Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 11.4.2019 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-201/17, Printeos v. komissio, 12.2.2019 antamasta tuomiosta

(asia C-301/19 P)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: F. Dintilhac, P. Rossi ja F. Jimeno Fernández)

Muu osapuoli: Printeos, S.A.

Vaatimukset

Unionin tuomioistuimen on kumottava unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-201/17, Printeos v. komissio, 12.2.2019 antama tuomio;

Unionin tuomioistuimen on annettava asiassa aineellinen ratkaisu ja

hylättävä kokonaisuudessaan SEUT 266 artiklan toiseen kohtaan, SEUT 268 artiklaan ja SEUT 340 artiklaan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 3 kohtaan perustuva vahingonkorvausvaatimus,

jätettävä tutkimatta tai hylättävä perusteettomana asetuksen N:o 1268/2012¹ 90 artiklan 4 kohdan a alakohtaan perustuva oikeudenkäyntiväite,

jätettävä tutkimatta tai hylättävä perusteettomana 26.1.2017 päivätyn sähköpostiviestin kumoamista koskeva vaatimus.

Velvoitettava Printeos S.A. korvaamaan molemmissa oikeusasteissa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Euroopan komission väittää unionin yleisen tuomioistuimen tehneen oikeudellisen virheen seuraavien seikkojen osalta:

Ensimmäinen peruste: unionin yleinen tuomioistuin loukkasi Euroopan komission puolustautumisoikeuksia ja toimi menettelysääntöjen vastaisesti loukaten näin non ultra petita-periaatetta, koska se muutti perusteettomasti oikeudenkäynnin kohdetta ja aineellista sisältöä kehottamalla istunnossa kantajaa muuttamaan tämän alkuperäisessä kannekirjelmässä vaatimien korkojen luonnehdintaa.

Toinen peruste: unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi SEUT 266 artiklaa väärin todetessaan, että kyseisellä määräyksellä asetetaan absoluuttinen ja ehdoton velvollisuus maksaa viivästyskorkoa silloin, kun seuraamuksen tai sakon määräävä päätös kumotaan, taannehtivasti väliaikaisen maksun maksamisajankohdasta lukien.

Kolmas peruste: unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se tulkitsi SEUT 266 artiklaa tuomioiden IPK² ja Corys³ sekä määräyksen Holcim⁴ valossa, koska se ei ottanut huomioon kilpailun alalla sovellettavia seuraamuksia koskevia uusia säännöksiä.

Neljäs peruste: unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen todetessaan, että oikeuskäytännössä sopimukseen perustumattoman vastuun syntymiselle asetetut edellytykset täyttyivät.

Viides peruste: unionin yleinen tuomioistuin laillisuusperiaatetta ja oikeusvarmuuden periaatetta, koska se ei kyseisessä asiassa soveltanut valtuutusasetuksen N:o 1268/2012 90 artiklaa huolimatta eräästä aikaisemmasta lopullisesta päätöksestä, jossa näin määrätään.

____________

¹ Unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamissäännöistä annettu komission delegoitu asetus (EU) N:o 1268/2012 (EUVL 2012, L 362, s. 1).

² Tuomio 12.2.2015, komissio v. IPK International, C-336/13 P, EU:C:2015:83.

³ Tuomio 10.10.2001, Corus v. komissio, T-171/99, EU:T:2001:249.

⁴ Määräys 4.5.2005, Holcim v. komissio, T-86/03, EU:T:2005:157.