VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

15 päivänä maaliskuuta 2011

Asia F-28/10

VE

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Palkkaus – Ulkomaankorvaus – Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan mukaiset edellytykset – Tavanomainen asuinpaikka ennen palvelukseentuloa

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa VE vaatii virkamiestuomioistuinta pääasiallisesti kumoamaan 18.6.2009 tehdyn komission päätöksen, jossa häneltä evättiin 1.7.2009 lukien ulkomaankorvaus, jota hän sai palvelukseentulostaan eli 1.7.2005 lähtien.

Ratkaisu:      Kantajan nostama kanne hylätään. Kantaja vastaa kaikista oikeudenkäyntikuluista.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Palkkaus – Ulkomaankorvaus – Kohde – Tavanomainen asuinpaikka asemapaikan jäsenvaltiossa viitejakson ajan – Käsite

(Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohta)

2.      Virkamiehet – Periaatteet – Luottamuksensuoja – Ulottuvuus

(Henkilöstösääntöjen 85 artikla)

1.      Ulkomaankorvauksen osalta henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu tavanomainen asuinpaikka on paikka, johon asianomainen virkamies tai toimihenkilö on keskittänyt pysyvästi tai tavanomaisesti intressinsä siten, että hänen tarkoituksenaan on näiden intressien keskittämisen jatkuvuus, ja tavanomaista asuinpaikkaa määritettäessä on otettava huomioon kaikki sen perustana olevat seikat ja erityisesti asianomaisen henkilön tosiasiallinen asuinpaikka.

Ulkomaankorvauksen tavoitteena on hyvittää ne erityiset kustannukset ja haitat, jotka aiheutuvat tehtävien aloittamisesta yhdessä unionin toimielimessä niille virkamiehille, jotka joutuvat tämän vuoksi siirtämään asuinpaikkansa kotimaastaan asemapaikkansa valtioon ja sopeutumaan uuteen ympäristöön, ja ulkomaille siirtymisen käsite riippuu myös virkamiehen henkilökohtaisesta tilanteesta eli siitä, missä määrin hän on sopeutunut uuteen ympäristöön, mitä kuvastavat esimerkiksi hänen tavanomainen asuinpaikkansa tai pääasiallisen ansiotoiminnan harjoittaminen. Ulkomaankorvauksen myöntämisellä pyritään myös siten lieventämään niitä tosiasiallisia eroja, joita esiintyy asemapaikkansa valtion yhteiskuntaan sopeutuneiden virkamiesten ja virkamiesten, jotka eivät ole sopeutuneet kyseiseen yhteiskuntaan, välillä.

Sen, että asianomainen henkilö oleskelee valtiossa erityisesti suorittaakseen siellä opintoja, jotka ovat luonteeltaan väliaikaisia, perusteella ei voida lähtökohtaisesti olettaa, että kyseinen henkilö haluaa keskittää intressinsä kyseiseen valtioon, vaan sen perusteella voidaan olettaa enintään, että kyseessä on mahdollisuus, jonka toteutuminen on vielä epävarmaa. Asia voisi olla toisin, jos, kun otetaan huomioon muut merkitykselliset seikat, se, että asianomainen henkilö oleskelee valtiossa opiskelijana, osoittaisi, että asianomaisella henkilöllä on ollut kyseiseen valtioon pysyviä sosiaalisia ja ammatillisia siteitä; tässä yhteydessä tilanteessa, jossa opintojaksoa seuraa harjoittelu- tai työskentelyjakso samassa paikassa, asianomaisen henkilön jatkuva oleskelu kyseisessä valtiossa voi luoda olettamuksen, joka tosin voidaan kumota, hänellä mahdollisesti olevasta halusta keskittää pysyvästi tai tavanomaisesti intressinsä kyseiseen valtioon ja siten tavanomainen asuinpaikkansa kyseiseen valtioon.

(ks. 22, 24, 31 ja 32 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑7/06 P, Salvador García v. komissio, 29.11.2007, 43 ja 44 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑317/99, Lemaître v. komissio, 27.9.2000, 51 kohta; asia T‑60/00, Liaskou v. neuvosto, 3.5.2001, 55 kohta; asia T‑283/03, Recalde Langarica v. komissio, 13.9.2005, 114 kohta ja asia T-205/02, Salvador García v. komissio, 25.10.2005, 72 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia T‑299/02, Dedeu i Fontcuberta v. komissio, 25.10.2005, 67 kohta; asia F‑129/06, Salvador Roldán v. komissio, 26.9.2007, 48 kohta ja asia F‑33/09, Tzvetanova v. komissio, 9.3.2010, 48 kohta

2.      Sitä, että hallintoviranomainen on useiden vuosienkin ajan maksanut virkamiehelle tai toimihenkilölle rahallisia etuuksia, ei voida itsessään katsoa täsmälliseksi, ehdottomaksi ja yhtäpitäväksi vakuutukseksi, koska jos näin olisi, unionin tuomioistuimet kumoaisivat perustellun luottamuksen periaatteen loukkaamisen perusteella järjestelmällisesti kaikki hallintoviranomaisen päätökset, joilla kieltäydyttäisiin maksamasta tulevaisuudessa ja mahdollisesti takautuvastikin tällaisia asianomaiselle henkilölle useiden vuosien ajan aiheettomasti maksettuja etuuksia, ja tästä siis seuraisi, että etenkin perusteettoman edun palautusta koskeva henkilöstösääntöjen 85 artikla menettäisi suuren osan tehokkaasta vaikutuksestaan.

(ks. 41 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑45/07, Mandt v. parlamentti, 1.7.2010, 125 kohta