Language of document :

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour administrative (Luxemburg) on esittänyt 12.2.2019 – Luxaviation SA v. Ministre de l’Environnement

(asia C-113/19)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour administrative

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Luxaviation SA

Vastapuoli: Ministre de l’Environnement

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko direktiivin 2003/87/EY1 12 artiklan 3 kohtaa, jossa säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että toiminnanharjoittajat palauttavat niille myönnetyt päästöoikeudet, tulkittava yhdessä perusoikeuskirjan 41 artiklan kanssa, jossa vahvistetaan hyvän hallinnon periaate, siten, että niistä seuraa toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle velvollisuus tarjota palautusvelvollisuuksien alalla yksilöllistä tukea ennen kyseisen vuoden 30. huhtikuuta olevaa määräaikaa, jos sama viranomainen on toimivaltainen valvomaan rajallista määrää – tässä tapauksessa 25:ttä – toiminnanharjoittajaa kansallisella tasolla?

a.    Voidaanko kesken jääneen päästöoikeuksien palauttamisen, jossa – kuten käsiteltävässä asiassa – toiminnanharjoittaja on luottanut siirtomenettelyn päättymisestä sähköisesti saamaansa vahvistukseen, tulkita voineen kohtuudella synnyttää vilpittömässä mielessä olevassa toiminnanharjoittajassa perustellun luottamuksen siihen, että tämä oli saattanut direktiivin 2003/87/EY 6 artiklan 2 kohdan e alakohdassa säädetyn päästöoikeuksien siirtotoimenpiteen päätökseen?

b.    Kun otetaan huomioon toiseen kysymykseen annettu vastaus, voidaanko vilpittömässä mielessä olevan toiminnanharjoittajan tuntemaa luottamusta pitää erityisen perusteltuna, jos kansallinen viranomainen on edellisen vuoden päästöoikeuksien palauttamisen yhteydessä oma-aloitteisesti ottanut toiminnanharjoittajaan yhteyttä muistuttaakseen muutamaa päivää ennen direktiivin 2003/87/EY 6 artiklan 2 kohdan e alakohdassa säädetyn määräajan umpeutumista, ettei se ollut saattanut päästöoikeuksien palauttamismenettelyä päätökseen, jolloin toiminnanharjoittaja saattoi kohtuudella olettaa, että se oli täyttänyt velvollisuutensa kuluvalta vuodelta, sillä kyseinen viranomainen ei ollut sinä vuonna ottanut siihen suoraan yhteyttä?

c.    Voidaanko edellä esitettyihin kysymyksiin, erikseen tai yhdessä tarkasteltuina, annettujen vastausten perusteella luottamuksensuojan periaatteen tulkita muodostavan ylivoimaisen esteen, jonka nojalla vilpittömässä mielessä oleva toiminnanharjoittaja voidaan osittain tai kokonaan vapauttaa direktiivin 2003/87/EY 16 artiklan 3 kohdassa säädetystä seuraamuksesta?

a.    Estääkö perusoikeuskirjan 49 artiklan 3 kohta, jossa vahvistetaan suhteellisuusperiaate, direktiivin 2003/87/EY 16 artiklan 3 kohdassa päästöoikeuksien palauttamatta jättämisestä säädetyn kiinteämääräisen sakon asettamisen, kun kyseisessä säännöksessä ei anneta mahdollisuutta määrätä toiminnanharjoittajan tekemään rikkomiseen nähden oikeasuhteista seuraamusta?

b.    Jos vastaus edelliseen kysymykseen on kielteinen, onko perusoikeuskirjan 20 artiklassa vahvistettua yhdenvertaisen kohtelun periaatetta sekä vilpitöntä mieltä koskevaa yleistä oikeusperiaatetta ja fraus omnia corrumpit -periaatetta tulkittava siten, että ne estävät sen kiinteämääräisen seuraamuksen osalta, joka määrätään direktiivin 2003/87/EY 16 artiklan 3 kohdan nojalla ja jonka lisäksi nimi julkaistaan automaattisesti [23.12.2004 annetun lain] 20 §:n 7 momentin nojalla, että vilpittömässä mielessä toiminutta mutta huolimatonta toiminnanharjoittajaa, joka kaiken lisäksi uskoo täyttäneensä päästöoikeuksien palautusvelvollisuutensa kyseiseen huhtikuun 30 päivän määräaikaan mennessä, kohdeltaisiin samalla tavalla kuin petoksen tehnyttä toiminnanharjoittajaa?

c.    Jos vastaus edelliseen kysymykseen on kielteinen, ovatko kiinteämääräinen seuraamus, jonka määrää kansallinen tuomioistuin ei voi muuttaa, lukuun ottamatta ylivoimaisen esteen tapauksia, sekä nimen julkaisemisen automaattinen seuraamus yhdenmukaisia perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, jossa taataan oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin?

d.    Jos vastaus edelliseen kysymykseen on kielteinen, eikö kiinteän maksuseuraamuksen määrääminen Euroopan unionin lainsäätäjän esiin tuoman tarkoituksen perusteella sekä nimen julkaisemisen automaattinen seuraamus suhteellisuusperiaatetta soveltamatta ja tiukasti tulkittuja ylivoimaisen esteen tapauksia lukuun ottamatta, tarkoita, että kansallisen tuomioistuimen on asetettava unionin lainsäätäjän oletettu tarkoitus etusijalle omaan vastuuseensa nähden ja ilman perusoikeuskirjan 47 ja 49 artiklan 3 kohdan kattamaa tuomioistuinvalvontaa?

e.    Kun otetaan huomioon edelliseen kysymykseen annettu vastaus, eikö kansallisen tuomioistuimen tuomioistuinvalvonnan puuttuminen direktiivin 2003/87/EY 16 artiklan 3 kohdassa säädetyn kiinteämääräisen seuraamuksen ja [23.12.2004 annetun lain] 20 §:n 7 momentissa säädetyn nimen julkaisemisen automaattisen seuraamuksen yhteydessä johda unionin tuomioistuimen ja kansallisten ylimmän oikeusasteen tuomioistuinten välisen antoisan vuoropuhelun katkeamiseen, kun unionin tuomioistuin vahvistaa muita kuin tiukasti tulkittuja ylivoimaisen esteen tapauksia varten ennalta ratkaisun, eikä kansallinen ylimmän oikeusasteen tuomioistuin voi käydä asiasta todellista vuoropuhelua, vaan se voi ainoastaan vahvistaa seuraamuksen, kunhan se on varmistanut, ettei kyseessä ole ylivoimaisen esteen tapaus?

Kun otetaan huomioon edellä esitettyihin kysymyksiin annetut vastaukset, voidaanko ylivoimaisen esteen käsitettä tulkita siten, että siinä voidaan ottaa huomioon vilpittömässä mielessä olevalle toiminnanharjoittajalle aiheutuva subjektiivisesti kohtuuton tilanne, kun direktiivin 2003/87/EY 16 artiklan 3 kohdassa säädetyn kiinteämääräisen seuraamuksen maksaminen ja [23.12.2004 annetun lain] 20 §:n 7 momentissa säädetty nimen julkaisemisen automaattinen seuraamus aiheuttavat taloudellisen riskin ja merkittäviä tappioita, jotka voivat johtaa yrityksen työntekijöiden irtisanomiseen tai jopa konkurssiin?

____________

1 Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta unionissa ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY (EUVL 2003, L 275, s. 32).