelyihin. Dyson on tässä yhteydessä nostanut kanteen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa voorzitter van de rechtbank van koophandel te Antwerpenissä (Antwerpenin kaupallisia asioita käsittelevän tuomioistuimen puheenjohtaja, Belgia).
21 Mainittu tuomioistuin hylkäsi ensimmäiseksi Dysonin väitteen, jonka mukaan BSH oli syyllistynyt sopimattomiin kaupallisiin menettelyihin mainitessaan energialuokka A:n myytäväksi tarjoamiensa pölynimureiden energiamerkeissä. Kyseisen tuomioistuimen mukaan tyhjällä säiliöllä suoritetut testit johtavat todella tällaiseen luokitteluun, ja sen mukaan ainoastaan tällä testillä voidaan arvioida pölynimurin vuosittaista energiankulutusta.
22 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa toiseksi kuitenkin, että Dyson on oikeassa väittäessään, että tyhjällä säiliöllä suoritetut testit eivät vastaa pölynimurin tavanomaista käyttöä ja että näiden testien perusteella ei voida vertailla eri periaatteiden mukaisesti toimivia laitteita, eli yhtäältä pölynimureita, joissa BSH:n myytäväksi tarjoamien pölynimurien tapaan on pölypussi, jonka huokoset tukkeutuvat vähitellen käytön myötä, mikä pakottaa moottorin tuottamaan enemmän tehoa, ja toisaalta Dyson-merkin pölynimureita, joissa ei ole tällaista pussia ja joiden käytöllä ei ole vaikutusta tehoon, joka moottorin on tuotettava. Se katsoo täten, että asiassa on ratkaistava, onko BSH johtanut kuluttajia harjaa jättämällä mainitsematta käytetyn testausmenetelmän.
23 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tästä, että BSH ainoastaan noudattaa delegoitua asetusta N:o 665/2013. Kyseisessä asetuksessa säännellään erittäin täsmällisesti energiamerkin ulkoasua ja tietoja, jotka siinä on esitettävä, ja täten BSH:n on noudatettava tämän viestintävälineen asettamia rajoituksia määrittäessään tiedot, jotka se ilmoittaa kuluttajille. Mainittu tuomioistuin katsoo direktiivin 2005/29 7 artiklan 1 ja 3 kohdan valossa, että asiassa on tutkittava, onko BSH:lla tiettyä vapautta niiden tietojen suhteen, jotka se päättää esittää myytäväksi tarjoamissaan laitteissa niiden energiankulutuksesta.
24 Kansallinen tuomioistuin toteaa vielä, että delegoidulla asetuksella N:o 665/2013 edellytetyn energiamerkin lisäksi BSH lisää pölynimureihinsa muita tunnuksia, esimerkiksi vihreän merkinnän, jossa mainitaan ”Energy A”, joka osoittaa, että pölynimuri kuuluu energiatehokkuuden osalta yleisesti luokkaan A, oranssin merkinnän ”AAAA Best rated:A in all classes”, joka osoittaa, että pölynimurin energiatehokkuusluokka ja poistoilman pölyjäämäluokka on luokka A sekä matonpuhdistustehon että kovan lattian puhdistustehon osalta, sekä mustan merkinnän, jossa on maton kuva ja teksti ”class A Performance”, joka osoittaa, että pölynimurin pölynimukyky matolla on luokan A tasoa.
25 Kyseinen tuomioistuin toteaa, että BSH esittää täten tietoja, jotka on jo kokonaisuudessaan ilmoitettu energiamerkillä, ja pohtii, sallitaanko delegoidussa asetuksessa N:o 665/2013 tällainen menettelytapa.
26 Tässä tilanteessa voorzitter van de rechtbank van koophandel te Antwerpen päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Voidaanko [delegoidun asetuksen N:o 665/2013] tarkkaa noudattamista ilman, että kyseisen asetuksen liitteessä II määritettyä merkkiä täydennetään tiedoilla, jotka liittyvät niihin testausolosuhteisiin, jotka ovat johtaneet luokitteluun liitteen I mukaiseen energiatehokkuusluokkaan, pitää [direktiivin 2005/29] 7 artiklassa tarkoitettuna harhaanjohtavana mainitsematta jättämisenä?
2) Onko [delegoitu asetus N:o 665/2013] esteenä sille, että merkkiä täydennetään muilla tunnuksilla, joilla ilmaistaan samat tiedot?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
27 Ensimmäisellä kysymyksellään kansallinen tuomioistuin pyrkii selvittämään, onko direktiivin 2005/29 7 artiklaa tulkittava siten, että se seikka, että kuluttajille ei anneta tietoja testausolosuhteista, jotka ovat johtaneet energiamerkissä ilmoitettuun energiatehokkuusluokkaan, muodostaa mainitussa säännöksessä tarkoitetun ”harhaanjohtavan mainitsematta jättämisen”.
28 Heti alkuun on muistutettava, että direktiivillä 2005/29 pyritään antamaan elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiä sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevat yhdenmukaiset säännöt sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan tukemiseksi ja korkeatasoisen kuluttajansuojan saavuttamiseksi (tuomio 26.10.2016,Canal Digital Danmark, C‑611/14, EU:C:2016:800, 25 kohta).
29 Tässä yhteydessä se, että energiamerkissä mainitaan ainoastaan delegoidussa asetuksessa N:o 665/2013 edellytetyt tiedot täsmentämättä olosuhteita, joissa pölynimurin energiatehokkuus on mitattu, muodostaa direktiivin 2005/29 2 artiklan d alakohdassa tarkoitetun kaupallisen menettelyn.
30 Käsitteen ”kaupalliset menettelyt” määrittelyssä käytetty sanamuoto on erityisen laaja, ja sillä tarkoitettujen menettelyjen on oltava yhtäältä kaupallisia eli elinkeinonharjoittajan toteuttamia ja toisaalta liityttävä välittömästi elinkeinonharjoittajien tuotteen myynnin edistämiseen, myymiseen tai toimittamiseen kuluttajille (ks. vastaavasti tuomio 17.10.2013, RLvS, C‑391/12, EU:C:2013:669, 37 kohta).
31 Vähittäismyynnissä myytäväksi tarjotun tuotteen energiatehokkuutta koskevien tietojen ilmoittaminen tai ilmoittamatta jättäminen – silloin kun sen tekee elinkeinonharjoittaja – muodostaa kaupallisen menettelyn, joka liittyy välittömästi kyseisen tuotteen myymiseen kuluttajille. Kuten julkisasiamies korostaa ratkaisuehdotuksensa 77 kohdassa, tämän suhteen ei ole merkitystä sillä, ovatko kyseessä olevat tiedot epäedullisia elinkeinonharjoittajan etuihin nähden tai onko se ilmoittanut kyseiset tiedot noudattaakseen delegoidun asetuksen N:o 665/2013 säännöksiä.
32 Testausolosuhteita koskevien tietojen puuttumisesta energiamerkistä on ensimmäiseksi todettava, että direktiivin 2005/29 3 artiklan 4 kohdassa säädetään, että jos mainitun direktiivin säännökset ovat ristiriidassa sopimattomien kaupallisten menettelyjen yksittäisiä näkökohtia säätelevien muiden unionin sääntöjen kanssa, jälkimmäisillä on etusija ja niitä sovelletaan kyseisiin yksittäisiin näkökohtiin.
33 Käsiteltävässä asiassa direktiivi 2010/30 ja delegoitu asetus N:o 665/2013 ovat direktiivin 2005/29 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja sopimattomien kaupallisten menettelyjen yksittäisiä näkökohtia sääteleviä unionin sääntöjä. Vaikka erityisesti direktiivin 2010/30 viidennestä ja kahdeksannesta perustelukappaleesta ilmenee, että niiden ensisijainen päämäärä on ympäristönsuojelu, pyrkimyksellä tarjota tarkka, olennainen ja vertailukelpoinen tieto energiaan liittyvien tuotteiden ominaisenergiankulutuksesta yhdenmukaistetulla energiamerkillä, joka elinkeinonharjoittajan on liitettävä vähittäismyynnissä myytäväksi tarjottuihin tuotteisiin, myötävaikutetaan kuitenkin kuluttajansuojaan.
34 Näin ollen on niin, että jos direktiivin 2005/29 7 artiklan sekä direktiivin 2010/30 ja delegoidun asetuksen N:o 665/2013 säännösten välillä on ristiriita, viimeksi mainittuja säännöksiä on direktiivin 2005/29 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti sovellettava.
35 Tästä on todettava, että direktiiviä 2010/30 ja delegoitua asetusta N:o 665/2013 on tulkittava siten, että energiamerkkiin ei voida lisätä mitään tietoja niistä olosuhteista, joissa pölynimureiden energiatehokkuus on mitattu.
36 Direktiivin 2010/30 kahdeksannessa perustelukappaleessa nimittäin täsmennetään, että on välttämätöntä ottaa käyttöön yhdenmukainen merkintä kaikkien samantyyppisten tuotteiden osalta. Tämä yhdenmukaistamispäämäärä toteutetaan saman direktiivin 1 artiklan 1 kohdalla, 4 artiklalla ja 10 artiklan 4 kohdan d ja g alakohdalla, joiden nojalla direktiivillä luodaan puitteet niiden kansallisten toimenpiteiden yhdenmukaistamiselle, jotka koskevat erityisesti energian kulutusta koskevia loppukäyttäjille merkinnöillä suunnattuja tietoja ja yhdenmukaistettuja tietoja, ja edellytetään jäsenvaltioita varmistamaan, että laitteen käytönaikaiseen sähköenergian kulutukseen liittyvät tiedot ilmoitetaan merkinnällä, jonka ulkoasu ja täsmällinen sisältö määritetään delegoidulla säännöksellä, joka pölynimureiden osalta on delegoitu asetus N:o 665/2013.
37 Kuten direktiivin 2010/30 kahdeksannesta ja kymmenennestä perustelukappaleesta ilmenee, energiamerkin ulkoasun ja siinä olevien mainintojen yhdenmukaistamisella sekä sen yksinkertaisuudella ja ytimekkyydellä pyritään mahdollistamaan loppukäyttäjille merkissä olevien tietojen helpompi luettavuus ja parempi vertailtavuus.
38 Delegoidun asetuksen N:o 665/2013 viidennestä perustelukappaleesta ilmenee lisäksi, että asetuksessa on määriteltävä pölynimurien merkinnälle yhdenmukainen ulkoasu ja sisältö.
39 Kyseisen merkin ulkoasu ja sisältö määritetään täsmällisesti mainitun asetuksen liitteessä II. Tuossa liitteessä säädetään myös, että poikkeuksena siinä täsmällisesti määritellystä energiamerkistä kyseiseen merkkiin voidaan lisätä ainoastaan unionin ympäristömerkin jäljennös, jos pölynimurimallille on myönnetty unionin ympäristömerkki.
40 Tästä seuraa, että delegoitu asetus N:o 665/2013, luettuna yhdessä direktiivin 2010/30 kanssa, on esteenä sille, että energiamerkkiin lisätään muita mainintoja kuin mahdollinen unionin ympäristömerkin jäljennös.
41 Tästä kiellosta seuraa, että direktiivin 2005/29 3 artiklan 4 kohdan nojalla samaisen direktiiviin 7 artiklaa ei voida soveltaa siihen, että energiamerkistä puuttuvat tiedot, jotka liittyvät pölynimurien energiatehokkuuden testausolosuhteisiin.
42 Siitä, että muualla kuin energiamerkissä ei esitetä tietoja testausolosuhteista, on toiseksi todettava, että direktiivin 2005/29 7 artiklan 1 kohdan mukaan kaupallista menettelyä pidetään harhaanjohtavana, jos sen asiayhteydessä, kun otetaan huomioon kaikki seikat ja olosuhteet sekä viestintävälineen rajoitukset, jätetään mainitsematta olennaisia tietoja, joita keskivertokuluttaja tarvitsee asiayhteyden mukaan perustellun kaupallisen ratkaisun tekemiseen, ja jos se näin saa tai todennäköisesti saa keskivertokuluttajan tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei muuten olisi tehnyt. Saman artiklan 5 kohdasta ilmenee lisäksi, että unionin lainsäädännössä vahvistettuja kaupallista viestintää, mainonta tai markkinointi mukaan luettuna, koskevia tiedotusvaatimuksia pidetään olennaisina.
43 Käsiteltävässä asiassa olosuhteita, joissa kyseisen pölynimurimallin energiatehokkuus on mitattu, ei voida pitää keskivertokuluttajalle olennaisina tietoina.
44 Direktiivissä 2010/30 nimittäin velvoitetaan käyttämään yhdenmukaistettua energiamerkkiä, jotta loppukäyttäjille voidaan antaa tietoja eräiden tuotteiden sähköenergian käytönaikaisesta kulutuksesta, ja delegoidussa asetuksessa N:o 665/2013 esitetään tyhjentävä luettelo pölynimureiden käytönaikaista energiankulutusta koskevista tiedoista, jotka kuluttajille on ilmoitettava kyseisellä energiamerkillä, eikä siinä edellytetä, että merkissä on mainittava olosuhteet, joissa pölynimurien energiatehokkuus on mitattu. Näin ollen on katsottava, että direktiivistä 2010/30 ja delegoidusta asetuksesta N:o 665/2013 yhdessä luettuna ilmenee, että tällaista tietoa ei voida pitää olennaisena keskivertokuluttajalle.
45 Tästä seuraa, että pölynimurin energiatehokkuuden testausolosuhteita koskevan maininnan puuttuminen ei voi muodostaa direktiivin 2005/29 7 artiklassa tarkoitettua harhaanjohtavaa mainitsematta jättämistä.
46 Edellä esitetystä seuraa, että ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2005/29 7 artiklaa on tulkittava siten, että se seikka, että kuluttajille ei anneta tietoja testausolosuhteista, jotka ovat johtaneet energiamerkissä ilmoitettuun energiatehokkuusluokkaan, ei muodosta mainitussa säännöksessä tarkoitettua ”harhaanjohtavaa mainitsematta jättämistä”.
Toinen kysymys
47 Aluksi on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian, ja tämän vuoksi unionin tuomioistuimen on tarvittaessa muotoiltava sille esitetty kysymys uudelleen (tuomio 21.12.2016, Ucar ja Kilic, C‑508/15 ja C‑509/15, EU:C:2016:986, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
48 Käsiteltävässä asiassa on selvää, että delegoitua asetusta N:o 665/2013, jossa velvoitetaan liittämään kaikkiin vähittäismyynnissä myytäväksi tarjottuihin pölynimureihin energiamerkki, on tulkittava sen perustana olevan direktiivin 2010/30 säännösten valossa. Täten toinen kysymys, joka koskee delegoitua asetusta N:o 665/2013, on muotoiltava uudelleen siten, että se koskee myös direktiiviä 2010/30.
49 Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee myös, että käsiteltävässä asiassa BSH on liittänyt myytäväksi tarjoamiensa pölynimureiden pakkaukseen energiamerkin viereen useita merkintöjä tai tunnuksia, joista ei säädetä delegoidussa asetuksessa N:o 665/2013, kuten esimerkiksi vihreän merkinnän, jossa on teksti ”Energy A”, oranssin merkinnän, jossa on teksti ”AAAA Best rated: A in all classes”, ja mustan merkinnän, jossa on maton kuva ja teksti ”class A Performance”.
50 Näin ollen on katsottava, että kansallinen tuomioistuin pyrkii toisella kysymyksellään selvittämään, onko delegoitua asetusta N:o 665/2013, luettuna direktiivin 2010/30 valossa, tulkittava siten, että se on esteenä sille, että muualle kuin energiamerkkiin liitetään muita merkintöjä tai tunnuksia, joissa toistetaan kyseisessä energiamerkissä mainitut tiedot.
51 Direktiivin 2010/30 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, että merkintöjen tai tunnusten esittäminen muualla kuin energiamerkissä on kiellettyä ensinnäkin, jos nämä merkinnät tai tunnukset eivät ole kyseisen direktiivin tai sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten – joka käsiteltävässä asiassa on delegoitu asetus N:o 665/2013 – vaatimusten mukaisia, ja toiseksi, jos tällainen esittäminen toisaalta todennäköisesti johtaa loppukäyttäjiä harhaan tai aiheuttaa sekaannusta sähkölaitteen energian tai mahdollisten muiden olennaisten voimavarojen käytönaikaisen kulutuksen suhteen. Mainitussa artiklassa edellytetään täten tällaiselta kiellolta kyseisen kaksinkertaisen edellytyksen täyttymisen varmistamista.
52 Koska käsiteltävässä asiassa BSH:n myytäväksi tarjoamiensa pölynimureiden pakkauksiin liittämistä merkinnöistä tai tunnuksista ei säädetä delegoidussa asetuksessa N:o 665/2013, niitä on pidettävä sellaisina, etteivät ne täytä mainitun asetuksen vaatimuksia. Tästä seuraa, että niiden esittäminen on kiellettyä, jos se todennäköisesti johtaa loppukäyttäjiä harhaan tai aiheuttaa sekaannusta pölynimurin käytönaikaisen energiankulutuksen suhteen.
53 Kansallisen tuomioistuimen on kaikkien merkityksellisten seikkojen valossa ratkaistava, sisältyykö BSH:n käyttämien merkintöjen ja tunnusten esittämiseen tällainen vaara.
54 Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että vaikka ennakkoratkaisuasiassa kansallisen tuomioistuimen on viime kädessä arvioitava tosiseikkoja, unionin tuomioistuin, jonka tehtävänä on antaa kansallista tuomioistuinta hyödyttäviä vastauksia, on toimivaltainen antamaan pääasian asiakirjojen ja sille esitettyjen huomautusten perusteella ohjeita, joiden avulla kansallinen tuomioistuin voi antaa ratkaisun (tuomio 5.6.2014, I, C‑255/13, EU:C:2014:1291, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
55 Tästä on täsmennettävä, että jo direktiivin 2010/30 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuodosta ilmenee, että kansallisen tuomioistuimen on sovellettava tiukasti tämän tuomion 52 kohdassa tarkoitettua kriteeriä, jonka tarkoituksena on suojella loppukäyttäjää erehdys- tai sekaannusvaaralta kyseisen sähkölaitteen käytönaikaisen energiankulutuksen suhteen. Kyseisen kriteerin tiukka soveltaminen vahvistetaan mainitulla direktiivillä tavoitellulla ympäristönsuojelua koskevalla päämäärällä, sellaisena kuin se todetaan tämän tuomion 33 kohdassa.
56 On myös huomattava, että direktiivin 2005/29 yhteydessä harhaanjohtavan kaupallisen menettelyn arviointiperusteena käytetään tavanomaisesti valistunutta, kohtuullisen tarkkaavaista ja huolellista keskivertokuluttajaa, ottaen huomioon sosiaaliset, kulttuuriset ja kielelliset tekijät (tuomio 12.5.2011, Ving Sverige, C‑122/10, EU:C:2011:299, 22 kohta ja tuomio 26.10.2016, Canal Digital Danmark, C‑611/14, EU:C:2016:800, 39 kohta). Kysymysten keskinäinen yhteys oikeuttaa sen, että tätä samaa arviointiperustetta käytetään myös arvioitaessa direktiivin 2010/30 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua erehdys- tai sekaannusvaaraa.
57 Pelkästään se seikka, että BSH:n liittämissä merkinnöissä tai tunnuksissa viitataan energiamerkissä jo esitettyihin tietoihin, ei voi riittää poistamaan tällaisen vaaran olemassaoloa. On todettava yhtäältä, että BSH:n käyttämät tunnukset eivät ole graafisesti samanlaisia kuin energiamerkissä käytetyt tunnukset, ja toisaalta, että eräissä BSH:n käyttämissä merkinnöissä tai tunnuksissa toistetaan sama tieto käyttämällä kuitenkin erilaista ulkoasua kussakin merkinnässä, mikä voi antaa vaikutelman siitä, että kyse on joka kerta eri tiedosta.
58 Toiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että delegoitua asetusta N:o 665/2013, luettuna direktiivin 2010/30 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan valossa, on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että muualla kuin energiamerkissä esitetään merkintöjä tai tunnuksia, joissa toistetaan kyseisessä energiamerkissä mainitut tiedot, jos tällainen esittäminen todennäköisesti johtaa loppukäyttäjiä harhaan tai aiheuttaa sekaannusta kyseessä olevan vähittäismyynnissä myytäväksi tarjotun pölynimurin käytönaikaisen energiankulutuksen suhteen, mistä kansallisen tuomioistuimen on varmistuttava kaikkien merkityksellisten seikkojen valossa ja siten, että se ottaa huomioon tavanomaisesti valistuneen, kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen keskivertokuluttajan mieltämistavan, kun pidetään silmällä sosiaalisia, kulttuurisia ja kielellisiä tekijöitä.
Oikeudenkäyntikulut
59 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY 7 artiklaa on tulkittava siten, että se seikka, että kuluttajille ei anneta tietoja testausolosuhteista, jotka ovat johtaneet pölynimureiden energiatehokkuusluokkaa koskevassa energiamerkissä – jonka malli esitetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/30/EU täydentämisestä pölynimurien energiamerkinnän osalta 3.5.2013 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 665/2013 liitteessä II – ilmoitettuun energiatehokkuusluokkaan, ei muodosta mainitussa säännöksessä tarkoitettua ”harhaanjohtavaa mainitsematta jättämistä”.
2) Delegoitua asetusta N:o 665/2013, luettuna energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin 19.5.2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/30/EU 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan valossa, on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että muualla kuin pölynimureiden energiatehokkuusluokkaa koskevassa energiamerkissä, jonka malli esitetään delegoidun asetuksen N:o 665/2013 liitteessä II, esitetään merkintöjä tai tunnuksia, joissa toistetaan kyseisessä energiamerkissä mainitut tiedot, jos tällainen esittäminen todennäköisesti johtaa loppukäyttäjiä harhaan tai aiheuttaa sekaannusta kyseessä olevan vähittäismyynnissä myytäväksi tarjotun pölynimurin käytönaikaisen energiankulutuksen suhteen, mistä kansallisen tuomioistuimen on varmistuttava kaikkien merkityksellisten seikkojen valossa ja siten, että se ottaa huomioon tavanomaisesti valistuneen, kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen keskivertokuluttajan mieltämistavan, kun pidetään silmällä sosiaalisia, kulttuurisia ja kielellisiä tekijöitä.
Allekirjoitukset