EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(kolmas jaosto)

14 päivänä toukokuuta 2014

Asia F‑140/12

Christodoulos Alexandrou

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Avoin kilpailu EPSO/AD/231/12 – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Sellaisen uudistetun pyynnön hylkääminen, joka koskee oikeutta saada tutustua alkukarsintakokeissa esitettyihin monivalintakysymyksiin

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Christodoulos Alexandrou vaatii virkamiestuomioistuinta lähinnä kumoamaan Euroopan komission 25.9.2012 tekemän päätöksen, jolla hylättiin hänen uudistettu pyyntönsä saada tutustua asiakirjoihin, ja siltä osin kuin on tarpeen Euroopan henkilöstövalintatoimiston (EPSO) 20.7.2012 tekemän päätöksen, jolla kieltäydyttiin luovuttamasta hänelle seitsemää monivalintakysymystä, jotka esitettiin avoimen kilpailun EPSO/AD/231/12 (jäljempänä kilpailu) alkukarsintakokeissa.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. Christodoulos Alexandrou vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

Tiivistelmä

1.      Henkilöstökanne – Virkamiestuomioistuimen toimivalta – Kumoamiskanne, joka koskee asetuksen N:o 1049/2001 nojalla tehtyjä päätöksiä, ei kuulu virkamiestuomioistuimen toimivaltaan – Pyynnöt saada tutustua asiakirjoihin, jotka kuuluvat kilpailumenettelyyn, kuuluvat virkamiestuomioistuimen toimivaltaan

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I oleva 1 artikla; henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta ja 91 artiklan 1 kohta; parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1049/2001)

2.      Virkamiehet – Kilpailu – Valintalautakunta – Hakijan hylkääminen hänen monivalintakokeissa saamiensa riittämättömien arvosanojen vuoksi – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Lopullisen hylkäävän arvosanan tiedoksi antaminen – Riittävä perustelu asiaan liittyviä erityisiä olosuhteita lukuun ottamatta

(Henkilöstösääntöjen 25 artiklan 2 kohta)

3.      Virkamiehet – Kilpailu – Valintalautakunta – Hakijan hylkääminen hänen monivalintakokeissa saamiensa riittämättömien arvosanojen vuoksi – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Hakijoilla ei ole saavutettua oikeutta saada kokeesta jäljennöstä

(Henkilöstösääntöjen 25 artiklan 2 kohta)

4.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Laillisuusolettama – Seikat, jotka ovat omiaan saattamaan toimenpiteen laillisuuden kyseenalaiseksi – Todistustaakka

(SEUT 288 artikla)

1.      Virkamiestuomioistuin on toimivaltainen valvomaan Euroopan henkilöstövalintatoimiston kilpailuilmoituksen perusteella toteuttamia toimia, mutta sen toimivaltaan ei kuulu lausua kanteesta, jossa vaaditaan toimielimen asetuksen N:o 1049/2001 perusteella antamasta päätöksestä.

Virkamiestuomioistuimelle ja Euroopan unionin yleiselle tuomioistuimelle muun muassa asiakirjajulkisuutta koskevissa asioissa kuuluvien toimivaltuuksien on perustuttava objektiivisille perusteille eivätkä ne voi olla riippuvaisia asianosaisten suorittamista asiakirjojen luokittelusta ja erityisesti kantajan tahdosta aloittaa jokin oikeudenkäyntiä edeltävä hallinnollinen menettely tai toimielimen tahdosta käsitellä asiakirjaan tutustumista koskeva pyyntö asetuksen N:o 1049/2001 perusteella pikemminkin kuin henkilöstösääntöjen perusteella.

Toimivaltainen tuomioistuin määritellään täten sen perusteella, minkä oikeudellisen perustan avulla kantaja vaatii oikeutta saada tutustua asiakirjoihin.

Kantajan vaatimus saada tutustua valintakokeidensa kysymyksiin liittyy henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 6 artiklan ja avoimiin kilpailuihin sovellettavan oppaan 6.2 kohdan soveltamiseen, ja on ilmeistä, että se liittyy asiaan, jolla pyritään riitauttamaan kantajan hylkääminen kilpailusta. Koska kanteessa on kyse toimielimen päätöksestä, jolla kantajalta evättiin oikeus saada tutustua riidanalaisiin kysymyksiin, tästä seuraa, että kantaja on vaatinut henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan ja 91 artiklan mukaisen hänelle vastaisen toimen kumoamista eikä asetuksessa N:o 1049/2001 tarkoitetun päätöksen kumoamista.

(ks. 17 ja 19–27 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑197/11 P ja T‑198/11 P, komissio v. Strack, 13.12.2012, 54 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑96/09, Cuallado Martorell v. komissio, 18.9.2012, 60 kohta ja asia F‑49/12, Pachtitis v. komissio, 2.12.2013, 22 kohta

2.      Kilpailun valintalautakunnan hakijan osalta tekemän kaltaisen, asianomaiselle vastaisen päätöksen perustelemista koskevan velvollisuuden tarkoituksena on antaa asianomaiselle henkilölle tarvittavat tiedot sen selvittämiseksi, onko päätös perusteltu, ja mahdollistaa sen tuomioistuinvalvonta.

Erityisten olosuhteiden puuttuessa hallinto, joka järjestää palvelukseen ottamista koskevat kokeet monivalintakysymysten muodossa, täyttää perusteluvelvollisuutensa ilmoittamalla näissä kokeissa epäonnistuneille hakijoille oikeiden vastausten osuuden prosentteina ja toimittamalla näille pyynnöstä kuhunkin esitettyyn kysymykseen annettavan vastauksen.

Se seikka, että hakija sai muissa kokeissa huomattavasti korkeammat arvosanat kuin kielellistä päättelykykyä mittaavassa kokeessa, ei muodosta erityistä olosuhdetta silloin, kun kyseessä on pelkkä väite, josta ei ole vähäisintäkään näyttöä ja jonka perusteella ei voida katsoa, että riidanalaiset kysymykset olisivat millään tavoin virheelliset.

(ks. 34, 37 ja 39 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑53/00, Angioli v. komissio, 23.1.2003, 67 kohta ja asia T‑33/00, Martínez Páramo ym. v. komissio, 27.3.2003, 43 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑127/07, Coto Moreno v. komissio, 11.9.2008, 32 kohta ja asia F‑7/07, Angioi v. komissio, 29.6.2011, 136 ja 138 kohta

3.      Mitä tulee kilpailun tulosten perustelemista koskevan velvollisuuden laajuuteen, tietokoneella suoritettavissa esivalintakokeissa epäonnistunut kantaja ei voi väittää, että toimielin on loukannut luottamuksensuojan periaatetta, saavutettujen oikeuksien kunnioittamisen periaatetta tai yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, kun hänelle ei ole toimitettu kokeen jäljennöstä, ja perustella väitettään aikaisemmalla käytännöllä, jonka mukaisesti hänelle oli toimitettu jäljennös hänen kirjallisissa kokeissa antamistaan vastauksista. Tietokoneella suoritettavat esivalintakokeet kuuluvat järjestelmään, johon kuuluvat kokeet suoritetaan sellaisen tietokannan avulla, josta Euroopan henkilöstövalintatoimisto valitsee satunnaisesti kielellistä ja matemaattista päättelykykyä mittaavien kokeiden kysymykset. Näin ollen se, että hakijoille esitetyt kysymykset on valittu sattumanvaraisesti tietoteknisen välineen avulla, palvelee pikemminkin hakijoiden välistä yhdenvertaista kohtelua ja mahdollistaa samalla sen, että kokeita järjestetään hakijoiden edun mukaisesti useampana päivänä.

(ks. 47 ja 48 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑371/03, Le Voci v. neuvosto, 14.7.2005, 18 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑2/07, Matos Martins v. komissio, 15.4.2010, 178 kohta

4.      Hallintotoimea koskee laillisuusolettama, ja todistustaakka kuuluu lähtökohtaisesti sille, joka väitteen on esittänyt, joten asianomaisen on esitettävä ainakin riittävän täsmällisiä, objektiivisia ja yhtäpitäviä todisteita, jotka tukevat niiden tosiseikkojen todenmukaisuutta tai todennäköisyyttä, joihin hän vaatimuksensa tueksi vetoaa.

Näin ollen kantajan, jolla ei ole esittää todisteita tai edes viitteitä, on hyväksyttävä valintalautakunnan tai hallinnon kilpailuja koskevissa asioissa tekemien päätösten laillisuusolettama. Tästä seuraa, että tällaisista päätöksistä nostettujen kanteiden yhteydessä kantaja ei voi vain esittää pelkkiä väitteitä tai henkilökohtaisia näkemyksiä ja väittää yhtäältä, ettei hallinto luovuttanut hänelle tietoja, joiden avulla hän olisi voinut varmistaa, että nämä väitteet ovat perusteltuja, ja toisaalta, että näin ollen hänen oikeuttaan perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaiseen oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin loukattiin.

(ks. 52 ja 53 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑272/94, Brulant v. parlamentti, 19.11.1996, 35 kohta ja asia T‑157/99, Griesel v. neuvosto, 13.7.2000, 25 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑15/08, Wiame v. komissio, 4.2.2010, 21 kohta