VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

4 päivänä joulukuuta 2008

Asia F-6/08

Jessica Blais

vastaan

Euroopan keskuspankki (EKP)

Henkilöstö – EKP:n henkilöstö – Palkkaus – Ulkomaankorvaus – EKP:n palvelussuhteen ehtojen 17 artiklassa määrätyt edellytykset – Kantajan velvoittaminen korvaamaan oikeudenkäyntikulut – Kohtuusvaatimukset – Työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohta

Aihe: EY:n perustamissopimuksen liitteenä olevan, Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 36.2 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Blais vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan keskuspankin 15.8.2007 tekemän päätöksen olla myöntämättä hänelle ulkomaankorvausta, sellaisena kuin tämä päätös on pysytetty Euroopan keskuspankin puheenjohtajan 8.11.2007 tekemällä päätöksellä.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan puolet Euroopan keskuspankin oikeudenkäyntikuluista. Euroopan keskuspankki vastaa puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Euroopan keskuspankin työntekijät – Palkkaus – Ulkomaankorvaus – Myöntämisen edellytykset – Henkilöstö, jolla on asemapaikan jäsenvaltion kansalaisuus

(Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohta; Euroopan keskuspankin henkilöstön palvelussuhteen ehtojen 17 artiklan ensimmäinen kohta)

2.      Virkamiehet – Euroopan keskuspankin työntekijät – Palkkaus – Ulkomaankorvaus – Myöntämisen edellytykset – Henkilöstö, jolla on asemapaikan jäsenvaltion kansalaisuus

(Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohta; Euroopan keskuspankin henkilöstön palvelussuhteen ehtojen 17 artikla)

3.      Virkamiehet – Euroopan keskuspankin työntekijät – Palkkaus – Ulkomaankorvaus – Myöntämisen edellytykset – Kaksoiskansalaiset, joilla on asemapaikan jäsenvaltion kansalaisuus

(Euroopan keskuspankin henkilöstön palvelussuhteen ehtojen 17 artikla)

4.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen – Kohtuusvaatimusten huomioon ottaminen

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohta)

1.      Euroopan keskuspankin henkilöstön palvelussuhteen ehtojen 17 artiklassa asetetaan henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan mallin mukaisesti ulkomaankorvauksen myöntämisen osalta vakituista asuinpaikkaa koskeva negatiivinen edellytys eli edellytys, ettei asianomainen henkilö ole määrättynä aikana ennen tehtävien aloittamista asunut vakituisesti asemapaikan valtiossa. Tämä aika määritellään eri tavalla siitä riippuen, onko kyseinen henkilöstön jäsen tai onko hän ollut sen valtion kansalainen, jonka alueella hänen asemapaikkansa sijaitsee. Palvelussuhteen ehtojen 17 artiklan ensimmäisen kohdan i alakohdan mukaan henkilöstön jäsenillä, jotka eivät ole eivätkä ole koskaan olleet sen valtion kansalaisia, jonka alueella heidän asemapaikkansa sijaitsee, on oikeus ulkomaankorvaukseen paitsi, jos he ovat kuusi kuukautta ennen tehtäviensä aloittamista päättyvän viiden vuoden jakson aikana asuneet vakituisesti tai harjoittaneet pääasiallista ansiotoimintaansa kyseisen valtion alueella. Sitä vastoin palvelussuhteen ehtojen 17 artiklan ensimmäisen kohdan ii alakohdan mukaan henkilöstön jäsenillä, jotka ovat tai jotka ovat olleet sen valtion kansalaisia, jonka alueella heidän asemapaikkansa sijaitsee, on oikeus ulkomaankorvaukseen vain, jos he ovat tehtäviensä aloittamispäivänä päättyvän kymmenen vuoden jakson ajan asuneet vakituisesti tämän valtion alueen ulkopuolella.

Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdassa säädetyn ulkomaankorvauksen tarkoituksena on hyvittää ne erityiset kustannukset ja haitat, jotka aiheutuvat tehtävien pysyvästä hoitamisesta maassa, johon virkamiehellä ei ennen palvelukseen tuloaan ole tai ei enää ole kestäviä siteitä. Tämä pitää analogisesti paikkansa myös Euroopan keskuspankin henkilöstön jäsenten osalta. Tämän vuoksi mikä tahansa henkilöstön palvelussuhteen ehtojen 17 artiklan tulkinta, jonka johdosta ulkomaankorvaus evätään tässä tilanteessa olevilta henkilöstön jäseniltä, on ristiriidassa ulkomaankorvauksen tarkoituksen kanssa. Tilanne on tällainen, jos palvelussuhteen ehtojen 17 artiklan ensimmäisen kohdan ii alakohdassa tarkoitettua tehtävien aloittamista tulkitaan siten, että se voi tarkoittaa ainoastaan tehtävien aloittamista henkilöstön jäsenenä. On nimittäin todettava, että koska tässä määräyksessä edellytetään, että asianomainen henkilö on asunut vakituisesti asemamaan ulkopuolella koko viiteajanjakson, tämän määräyksen ii alakohdan soveltamisalaan kuuluva henkilöstön jäsen eli henkilö, joka on tai joka on ollut asemamaan kansalainen, menettää jo sen perusteella, että hän on ennen palvelukseen ottamistaan työskennellyt alle vuoden pituisen määräaikaisen sopimuksen perusteella ja ollut ennen tehtäviensä aloittamista velvollinen muuttamaan vakituisen asuinpaikkansa maahan, jossa hänen asemapaikkansa sijaitsee, automaattisesti mahdollisuuden saada ulkomaankorvausta, vaikka hän ei ole asunut vakituisesti asemamaassa niiden kymmenen vuoden aikana, jotka edelsivät hänen ottamistaan palvelukseen lyhytaikaisena sopimussuhteisena toimihenkilönä.

Palvelussuhteen ehtojen 17 artiklan ensimmäisen kohdan ii alakohdassa tarkoitettua tehtävien aloittamista on näin ollen tulkittava siten, että kysymys on siitä, kun henkilö ensimmäisen kerran aloittaa tehtävänsä Euroopan keskuspankissa, siitä riippumatta, millaisen työsopimuksen asianomainen henkilö on tehnyt Euroopan keskuspankin kanssa.

(ks. 54, 55, 72 ja 75 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 330/85, Richter v. komissio, 13.11.1986 (Kok., s. 3439, 6 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑4/92, Vardakas v. komissio, 30.3.1993 (Kok., s. II‑357, 39 kohta) ja asia T‑72/94, Diamantaras v. komissio, 14.12.1995 (Kok. H., s. I‑A‑285 ja II‑865, 48 kohta)

2.      Ratkaistaessa, onko oikeus ulkomaankorvaukseen olemassa, vakituinen asuinpaikka, johon Euroopan keskuspankin henkilöstön palvelussuhteen ehtojen 17 artiklassa viitataan vastaavalla tavalla kuin henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdassa, on paikka, johon kyseessä oleva henkilö on keskittänyt ja halunnut vakiinnuttaa elinpiirinsä pysyvästi tai tavanomaisesti. Arvioitaessa edellytystä, ettei henkilöllä ole asemamaassa vakituista asuinpaikkaa, on otettava huomioon kaikki asiassa merkitykselliset tosiseikat. Ulkomaille siirtymisen käsite nimittäin riippuu kyseisen henkilön omasta tilanteesta, erityisesti siitä, onko hän siitä huolimatta, että hän on sen jäsenvaltion kansalainen, jossa hänen asemapaikkansa sijaitsee, tosiasiallisesti katkaissut sosiaaliset ja ammatilliset siteensä tähän valtioon siirtämällä vakituisen asuinpaikkansa kokonaan ja pitkäksi ajaksi tämän valtion alueen ulkopuolelle.

Tosiasiallinen asuminen, työskentely ja henkilökohtaiset siteet ovat asuinpaikan tärkeimmät tunnusmerkit.

Pelkästään sen seikan perusteella, että henkilö asuu maassa täydentääkseen yliopisto-opintojaan ja suorittaakseen käytännön työharjoittelua, ei voida olettaa, että hän on halunnut siirtää elinpiirinsä pysyvästi tähän maahan. Sitä vastoin sen perusteella, että henkilö on muuttanut maahan kumppaninsa luokse, vuokraa sieltä asunnon asuakseen siinä kumppaninsa kanssa ja työskentelee tässä maassa määräaikaisen työsopimuksen nojalla, voidaan olettaa, että elinpiiri on siirtynyt tähän maahan tavanomaisesti.

(ks. 87, 88, 90 ja 91 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: em. asia Richter v. komissio, tuomion 6 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑90/92, Magdalena Fernández v. komissio, 28.9.1993 (Kok., s. II‑971, 27–30 kohta); asia T‑299/02, Dedeu i Fontcuberta v. komissio, 25.10.2005 (Kok. H., s. I‑A‑303 ja II‑1377, 77 kohta); asia T‑259/04, Koistinen v. komissio, 27.9.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑177 ja II‑A‑2‑879) ja asia T‑473/04, Asturias Cuerno v. komissio, 19.6.2007 (Kok. H., s. I‑A‑2‑0000 ja II‑A‑2‑0000, 74 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑120/05, Kyriazis v. komissio, 20.11.2007 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 50 kohta)

3.      Kun huomioon otetaan ulkomaankorvauksen tarkoitus, joka on niiden erityisten kustannusten ja haittojen hyvittäminen, jotka aiheutuvat tehtävien pysyvästä hoitamisesta maassa, johon virkamies ei ennen palvelukseen tuloaan ole luonut kestäviä siteitä, Euroopan keskuspankin henkilöstön palvelussuhteen ehtojen 17 artiklasta johtuvan erilaisen kohtelun, joka on epäedullinen henkilöstön jäsenelle, joka on asemamaansa kansalainen, perustelemiseksi voidaan tukeutua vain olettamaan, että henkilön kansalaisuus on painava todiste tämän henkilön ja maan, jonka kansalainen hän on, välisten moninaisten ja tiiviiden siteiden olemassaolosta. Euroopan keskuspankin neuvosto voi tällä alalla olevan harkintavaltansa puitteissa perustellusti päätellä edellä esitetystä, että henkilöstön jäsenille, jotka ovat asemamaansa kansalaisia, ei siinäkään tapauksessa, että he joutuvat tehtäviensä aloittamisen vuoksi muuttamaan asuinpaikkaansa, aiheudu kustannuksia ja haittoja, jotka ulkomaankorvauksella on tarkoitus hyvittää, ainakaan samassa määrin kuin henkilöstön jäsenille, jotka eivät ole tämän maan kansalaisia, joten heidän ei näin ollen pääsääntöisesti kuulu saada tätä korvausta. Euroopan keskuspankin neuvosto voi lisäksi perustellusti asettaa tähän poissulkevaan sääntöön tehtyjen poikkeusten soveltamiselle suppeat edellytykset ja erityisesti edellyttää, että henkilö ei ole lainkaan asunut vakituisesti asemamaassa tehtävien aloittamista edeltävien kymmenen vuoden aikana.

Euroopan keskuspankin neuvoston tehtävänä on tällä alalla olevaa laajaa harkintavaltaansa käyttäen määrittää edellytykset, joilla asemamaan kansalaisten voidaan katsoa muuttavan tähän maahan. Palvelussuhteen ehtojen 17 artiklassa asetettu arviointiperuste, ettei henkilö ole asunut asemamaassa tehtävien aloittamista edeltävien kymmenen vuoden aikana, ei ole epäasianmukainen eikä kohtuuton. Yhteisön lainsäätäjä on käyttänyt samaa arviointiperustetta henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevassa 4 artiklassa yhteisön virkamiesten ulkomaankorvauksen myöntämisen osalta.

Lisäksi on todettava, että Euroopan keskuspankilla on samaten sen laaja harkintavalta huomioon ottaen oikeus soveltaa henkilöihin, joilla on kaksoiskansalaisuus, yhteisiä sääntöjä, jotta palvelussuhteen ehtojen 17 artiklan ensimmäisen kohdan ii alakohdan mukaan maksettava ulkomaankorvaus rajoitettaisiin koskemaan henkilöitä, jotka ovat objektiivisesti tarkasteltuna muuttaneet valtioon, jossa olevaan asemapaikkaan heidät on määrätty. Pankin henkilöstöön sovellettavien sääntöjen 3.7.4 artiklassa voidaan siten lainmukaisesti rinnastaa palvelussuhteen ehtojen 17 artiklan ensimmäisen kohdan ii alakohdan soveltamiseksi henkilöstön jäsen, jolla on kahden valtion kansalaisuus, joista toinen on sen valtion kansalaisuus, jonka alueella hänen asemapaikkansa on, henkilöstön jäseneen, jolla on vain tämän valtion kansalaisuus.

(ks. 102, 106 ja 107 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑7/06, B v. komissio, 11.7.2007 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

4.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan kohtuuden niin vaatiessa virkamiestuomioistuin voi päättää, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut vain osittain tai että tätä ei lainkaan velvoiteta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja.

Tältä osin seikkoja, joiden vuoksi voi olla perusteltua soveltaa tätä määräystä, ovat toimielimen käyttäytyminen, riidan taloudellinen merkittävyys, kantajan väitteiden painavuus, kantajalle aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen määrä suhteessa hänen varoihinsa ja ammatilliseen asemaansa.

(ks. 111–116 kohta)