Asia C-36/20 PPU
Ministerio Fiscal (Viranomainen, joka todennäköisesti vastaanottaa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen)
(ennakkoratkaisupyyntö – Juzgado de Instrucción de San Bartolomé de Tirajana)
Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 25.6.2020
Ennakkoratkaisupyyntö – Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely – Turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka – Kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevat yhteiset menettelyt – Direktiivi 2013/32/EU – 6 artikla – Pääsy menettelyyn – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tekeminen viranomaiselle, joka on kansallisen lainsäädännön mukaan toimivaltainen rekisteröimään tällaiset hakemukset – Hakemuksen tekeminen muille viranomaisille, jotka todennäköisesti vastaanottavat tällaisia hakemuksia mutta jotka eivät kansallisen lainsäädännön mukaan ole toimivaltaisia rekisteröimään niitä – Käsite ”muut viranomaiset” – 26 artikla – Säilöönotto – Säännöt, jotka koskevat kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa – Direktiivi 2013/33/EU – 8 artikla – Hakijan säilöönotto – Säilöönoton perusteet – Päätös, jolla hakija otetaan säilöön sen vuoksi, ettei vastaanottokeskuksessa ole humanitäärisin perustein myönnettäviä majoituspaikkoja
1. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälisen suojelun myöntämistä ja poistamista koskevat menettelyt – Direktiivi 2013/32 – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkintamenettely – Muut viranomaiset, jotka todennäköisesti vastaanottavat kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia mutta jotka eivät ole toimivaltaisia rekisteröimään niitä – Käsite – Tutkintatuomari, jonka käsiteltäväksi on saatettu laittomasti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen säilöönotto – Kuuluminen käsitteen alaan
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32 johdanto-osan 8, 20, 25 ja 26 perustelukappale sekä 6 artiklan 1 ja 2 kohta)
(ks. 55–65, 67 ja 68 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
2. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälisen suojelun myöntämistä ja poistamista koskevat menettelyt – Direktiivi 2013/32 – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkintamenettely – Muut viranomaiset, jotka todennäköisesti vastaanottavat kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia mutta jotka eivät ole toimivaltaisia rekisteröimään niitä – Velvollisuudet – Ilmoittaminen laittomasti oleskeleville kolmannen maan kansalaisille, miten tällainen hakemus konkreettisesti jätetään – Asiakirjojen toimittaminen toimivaltaiselle viranomaiselle kyseisen hakemuksen rekisteröimistä varten
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32 johdanto-osan 18, 27 ja 28 perustelukappale, 6 artiklan 1 ja 2 kohta sekä 8 artiklan 1 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/33 17 artikla)
(ks. 70–83 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)
3. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälisen suojelun myöntämistä ja poistamista koskevat menettelyt – Direktiivi 2013/32 – Kansainvälisen suojelun aseman saamisajankohta – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tekemisajankohta – Hallinnollisen muodollisuuden puuttuminen
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32 johdanto-osan 27 perustelukappale, 2 artiklan b ja c alakohta, 3 artiklan 1 kohta ja 6 artiklan 1–4 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/33 2 artiklan a ja b alakohta sekä 3 artiklan 1 kohta)
(ks. 86–93 kohta)
4. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen – Direktiivi 2008/115 – Henkilöllinen soveltamisala – Direktiivissä 2013/32 tarkoitettu kansainvälisen suojelun hakija – Soveltamisalan ulkopuolelle jääminen
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115 johdanto-osan 9 perustelukappale ja 2 artiklan 1 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32 6 artiklan 1 kohta ja 26 artiklan 1 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/33 8 artiklan 1 kohta)
(ks. 95, 97 ja 98 kohta)
5. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälisen suojelun myöntämistä ja poistamista koskevat menettelyt – Direktiivi 2013/32 – Säännöt, jotka koskevat kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa – Direktiivi 2013/33 –Säilöönotto – Perusteet – Se, että kansainvälisen suojelun hakijalle ei löydy humanitäärisin perustein myönnettävää paikkaa vastaanottokeskuksesta – Muuta kuin direktiivin 2013/33 8 artiklan 3 kohdassa säädettyä perustetta ei voida hyväksyä
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32 6 artiklan 1 kohta ja 26 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/33 johdanto-osan 15 ja 20 perustelukappale, 8 ja 9 artikla sekä 18 artiklan 9 kohdan b alakohta)
(ks. 99–107 ja 112 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)
Tiivistelmä
Oikeusviranomaiset, joiden on ratkaistava kysymys laittomasti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen säilöönotosta, voivat vastaanottaa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ja niiden on ilmoitettava asianomaiselle, miten tällainen hakemus konkreettisesti jätetään. Henkilöä, joka on ilmaissut halunsa hakea kansainvälistä suojelua viranomaisille, jotka ovat toimivaltaisia vastaanottamaan kyseisen hakemuksen, ei voida ottaa säilöön sillä perusteella, ettei vastaanottokeskuksessa ole tarpeeksi humanitäärisin perustein myönnettäviä paikkoja.
Unionin tuomioistuin totesi 25.6.2020 kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä (PPU) annetussa tuomiossa Ministerio Fiscal (Viranomainen, joka todennäköisesti vastaanottaa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen) (C‑36/20 PPU), että tutkintatuomari, jonka käsiteltäväksi on saatettu laittomasti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen säilöönotto, kuuluu direktiivin 2013/32(1) (jäljempänä menettelydirektiivi) 6 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun käsitteen ”muut viranomaiset”, jotka todennäköisesti vastaanottavat kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia vaikka ne eivät kansallisen lainsäädännön mukaan ole toimivaltaisia rekisteröimään niitä, alaan. Tällaisen tutkintatuomarin on ilmoitettava hakijalle, miten tällainen hakemus konkreettisesti jätetään. Unionin tuomioistuin totesi myös, että kansainvälisen suojelun hakijan säilöönottoa ei voida oikeuttaa sillä, että vastaanottokeskuksesta ei löydy humanitäärisin perustein myönnettäviä paikkoja.
Espanjan meripelastusviranomaiset pysäyttivät 12.12.2019 lähellä Gran Canarian (Espanja) saarta aluksen, jolla oli 45 kolmannen maan kansalaista, mukaan lukien VL, joka on Malin kansalainen, ja nämä kansalaiset vietiin kyseiselle saarelle. Seuraavana päivänä hallintoviranomainen määräsi, että nämä kansalaiset poistetaan maasta, ja se esitti Juzgado de Instrucción nº 3 de San Bartolomé de Tirajanalle (San Bartolomé de Tirajanan tutkintatuomioistuin nro 3, Espanja) vaatimuksen asianomaisten ottamisesta säilöön. Tutkintatuomari kertoi VL:lle tämän oikeuksista, minkä jälkeen VL ilmoitti tutkintatuomarille aikomuksestaan hakea kansainvälistä suojelua. Koska vastaanottokeskuksessa ei ollut humanitäärisin perustein myönnettäviä paikkoja vapaana, tutkintatuomari määräsi, että VL sijoitetaan ulkomaalaisten säilöönottoyksikköön, missä hänen kansainvälistä suojelua koskeva hakemuksensa käsiteltäisiin. VL haki kyseiseltä tutkintatuomarilta muutosta säilöönottomääräykseen sillä perusteella, että se on menettelydirektiivin ja direktiivin 2013/33(2) (jäljempänä vastaanottodirektiivi) vastainen. Tämän muutoksenhaun yhteydessä tutkintatuomari esitti unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön muun muassa sen selvittämiseksi, kuuluuko se menettelydirektiivin 6 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun käsitteen ”muut viranomaiset” alaan ja vastaanottaako se siten todennäköisesti kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia. Tutkintatuomari kysyi unionin tuomioistuimelta myös VL:n säilöönoton laillisuudesta.
Unionin tuomioistuin täsmensi ensinnäkin, että kyseisessä säännöksessä tarkoitetun käsitteen ”muille viranomaisille, jotka todennäköisesti vastaanottavat [kansainvälistä suojelua koskevia] hakemuksia” sanamuodon mukainen tulkinta ja erityisesti pronominin ”muut” valitseminen osoittavat unionin lainsäätäjän tahdon ymmärtää laajasti käsite viranomaiset, jotka eivät ole toimivaltaisia rekisteröimään tällaisia hakemuksia mutta jotka voivat kuitenkin vastaanottaa niitä. Kyseinen ilmaisu voi näin ollen kattaa sekä oikeusviranomaiset että hallintoviranomaiset. Tätä toteamusta tukee kyseisen säännöksen asiayhteyteen perustuva tulkinta. Yksi menettelydirektiivin tavoitteista on nimittäin taata tosiasiallinen eli mahdollisimman helppo pääsy kansanvälisen suojelun myöntämistä koskevaan menettelyyn. Se, että oikeusviranomaista kielletään vastaanottamasta kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia, vaarantaisi kyseisen tavoitteen erityisesti hyvin nopeissa menettelyissä, joissa tuomioistuimen suorittama hakijan kuuleminen voi olla ensimmäinen tilaisuus vedota oikeuteen tehdä tällainen hakemus. Unionin tuomioistuin totesi näin ollen, että tutkintatuomari, jonka käsiteltäväksi on saatettu laittomasti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen säilöönotto tämän palauttamista varten, kuuluu ”muihin viranomaisiin”, jotka todennäköisesti vastaanottavat kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia.
Toiseksi unionin tuomioistuin tarkasteli tällaisen tutkintatuomarin velvollisuuksia ”muuna viranomaisena”. Unionin tuomioistuin totesi, että kyseisen tutkintatuomarin on menettelydirektiivin 6 artiklan 1 kohdan toisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti ensinnäkin tiedotettava kansainvälisen suojelun hakijoille siitä, miten tällainen hakemus konkreettisesti jätetään. Näin ollen tutkintatuomari täyttää kyseisen direktiivin vaatimukset silloin, kun hän omasta aloitteestaan ilmoittaa kolmannen maan kansalaiselle tämän oikeudesta hakea kansainvälistä suojelua. Toiseksi siinä tapauksessa, että kansalainen on ilmaissut haluavansa tehdä tällaisen hakemuksen tutkintatuomarille, tämän on toimitettava asiakirjat toimivaltaiselle viranomaiselle kyseisen hakemuksen rekisteröimistä varten, jotta vastaanottodirektiivin 17 artiklassa säädetyt aineelliset vastaanotto-olosuhteet ja terveydenhoito olisivat kyseisen kansalaisen saatavilla.
Kolmanneksi unionin tuomioistuin käsitteli VL:n säilöönoton yhteensoveltuvuutta menettelydirektiivin ja vastaanottodirektiivin kanssa. Aluksi unionin tuomioistuin totesi, että kyseisistä direktiiveistä seuraa, että ”kansainvälisen suojelun hakijan” käsitettä on tulkittava laajasti, joten kolmannen maan kansalainen saa tällaisen aseman heti, kun hän tekee kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen. Lisäksi unionin tuomioistuin korosti, että tällaisen hakemuksen tekeminen ei edellytä mitään hallinnollista muodollisuutta. Siten se, että tällainen kansalainen ilmaisee halunsa hakea kansainvälistä suojelua tutkintatuomarin kaltaiselle ”muulle viranomaiselle”, riittää siihen, että hänelle myönnetään kansainvälisen suojelun hakijan asema.
Unionin tuomioistuin totesi näin ollen, että VL:n säilöönoton edellytyksistä säädettiin menettelydirektiivin 26 artiklan 1 kohdassa ja vastaanottodirektiivin 8 artiklan 1 kohdassa siitä päivästä lähtien, kun hän teki kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa. Näistä kahdesta säännöksestä seuraa yhdessä luettuina, että jäsenvaltiot eivät saa ottaa henkilöä säilöön ainoastaan sen vuoksi, että hän on kansainvälisen suojelun hakija, ja että säilöönoton perusteiden ja olosuhteiden sekä säilöönotetuille hakijoille tarjolla olevien takeiden on oltava vastaanottodirektiivin mukaisia. Koska vastaanottodirektiivin 8 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa luetellaan tyhjentävästi ne eri perusteet, joilla säilöönotto voidaan oikeuttaa, ja koska se, että kansainvälisen suojelun hakijalle ei ole mahdollista löytää humanitäärisin perustein myönnettävää paikkaa vastaanottokeskuksesta, ei vastaa yhtäkään kyseisessä säännöksessä mainituista kuudesta säilöönottoperusteesta, VL:n säilöönotto oli nyt käsiteltävässä asiassa vastaanottodirektiivin vaatimusten vastainen.