EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
29 päivänä huhtikuuta 2015 (*)
[13.5.2015 annetulla määräyksellä korjattu teksti]
Henkilöstö – Ylennys – Vuoden 2011 ylennyskierros – Ylennyskelpoisten virkamiesten luetteloon merkitsemättä jättäminen – Henkilöstösääntöjen 45 artikla – Kahden vuoden palvelusaika palkkaluokassa – Väliaikaisena toimihenkilönä täyttyneen työskentelyjakson huomioon ottamatta jättäminen – Kyseessä olevien työntekijöiden palvelukseen ottamisen oikeudelliseen luonteeseen perustuva erilainen kohtelu – Direktiivi 1999/70/EY – [Korjattu 13.5.2015 annetulla määräyksellä] EAYn, UNICEn ja CEEPin tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – Lauseke 4 – Kyseiseen lausekkeeseen ei voida vedota
Asiassa F‑78/12,
jossa on kyse SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuvasta kanteesta,
Viara Todorova Androva, Euroopan unionin neuvoston virkamies, kotipaikka Rhode-Saint-Genèse (Belgia), edustajanaan asianajaja M. Velardo,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään J. Herrmann ja M. Bauer,
vastaajana,
jota tukevat
Euroopan komissio, asiamiehinään J. Currall ja G. Gattinara,
ja
Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuin, asiamiehinään aluksi T. Kennedy, N. Scafarto ja K. Zavřelová, sittemmin asiamiehenään N. Scafarto,
väliintulijoina,
VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Bradley (esittelevä tuomari) sekä tuomarit H. Kreppel ja M. I. Rofes i Pujol,
kirjaaja: hallintovirkamies P. Cullen,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 15.1.2015 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Viara Todorova Androva on virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 25.7.2012 saapuneella kannekirjelmällään nostanut kanteen, jossa hän pääasiallisesti vaatii yhtäältä, että Euroopan unionin neuvoston päätös olla merkitsemättä häntä vuoden 2011 ylennyskierroksella ylennyskelpoisista virkamiehistä laadittuun luetteloon on kumottava, ja toisaalta, että tämän päätöksen lainvastaisuudesta hänelle aiheutunut aineellinen vahinko ja henkinen kärsimys on korvattava.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
2 Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen, sellaisina kuin niitä sovelletaan tähän asiaan (jäljempänä henkilöstösäännöt), 45 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Ylennyksestä päättää nimittävä viranomainen 6 artiklan 2 kohdan huomioon ottaen. Virkamies ylennetään nimityksellä lähinnä ylempään palkkaluokkaan siinä tehtäväryhmässä, johon hän kuuluu. Ylennettävät on valittava vähintään kaksi vuotta palkkaluokassaan palvelleiden virkamiesten joukosta, ja ylennyksen on perustuttava ylennyskelpoisten virkamiesten ansioiden vertailuun. – – ”
3 Neuvosto antoi 28.6.1999 direktiivin 1999/70/EY EAYn, UNICEn ja CEEPin tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta (EYVL L 175, s. 43).
4 EAYn, UNICEn ja CEEPin tekemän määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen, joka on direktiivin 1999/70 liitteenä (jäljempänä puitesopimus), 1 lausekkeen mukaan puitesopimuksen tarkoitus on seuraava:
” – –
a) parantaa määräaikaisen työn laatua varmistamalla syrjimättömyyden periaatteen soveltaminen;
b) laatia puitteet sellaisten väärinkäytösten ehkäisemiseksi, jotka johtuvat perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden käytöstä.”
5 Puitesopimuksen 4 lausekkeen, jonka otsikko on ”Syrjimättömyyden periaate,” 4 kohdan sanamuoto on seuraavaa:
”1. Määräaikaisiin työntekijöihin ei saa soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin vastaaviin vakituisiin työntekijöihin pelkästään siksi, että heillä on määräaikainen työsopimus tai työsuhde, ellei siihen ole asiallisia syitä.
– –
4. Erityisiin työehtoihin liittyvien palvelusaikaa koskevien vaatimusten on oltava määräaikaisille samat kuin vakituisille työntekijöille, ellei eri pituisen palvelusajan vaatimiselle ole asiallisia syitä.”
Tosiseikat
6 Kantaja aloitti 1.7.2006 neuvoston palveluksessa tuolloin voimassa olleiden Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen (jäljempänä palvelusuhteen ehdot) 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettuna väliaikaisena toimihenkilönä. Kantajan palkkaluokaksi määriteltiin palkkaluokkaan AD 5 ja hänet osoitettiin työskentelemään kielivirkamiehenä pääsihteeristön henkilöstön ja hallinnon pääosaston käännösten ja asiakirjatuotannon osaston bulgarian kielen yksikköön. Työsopimuksen, sellaisena kuin sitä on myöhemmin muutettu, oli tarkoitus päättyä 31.12.2010.
7 Koska kantaja oli tällä välin läpäissyt kilpailun EPSO/AD/166/09, hänet nimitettiin koeajalle palkkaluokan AD 5 virkamieheksi 23.11.2010 tehdyllä päätöksellä, joka tuli voimaan 1.12.2010. Henkilöstösääntöjen 32 artiklan kolmannen kohdan perusteella kantaja säilytti väliaikaisena toimihenkilönä saavuttamansa ikälisät, minkä vuoksi hänet luokiteltiin palkkatasolle 4.
8 Asianosaiset eivät ole kiistäneet, että koeajalla olevaksi virkamieheksi nimittämisensä jälkeen kantaja jatkoi samoissa tehtävissä, joita hän oli hoitanut väliaikaisena toimihenkilönä.
9 Kantaja vakinaistettiin 12.7.2011 tehdyllä päätöksellä, joka tuli voimaan 1.9.2011.
10 Nimittävä viranomainen julkaisi 12.9.2011 päivätyllä henkilöstötiedotteella nro 87/11 vuoden 2011 ylennyskierroksella ylennyskelpoisista virkamiehistä laaditun luettelon. Luettelossa ei mainittu kantajan nimeä.
11 Henkilöstötiedote nro 100/11, jossa oli vuoden 2011 ylennyskierroksella ylennettyjen virkamiesten luettelo, julkaistiin 17.10.2011. Siinä ei mainittu kantajan nimeä.
12 Kantaja teki 9.11.2011 hallinnollisen valituksen päätöksestä, jonka mukaan häntä ei mainittu ylennyskelpoisista virkamiehistä laaditussa luettelossa, sellaisena kuin päätös käy ilmi henkilöstötiedotteesta nro 87/11.
13 Nimittävänä viranomaisena toimiva neuvoston varapääsihteeri hylkäsi 18.4.2012 tekemällään päätöksellä hallinnollisen valituksen erityisesti siitä syystä, ettei kantaja ollut virkamieheksi nimittämisensä jälkeen saavuttanut kahden vuoden virkaikää palkkaluokassaan, mikä on henkilöstösääntöjen 45 artiklan mukaan edellytys ylennyskelpoisten virkamiesten luetteloon merkitsemiseksi (jäljempänä hallinnollisen valituksen hylkäämisestä tehty päätös).
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
14 Koska esittelevä tuomari, jolle asia oli aluksi osoitettu, erosi tehtävästään ja koska jaostojen kokoonpanoa muutettiin, virkamiestuomioistuimen presidentti nimesi 6.5.2013 uuden esittelevän tuomarin.
15 Virkamiestuomioistuin ilmoitti 24.6.2013 päivätyllä kirjeellään asianosaisille, että se aikoi varata Euroopan parlamentille, Euroopan komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle ja Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuimelle tilaisuuden väliintuloon, ja pyysi asianosaisia esittämään huomautuksensa tästä.
16 Koska asianosaiset eivät vastustaneet suunniteltua tilaisuuden varaamista väliintuloon, virkamiestuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtajan 4.12.2013 antamalla määräyksellä (Todorova Androva v. neuvosto, F‑78/12, EU:F:2013:206) komissio ja tilintarkastustuomioistuin hyväksyttiin väliintulijoiksi. Parlamentti ja unionin tuomioistuin eivät halunneet esiintyä väliintulijoina tässä asiassa.
17 Komissio toimitti väliintulokirjelmänsä 14.1.2014 ja tilintarkastustuomioistuin 15.1.2014.
18 Neuvosto ilmoitti 13.2.2014 päivätyllä kirjeellään virkamiestuomioistuimelle, ettei sillä ole esittää huomautuksia komission ja tilintarkastustuomioistuimen väliintulokirjelmistä. Kantaja toimitti 10.3.2014 huomautuksensa komission ja tilintarkastustuomioistuimen väliintulokirjelmistä.
19 Kantaja vaatii, että virkamiestuomioistuin
– kumoaa 12.9.2011 päivätystä henkilöstötiedotteesta nro 87/11 ilmenevän päätöksen, jolla hänet jätettiin mainitsematta vuoden 2011 ylennyskierroksella ylennyskelpoisista virkamiehistä laaditussa luettelossa,
– kumoaa hallinnollisen valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen,
– velvoittaa neuvoston korvaamaan aineellisen vahingon ja henkisen kärsimyksen, joiden määräksi arvioidaan väliaikaisesti 40 000 euroa ja jotka määritellään tarkemmin oikeudenkäynnin aikana, sekä maksamaan hyvitys- ja viivästyskorkoa 6,75 % ja
– velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
20 Neuvosto vaatii, että virkamiestuomioistuin
– hylkää kanteen perusteettomana ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
21 Komissio ja tilintarkastustuomioistuin vaativat, että virkamiestuomioistuin hylkää kanteen ja velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Hallinnollisen valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen kumoamista koskevat vaatimukset
22 Oikeuskäytännön mukaan kumoamisvaatimuksista, jotka kohdistuvat muodollisesti hallinnollisen valituksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen, seuraa, että valituksen kohteena ollut toimi saatetaan tuomioistuimen käsiteltäväksi, kun vaatimuksilla ei sellaisinaan ole itsenäistä sisältöä (tuomio Balionyte-Merle v. komissio, F‑113/12, EU:F:2013:191, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
23 Virkamiestuomioistuin toteaa käsiteltävässä asiassa, että hallinnollisen valituksen hylkäämisestä tehdyllä päätöksellä pysytetään päätös, jolla kantaja jätettiin mainitsematta ylennyskelpoisista virkamiehistä laaditussa luettelossa, ja samalla perustellaan tätä päätöstä. Tällaisessa tilanteessa on tutkittava nimenomaan alkuperäisen asianomaiselle vastaisen päätöksen laillisuus ottamalla huomioon valituksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen sisältyvät perustelut, koska näiden oletetaan vastaavan kyseistä tointa (ks. vastaavasti tuomio komissio v. Birkhoff, T‑377/08 P, EU:T:2009:485, 58 ja 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
24 Hallinnollisen valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen kumoamista koskevilla vaatimuksilla ei näin ollen ole itsenäistä sisältöä, ja on katsottava, että kanne kohdistuu 12.9.2011 päivätystä henkilöstötiedotteesta nro 87/11 ilmenevään päätökseen, jolla kantaja jätettiin mainitsematta vuoden 2011 ylennyskierroksella ylennyskelpoisista virkamiehistä laaditussa luettelossa (jäljempänä riidanalainen päätös) ja jonka perusteluja on täsmennetty hallinnollisen valituksen hylkäämisestä tehdyllä päätöksellä (ks. vastaavasti tuomio Eveillard v. komissio, T‑258/01, EU:T:2004:177, 31 ja 32 kohta ja tuomio Buxton v. parlamentti, F‑50/11, EU:F:2012:51, 21 kohta).
Riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevat vaatimukset
25 Kantaja esittää vaatimustensa tueksi muodollisesti kolme kanneperustetta, joista
– ensimmäinen koskee henkilöstösääntöjen 45 artiklan rikkomista ja ilmeistä arviointivirhettä,
– toinen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista ja
– kolmas huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiä.
26 Kun otetaan huomioon kantajan vaatimustensa tueksi esittämät väitteet ja perustelut sekä kantajan istunnossa esittämät täsmennykset, ensimmäinen kanneperuste on ymmärrettävä niin, että se koskee ensisijaisesti henkilöstösääntöjen 45 artiklan rikkomista ja toissijaisesti lainvastaisuusväitteessä esiin tuotua henkilöstösääntöjen 45 artiklan lainvastaisuutta, joka johtuu siitä, että sillä loukataan syrjintäkiellon periaatetta, sellaisena kuin tämä ilmaistaan puitesopimuksen 4 lausekkeessa.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee henkilöstösääntöjen 45 artiklan rikkomista ja tämän säännöksen lainvastaisuutta, josta on esitetty lainvastaisuusväite
– Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat
27 Kantaja väittää pääasiallisesti, että häntä on perusteettomasti syrjitty suhteessa muihin ylennyskelpoisiin virkamiehiin, koska hän on väliaikaisena toimihenkilönä hoitanut samoja tehtäviä kuin virkamiehet, mutta hänelle väliaikaisena toimihenkilönä kertynyttä palvelusaikaa ei kuitenkaan otettu huomioon laskettaessa sitä kahden vuoden palvelusaikaa palkkaluokassa, joka on henkilöstösääntöjen 45 artiklan mukaan välttämätön ylennyskelpoisuuden saavuttamiseksi. Kantaja on nimittäin jatkuvasti hoitanut samoja tehtäviä aloitettuaan palveluksessa väliaikaisena toimihenkilönä.
28 Ensimmäisessä kanneperusteessaan, sellaisena kuin kantaja on täsmentänyt sitä väliintulokirjelmistä esittämissään huomautuksissa ja istunnossa, kantaja väittää ensisijaisesti, että riidanalainen päätös perustuu henkilöstösääntöjen 45 artiklan virheelliseen tulkintaan. Kantajan mukaan neuvosto on nimittäin tulkinnut tätä säännöstä niin, että laskettaessa palkkaluokassa saavutettua kahden vuoden palvelusaikaa, joka virkamiehillä on oltava, jotta he olisivat ylennyskelpoisia, huomioon ei pitänyt ottaa palvelusaikaa, jonka olivat mahdollisesti saavuttaneet kantajan kaltaiset virkamiehet, jotka toimivat ennen vakinaistamistaan väliaikaisina toimihenkilöinä. Kantaja katsoo, että henkilöstösääntöjen 45 artiklan sanamuoto mahdollistaa tämän ajan huomioon ottamisen ja että tämä on ainoa direktiivin 1999/70 kanssa yhteensopiva tulkinta.
29 Kantaja katsoo, että jos henkilöstösääntöjen 45 artiklaa ei voida tulkita niin, että sen mukaan väliaikaisena toimihenkilönä saavutettu palvelusaika voidaan ottaa huomioon laskettaessa palkkaluokassa saavutettua kahden vuoden palvelusaikaa, joka on edellytys sille, että virkamies voidaan ylentää seuraavaan palkkaluokkaan, on tämä artikla ristiriidassa direktiivin 1999/70 ja sen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa, jota direktiivillä ilmaistaan, joten se on todettava lainvastaiseksi.
30 Kantajan mukaan unionin tuomioistuin katsoi tuomiossa Rosado Santana (C‑177/10, EU:C:2011:557), että puitesopimusta on tulkittava niin, että siinä kielletään kaikki ”vakinaisten virkamiesten” ja ”määräaikaisten virkamiesten” erilainen kohtelu, jollei se perustu asiallisen syyhyn, ja että näin ollen oli puitesopimuksen vastaista, ettei ratkaistaessa, saiko henkilö hakea ylennystä, otettu huomioon palvelusaikaa, jonka hän oli saavuttanut ”määräaikaisena virkamiehenä”, ennen kuin hänestä tuli vakinainen virkamies.
31 Kantaja katsoo, että direktiivi 1999/70 velvoittaa unionin toimielimiä niiden suhteissa työntekijöihinsä. Puitesopimuksen 4 lauseke, jonka perusteella unionin tuomioistuin on katsonut, että määräaikaisena työntekijänä saavutettu palvelusaika oli otettava huomioon samalla tavoin kuin virkamiehenä saavutettu palvelusaika, on ilmaus yleisestä yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta, joka on ”perusperiaate”.
32 Kantaja katsoo toissijaisesti, että vaikka virkamiestuomioistuimen olisi katsottava, ettei hän voi vedota perusperiaatteen olemassaoloon, toimielimet ovat velvollisia tulkitsemaan henkilöstösääntöjen 45 artiklaa direktiivin 1999/70 valossa, mikä johtuu SEU 4 artiklan 3 kohdassa määrätystä vilpittömän yhteistyön velvollisuudesta.
33 Koska henkilöstösääntöjen 45 artiklaa voidaan tulkita monin tavoin, neuvoston olisi kantajan mukaan joka tapauksessa pitänyt ottaa huomioon direktiivi 1999/70 ja siten puitesopimuksen määräykset ratkaistessaan, miten henkilöstösääntöjen 45 artiklassa tarkoitettua käsitettä ”kaksi vuotta palkkaluokassaan palvellut” oli tulkittava.
34 Kantaja katsoo lisäksi, ettei se, että tuomio Rosado Santana (EU:C:2011:557) koski sisäistä valintamenettelyä eikä ylennysmenettelyä, ole seikka, jonka vuoksi olisi perusteltua jättää soveltamatta unionin tuomioistuimen ratkaisua tähän asiaan. Ylennysmenettely nimittäin on sisäisen valintamenettelyn tavoin osa julkishallinnon työntekijöiden urakehitystä ja kuuluu tämän perusteella puitesopimuksen 4 lausekkeessa mainittuihin työehtoihin.
35 Kantajan mukaan henkilöstösäännöissä ei suljeta pois väliaikaisena toimihenkilönä saavutetun palvelusajan ja virkamiehenä saavutetun palvelusajan välistä jatkuvuutta, vaan tämä jatkuvuus hänen mukaansa jopa ilmenee joistakin niiden säännöksistä. Henkilöstösääntöjen 45 artiklassa ei nimittäin tuoda nimenomaisesti esiin, että tässä artiklassa tarkoitettu palvelusaika on saavutettava vain virkamiehen asemassa. Mainitussa artiklassa ei myöskään suljeta pois, että huomioon voitaisiin ottaa muitakin arviointikertomuksia kuin ne, jotka on laadittu henkilön tultua virkamieheksi. Henkilöstösääntöjen 32 artiklan kolmannesta kohdasta päinvastoin ilmenee nimenomaisesti, että virkamiehiksi nimitetyt väliaikaiset toimihenkilöt voivat säilyttää aikaisemmin hankkimansa ikälisät, vaikka heidän työskentelyynsä sovellettiin toista säännöstöä.
36 Neuvosto toteaa, että kantajan väite on ristiriidassa lainsäätäjän tarkoituksen kanssa, sillä lainsäätäjän tarkoitus on, että henkilöstösääntöjen 45 artiklaa sovellettaessa huomioon otetaan vain virkamiehenä saavutettu palvelusaika, mikä ilmenee itse henkilöstösääntöjen 45 artiklan sanamuodossa käytetystä ilmaisusta ”palkkaluokassaan palvelleiden”.
37 Neuvoston mukaan kantajan väite edellyttää sitä paitsi, että väliaikaisen toimihenkilön aseman ja virkamiehen aseman välillä on oikeudellinen jatkuvuus. Henkilöstösääntöjen ja oikeuskäytännön, erityisesti määräyksen Kyriazi v. komissio (F‑66/06, EU:F:2006:92), määräyksen Pereira Sequeira v. komissio (F‑65/06, EU:F:2006:124) ja tuomion Toronjo Benitez v. komissio (F‑33/07, EU:F:2008:25), tarkastelun perusteella virkamiestuomioistuimen on kuitenkin katsottava, ettei tällaista oikeudellista jatkuvuutta ole.
38 Neuvosto toteaa vielä, ettei lainsäätäjän valintaa, että henkilöstösääntöjen 45 artiklan yhteydessä huomioon otetaan vain virkamiehenä saavutettu palvelusaika, voida kyseenalaistaa vetoamalla yleiseen yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen. Oikeuskäytännön ja erityisesti tuomion Chetcuti v. komissio (C‑16/07 P, EU:C:2008:549, 40 kohta) ja tuomion Wasmeier v. komissio (T‑381/00, EU:T:2002:190, 122 kohta) mukaan virkamiesten ja väliaikaisten toimihenkilöiden erilainen kohtelu ei ole syrjintää, koska kummankin ryhmän määrittely vastaa hallinnon perusteltuja tarpeita ja niiden pysyvien tai väliaikaisten tehtävien luonnetta, joita hallinnon on hoidettava.
39 Neuvosto katsoo lisäksi, ettei tuomiossa Rosado Santana (EU:C:2011:557) esitettyä ratkaisua voida soveltaa tähän tapaukseen.
40 Neuvosto muistuttaa ensinnäkin, että tuomio Rosado Santana (EU:C:2011:557) koskee sellaisen direktiivin tulkintaa, jota oli sovellettava jäsenvaltiossa, ja että direktiiviin voidaan vedota toimielintä vastaan vain välillisesti tapauksissa, jotka on tuotu esiin tuomiossa Aayhan ym. v. parlamentti (F‑65/07, EU:F:2009:43, 113–116 kohta). Puitesopimuksen 4 lauseke ei kuitenkaan ole yksikään näistä tapauksista. Puitesopimuksen 4 lauseke, sellaisena kuin se on pantu täytäntöön direktiivillä 1999/70, ei etenkään ole ilmaus yleisestä oikeusperiaatteesta, ja koska henkilöstösääntöjen 45 artiklan sanamuoto on selvä, ei ole tarvetta turvautua direktiiviin tämän säännöksen merkityssisällön määrittämiseksi.
41 Neuvosto tähdentää seuraavaksi, että kantajan ja asiassa Rosado Santana kantajana olleen henkilön tilanteet eroavat toisistaan perustavanlaatuisesti siten, että viimeksi mainittu oli aina kuulunut saman perussäännöstön soveltamisalaan, koska hän oli ”määräaikainen virkamies”, ennen kuin hänestä tuli ”vakinainen virkamies”, kun taas kantajaan on sovellettu peräjälkeen kahta eri säännöstöä eli väliaikaisena toimihenkilönä palvelussuhteen ehtoja ja sen jälkeen virkamiehenä henkilöstösääntöjä.
42 Neuvosto on prosessinjohtotoimiin antamassaan vastauksessa täsmentänyt kantaansa tukeutuen määräykseen Rivas Montes (C‑178/12, EU:C:2013:150). Neuvoston mukaan tästä määräyksestä ilmenee, ettei puitesopimuksen 4 lausekkeeseen voida vedota henkilöstösääntöjen 45 artiklan lainvastaisuutta koskevan väitteen tueksi. Lausekkeessa nimittäin tarkoitetaan määräaikaisessa työsuhteessa oleviin työntekijöihin kohdistuvaa syrjintää, joka johtuu pelkästään työsuhteen kestosta, kun taas tässä tapauksessa väliaikaisten toimihenkilöiden ja virkamiesten erilainen kohtelu perustuu heidän ja unionin toimielinten välisen työsuhteen oikeudelliseen luonteeseen.
43 Neuvosto toteaa, että vaikka tuomiossa Rosado Santana (EU:C:2011:557) esitettyä ratkaisua voitaisiin soveltaa Euroopan unionin henkilöstöön, hallinnon perustellut tarpeet ja niiden pysyvien tai väliaikaisten tehtävien luonne, joita hallinnon on hoidettava, ovat asiallisia syitä, joiden vuoksi on perusteltua, ettei kantajalle väliaikaisena toimihenkilönä kertynyttä palvelusaikaa oteta huomioon ylennyskierroksen yhteydessä.
44 Komission mukaan virkamiestuomioistuimen on omasta aloitteestaan jätettävä lainvastaisuusväite tutkimatta, koska sitä ei ollut esitetty hallinnollisessa valituksessa.
45 Asiakysymyksen osalta komissio tukee kaikkia neuvoston väitteitä ja perusteluja ja korostaa väliaikaisen toimihenkilön aseman ja virkamiehen aseman perustavanlaatuista erilaisuutta.
46 Komissio katsoo erityisesti, ettei sillä, että kantaja hoiti väliaikaisena toimihenkilönä samoja tehtäviä kuin niitä, jotka hänelle annettiin sen jälkeen, kun hänet oli nimitetty koeajalla olevaksi virkamieheksi, ole vähäisintäkään merkitystä. Kantajan väite antaa komission mukaan liikaa merkitystä täysin satunnaisille tosiseikoille sekä aina samoja tehtäviä ensin väliaikaisina toimihenkilöinä ja sitten virkamiehinä hoitaneille työntekijöille perusteetonta etua suhteessa työntekijöihin, jotka ovat toimineet useissa eri tehtävissä.
47 Tilintarkastustuomioistuin yhtyy väliintulokirjelmässään neuvoston väitteisiin ja perusteluihin ja toteaa pääasiallisesti, ettei puitesopimuksen 4 lausekkeeseen voida vedota Euroopan unionin toimielimiä vastaan siltä osin kuin on kysymys siitä, ettei henkilöstösääntöjen 45 artiklan soveltamiseksi otettu huomioon palvelusaikaa, joka virkamiehelle on kertynyt väliaikaisena toimihenkilönä. Tilintarkastustuomioistuin katsoo, ettei tällainen tilanne merkitse sen enempää syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista kuin perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden käytöstä johtuvaa väärinkäytöstä ja ettei kantaja sitä paitsi ole vedonnut tällaiseen väärinkäytökseen.
– Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
48 Virkamiestuomioistuin tutkii aluksi, jättikö onko neuvosto huomiotta henkilöstösääntöjen 45 artiklan ulottuvuuden tulkitessaan artiklaa niin, ettei se voinut sen perusteella ottaa huomioon kantajalle väliaikaisena toimihenkilönä kertynyttä palvelusaikaa laskiessaan kahden vuoden palvelusaikaa, joka kantajalla oli oltava palkkaluokassaan, jotta hän olisi ollut ylennyskelpoinen. Kantajan toissijaisesti esiin tuomalla kysymyksellä, joka koskee henkilöstösääntöjen 45 artiklan laillisuutta, on nimittäin merkitystä tässä asiassa vain, jos neuvosto ei ole tulkinnut säännöstä virheellisesti.
49 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännösten tai määräysten tulkitsemisessa on tärkeää ottaa huomioon paitsi niiden sanamuoto myös sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osia säännökset tai määräykset ovat, ja niiden asiayhteys (tuomio Hoštická ym., C‑561/13, EU:C:2014:2287, 29 kohta).
50 Tässä tapauksessa henkilöstösääntöjen 45 artiklassa säädetään ylennyksistä, että ”[y]lennettävät on valittava vähintään kaksi vuotta palkkaluokassaan palvelleiden virkamiesten joukosta”. Koska säännöksessä käytetään ilmaisua ”palkkaluokassaan palvelleiden” ja ”virkamiehiin” viittaavaa possessiivisuffiksia, sen sanamuoto osoittaa, että nimittävän viranomaisen on otettava huomioon vain sellainen palvelusaika palkkaluokassa, joka on kertynyt asianomaisen ollessa virkamies.
51 Tämä henkilöstösääntöjen 45 artiklan kirjaimellinen tulkinta saa tukea henkilöstösääntöjen tarkastelemisesta kokonaisuutena. Tällöin käy nimittäin ilmi, että lainsäätäjän mukaan väliaikaisen toimihenkilön, josta on tullut virkamies, uraan ei liity mitään oikeudellista jatkuvuutta (ks. vastaavasti tuomio Bellantone v. tilintarkastustuomioistuin, F‑85/06, EU:F:2007:171, 51 kohta; tuomio Toronjo Benitez v. komissio, EU:F:2008:25, 87 kohta ja määräys Prieto v. parlamentti, F‑42/07, EU:F:2011:159, 61 kohta).
52 Virkamiestuomioistuin toteaa tässä yhteydessä, että henkilöstösääntöjen 34 artiklan mukaan ”[k]aikkien virkamiesten on suoritettava yhdeksän kuukauden koeaika ennen kuin heidät voidaan vakinaistaa”. Säännöksessä ei millään tavalla eroteta toisistaan työntekijöitä, jotka on nimitetty koeaikaisiksi virkamiehiksi sen jälkeen, kun he ovat työskennelleet väliaikaisina toimihenkilöinä, ja muita työntekijöitä, vaikka he olisivat hoitaneet samoja tehtäviä eri säännöstön alaisuudessa. Jos kantajan ehdottama käsitys oikeudellisesta jatkuvuudesta olisi perusteltu, tällaisesta säännöksestä ei olisi mitään hyötyä nimitetyille virkamiehille, jotka ovat jo työskennelleet väliaikaisina toimihenkilöinä.
53 On lisäksi todettava, että kun lainsäätäjä aikoi ottaa huomioon työskentelyjaksot, joita työntekijälle on kertynyt väliaikaisena toimihenkilönä, ja liittää niihin seurauksia, jotka vaikuttavat hänen uraansa virkamiehenä, se teki niin nimenomaisesti. Tällainen tapaus on esimerkiksi henkilöstösääntöjen 32 artiklan kolmas alakohta, jonka mukaan ”[t]ilapäinen muuhun henkilöstöön kuuluva, jonka luokitus on vahvistettu toimielimen antamien luokitusperusteiden mukaisesti, säilyttää muuhun henkilöstöön kuuluvana hankkimansa ikälisät, jos hänet nimitetään virkamieheksi samassa palkkaluokassa välittömästi tämän jakson jälkeen”, ja jossa poiketaan 32 artiklan ensimmäisestä kohdasta, jonka mukaan palvelukseen otettu virkamies luokitellaan palkkaluokkansa ensimmäiselle tasolle. Palvelussuhteen ehtojen 40 artiklan toisessa kohdassa säädetään vastaavasti, että ”[p]alvelusaika unionin väliaikaisena toimihenkilönä otetaan huomioon laskettaessa asianomaisen vanhuuseläkkeeseen vaikuttavia palvelusvuosia henkilöstösääntöjen liitteessä VIII säädetyin edellytyksin”.
54 Tästä seuraa, ettei neuvosto tehnyt virhettä tulkitessaan henkilöstösääntöjen 45 artiklaa siten, että ylennysmenettelyssä huomioon voidaan ottaa vain sellainen palvelusaika palkkaluokassa, joka on kertynyt virkamiehenä, ja näin on sitäkin suuremmalla syyllä, koska palvelussuhteen ehdoissa ei säädetä, että tätä artiklaa joka tapauksessa sovelletaan jollakin tavalla väliaikaisten toimihenkilöiden tilanteeseen.
55 On siis hylättävä henkilöstösääntöjen 45 artiklan virheellistä tulkintaa koskeva väite ja tutkittava kantajan toissijaisesti esittämä lainvastaisuusväite, jonka mukaan henkilöstösääntöjen 45 artiklalla rikotaan puitesopimuksen 4 lauseketta, koska siinä estetään virkamiehelle väliaikaisena toimihenkilönä kertyneen palvelusajan huomioon ottaminen.
56 Tämän asian olosuhteissa ja prosessiekonomiaan liittyvistä syistä lainvastaisuusväite on tutkittava aineelliselta kannalta ilman, että ensin on ratkaistava, voidaanko se ottaa tutkittavaksi, koska väite joka tapauksessa on edellä esitetyistä syistä oikeudellisesti perusteeton (tuomio AT v. EACEA, F‑113/10, EU:F:2012:20, 49 kohta).
57 Ensiksi on ratkaistava, sovelletaanko puitesopimuksen 4 lauseketta tähän asiaan ja voiko henkilösääntöjen 45 artiklaan kohdistuva lainvastaisuusväite siis perustua kyseisen lausekkeen huomiotta jättämiseen.
58 Virkamiestuomioistuin muistuttaa, että oikeuskäytännön mukaan direktiivin 1999/70 säännösten ja sen liitteenä olevan puitesopimuksen määräysten ei ole sellaisenaan katsottava asettavan velvoitteita toimielimille sen ja sen henkilöstön välisissä suhteissa (tuomio Aayhan ym. v. parlamentti, EU:F:2009:43, 111 kohta).
59 Ne voivat kuitenkin erityisesti velvoittaa toimielintä välillisesti, jos ne ovat ilmaisu unionin yleisestä oikeusperiaatteesta, jota sen on sovellettava sellaisenaan (tuomio Adjemian ym. v. komissio, T‑325/09 P, EU:T:2011:506, 56 kohta; tuomio Aayhan ym. v. parlamentti, EU:F:2009:43, 113 kohta ja tuomio AI v. unionin tuomioistuin, F‑85/10, EU:F:2012:97, 134 kohta).
60 Puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdan mukaan määräaikaisiin työntekijöihin ei saa soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin vastaaviin vakituisiin työntekijöihin pelkästään siksi, että heillä on määräaikainen työsopimus tai työsuhde, ellei siihen ole asiallisia syitä. Lausekkeen 4 kohdassa asetetaan sama kielto erityisiin työehtoihin liittyvien palvelusaikaa koskevien vaatimusten osalta (tuomio Rosado Santana, EU:C:2011:557, 64 kohta ja tuomio Valenza ym., C‑302/11–C‑305/11, EU:C:2012:646, 39 kohta).
61 Syrjintäkiellon periaate ja yhdenvertaisen kohtelun periaate, joita sovelletaan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa, ovat kuitenkin unionin oikeusjärjestyksen perustavanlaatuisia periaatteita (tuomio Aayhan ym. v. parlamentti, EU:F:2009:43, 101 kohta), jotka on otettava huomioon henkilöstösääntöjen 45 artiklan lainmukaisuuden arvioimisessa.
62 On kuitenkin aiheellista täsmentää, että lausuessaan virkamiesten ja jäsenvaltioiden viranomaisten välisissä riita-asioissa puitesopimuksen soveltamisesta, unionin tuomioistuin on katsonut, että virkamiesten ja sopimussuhteisten työntekijöiden mahdollinen erilainen kohtelu ei kuulu puitesopimuksessa vahvistetun syrjintäkiellon periaatteen soveltamisalaan, koska tällainen erilainen kohtelu ei perustu siihen, onko työsuhde määräaikainen vai vakinainen, vaan siihen, sovelletaanko työsuhteeseen henkilöstösääntöjä vai perustuuko se sopimukseen (määräys Rivas Montes, EU:C:2013:150, 44 ja 45 kohta).
63 Tässä tapauksessa on todettava, ettei henkilöstösääntöjen 45 artiklassa säädetä mistään määräaikaisten ja vakinaisten työntekijöiden erilaisesta kohtelusta. Ainoa henkilöstösääntöjen 45 artiklassa huomioon otettu seikka on nimittäin asianomaisten työntekijöiden palvelussuhteen oikeudellinen luonne, ja siinä säädetään tosiasiallisesti virkamiehille kertyneen palvelusajan ja muille työntekijöille kertyneen palvelusajan erilaisesta kohtelusta. Oikeuskäytännön mukaan tällainen erilainen kohtelu ei kuitenkaan kuulu puitesopimuksessa vahvistetun syrjintäkiellon periaatteen soveltamisalaan (ks. määräys Rivas Montes, EU:C:2013:150, 44 ja 47 kohta).
64 Tästä seuraa, ettei kantaja voi perustaa henkilöstösääntöjen 45 artiklan lainvastaisuutta koskevaa väitettä siihen, että puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohta tai yhdenvertaisen kohtelun periaate, jonka sovellus tämä määräys on, on jätetty huomiotta.
65 On joka tapauksessa todettava, ettei kantaja voi vedota unionin tuomioistuimen tuomiossa Rosado Santana (EU:C:2011:557) esiin tuomiin periaatteisiin. Kyseisessä asiassa pääasian kantaja nimittäin pyrki ensisijaisesti kyseenalaistamaan erilaisen kohtelun, joka muodostui siitä, että sisäisessä valintamenettelyssä otetaan huomioon palvelusjaksot vakinaisena virkamiehenä muttei määräaikaisena virkamiehenä (tuomio Rosado Santana, EU:C:2011:557, 42 kohta). Nyt käsiteltävässä asiassa kantaja väittää, ettei ole lainmukaista, että virkamiehiä, joiden palvelusaika otetaan huomioon henkilöstösääntöjen 45 artiklaa sovellettaessa, kohdellaan eri tavalla kuin väliaikaisia toimihenkilöitä, siitä riippumatta onko toimihenkilöt otettu palvelukseen toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella vai määräaikaisella työsopimuksella.
66 Ensimmäinen kanneperuste on näin ollen kokonaisuudessaan hylättävä perusteettomana.
Toinen kanneperuste, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista
67 Kantaja huomauttaa, että ylennettyjen virkamiesten luettelossa on ”useita virkamiehiä”, jotka kantajan mukaan olivat hänen itsensä tavoin kääntäjinä toimivia väliaikaisia toimihenkilöitä ja joilla oli yhtä pitkä virkaikä ”tehtävissä” mutta jotka vakinaistettiin ennen häntä. Kun nimittävä viranomainen näissä olosuhteissa laati ylennettyjen virkamiesten luettelon, se ei näin ollen suorittanut ansioiden vertailua, joka on oikeuskäytännön mukaan tehtävä huolellisesti ja puolueettomasti yksikön etua ajatellen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta noudattaen, ja erityisesti se toimi yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaisesti.
68 On kuitenkin todettava, ettei kantaja mainitse kannekirjelmässään, ketkä virkamiehet ylennettiin sellaisen ansioiden vertailun johdosta, jossa on loukattu yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, eikä esitä virkamiestuomioistuimelle mitään selvitystä, jonka perusteella tämä pystyisi varmistumaan kantajan väitteiden ja perustelujen paikkansapitävyydestä. Kantaja kylläkin ehdottaa voivansa ”paljastaa” kyseisten virkamiesten nimet virkamiestuomioistuimen pyynnöstä. Tällainen tarjous ei kuitenkaan riitä korjaamaan kannekirjelmän epätäsmällisyyttä.
69 Tästä seuraa, että toinen kanneperuste on jätettävä tutkimatta.
Kolmas kanneperuste, joka koskee huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiä
70 Kantaja katsoo, ettei nimittävä viranomainen ottanut riidanalaista päätöstä tehdessään huomioon hänen etuaan ja että se näin ollen laiminlöi huolenpitovelvollisuuttaan.
71 Virkamiestuomioistuin toteaa, ettei kolmatta kanneperustetta ole tuotu esiin hallinnollisessa valituksessa eikä se liity mihinkään valituksessa esitettyyn perusteeseen tai väitteeseen, sillä valituksessa mainitaan vain ilmeinen arviointivirhe ja määräaikaisten ja vakinaisten työntekijöiden välisen syrjinnän kieltävän periaatteen loukkaaminen.
72 Kolmas kanneperuste on siis jätettävä tutkimatta, koska se esitettiin vasta kanteessa, millä rikotaan henkilöstösääntöjen 91 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun hallinnollisen valituksen ja sen jälkeen nostetun kanteen vastaavuutta koskevaa sääntöä, joka edellyttää tutkimatta jättämisen uhalla, että unionin tuomioistuimissa esitetyt, asianomaiselle vastaiseen toimeen suoraan kohdistetut kanneperusteet on esitetty jo oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä, jotta nimittävällä viranomaisella tai viranomaisella, jolla on toimivalta tehdä työsopimukset, on ollut mahdollisuus saada tieto siitä, miltä osin asianomainen riidanalaista päätöstä arvostelee (tuomio komissio v. Moschonaki, T‑476/11 P, EU:T:2013:557, 71 kohta).
73 Riidanalaiseen päätökseen kohdistetut kumoamisvaatimukset on siis hylättävä kokonaisuudessaan.
Vahingonkorvausvaatimukset
74 Kantaja väittää yhtäältä, että hänelle on aiheutunut aineellista vahinkoa, joka johtuu siitä, että jos neuvosto olisi merkinnyt hänet ylennyskelpoisten virkamiesten luetteloon, hänet olisi 90 prosentin todennäköisyydellä ylennetty, kun huomioon otetaan henkilöstösäännöissä mainittu palkkaluokassa kertyneen palvelusajan keskimääräinen kesto, hänelle neuvostossa kääntäjän tehtävissä kertynyt palvelusaika, hänestä arviointikertomuksissa esitetyt ylistävät arvioinnit sekä se, että eräät kantajan kanssa samoja tehtäviä hoitavat virkamiehet ylennettiin. Tämän johdosta kantaja arvioi vahinkonsa määräksi 30 000 euroa, kun otetaan huomioon hänelle aiheutunut urakehityksen hidastuminen ja tämän hidastumisen vaikutus hänen palkkaansa ja eläkeoikeuksiinsa.
75 Kantaja väittää toisaalta, että hänelle on aiheutunut henkistä kärsimystä, jota ei voida korjata pelkästään riidanalaisen päätöksen kumoamisella, sillä vaikka on mahdollista toteuttaa kaikki toimenpiteet, joilla tapahtunut lainvastaisuus voidaan korjata, ei voida sulkea pois, että neuvosto tyytyy ottamaan kantajan nimen ylennyskelpoisten virkamiesten luetteloon ryhtymättä mihinkään muihin toimenpiteisiin kumoamistuomion johdosta. Kantaja arvioi henkisen kärsimyksensä määräksi 10 000 euroa.
76 Virkamiestuomioistuin muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun vahinko, jota kantaja väittää kärsineensä, perustuu päätökseen, jonka kumoamista on vaadittu, kumoamisvaatimuksen hylkääminen johtaa lähtökohtaisesti vahingonkorvausvaatimuksen hylkäämiseen, sillä viimeksi mainittu liittyy läheisesti kumoamisvaatimukseen (tuomio Arguelles Arias v. neuvosto, F‑122/12, EU:F:2013:185, 127 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
77 Tässä tapauksessa on todettava, että aineellinen vahinko ja henkinen kärsimys, joita kantaja väittää kärsineensä, perustuvat neuvoston päätökseen olla merkitsemättä häntä ylennyskelpoisten virkamiesten luetteloon. Koska riidanalaisen päätöksen kumoamista koskeva vaatimus on hylätty eikä virkamiestuomioistuin ole havainnut neuvoston päätöksentekomenettelyssä virheellisyyksiä, kantajan vahingonkorvausvaatimus on hylättävä.
78 Edellä olevasta seuraa, että kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
79 Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 101 artiklassa määrätään, että jollei työjärjestyksen II osaston 8 luvun muista määräyksistä muuta johdu, asianosainen, joka häviää asian, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja velvoitetaan korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Saman työjärjestyksen 102 artiklan 1 kohdan nojalla kohtuuden niin vaatiessa virkamiestuomioistuin voi päättää, että hävinnyt asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan mutta tämä velvoitetaan korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut vain osittain tai että tätä ei lainkaan velvoiteta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja. Työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdassa määrätään vielä, että toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
80 Tässä tuomiossa esitetyillä perusteilla kantaja on hävinnyt asian. Lisäksi neuvosto on nimenomaisesti vaatinut, että kantaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Asian olosuhteissa ei ole perusteltua soveltaa työjärjestyksen 102 artiklan 1 kohtaa, minkä vuoksi kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja hänet velvoitetaan korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut.
81 Komissio ja tilintarkastustuomioistuin vastaavat työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (toinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Viara Todorova Androva vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.
3) Euroopan komissio ja Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuin vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Bradley | Kreppel | Rofes i Pujol |
Julistettiin Luxemburgissa 29 päivänä huhtikuuta 2015.
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |