EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

14 päivänä marraskuuta 2012

Asia F‑75/11

Vincent Bouillez

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Henkilöstö – Virkamiehet – Ylennys – Vuoden 2007 ylennyskierros – Ylentämättä jättäminen – Kumoaminen – Täytäntöönpanotoimet – Uusi ansioiden vertailu – Tehtäväryhmän AST virkamiesten ansioiden vertailu heidän urakehityksensä mukaan

Aihe: SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Vincent Bouillez vaatii virkamiestuomioistuinta lähinnä kumoamaan päätöksen, jolla hänet jätettiin ylentämättä palkkaluokkaan AST 7 vuoden 2007 ylennyskierroksella ja jonka neuvosto teki 1.10.2010 sen uuden ansioiden vertailun seurauksena, joka se teki asiassa F-53/08, Bouilliez ym. vastaan neuvosto, 5.5.2010 annetun tuomion (5.5.2010 annettu tuomio) täytäntöönpanotoimena.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan yhden neljäsosan Vincent Bouilliez’n oikeudenkäyntikuluista. Kantaja vastaa kolmesta neljäsosasta omia oikeudenkäyntikulujaan

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Yksityiskohtaiset säännöt – Hallinnon harkintavallan rajat – Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen – Nimittävän viranomaisen on tarkasteltava kaikkia ylennyskelpoisia virkamiehiä

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

2.      Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Yksityiskohtaiset säännöt – Tehtäväryhmän AST virkamiehet – Erillinen tarkastelu urakehityksen mukaan

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla; liitteessä XIII oleva 10 artikla)

3.      Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Hallinnon harkintavalta – Huomioon otettavat seikat

(Henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohta)

4.      Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Hallinnon harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

1.      Henkilöstösääntöjen 45 artikla, jonka mukaan nimittävän viranomaisen on vertailtava ylennyskelpoisten virkamiesten ansioita, edellyttää, että tällainen vertailu koskee kaikkia ylennyskelpoisia virkamiehiä heidän hoitamistaan tehtävistä riippumatta. Tällaisella vaatimuksella ilmaistaan nimittäin sekä virkamiesten yhdenvertaista kohtelua koskevaa periaatetta että urakehityksen periaatetta.

Koska henkilöstösäännöt laatinut lainsäätäjä on halunnut sulauttaa kaikki hallintovirkamiehet yhteen ainoaan tehtäväryhmään siitä riippumatta, hoitavatko he kielten alan tehtäviä vai muita tehtäviä, nimittävän viranomaisen on suoritettava yksi yhteinen ansioiden vertailu kaikista samaan palkkaluokkaan kuuluvista ylennyskelpoisista hallintovirkamiehistä.

(ks. 33 ja 34 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑14/09, Almeida Campos ym. v. neuvosto, 15.12.2010, 31 ja 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

2.      Tehtäväryhmän AST virkamiesten osalta henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevassa 10 artiklassa säädetään viitekertoimia jokaisen palkkaluokan avoimien virkojen lukumäärän määrittelemiseksi.

Koska hallinnon on noudatettava näitä kertoimia, nimittävä viranomainen on perustellusti vertaillut erikseen tehtäväryhmän AST virkamiesten ansioita sen mukaan, mikä on heidän urakehityksensä.

Tältä osin ylennyskierrosta varten urakehityksen mukaan tehtävä tehtäväryhmän AST virkamiesten ansioiden vertailu ei ole ristiriidassa henkilöstösääntöjen 45 artiklan kanssa, koska henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevalla 10 artiklalla, joka on erityissäännös, poiketaan henkilöstösääntöjen yleisistä säännöksistä.

(ks. 35–37 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑20/09, Juvyns v. neuvosto, 10.11.2011, 42 ja 43 kohta

3.      Nimittävällä viranomaisella on laaja harkintavalta henkilöstösääntöjen 45 artiklassa säädetyn ylennyspäätöksen yhteydessä huomioon otettavassa ansioiden vertailussa.

Tältä osin henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohdassa jätetään toimielimille harkintavaltaa sen päättämiseksi, mitä seikkoja ylennyskelpoisten virkamiesten ansioiden vertailussa otetaan huomioon, koska siinä ei esitetä tältä osin tyhjentävää luetteloa. Henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohdassa täsmennetään ilmaisulla ”erityisesti”, mitkä ovat kolme tärkeintä ansioiden vertailussa huomioon otettavaa seikkaa. Siinä ei kuitenkaan suljeta pois muiden sellaisten seikkojen huomioon ottamista, jotka myös voivat ilmentää ylennyskelpoisten virkamiesten ansioita. Tätä toteamusta ei horjuta se, että nimittävä viranomainen voi ylennysasioissa ottaa vain toissijaisesti – jos ylennyskelpoisten virkamiesten ansiot ovat henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kolmen nimenomaisen seikan osalta samat – huomioon ehdokkaiden iän ja heidän palvelusaikansa palkkaluokassa tai yksikössä. Ikä tai palvelusaika ei nimittäin sinällään voi ilmentää ylennettäväksi ehdolla olevan henkilön ansioita. Tästä syystä kyseiset seikat voidaan ottaa huomioon ainoastaan sitä varten, että yhtä ansioituneet ehdokkaat voidaan erotella toisistaan.

Hallinnolla on laaja harkintavalta päättää, millaisen merkityksen se antaa kullekin henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohdassa mainituista kolmesta ylennyskelpoisten virkamiesten ansioiden vertailussa huomioon otettavasta seikasta, eikä kyseisen artiklan säännöksissä suljeta pois mahdollisuutta määrittää kyseisten seikkojen keskinäinen painoarvo.

(ks. 56–58 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑132/03, Casini v. komissio, 15.9.2005, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

Virkamiestuomioistuin: asia F‑104/09, Canga Fano v. neuvosto, 24.3.2011, 68 kohta, valitus vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T‑281/11 P ja asia F‑9/10, AC v. neuvosto, 28.9.2011, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

4.      Nimittävän viranomaisen harkintavaltaa rajoittaa se, että virkamiesten ansioita on verrattava huolellisesti ja puolueettomasti yksikön edun ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti. Käytännössä tämä vertailu on suoritettava yhdenvertaisin perustein, ja siinä on käytettävä toisiinsa verrattavissa olevia tietolähteitä ja tietoja.

Tällä alalla tuomioistuinvalvonta on rajoitettava siihen kysymykseen, onko hallinto voinut päätyä ratkaisuunsa mahdollisuuksiaan ja keinojaan käyttäen kohtuuden rajoissa käyttämättä toimivaltaansa ilmeisen virheellisesti.

Virkamiestuomioistuimelle ei siis kuulu ylennyskelpoisten hakijoiden kaikkien asiakirja-aineistojen yksityiskohtainen uudelleentarkastelu, jotta se voi varmistaa olevansa samalla kannalla kuin nimittävä viranomainen, koska jos se ryhtyisi tällaiseen toimintaan, se ylittäisi sille kuuluvan laillisuusvalvonnan korvaamalla täten omalla arvioinnillaan nimittävän viranomaisen ylennyskelpoisten hakijoiden ansioista tekemän arvioinnin.

Lisäksi virkamiestuomioistuin ei voi korvata omalla arvioinnillaan nimittävän viranomaisen virkamiesten pätevyydestä ja ansioista suorittamaan arviointia, ja kumoaminen ilmeisen arviointivirheen vuoksi on mahdollinen vain jos asiakirja-aineistosta käy ilmi, että kyseinen viranomainen on ylittänyt harkintavaltansa rajat.

(ks. 59–62 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Casini v. komissio, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

Virkamiestuomioistuin: em. asia AC v. neuvosto, 14 ja 23 kohta ja asia F‑51/08 RENV, Stols v. neuvosto, 13.12.2011, 37 ja 38 kohta