UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)
21 päivänä marraskuuta 2018 (*)
Henkilöstö – Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Kilpailuilmoitus EPSO/AST-SC/03/15 – Arviointikokeisiin osallistumisen epääminen – Uudelleentarkastelua koskeva pyyntö – Kieltäytyminen toimittamasta tätä pyyntöä avoimen kilpailun valintalautakunnalle, koska se on esitetty liian myöhään – EPSOn ja kilpailun valintalautakunnan välinen toimivallanjako
Asiassa T-587/16,
HM, edustajaan asianajaja H. Tettenborn,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään T. Bohr ja G. Gattinara,
vastaajana,
jossa on kyse SEUT 270 artiklaan perustuvasta kanteesta, jolla vaaditaan kumoamaan yhtäältä Euroopan henkilöstövalintatoimiston (EPSO) 17.8.2015 tekemä päätös, jolla se jätti käsittelemättä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön valintalautakunnan päätöksestä, jolla kantaja jätettiin hyväksymättä kilpailun EPSO/AST-SC/03/15-3 seuraavaan vaiheeseen, ja toisaalta valintalautakunnan tämän pyynnön hyväksymättä jättämisestä tekemä implisiittinen päätös,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kanninen sekä tuomarit J. Schwarcz (esittelevä tuomari) ja C. Iliopoulos,
kirjaaja: E. Coulon,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Euroopan henkilöstövalintatoimisto (EPSO) julkaisi 8.1.2015 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen kokeisiin perustuvasta avoimesta kilpailusta EPSO/AST-SC/03/15-3 laatiakseen sihteerien ja virkailijoiden (palkkaluokat SC 1 ja SC 2) varallaololuettelon eräillä erikoisaloilla (jäljempänä avoin kilpailu; EUVL 2015, C 3A, s. 1).
2 Kantaja HM jätti 12.2.2015 hakemuksen avoimeen kilpailuun. Hän oli valinnut erikoisalan ”sihteerit” ja palkkaluokan SC 2 mutta suostui myöhemmin siihen, että hänen hakemuksensa siirrettiin palkkaluokkaa SC 1 koskevaan kilpailuun.
3 Avoimen kilpailun ilmoituksen liitteen III 2 kohdassa asetetaan kilpailuun osallistumisen erityisten tutkintotodistuksia koskevien edellytysten osalta kolme erillistä vaatimusta, joista ainoastaan viimeinen on merkityksellinen käsiteltävässä asiassa. Tämä vaatimus on seuraava:
”[v]ähintään vuoden pituinen ammatillinen koulutus (joka vastaa eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen tasoa 4) ja sen jälkeen hankittu vähintään kolmen vuoden pituinen työkokemus. Sekä koulutuksen että työkokemuksen on oltava pääasiassa työtehtäviin liittyvältä alalta.”
4 Kantaja osallistui alkukarsintakokeisiin 25.3.2015. EPSO ilmoitti hänelle 11.6.2015 päivätyssä kirjeessään, että hän oli suorittanut nämä kokeet hyväksytysti ja saanut kustakin kokeesta vaaditun vähimmäispistemäärän. Samassa kirjeessään EPSO ilmoitti, että seuraavassa vaiheessa avoimen kilpailun valintalautakunta (jäljempänä valintalautakunta) tutkii sähköiset hakemukset hakijoiden osallistumisedellytysten varmistamiseksi.
5 Oikeudenkäynnin asianosaiset ovat eri mieltä siitä, onko kantajalle ilmoitettu 30.7.2015 vai myöhemmin hänen EPSO-tililleen lähetetyllä sähköisellä ilmoituksella siitä, että valintalautakunta oli tutkittuaan hänen sähköisen hakulomakkeensa päättänyt olla hyväksymättä häntä avoimen kilpailun seuraavaan vaiheeseen. Valintalautakunta nojautuu päätöksessään (jäljempänä hakemuksen hylkäävä päätös) siihen, ettei kantajalla ollut vaadittuja tutkintoja ja todistuksia, eli vaikka hänellä oli vähintään vuoden pituinen ammatillinen koulutus, tämä ei ollut pääasiassa avoimen kilpailun kohteena oleviin työtehtäviin liittyvältä alalta.
6 Asianosaiset ovat eri mieltä siitä, minä ajankohtana kantaja on tarkistanut EPSO-tilinsä. Vaikka tämä jälkimmäinen nimittäin väittää tarkistaneensa tilinsä säännöllisesti ja viimeisen kerran 29.7. ja 4.8.2015 löytämättä sieltä uusia viestejä tai ilmoituksia, Euroopan komissio väittää, että EPSO-tilien tietojärjestelmän sähköisen tietokannan mukaan kantaja kävi vasta 8.8.2015 kello 20.41 tilillään, jolla valintalautakunnan päätös oli asianmukaisesti ollut saatavilla yhdeksän päivää aikaisemmin.
7 Kantaja sai 7.8.2015 EPSOlta automaattisen sähköpostiviestin, jossa todettiin seuraavaa:
”Lähetyspäivämäärä: 7.8.2015 kello 15.26 – –
Aihe: EPSO-tilillänne on julkaistu uusi viesti. – –
Tämä on automaattinen sähköpostiviesti. Älkää vastatko tähän viestiin.
Arvoisa hakija,
Tämä ilmoitus koskee hakemustanne [EPSOn] järjestämään kilpailuun tai EU-uran valintamenettelyyn.
EPSO-tilillänne on julkaistu uusi viesti.
Tilille pääsee seuraavan linkin kautta: – –
Ystävällisesti,
Huom. On syytä muistaa, että hakijoiden on tarkistettava EPSO-tilinsä vähintään kaksi kertaa viikossa, kuten Avoimia kilpailuja koskevassa oppaassa tai kiinnostuksenilmaisupyynnössä todetaan. Kaikki viralliset ilmoitukset lähetetään EPSO-tilin kautta ja ainoastaan näissä julkaistuissa viesteissä mainituilla päivämäärillä on oikeudellista merkitystä.
Tämä sähköpostiviesti on EPSOn täydentävä ilmoitus eikä sillä ole oikeudellista merkitystä.
Sähköposti-ilmoitus lähetetään samaan aikaan, kun uusi viesti julkaistaan hakijan EPSO-tilillä. Syistä, joihin emme voi vaikuttaa, sähköpostitse lähetettävän ilmoituksen saapuminen voi viivästyä tietyissä tapauksissa. Tähän viivästykseen perustuvia valituksia ei käsitellä.
EPSO-tiimi.”
8 Kantaja esitti 13.8.2015 avointen kilpailujen yleisten sääntöjen (EUVL 2014, C 60 A, s. 1; jäljempänä yleiset säännöt) 3.4.3 kohdan perusteella valintalautakunnan hakemuksen hylkäävän päätöksen uudelleentarkastelua koskevan pyynnön (jäljempänä uudelleentarkastelua koskeva pyyntö). Hän väitti pääasiallisesti, että hänen EPSO-tililleen lähetetty sähköinen ilmoitus hakemuksen hylkäävästä päätöksestä ei ollut riittävästi perusteltu, koska siinä ainoastaan toistettiin avoimen kilpailun ilmoituksen sisältö. Hän totesi lisäksi yhtäältä, että aikaisemman kilpailun, joka hänen mukaansa koski vastaavasti sihteerin tehtäviä ja jossa edellytettiin korkeamman tasoisia tutkintoja ja todistuksia kuin avoimessa kilpailussa, valintalautakunta oli hyväksynyt hänen osallistumisensa kyseisen kilpailun arviointiin liittyviin kokeisiin. Kantaja väitti toisaalta, että tällaisessa tapauksessa sille, ettei valintalautakunta noudattanut aikaisemmassa kilpailussa sovellettua arviointia, olisi tullut esittää erityiset perustelut.
9 EPSO on yhteydenpidosta hakijoiden kanssa vastaavan tiimin päällikön N.H.:n välityksellä ilmoittanut 17.8.2015 päivätyssä sähköpostiviestissä kantajalle, ettei se voinut käsitellä hänen uudelleentarkastelua koskevaa pyyntöään, koska sitä ei ollut tehty yleisissä säännöissä asetetun 10 kalenteripäivän kuluessa (jäljempänä EPSOn päätös 17.8.2015). EPSO on ilmoittanut kantajalle, että tämä määräaika alkoi 30.7.2015, jolloin sähköinen ilmoitus lähetettiin EPSO-tilille.
10 Kantaja pyysi 1.9.2015 sähköpostiviestissään EPSOa toimittamaan viipymättä hänen uudelleentarkastelua koskevan pyyntönsä valintalautakunnalle. Hän nojautui tältä osin yleisten sääntöjen 3.4.3 kohtaan, jonka mukaan uudelleentarkastelua koskevat pyynnöt ”toimitetaan käsiteltäv[i]ksi sille taholle, joka teki kiistanalaisen päätöksen (joko valintalautakunnalle tai EPSOlle)”. Hän väitti, että siltä osin kuin uudelleentarkastelua koskeva pyyntö koski valintalautakunnan tekemää hakemuksen hylkäävää päätöstä, se olisi pitänyt joka tapauksessa toimittaa tälle taholle.
11 EPSO ilmoitti 16.9.2015 kantajalle, ettei hänen edellä 10 kohdassa tarkoitettua uudelleentarkastelua koskevaa pyyntöään oteta käsiteltäväksi, koska se oli esitetty liian myöhään. Kantaja on tiedustellut 20.9.2015 päivätyssä sähköpostiviestissään uudelleen, onko hänen uudelleentarkastelua koskeva pyyntönsä toimitettu valintalautakunnalle.
12 Kantaja sai EPSOlta 25.9.2015 seuraavan vastauksen:
”kuten olen jo todennut edellisissä kirjeissäni, EPSO toimittaa valintalautakunnalle toimivaltansa mukaisesti ainoastaan valitukset [Beschwerden], jotka on esitetty määräajassa. Koska teidän valituksenne [Beschwerde] osalta asia ei ole näin, kyseistä valitusta ei ole toimitettu valintalautakunnalle.”
13 Kantaja teki 4.11.2015 kirjallisen valituksen 17.8., 16.9. ja 25.9.2015 tehdyistä ”päätöksistä”, joissa EPSO oli ilmoittanut hänelle, että hänen uudelleentarkastelua koskevaa pyyntöään ei oteta käsiteltäväksi.
14 Kantajan valitus hylättiin 17.3.2016 tehdyllä päätöksellä. Tämän päätöksen saksankielinen käännös toimitettiin hänelle 18.4.2016.
Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset
15 Kantaja nosti käsiteltävän kanteen Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 23.3.2016 toimittamallaan kannekirjelmällä. Asia kirjattiin numerolla F-17/16.
16 Kantaja on pyytänyt virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 6.4.2016 toimittamallaan kirjelmällä tunnistetietojensa poistamista virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 1 kohdan nojalla. Virkamiestuomioistuimen kirjaamo ilmoitti kantajalle 28.4.2016 päivätyllä kirjeellä, että tämä pyyntö oli hyväksytty.
17 Euroopan unionin ja sen henkilöstön välisten riitojen ratkaisemista ensimmäisenä oikeusasteena koskevan toimivallan siirtämisestä unionin yleiselle tuomioistuimelle 6.7.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2016/1192 (EUVL 2016, L 200, s. 137) 3 artiklan mukaisesti käsiteltävä asia siirrettiin unionin yleiseen tuomioistuimeen sellaisena kuin se oli 31.8.2016. Tämä asia kirjattiin näin ollen numerolla T-587/16 ja jaettiin neljännelle jaostolle.
18 Koska asianosaiset eivät ole pyytäneet unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 106 artiklan 1 kohdan mukaista asianosaisten kuulemiseksi pidettävää istuntoa, unionin yleinen tuomioistuin (neljäs jaosto) päätti unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 106 artiklan 3 kohdan mukaisesti ratkaista kanteen ilman asian käsittelyn suullista vaihetta, koska se katsoi, että sillä on asian asiakirja-aineiston perusteella riittävät tiedot.
19 Unionin yleinen tuomioistuin esitti 5.2.2018 komissiolle kirjallisia kysymyksiä. Sen vastaukset toimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon asetetussa määräajassa. Kantaja esitti tältä osin huomautuksensa 13.3.2018.
20 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa 17.8.2015 tehdyn EPSOn päätöksen,
– kumoaa valintalautakunnan ”implisiittisen päätöksen” jättää uudelleentarkastelua koskeva pyyntö hyväksymättä ja
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
21 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Kanteen tutkittavaksi ottaminen
22 Komissio väittää pääasiallisesti, että kanne, joka koskee EPSOn 17.8.2015 tekemää päätöstä, on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se ei liity hakemuksen hylkäävään päätökseen eikä valintalautakunnan uudelleentarkastelua koskevaan pyyntöön antamaan vastaukseen. Sen mukaan ainoastaan hakemuksen hylkäävä päätös on kantajalle vastainen siltä osin kuin se muuttaa hänen oikeudellista asemaansa ja vaikuttaa suoraan ja välittömästi haitallisesti hänen etuihinsa. EPSOn 17.8.2015 tekemä päätös ei muuta miltään osin tätä toteamusta, koska se koskee ainoastaan uudelleentarkastelua koskevan pyynnön käsittelemättä jättämistä sillä muodollisella perustella, että se esitettiin liian myöhään. Komissio väittää, että tämä EPSOn päätös on ”pelkästään vahvistava”, ettei sillä ole mitään itsenäistä sisältöä ja ettei se korvaa hakemuksen hylkäävää päätöstä. Komission mielestä se ei siten voi olla valituksen kohteena eikä kanteen kohteena unionin yleisessä tuomioistuimessa.
23 Komissio väittää, että kantajalla oli selvästi käytettävissään oikeussuojakeinoja. Komissio katsoo, että kantaja olisi voinut joko riitauttaa hakemuksen hylkäävän päätöksen suoraan Euroopan unionin tuomioistuimissa SEUT 270 artiklan nojalla tarvitsematta ensin tehdä sitä edeltävää valitusta tai tehdä valituksen tästä päätöksestä. Sen mielestä kantajalla ei kuitenkaan ollut oikeutta valita ”kolmatta tietä” ja nostaa kannetta toimenpiteestä, joka ei ollut hänelle vastainen. Komission mukaan kantajalla oli myös käytettävissään oikeudellinen mahdollisuus pyytää valintalautakuntaa tarkastelemaan uudelleen hakemuksen hylkäävää päätöstä.
24 Komissio väittää, että vaikka EPSOn 17.8.2015 tekemää päätöstä olisi ollut pidettävä kantajalle vastaisena toimena, kantajalla ei kuitenkaan olisi ollut konkreettista ja ajankohtaista oikeussuojan tarvetta käsiteltävässä asiassa. On ilmeistä, ettei EPSOn 17.8.2015 tekemän päätöksen mahdollinen kumoaminen olisi tuottanut mitään hyötyä kantajalle, koska tämä ei ollut riitauttanut hakemuksen hylkäävää päätöstä. Vaikka EPSOn 17.8.2015 tekemä päätös olisi näin ollen kumottu, valintalautakunta ei olisi komission mielestä voinut lausua hakemuksen hylkäävän päätöksen sisällöstä. Myöskään 3.4.2001 annettuun määräykseen Zaur-Gora ja Dubigh v. komissio (T-95/00 ja T-96/00, EU:T:2001:114) ei voida merkityksellisesti vedota siksi, että käsiteltävässä asiassa ei ollut kyse valintalautakunnan uudelleentarkastelua koskevan pyynnön johdosta tekemästä uudesta päätöksestä, joten mikään uusi määräaika ei voinut sen perusteella alkaa.
25 Komissio väittää lopuksi, että kantajan vaatimus, joka koskee valintalautakunnan väitetyn ”implisiittisen päätöksen” kumoamista, on jätettävä tutkimatta, koska se loukkaa valituksen ja kanteen välistä vastaavuusperiaatetta. Kantajan tämä vaatimus on joka tapauksessa hylättävä, koska Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 90 artiklan 1 kohdassa ei säädetä, että valintalautakunnan päätöksen uudelleentarkastelua koskeva pyyntö voitaisiin hylätä implisiittisesti. Koska valintalautakunta ei ole osa hallintoa ja on siitä riippumaton, valintalautakunnan vastaamatta jättämistä ei voida tulkita ”implisiittiseksi kielteiseksi päätökseksi”. Kysymystä, joka koskee valintalautakunnan uudelleentarkastelua koskevaan pyyntöön vastaamatta jättämisestä aiheutuvia seurauksia, on pidettävä komission mukaan puhtaasti hypoteettisena.
26 Kantaja kiistää komission väitteet.
27 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että on ensiksi tarkasteltava sitä, onko kanteen toinen vaatimus otettava tutkittavaksi ja toiseksi sitä, onko ensimmäinen vaatimus otettava tutkittavaksi.
Toisen vaatimuksen tutkittavaksi ottaminen
28 On huomattava aluksi, että kantajan kanne koskee ensinnäkin EPSOn 17.8.2015 tekemää päätöstä ja toiseksi valintalautakunnan väitettyä ”implisiittistä päätöstä”, jolla uudelleentarkastelua koskeva pyyntö hylättiin.
29 On muistettava tältä osin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kun kilpailun hakija pyytää valintalautakunnan päätöksen uudelleentarkastelua, päätöstä, jonka tämä jälkimmäinen tekee hakijan tilanteen uudelleentarkastelun perusteella, on pidettävä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tai tarvittaessa 91 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna kantajalle vastaisena toimenpiteenä (ks. vastaavasti määräys 3.4.2001, Zaur-Gora ja Dubigh v. komissio, T-95/00 ja T-96/00, EU:T:2001:114, 26 kohta ja tuomio 13.12.2006, Heus v. komissio, T-173/05, EU:T:2006:392, 19 kohta).
30 Käsiteltävässä asiassa on riidatonta, että 17.8.2015 tehdyn päätöksen tekijänä oli EPSO. Komission kirjelmistä ja sen vastauksista unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin ilmenee, ettei valintalautakunta saanut tietoonsa sitä, että kantaja oli tehnyt uudelleentarkastelua koskevan pyynnön. Komissio on tältä osin todennut nimenomaisesti, että kantajan tekemä uudelleentarkastelua koskeva pyyntö ei kuulunut niihin uudelleentarkastelua koskeviin pyyntöihin, jotka oli toimitettu valintalautakunnalle. On myös riidatonta, ettei valintalautakunnalle ilmoitettu jälkikäteen erityisesti EPSOn 17.8.2015 tekemästä päätöksestä jättää tämä pyyntö käsittelemättä. Sille ilmoitettiin enintään ”yleisesti” siitä, että EPSO jätti käsittelemättä liian myöhään tehdyt uudelleentarkastelua koskevat pyynnöt.
31 Tässä tilanteessa on todettava, että koska valintalautakunta ei saanut tietoonsa sitä, että kantaja oli tehnyt uudelleentarkastelua koskevan pyynnön, sen ei voida katsoa tehneen sen osalta mitään hylkäävää ”implisiittistä päätöstä”.
32 Kanteen toisella vaatimuksella ei näin ollen ole kohdetta, ja se on siten jätettävä tutkimatta.
Ensimmäisen vaatimuksen tutkittavaksi ottaminen
33 Komission väitteiden osalta, jotka koskevat sitä, ettei EPSOn 17.8.2015 tekemää päätöstä ollut pidettävä kantajalle vastaisena toimenpiteenä, että sitä oli pidettävä pelkästään vahvistavana, ettei sillä ollut mitään itsenäistä sisältöä ja ettei se korvannut hakemuksen hylkäävää päätöstä, on todettava, että EPSO on hylännyt kantajan uudelleentarkastelua koskevan pyynnön 17.8.2015 tekemällään päätöksellä. Edellä 29 kohdassa muistutetusta oikeuskäytännöstä seuraa kuitenkin, että uudelleentarkastelua koskevan pyynnön hylkäävä päätös on kantajalle vastainen toimenpide ja olisi siten ollut kannekelpoinen, jos se olisi ollut valintalautakunnan tekemä.
34 Jos EPSO on hylännyt, kuten käsiteltävässä asiassa, hakijan tekemän uudelleentarkastelua koskevan pyynnön sillä perusteella, että se on esitetty liian myöhään, tämän hakijan etujen mukaista on, että unionin tuomioistuimet tutkivat, onko tämä lainmukaista. Tällainen hylkääminen on esteenä sille, että valintalautakunta voisi itse tutkia tämän uudelleentarkastelua koskevan pyynnön, mutta jos unionin yleinen tuomioistuin hylkää sen, kyseessä on tämän pyynnön osalta annettu uusi päätös.
35 On nimittäin muistettava, että yleisten sääntöjen 3.4.3 kohdassa todetaan nimenomaisesti, että jos uudelleentarkastelupyyntö hyväksytään, hakija otetaan takaisin kilpailun siihen vaiheeseen, jossa hänet suljettiin pois, riippumatta siitä, mihin vaiheeseen kilpailu on sen jälkeen edennyt. Se, että avoin kilpailumenettely on tällä välin päättynyt, ei aseta kyseenalaiseksi tätä päätelmää ja kantajalla ainakin säilyy intressi saada ratkaisu kyseisen valintamenettelyn lainmukaisuudesta, jotta väitetty lainvastaisuus ei toistuisi tulevaisuudessa käsiteltävää asiaa vastaavassa menettelyssä (ks. vastaavasti tuomio 7.6.2007, Wunenburger v. komissio, C‑362/05 P, EU:C:2007:322, 50 kohta). Ei ole nimittäin poissuljettua, että EPSO voisi toimia samassa asemassa myöhemmässä vastaavanlaisessa valintamenettelyssä. Tässä tilanteessa komissio ei voi väittää, että kanne on jätettävä tutkimatta siitä syystä, että avoin kilpailumenettely on tällä välin päättynyt.
36 Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että EPSOn 17.8.2015 tekemää päätöstä on pidettävä kantajalle vastaisena toimenpiteenä ja että tälle jälkimmäiselle on syntynyt riittävän selvä ja todellinen intressi saada tämä päätös kumotuksi (ks. vastaavasti tuomio 18.9.2008, Angé Serrano ym. v. parlamentti, T-47/05, EU:T:2008:384, 65 kohta).
Asiakysymys
37 Kantaja vetoaa kanteen tueksi neljään kanneperusteeseen, jotka koskevat ensinnäkin sitä, ettei EPSO ollut toimivaltainen tekemään 17.8.2015 tehtyä päätöstä, toiseksi oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista, kolmanneksi uudelleentarkastelua koskevan pyynnön virheellistä luonnehdintaa ja neljänneksi määräajan, jonka kuluessa uudelleentarkastelua koskeva pyyntö voidaan tehdä, noudattamisen virheellistä arviointia.
38 Ensimmäisellä kanneperusteella kantaja väittää lähinnä, että koska hänen uudelleentarkastelua koskeva pyyntönsä koski hakemuksen hylkäävää päätöstä, se olisi pitänyt toimittaa valintalautakunnan käsiteltäväksi, joka oli tehnyt tämän päätöksen, yleisten sääntöjen selvän sanamuodon mukaisesti. Hän katsoo erityisesti, ettei EPSO ollut toimivaltainen arvioimaan uudelleentarkastelua koskevan pyynnön myöhästymistä, koska sen ainoana tehtävänä oli toimia avointen kilpailujen valintalautakuntien ”hallinnollisena tukena”. Se olisi ollut enintään toimivaltainen ilmoittamaan valintalautakunnalle määräajan ylittämisestä. Kantajan mielestä EPSO ei voinut minkään säädöksen perusteella tehdä kyseistä päätöstä valintalautakunnan puolesta. Tällainen lähestymistapa ei perustunut myöskään aikaisempaan hallinnolliseen käytäntöön. Toisenlainen tulkinta ei vastaisi sitä tehtävää, joka EPSOlla on avointen kilpailujen yhteydessä. Kantaja katsoo, että yleisen hallinto-oikeudellisen periaatteen mukaisesti itse viranomaisen tai sitä ylemmän tahon on ratkaistava valitukset, jotka koskevat tämän viranomaisen tekemiä päätöksiä. Kantaja väittää lopuksi, ettei EPSO kyennyt perustelemaan 17.8.2015 tekemäänsä päätöstä. Tästä seuraa, ettei se pystynyt tältä osin hoitamaan valintalautakunnan tehtäviä.
39 Komissio väittää lähinnä, että EPSO ja valintalautakunta ovat yhteydessä toisiinsa kyseisen avoimen kilpailun ilmoituksen ja yleisten sääntöjen sanamuodon mukaisesti. Se korostaa vastaavasti, etteivät ne voi poiketa näistä säännöksistä kilpailun lainmukaisuutta ja erityisesti hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatetta loukkaamatta. Komission mukaan yleisissä säännöissä todetaan niiden sanamuodon perusteella nimenomaisesti, että toimivallanjaon mukaisesti joko valintalautakunnan tai EPSOn tehtäviin kuuluu päättää sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön käsittelystä. Tästä seuraisi, että myös EPSO on toimivaltainen tekemään päätöksen uudelleentarkastelua koskevan pyynnön osalta.
40 Komissio toteaa, että henkilöstösääntöjen liitteen III 7 artiklan 1 kohdan, [EPSOn] perustamisesta 25.7.2002 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston, komission, tuomioistuimen, tilintarkastustuomioistuimen, talous- ja sosiaalikomitean, alueiden komitean ja Euroopan oikeusasiamiehen päätöksen 2002/620/EY (EYVL 2002, L 197, s. 53) ja [EPSOn] organisaatiosta ja toiminnasta 25.7.2002 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission pääsihteerien, tuomioistuimen kirjaajan, tilintarkastustuomioistuimen, talous- ja sosiaalikomitean ja alueiden komitean pääsihteerien sekä oikeusasiamiehen edustajan päätöksen 2002/621/EY (EYVL 2002, L 197, s. 56) mukaan EPSOn tehtävänä on järjestää kilpailuja unionin toimielinten henkilöstötarpeiden mukaisesti ja varmistaa yhdenmukaisten säännösten soveltaminen näissä kilpailuissa.
41 Komissio korostaa tältä osin, että EPSOn tehtävänä on toimia valintalautakunnan hallinnollisena tukena, mihin kuuluu sen valvominen, että hakijat noudattavat määräaikoja uudelleentarkastelumenettelyn yhteydessä. Unionin yleisen tuomioistuimen 14.12.2011 annetussa tuomiossa komissio v. Pachtitis (T‑361/10 P, EU:T:2011:742) vahvistetaan tämä toimivallanjako. EPSO on näin ollen toimivaltainen hylkäämään sisäistä uudelleentarkastelua koskevat pyynnöt, joiden osalta määräaikoja ei ole noudatettu. Tämä tehtävä vastaa edellä mainittujen säännösten henkeä ja tarkoitusta, koska sen avulla voidaan keventää valintalautakunnan työtaakkaa. Komission mukaan yleisten sääntöjen 3.4.3 kohtaa on tulkittava siten, että siinä ”todetaan, että saman toimielimen on lausuttava päätöksen, jonka uudelleentarkastelua on pyydetty, sisällöstä (eli uudelleentarkastelua koskevan pyynnön asiakysymysten tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä)”. Käsiteltävässä asiassa ei ole miltään osin kysymys hakemuksen hylkäävän päätöksen sisällön ”uudelleentarkastelusta” vaan ainoastaan muotoseikoista. Ei ole kuitenkaan syytä katsoa, että tätä periaatetta sovellettaisiin vastaavasti määräaikojen noudattamisen kaltaisten muotoseikkojen osalta. EPSOn toimivalta ei komission mukaan voi lopuksi riippua siitä tavasta, jolla sen päätökset on perusteltu.
42 Unionin yleisen tuomioistuimen edellä 19 kohdassa viitattuihin kirjallisiin kysymyksiin antamassaan vastauksessa komissio on vielä esittänyt lähinnä, että valintalautakunnalle oli ilmoitettu ”yleisesti” siitä, että EPSO oli hylännyt liian myöhään esitetyt uudelleentarkastelua koskevat pyynnöt. Komission mukaan EPSOn tavanomaisessa menettelyssä kilpailun valintalautakunnalle ei ilmoiteta erikseen kustakin määräajan päättymisen jälkeen esitetystä pyynnöstä. Tämä johtuu erityisesti siitä, että nämä pyynnöt saapuvat usein paljon kokouksen jälkeen, jossa kilpailun valintalautakunta päättää määräajassa esitetyistä pyynnöistä. Komissio on viitannut lisäksi oikeudellisiin perusteisiin ja väitteisiin, joista on jo muistutettu edellä 40 kohdassa ja jotka koskevat EPSOn ja valintalautakunnan välistä toimivallanjakoa. Tämä toimivallanjako toteutetaan yleisten sääntöjen 3.4.3 kohdassa, jossa EPSOlle annetaan toimivalta jättää tutkimatta uudelleentarkastelua koskevat pyynnöt, jotka on esitetty määräajan päättymisen jälkeen, toimittamatta niitä valintalautakunnalle. Komissio viittaa lopuksi hyvän hallinnon periaatteeseen, yksikön etuun ja velvollisuuteen noudattaa kohtuullista määräaikaa.
43 Kantaja kiistää huomautuksissaan komission väitteet.
44 Unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa, että yleisten sääntöjen 3.4.3 kohdan, jonka otsikkona on ”Sisäinen uudelleentarkastelumenettely”, sanamuoto on seuraava:
”Hakija voi pyytää valintalautakunnan tai EPSOn minkä tahansa päätöksen uudelleentarkastelua, jos päätös vaikuttaa suoraan ja välittömästi hänen oikeudelliseen asemaansa kilpailussa (ts. sellaisen päätöksen, jossa vahvistetaan hakijan tulokset ja/tai määritellään, voiko hakija jatkaa kilpailun seuraavaan vaiheeseen, taikka suljetaan hakija pois kilpailusta).
Uudelleentarkastelua koskeva pyyntö voi perustua yhteen tai useampaan seuraavista seikoista:
– kilpailumenettelyssä on tapahtunut merkittävä virhe
– valintalautakunta tai EPSO ei ole noudattanut henkilöstösäännöissä, kilpailuilmoituksessa, näissä yleisissä säännöissä ja oikeuskäytännössä vahvistettuja kilpailumenettelyyn sovellettavia sääntöjä.
Hakijan on syytä huomata, että hän ei voi kiistää sen arvioinnin pätevyyttä, jonka valintalautakunta antaa hakijan suoriutumisesta kokeessa. – –
Menettely
Hakijan on esitettävä päätöksen uudelleentarkastelua koskeva pyyntö 10 kalenteripäivän kuluessa siitä päivästä, jona päätös on ladattu hakijan EPSO-tilille,
– joko EPSOn internetsivujen yhteydenottolomakkeella
– tai postitse [EPSOlle].
– –
Hakijan on selvästi ilmoitettava, minkä päätöksen hän haluaa riitauttaa, sekä ilmoitettava riitauttamisen perusteet.
Sisäisestä uudelleentarkastusmenettelystä vastaa EPSOn oikeudellinen yksikkö.
Saatuaan hakijan pyynnön yksikkö lähettää vastaanottoilmoituksen 15 työpäivän kuluessa.
Seuraavaksi pyyntö analysoidaan ja se toimitetaan käsiteltäväksi sille taholle, joka teki kiistanalaisen päätöksen (joko valintalautakunnalle tai EPSOlle). Tämän jälkeen valintalautakunta tai EPSO tekee pyyntöä koskevan päätöksen. Kun päätös on tehty, EPSOn oikeudellinen yksikkö laatii perustellun vastauksen, jossa käydään läpi hakijan esiin tuomat seikat.
Hakijan esittämä pyyntö käsitellään perusteellisesti, oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti. Menettely saattaa kestää useita viikkoja. Hakijalle toimitetaan perusteltu päätös mahdollisimman pian EPSO-tilin kautta.
Jos uudelleentarkastelupyyntö hyväksytään, hakija otetaan takaisin kilpailun siihen vaiheeseen, jossa hänet suljettiin pois, riippumatta siitä, mihin vaiheeseen kilpailu on sen jälkeen edennyt. Näin turvataan hakijan oikeudet.”
45 Kohtaan, jonka mukaan ”pyyntö analysoidaan ja se toimitetaan käsiteltäväksi sille taholle, joka teki kiistanalaisen päätöksen (joko valintalautakunnalle tai EPSOlle)”, liittyy alaviite, joka kuuluu seuraavasti: ”Tämä johtuu henkilöstösäännöissä säädetystä toimivallan jakautumisesta”.
46 On tältä osin riidatonta, että toimielin, joka on tehnyt ”kiistanalaisen päätöksen” edellä mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla eli hakemuksen hylkäävän päätöksen, oli valintalautakunta eikä EPSO. Yleisten sääntöjen 3.4.3 kohdan nojalla on näin ollen valintalautakunnan eikä EPSOn tehtävänä lausua kantajan uudelleentarkastelua koskevasta pyynnöstä.
47 Sillä, että kantajan uudelleentarkastelua koskeva pyyntö on hylätty puhtaasti muodollisilla perusteilla, ei ole tässä yhteydessä merkitystä. Yleisissä säännöissä ei eroteta toisistaan sitä, perustuuko hylkääminen aineellisiin vai muodollisiin seikkoihin. Yleisten sääntöjen 3.4.3 kohdasta ilmenee sitä vastoin, että EPSOn oikeudellisen yksikön toimivalta rajoittuu sisäisen uudelleentarkastusmenettelyn hoitamiseen. Kyseisen yksikön tehtävänä on tässä yhteydessä pelkästään lähettää kantajalle ”vastaanottoilmoitu[s] 15 työpäivän kuluessa” siitä lukien, kun uudelleentarkastelua koskeva pyyntö on vastaanotettu.
48 On näin ollen katsottava, että EPSO on hylännyt H:n välityksellä kantajan esittämän uudelleentarkastelua koskevan pyynnön tältä osin ilman oikeudellisia perusteita.
49 Komission muilla väitteillä ei aseteta kyseenalaiseksi tätä päätelmää.
50 Komissio on ensinnäkin itse vahvistanut, että EPSO ja valintalautakunta ovat yhteydessä toisiinsa kyseisen avoimen kilpailun ilmoituksen ja yleisten sääntöjen sanamuodon mukaisesti. Kuten edellä 44–48 kohdassa on esitetty, yleisten sääntöjen mukaan valintalautakunta oli kuitenkin ainoa toimielin, joka oli toimivaltainen tekemään päätöksen kantajan uudelleentarkastelua koskevasta pyynnöstä. Toisin kuin komissio väittää (ks. edellä 39 kohta), käsiteltävässä asiassa ei ole siten kysymys yleisistä säännöistä poikkeamisesta eikä kilpailun lainmukaisuuden ja varsinkaan hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamisesta.
51 Komission väitteiden osalta, jotka on esitetty edellä 40–42 kohdassa ja joiden mukaan EPSOn tehtävänä on järjestää kilpailuja unionin toimielinten henkilöstötarpeiden mukaisesti ja varmistaa yhdenmukaisten säännösten soveltaminen näissä kilpailuissa sekä toimia tässä yhteydessä valintalautakunnan hallinnollisena tukena, on toiseksi todettava, ettei tästä voida päätellä, että EPSO voisi itse päättää kantajan uudelleentarkastelua koskevan pyynnön käsittelemättä jättämisestä riippumatta yleisten sääntöjen selvästä sanamuodosta, jossa tämä toimivalta annetaan valintalautakunnalle.
52 Henkilöstösääntöjen liitteen III 7 artiklan 1 kohdan, jossa säädetään kilpailumenettelyistä, sanamuodon perusteella ei nimittäin voida katsoa, että EPSOlla olisi tällainen toimivalta tapauksessa, jossa uudelleentarkastelua koskeva pyyntö koskee valintalautakunnan tekemää päätöstä. Vaikka tämän säännöksen perusteella unionin toimielimet tosiasiassa antavat EPSOn tehtäväksi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että unionin virkamiehiä koskevissa valintamenettelyissä sekä eräissä arviointi- ja koemenettelyissä noudatetaan yhdenmukaisia säännöksiä, tämän perusteella ei voida katsoa, että EPSO voisi tässä yhteydessä ottaa itselleen oikeuden päättää valintalautakunnan päätöksen uudelleentarkastelua koskevasta pyynnöstä.
53 On myös huomattava, että henkilöstösääntöjen liitteen III 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti, luettuna komission viittaamien päätösten (ks. edellä 40 kohta) valossa, EPSOlle annetut tehtävät liittyvät avointen kilpailujen järjestämiseen, teknisen tuen antamiseen toimielimelle sisäisissä kilpailuissa, toimielinten järjestämien kokeiden sisällön määrittämiseen sekä kielitaidon määrittelyyn ja sen arvioinnin järjestämiseen. Toisin kuin komissio väittää, EPSOn päätöstä, joka koski valintalautakunnan päätöksen uudelleentarkastelua koskevan pyynnön käsittelemättä jättämistä, ei voida kuitenkaan pitää pelkästään teknisen tuen antamisena valintalautakunnalle tai sen avustamisena eikä sen voida katsoa kuuluvan muihin edellä mainittuihin EPSOn vastuulla oleviin tehtäviin.
54 On myös korostettava tältä osin, kuten kantaja perustellusti esittää, että käsiteltävä asia eroaa olennaisesti tilanteesta, jossa EPSO olisi esimerkiksi ainoastaan ilmoittanut valintalautakunnalle uudelleentarkastelua koskevan pyynnön esittämiselle asetetun määräajan ylittämisestä mutta kuitenkin antanut kyseiselle valintalautakunnalle mahdollisuuden valita sovellettava lähestymistapa kunkin sille toimitetun tapauksen osalta. On lisäksi todettava, että siitä päättäminen, onko käsiteltävän asian kaltaisessa tapauksessa uudelleentarkastelua koskeva pyyntö esitetty liian myöhään, ei ole välttämättä pelkästään menettelyä koskeva ratkaisu, kuten komissio vaikuttaisi väittävän, vaan se saattaa osoittautua monitahoiseksi kysymykseksi siltä osin kuin se voi riippua teknisten seikkojen arvioinnista, kuten sellaisten seikkojen, joiden perusteella voidaan todeta täsmällinen ajankohta, jolloin valintalautakunnan päätös annettiin tiedoksi asianomaiselle hakijalle.
55 Siltä osin kuin on seuraavaksi kysymys 14.12.2011 annetusta tuomiosta komissio v. Pachtitis (T‑361/10 P, EU:T:2011:742, 52 kohta ja sitä seuraavat kohdat), johon komissio vetoaa, on todettava, että sen ei voida myöskään katsoa tukevan väitettä, jonka mukaan EPSO voisi itse jättää käsittelemättä kantajan uudelleentarkastelua koskevan pyynnön. On korostettava tältä osin yhtäältä, että tosiasiallinen tilanne, joka oli kyseisen tuomion taustalla, erosi käsiteltävästä asiasta siltä osin kuin siinä ei ollut kysymys yleisten sääntöjen mukaisesti esitettyyn uudelleentarkastelua koskevaan pyyntöön vastaamisesta vaan sen ratkaisemisesta, mille taholle kuului toimivalta määritellä esivalintakokeiden sisältö avoimen kilpailun yhteydessä.
56 Unionin yleisen tuomioistuimen 14.12.2011 annetusta tuomiosta komissio v. Pachtitis (T‑361/10 P, EU:T:2011:742) ilmenee toisaalta, ettei EPSOlla ollut edellä tarkoitettua väitettyä toimivaltuutta. Tämän tuomion 52 kohdassa todetaan sitä vastoin pääasiallisesti, että sen enempää kilpailussa esitettyjen kysymysten aiheiden valinta kuin niiden arviointikaan eivät kuulu EPSOn toimivaltaan, ja tämän tuomion 54 kohdassa todetaan, että merkityksellisissä säännöksissä EPSOlle annetaan kilpailun kulun osalta lähinnä valintalautakuntaa avustava tehtävä, koska EPSOn tehtävänä on kehittää valintamenetelmiä ja ‑tekniikkoja.
57 On lopuksi huomattava lisäksi, ettei komissio ole viitannut käsiteltävässä asiassa niiden päätösten konkreettisiin säännöksiin, joihin se nojautuu perustellakseen väitteitään, jotka koskevat EPSOn toimivaltaa jättää kantajan uudelleentarkastelua koskeva pyyntö käsittelemättä (ks. edellä 40 kohta). On todettava joka tapauksessa, että nämä samat päätökset ovat hierarkiassa henkilöstösääntöjen säännösten alapuolella. (ks. vastaavasti tuomio 14.12.2011, komissio v. Pachtitis, T‑361/10 P, EU:T:2011:742, 53 kohta). Näiden komission esittämien yleisten viittausten nojalla ei näin ollen voida myöskään muuttaa päätelmää, jonka mukaan EPSOlla ei ollut edellä mainittua toimivaltaa.
58 Näissä olosuhteissa komissio ei ole kyennyt osoittamaan, että EPSOlla olisi ollut toimivalta itse hylätä kantajan uudelleentarkastelua koskeva pyyntö sillä perusteella, että tämä pyyntö oli sen mielestä esitetty määräajan päätyttyä. Ei voida katsoa, että EPSOn päätös olisi vastannut komission viittaamien säännösten henkeä tai tarkoitusta siksi, että komission mukaan ”sen avulla voidaan keventää valintalautakunnan työtaakkaa”. On riittävää todeta tältä osin, että tällaiset toteamukset eivät voi perustua toimivallanjakoa koskevien säännösten eli käsiteltävässä asiassa yleisten sääntöjen 3.4.3 kohdan selvään sanamuotoon.
59 Käsiteltävässä asiassa on lisäksi vastaavasti hylättävä tehottomina myös komission muut väitteet, joilla viitataan sellaisiin seikkoihin, kuten tarpeeseen noudattaa kohtuullista määräaikaa ja yksikön etua tai laajemmin katsottuna hyvän hallinnon periaatetta, jota tarkoitetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdassa.
60 Kuten kantaja väittää huomautuksissaan, jotka koskevat komission vastauksia unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin, komissio ei ole nimittäin väittänyt eikä myöskään osoittanut, että käsiteltävässä asiassa kantajan uudelleentarkastelua koskeva pyyntö olisi toimitettu EPSOlle vasta paljon valintalautakunnan kokouksen jälkeen, jossa se arvioi määräajassa esitettyjä uudelleentarkastelua koskevia pyyntöjä. Komission väitteen osalta, joka koskee valintalautakunnan työtaakan keventämistä siinä tapauksessa, että sen täytyisi pitää ylimääräisiä kokouksia tarkastellakseen jälleen pyyntöjä, jotka ovat saapuneet selvästi liian myöhään, on todettava yhtäältä, että joidenkin pyyntöjen osalta tämä tutkiminen ei olisi ollut kovinkaan aikaa vievää. On toisaalta kuitenkin hyvän hallintokäytännön mukaista, että valintalautakunta ottaa asiaan kantaa.
61 Yleisten sääntöjen 3.4.3 kohdan sanamuodosta ilmenee lisäksi nimenomaisesti, että säännöksen mukaan uudelleentarkastelua koskevat pyynnöt käsitellään perusteellisesti, oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti ja että menettely ”saattaa kestää useita viikkoja”. Siinä todetaan myös nimenomaisesti, että jos uudelleentarkastelupyyntö hyväksytään, hakija otetaan takaisin kilpailun siihen vaiheeseen, jossa hänet suljettiin pois, ”riippumatta siitä, mihin vaiheeseen kilpailu on sen jälkeen edennyt”. Tämä toteamus liittyy siihen, että asianomaisten henkilöiden oikeudet on turvattava. Kaikkien näiden seikkojen perusteella on katsottava, että käsiteltävässä asiassa perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohtaa ei voida tulkita siten, että siinä edellytettäisiin hyvän hallintokäytännön varmistamiseksi poikkeamista yleisistä säännöistä valintalautakunnan toimivallan osalta uudelleentarkastelua koskevan pyynnön käsittelyssä.
62 Komission väitteen osalta, jonka mukaan valintalautakunnalle oli ilmoitettu ”yleisesti” siitä, että EPSO oli jättänyt käsittelemättä liian myöhään saapuneet uudelleentarkastelua koskevat pyynnöt, on lopuksi todettava, kuten kantaja väittää huomautuksissaan, jotka koskevat komission vastauksia unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin, että tämän väitteen tueksi ei ole esitetty mitään suoria tai epäsuoria todisteitta. Olettaen, että valintalautakunnalle olisi tosiasiassa ilmoitettu yleisesti siitä, että EPSO tulee toimimaan tällä tavalla, on kuitenkin niin, etteivät yleiset tiedot ole luonteeltaan sellaisia, että valintalautakunta voisi käyttää toimivaltaa, joka sille tältä osin annetaan yleisten sääntöjen 3.4.3 kohdassa.
63 Kaiken edellä esitetyn perusteella kantajan ensimmäinen vaatimus on hyväksyttävä. Koska kantajan muiden vaatimusten tai asiakirjojen, jotka eivät koske EPSOn toimivaltaa ja jotka komissio on esittänyt ensimmäisen kerran vastauskirjelmänsä liitteessä unionin yleisen tuomioistuimen kysymyksiin vastatessaan, tutkittavaksi ottamisen osalta ei ole tarpeen lausua, EPSOn 17.8.2015 tekemä päätös on näin ollen kumottava toimivallan puuttumisen vuoksi.
Oikeudenkäyntikulut
64 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajan vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Euroopan henkilöstövalintatoimiston (EPSO) 17.8.2015 tekemä päätös, jossa se jätti käsittelemättä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön valintalautakunnan päätöksestä, jolla HM jätettiin hyväksymättä kilpailun EPSO/AST-SC/03/15-3 seuraavaan vaiheeseen, kumotaan.
2) Kanne hylätään muilta osin.
3) Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Kanninen | Schwarcz | Iliopoulos |
Julistettiin Luxemburgissa 21 päivänä marraskuuta 2018.
Allekirjoitukset