EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (ensimmäinen jaosto)

25 päivänä lokakuuta 2012

Asia F‑50/09 DEP

Livio Missir Mamachi di Lusignano

vastaan

Euroopan komissio

Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen – Arvonlisävero

Aihe: Työjärjestyksen 92 artiklaan perustuva korvattavien oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskeva vaatimus, jossa Livio Missir Mamachi di Lusignano on esittänyt virkamiestuomioistuimelle asiassa F-50/09, Missir Mamachi di Lusignano vastaan komissio, työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohdan mukaisen vaatimuksen.

Ratkaisu: Niiden oikeudenkäyntikulujen määräksi, jotka komission on korvattava kantajalle asiassa F‑50/09, vahvistetaan 44 259,25 euroa.

Tiivistelmä

1.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Turvautuminen useampaan kuin yhteen asianajajaan, jolla ei ole merkitystä – Arviointi ensisijaisesti menettelyä varten objektiivisesti välttämättömien työtuntien kokonaismäärän kannalta

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b kohta)

2.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Käsite – Arvonlisävero, joka kuuluu korvattaviin oikeudenkäyntikuluihin kun kyseessä ei ole arvonlisäverovelvollinen

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b kohta)

1.      Kun arvioidaan korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrän arvioinnissa huomioon otettavaa työmäärää, joka virkamiestuomioistuimessa käydystä oikeudenkäyntikulumenettelystä on voinut aiheutua, tuomioistuinten on otettava pääasiallisesti huomioon se työtuntien kokonaismäärä, jota voidaan pitää objektiivisesti tarkasteltuna tätä menettelyä varten välttämättömänä, riippumatta niiden asianajajien lukumäärästä, joiden kesken suoritettu työ on saatettu jakaa.

(ks. 21 ja 26 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑7/08 DEP, Schönberger v. parlamentti, 26.4.2010, 29 kohta

2.      Kantajalla, joka ei ole arvonlisäverovelvollinen, ei ole mahdollisuutta saada takaisin arvonlisäveroa, jonka hän on maksanut asianajajiensa häneltä laskuttamista palveluista. Näin ollen välttämättöminä pidetyistä asianajajan palkkioista maksettu arvonlisävero merkitsee kantajalle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja virkamiestuomioistuimen 91 artiklan b kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(ks. 31 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑7/98 DEP, T‑208/98 DEP et T‑109/99 DEP, De Nicola v. EIP, 8.7.2004, 37 kohta