Asia C-195/20 PPU
XC
(Ennakkoratkaisupyyntö – Bundesgerichtshof)
Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 24.9.2020
Ennakkoratkaisupyyntö – Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely – Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalainen pidätysmääräys – Puitepäätös 2002/584/YOS – Luovuttamisen vaikutukset – 27 artikla – Mahdollinen syytteeseenpano muista rikoksista – Erityissääntö
1. Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös – Tarkoitus – Jäsenvaltioiden välisen rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen korvaaminen oikeusviranomaisten välisillä luovuttamisjärjestelyillä
(Neuvoston puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, johdanto-osan viides perustelukappale ja 1 artiklan 1 ja 2 kohta)
(ks. 31 ja 32 kohta)
2. Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös – Vastavuoroisen tunnustamisen periaate – Ulottuvuus
(Neuvoston puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, johdanto-osan viides ja kuudes perustelukappale ja 1 artiklan 1 ja 2 kohta)
(ks. 31 ja 33 kohta)
3. Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös – Erityissääntö – Sääntö, joka liittyy erottamattomasti tietyn eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoon
(Neuvoston puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 1 artiklan 1 kohta, 8 artiklan 1 kohta ja 27 artiklan 1 kohta)
(ks. 37–40 kohta)
4. Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös – Erityissääntö – Vapautta rajoittava toimenpide, joka kohdistuu henkilöön, joka on ensimmäisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen, joka on annettu muun kuin tämän pidätysmääräyksen täytäntöönpanon yhteydessä tapahtuvan luovuttamisen perusteena olevan ja sitä edeltävän teon vuoksi, kohteena – Henkilö, joka on poistunut vapaaehtoisesti ensimmäisen pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion alueelta ja joka on luovutettu sinne tämän maasta poistumisen jälkeen annetun toisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon yhteydessä – Hyväksyttävyys – Edellytys
(Neuvoston puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 27 artiklan 2 kohta ja 3 artikla)
(ks. 42, 45 ja 46 kohta sekä tuomiolauselma)
Tiivistelmä
Vapautta rajoittava toimenpide, joka kohdistuu henkilöön, josta on annettu ensimmäinen eurooppalainen pidätysmääräys (EPM) toisen EPM:n täytäntöönpanemiseksi tapahtuneen luovuttamisen perusteena ollutta tekoa aiemman toisen teon perusteella, ei ole EU-oikeuden vastainen, jos tämä henkilö on poistunut vapaaehtoisesti ensimmäisen EPM:n antaneesta valtiosta
Tässä tilanteessa sen jäsenvaltion, joka on luovuttanut syytetyn toisen EPM:n perusteella, täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten on annettava suostumuksensa.
XC:ta syytettiin Saksassa kolmessa erillisessä rikosoikeudenkäynnissä. Ensiksi alioikeus tuomitsi hänet 6.10.2011 yhden vuoden ja yhdeksän kuukauden pituiseen yhteiseen vankeusrangaistukseen. Rangaistus määrättiin ehdollisena.
Toiseksi XC:ta vastaan aloitettiin rikosoikeuskäynti Saksassa vuonna 2016 Portugalissa tehdyistä rikoksista. Koska XC oli Portugalissa, Staatsanwaltschaft Hannover (Hannoverin syyttäjäviranomainen) antoi eurooppalaisen pidätysmääräyksen (jäljempänä EPM), jotta häntä vastaan voitiin ryhtyä syytetoimenpiteisiin näiden rikosten osalta. Portugalin täytäntöönpanosta vastaava viranomainen hyväksyi XC:n luovuttamisen Saksan oikeusviranomaisille. XC tuomittiin yhden vuoden ja kolmen kuukauden vankeusrangaistukseen. Tämän tuomioon täytäntöönpanon aikana vuonna 2011 annetun rangaistuksen ehdollisuus peruutettiin.
Staatsanwaltschaft Flensburg (Flensburgin syyttäjäviranomainen, Saksa) pyysi 22.8.2018 Portugalin täytäntöönpanosta vastaavalta viranomaiselta erityissäännön soveltamisesta luopumista ja suostumusta vuonna 2011 määrätyn rangaistuksen täytäntöönpanoon. Tämän puitepäätöksen 2002/584(1) 27 artiklan 2 kohdassa olevan säännön mukaan luovutettua henkilöä ei nimittäin saa lähtökohtaisesti syyttää, tuomita tai muuten riistää häneltä vapautta ennen kyseistä luovuttamista tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta. Saman artiklan 3 kohdan g alakohdassa kuitenkin säädetään, että erityissääntöä ei sovelleta, jos henkilön luovuttanut täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen antaa suostumuksensa.
Koska Portugalin täytäntöönpanosta vastaavalta viranomaiselta ei saatu vastausta, XC vapautettiin 31.8.2018. XC matkusti Alankomaihin 18.9.2018 ja myöhemmin Italiaan. Seuraavana päivänä Flensburgin syyttäjäviranomainen antoi häntä koskevan uuden EPM:n 6.10.2011 annetun tuomion täytäntöönpanoa varten. XC pidätettiin Italiassa tämän jälkimmäisen EPM:n perusteella. Italian täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen antoi suostumuksensa XC:n luovuttamiseen Saksan viranomaisille.
Kolmanneksi Amtsgericht Braunschweig (Braunschweigin alioikeus, Saksa) antoi pidätysmääräyksen (jäljempänä 5.11.2018 annettu pidätysmääräys) kolmannen XC:ta koskevan asian esitutkintaa varten. Tämä asia koski vuonna 2005 Portugalissa tehtyjä rikoksia. Staatsanwaltschaft Braunschweig (Braunschweigin syyttäjäviranomainen, Saksa) pyysi joulukuussa 2018 Italian täytäntöönpanosta vastaavaa oikeusviranomaista antamaan suostumuksensa siihen, että XC:ta syytetään näistä rikoksista. Kyseinen viranomainen suostui tähän pyyntöön.
XC oli Saksassa tutkintavankeudessa 23.7.2019–11.2.2020 kansallisen pidätysmääräyksen nojalla. Tänä aikana XC tuomittiin 16.12.2019 annetulla tuomiolla Portugalissa vuonna 2005 tehdyistä rikoksista seitsemän vuoden yhteiseen vankeusrangaistukseen, jossa otettiin huomioon 6.10.2011 annettu tuomio.
XC teki 16.12.2019 annetusta tuomiosta Revision-valituksen ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen eli Bundesgerichtshofiin (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa) ja vetosi erityisesti puitepäätöksessä 2002/584 olevaan erityissääntöön. Hän väitti pääasiallisesti, että koska Portugalin täytäntöönpanosta vastaava viranomainen ei ollut antanut suostumusta syytteiden nostamiseen Portugalissa vuonna 2005 tehdyistä rikoksista, Saksan viranomaisilla ei ollut oikeutta syyttää häntä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyi tämän argumentin osalta, tuliko 5.11.2018 annettu pidätysmääräys pitää voimassa vai kumota.
Unionin tuomioistuin totesi 24.9.2020 annetussa tuomiossaan, joka annettiin kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä, että puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 2 ja 3 kohtaa on tulkittava siten, että tämän artiklan 2 kohdassa asetettu erityissääntö ei ole esteenä vapautta rajoittavalle toimenpiteelle, joka kohdistuu henkilöön, josta on annettu ensimmäinen EPM, kyseisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanemiseksi tapahtuneen luovuttamisen perusteena ollutta tekoa aiemman toisen teon perusteella, kun tämä henkilö on vapaaehtoisesti poistunut ensimmäisen EPM:n antaneen jäsenvaltion alueelta ja hänet on luovutettu sinne tämän maasta poistumisen jälkeen vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen täytäntöönpanemiseksi annetun toisen EPM:n täytäntöönpanon yhteydessä, edellyttäen, että tämän jälkimmäisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on antanut suostumuksensa syytetoimenpiteiden laajentamiseen niihin tekoihin, jotka ovat tämän vapautta rajoittavan toimenpiteen perusteena.
Tältä osin unionin tuomioistuin huomautti, että puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 2 kohdan sanamuodon mukaisesta tulkinnasta käy ilmi, että siinä oleva erityissääntö liittyy läheisesti tietyn EPM:n täytäntöönpanosta seuraavaan luovuttamiseen, koska tämän säännöksen sanamuoto viittaa ”luovuttamiseen” yksikössä. Tällaista tulkintaa tukee kyseisen säännöksen asiayhteyden mukainen tulkinta, koska muut puitepäätöksen 2002/584(2) säännökset osoittavat myös, että erityissääntö liittyy tietyn EPM:n toimeenpanoon. Näin ollen sen edellyttäminen, että sekä ensimmäisen EPM:n täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen että toisen EPM:n täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen antavat puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 3 kohdan g alakohdassa tarkoitetun suostumuksen, estäisi luovuttamismenettelyn tehokkuuden ja siten vaarantaisi puitepäätöksen 2002/584 tavoitteen, joka on jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten välisten luovuttamisten helpottaminen ja nopeuttaminen, saavuttamisen.
Koska kyseessä olleessa asiassa XC poistui Saksan alueelta vapaaehtoisesti sen jälkeen, kun hän oli suorittanut tässä jäsenvaltiossa rangaistuksen, johon hänet oli tuomittu ensimmäisessä EPM:ssä tarkoitetuista teoista, hänellä ei näin ollen ollut enää oikeutta vedota tätä ensimmäistä EPM:ä koskevaan erityissääntöön. Koska käsiteltävänä olleessa asiassa ainoastaan toisen EPM:n perusteella tehty luovutus oli merkityksellinen sen arvioimiseksi, oliko erityissääntöä noudatettu, ainoastaan sen jäsenvaltion täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen, joka luovutti syytetyn kyseisen EPM:n perusteella, oli annettava puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 3 kohdan g alakohdassa vaadittu suostumus.