Language of document : ECLI:EU:F:2014:187

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(toinen jaosto)

10 päivänä heinäkuuta 2014

Asia F‑115/11

CG

vastaan

Euroopan investointipankki (EIP)

Henkilöstö – EIP:n henkilöstö – Nimitys – Osastopäällikön toimi – Muun hakijan kuin kantajan nimittäminen – Valintamenettelyn sääntöjenvastaisuudet – Valintalautakunnan jäsenten puolueettomuusvelvollisuus – Valintalautakunnan puheenjohtajan moitittavat menettelytavat – Eturistiriita – Kaikille hakijoille yhteinen suullinen esitys – Suullista esitystä varten toimitetut asiakirjat, joilla mahdollisesti suositaan yhtä hakijoista – Toimitettujen asiakirjojen laatimiseen osallistunut hakija – Yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaaminen – Kumoamiskanne – Vahingonkorvausvaatimus

Aihe:      SEUT 270 artiklaan perustuva kanne, jossa CG vaatii virkamiestuomioistuinta pääasiallisesti kumoamaan Euroopan investointipankin (EIP tai jäljempänä pankki) pääjohtajan päätöksen, jolla A nimitettiin kantajan sijasta ”riskien hinnoittelun ja riskien hallintapolitiikan” jaoston (”Risk Policy and Pricing division”, jäljempänä RPP-jaosto), joka kuuluu riskienhallinnan pääosaston (PO) (jäljempänä riskienhallinnan PO) luottoriskien osastoon, päällikön virkaan ja velvoittamaan pankin korvaamaan hänelle aiheutuneen aineellisen vahingon ja henkisen kärsimyksen.

Ratkaisu:      Euroopan investointipankin pääjohtajan 28.7.2011 tekemä päätös A:n nimittämisestä ”Riskien hinnoittelun ja riskien hallintapolitiikan” jaoston päällikön virkaan kumotaan. Euroopan investointipankki velvoitetaan maksamaan CG:lle 25 000 euroa. Kanne hylätään muilta osin. Euroopan investointipankki vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan CG:lle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Euroopan investointipankin toimihenkilöt – Avoin toimi – Valintalautakunta – Kilpailujen valintalautakuntien toimintaa sääntelevien periaatteiden soveltaminen – Puolueettomuusperiaate – Lautakunnan jäsenen velvollisuus pidättyä arvioimasta hakijaa, kun jäsenen ja hakijan välillä on eturistiriita

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artikla; henkilöstösääntöjen 11 a artikla ja liite III)

2.      Virkamiehet – Kilpailu – Kokeita koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja kokeiden sisältö – Suullinen koe – Hakijoille toimitettavien asiakirjojen valitseminen tavalla, jolla suositaan yhtä heistä – Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen

(Henkilöstösääntöjen liite III)

3.      Henkilöstökanne – Euroopan investointipankin toimihenkilöt – Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely – Vapaaehtoisuus – Mahdollinen analogia henkilöstösääntöjen mukaisen oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn kanssa – Tällaista analogiaa ei ole

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla; Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 41 artikla)

1.      Laajan harkintavallan, joka kilpailun valintalautakunnalla on niitä suullisia kokeita koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen ja kokeiden yksityiskohtaisen sisällön osalta, jotka hakijat joutuvat suorittamaan, vastapainona näiden kokeiden järjestämistä koskevia sääntöjä tulee noudattaa tunnontarkasti. Näin ollen kilpailun valintalautakunnan on taattava, että sen arvioinnit kaikista tarkastelluista hakijoista suullisten kokeiden aikana tehdään yhdenvertaisissa ja objektiivisissa olosuhteissa. Tämä pätee silloinkin, kun palvelukseenottomenettely ei tapahtunut kilpailun muodossa vaan valintamenettelyssä, jossa on mukana valintalautakunta, koska valintalautakunnan tarkoituksena on kilpailun valintalautakunnan tapaan valita parhaat hakijat niiden joukosta, jotka ovat hakeneet virkaa avointa virkaa koskevan ilmoituksen johdosta, ja koska sillä on laaja harkintavalta valintakokeiden järjestämistä varten.

Tässä yhteydessä pelkästään se seikka, että kilpailun valintalautakunnan jäseneen tai muun valintalautakunnan jäseneen kohdistuu valintamenettelyn yhteydessä kilpailun tai valintamenettelyn hakijan tekemä kiusaamista koskeva kantelu, ei voi sellaisenaan merkitä asianomaiselle jäsenelle velvollisuutta jäävätä itsensä kilpailun valintalautakunnasta tai muusta valintalautakunnasta. Jos sitä vastoin objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella näyttää siltä, että kyseinen valintalautakunnan jäsen on eturistiriitatilanteessa siten, että hänellä on suoraan tai epäsuorasti henkilökohtainen intressi suosia tai syrjiä jotakin hakijaa, puolueettomuusvelvollisuus, sellaisena kuin se on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa, edellyttää, että tämä ei voi ilmaista kantaansa kyseisen hakijan ansioista, varsinkaan, jos kyseisen valintamenettelyn läpäisseen henkilön oletetaan työskentelevän myöhemmin suoraan hänen alaisuudessaan.

(ks. 59, 60, 65 ja 76 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Girardot v. komissio (T‑92/01, EU:T:2002:220, 24 kohta); tuomio Christensen v. komissio (T‑336/02, EU:T:2005:115, 38 kohta) ja tuomio Pantoulis v. komissio (T‑290/03, EU:T:2005:316, 90 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

Virkamiestuomioistuin: tuomio BY v. EASA (F‑81/11, EU:F:2013:82, 72 kohta)

2.      Syrjintäkiellon tai yhdenvertaisen kohtelun yleinen periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavalla, ellei tällaista eroa voida objektiivisesti perustella. Tämä periaate on unionin oikeuden perusperiaate, jota sovelletaan muun muassa kilpailuja koskevissa asioissa ja jonka noudattamista kilpailun valintalautakunnan on valvottava tarkasti kilpailun aikana.

Jokaiseen kokeeseen liittyy yleisesti ja erottamattomasti epäyhdenvertaisen kohtelun vaara, kun otetaan huomioon, että niiden kysymysten lukumäärä, joita voidaan kohtuullisesti esittää tiettyä aihetta koskevassa kokeessa, on väistämättä rajallinen. Yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaaminen voidaan näin ollen todeta vain silloin, kun valintalautakunta ei ole rajoittanut kokeita valitessaan epäyhdenvertaisuuden vaaraa, joka liittyy yleensä kaikkiin kokeisiin.

Näin ollen kyseinen toimielin loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta päättäessään käyttää kaikille hakijoille yhteisessä suullista esitystä koskevassa kokeessa toimielimen sisäisiä muistioita, joiden laatimiseen yksi hakijoista oli osallistunut. Pelkkä tällaisten muistioiden laatiminen tai niiden laatimiseen osallistuminen mahdollistaa nimittäin todellisen perehtymisen niiden sisältöön ja helpottaa mahdollisesti kaikkia niihin perustuvia esityksiä.

(ks. 93–95, 97 ja 102 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Giannini v. komissio (T‑100/04, EU:T:2008:68, 131–133 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

Virkamiestuomioistuin: tuomio Brown v. komissio (F‑37/05, EU:F:2009:121, 64 kohta) ja tuomio De Mendoza Asensi v. komissio (F‑127/11, EU:F:2014:14, 43 ja 45 kohta)

3.      Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 41 artiklasta, jonka mukaan sovittelumenettely tapahtuu tuomioistuimessa nostetusta kanteesta riippumatta, ilmenee selvästi, että kyseisen kanteen tutkittavaksi ottaminen ei millään tavalla edellytä, että kyseinen hallinnollinen menettely, joka on pankin henkilöstölle valinnainen, on käyty loppuun, vaikka virkamiesten tai toimihenkilöiden on odotettava virkamiehiin sovellettavissa henkilöstösäännöissä säädetyn oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn päättymistä.

Tästä seuraa, että pankin työntekijän vahingonkorvauskanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä ei voi olla vahingonkorvausvaatimuksen esittäminen ensin pankille eikä myöskään sellaisen asianomaiselle vastaisen toimen olemassaolo, johon olisi mahdollista liittää vahingonkorvausvaatimuksia. Näin ollen pankin työntekijän pankille osoittama vahingonkorvausvaatimus kuuluu sisäiseen sovittelumenettelyyn, joka on pankin henkilöstösääntöjen 41 artiklan mukaisesti joka tapauksessa valinnainen.

(ks. 110 ja 112 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio De Nicola v. EIP (T‑7/98, T‑208/98 ja T‑109/99, EU:T:2001:69, 96 kohta)