Language of document : ECLI:EU:C:2012:494

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

PEDRO CRUZ VILLALÓN

19 päivänä heinäkuuta 2012 (1)

Yhdistetyt asiat C‑182/11 ja C-183/11

Econord Spa

vastaan

Comune di Cagno

ja

Comune di Varese


sekä


Econord Spa

vastaan

Comune di Solbiate

ja

Comune di Varese

(Ennakkoratkaisupyynnöt – Consiglio di Stato (Italia))

Kunnan puhtaanapitopalvelujen hoitaminen in house ‑yhtiössä, jossa kunnalla on vähemmistöosakkuus – Sopimuksen tekeminen ilman tarjouspyyntöä – In house ‑sopimukset – Hankintaviranomaisen mahdollisuus käyttää in house -yhtiöön vastaavaa määräysvaltaa kuin se käyttää omiin yksikköihinsä – Tilanne, jossa hankintaviranomaisia on useita – Hankintaviranomaisten välinen ”epäsuhta”






I       Johdanto

1.        Näissä yhdistetyissä asioissa esittämissään ennakkoratkaisukysymyksissä Consiglio di Stato tiedustelee unionin oikeuden yhteensopivuutta sellaisen julkisten palvelujen järjestelmän kanssa, jossa palveluja hankitaan ilman julkista tarjouspyyntömenettelyä. Tarkemmin sanottuna kyseessä on tilanne, jossa usealla Italian kunnalla on kullakin nimellinen osakkuus yhtiössä, jonka enemmistöosakkaana on Varesen kaupunki ja jonka tehtävänä on hoitaa kaikkien näiden kuntien puhtaanapitopalveluja.

2.        Tässä unionin tuomioistuin joutuu siis jälleen paneutumaan in house ‑palvelujen tarjoamista koskevaan kysymykseen. Lyhyesti ja ytimekkäästi ilmaistuna ongelmana on, että usea hankintaviranomainen siirtyy käyttämään samaa välineellistä yhtiötä, jonka perustajaviranomainen omistaa siitä ylivertaisen osan ja näin ollen käyttää siinä selvästi suurempaa määräysvaltaa kuin muut osakkaat. Millä edellytyksillä pienempien osakkaiden on tällaisessa tilanteessa laillista soveltaa in house ‑poikkeusta? Missä olosuhteissa hankintaviranomaisten voidaan tarkemmin ottaen katsoa käyttävän välineelliseen yhtiöön ”vastaavaa määräysvaltaa kuin niillä on omiin yksikköihinsä”, kuten asiassa Teckal annettuun tuomioon(2) perustuvassa oikeuskäytännössä edellytetään? Tässä on tiivistettynä kysymys, joka unionin tuomioistuinta pyydetään tällä kertaa ratkaisemaan.

3.        Oikeuskäytännössä on jo käsitelty useita nyt tarkasteltavan kaltaisia asioita. Niistä jokaisessa unionin tuomioistuin on tutkinut tapauskohtaisesti julkisyhteisön aseman julkisen välineellisen yhtiön hallintoelimissä sen määrittämiseksi, käyttävätkö hankintaviranomaiset tosiasiallisesti yhdessä vastaavaa määräysvaltaa yhtiöön. Consiglio di Staton esittämässä ennakkoratkaisukysymyksessä unionin tuomioistuinta pyydetään implisiittisesti menemään tällaista tapauskohtaista tarkastelua pidemmälle ja määrittämään objektiiviset perusteet sen arvioimiseksi, minkälainen vaikutusvalta julkisyhteisöllä on oltava välineellisessä yhtiössä voidakseen soveltaa in house ‑poikkeusta.

II     Asiaa koskevat oikeussäännöt

      Unionin oikeus

4.        Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY(3) 1 artiklan mukaan ”julkisia hankintoja koskevilla sopimuksilla” tarkoitetaan ”rahallista vastiketta vastaan tehtyjä kirjallisia sopimuksia, jotka on tehty yhden tai useamman taloudellisen toimijan ja yhden tai useamman hankintaviranomaisen välillä ja joiden tarkoituksena on tässä direktiivissä tarkoitettu rakennusurakan toteuttaminen, tavaran hankinta tai palvelun suorittaminen” (2 kohdan a alakohta). ”Palveluja koskevalla käyttöoikeussopimuksella” puolestaan tarkoitetaan ”muutoin samanlaista sopimusta kuin julkista palveluhankintaa koskevaa sopimusta, paitsi että palvelujen suorittamisen vastikkeena on joko yksinomaan palvelun käyttöoikeus tai tällainen oikeus ja maksu yhdessä” (4 kohta).

      Kansallinen lainsäädäntö

5.        Paikallisyksiköiden järjestelmää koskevien säädösten koonnoksesta 18.8.2000 annetun asetuksen (decreto legislativo) nro 267(4) 30 §:n mukaan paikalliset julkisyhteisöt voivat ”tiettyjen tehtävien ja palvelujen koordinoitua hoitamista varten” tehdä keskenään tätä koskevia sopimuksia.

6.        Asetuksen nro 267 tosiseikkojen tapahtuma-aikana voimassa olleen version 113 §:n (jonka otsikkona on ”Verkostojen hoitaminen ja taloudellisesti merkittävien paikallisten julkisten palvelujen suorittaminen”) 4 ja 5 momentissa säädetään seuraavaa:

”4.       Kun omaisuuteen kuuluvien verkostojen, laitosten ja muiden varusteiden hallinnointi erotetaan palvelujen suorittamisesta, paikalliset julkisyhteisöt, myös yhdistyksen muodossa, käyttävät hallinnoinnissa:

a)       tähän tarkoitukseen perustettuja oikeussubjekteja, jotka ovat kokonaan julkisyhteisöjen omistuksessa olevia pääomayhtiöitä, jolloin toiminnasta voidaan sopia suoraan niiden kanssa, sillä edellytyksellä, että osakepääoman omistavilla julkisyhteisöillä on kyseiseen yhtiöön vastaava määräysvalta kuin niillä on omiin yksikköihinsä ja että tämä yhtiö harjoittaa pääosaa toiminnastaan sen omistavan julkisyhteisön tai omistavien julkisyhteisöjen kanssa;

– –.

5.       Palvelu hankitaan alakohtaisen lainsäädännön mukaisesti ja Euroopan unionin oikeussääntöjä noudattaen siten, että palvelu annetaan:

– –

c)       kokonaan julkisyhteisöjen omistuksessa olevan pääomayhtiön suoritettavaksi sillä edellytyksellä, että osakepääoman omistavalla paikallisella julkisyhteisöllä tai paikallisilla julkisyhteisöillä on kyseiseen yhtiöön vastaava määräysvalta kuin sillä tai niillä on omiin yksikköihinsä ja että tämä yhtiö harjoittaa pääosaa toiminnastaan sen omistavan julkisyhteisön tai omistavien julkisyhteisöjen kanssa”.

III  Pääasian oikeudenkäynnit ja ennakkoratkaisukysymys

7.        Varesen kunta perusti in house ‑yhtiö ASPEM SpA:n muun muassa hoitamaan puhtaanapitopalveluja kunnan alueella; yhtiön perustamispäivä ei ilmene asiaa koskevista asiakirjoista. Tosiseikkojen tapahtuma-aikaan yhtiö oli lähes kokonaan Varesen kunnan omistuksessa.

8.        Cagnon ja Solbiaten kunnanvaltuustot tekivät vuonna 2005 päätöksiä, joissa päätettiin valita kunnan puhtaanapitopalvelun hoitamista varten asetuksen nro 267/2000 30 §:ssä ja 113 §:n 5 momentin c kohdassa tarkoitettu yhteishallinnointi muiden kuntien kanssa sekä hyväksyä Varesen kunnan kanssa tehtävä sopimus ASPEM-yhtiön hoitaman puhtaanapitopalvelun hallinnoinnista. Lisäksi kumpikin kunnanvaltuusto päätti hankkia kunnalle yhden ASPEM-yhtiön osakkeen. Useissa muissa Varesen alueen pienissä kunnissa tehtiin samanlaiset päätökset.

9.        Italian hallituksen tietojen mukaan ASPEM-yhtiön osakepääoma oli 173 785 euroa ja muodostui vastaavasta määrästä nimellisarvoltaan 1 euron osakkeita. Varesen kunta omisti tosiseikkojen tapahtuma-aikaan yhteensä 173 467 osaketta, ja loput 318 osaketta jakautuivat 36 muulle Varesen maakunnan kunnalle, joiden osuudet vaihtelivat yhdestä 19 osakkeeseen.

10.      Muiden järjestelyyn osallistuneiden kuntien tapaan molemmat paikalliset julkisyhteisöt tekivät ASPEM-yhtiön kanssa osakassopimuksen, jossa määrätään oikeudesta tulla kuulluksi, valvontaelimen edustajan nimittämisestä sekä hallituksen jäsenen nimittämisestä osakassopimukseen osallistuvien muiden kuntien suostumuksella.

11.      Cagnon ja Solbiaten kunnanvaltuustot katsoivat, että näine varaumineen palvelujen antaminen ASPEM-yhtiön hoidettavaksi täytti in house ‑poikkeuksen soveltamiselle asetetut edellytykset.

12.      Econord SpA ‑yhtiö on kuitenkin osoittanut tasavallan presidentille kaksi ylimääräistä muutoksenhakua, joissa se vaatii mainittujen Cagnon (asia C‑182/11) ja Solbiaten (asia C‑183/11) kunnanvaltuustojen tekemien sopimusten kumoamista. Econord väittää sopimuksen muun muassa loukkaavan vastaavan määräysvallan periaatetta, koska kunnat omistavat ainoastaan nimellisen määrän ASPEM-yhtiön osakkeita. Menettelyssä on pyydetty lausuntoa Consiglio di Statolta, joka on laatinut tämän ennakkoratkaisukysymyksen.

13.      Koska Consiglio di Stato on epävarma in house ‑poikkeusta koskevan oikeuskäytännön tulkinnasta, se esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen (jonka sanamuoto on samanlainen kummassakin nyt tarkasteltavista yhdistetyistä asioista):

”Onko periaatetta, jonka mukaan välineellisen yhtiön osakkaana olevan yksittäisen julkisyhteisön tilanteella ei ole merkitystä, sovellettava myös tapauksessa, jossa yksi sopimukseen osallistuvista kunnista omistaa välineellisestä yhtiöstä yhden ainoan osakkeen, eivätkä julkisyhteisöjen välillä tehdyt osakassopimukset saa aikaan yhtiöön nähden mitään todellista määräysvaltaa sopimukseen osallistuvalle kunnalle, joten yhtiön osakkeen omistuksen voidaan katsoa olevan pelkkä muodollinen kehys palvelujen suorittamista koskevalle sopimukselle?”

IV     Asian käsittely unionin tuomioistuimessa

14.      Ennakkoratkaisupyynnöt kirjattiin saapuneiksi unionin tuomioistuimen kirjaamoon 27.7.2011.

15.      Cagnon ja Solbiaten kunnat (yhteisesti), Italia, Itävalta, Puola sekä Euroopan komissio esittivät kirjallisia huomautuksia. Suullista käsittelyä ei pidetty.

V       Ennakkoratkaisukysymyksen arviointi

      Alustavat huomautukset

16.      Ennen ennakkoratkaisukysymykseen vastaamista on aiheellista esittää joitakin alustavia huomautuksia. Cagnon ja Solbiaten kuntien sekä Italian hallituksen esittämät oikeudenkäyntiväitteet on ensinnäkin hylättävä.

17.      Vastaajina olevat kunnat nimittäin väittävät antaneensa riidanalaiset palvelut kesäkuussa 2011 – siis ennakkoratkaisupyynnön perusteena olevien tosiseikkojen tapahtumisen jälkeen ja vajaata kuukautta ennen pyynnön lähettämistä – ASPEM-yhtiön hoidettavaksi, tällä kertaa julkisen tarjouspyyntömenettelyn perusteella. Tästä syystä kanteet ovat vastaajien mukaan turhia eikä ennakkoratkaisukysymystä voida ottaa tutkittavaksi. Mielestäni tätä oikeudenkäyntiväitettä ei kuitenkaan voida hyväksyä, koska Econord-yrityksen etujen turvaaminen edellyttää oletettavasti joka tapauksessa ratkaisun antamista pääasiassa.

18.      Hyväksyttävänä ei nähdäkseni voida pitää myöskään Italian hallituksen väitettä, jonka mukaan ennakkoratkaisukysymys olisi jätettävä tutkimatta, koska asiaa koskevien oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen kuvaus on riittämätön. Italian hallitus väittää erityisesti, ettei Consiglio di Stato ole esittänyt riittävästi tietoja ASPEM-yhtiön omistussuhteista ja yhtiöjärjestyksestä. Mielestäni unionin tuomioistuin pystyy kuitenkin nyt toimitettujen tietojen perusteella antamaan Consiglio di Statolle hyödyllisen vastauksen, tosin joidenkin tosiseikkojen arviointi on jätettävä Consiglio di Statolle itselleen.

19.      Osapuolten nimenomaisesti esittämien kahden oikeudenkäyntiväitteen lisäksi on mielestäni vielä aiheellista mainita, että vaikka Consiglio di Stato on tässä toiminut ainoastaan neuvoa-antavassa ominaisuudessa (antamalla lausunnon tasavallan presidentille osoitetusta ylimääräisestä muutoksenhausta), vakiintuneessa oikeuskäytännössä on jo katsottu, että sitä voidaan kyseisessä muutoksenhakumenettelyssä pitää SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena.(5)

20.      Täsmennettäköön, ettei asiakirja-aineistosta selvästi ilmene, onko riidanalaisesta palvelusta tehty direktiivin 2004/18 soveltamisalaan kuuluva hankintasopimus vai konsessio, mikä riippuu lähtökohtaisesti siitä, mitä kautta ASPEM-yhtiö saa korvauksen tarjoamistaan palveluista.(6) Tämä seikka ei kuitenkaan vaikuta mitenkään ennakkoratkaisukysymykseen annettavaan vastaukseen, koska unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että sen in house ‑poikkeusta koskeva oikeuskäytäntö vaikuttaa sekä tiettyihin sopimuksiin sovellettavan direktiivin 2004/18 että SEUT 25, SEUT 49 ja SEUT 56 artiklan ja niiden yleisten oikeusperiaatteiden, joiden erityisiä ilmauksia nämä säännöt ovat ja joita on noudatettava konsessiota annettaessa, tulkintaan.(7)

      Kysymyksenasettelu

21.      Nyt tarkasteltavissa yhdistetyissä asioissa on jälleen – ja hyvinkin ilmeisesti – kyse asiaan Teckal perustuvan oikeuskäytännön tulkinnasta. Siinä täsmennetään edellytykset, joiden täyttyessä viranomainen voi antaa toimivaltaansa kuuluvan palvelun erillisen oikeushenkilön hoidettavaksi ilman tarjouspyyntömenettelyä. Kyseisen oikeuskäytännön mukaan tämä on mahdollista ainoastaan, jos ”alue- tai paikallistason julkisyhteisöllä on kyseiseen henkilöön vastaava määräysvalta kuin sillä on omiin yksikköihinsä” (ensimmäinen Teckal-edellytys) ja jos ”tämä henkilö harjoittaa pääosaa toiminnastaan sen omistavan julkisyhteisön tai omistavien julkisyhteisöjen kanssa” (toinen Teckal-edellytys).(8) On kuitenkin huomattava, että ennakkoratkaisukysymyksessä keskitytään ainoastaan ensimmäisen Teckal-edellytyksen arviointiin, kun taas toista edellytystä ei edes mainita.

22.      Todettakoon vielä, että Consiglio di Stato on ottanut kysymyksensä lähtökohdaksi ”periaatteen, jonka mukaan in house ‑yhtiön osakkaana olevan yksittäisen julkisyhteisön tilanteella ei ole merkitystä”; periaate on ilmeisesti johdettu Coditel-tapaukseen perustuvasta oikeuskäytännöstä.(9) Tämä kysymyksessä käytetty ilmaus ei kuitenkaan ole järin onnistunut etenkään, koska se voi antaa aiheen olettaa, että unionin tuomioistuin on mennyt kyseisessä oikeuskäytännössä paljon todellisuudessa tarkoittamaansa pidemmälle. Jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voitaisiin antaa hyödyllinen vastaus, on siis selvitettävä, onko in house ‑sopimuksia koskevassa oikeuskäytännössä todellakin esitetty tällainen periaate.

23.      Lyhyesti sanottuna Consiglio di Staton kysymys koskee lähinnä sitä, missä tilanteissa hankintaviranomaisilla, joilla on vähemmistöosakkuus – tai ainoastaan nimellinen osakkuus – in house ‑yhtiössä, on ”kyseiseen yhtiöön vastaava määräysvalta kuin niillä on omiin yksikköihinsä”, ja tarkemmin sanottuna sitä, täyttyykö tämä edellytys nyt tarkasteltavan kaltaisessa tilanteessa, jossa ”viranomaisten välillä tehdyt osakkaiden sopimukset eivät saa aikaan yhtiöön nähden mitään todellista määräysvaltaa sopimukseen osallistuvalle kunnalle”.

24.      Näin rajatusta kysymyksestä esittämäni arviointi jakautuu kahteen osaan. Määritän ensin konkreettiset edellytykset, joiden täyttyessä in house ‑yhtiössä, jossa on osakkaina yksi määräävässä asemassa oleva julkisyhteisö ja ryhmä heikommassa asemassa olevia muita julkisyhteisöjä, jälkimmäisillä voidaan katsoa olevan yhtiöön ”vastaava määräysvalta kuin niillä on omiin yksikköihinsä”. Sen jälkeen koetan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamien tietojen perusteella selvittää, täyttyvätkö nämä edellytykset nyt tarkasteltavissa yhdistetyissä asioissa.

      Vastaava määräysvalta tilanteessa, jossa in house ‑yhtiö on usean julkisyhteisön omistuksessa ja jossa yhdellä osakkaista on selvästi enemmän määräysvaltaa kuin muilla osakkailla

1.       Alustavat huomautukset

25.      Aluksi on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ja loogisesti ajateltuna mikään ei estä vastaavan määräysvallan vaatimuksen täyttymistä silloinkaan, kun in house ‑yhtiön pääoma on yhden sijasta usean julkisyhteisön omistuksessa.

26.      Asiassa Coditel annetussa tuomiossa todetaan selkeästi, että ”konsession saajana olevassa yksikössä käytettävän vallan on oltava todellinen, mutta viranomaisen ei ole välttämättä käytettävä sitä yksin”. Jos nimittäin edellytettäisiin, ”että viranomaisen pitäisi tällaisessa tapauksessa käyttää määräysvaltaansa yksin, johtaisi tämä kilpailuttamispakkoon useimmissa sellaisissa tapauksissa, joissa viranomainen haluaisi liittyä muiden viranomaisten muodostamaan yhteenliittymään, kuten kuntienväliseen osuuskuntaan”.(10) Tämä oikeuskäytäntö on sittemmin vahvistettu edellä mainitussa asiassa Sea annetussa tuomiossa, jonka 63 kohdassa todetaan, että ”jos viranomainen tulee vähemmistöosakkaaksi julkisessa omistuksessa täysin olevaan osakeyhtiöön voidakseen antaa tietyn julkisen palvelun hoitamisen kyseisen yhtiön tehtäväksi, tämän yhtiön osakkaina olevien viranomaisten määräysvalta yhtiöön voidaan luokitella sitä määräysvaltaa vastaavaksi, joka niillä on omiin yksikköihinsä, kun näillä viranomaisilla on tämä määräysvalta yhdessä”.

27.      Samassa yhteydessä se, että hankintaviranomainen omistaa joko yksin tai yhdessä muiden viranomaisten kanssa kokonaan in house ‑yhtiön osakekannan, voi osoittaa, että kyseisellä viranomaisella on tässä yhtiössä vastaava määräysvalta kuin sillä on omissa yksiköissään.(11) Viimeksi mainittuun toteamukseen on kuitenkin esitettävä kaksi merkittävää täsmennystä.

a)       Yksityisen yrityksen osakkuus sulkee pois sen, että julkisyhteisöt voisivat käyttää yhtiöön vastaavaa määräysvaltaa

28.      Ensinnäkin yksityisen yrityksen osakkuus – jopa vähemmistöosakkuus – sellaisessa yhtiössä, jossa myös kyseinen hankintaviranomainen on mukana, sulkee joka tapauksessa pois sen, että kyseisellä hankintaviranomaisella voisi olla kyseiseen yhtiöön vastaava määräysvalta kuin sillä on omiin yksikköihinsä”.(12) Nyt tarkasteltavissa yhdistetyissä asioissa tällä täsmennyksellä voi olla hyvinkin merkitystä, sillä vaikka ASPEM näyttää valituksenalaisten hankintapäätösten tekohetkellä olleen täysin julkisessa omistuksessa, komissio mainitsee yhtiön siirtyneen 15.6.2009 A2A-konsernin hallintaan, ja tämä on osakeyhtiö, jossa voi olla yksityisiä osakkaita.

29.      Edellä mainitussa asiassa Sea annetussa tuomiossa todetaan, että jos yksityisten osakkeenomistajien sallittaisiin suoran hankintasopimuksen tekemisen jälkeen ”mutta edelleen sopimuksen voimassaoloaikana – – hankkia osuus yhtiön osakekannasta, kyse olisi hankintasopimuksen perustavanlaatuisen edellytyksen muuttumisesta, joka edellyttäisi kilpailuttamista”.(13) Jos siis nyt tarkasteltavissa yhdistetyissä asioissa kävisi ilmi, että yhtiöön on hankintasopimuksen tai konsession voimassaoloaikana sijoitettu yksityistä pääomaa, tämä olisi riittävä peruste sulkea pois vastaavan määräysvallan edellytyksen täyttyminen ab initio. Joka tapauksessa on kansallisen tuomioistuimen itsensä tehtävä varmistaa, onko asia näin.

b)       Yhtiön oleminen täysin julkisessa omistuksessa ei ole ratkaiseva peruste

30.      Toiseksi on huomautettava, ettei myöskään sitä, että yhtiö on täysin julkisessa omistuksessa, pidetä oikeuskäytännössä ratkaisevana perusteena sen osoittamiseksi, että kaikilla yhtiössä osakkaina olevalla yhteisöillä on kyseiseen yhtiöön ”vastaava määräysvalta kuin niillä on omiin yksikköihinsä”.(14)

31.      Kuten unionin tuomioistuin on äskettäin todennut, in house ‑yhtiön täysin julkisessa omistuksessa olemisen lisäksi ensimmäisen Teckal-edellytyksen täyttymisen arvioinnissa on otettava huomioon ”kaikki asian kannalta merkitykselliset lainsäännökset sekä olosuhteet”, ja ”niitä koskevasta tarkastelusta on seurattava, että kyseinen käyttöoikeuden saava yritys on sellaisen määräysvallan alainen, jossa käyttöoikeuden luovuttava viranomainen voi vaikuttaa mainitun yksikön päätöksiin. Kyseessä on oltava mahdollisuus vaikuttaa ratkaisevasti sekä strategisiin tavoitteisiin että tärkeisiin päätöksiin”.(15)

2.       Väitetty ”merkityksettömyyden periaate”

32.      Ennakkoratkaisukysymyksen aineellisessa arvioinnissa on aivan aluksi kiinnitettävä huomiota tapaan, jolla kansallinen tuomioistuin kiteyttää asiaa koskevan oikeuskäytännön, eli sen käyttämään ilmaisuun ”periaate, jonka mukaan in house ‑yhtiön osakkaana olevan julkisyhteisön tilanteella ei ole merkitystä ”.

33.      Kuten jo mainitsin, asioissa Coditel ja Sea annettujen tuomioiden mukaan vastaavan määräysvallan vaatimus voi täyttyä myös silloin, kun julkisyhteisöjen omistusosuus konsession saavasta yhtiöstä on erittäin pieni, kunhan julkisyhteisön yhdessä muiden osakkaiden kanssa käyttämä määräysvalta on todellista.

34.      Nähdäkseni tämä merkitsee, että hankintaviranomaisen on voitava käyttää konsession saavaan yhtiöön todellista määräysvaltaa vähintään samassa suhteessa kuin sillä on suhteellista painoarvoa muihin yhtiön suhteen yhdessä määräysvaltaa käyttäviin julkisyhteisöihin nähden. Suhteellisen painoarvon arvioinnissa voitaisiin käyttää perusteena esimerkiksi paikallisen julkisyhteisön talousarviota, asukaslukua tai sen kyseiseltä yhtiöltä tarvitsemien palvelujen määrää.

35.      Ennakkoratkaisupyynnön ilmausta käyttääkseni ensimmäisen Teckal-edellytyksen arvioinnin kannalta ”merkityksettömänä” ei siis ole pidettävä niinkään julkisyhteisön asemaa tai todellista määräysvaltaa konsession saavassa yhtiössä, vaan sen asemaa tai osuutta yhtiöstä. Sillä voi kummassakin (osallistuminen hallintoon ja osakkuus) olla vähemmistö, mutta kumpikaan ei saa täysin puuttua.

36.      Sen vuoksi ennakkoratkaisupyynnössä ”merkityksettömyyden periaatteesta” esitettyä luonnehdintaa on aiheellista merkittävästi täsmentää, ja jos välineellisen yhtiön suhteen käytetään määräysvaltaa yhdessä, vastaavan määräysvallan vaatimus täyttyy ainoastaan, jos jokaisella julkisyhteisöllä on ainakin jonkinlainen mahdollisuus vaikuttaa sekä välineellisen yhtiön ”strategisiin tavoitteisiin” että sen ”tärkeisiin päätöksiin”.(16) Jos nimittäin jo vähäisen (tai jopa nimellisen) omistusosuuden yhtiössä katsottaisiin riittävän in house ‑poikkeuksen soveltamisen perusteeksi, vastaavan määräysvallan vaatimus menettäisi täysin merkityksensä.(17)

3.       Itsenäisen päätösvallan ja liiketoiminnallisen päämäärän puuttumista koskevat perusteet

37.      Jotta vähemmistöosakkaana olevalla julkisyhteisöllä voitaisiin katsoa olevan mahdollisuus ”vaikuttaa ratkaisevasti” in house ‑yhtiön päätöksiin ja tavoitteisiin, yhtiön on täytettävä kaksi edellytystä: sillä ei saa olla itsenäistä päätösvaltaa ja sen toimintaperiaatteet eivät saa olla liiketoiminnallisia.

38.      Muistettakoon, että asiassa Asociación Nacional de Empresas Forestales (Asemfo) 19.4.2007 annetussa tuomiossa(18) katsottiin neljällä Espanjan itsehallintoalueella olevan valtionyhtiö Tragsaan ”vastaavanlainen määräysvalta kuin niillä oli omiin yksikköihinsä”, vaikka ne omistivat yhteensä ainoastaan prosenttia (kukin 0,25 prosenttia) yhtiöstä, josta loput 99 prosenttia oli Espanjan valtion omistuksessa. Miltei samanlainen tilanne oli kyseessä vajaat kaksi vuotta aiemmin asiassa Consorcio Aziende Metano (Coname) annetussa tuomiossa(19), jossa 0,97 prosentin omistusosuuden katsottiin olevan niin pieni, ettei sen perusteella voinut syntyä vastaavaa määräysvaltaa. Tragsa-yhtiöstä annetussa tuomiossa esitetty ratkaisu perustui kuitenkin tiettyihin erityisolosuhteisiin, kuten siihen, että yhtiöllä oli velvollisuus toteuttaa itsehallintoalueiden sille antamat toimeksiannot, että se ei voinut vapaasti vahvistaa toimenpiteidensä hintoja ja että sen suhde näihin alueisiin ei perustunut sopimussuhteeseen.(20)

39.      Tämä kenties selittää, miksi myöhemmässä oikeuskäytännössä todetaan nimenomaisesti, että vaikka asiassa Asemfo annetussa tuomiossa todettiinkin vastaavan määräysvallan vaatimuksen voivan täyttyä vain 0,25 prosentin omistusosuudella, tämä voidaan hyväksyä ainoastaan ”tietyissä olosuhteissa”.(21)

40.      Edellä mainitussa asiassa Coditel annetussa tuomiossa siis vahvistetaan äsken esittämäni näkemys. Siinä nimittäin korostetaan ensimmäisen Teckal-edellytyksen täyttymistä arvioitaessa sitä, että konsession saaja oli kuntienvälinen osuuskunta, jonka hallituksessa oli kuntia edustavia jäseniä. Heidät nimitti osuuskunnan kokous, joka koostui kuntien edustajista. Jäsenkunnat käyttivät yhdessä määräysvaltaa yhtiön päätöksentekoelimiin, etenkin sen hallitukseen, jolla oli laaja toimivalta, sillä se muun muassa vahvisti hinnat.(22) Toisekseen tuomiossa todetaan, ettei konsession saajalla ollut liiketoiminnallisia päämääriä, vaan se toteutti pääasiallisesti kuntien edun mukaisia tavoitteita. Se ei siis toiminut kuten tavanomainen osakkuus- tai osakeyhtiö, joka voi itse asettaa omat päämääränsä osakkaistaan riippumatta.(23)

41.      Samantyyppinen arvio esitetään myös asiassa Sea annetussa tuomiossa. Ensinnäkin siinä otetaan huomioon, että konsession saajan yhtiöjärjestyksessä oli määritetty yhtiökokoukselle ja hallitukselle päätöksentekorakenteet, joilla oli tarkoitus vahvistaa osakkeenomistajien määräysvaltaa yhtiöön. Tarkemmin sanottuna kyseessä olivat yhteyskomitea ja tekninen komitea, jotka koostuivat osakkeenomistajina olevien julkisyhteisöjen edustajista. Yhtiökokouksen oli otettava huomioon komiteoiden vahvistamat ohjeet.(24) Lopuksi on tärkeää huomata tuomiossa todetun, ettei yhtiöllä vaikuttanut olevan liiketoiminnallisia päämääriä, koska ”sopimuspuoleksi valitun yhtiön toiminnan maantieteellinen laajuus ei [ylittänyt] niiden kuntien aluetta, jotka [olivat] yhtiön osakkeenomistajia” ja koska ”yhtiön toimialana [oli] hoitaa julkisia palveluja ainoastaan näiden kuntien lukuun”.(25)

42.      Koko tämän oikeuskäytännön tarkastelun perusteella ratkaisevana perusteena on siis pidettävä sitä, että välineellisellä yhtiöllä ei ole sillä tavoin itsenäistä toimintamarginaalia, että tämä estäisi julkisyhteisöjä käyttämästä osuuskunnassa vastaavaa määräysvaltaa kuin niillä on omissa yksiköissään.(26)

43.      Tarkasteltaessa huolellisesti asiassa Teckal annettua tuomiota, jossa määritettiin ensimmäisen kerran in house ‑poikkeuksen soveltamisedellytykset, on todettava tämän yleiseen kilpailuttamisvelvoitteeseen säädetyn poikkeuksen perustuvan siihen, ettei hankintaviranomaisen ja välineellisen yhtiön välillä voi olla varsinaista sopimussuhdetta, koska kyse ei ole ”eri legitiimejä intressejä edustavan kahden itsenäisen tahdonilmaisun yhtymisestä”.(27)

44.      Toisin sanoen in house ‑järjestely on sallittu ainoastaan silloin, kun yhtiö ei ole ”kolmannen osapuolen” asemassa hankintaviranomaiseen nähden, ja sen vuoksi on varmistettava, ettei sillä ole mitään itsenäistä päätäntävaltaa suhteessa viranomaiseen, joka tässä tapauksessa käyttää siihen sisäistä organisointivaltaansa.(28)

45.      Samaa päättelyä sovellettiin asiassa Asemfo annetussa tuomiossa, jossa – kuten jo todettiin – yhteisöjen tuomioistuin katsoi kyseessä olleen vastaavan määräysvallan sillä perusteella, ettei välineellinen yhtiö voinut itse määrätä omia hintojaan eikä nähtävästi myöskään päättää toimeksiannoistaan.

46.      Mielestäni vielä täydellisempään ja tarkempaan tulokseen päästään kuitenkin asioissa Coditel ja Sea annetuissa tuomioissa noudatetulla tiukemmalla arviointimenetelmällä, jossa – kuten äsken osoitin – otetaan samanaikaisesti huomioon kaksi edellytystä: ensinnäkin viranomaisen asema välineellisen yhtiön hallintoelimissä ja toiseksi ”liiketoiminnallisen päämäärän” puuttuminen yhtiöltä.

47.      Nämä seikat ovat toki kumpikin viitteitä mainitusta itsenäisen päätösvallan puuttumisesta, mutta nähdäkseni vastaavan määräysvallan olemassaolosta saadaan suurempi varmuus, jos vaaditaan kummankin edellytyksen täyttymistä samanaikaisesti. Vastaavan määräysvallan olemassaoloa on tuskin mahdollista määrittää, jolleivät hankintaviranomaiset toimi suoraan yhtiön hallintoelimissä tai jos niillä ei vastaavasti ole yhtiössä sellaista asemaa, joka takaisi niille oikeuskäytännössä edellytetyn mahdollisuuden ”vaikuttaa ratkaisevasti” päätöksentekoon.

48.      Lyhyesti sanottuna katson, että hankintaviranomaisten voidaan katsoa sopimuspuoleksi valittuun yhtiöön vastaavaa määräysvaltaa ainoastaan, jos niillä on yhtiössä sellainen asema, että ne voivat vaikuttaa ratkaisevasti sen tärkeisiin päätöksiin ja strategisiin tavoitteisiin. Yhtiö ei missään tapauksessa saa olla enemmistöosakkaana olevan viranomaisen yksinomaisessa määräysvallassa.

49.      Lisäksi on varmistettava, ettei yhtiöllä ole liiketoiminnallisia päämääriä ja ettei se varsinkaan voi tehdä itsenäisesti päätöksiä niistä julkisyhteisöistä, joiden yhteisessä määräysvallassa se on, riippumatta.

      Vastaavan määräysvallan vaatimuksen arviointi nyt käsiteltävissä yhdistetyissä asioissa

50.      Sovellettaessa edellä esitettyjä perusteita nyt käsiteltäviin asioihin on aluksi huomattava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on toimittanut melko vähän tietoja asian taustalla olevista seikoista.

51.      Cagnon ja Solbiaten kuntien mahdollisesta osallistumisesta ASPEM-yhtiön hallintoelinten toimintaan on ensinnäkin todettava ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenevän, että yhtiön ja siinä vähemmistöosakkaina olevien kuntien välisessä sopimuksessa määrätään ainakin näiden oikeudesta ”tulla kuulluiksi”, nimetä jäsen valvontaelimeen sekä nimittää hallituksen jäsen osakassopimukseen osallistuvien muiden kuntien suostumuksella.

52.      Nyt tarkasteltavissa yhdistetyissä asioissa vähemmistöosakkaat voivat siis ainakin jossain määrin osallistua yhtiön hallintoelinten päätöksentekoon, vaikka niiden osakkuus on ainoastaan nimellinen. Myönnettävä kuitenkin on, että hallituksen jäsenen nimittäminen vähemmistöosakkaina olevien kuntien (yhteensä 36 kuntaa) yhteisellä suostumuksella, jäsenen nimeäminen yhteiseen valvontaelimeen sekä yleinen ”oikeus tulla kuulluiksi” puolen vuoden välein ei välttämättä riitä sen toteamiseksi, että kunnilla on todellinen mahdollisuus vaikuttaa ASPEM-yhtiön ”strategisiin tavoitteisiin” ja ”tärkeisiin päätöksiin”.

53.      Toisaalta ei liene uskaliasta väittää, että nämä osallistumismahdollisuudet määrittävän osakassopimuksen oikeusvaikutukset voivat olla kyseenalaisia ja ettei mainittu ”oikeus tulla kuulluiksi” ”palvelujen toteuttamiseen liittyvissä asioissa”(29) välttämättä takaa tämän oikeuden ulottumista yhtiön ”tärkeisiin päätöksiin” ja sen ”strategisiin tavoitteisiin” kokonaisuutena tarkastellen.(30)

54.      Ensi näkemältä – ja jollei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lopulta toisin päätä – yhtiöllä näyttäisi olevan riippuvuussuhde lähinnä enemmistöosakkaaseen, ja sen suhde vähemmistöosakkaisiin vaikuttaa erittäin ongelmalliselta siltä osin kuin on kyse todellisen määräysvallan käyttämisestä.

55.      Italian hallitus näyttää olevan samaa mieltä todetessaan, ettei ”36 osakaskunnalla olisi yhtiössä todellista vaikutusvaltaa edes siinä tapauksessa, että ne toimisivat pysyvästi yhdessä, koska yhtiö kuuluu (tai kuului ainakin 15.1.2009 asti) viime kädessä Varesen kaupungille ja koska sitä ei missään tapauksessa voida pitää johonkin näistä 36 kunnasta kuuluvana organisaatiorakenteena”. Komissio toteaa lopulta samaa.

56.      Sen kysymyksen arvioimiseksi, onko ASPEM-yhtiö päämääriltään ”liiketoiminnallinen” – jolloin osakkaina olevien julkisyhteisöjen määräysvalta yhtiöön olisi luonteeltaan epävarmaa – on asiassa Sea annetun tuomion 73 kohdassa esitetyn mukaisesti tutkittava myös tiettyjä muita tekijöitä, kuten yhtiön toiminnan maantieteellinen ja aineellinen laajuus ja se, onko sen mahdollista ryhtyä liikesuhteisiin yksityisen sektorin yritysten kanssa.

57.      Ennakkoratkaisupyynnössä ei kuitenkaan tuoda selvyyttä tähän kysymykseen. Italian hallitus huomauttaa, että ASPEM-yhtiön toimiala vaikuttaa ”erityisen laajalta” (siihen sisältyvät täydellisen jätehuollon lisäksi energia-, vesihuolto- ja lämmityspalvelut) ja että yhtiöjärjestyksessä sallitaan sen kilpailla alan muiden yritysten kanssa osallistumalla julkisiin tarjouspyyntömenettelyihin.

58.      Varmaa kuitenkin on, että oikeuskäytännön perusteella ASPEM-yhtiön mahdollisuus tarjota palveluja yksityisille talouden toimijoille ei riitä sen toteamiseksi, että yhtiöllä on ”liiketoiminnallinen päämäärä”. Kuten asiassa Sea annetussa tuomiossa täsmennetään, toinen Teckal-edellytys (sopimuskumppaniksi valitun yhtiön on harjoitettava pääosaa toiminnastaan niiden julkisyhteisöjen kanssa, jotka käyttävät siinä määräysvaltaa) menettäisi merkityksensä, jos ensimmäistä edellytystä tulkittaisiin siten, että siinä kielletään kaikki liitännäinen toiminta, mukaan lukien toiminta yksityisen sektorin kanssa.(31)

59.      Ei kuitenkaan sovi jättää huomiotta, että ASPEM-yhtiön erityisen laaja toimiala ja sen mahdollisuus ryhtyä tarjoamaan palveluja, joihin vähemmistöosakkaina olevilla kunnilla tuskin on mitään päätösvaltaa, voivat hyvinkin olla viitteitä kyseisen välineellisen yhtiön itsenäisestä päätösvallasta, jolloin siinä vähemmistöosakkaina olevien julkisyhteisöjen määräysvalta yhtiöön olisi luonteeltaan epävarmaa.

60.      Tässä vaiheessa lienee siis jo selvää, ettei perusongelmana ole niinkään se, että Cagnon ja Solbiaten kuntien omistusosuudet ASPEM-yhtiössä ovat ilmeisen vähäiset, vaan se, että kunnille annettu määräysvalta yhtiöön on – yhdessäkin käytettynä – ilmeisen riittämätön, jotta voitaisiin puhua kuntien mahdollisuudesta vaikuttaa ”ratkaisevasti” yhtiön päätöksentekoon ja tavoitteisiin ja viime kädessä yhtiön itsenäisen päätösvallan puuttumisesta kuntiin nähden.

61.      Tässä yhteydessä on korostettava, etteivät käytettävissä olevat tiedot ole riittävän konkreettisia. On esimerkiksi epäselvää, mitä ”oikeudella tulla kuulluksi” puolen vuoden välein tarkoitetaan, kuinka paljon vaikutusvaltaa vähemmistöosakkaiden hallitukseen nimittämällä jäsenellä on ja mitkä ovat osakassopimuksen todelliset oikeusvaikutukset.

62.      Näiden olosuhteiden arviointi on siten jätettävä kansalliselle tuomioistuimelle. On kuitenkin huomattava, että kansallinen tuomioistuin eli Consiglio di Stato ilmaisee ennakkoratkaisukysymyksessään selvästi oman näkemyksensä tilanteesta toteamalla, että ”julkisyhteisöjen välillä tehdyt osakassopimukset eivät saa aikaan yhtiöön nähden mitään todellista määräysvaltaa sopimukseen osallistuvalle kunnalle” siten, että ”osakkeiden omistuksen voidaan katsoa olevan pelkkä muodollinen kehys palvelujen suorittamista koskevalle sopimukselle”.

63.      Näin muotoiltuna – ja jos edellä esitetyt näkemykset osoittautuvat oikeiksi – ennakkoratkaisukysymykseen on nähdäkseni välttämättä vastattava siten, että edellytys, jonka mukaan hankintaviranomaisen olisi käytettävä sopimuspuoleksi valittuun yhtiöön ”vastaavaa määräysvaltaa kuin sillä on omiin yksikköihinsä”, ei täyty nyt tarkasteltavan kaltaisessa tilanteessa, jossa (kukin) hankintaviranomainen omistaa välineellisestä yhtiöstä ainoastaan yhden osakkeen ja jossa julkisyhteisöjen väliset osakassopimukset eivät anna näille kunnille todellista määräysvaltaa yhtiöön nähden.

64.      Kaikki näyttäisi siis lopulta viittaavan siihen, ettei nyt tarkasteltavassa tapauksessa täyty edellytys, jonka mukaan hankintaviranomaisen on osallistuttava yhtiön hallintoelimiin ja viime kädessä sen tärkeiden päätösten tekemiseen vähintään samassa suhteessa kuin sillä on suhteellista painoarvoa muihin julkisyhteisöihin, joiden yhteisessä määräysvallassa välineellinen yhtiö on, nähden, eikä myöskään edellytys, jonka mukaan yhtiöllä ei ole ”liiketoiminnallista päämäärää”, joka voi horjuttaa sitä määräysvaltaa, jota mainitut julkisyhteisöt voivat siihen käyttää. Suhteellisen painoarvon arvioimisessa voidaan käyttää perusteena esimerkiksi paikallisen julkisyhteisön talousarviota, asukaslukua tai sen yhtiöltä tarvitsemien palvelujen määrää.

65.      Jos kaikki tosiseikkojen kuvauksesta ilmenevä pitää paikkansa, muu tulkinta johtaisi hyvin helposti lainkiertoon, sillä se tarjoaisi julkisyhteisölle keinon jättää noudattamatta julkisen hankintamenettelyn sääntöjä hankkimalla yhtiöistä nimellisen omistusosuuden ja osallistumalla ainoastaan muodollisesti yhtiön hallintoon ja päätöksentekoon. Määräysvallan on siis oltava todellista, vaikka sitä käytettäisiin yhdessä, eikä sellainen osakassopimus, jolla saadaan aikaan ainoastaan ”näennäisiä” tai nimellisiä muutoksia yhtiön hallintoelimissä, vaikuta riittävältä takaamaan todellista määräysvaltaa.

66.      Lyhyesti sanottuna useat seikat vahvistavat, ettei Cagnon ja Solbiaten kuntien osakkuus ASPEM-yhtiössä riitä täyttämään vastaavan määräysvallan vaatimusta. Nyt käsiteltävien yhdistettyjen asioiden olosuhteiden konkreettinen arviointi on kuitenkin kansallisen tuomioistuimen tehtävä.

VI     Ratkaisuehdotus

67.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Consiglio di Staton ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

In house ‑poikkeuksen soveltamisen kannalta ei periaatteessa ole merkitystä sillä, onko yksittäisellä julkisyhteisöllä vähemmistö- vai enemmistöosakkuus välineellisessä yhtiössä, jonka hoidettavaksi se aikoo antaa palveluja. Tällaisen ”merkityksettömyyden periaatteen” ei kuitenkaan voida sanoa koskevan asemaa, joka kyseisellä julkisyhteisöllä on välineellisen yhtiön suhteen harjoitetussa todellisessa määräysvallassa.

In house ‑poikkeukseen turvautuminen ei ole mahdollista etenkään tilanteessa, jossa kukin hankintaviranomaisena toimiva julkisyhteisö omistaa välineellisestä yhtiöstä ainoastaan yhden osakkeen ja jossa julkisyhteisöjen välillä tehdyt osakassopimukset eivät anna kyseiselle kunnalle todellista ja suhteellista määräysvaltaa välineelliseen yhtiöön. Näiden olosuhteiden arviointi on jätettävä kansallisen tuomioistuimen tehtäväksi.


1 – Alkuperäinen kieli: espanja.


2 –      Asia C‑107/98, tuomio 18.11.1999 (Kok., s. I‑8121).


3 –      EUVL L 134, s. 114.


4 – GURI nro 227, 28.9.2000, Supplemento ordinario, s. 162.


5 –      Ks. yhdistetyt asiat C‑69/96–C‑79/96, Garofalo ym., tuomio 16.10.1997 (Kok., s. I‑5603, 25–27 kohta) ja asia C‑305/08, CoNISMa, tuomio 23.12.2009 (Kok., s. I‑12129, 25 kohta). Ks. Alankomaiden Raad van Staten osalta myös asia 36/73, Nederlandse Spoorwegen, tuomio 27.11.1973 (Kok., s. 1299).


6 – Tätä seikkaa koskevasta nykyisestä oikeuskäytännöstä ks. asia C‑206/08, Eurawasser, tuomio 10.9.2009 (Kok., s. I‑8377, 53 kohta ja sitä seuraavat kohdat).


7 –      Asia C‑26/03, Stadt Halle ja RPL Lochau, tuomio 11.1.2005 (Kok., s. I‑1, 49 kohta); asia C‑458/03, Parking Brixen, tuomio 13.10.2005 (Kok., s. I‑8585, 62 kohta) ja asia C‑573/07, Sea, tuomio 10.9.2009 (Kok., s. 8127, 35–37 kohta).


8 –      Edellä alaviitteessä 2 mainittu asia Teckal, tuomion 50 kohta.


9 – Asia C‑324/07, Coditel Brabant, tuomio 13.11.2008 (Kok., s. I‑8457; jäljempänä Coditel-tapaus).


10 –      Edellä alaviitteessä 9 mainittu Coditel-tapaus, tuomion 46 ja 47 kohta.


11 – Mm. asia C‑340/04, Carbotermo ja Corsorzio Alisei, tuomio 11.5.2006, 37 kohta (Kok., s. I‑4137; jäljempänä Carbotermo-tapaus).


12 –      Edellä alaviitteessä 7 mainittu asia Sea, tuomion 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.


13 –      Edellä alaviitteessä 7 mainittu asia Sea, tuomion 53 kohta.


14 – Edellä alaviitteessä 11 mainittu Carbotermo-tapaus, tuomion 37 kohta ja edellä alaviitteessä 7 mainittu asia Sea, tuomion 45 kohta. Ks. vastaavasti edellä alaviitteessä 9 mainittu Coditel-tapaus, tuomion 31 kohta, jossa tähän yhteyteen lisättiin ilmaus ”vaikkakaan ei ratkaisevalla tavalla”.


15 – Edellä alaviitteessä 7 mainittu asia Parking Brixen, tuomion 65 kohta; edellä alaviitteessä 11 mainittu Carbotermo-tapaus, tuomion 26 kohta ja asia C‑371/05, komissio v. Italia, tuomio 17.7.2008 (24 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa); edellä alaviitteessä 9 mainittu Coditel-tapaus, tuomion 28 kohta ja edellä alaviitteessä 7 mainittu asia Sea, tuomion 65 kohta.


16 – Edellä alaviitteessä 7 mainittu asia Parking Brixen, tuomion 65 kohta ja edellä alaviitteessä 9 mainittu Coditel-tapaus, tuomion 28 kohta. Vaikka oikeuskäytännössä puhutaan tässä yhteydessä ”mahdollisuudesta vaikuttaa ratkaisevasti” yhtiön päätöksiin, katson, että tämä ilmaus viittaa nimenomaan julkisyhteisöjen yhdessä käyttämään määräysvaltaan ja että kyseistä vaatimusta on mukautettava silloin, kun määräysvaltaa käytetään yhdessä.


17 – Ei ole suinkaan merkityksetöntä, että edellä alaviitteessä 2 mainitussa Teckal-tapauksessa puhutaan – siis yksikössä – ”alueellisen tai paikallisen viranomaisen” käyttämästä vastaavasta määräysvallasta, kun taas toisen Teckal-edellytyksen yhteydessä viitataan yhtiöön, joka harjoittaa pääosaa toiminnastaan sen omistamien ”viranomaisten” kanssa. Nähdäkseni tämä estää soveltamasta edellä alaviitteessä 11 mainitun Carbotermo-tapauksen 70 kohdassa toisen Teckal-edellytyksen osalta noudatettua ratkaisua analogisesti nyt tarkasteltavaan tilanteeseen.


18 –      Asia C‑295/05 (Kok., s. I‑2999).


19 –      Asia C‑231/03, tuomio 21.7.2005 (Kok., s. I‑7287, 24 kohta).


20 –      Edellä alaviitteessä 18 mainittu asia Asemfo, tuomion 60 kohta. Juuri nämä tekijät erottavat asian Coname ja asian Asemfo laadullisesti toisistaan, tosin kyseisessä asiassa Coname annetun tuomion kohdassa ”yhteisöjen tuomioistuin ei kuitenkaan käsitellyt kysymystä siitä, voidaanko tällaista määräysvaltaa käyttää yhdessä”, kuten Coditel-tapauksessa huomautetaan (edellä alaviitteessä 9 mainittu Coditel-tapaus, tuomion 52 kohta). Joka tapauksessa on korostettava, että asiassa Coname kyseessä ollut yhtiö oli ainakin osittain avoinna yksityiselle pääomalle (edellä alaviitteessä 19 mainittu asia Coname, tuomion 26 kohta).


21 –      Edellä alaviitteessä 9 mainittu Coditel-tapaus, tuomion 53 kohta.


22 –      Edellä alaviitteessä 9 mainittu Coditel-tapaus, tuomion 33–35 kohta.


23 –      Edellä alaviitteessä 9 mainittu Coditel-tapaus, tuomion 36–38 kohta.


24 –      Unionin tuomioistuin kuitenkin totesi epäilevänsä tämän määräysvallan todellisuutta, ja jätti tämän kysymyksen kansallisen tuomioistuimen selvitettäväksi. Edellä alaviitteessä 7 mainittu asia Sea, tuomion 81–88 kohta.


25 –      Edellä alaviitteessä 7 mainittu asia Sea, tuomion 73–76 kohta.


26 –      Ks. edellä alaviitteessä 9 mainittu Coditel-tapaus, tuomion 39 kohta.


27 – Edellä alaviitteessä 2 mainittu asia Teckal, julkisasiamies Cosmasin 1.7.1999 esittämän ratkaisuehdotuksen 64 kohta.


28 – Ks. tästä kysymyksestä Bernal Blay, M.A., ”Un paso en falso en la interpretación del criterio del control análogo al de los propios servicios en las relaciones ’in house’”, Revista española de Derecho administrativo, nro 137, 2008.


29 – Kuten vastaajina olevat kaksi kuntaa mainitsevat kirjallisissa huomautuksissaan.


30 – Tältä osin yhdyn julkisasiamies Geelhoedin edellä alaviitteessä 18 mainitussa asiassa Asemfo 28.9.2006 esittämässä ratkaisuehdotuksessa ilmaisemaan näkemykseen, jonka mukaan ”yksittäisten urakoiden ja hankkeiden muodon ja toteutustavan kautta harjoitettava valvonta – joka sisältyy jokaiseen julkisyhteisöjen omalle yksikölle tai ulkoiselle oikeushenkilölle antamaan hankintaan – ei ole yhteisöjen tuomioistuimen tarkoittamaa määräysvaltaa, johon kuuluu mahdollisuus vaikuttaa ’ratkaisevasti sekä strategisiin tavoitteisiin että tärkeisiin päätöksiin’, joita esillä olevassa tapauksessa oma toteuttava yksikkö tekee” (98 kohta).


31 –      Edellä alaviitteessä 7 mainittu asia Sea, tuomion 79 ja 80 kohta.