Language of document : ECLI:EU:F:2013:186

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(toinen jaosto)

14 päivänä marraskuuta 2013

Asia F‑96/09 DEP

Eva Cuallado Martorell

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen – Maksuttoman oikeudenkäynnin saanut kantaja – Virkamiestuomioistuimen vahvistama asianajalle maksettava enimmäismäärä kirjallisesta ja suullisesta käsittelystä – Rajan soveltamatta jättäminen, kun jokin muu asianosainen on velvoitettu korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Aihe:      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 92 artiklaan perustuva korvattavien oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskeva vaatimus, jonka Eva Cuallado Martorell on esittänyt virkamiestuomioistuimelle asiassa F-96/09, Cuallado Martorell vastaan komissio, 18.9.2012 annetun tuomion (jäljempänä 18.9.2012 annettu tuomio) seurauksena.

Ratkaisu:      Niiden oikeudenkäyntikulujen määräksi, jotka Eva Cuallado Martorell voi vaatia Euroopan komission korvattaviksi asian F‑96/09 perusteella, vahvistetaan 3 620 euroa.

Tiivistelmä

1.      Oikeudenkäyntimenettely – Maksutonta oikeudenkäyntiä koskeva hakemus – Myöntämisedellytykset – Kykenemättömyys suorittaa avustamis- ja edustamiskuluja – Maksuttoman oikeudenkäynnin myöntäminen – Asianajalle maksettavan palkkion suuruuden vahvistaminen virkamiestuomioistuimessa – Arviointi

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 95–98 artikla)

2.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Huomioon otettavat seikat

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b kohta)

1.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen maksutonta oikeudenkäyntiä koskevissa määräyksissä eli 95–98 artiklassa ei määrätä tyhjentävästi kaikista ajalteltavissa olevista tilanteista.

Näissä määräyksissä ei varsinkaan määrätä siitä, mikä summa oikeudenkäyntikulut korvaamaan velvoitetun asianosaisen on korvattava maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen kantajan asianajajalle tälle maksettavana palkkiona.

Edellä mainitun työjärjestyksen 97 artiklan 3 kohdan kolmannesta alakohdasta ilmenee, että maksuttoman oikeudenkäynnin myöntämistä koskevalla määräyksellä, jolla voidaan vahvistaa joko asianomaista henkilöä avustavalle asianajajalle virkamiestuomioistuimen kassasta maksettavan korvauksen suuruus tai se enimmäismäärä, jota asianajajalle korvattavat kulut ja hänelle maksettava palkkio eivät lähtökohtaisesti saa ylittää, ei ole tarkoitus määrittää niiden oikeudenkäyntikulujen määrää, jotka asian voittanut asianosainen voi vaatia korvattaviksi, vaan varmistaa, että jokaisella, joka taloudellisen asemansa vuoksi ei kokonaan tai osaksi kykene suorittamaan avustamiseen ja edustamiseen liittyviä kuluja virkamiestuomioistuimessa, on tosiasiallisesti oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa.

Kyseisen työjärjestyksen 95 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan sanamuodon mukaan määräyksellä myönnetty maksuton oikeudenkäynti voi kattaa kokonaan tai osittain kulut, jotka liittyvät oikeudelliseen avustamiseen ja edustamiseen virkamiestuomioistuimessa. Tältä osin on selvää, että asianajajien palkkiot voivat vaihdella suuresti riippuen siitä jäsenvaltiosta, jossa he toimivat, ja heidän erikoistumisasteestaan tietyllä alalla tai heidän ammatillisesta maineestaan. Ei ole poissuljettua, että virkamiestuomioistuimen määräyksessään takaama summa huomioon ottaen kantaja sitoutuu maksamaan asianajalleen sen osan palkkiosta, jota maksuton oikeudenkäynti ei kata, jos hänet velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Asianajaja, joka on suostunut edustamaan kyseistä henkilöä korvauksetta kanteen nostamisen vaiheessa, ei voi myöskään olla velvollinen luopumaan osasta palkkiotaan, kun menettelyn päättyessä vastapuoli on velvoitettu korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(ks. 19–23 kohta)

2.      Unionin tuomioistuimilla ei ole oikeutta vahvistaa palkkioita, jotka asianosaisten on maksettava omille asianajajilleen, vaan niiden on määritettävä, mihin summaan saakka nämä korvaukset voidaan periä oikeudenkäyntikulut korvaamaan velvoitetulta asianosaiselta. Vahvistaessaan oikeudenkäyntikulujen määrää unionin tuomioistuinten ei tarvitse ottaa huomioon kansallisia asianajajien palkkiosääntöjä eikä mahdollista asianosaisen ja tämän asiamiesten tai avustajien tekemää sopimusta asiasta.

Koska unionin oikeuteen ei sisälly säännöksiä palkkion suuruudesta, unionin tuomioistuinten on vapaasti arvioitava asiassa esille tulleita seikkoja ottamalla huomioon oikeudenkäynnin kohde ja luonne, sen merkitys unionin oikeuden kannalta sekä asian vaikeusaste, oikeudenkäyntimenettelystä asian hoitamiseen osallistuneille asiamiehille tai avustajille aiheutuneen työn määrä ja oikeudenkäynnin taloudellinen merkitys asianosaisille.

(ks. 28 ja 29 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑92/09 DEP, U v. parlamentti, 8.11.2011, 38 ja 39 kohta