VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
6 päivänä toukokuuta 2009
Asia F-137/07
Giovanni Sergio ym.
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Henkilöstö – Oikeudet ja velvollisuudet – Ammatillisen järjestäytymisen vapaus – Komission ja ammattijärjestöjen ja ammatillisten järjestöjen välistä sopimusta koskeva pöytäkirja – Työtehtävistä vapauttamista koskevat yksittäispäätökset / pöytäkirjaan perustuvat palveluksesta vapauttamista koskevat päätökset – Virkamiehelle vastainen toimi – Asiavaltuus – Virkamies, joka toimii omissa nimissään eikä ammattijärjestön puolesta – Tutkimatta jättäminen – Tiedoksianto valituksen hylkäämisestä kantajien asianajajalle – Kanteen määräajan alkamisajankohta
Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Giovanni Sergio ja neljä muuta komission virkamiestä vaativat ensinnäkin kumoamaan ammattijärjestöjen ja ammatillisten järjestöjen sekä komission henkilöstön ja hallinnon pääosaston välistä sopimusta koskevan pöytäkirjan, joka koskee resurssien myöntämistä henkilöstön edustamiseen vuonna 2006, toiseksi kumoamaan palveluksesta vapauttamista koskevat yksittäispäätökset, jotka on tehty Alliance et Fédération de la fonction publique européenne -nimisen ammattijärjestön edustajien hyväksi vuoden 2006 pöytäkirjan ja ammattijärjestöjen edustavuutta koskevien sääntöjen perusteella, kolmanneksi kumoamaan henkilöstön ja hallinnon pääosaston 14.11.2006 tekemän päätöksen Marquez-Garcian uudelleen sijoittamisesta alkuperäiseen pääosastoonsa; lisäksi he vaativat, että komissio velvoitetaan suorittamaan heille kullekin yhden euron symbolinen korvaus yhtäältä heille aiheutuneesta aineettomasta ja poliittisesta vahingosta Union syndicale fédéralen edustajina sekä toisaalta heille aiheutuneesta aineettomasta vahingosta ja heidän urakehitykselleen virkamiehinä tai toimihenkilöinä aiheutuneesta vahingosta.
Ratkaisu: Kanne hylätään. Kantajat velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Käsite – Toimielimen ja ammattijärjestöjen ja ammatillisten järjestöjen välinen sopimus etujen myöntämisestä kyseisille järjestöille niiden edustavuuden perusteella – Soveltamisalan ulkopuolelle jääminen – Päätös, jolla evätään jonkin näistä järjestöistä sopimuksen perusteella nimeämältä virkamieheltä vapautus työtehtävistä ammattiyhdistystoimintaa varten – Kuuluminen soveltamisalaan
(EY 230 ja EY 236 artikla; henkilöstösääntöjen 10 c artikla ja 24 b artikla sekä 90 ja 91 artikla)
2. Virkamiehet – Oikeudet ja velvollisuudet – Järjestäytymisoikeus – Rajat – Hallinnon velvollisuus myöntää ammattijärjestöjen edustajille pysyviä ja vakiintuneita vapautuksia heidän työtehtäviensä suorittamisesta yksiköissään – Velvollisuutta ei ole
(Henkilöstösääntöjen 24 b artikla)
3. Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Ammattijärjestön tai ammatillisen järjestön jäsenen nostama kumoamiskanne – Vaatimukset, joilla pyritään sellaisten päätösten kumoamiseen, joilla on myönnetty vapautuksia ammattiyhdistystoimintaa varten toisen järjestön jäsenille
(Henkilöstösääntöjen 24 b, 90 ja 91 artikla)
4. Virkamiehet – Kanne – Oikeussuojaintressi – Hallintoelimen sidottu harkintavalta – Päätös, jolla sellainen virkamies, joka on vapautettu työtehtävistä ammattiyhdistystoimintaa varten mutta jota hänen ammattijärjestönsä ei ole enää nimennyt, on sijoitettu uudelleen yksikköönsä – Tutkimatta jättäminen
(Henkilöstösääntöjen 91 artikla)
5. Virkamiehet – Kanne – Määräajat – Alkamisajankohta – Asianajajan useiden virkamiesten nimissä tekemä valitus
(Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan 3 ja 4 kohta sekä liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohta; henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta)
1. Toimielimen sekä ammattijärjestöjen ja ammatillisten järjestöjen välisen sopimuksen, jolla myönnetään kyseisille järjestöille niiden edustavuuden perusteella etuja, kuten mahdollisuus saada ”vapautuksia ammattiyhdistystoimintaa varten”, määrärahojen myöntäminen ja ulkopuolisen työvoiman käytettäväksi antaminen, tarkoitus on vain säädellä kollektiivisesti työsuhteita hallinnon ja näiden järjestöjen välillä siten, että se ei kuulu yksittäisten toimielimen ja virkamiehen välisten työsuhteiden piiriin vaan kyseisen toimielimen ja mainittujen järjestöjen välisten suhteiden asiayhteyteen. Näin ollen on niin, että vaikka tällainen sopimus voi vahingoittaa jonkin näistä järjestöistä toiminnallisia etuja, se ei kuitenkaan voi vaikuttaa viimeksi mainittuun kuuluvien virkamiesten henkilökohtaiseen tilanteeseen, varsinkaan henkilöstösääntöjen 24 b artiklan nojalla myönnetyn järjestäytymisoikeuden tai toimielimen ja ammattijärjestöjen ja ammatillisten järjestöjen välillä tehtyyn sopimukseen perustuvan oikeuden itsenäiseen käyttöön.
Näin ollen tällainen sopimus ei koske suoraan virkamiestä, joka toimii omissa nimissään. Asia koskee erikseen ainoastaan ammattijärjestöjä ja ammatillisia järjestöjä, ja ne voivat siis käyttää niillä EY 230 artiklan perusteella olevia muutoksenhakukeinoja suojellakseen omia toiminnallisia etujaan. Ainoastaan siinä tapauksessa, että jokin näistä järjestöistä on heikentynyt tällaisen sopimuksen seurauksena – minkä voitaisiin katsoa estävän kyseisen järjestön jäseniä käyttämästä normaalisti järjestäytymisoikeuksiaan, kun otetaan huomioon sen vaikutusten voimakkuus – yksittäiset virkamiehet voisivat vedota oikeussuojaintressiin, joka perustuu sen järjestön heikentymiseen, johon he kuuluvat.
Kuitenkin siinä tapauksessa, että jollekin kyseisistä järjestöistä myönnettäisiin vapautus tällaisella sopimuksella ja että se olisi nimennyt vapautuksen saavan virkamiehen, nimittävän viranomaisen mahdollinen päätös tämän vapautuksen epäämisestä kyseiseltä virkamieheltä olisi mainitulle virkamiehelle vastainen toimi ja voisi siten olla tämän EY 236 artiklan perusteella nostaman kumoamiskanteen kohteena, mikä ei ole tilanne itse sopimuksen osalta.
(ks. 51, 52, 56, 79 ja 81–84 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑34/03, Hecq v. komissio, 6.5.2004 (Kok. H., s. I‑A‑143 ja II‑639, 46 kohta)
2. Vaikka järjestäytymisvapaus muodostaa työoikeuden yleisperiaatteen, joka merkitsee erityisesti sitä, että ammattijärjestöjen edustajat saavat vapautuksia työtehtävistä osallistuakseen yhteistoimintaan toimielinten kanssa, sen sisältöä ei voida laajentaa niin, että se sisältäisi yhteisön toimielinten velvollisuuden myöntää ammattijärjestöjen edustajille pysyviä ja vakiintuneita vapautuksia heidän työtehtäviensä suorittamisesta yksiköissään, jotta he voisivat omistautua henkilöstön edustamistehtäville. Virkamiehen mahdollisuus vedota henkilökohtaiseen oikeuteen saada ”vapautus ammattiyhdistystoimintaa varten”, jonka perusteella hän voi riitauttaa sellaisen toimenpiteen, jolla myönnetään vapautuksia ammattiyhdistystoimintaa varten, riippuu siis erityissäännöksistä, joissa säädetään tällaisen oikeuden olemassaolosta.
(ks. 61 ja 62 kohta)
3. Ammattijärjestöön tai ammatilliseen järjestöön kuuluvien virkamiesten nostamansa kanteen yhteydessä esittämät vaatimukset, joilla pyritään sellaisten päätösten kumoamiseen, joilla on myönnetty vapautuksia ammattiyhdistystoimintaa varten muille toiseen näistä järjestöistä kuuluville virkamiehille tai toimihenkilöille, on jätettävä tutkimatta. Koska tällaisia päätöksiä ei ole osoitettu kantajille, niillä ei muuteta selvästi heidän asemaansa virkamiehinä tai toimihenkilöinä. Tällaiset päätökset eivät myöskään rajoita heidän järjestäytymisvapautensa itsenäistä käyttöä, koska niiden tarkoituksena ei ole sulkea heitä lähtökohtaisesti tällaisen vapautuksen saamista koskevan oikeuden ulkopuolelle, vaikka niiden seurauksena kantajien mahdollisuudet saada vapautus ammattiyhdistystoimintaa varten vähenevät. Tämän vuoksi kyseiset päätökset eivät vaikuta suoraan ja välittömästi kantajien etuihin muuttamalla selvästi heidän oikeudellista asemaansa virkamiehinä tai toimihenkilöinä.
(ks. 92–95 kohta)
4. Toimielimellä on velvollisuus sijoittaa uudelleen palvelukseensa virkamies, jota ammattijärjestö ei ole enää nimennyt saamaan mitään niistä vapautuksista, joita tällä on käytettävissään resurssien jakamista ammattijärjestöjen ja ammatillisten järjestöjen välillä koskevan pöytäkirjan nojalla. Tämän vuoksi mitään tällaiseen uudelleensijoittamista koskevaan päätökseen kohdistuvia kanneperusteita ei voida ottaa tutkittaviksi siltä osin kuin sidottua harkintavaltaa koskevat edellytykset –toisin sanoen ammattijärjestö ei ole nimennyt asianomaista virkamiestä sen käytettävissä olevan vapautuksen perusteella – täyttyvät. Tässä tapauksessa asianomaisella ei nimittäin ole mitään oikeudellisesti suojattua intressiä saada riidanalainen päätös kumotuksi, koska kumoaminen voi johtaa vain uuden, sisällöltään samanlaisen päätöksen tekemiseen kuin kumottu päätös.
(ks. 103 ja 104 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑99/95, Stott v. komissio, 12.12.1996 (Kok., s. II‑2227, 31 ja 32 kohta)
5. Siinä tapauksessa, että käy selvästi ilmi, että valituksen on tehnyt asianajaja virkamiesten tai toimihenkilöiden nimissä, hallinto voi perustellusti katsoa, että tästä tulee vastauksena kyseiseen valitukseen tehdyn päätöksen adressaatti. Ellei hallinnolle ole toisin ilmoitettu ennen sen vastauksen tiedoksi antamista, tämä asianajajalle osoitettu tiedoksianto vastaa tiedoksiantoa hänen edustamilleen virkamiehille tai toimihenkilöille ja siitä alkaa siten kulua henkilöstösääntöjen 91 artiklan 2 kohdassa kanteen nostamiselle säädetty kolmen kuukauden määräaika.
Silloin, kun asianajaja tekee valituksen useiden virkamiesten tai toimihenkilöiden nimissä, toimielimen vastauksen tiedoksianto kyseiselle asianajajalle on oikeusvarmuuden tae toimielimelle mutta myös kantajien asianajajalle, jonka käytettävissä on siten yksi ainoa ajankohta sen määräajan selville saamiseksi, joka hänelle on asetettu mahdollisen kanteen nostamista varten edustamiensa virkamiesten tai toimihenkilöiden nimissä.
Kantajat eivät voi perustellakseen sitä, että heidän kannettaan ei ole nostettu liian myöhään, tehokkaasti vedota asianajajan kansallisen oikeuden toimeksiantoa koskeviin säännöksiin, joiden mukaan sellaisen toimeksiannon olemassaolo, jonka perusteella asianajaja voi jättää oikeudenkäyntiasiakirjan, erityisesti kanteen, ei sisällä lainkaan toimeksiantoa, jonka perusteella hän voi olla tähän kanteeseen annetun vastauksen adressaatti, sillä virkamiehen tekemää hallinnollista valitusta eivät koske mitkään muotovaatimukset, eikä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan säännöksissä edellytetä, että virkamiestä edustaa asianajaja tällaisen valituksen tekemisessä.
Lisäksi on niin, että vaikka tuomioistuinkäsittelyyn saatettujen asioiden osalta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön, jota sovelletaan virkamiestuomioistuimeen kyseisen perussäännön liitteessä olevan 7 artiklan 1 kohdan nojalla, 19 artiklan kolmannessa ja neljännessä kohdassa määrätään, että ”asianosaisten edustajan on oltava asianajaja [ja että] vain asianajaja, jolla on oikeus esiintyä jonkin jäsenvaltion tai jonkin Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen osapuolena olevan valtion tuomioistuimessa, voi edustaa tai avustaa jotain asianosaista yhteisön tuomioistuimessa”, henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan säännöksissä ei tehdä tällaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen.
Lopuksi on niin, ettei henkilöstösääntöjen niiden säännösten soveltaminen, jotka koskevat edeltävää valitusta, joka virkamiehen on tehtävä nimittävälle viranomaiselle ennen kanteen nostamista tuomioistuimessa, voi riippua määrittelystä, joka kansallisissa oikeusjärjestyksissä varataan toimeksiannon käsitteelle, yhteisön oikeuden yhdenmukaisuutta ja virkamiesten yhdenvertaista kohtelua koskevien periaatteiden loukkaamisen uhalla.
Joka tapauksessa silloin, kun virkamiehet tekevät aloitteen asianajajan ottamisesta edustajakseen valituksen tekemistä varten eivätkä he ole toimittaneet hallinnolle yksityiskohtaisia tietoja, joissa ilmoitetaan, että viimeksi mainittu ei ole kyseiseen valitukseen annettavan vastauksen adressaatti, mainittujen virkamiesten asiana on varmistua toimeksiantoa koskevat asiaankuuluvat kansalliset säännökset huomioon ottaen, että heidän asianajajansa pystyy vastaanottamaan siihen valitukseen annettavan vastauksen, jonka hän on heidän nimissään tehnyt.
(ks. 125, 126 ja 131–134 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑144/07, Efstathopoulos v. parlamentti, 9.12.2008 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 37 kohta)