EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

18 päivänä marraskuuta 2014

Asia F‑59/09 RENV

Carlo De Nicola

vastaan

Euroopan investointipankki (EIP)

Henkilöstö – Asian palauttaminen virkamiestuomioistuimeen kumoamistuomion jälkeen – EIP:n henkilöstö – Vuosittainen arviointi – Sisäiset säännöt – Muutoksenhakumenettely – Oikeus tulla kuulluksi – Oikeuden loukkaaminen valituslautakunnassa – Valituslautakunnan päätöksen lainvastaisuus – Työpaikkakiusaaminen – Lausunnon antamisen raukeaminen vahingonkorvausvaatimuksista

Aihe:      SEUT 270 artiklaan perustuva kanne, jossa Carlo De Nicola vaatii virkamiestuomioistuinta lähinnä ensimmäiseksi kumoamaan Euroopan investointipankin (EIP) valituslautakunnan 14.11.2008 tekemän päätöksen, toiseksi kumoamaan 29.4.2008 tehdyt ylennyspäätökset ja samana päivänä tehdyn päätöksen, jolla hänet jätettiin ylentämättä, kolmanneksi kumoamaan hänestä vuodelle 2007 laaditun arviointikertomuksen, neljänneksi toteamaan, että hän on joutunut työpaikkakiusaamisen uhriksi, ja viidenneksi velvoittamaan EIP:n huolehtimaan työpaikkakiusaamisen lopettamisesta ja korvaamaan vahingot, joita hän väittää kärsineensä tämän kiusaamisen takia.

Ratkaisu:      Euroopan investointipankin valituslautakunnan 14.11.2008 tekemä päätös kumotaan. lausunnon antaminen vaatimuksia, jotka koskevat korvausta työpaikkakiusaamisesta aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä, raukeaa. Kanne hylätään muilta osin. Euroopan investointipankki vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Carlo De Nicolan oikeudenkäyntikulut asioissa F-59/09, T-264/11 P ja F-59/09 RENV

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Euroopan investointipankin työntekijät – Arviointi – Arviointikertomus – Riitauttaminen pankin valituslautakunnassa – Lautakunnan päätös lopettaa kanteen käsitteleminen asianosaista kuulematta – Puolustautumisoikeuksien loukkaaminen

2.      Henkilöstökanne – Euroopan investointipankin työntekijät – Vahingonkorvauskanne – Vahingonkorvausvaatimukset, jotka perustuvat samoihin, kahden erillisen kanteen yhteydessä esitettyihin tosiseikkoihin – Etusijajärjestys – Hyvän oikeudenhoidon periaate – Lausunnon antamisen raukeaminen

1.      Kun kyseessä on Euroopan investointipankin työntekijän hallinnollinen valitus, joka koskee häntä koskevan vuosittaisen arviointikierroksen tuloksia, Euroopan investointipankin valituslautakunta voi luopua valituksen käsittelystä vuoden 2007 suoritusten arviointikierrosta koskevan tiedonannon liitteessä A olevan 20 kohdan mukaisesti vain poikkeustapauksissa, ja sen on ilmoitettava tästä asianosaisille täsmentäen luopumisensa syyt erityisesti silloin, kun tilanteen taustalla on yhden asianosaisen toiminta menettelyn aikana, ja noudattaen saman liitteen 10 kohdan mukaisesti jokaisen asianosaisen oikeutta tulla kuulluksi.

Kun asianosainen ei luovu hallinnollisesta valituksestaan valituslautakunnassa, sillä, että valituslautakunta luopuu hallinnollisen valituksen käsittelemisestä noudattamatta liitteessä A olevaa 10 ja 20 kohtaa, evätään asianomaiselta oikeus tulla kuulluksi esittämiensä eri perusteiden osalta siten, että häneltä evätään mahdollisuus yhteen valvonnan vaiheeseen.

(ks. 51, 53 ja 54 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio De Nicola v. EIP (T‑264/11 P, EU:T:2013:461, 44 kohta)

2.      Kun saman kantajan kahden erillisen kanteen yhteydessä samaa vastaajaa vastaan esittämien kahden vahingonkorvauskanteen taustalla olevat samoihin tekoihin liittyvät seikat sekä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat väitteet ovat yksityiskohtaisempia ja perustellumpia jommankumman kanteen yhteydessä molempien asianosaisten osalta, unionin tuomioistuimet kykenevät paremmin tutkimaan ja arvioimaan vahingonkorvausvaatimuksen taustalla olevia tosiseikkoja kyseisen asian yhteydessä. Näin ollen se kykenee varmistamaan paremmin hyvän oikeudenhoidon ja tehokkaan oikeussuojan kyseisen asian yhteydessä. Vahingonkorvausvaatimusta ei siis ole tarpeen ratkaista toisen asian yhteydessä.

(ks. 68, 70 ja 71 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: tuomio De Nicola v. EIP (F‑52/11, EU:F:2014:243)