VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

23 päivänä marraskuuta 2010

Asia F-50/08

Gábor Bartha

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Avoin kilpailu – Varallaololuetteloon merkitsemättä jättäminen – Naisten ja miesten tasavertainen edustus kilpailujen valintalautakunnissa

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Bartha vaatii virkamiestuomioistuinta toisaalta kumoamaan avoimen kilpailun EPSO/AD/56/06 valintalautakunnan päätöksen, jolla hänelle ilmoitettiin, ettei hän ollut menestynyt kilpailun kokeissa, ja toisaalta velvoittamaan komission korvaamaan vahingon, jonka hän väittää tämän päätöksen vuoksi kärsineensä.

Ratkaisu: Kilpailun EPSO/AD/56/06 valintalautakunnan 23.1.2008 tekemä päätös, jolla hylättiin kantajan vaatimus sen päätöksen uudelleentarkastelusta, jolla valintalautakunta hylkäsi hänen hakemuksensa, kumotaan. Kanne hylätään muilta osin. Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Aikaisemman päätöksen uudelleentarkastelun jälkeen tehty päätös

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta ja 91 artiklan 2 kohta)

2.      Virkamiehet – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Valituksen ja kanteen vastaavuus

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

3.      Virkamiehet – Kilpailu – Valintalautakunta – Kokoonpano

(Henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 3 artiklan viides alakohta)

4.      Virkamiehet – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Lainvastaisuus – Vahinko – Syy-yhteys

1.      Kun kilpailun hakija, jota ei ole merkitty kilpailun päätteeksi laadittuun varallaololuetteloon, vaatii valintalautakunnan tekemän päätöksen uudelleenkäsittelyä, hänelle vastainen päätös on päätös, jonka valintalautakunta on tehnyt hakijan tilanteen uudelleenkäsittelyn jälkeen.

(ks. 22 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑173/05, Heus v. komissio, 13.12.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑329 ja II‑A‑2‑1695, 19 kohta)

2.      Valituksen ja kanteen vastaavuutta koskevaa sääntöä on jätetty noudattamatta ainoastaan silloin, kun kanteessa muutetaan valituksen kohdetta tai perustetta. Perusteen käsite on ymmärrettävä laajasti. Tällaisen tulkinnan mukaan, kun on kyse kumoamisvaatimuksista, on ”riita-asian perusteeksi” ymmärrettävä kantajan tekemä kanteen kohteena olevan toimen sisäisen laillisuuden riitauttaminen tai vaihtoehtoisesti kyseisen toimen ulkoisen laillisuuden riitauttaminen. Näin ollen, ja lainvastaisuusväitteitä ja ehdottomia kanneperusteita lukuun ottamatta, kyse olisi riita-asian perusteen muuttamisesta ja siksi vastaavuutta koskevan säännön noudattamatta jättämisestä, jos kantaja olisi valituksessaan arvostellut ainoastaan hänelle vastaisen toimen muodollista pätevyyttä, mukaan luettuna sen menettelyllisiä puolia, mutta vetoaisi kanteessaan aineellista kysymystä koskeviin kanneperusteisiin, tai siinä päinvastaisessa tilanteessa, että kantaja sen jälkeen, kun hän olisi valituksessaan riitauttanut ainoastaan hänelle vastaisen toimen aineellisen laillisuuden, nostaisi kanteen, joka sisältää toimen muodollista pätevyyttä koskevia kanneperusteita.

(ks. 34 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑45/07, Mandt v. parlamentti, 1.7.2010 (119 ja 120 kohta)

3.      Kilpailun valintalautakunnan, jossa on sen jäsenluettelon julkaisuhetkellä enemmän kuin neljä varsinaista jäsentä, voidaan katsoa täyttävän henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 3 artiklan viidennen kohdan vaatimukset ainoastaan, jos sen varsinaisissa jäsenissä on vähintään kaksi kummankin sukupuolen edustajaa.

Vaatimuksesta, jonka mukaan huomioon on otettava ainoastaan valintalautakunnan varsinaiset jäsenet valintalautakunnan jäsenluettelon julkaisuhetkellä, voidaan joustaa sellaisessa erityisessä tilanteessa, jossa siitä huolimatta, ettei valintalautakunnan kokoonpano ole tuossa vaiheessa henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 3 artiklan viidennessä kohdassa asetetun säännön mukainen, valintalautakunnan kokoonpano on kuitenkin kokeiden varsinaisen järjestämisen aikana kyseisen säännön mukainen. Tällaisessa tilanteessa on nimittäin saavutettu täysin henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 3 artiklan viidennen kohdan tavoite, jonka mukaan kilpailun osallistujien suoritukset arvioi valintalautakunta, jossa on varmistettu tasapuolinen edustus naisten ja miesten välillä.

(ks. 43 ja 44 kohta)

4.      Hallintoviranomainen on vastuussa vahingosta ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: toimielinten moitittu toiminta on lainvastaista, vahinko on todella syntynyt ja toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys. Nämä edellytykset ovat päällekkäisiä. Niistä yhden täyttymättä jääminen riittää siihen, että vahingonkorvausvaatimukset hylätään.

Jotta syy-yhteyden olemassaolo voitaisiin todeta, kantajan on lähtökohtaisesti näytettävä toteen, että toimielimen tekemän virheen ja väitetyn vahingon välillä on välitön ja varma syyn ja seurauksen välinen suhde.

Oikeuskäytännössä edellytetty syy-yhteyden varmuusaste saavutetaan kuitenkin, kun yhteisön toimielimen toimen lainvastaisuus on varmalla tavalla estänyt henkilöltä – ei välttämättä palvelukseen ottamisen, jonka osalta asianomainen henkilö ei koskaan voi näyttää toteen oikeuttaan siihen, vaan – vakavasti otettavan mahdollisuuden tulla otetuksi palvelukseen virkamiehenä tai toimihenkilönä, mistä on ollut seurauksena kyseiselle henkilölle tulojen menetyksen muodossa aiheutunut aineellinen vahinko.

(ks. 53–55 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑136/92 P, komissio v. Brazzelli Lualdi ym., 1.6.1994 (Kok., s. I‑1981, 42 kohta) ja asia C‑348/06 P, komissio v. Girardot, 21.2.2008 (Kok., s. I‑833, 52 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑140/07, Hautem v. EIP, 28.9.1999 (Kok. H., s. I‑A‑171 ja II‑897, 85 kohta) ja asia T‑45/01, Sanders ym. v. komissio, 5.10.2004 (Kok., s. II‑3315, 150 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F-46/07, Tzirani v. komissio, 22.10.2008 (Kok. H., s. I-A-1-323 ja II-A-1-1773, 218 kohta)