VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

1 päivänä joulukuuta 2010

Asia F-82/09

Michel Nolin

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Ylennys – Ansio- ja etusijapisteiden peruuttaminen

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Michel Nolin vaatii virkamiestuomioistuinta ensisijaisesti kumoamaan komission ”Henkilöstön ja hallinnon” pääosaston johtajan 19.12.2008 tekemän päätöksen, jolla peruutettiin 87,5 ansio- ja etusijapistettä, jotka kantajalle oli kertynyt ylennystä varten.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Kantaja vastaa kaikista oikeudenkäyntikuluista.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Ylennys – Ylennysmenettely – Ansio- ja etusijapisteet

(Henkilöstösääntöjen 29 ja 45 artikla)

2.      Virkamiehet – Periaatteet – Laillisuusperiaate

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

3.      Virkamiehet – Ylennys – Ylennysmenettely – Ansio- ja etusijapisteet

4.      Virkamiehet – Hallinnon toimet – Implisiittisen päätöksen käsite

5.      Virkamiehet – Periaatteet – Luottamuksensuoja – Edellytykset

6.      Virkamiehet – Ylennys – Ylennysmenettely – Ansio- ja etusijapisteet

(Henkilöstösääntöjen 29 ja 45 artikla)

7.      Unionin oikeus – Periaatteet – Perusoikeudet – Oikeus kontradiktoriseen oikeudenkäyntiin

(SEU 6 artiklan 2 kohta)

1.      Virkamiesten ylentämiseen sovellettavien säännösten, sellaisena kuin niitä tulkitaan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta noudattaen, yleisestä rakenteesta seuraa, että ylennetyksi tulleen virkamiehen saavuttamien ansio- ja etusijapisteiden kokonaismäärästä on vähennettävä ylennyskynnystä vastaava pistemäärä, riippumatta siitä, ylennettiinkö virkamies henkilöstösääntöjen 29 vai 45 artiklan perusteella.

Vaikka näissä artikloissa säädetään erilaisista ylennysmenettelyistä, toisin kuin 45 artiklassa, 29 artiklassa vain mainitaan mahdollisuus tulla ylennetyksi muun toimenpiteen seurauksena eli yhtenä mahdollisuutena täyttää avoin virka, määrittelemättä kuitenkaan tällaisen ylennyksen vaikutuksia. Koska henkilöstösääntöjen 29 artiklassa ei säädetä asiasta mitään, ei voida katsoa, ettei tämän säännöksen perusteella toteutetulla ylennyksellä ole samoja oikeudellisia vaikutuksia kuin henkilöstösääntöjen 45 artiklaan perustuvalla ylennyksellä. Päinvastoin on katsottava, että vaikka lainsäätäjä on säätänyt kahdesta erillisestä ylennysmenettelystä, sen aikomus ei kuitenkaan ole ollut, että henkilöstösääntöjen 29 artiklaan perustuvien ylennysten oikeudelliset vaikutukset eroaisivat henkilöstösääntöjen 45 artiklan perusteella toteutettujen ylennysten vaikutuksista.

(ks. 46 ja 48 kohta)

2.      Kaikissa hallinnon päätöksissä on mainittava selvästi ja tarkasti, mitä oikeudellista perustaa käyttäen päätös on tehty. Hallinnolla asiassa olevan toimivallan on perustuttava mainitulle oikeudelliselle perustalle.

(ks. 51 kohta)

3.      Päätös, jolla peruutetaan virkamiehen ansio- ja etusijapisteet, on seurausta virkamiehen ylentämispäätöksestä. Näin ollen ylennyksiä koskevissa asioissa toimivaltaisella viranomaisella on toimivalta toteuttaa tällainen päätös, jolla vain tehdään johtopäätökset virkamiehen ylentämisestä.

(ks. 57 kohta)

4.      Implisiittinen päätös edellyttää, että hallinnolle on esitetty vaatimus, johon se on väitetysti jättänyt vastaamatta, tai että asian tosiseikoista voidaan päätellä, että hallinto on tehnyt päätöksen, mutta jättänyt toteuttamatta sitä koskevat muodollisuudet. Sitä vastoin se, että asianomaisen virkamiehen oikeusasema pysytetään ennallaan, ei voi kuvastaa päätöksen olemassaoloa.

(ks. 68 ja 70 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑55/09, Maxwell v. komissio, 11.5.2010 (66 kohta)

5.      Oikeus vedota luottamuksensuojan periaatteeseen edellyttää kolmen edellytyksen toteutumista. Hallinnon on ensiksikin täytynyt toimittaa asianomaiselle täsmälliset, ehdottomat ja yhtäpitävät takeet, jotka on antanut valtuudet omaava ja luotettava taho. Näiden takeiden on toiseksi oltava sellaisia, että ne saavat aikaan perustellun odotuksen sen henkilön mielessä, jolle ne on osoitettu. Takeiden täytyy kolmanneksi olla henkilöstösääntöjen säännösten mukaisia ja yleisesti sovellettavien normien mukaisia, tai niiden mahdollisen lainvastaisuuden on oltava ainakin sellainen, että se voi jäädä järkevältä ja huolelliselta virkamieheltä havaitsematta kun otetaan huomioon hänen tiedossaan olevat seikat ja hänen kykynsä suorittaa tarvittavat tarkistukset.

Siltä osin kun kirjallisia tai suullisia takeita ei ole, pelkästään se, että virkamiehen ansio- ja etusijapisteiden peruuttamisen ja hänen ylentämisensä välillä on kulunut aikaa, ei muodosta hallinnon asianomaiselle toimittamia täsmällisiä takeita, kun ylennykseen sovellettavissa säännöissä, joiden lainmukaisuutta tämä virkamies ei ole kiistänyt, asetetaan hallinnolle velvollisuus vähentää virkamiehen saavuttamien ansio- ja etusijapisteiden kokonaismäärästä ylennyskynnystä vastaava pistemäärä.

(ks. 74 ja 75 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑203/97, Forvass v. komissio, 6.7.1999 (Kok. H., s. I‑A‑129 ja II‑705, 70 kohta); asia T‑381/00, Wasmeier v. komissio, 11.7.2002 (Kok. H., s. I‑A‑125 ja II‑677, 106 kohta); asia T‑205/01, Ronsse v. komissio, 5.11.2002 (Kok. H., s. I‑A‑211 ja II‑1065, 54 ja 55 kohta) ja asia T‑145/04, Righini v. komissio, 15.11.2005 (Kok. H., s. I‑A‑349 ja II‑1547, 130 kohta)

6.      Pelkästään se seikka, että virkamies on ylennetty joko henkilöstösääntöjen 29 artiklan tai 45 artiklan mukaisesti, on riittävä peruste sille, että tämän virkamiehen saavuttamien ansio- ja etusijapisteiden kokonaismäärästä vähennetään ylennyskynnystä vastaava pistemäärä. Tämän seurauksena kaikki ylennetyt virkamiehet ovat, tämän saavutettujen pisteiden tietynsuuruisen vähentämisen osalta samassa tilanteessa, joka toteutetaan siitä riippumatta, mitä oikeudellista perustaa käyttäen heidän ylentämispäätöksensä on tehty. Näin ollen silloin, kun henkilöstösääntöjen 29 artiklan perusteella ylennettyä virkamiestä ja henkilöstösääntöjen 45 artiklan perusteella ylennettyä virkamiestä kohdellaan samalla tavoin, syrjintää ei ole tapahtunut.

(ks. 88 kohta)

7.      Kontradiktorista menettelyä koskevan oikeuden mukaisesti kaikilla riita-asian asianosaisilla on mahdollisuus esittää oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja koskevat perustelut, joita he pitävät tarpeellisina vaatimustensa tukemiseksi, mahdolliset oikeudenkäyntiväitteet mukaan lukien. Sellaisen väitteen tueksi, jonka mukaan jotakin oikeutta on käytetty väärin, on kuitenkin tarpeellista osoittaa, että tätä oikeutta on käytetty tarkoituksessa, joka ei vastaa sen tavoitetta, muun muassa kun tämän oikeuden käyttämisestä käy ilmi vahingoittamistarkoitus.

(ks. 96 kohta)