Valitus, jonka Association européenne du charbon et du lignite (Euracoal) on tehnyt 22.2.2019 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-739/17, Euracoal ym. v. komissio, 13.12.2018 antamasta määräyksestä
(asia C-172/19 P)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Valittaja: Association européenne du charbon et du lignite (Euracoal) (edustajat: W. Spieth ja N. Hellermann, Rechtsanwälte)
Muut osapuolet: Euroopan komissio, Deutscher Braunkohlen-Industrie-Verein e.V., Lausitz Energie Kraftwerke AG, Mitteldeutsche Braunkohlengesellschaft mbH ja eins energie in sachsen GmbH & Co. KG
Valittajan vaatimukset
Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin
a) kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-739/17 13.12.2018 antaman määräyksen
b) toteaa, että kanne voidaan ottaa tutkittavaksi, ja
siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin katsoo, että se voi ratkaista asian, täysimääräisesti voimassa pidettyjen 7.11.2017 nostetussa kanteessa esitettyjen vaatimusten mukaisesti
kumoaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU mukaisten parhaita käytettävissä olevia tekniikoita (BAT) koskevien päätelmien vahvistamisesta suuria polttolaitoksia varten 31.7.2017 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2017/14421 siltä osin kuin siinä hyväksytään ja vahvistetaan parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvät päästötasot (BAT-AEL-tasot) sellaisten NOx-päästöjen (1 artikla, liitteen 2.1.3 kohta, taulukko 3) ja elohopeapäästöjen (1 artikla, liitteen 2.1.6 kohta, taulukko 7) osalta, jotka syntyvät hiilen ja/tai ruskohiilen poltosta
toissijaisesti kumoaa täytäntöönpanopäätöksen 2017/1442 kokonaisuudessaan
velvoittaa Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut,
c) siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin katsoo, ettei se voi ratkaista asiaa 1.b kohdan vaatimusten osalta, palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi,
velvoittaa Euroopan komission korvaamaan valituksen käsittelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja vetoaa kahteen seuraavaan valitusperusteeseen.
Valittaja väittää ensimmäiseksi, että unionin yleisen tuomioistuimen määräys perustuu oikeudenkäyntivirheeseen, joka on valittajan etujen vastainen (unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisen kohdan toisessa virkkeessä mainittu toinen tilanne), ja siinä on myös loukattu unionin oikeuden yleisiä periaatteita. Unionin yleinen tuomioistuin ei ole tarkastellut määräyksessään valittajan väitettä, joka oli asian ratkaisemin kannalta merkityksellinen ja jonka mukaan sen asiavaltuus perustuu sen menettelyllisen aseman loukkaamiseen, joka valittajalla oli kanteen kohteena olevien BAT-päätelmien laatimista koskevan ratkaisevan tietojenvaihdon yhteydessä. Valittaja ei ole vain osallistunut kyseiseen menettelyyn tosiasiallisesti vaan sillä on myös ollut sellainen erityinen ja puolustettavissa oleva oikeusasema, joka takasi sille tietyn menettelyllisen aseman. Valittajalla on kanneoikeus jo yksin näistä syistä. Unionin yleisen tuomioistuimen määräyksessä ei ole mitään tutkintaa, arviointia tai muuta tällaista perustelua valittajan tätä koskevan väitteen osalta. Tämä merkitsee Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklan ensimmäisen virkkeen, kun sitä luetaan yhdessä kyseisen perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan kanssa, ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 81 artiklan mukaisen perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämistä. Se johtaa oikeudenkäyntivirheeseen ja – samalla – tehokasta oikeussuojaa ja oikeutta tulla kuulluksi koskevien unionin oikeuden yleisten periaatteiden loukkaamiseen.
Valittaja väittää toiseksi, että unionin yleisen tuomioistuimen määräyksellä rikotaan myös unionin oikeutta unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisen kohdan toisessa virkkeessä mainitussa kolmannessa tilanteessa tarkoitetulla tavalla. Unionin yleinen tuomioistuin jätti määräyksessään valittajan kanteen perusteettomasti tutkimatta. Unionin yleinen tuomioistuin sovelsi unionin oikeutta virheellisesti, kun se ei katsonut, että valittaja on henkilö, joka täyttää kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset, koska menettely koski valittajaa pätevästi SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla. Se, että menettely koski valittajaa, ja siitä seuraava asiavaltuus perustuvat sen menettelyllisen aseman huomiotta jättämiseen, joka valittajalla oli kanteen kohteena olevien BAT-päätelmien laatimista koskevan menettelyn yhteydessä. Valittaja ei ole vain osallistunut kyseiseen menettelyyn tosiasiallisesti vaan sillä on myös ollut sellainen erityinen ja puolustettavissa oleva oikeusasema, joka takasi sille tietyn menettelyllisen aseman. Valittajalla on siis oikeus nostaa kanne siltä osin kuin kyse on sen menettelyllisten oikeuksien täytäntöönpanemisesta. Komissio ei ole ottanut huomioon näitä valittajaa suojaavia menettelyllisiä takeita BAT-päätelmiä laadittaessa erityisesti, kun se rajoitti valittajan oikeutta tulla kuulluksi ja oikeutta ottaa osaa menettelyyn ja kun se ei noudattanut arviointivelvollisuuttaan. Kanteen tutkimatta jättäminen perustuu siten unionin oikeuden oikeudellisesti virheelliseen soveltamiseen.
____________
1 EUVL 2017, L 212, s. 1.