UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (yhdeksäs jaosto)
7 päivänä kesäkuuta 2018 (*)
EU-tavaramerkki – Menettämismenettely – Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti – Kuviomerkki Steirisches Kürbiskernöl – Suojattu maantieteellinen merkintä – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 15 artikla, 51 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 55 artiklan 1 kohta (joista on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 18 artikla, 58 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 62 artiklan 1 kohta) – Tavaramerkin tosiasiallinen käyttö – Käyttö tavaramerkkinä
Asiassa T-72/17
Gabriele Schmid, kotipaikka Halbenrain (Itävalta), edustajanaan asianajaja B. Kuchar,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), asiamiehenään D. Hanf,
vastaajana,
jossa toisena asianosaisena EUIPO:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli ja väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa on
Landeskammer für Land- und Forstwirtschaft in Steiermark, kotipaikka Graz (Itävalta), edustajinaan asianajajat I. Hödl ja S. Schoeller,
ja jossa on kyse kanteesta, joka on nostettu EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 7.12.2016 tekemästä päätöksestä (asia R 1768/2015-4), joka koskee Gabriele Schmidin ja Landeskammer für Land- und Forstwirtschaft in Steiermarkin välistä menettämismenettelyä,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Gervasoni sekä tuomarit L. Madise ja R. da Silva Passos (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies J. Plingers,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 3.2.2017 jätetyn kannekirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 19.4.2017 jätetyn EUIPO:n vastineen,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 13.4.2017 jätetyn väliintulijan vastineen,
ottaen huomioon huomautukset, jotka koskevat vaatimusta asian käsittelyn lykkäämisestä ja jotka väliintulija toimitti 10.5.2017 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon ja jotka kantaja toimitti 11.5.2017,
ottaen huomioon 9.6.2017 tehdyn päätöksen, jolla hylättiin EUIPO:n vaatimus asian käsittelyn lykkäämisestä,
ottaen huomioon 25.1.2018 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) myönsi 15.10.2007 väliintulijana olevalle Landeskammer für Land- und Forstwirtschaft in Steiermarkille (Steiermarkin alueellinen maatalous- ja metsänhoitokamari, Itävalta) Euroopan unionin nimeävän kansainvälisen rekisteröinnin numerolla 900100 seuraavaa kuviomerkkiä varten:
2 Riidanalaisen tavaramerkin kattamat tavarat kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkaan 29, ja ne vastaavat seuraavaa kuvausta: ”[Asetuksen (ETY) N:o 2081/92 17 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesta maantieteellisten nimien ja alkuperänimitysten rekisteröinnistä annetun asetuksen (EY) N:o 1107/96 liitteen täydentämisestä 1.7.1996 annetussa komission] asetuksessa [(EY) N:o 1263/96 (EYVL 1996, L 163, s. 19)] säädettyjen teknisten vaatimusten mukaisesti tuotetuista kurpitsansiemenistä valmistettu öljy”.
3 Kantaja Gabriele Schmid toimitti 18.10.2013 EUIPO:lle riidanalaisen tavaramerkin menettämistä koskevan vaatimuksen sillä perusteella, että sitä ei ole käytetty, Euroopan unionin tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna, 51 artiklan 1 kohdan a alakohdan (josta on tullut Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 (EUVL 2017, L 154, s. 1) 58 artiklan 1 kohdan a alakohta) nojalla. Kantaja väitti tässä vaatimuksessa, että riidanalaista tavaramerkkiä ei ollut käytetty tosiasiallisesti Euroopan unionissa viiden vuoden yhtäjaksoisen jakson aikana sen kattamia tavaroita varten.
4 Väliintulija esitti 24.2.2014 menettämishakemuksen hylkäämistä koskevan vaatimuksen ja toimitti useita asiakirjoja esittääkseen näyttöä riidanalaisen tavaramerkin tosiasiallisesta käytöstä (väliintulijan mitättömyysosastolle toimittaman kirjelmän liite A.1–A.66).
5 EUIPO:n mitättömyysosasto julisti 8.7.2015 tekemällään päätöksellä riidanalaisen tavaramerkin menetetyksi 18.10.2013 alkaen. Se katsoi, ettei riidanalaisen tavaramerkin käytön laajuus tarkastellun jakson aikana eli 18.10.2008–17.10.2013 käynyt riittävällä tavalla ilmi esitetystä näytöstä. Sen mukaan esitetyt laskut koskivat yksinomaan mainosalustoja ja koulutuskuluja, jotka eivät olleet osoitus tavaroiden myynnistä. Mitättömyysosasto katsoi, että muista liitteistä joko puuttui päiväys tai riidanalainen tavaramerkki ei ollut niissä tunnistettavissa ja että tavaramerkin tuottamien oikeuksien säilyttämiselle ominaisesta tosiasiallisesta käytöstä ei näin ollen ollut esitetty näyttöä.
6 Väliintulija teki 2.9.2015 EUIPO:ssa valituksen mitättömyysosaston päätöksestä asetuksen N:o 207/2009 58–64 artiklan (joista on tullut asetuksen 2017/1001 66–71 artikla) nojalla. Kirjelmäänsä, jossa se esitti EUIPO:n valituslautakuntaan tehdyn valituksen syyt, se liitti useita asiakirjoja, joilla oli tarkoitus esittää näyttöä riidanalaisen tavaramerkin käytön laajuudesta.
7 EUIPO:n neljäs valituslautakunta kumosi mitättömyysosaston päätöksen 7.12.2016 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös). Se katsoi lähinnä, että riidanalaisen tavaramerkin tosiasiallisesta käytöstä oli esitetty näyttöä.
8 Ensinnäkin valituslautakunta katsoi, että sen määrittelemiseksi, onko riidanalaista tavaramerkkiä käytetty tosiasiallisesti asetuksen N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohdan (josta on tullut asetuksen 2017/1001 18 artiklan 1 kohta) mukaisesti, yhtäältä kysymys siitä, oliko nimitys ”Steirisches Kürbiskernöl” suojattu maantieteellinen merkintä (SMM) maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä 21.11.2012 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1151/2012 (EUVL 2012, L 343, s. 1) tarkoitetulla tavalla, on merkityksetön. Toisaalta kysymyksellä siitä, oliko tämä nimitys kuvaileva merkintä vai yleissana, ei ollut merkitystä tällaisen käytön määrittelemistä varten (riidanalaisen päätöksen 17–19 kohta).
9 Seuraavaksi valituslautakunta katsoi tosiasiallisen käytön osalta, että mitättömyysosasto oli asianmukaisella tavalla yhtäältä katsonut, kenelle kuuluu todistustaakka, joka koskee käyttöä, joka on omiaan varmistamaan tavaramerkin haltijan oikeuksien säilyttämisen, ja toisaalta ottanut huomioon sekä väliintulijan että kantajan esittämän näytön huomioiden tämän viimeksi mainitun ja hänen edustajiensa esityksen (riidanalaisen päätöksen 21–23 kohta). Valituslautakunta lisäsi, että siltä osin kuin on kyse seikoista, joita molemmat asianosaiset pitivät riidattomina, asianosaisten ei tule enää esittää niistä näyttöä eikä mitättömyysosaston pitäisi tutkia niitä (riidanalaisen päätöksen 25 ja 26 kohta).
10 Lopuksi sen määrittelemiseksi, oliko riidanalaista tavaramerkkiä käytetty asetuksen N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, valituslautakunta totesi, että koska riita-asia ei koskenut sitä, missä paikassa, minkä jakson ajan ja miten intensiivisesti riidanalaista tavaramerkkiä käytettiin, mitättömyysosaston ei tullut tarkastella näitä seikkoja vaan ainoastaan sitä seikkaa, tapahtuiko käyttö yhtäältä rekisteröidyssä muodossa ja toisaalta tavaramerkkinä (riidanalaisen päätöksen 26 kohta).
11 Tältä osin valituslautakunta totesi ensimmäiseksi riidanalaisen tavaramerkin käytön muodosta, että rekisteröity muoto erosi muodosta, jossa sitä käytetään. Se korosti, että muodossa, jossa tavaramerkkiä käytetään, oli nimittäin alhaalla oikealla unionin tunnus, jolla viitattiin siihen, että asianomaiset tavarat on suojattu unionissa maantieteellisenä merkintänä (riidanalaisen päätöksen 36 ja 37 kohta). Valituslautakunta lisäsi, että koska tällainen merkintä oli suojatuille tavaroille pakollinen ja koska tämä merkki voitiin myös sijoittaa riidanalaisesta tavaramerkistä riippumattomalla tavalla, se ei millään tavoin muuttanut riidanalaisen tavaramerkin erottavia osia (riidanalaisen päätöksen 38 ja 39 kohta).
12 Toiseksi valituslautakunta katsoi, että riidanalaista tavaramerkkiä oli käytetty tavaramerkkinä (riidanalaisen päätöksen 41 kohta). Se totesi tätä varten, ettei se seikka, että riidanalaista tavaramerkkiä ja kurpitsansiemenöljyn tuottajien tavaramerkkejä käytettiin yhdisteltyinä, ollut merkityksellinen. Valituslautakunta korosti sitä, että jokainen öljyntuottaja sijoitti etiketin eri tavalla ja että moninkertaiset merkinnät olivat sallittuja (riidanalaisen päätöksen 41 kohta). Valituslautakunta täsmensi riidanalaisen päätöksen 42 kohdassa, että asetuksen N:o 207/2009 15 artiklan ja 51 artiklan 1 kohdan a alakohdan tarkoitus oli kannustaa tavaramerkin haltijaa käyttämään merkkiään tosiasiallisesti ja olemaan asettamatta rekisteröinnin pätevyyttä kyseenalaiseksi. Valituslautakunta kuitenkin katsoi, ettei asetuksen N:o 207/2009 15 artiklassa edellytetty, että tavaramerkin haltijan ja tavaran tosiasiallisen valmistajan on oltava yksi ja sama taho, koska tavaramerkin tehtävä oli taata, että sen kattamat tavarat oli tuotettu yhden ja saman yrityksen valvonnassa (riidanalaisen päätöksen 42 kohta). Lopuksi valituslautakunta lisäsi, että kysymys siitä, mikä oli tavaramerkin haltijan tehtävä julkisoikeudellisena oikeushenkilönä kurpitsansiemenöljyn markkinoinnissa, ja siitä, oliko sen harjoittama valvonta tehokasta, oli merkityksetön, koska kyseessä ei ollut yhteismerkki (riidanalaisen päätöksen 42 kohta).
13 Tämän seurauksena valituslautakunta hylkäsi kantajan esittämän riidanalaisen tavaramerkin menettämisvaatimuksen kokonaisuudessaan ja velvoitti kantajan korvaamaan menettelystä aiheutuneet kulut.
Asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset
14 Kantaja vaatii kanteessa, että unionin yleinen tuomioistuin
– muuttaa riidanalaista päätöstä ja toteaa, että väliintulija on menettänyt oikeutensa kaikkien tuotteiden osalta
– toissijaisesti kumoaa riidanalaisen päätöksen ja palauttaa asian EUIPO:hon
– velvoittaa väliintulijan korvaamaan hänelle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, EUIPO:ssa käydystä menettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.
15 Kantaja esitti istunnossa pyynnön saada muuttaa kolmatta kannevaatimustaan siten, että hän vaatii unionin yleistä tuomioistuinta velvoittamaan EUIPO:n korvaamaan kantajalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, EUIPO:ssa käydystä menettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.
16 EUIPO vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut
– keskeyttää menettelyn, kunnes unionin tuomioistuin ratkaisee asian C-689/15, W. F. Gözze Frottierweberei ja Gözze.
17 EUIPO ilmoitti istunnossa vastustavansa sitä, että kantaja muuttaa kolmatta kannevaatimustaan.
18 Väliintulija vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen ja pysyttää riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan
– siinä tapauksessa, että unionin yleinen tuomioistuin hyväksyy kantajan vaatimukset ja kumoaa riidanalaisen päätöksen, palauttaa asian EUIPO:hon, jotta tämä jatkaa sen tutkimista ja tekee uuden päätöksen
– velvoittaa kantajan korvaamaan väliintulijalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, EUIPO:ssa käydystä menettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.
19 Koska 8.6.2017 annettiin tuomio W. F. Gözze Frottierweberei ja Gözze (C-689/15, EU:C:2017:434), EUIPO:n vaatimus menettelyn keskeyttämisestä hylättiin 9.6.2017 tehdyllä päätöksellä.
Oikeudellinen arviointi
Istunnon aikana ensimmäistä kertaa esitetyt asiakirjat
20 Kantaja ja väliintulija esittivät istunnossa asiakirjoja, jotka sisältävät todisteita, joita ei ollut esitetty EUIPO:ssa ja jotka esitettiin ensimmäisen kerran unionin yleisessä tuomioistuimessa. Kantaja toimitti jäljennöksen Oberlandesgericht Wienin (Wienin ylin alueellinen tuomioistuin, Itävalta) 25.8.2017 sellaisessa asiassa antamasta tuomiosta, jonka asianosaiset olivat samat kuin käsiteltävässä asiassa. Väliintulija puolestaan toimitti asiakirjan, jossa toistettiin Steirisches Kürbiskernöl ggA:n internetsivuilla olevat tiedot.
21 Ilman, että on tarpeen lausua näiden todisteiden todistusvoimasta, on kuitenkin todettava, että ne sisältävät uusia seikkoja – kuten edellä 20 kohdassa todetaan – ja että ne esitettiin myöhässä.
22 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 1 kohdan mukaan nimittäin todisteet ja pyynnöt näytön esittämiseksi on esitettävä ensimmäisessä kirjelmien vaihdossa. Saman työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdan mukaan varsinaiset asianosaiset voivat poikkeuksellisesti esittää todisteita tai pyytää saada esittää näyttöä ennen asian käsittelyn suullisen vaiheen päättämistä tai ennen unionin yleisen tuomioistuimen päätöstä ratkaista asia ilman käsittelyn suullista vaihetta, jos niiden esittämiseen vasta silloin on pätevä syy.
23 Käsiteltävässä asiassa mainittujen todisteiden esittäminen istunnossa tapahtui kuitenkin näissä säännöksissä tarkoitetulla tavalla myöhässä. Koska kantaja ja väliintulija eivät ole esittäneet pätevää syytä näiden todisteiden esittämiselle myöhässä, ne on jätettävä työjärjestyksen 85 artiklan 1 ja 3 kohdan nojalla tutkimatta, varsinkin kun nämä seikat eivät sisältyneet valituslautakunnalla olleisiin menettelyn asiakirjoihin ja koska unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei ole tutkia tosiseikkoja uudelleen sille ensimmäistä kertaa esitettyjen asiakirjojen valossa (ks. tuomio 22.6.2017, Biogena Naturprodukte v. EUIPO (ZUM wohl), T-236/16, EU:T:2017:416, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
Asiakysymys
24 Alustavasti on katsottava, että kantaja vaatii ensimmäisessä ja ensisijaisessa vaatimuksessaan unionin yleistä tuomioistuinta muuttamaan riidanalaista päätöstä ja toteamaan riidanalaisen tavaramerkin menetetyksi. Toisessa vaatimuksessaan, jonka kantaja on esittänyt toissijaisesti, hän vaatii riidanalaisen päätöksen kumoamista.
25 Muuttamista koskevista vaatimuksista oikeuskäytännössä katsotaan vakiintuneesti, että päätöksen muuttamista koskevan toimivallan käytön on lähtökohtaisesti rajoituttava tilanteisiin, joissa unionin yleinen tuomioistuin valituslautakunnan arvioinnin tutkittuaan voi määrittää selvittämiensä tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella päätöksen, joka valituslautakunnan olisi pitänyt tehdä (tuomio 5.7.2011, Edwin v. SMHV, C‑263/09 P, EU:C:2011:452, 72 kohta).
26 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että on siis syytä tutkia valituslautakunnan tekemä arviointi ja että tässä yhteydessä on ensimmäiseksi tutkittava kantajan esittämät kanneperusteet, joilla hän pyrki riidanalaisen päätöksen kumoamiseen, ja toiseksi vaatimukset, jotka koskevat riidanalaisen päätöksen muuttamista.
Kantajan esittämät kumoamisvaatimukset
27 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi yhteen ainoaan kanneperusteeseen, joka koskee asetuksen N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohdan, 51 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 55 artiklan 1 kohdan (josta on tullut asetuksen 2017/1001 62 artiklan 1 kohta) rikkomista.
28 Kantaja väittää ensimmäiseksi, että riidanalaista tavaramerkkiä ei käytetty alkuperämerkintänä eli tavaramerkkinä, jolla taataan kuluttajalle tai loppukäyttäjälle se, että riidanalaisella tavaramerkillä varustetuilla tavaroilla on tietty alkuperä, jonka perusteella kuluttaja tai loppukäyttäjä voi erottaa riidanalaisen tavaramerkin suojaamat tavarat saman tavaramerkin suojaamista mutta toisesta yrityksestä peräisin olevista tavaroista, toiseksi, että valituslautakunta ei tarkastellut sitä, miten kuluttajat mieltävät merkin, kolmanneksi, että riidanalaista tavaramerkkiä käytettiin vain osoituksena laadusta ja yleissanana, ja neljänneksi, että riidanalaisen tavaramerkin käyttämisellä on harhaanjohtava vaikutus kohdeyleisöön.
29 Erityisesti kantaja katsoo, että kysymystä siitä, mieltääkö kohdeyleisö riidanalaisen tavaramerkin alkuperämerkinnäksi, jonka perusteella riidanalaisen tavaramerkin kattamat tavarat voidaan erottaa saman tavaramerkin kattamista mutta toisesta yrityksestä peräisin olevista tavaroista, on tarkasteltava kyseessä olevan tavaramerkin tosiasiallista käyttöä koskevan oikeudellisen arvioinnin yhteydessä. Kantajan mukaan valituslautakunta ei kuitenkaan käsiteltävässä asiassa arvioinut tätä kysymystä riittävästi, koska se mainitsi lyhyesti käytön tavaramerkkinä vain kahdessa riidanalaisen päätöksen kohdassa eli 41 ja 42 kohdassa todetessaan, että kurpitsansiemenöljypulloissa ollutta merkkiä oli käytetty tunnusmerkkinä.
30 Lisäksi kantaja väittää, että valituslautakunta katsoi virheellisesti, että jotta kyseessä on käyttö tavaramerkkinä, on riittävää, että tavarat on valmistettu yhden yrityksen valvonnassa. Kantaja väittää tästä, ettei valituslautakunta tarkastellut kysymystä siitä, miten kuluttajat mielsivät riidanalaisen tavaramerkin. Hänen mukaansa keskivertokuluttaja ei tunnista merkkiä tavaramerkiksi vaan pelkäksi osoitukseksi laadusta ja yleissanaksi, joka kuuluu asetuksen N:o 1263/96 soveltamisalaan.
31 Näin ollen kantaja katsoo, että valituslautakunta jätti tarkistamatta, mielsivätkö kuluttajat tämän merkin alkuperän osoittavaksi tavaramerkiksi ja erottivatko he sen muiden sellaisten tuottajien tavaroista, jotka myös noudattivat tuotantonsa yhteydessä asetuksen N:o 1263/96 vaatimuksia ja joilla myös oli oikeus käyttää tavaroistaan nimitystä ”Steirisches Kürbiskernöl ggA” (Steiermarkin kurpitsansiemenöljy SMM).
32 Kantaja korostaa tältä osin kanteessaan, että julkisasiamies Wathelet’n ratkaisuehdotuksesta W. F. Gözze Frottierweberei ja Gözze (C-689/15, EU:C:2016:916) käy ilmi, että laatumerkin on välttämättä täytettävä alkuperän osoittamista koskeva tavaramerkin tehtävä, jotta sen haltija voisi väittää käyttävänsä yksinoikeutta, joka asetuksen N:o 207/2009 9 artiklassa (josta on tullut asetuksen 2017/1001 9 artikla) sille annetaan. Kun siis yksilöllistä tavaramerkkiä käytetään laatumerkkinä, sen käyttö mahdollistaa yksinoikeuksien säilyttämisen vain silloin, kun kyseinen laatumerkki ei ole vain osoitus tuotteen laadusta vaan on myös samanaikaisesti alkuperänimitys (ks. vastaavasti julkisasiamies Wathelet’n ratkaisuehdotus W. F. Gözze Frottierweberei ja Gözze, C-689/15, EU:C:2016:916, 46 ja 47 kohta). Istunnossa kantaja, jota oli kehotettu esittämään näkemyksensä siitä, onko käsiteltävän asian kirjallisen menettelyn aikana 8.6.2017 annettu tuomio W. F. Gözze Frottierweberei ja Gözze (C-689/15, EU:C:2017:434) merkityksellinen, katsoi, että tätä tuomiota sovelletaan käsiteltävässä asiassa.
33 Kantajan mukaan valituslautakunta jätti käsiteltävässä asiassa tarkastelematta, vastasiko kyseessä olevan tavaramerkin tosiasiallinen käyttö alkuperän osoittamista koskevaa keskeistä tehtävää. Kantaja katsoo, ettei kyseessä oleva tavaramerkki liity alkuperän osoittamiseen vaan se on pelkkä osoitus tavaran laadusta sekä tae siitä, että tavaran luonne ja laatu ovat unionin oikeuden vaatimusten mukaisia, ja että yleisö mieltää tavaramerkin tällä tavalla.
34 EUIPO ja väliintulija kiistävät kantajan väitteet.
35 EUIPO katsoo aluksi, että koska riidanalainen tavaramerkki on rekisteröity, siihen sovelletaan pätevyysolettamaa, joka voidaan kumota asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan a alakohdan (josta on tullut asetuksen 2017/1001 59 artiklan 1 kohdan a alakohta) mukaisesti vain mitättömyysmenettelyssä. Rekisteröidyn tavaramerkin oikeudellista pätevyyttä ei kuitenkaan voida tarkastella käsiteltävässä asiassa vireille saatetussa menettämismenettelyssä. Näin ollen käsiteltävässä asiassa riidanalaiselle tavaramerkille olisi tunnustettava tietynasteinen erottamiskyky sen käytön luonteen tarkastelemisen yhteydessä.
36 Seuraavaksi se seikka, että riidanalaista tavaramerkkiä käytettiin sen rekisteröidyssä muodossa osoittamaan sillä suojattuja tavaroita, on EUIPO:n mukaan lähtökohtaisesti osoitus siitä, että sitä käytettiin tavaramerkkinä. Sen mukaan on nimittäin eroteltava toisistaan yhtäältä menettämismenettely, jossa arvioidaan rekisteröidyn tavaramerkin käyttöä, ja toisaalta mitättömyysmenettely, jossa tarkastellaan uudelleen (mahdollisesti käytön perusteella syntynyt) erottamiskyky ja merkin mahdollisuus tulla rekisteröidyksi tavaramerkkinä.
37 Lopuksi EUIPO katsoo ensinnäkin, että yksittäisillä tavaramerkeillä voi olla sen keskeisen tehtävän lisäksi, joka on niiden kattamien tavaroiden kaupallisen alkuperän osoittaminen, myös laatuun liittyvä tehtävä. Erityisesti suojatun maantieteellisen merkinnän keskeinen tehtävä on EUIPO:n mukaan eri tuottajien – jotka eivät ole taloudellisesti keskenään sidoksissa – tavaroiden maantieteellisen alkuperän ja tähän alkuperään liitettävien ominaisuuksien osoittaminen. Myöskään tarkastusmerkin kattaman tavaran kuluttaja ei voi suojatun maantieteellisen merkinnän avulla erotella sillä varustettuja tavaroita muiden tuottajien tavaroista. Näin ollen yksilöllisen tavaramerkin käyttö yksinomaan suojattuna maantieteellisenä merkintänä ei EUIPO:n mukaan merkitse, että tätä yksilöllistä merkkiä on käytetty tavaramerkkinä.
38 Toiseksi EUIPO katsoo, että kysymyksen siitä, onko yksilöllistä merkkiä tosiasiallisesti käytetty merkityksellisillä markkinoilla, on perustuttava siihen, miten kohdeyleisö mieltää kyseessä olevat tuotteet, kun otetaan huomioon kaikki käsiteltävän asian olosuhteet. Tältä osin on otettava huomioon merkin muoto ja sillä varustetun tavaran ulkoasu, mukaan lukien se, onko tavaraan kiinnitetty muita merkkejä. Tältä osin EUIPO lisäsi istunnossa, että riidanalainen tavaramerkki oli näkyvästi esillä tavaroissa. Sen mukaan se, miten kohderyhmään kuuluva kuluttaja mieltää tavaramerkin, riippuu myös yhtäältä siitä, kuinka monella yrityksellä on oikeus käyttää tavaramerkkiä, ja toisaalta siitä, millä tavalla tavaramerkkiä mainostetaan. Näin ollen käsiteltävässä asiassa oli kyse käytöstä tavaramerkkinä riidanalaisen päätöksen 41 kohdassa esitetyistä syistä.
39 EUIPO väitti istunnossa, että 8.6.2017 annetun tuomion W. F. Gözze Frottierweberei ja Gözze (C-689/15, EU:C:2017:434) seurauksena ratkaiseva peruste arvioitaessa merkin käyttöä yksilöllisenä tavaramerkkinä on se, onko tavaramerkki tae siitä, että tavarat ovat peräisin yhdestä ja samasta yrityksestä, vaikka kyseessä oleva tavaramerkki voi täyttää myös muita tehtäviä.
40 Väliintulija korostaa heti aluksi, että on ristiriitaista todeta, ettei merkkiä käytetty tunnusmerkkinä, koska asiassa ei ole asetettu kyseenalaiseksi merkin todellista käyttöä kyseisiä tavaroita varten. Käsiteltävässä asiassa tosiasiallinen käyttö on osoitettu sekä väliintulijan että kolmansien eli Gemeinschaft Steirisches Kürbiskernöl ‑järjestön esittämillä todisteilla.
41 Väliintulija väittää, että riidanalainen tavaramerkki on samanaikaisesti tavaramerkki ja laatumerkki. Se korostaa tältä osin, että tuottajien yhteenliittymät voivat myös tehdä merkkinsä rekisteröimistä tavaramerkiksi koskevan hakemuksen. Tätä viimeksi mainittua pidetään kuitenkin tavaran laatua koskevana merkintänä, joka on osoitus siitä, että tuottaja on noudattanut tuotantoeritelmiä.
42 Tältä osin oikeuskäytännössä katsotaan asetuksen N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohdasta vakiintuneesti, että tavaramerkin käyttö on tosiasiallista mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla silloin, kun sitä käytetään sen keskeisen tehtävän – joka on sen takaaminen, että niillä tavaroilla tai palveluilla, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, on tietty alkuperä – mukaisesti luomaan tai säilyttämään näiden tavaroiden ja palvelujen markkinat ja kun käyttö ei ole pelkästään näennäistä käyttöä, jolla ainoastaan pyritään säilyttämään tavaramerkin tuottamat oikeudet (tuomio 11.3.2003, Ansul, C-40/01, EU:C:2003:145, 43 kohta; ks. myös tuomio 8.6.2017, W. F. Gözze Frottierweberei ja Gözze, C-689/15, EU:C:2017:434, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
43 Se seikka, että tavaramerkkiä käytetään luomaan tai säilyttämään niiden tavaroiden tai palveluiden markkinat, joita varten se on rekisteröity, eikä vain tavaramerkkiin perustuvien oikeuksien säilyttämiseksi, ei kuitenkaan riitä, jotta voitaisiin katsoa, että käyttö on tosiasiallista asetuksen N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. On nimittäin myös välttämätöntä, että tavaramerkkiä käytetään sen keskeisen tehtävän mukaisesti (tuomio 8.6.2017, W. F. Gözze Frottierweberei ja Gözze, C-689/15, EU:C:2017:434, 39 ja 40 kohta).
44 Yksilöllisten tavaramerkkien osalta tämä keskeinen tehtävä on taata kuluttajalle tai loppukäyttäjälle se, että tavaramerkillä varustetulla tavaralla tai palvelulla on tietty alkuperä, jolloin kuluttaja tai loppukäyttäjä voi tavaramerkin perusteella erottaa ilman sekaannusvaaraa tämän tavaran tai palvelun muista tavaroista ja palveluista, joilla on toinen alkuperä. Tavaramerkin on nimittäin oltava takeena siitä, että kaikki tavaramerkillä varustetut tavarat tai palvelut on tuotettu tai jaeltu yhden ja saman, niiden laadusta vastaavan yrityksen valvonnassa, jotta tavaramerkki voisi täyttää keskeisen tehtävänsä siinä vääristymättömän kilpailun järjestelmässä, jonka luominen ja ylläpitäminen on EUT-sopimuksen tavoitteena (ks. tuomio 8.6.2017, W. F. Gözze Frottierweberei ja Gözze, C-689/15, EU:C:2017:434, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
45 Asetuksen N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohdan soveltamisen yhteydessä edellytetty käyttö, jonka on oltava alkuperän osoittamista koskevan keskeisen tehtävän mukaista, kuvastaa sitä, että vaikka tavaramerkkiä voidaan kieltämättä käyttää muiden tehtävien, kuten laadun takaamista taikka tiedottamista, investointia tai mainontaa koskevien tehtävien mukaisesti, siihen sovelletaan kuitenkin tässä asetuksessa säädettyjä seuraamuksia, kun sitä ei ole viiden vuoden yhtämittaisen jakson kuluessa käytetty sen keskeisen tehtävän mukaisesti. Tässä tapauksessa tavaramerkin haltijan todetaan asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohdassa vahvistettujen menettelytapojen mukaisesti menettäneen oikeutensa, jollei haltija voi esittää päteviä syitä sille, ettei sellaista käyttöä ole aloitettu, jonka avulla tavaramerkki voi täyttää keskeisen tehtävänsä (ks. tuomio 8.6.2017, W. F. Gözze Frottierweberei ja Gözze, C-689/15, EU:C:2017:434, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
46 Sitä, voidaanko yksilöllisenä kuviomerkkinä rekisteröidyn suojatun maantieteellisen merkinnän käyttöä pitää tavaramerkin keskeisen tehtävän mukaisena käyttönä, on tarkasteltava edellä esitettyjen periaatteiden kannalta.
47 Tältä osin, kun on kyse pääasiassa kyseessä olevan kaltaisesta suojatusta maantieteellisestä merkinnästä, asetuksen N:o 1151/2012 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti ”maantieteellisellä merkinnällä” yksilöidään tavara,
”a) joka on peräisin tietyltä alueelta taikka tietystä paikasta tai maasta;
b) jonka tietty laatu, maine tai muu ominaispiirre juontuu pääosin sen maantieteellisestä alkuperästä;
ja
c) jonka tuotantovaiheista ainakin yksi tapahtuu rajatulla maantieteellisellä alueella.”
48 Oikeuskäytännössä kuitenkin katsotaan, että kun eri tuottajien tavaroiden maantieteellistä alkuperää ja tähän alkuperään liitettäviä ominaisuuksia osoittavan yksilöllisen tavaramerkin käyttö ei takaa kuluttajille sitä, että nämä tavarat tai palvelut ovat peräisin yhdestä ja samasta yrityksestä, joka valvoo tavaroiden tai palveluiden tuottamista tai jakelua ja jonka näin ollen voidaan katsoa olevan vastuussa näiden tavaroiden tai palveluiden laadusta, tällainen käyttö ei ole alkuperän osoittamista koskevan tehtävän mukaista (ks. analogisesti tuomio 8.6.2017, W. F. Gözze Frottierweberei ja Gözze, C-689/15, EU:C:2017:434, 45 kohta).
49 Yksilöllisen tavaramerkin käyttö ei nimittäin täytä sen keskeistä tehtävää silloin, kun tavaramerkin tavaroihin kiinnittämisen ainoa tehtävä on olla maantieteellisen alkuperän osoittaja näille tavaroille eikä taata tämän lisäksi sitä, että tavarat ovat peräisin yhdestä ja samasta yrityksestä, joka valvoo niiden tuottamista ja on vastuussa niiden laadusta (ks. analogisesti tuomio 8.6.2017, W. F. Gözze Frottierweberei ja Gözze, C-689/15, EU:C:2017:434, 46 kohta).
50 Käsiteltävässä asiassa unionin yleiselle tuomioistuimelle toimitetuista asiakirjoista käy ilmi, että väliintulija eli riidanalaisen tavaramerkin haltija on julkisoikeudellinen yhteisö. Se teki käyttölupasopimuksen Gemeinschaft Steirisches Kürbiskernöl ‑järjestön kanssa. Tämän sopimuksen mukaisesti tämä järjestö myöntää yksinomaisen käyttöluvan haltijan ominaisuudessa jäsenilleen oikeuden käyttää riidanalaista tavaramerkkiä. Oikeus käyttää riidanalaista tavaramerkkiä on vain sellaisilla järjestön jäsenillä, jotka ovat tehneet ”valvontasopimuksen”. Gemeinschaft Steirisches Kürbiskernöl ‑järjestön sääntöjen 2 §:n sanamuodon mukaan tämä järjestö muun muassa ”pyrkii puolustamaan jäsentensä etuja liittyen Euroopan komission varmistaman alkuperänimitysten suojan soveltamiseen Steiermarkin kurpitsansiemenöljyn osalta – – ja tukemaan jäseniään Steiermarkin kurpitsansiemenöljyn markkinoille saattamisessa markkinointitoimien ja sitä vastaavan suhdetoiminnan muodossa”.
51 Tästä seuraa, että tämä järjestö, kuten väliintulija istunnossa selitti, valvoo jäsentensä tavaroiden valmistustapaa. Järjestö ei kuitenkaan osallistu jäsentensä tavaroiden valmistamiseen eikä ole myöskään vastuussa näistä tavaroista (ks. analogisesti tuomio 8.6.2017, W. F. Gözze Frottierweberei ja Gözze, C-689/15, EU:C:2017:434, 48 kohta). Väliintulija, joka on tehnyt käyttölupasopimuksen mainitun järjestön kanssa, ei siis itse osallistu mainittujen tavaroiden valmistamiseen eikä ole vastuussa niistä.
52 On kuitenkin tärkeää olla sekoittamatta keskenään tavaramerkin keskeistä tehtävää ja tämän tuomion 45 kohdassa mainittuja muita tehtäviä, joita tavaramerkillä mahdollisesti voi olla, kuten kyseessä olevan tuotteen laadun takaaminen (ks. vastaavasti tuomio 8.6.2017, W. F. Gözze Frottierweberei ja Gözze, C-689/15, EU:C:2017:434, 44 kohta) tai sen maantieteellisen alkuperän osoittaminen. Kuten kantaja väitti – minkä EUIPO vahvisti – istunnon aikana ja kuten edellä 44, 48 ja 49 kohdassa muistutetaan, yksilöllinen tavaramerkki täyttää alkuperän osoittamista koskevan tehtävänsä silloin, kun sen käyttö on kuluttajille takeena siitä, että sillä varustetut tavarat on valmistettu yhden ja saman, niiden laadusta vastaavan yrityksen valvonnassa. Käsiteltävässä asiassa riidanalaisen tavaramerkin käyttö ei ollut tällaisen alkuperän osoittamista koskevan tehtävän mukaista.
53 Kuten väliintulija ja sen mukana ollut asiantuntija istunnossa esittivät, Gemeinschaft Steirisches Kürbiskernöl ‑järjestö valvoo kylläkin kurpitsansiemenöljyn tuotantoa tarkistaakseen, että valmistus tapahtuu tuotantoeritelmien mukaisesti ja että näiden eritelmien noudattamista on valvonut valtion akkreditoima viranomainen. Istunnossa väliintulija korosti sitä, että – toisin kuin 8.6.2017 annettuun tuomioon W. F. Gözze Frottierweberei ja Gözze (C-689/15, EU:C:2017:434) johtaneessa asiassa – järjestö kohdisti valmistusmenetelmään kokonaisvalvontaa, joka kattoi kaikki tuotannon vaiheet, mikä sen mukaan on käsiteltävän asian ja mainitun asian ero, koska tässä viimeksi mainitussa kyseessä ollut järjestö valvoi vain raaka-ainetta eli puuvillakuitua. On kuitenkin korostettava, että tällaiset tekijät eivät aseta kyseenalaisiksi edellä 51 ja 52 kohdassa olevia arviointeja, koska riidanalainen tavaramerkki voi niiden avulla täyttää tehtävän, joka liittyy tavaroiden laadunvalvontaan valmistusmenetelmän aikana, muttei tehtävää, joka liittyy tuottajan identiteettiin.
54 Lisäksi sillä, onko käyttäjä julkis- vai yksityisoikeudellinen henkilö, ei ole merkitystä määriteltäessä, onko riidanalaista tavaramerkkiä käytetty tosiasiallisesti asetuksen N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla (ks. vastaavasti tuomio 9.12.2008, Verein Radetzky-Orden, C-442/07, EU:C:2008:696, 17 ja 24 kohta). Lisäksi tosiasiallinen käyttö voi tapahtua joko tavaramerkin haltijan toimesta tai sellaisen kolmannen toimesta, jolle on annettu lupa käyttää tavaramerkkiä (ks. vastaavasti tuomio 11.3.2003, Ansul, C-40/01, EU:C:2003:145, 37 kohta). Kuten edellä 44 kohdassa muistutetaan, riidanalaisen yksilöllisen tavaramerkin käytöllä on kuitenkin taattava, että kaikki sillä varustetut tavarat tai palvelut on tuotettu tai jaeltu yhden ja saman, niiden laadusta vastaavan yrityksen valvonnassa, mikä ei ole asian laita käsiteltävässä asiassa.
55 Tästä seuraa, että valituslautakunta teki oikeudellisen virheen katsoessaan riidanalaisen päätöksen 42 kohdassa ensimmäiseksi, ettei asetuksen N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohdassa edellytetä, että loppukäyttäjä voi päätellä kyseessä olevan merkin käytön perusteella riidanalaisen tavaramerkin tuottajan henkilöllisyyden, ja toiseksi, että oli riittävää, että tavaramerkin haltija harjoittaa valvontaa varmistaakseen, että kaikki tämän tavaramerkin kattamat tavarat on tuotettu yhden ja saman yrityksen valvonnassa.
56 Tältä osin yhtäältä kurpitsansiemenöljypulloja esittävistä kuvista ja väliintulijan EUIPO:n valituslautakuntaan toimittaman kirjelmän liitteenä olevista mainosasiakirjoista, jotka ovat tämän kirjelmän liitteissä A.1–A.66, ja toisaalta unionin yleisessä tuomioistuimessa järjestetyn istunnon aikana esitetyistä selityksistä seuraa, että riidanalainen tavaramerkki ei yksin sisällä minkäänlaista viittausta tiettyyn tuottajaan tai tavaramerkin haltijaan ja että sen avulla voidaan vain osoittaa kyseessä olevan tuotteen maantieteellinen alkuperä ja sen ominaisuudet. Näin ollen on katsottava, että riidanalaisen tavaramerkin käytöllä ei voida erottaa kyseisellä tavaramerkillä varustettuja, tietystä yrityksestä peräisin olevia tavaroita tämän saman tavaramerkin kattamista tavaroista, jotka ovat peräisin toisista yrityksistä.
57 Tällaista arviota ei aseta kyseenalaiseksi se seikka, että Gemeinschaft Steirisches Kürbiskernöl ‑järjestön jäsenten on kiinnitettävä kurpitsansiemenöljypulloihin tarra, jossa on tarkastusnumero. Väliintulija esitteli tältä osin istunnossa yksityiskohtaisesti tarkastusnumerojärjestelmän, jonka avulla kuluttaja voi tutustua järjestön internetsivuilla kyseessä olevan tuotteen tietoihin, kuten sen kaupalliseen alkuperään, siementen keruupäivään ja pullon kokoon. Näin ollen väliintulija viittaa 22.9.2011 annettuun tuomioon Interflora ja Interflora British Unit (C-323/09, EU:C:2011:604) ja katsoo, että tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen kuluttaja kykenee tietämään, että riidanalaista tavaramerkkiä käyttävät yksinomaan järjestön jäsenet.
58 On kuitenkin todettava, että sen lisäksi, että nämä seikat jätetään tutkimatta (ks. edellä 23 kohta), niiden avulla ei voida kumota toteamusta, jonka mukaan riidanalaisen tavaramerkin käyttö ei ole tae siitä, että sillä varustetut tavarat on valmistettu yhden ja saman, niiden laadusta vastaavan yrityksen valvonnassa. Pullojen kaulaan kiinnitetään istunnossa esitellyt merkinnät nimittäin pullon varsinaiseen osaan selvästi merkityn tuottajan nimen lisäksi.
59 Kaiken edellä esitetyn valossa kantaja voi perustellusti väittää, että valituslautakunta rikkoi asetuksen N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohtaa.
60 Koska kantajan ainoa kanneperuste on perusteltu, riidanalainen päätös on kumottava.
Kantajan esittämät muutosvaatimukset
61 Kantajan vaatimus, jonka mukaan unionin yleisen tuomioistuimen on muutettava riidanalaista päätöstä ja todettava riidanalainen tavaramerkki menetetyksi, on käsitettävä siten, että kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta tekemään päätöksen, joka EUIPO:n olisi hänen mukaansa pitänyt tehdä ja jossa todetaan, että käsiteltävässä asiassa haetun tavaramerkin menetetyksi julistamisen edellytykset täyttyivät. Kantaja vaatii näin ollen riidanalaisen päätöksen muuttamista, sellaisena kuin muuttamisesta säädetään asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan 3 kohdassa (josta on tullut asetuksen 2017/1001 72 artiklan 3 kohta).
62 Tältä osin on muistutettava, että unionin yleiselle tuomioistuimelle asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan 3 kohdan nojalla annettu päätösten muuttamista koskeva toimivalta ei anna sille toimivaltaa arvioida sellaisia seikkoja, joista valituslautakunta ei ole vielä lausunut. Kuten edellä 25 kohdassa muistutetaan, päätöksen muuttamista koskevan toimivallan käytön on näin ollen lähtökohtaisesti rajoituttava tilanteisiin, joissa unionin yleinen tuomioistuin valituslautakunnan arvioinnin tutkittuaan voi määrittää selvittämiensä tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella päätöksen, joka valituslautakunnan olisi pitänyt tehdä (tuomio 5.7.2011, Edwin v. SMHV, C‑263/09 P, EU:C:2011:452, 72 kohta).
63 Käsiteltävässä asiassa on todettava, että edellytykset unionin yleisen tuomioistuimen päätösten muuttamista koskevan toimivallan käyttämiselle eivät täyty.
64 Kantaja nimittäin esittää kanteessaan syyt, joiden vuoksi hän katsoo, ettei väliintulijan EUIPO:lle toimittamien liitteiden A.1–A.74 avulla voida osoittaa, että riidanalaista tavaramerkkiä oli tosiasiallisesti käytetty. Väliintulija vaikuttaa vaativan, että unionin yleinen tuomioistuin ottaa kanteen hylkäämiseksi huomioon sekä liitteet A.1–A.66, jotka oli esitetty mitättömyysosastolle, että liitteet A.67–A.74, jotka se oli esittänyt valituslautakunnalle osoittaakseen, että riidanalaista tavaramerkkiä oli käytetty tällä tavalla.
65 Riidanalaisen päätöksen 15 kohdasta käy kuitenkin ilmi, että riidanalaisen tavaramerkin tosiasiallisen käytön osoittaakseen valituslautakunta käytti perusteena vain mitättömyysosastolle esitettyjä liitteitä eli liitteitä A.1–A.66. Riidanalaisen päätöksen 16 kohdasta käy sitä vastoin ilmi, että valituslautakunta ei pitänyt tarpeellisena arvioida väliintulijan liitteissä A.67–A.74 esittämiä lisäasiakirjoja.
66 On kuitenkin mahdollista, että liitteissä A.67–A.74 esitetyt todisteet, jos valituslautakunta tutkii ne, voivat osoittautua hyödyllisiksi riidanalaisen tavaramerkin tosiasiallisen käytön olemassaolon arviointia varten. Koska valituslautakunta ei arvioinut kaikkia hallinnollisessa menettelyssä esitettyjä todisteita, unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei ole arvioida niitä ensimmäistä kertaa ja näin ollen hyväksyä riidanalaisen päätöksen muuttamista koskevaa vaatimusta (ks. vastaavasti tuomio 5.7.2011, Edwin v. SMHV, C‑263/09 P, EU:C:2011:452, 72 kohta).
67 Edellä esitetyn perusteella kantajan esittämä muutosvaatimus on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
68 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
69 Kantaja vaati kanteessa, että väliintulija on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Istunnossa kantaja vaati unionin yleistä tuomioistuinta velvoittamaan EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut väliintulijan sijaan. EUIPO kiisti tämän vaatimuksen.
70 Tässä yhteydessä on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se, että osapuoli, joka on voittanut asian, on vaatinut EUIPO:n velvoittamista oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen vasta istunnossa, ei estä sen vaatimuksen hyväksymistä (ks. tuomio 12.9.2007, Consorzio per la tutela del formaggio Grana Padano v. SMHV – Biraghi (GRANA BIRAGHI), T-291/03, EU:T:2007:255, 92 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 7.5.2015, Cosmowell v. SMHV – Haw Par (GELENKGOLD), T-599/13, EU:T:2015:262, 86 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
71 Koska EUIPO on pääosin hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajan istunnossa esittämien vaatimusten mukaisesti. Työjärjestyksen 138 artiklan 3 kohdan nojalla väliintulija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
72 Lisäksi kantaja vaati istunnossa esittämissään vaatimuksissa, että EUIPO on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, joita hänelle aiheutui kyseisessä virastossa käydyn menettelyn aikana.
73 Tältä osin valituslautakunnan tehtävänä on päättää tämän tuomion valossa kyseisestä menettelystä aiheutuneista kuluista (ks. vastaavasti tuomio 5.12.2012, Consorzio vino Chianti Classico v. SMHV – FFR (F.F.R.), T-143/11, ei julkaistu, EU:T:2012:645, 74 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) neljännen valituslautakunnan 7.12.2016 tekemä päätös (asia R 1768/2015-4) kumotaan.
2) Kanne hylätään muilta osin.
3) EUIPO vastaa omista kuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Gabriele Schmidille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
4) Landeskammer für Land- und Forstwirtschaft in Steiermark vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Gervasoni | Madise | da Silva Passos |
Julistettiin Luxemburgissa 7 päivänä kesäkuuta 2018.
Allekirjoitukset