Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberverwaltungsgericht für das Land Nordrhein-Westfalen (Saksa) on esittänyt 18.4.2019 – BY ja CZ v. Saksan liittotasavalta
(asia C-321/19)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Oberverwaltungsgericht für das Land Nordrhein-Westfalen
Pääasian asianosaiset
Kantaja: BY ja CZ
Vastaaja: Saksan liittotasavalta
Ennakkoratkaisukysymykset
Voiko yksittäinen kuljetusyritys, joka on velvollinen maksamaan tietulleja, vedota kansallisissa tuomioistuimissa direktiivin 1999/62/EY 7 artiklan 9 kohdan ja 7 a artiklan 1 ja 2 kohdan, sellaisina kuin ne ovat muutettuina direktiivillä 2006/38/EY,1 tietullin laskentaa koskevien säännösten (riippumatta 7 a artiklan 3 kohdan, luettuna yhdessä liitteen III kanssa, mukaisista säännöksistä) noudattamiseen, jos jäsenvaltio ei ole noudattanut näitä säännöksiä täysimääräisesti vahvistaessaan tietulleja kansallisessa lainsäädännössä tai on pannut ne virheellisesti täytäntöön kuljetusyrityksen, joka on velvollinen maksamaan tietulleja, vahingoksi?
Siinä tapauksessa, että ensimmäiseen kysymykseen 1 vastaan myöntävästi:
a) Voidaanko direktiivin 1999/62/EY 7 artiklan 9 kohdan toisessa virkkeessä, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2006/38/EY, tarkoitettuina infrastruktuuriverkon käyttökustannuksina pitää myös liikennepoliisin kustannuksia?
b) Johtaako painotetun keskimääräisen tietullin perusteella laskettavien kustannusten ylittyminen
aa) enintään 3,8 prosenttia, etenkin silloin, kun perustana käytetään kustannuksia, joita ei lähtökohtaisesti voida ottaa huomioon laskennassa,
bb) enintään 6 prosenttia
direktiivin 1999/62/EY 7 artiklan 9 kohtaan, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2006/38/EY, sisältyvän kustannusten ylittymistä koskevan kiellon rikkomiseen sillä seurauksella, ettei kansallista oikeutta voida tältä osin soveltaa?
Siinä tapauksessa, että toisen kysymyksen b kohtaan on vastattava myöntävästi:
a) Onko 26.9.2000 annettua tuomiota komissio v. Itävalta (C-205/98, EU:C:2000:493, 138 kohta)2 tulkittava siten, että kustannusten huomattavaa ylittymistä ei voida enää tasata tuomioistuinmenettelyssä jälkikäteen tehdyllä kustannuslaskennalla, jolla on tarkoitus näyttää toteen, että vahvistettu tietulli ei tosiasiallisesti viime kädessä ylitä kustannuksia, jotka laskennassa voidaan ottaa huomioon?
b) Siinä tapauksessa, että kolmannen kysymyksen a kohtaan on vastattava kieltävästi:
Onko jälkikäteen, laskentajakson päätyttyä tehtävässä kustannuslaskennassa otettava täysimääräisesti perustaksi tosiasialliset kustannukset ja tietulleista saadut tosiasialliset tulot eikä alkuperäiseen, ennusteisiin perustuvaan laskentaan sisältyneitä näitä koskevia oletuksia?
____________
1 EUVL 2006, L 15, s. 8.
2 EYVL 2000, C 335, s. 10.