EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (täysistunto)
11 päivänä joulukuuta 2013 (*)
Henkilöstö – Virkamiehet – Eläkkeet – Kansallisessa eläkejärjestelmässä karttuneiden eläkeoikeuksien siirtäminen – Asetus, jolla mukautetaan unionin eläkejärjestelmään suoritettavan maksuosuuden määrää – Vakuutusmatemaattisten arvojen mukauttaminen – Tarve säätää yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä – Uusien yleisten täytäntöönpanosäännösten ajallinen soveltamisala
Asiassa F‑117/11,
jossa on kyse SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuvasta kanteesta,
Catherine Teughels, Euroopan komission virkamies, kotipaikka Eppegem (Belgia), edustajanaan asianajaja L. Vogel,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään D. Martin ja J. Baquero Cruz,
vastaajana,
VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (täysistunto),
toimien kokoonpanossa: presidentti S. Van Raepenbusch, jaoston puheenjohtaja M. I. Rofes i Pujol sekä tuomarit E. Perillo (esittelevä tuomari), R. Barents ja K. Bradley,
kirjaaja: hallintovirkamies J. Tomac,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 24.4.2013 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Catherine Teughels on nostanut 8.11.2011 virkamiestuomioistuimen kirjaamoon saapuneella kannekirjelmällään käsiteltävänä olevan kanteen, jossa vaaditaan pääasiallisesti kumoamaan yhtäältä Euroopan komission 24.5.2011 tehty päätös, jolla vahvistettiin unionin eläkejärjestelmässä huomioon otettavien palvelusvuosien lukumäärä siirrettäessä hänen kansalliset eläkeoikeutensa, ja toisaalta 28.7.2011 tehty päätös, jolla komissio hylkäsi hänen tekemänsä hallinnollisen valituksen, joka kohdistui Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) liitteessä VIII olevien 11 ja 12 artiklan yleisistä täytäntöönpanosäännöksistä, jotka koskevat eläkeoikeuksien siirtoa, 3.3.2011 tehtyyn komission päätökseen C(2011) 1278.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
2 Henkilöstösääntöjen 83 a artiklan sanamuoto on seuraava:
”1. Eläkejärjestelmän tasapaino varmistetaan [henkilöstösääntöjen] liitteessä XII vahvistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.
[– –]
3. Varmistaakseen [eläke]järjestelmän tasapainon [Euroopan unionin] neuvosto päättää [henkilöstösääntöjen] liitteen XII mukaisesti viiden vuoden välein tehtävän eläkejärjestelmän vakuutusmatemaattisen arvioinnin yhteydessä eläkemaksun määrän ja eläkeikään mahdollisesti tehtävän muutoksen.
4. Komissio esittää neuvostolle vuosittain vakuutusmatemaattisen arvioinnin ajantasaistetun version [henkilöstösääntöjen] liitteessä XII olevan 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Jos parhaillaan sovellettavan eläkemaksun määrän ja vakuutusmatemaattisen tasapainon säilyttämiseksi tarvittavan maksuosuuden määrän välillä on vähintään 0,25 prosentin suuruinen ero, neuvosto tarkastelee, onko määrää aiheellista mukauttaa [henkilöstösääntöjen] liitteessä XII vahvistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.
[– –]”
3 Henkilöstösääntöjen 84 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Edellä tarkoitettua eläkejärjestelmää koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan [henkilöstösääntöjen] liitteessä VIII.”
4 Henkilöstösääntöjen 110 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Kukin toimielin antaa yleiset säännökset näiden henkilöstösääntöjen täytäntöönpanemiseksi kuultuaan henkilöstökomiteaansa ja henkilöstösääntökomiteaa. – –”
5 Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 8 artiklassa säädettiin ennen Euroopan yhteisöjen virkamiesten ja muun henkilöstön eläkejärjestelmän maksuosuuden mukauttamisesta 1 päivästä heinäkuuta 2008 18.12.2008 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1324/2008 voimaantuloa (EUVL L 345, s. 17) seuraavaa:
”Vanhuuseläkkeen ’vakuutusmatemaattisella arvolla’ tarkoitetaan virkamiehelle kertyvien etuuksien pääoma-arvoa, joka on laskettu [henkilöstösääntöjen] liitteessä XII olevassa 9 artiklassa mainitun kuolevuustaulukon ja 3,5 prosentin vuotuisen koron perusteella, jota voidaan tarkistaa [henkilöstösääntöjen] liitteessä XII olevassa 10 artiklassa säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan.”
6 Asetuksen N:o 1324/2008 2 artiklassa säädetään tältä osin seuraavaa:
”Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 4 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklassa – – esitettävä – – korko on 3,1 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2009.”
7 Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Virkamiehellä, joka on päättänyt tehtävänsä
– siirtyäkseen sellaisen hallintoelimen, kansallisen järjestön tai kansainvälisen järjestön palvelukseen, joka on tehnyt sopimuksen [unionin] kanssa,
– –
on oikeus siirtää [unionilta] saamiaan vanhuuseläkeoikeuksia varsinaisena siirtopäivänä vastaava vakuutusmatemaattinen arvo sen hallintoelimen [tai] järjestön eläkekassaan – –.”
8 Sitä vastoin henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Virkamiehellä, joka siirtyy [unionin] palvelukseen sen jälkeen kun hän:
– on eronnut tehtävistään [julkishallinnossa taikka] kansallisen järjestön tai kansainvälisen järjestön [palveluksessa],
[– –]
on mahdollisuus vakinaistamisensa ja sen ajankohdan välisenä aikana, jona hän saa oikeuden – – vanhuuseläkkeeseen, suorituttaa [unionille] varsinaisen siirtohetken mukaan vakuutusmatemaattisesti laskettu pääoma [oikeammin: nykyarvoistettu pääoma], joka edustaa hänen edellä mainittuja palveluksia suorittamalla kartuttamiaan eläkeoikeuksia.
Tällöin toimielin, jonka palveluksessa virkamies on, määrittää yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä niiden palvelusvuosien lukumäärän, joka aiemman palvelusajan osalta otetaan huomioon [unionin] eläkejärjestelmässä, ottaen huomioon virkamiehen peruspalkka, ikä ja muuntokurssi siirtopyynnön tekopäivänä vakinaistettaessa sekä siirretyn pääoman arvon vähennettynä määrällä, joka edustaa siirtopyynnön tekopäivän ja varsinaisen siirtopäivän välistä pääoman uudelleenarvostusta.
Virkamies voi käyttää hyväkseen tätä mahdollisuutta ainoastaan yhden kerran kunkin jäsenvaltion ja eläkerahaston kohdalla.”
9 Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 26 artiklan 4 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa toimielin, jonka palveluksessa virkamies on, määrittää niiden palvelusvuosien määrän, jonka se ottaa huomioon omassa eläkejärjestelmässään [henkilöstösääntöjen] liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti – –”
10 Komissio antoi 28.4.2004 tehdyllä päätöksellä C(2004) 1588, joka julkaistiin 9.6.2004 hallinnollisissa tiedotteissa nro 60, henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevien 11 ja 12 artiklan yleiset täytäntöönpanosäännökset, jotka koskevat eläkeoikeuksien siirtoa (jäljempänä vuoden 2004 yleiset täytäntöönpanosäännökset). Vuoden 2004 yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä viitataan kahteen vakuutusmatemaattisia arvoja koskevaan taulukkoon, jotka sisältyvät kahteen liitteeseen, joista liite 1 koskee vakuutusmatemaattisia arvoja (V1) siirrettävän vakuutusmatemaattisen arvon määrän henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 1 kohdan ja 12 artiklan mukaista laskentaa varten ja liite 2 koskee vakuutusmatemaattisia arvoja (V2) hyvitettävien palvelusvuosien lukumäärän henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaista laskentaa varten.
11 Vakuutusmatemaattiset arvot V1 ja V2, jotka lasketaan hakijan iän mukaan pyynnön esittämispäivänä ja henkilöstösääntöjen liitteessä XII vahvistettujen tekijöiden perusteella, ovat identtiset.
12 Komissio kumosi 3.3.2011 tekemällään päätöksellä vuoden 2004 yleiset täytäntöönpanosäännökset ja antoi vuoden 2011 yleiset täytäntöönpanosäännökset, jotka julkaistiin 28.3.2011 hallinnollisissa tiedotteissa nro 17.
13 Vuoden 2011 yleiset täytäntöönpanosäännökset tulivat voimaan 1.4.2011 ja niiden 9 artiklassa täsmennetään seuraavaa:
”Nämä yleiset täytäntöönpanosäännökset – – tulevat voimaan sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona ne on julkaistu [hallinnollisissa tiedotteissa].
Niillä kumotaan ja korvataan [vuoden 2004 yleiset täytäntöönpanosäännökset].
[Vuoden 2004 yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä] sovelletaan kuitenkin henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 1 kohdan ja 12 artiklan mukaisiin siirtoihin siinä tapauksessa, että tehtävät ovat päättyneet ennen [1.1.]2009. Niitä sovelletaan edelleen myös sellaisten virkamiesten asiakirjoihin, joiden henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 ja 3 kohdan mukainen siirtopyyntö on kirjattu ennen [1.1.] 2009.
Liitteessä 1 vahvistettuja muuntokertoimia – – sovelletaan [1.1.] 2009 alkaen. Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 8 artiklassa mainitun korkoprosentin mukauttamisen voimaantulo muuttaa ilman eri toimenpiteitä näitä muuntokertoimia.”
14 Vuoden 2004 yleisistä täytäntöönpanosäännöksistä poiketen vuoden 2011 yleisten täytäntöönpanosäännösten liitteessä 1 on yksi ainoa taulukko, johon sisältyvät sekä siirrettävän vakuutusmatemaattisen arvon määrän laskennassa että hyvitettävien palvelusvuosien lukumäärän laskennassa voimassa olevat vakuutusmatemaattiset arvot, joita kutsutaan vastedes ”muuntokertoimiksi”. Nämä muuntokertoimet, jotka myös lasketaan hakijan iän mukaan pyynnön tekohetkellä ja henkilöstösääntöjen liitteessä XII vahvistettujen tekijöiden perusteella, ovat korkeampia kuin vuoden 2004 yleisten täytäntöönpanosäännösten liitteissä 1 ja 2 olevat vakuutusmatemaattiset arvot V1 ja V2.
Tosiseikat
15 Kantaja, joka on komission virkamies, pyysi 3.11.2009 hänelle Belgian kansallisessa eläkelaitoksessa ennen komission palvelukseen tuloa karttuneiden eläkeoikeuksien siirtoa (jäljempänä siirtopyyntö).
16 Kantajalle osoitetulla 29.6.2010 päivätyllä ilmoituksella (jäljempänä ”ensimmäinen palvelusvuosien hyvittämistä koskeva ehdotus”) komission toimivaltainen yksikkö, tässä tapauksessa henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimiston eläkeyksikön siirtoja käsittelevä osa-alue (PMO) (jäljempänä PMO 4) vahvisti kantajan Belgiassa karttuneiden eläkeoikeuksien siirron seurauksena unionin eläkejärjestelmässä huomioon otettavien palvelusvuosien lukumääräksi 22 vuotta, 1 kuukausi ja 6 päivää. Pääoman ylijäämä, joka oli 12 531,41 euron suuruinen summa, jota ei voitu muuntaa henkilöstösääntöjen mukaisen eläkkeen palvelusvuosiksi, oli määrä maksaa kantajalle hänen eläkeoikeuksiensa lopullisen siirron yhteydessä. Ensimmäisessä palvelusvuosien hyvittämistä koskevassa ehdotuksessa täsmennettiin myös, että siinä tapauksessa, että henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä muutettaisiin, myönnettyä palvelusvuosien lukumäärää ei muutettaisi. Kantajalla oli kaksi kuukautta aikaa hyväksyä tai hylätä ensimmäinen palvelusvuosien hyvittämistä koskeva ehdotus.
17 Kantaja pyysi täsmennyksiä ensimmäisestä palvelusvuosien hyvittämistä koskevasta ehdotuksesta. Seurasi sähköpostikirjeenvaihtoa.
18 Sillä välin komission yksiköt olivat täsmentäneet 5.5.2010 päivätyllä henkilöstötiedotteella (jäljempänä 5.5.2010 päivätty tiedote), että ”ajantasaistetut [yleiset täytäntöönpanosäännökset] tul[isivat] voimaan sitä päivää [seuraavan] kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona ne on julkaistu hallinnollisissa tiedotteissa” ja että ”kaikki ennen [uusien yleisten täytäntöönpanosäännösten] voimaantulopäivää kirjatut siirtopyynnöt käsitel[täisiin] [vuoden 2004 yleisten täytäntöönpanosäännösten] mukaisesti”.
19 Lisäksi komission henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosaston pääjohtaja oli komission pääsihteerille sekä toimielimen kolmelle pääjohtajalle osoitetulla 25.5.2010 päivätyllä tiedotteella ilmoittanut, että ”eläkeoikeuksien siirtojärjestelmän paremman avoimuuden sekä suuremman oikeusvarmuuden varmistamiseksi [hän oli] päättänyt hyväksyä [yleisten täytäntöönpanosäännösten] muutetun version, jossa ei enää säädetä taannehtivasta vaikutuksesta.”
20 Samalla tavoin hallinnollisissa tiedotteissa 30.7.2010 julkaistussa henkilöstötiedotteessa (jäljempänä 30.7.2010 päivätty tiedote) komissio ilmoitti, että ”ajantasaistetut [yleiset täytäntöönpanosäännökset] tul[isivat] voimaan sitä päivää [seuraavan] kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona ne on julkaistu hallinnollisissa tiedotteissa” ja että ”kaikki ennen [tulevien yleisten täytäntöönpanosäännösten] voimaantuloa kirjatut siirtopyynnöt käsitel[täisiin] [vuoden 2004 yleisten täytäntöönpanosäännösten] mukaisesti”. Kyseisessä 30.7.2010 päivätyssä tiedotteessa täsmennettiin, että vuoden 2004 yleisten täytäntöönpanosäännösten muutos koskisi unionissa karttuneiden oikeuksien siirtoa kansalliseen eläkejärjestelmään ja jäsenvaltiossa karttuneiden oikeuksien siirtoa unionin eläkejärjestelmään.
21 PMO 4 pidensi 20.8.2010 päivätyllä sähköpostiviestillä ja kantajan pyynnöstä 30.9.2010 saakka määräaikaa, joka oli asetettu kantajalle kannanottoa varten ensimmäiseen palvelusvuosien hyvittämistä koskevaan ehdotukseen. Kantaja ei hyväksynyt eikä hylännyt muodollisesti ensimmäistä palvelusvuosien hyvittämistä koskevaa ehdotusta.
22 Komissio totesi 17.9.2010 päivätyssä henkilöstötiedotteessa (jäljempänä 17.9.2010 päivätty tiedote), että ”ennakoidakseen sitä, että komissio antaa henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevien 11 ja 12 artiklan uudet yleiset täytäntöönpanosäännökset”, ”lukuisat” virkamiehet olivat tehneet eläkeoikeuksiensa siirtopyyntöjä ja että PMO 4 oli siten kirjannut ”yli 10 000 pyyntöä” 1.1.2010 lukien. Kyseisessä 17.9.2010 päivätyssä tiedotteessa täsmennettiin kuitenkin, että ”huolimatta muun muassa hallinnon valitettavasta tiedotteesta vuoden 2010 toukokuussa, uusien [yleisten täytäntöönpanosäännösten] ja erityisesti uusien vakuutusmatemaattisten arvojen soveltamisessa o[li] noudatettava henkilöstösäännöissä säädettyjä sääntöjä ja erityisesti asetusta – – N:o 1324/2008 – –. Näin ollen [uusia yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä] o[li] välttämättä sovellettava kaikkiin sellaisiin [jäsenvaltiossa karttuneiden oikeuksien] siirtoihin [unionin eläkejärjestelmään], joita koskeva pyyntö oli tehty 1.1.2009 lähtien, ja kaikkiin [virkamiehen unionissa karttuneiden eläkeoikeuksien pääoman] siirtoihin [kansalliseen eläkejärjestelmään] kyseisestä ajankohdasta alkaen tapahtuvien lähtöjen osalta”. Lopuksi kyseisen 17.9.2010 päivätyn tiedotteen mukaan ”pieni määrä siirtoja, joista [oli] jo tehty siirtoa koskeva ehdotus tai joiden pääoman alkuperäinen kassa oli jo maksanut, käsitel[täisiin] asianmukaisesti. Asianomaisille kollegoille ilmoitet[taisiin] heidän siirtonsa etenemisestä henkilökohtaisesti kirjeitse mahdollisimman pian.”
23 PMO 4 ilmoitti 17.9.2010 päivätyn tiedotteen johdosta 28.9.2010 päivätyllä sähköpostiviestillä kantajalle, että komission ”[oli] tarkistettava [hänelle] tehtyä ehdotusta” soveltaakseen tulevia yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä, ”jotka tul[isivat] voimaan taannehtivasti 1.1.2009”.
24 Kantaja teki 17.12.2010 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen hallinnollisen valituksen, joka kohdistui 17.9.2010 päivättyyn tiedotteeseen. Tämä valitus hylättiin 12.4.2011 sillä perusteella, että 17.9.2010 päivätty tiedote ei sisältänyt kantajalle vastaista tointa.
25 Vuoden 2011 yleisten täytäntöönpanosäännösten antamisen jälkeen PMO 4 toimitti 24.5.2011 kantajalle toisen palvelusvuosien hyvittämistä koskevan ehdotuksen, jonka liitteenä olevassa tiedotteessa selitettiin, että uudella ehdotuksella ”kumo[ttiin] ja korva[ttiin]” ensimmäinen palvelusvuosien hyvittämistä koskeva ehdotus (jäljempänä toinen palvelusvuosien hyvittämistä koskeva ehdotus). Toisen palvelusvuosien hyvittämistä koskevan ehdotuksen mukaan ensimmäisessä palvelusvuosien hyvittämistä koskevassa ehdotuksessa huomioon otetut muuntokertoimet olivat ”vanhentuneet” ja ”vailla oikeudellista perustaa 1.1.2009 lukien”, koska tuona samana päivänä oli tullut voimaan asetuksessa N:o 1324/2008 määritelty korko. Tämä korko oli ollut yksi niiden muuntokertoimien laskentaan kuuluvista tekijöistä, joita käytetään muunnettaessa aikaisemmin karttuneet eläkeoikeudet hyvitettäväksi henkilöstösääntöjen mukaisen eläkkeen palvelusvuosien lukumääräksi. Näin ollen ensimmäinen palvelusvuosien hyvittämistä koskeva ehdotus oli ”katso[ttava] mität[tömäksi]”. Vuoden 2011 yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä vahvistettujen muuntokertoimien mukaisesti näin uudelleen laskettu hyvitettävien palvelusvuosien lukumäärä oli 17 vuotta ja 7 kuukautta.
26 Kantaja teki 3.6.2011 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen vuoden 2011 yleisistä täytäntöönpanosäännöksistä ja erityisesti niiden 9 artiklasta ja katsoi, että tällä säännöksellä loukataan taannehtivuuskiellon periaatetta.
27 Nimittävä viranomainen hylkäsi valituksen kantajan asianajajalle 29.7.2011 tiedoksiannetulla ja 28.7.2011 tehdyllä päätöksellä (jäljempänä valituksen hylkäämistä koskeva päätös) täsmennettyään ensin, että ”riippumatta siitä kysymyksestä, voi[tiinko] [vuoden 2011] yleiset täytäntöönpanosäännökset luokitella asianomaiselle virkamiehelle vastaiseksi toimeksi, [toista] [palvelusvuosien hyvittämistä koskevaa] ehdotusta – – tarkastel[tiin] asianomaiselle vastaisena toimena” ja että tämän vuoksi toinen palvelusvuosien hyvittämistä koskeva ehdotus ”o[li] tämän päätöksen kohteena”.
Asian käsittely ja asianosaisten vaatimukset
28 Virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 4.1.2012 jättämällään erillisellä asiakirjalla komissio esitti prosessinedellytyksiä koskevan väitteen työjärjestyksen 78 artiklan nojalla ja vaati väitteen ratkaisemista itse pääasiaa käsittelemättä.
29 Virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 27.1.2012 saapuneella asiakirjalla kantaja esitti huomautuksia komission esittämästä prosessinedellytyksiä koskevasta väitteestä.
30 Virkamiestuomioistuimen kirjaamo ilmoitti 25.5.2012 päivätyllä kirjeellä asianosaisille, että virkamiestuomioistuin oli päättänyt siirtää oikeudenkäyntiväitteen ratkaistavaksi pääasian yhteydessä.
31 Kantaja vaatii, että virkamiestuomioistuin
– kumoaa hallinnollisen valituksen hylkäämistä koskevan päätöksen
– kumoaa tarvittaessa toisen palvelusvuosien hyvittämistä koskevan ehdotuksen
– kumoaa vuoden 2011 yleiset täytäntöönpanosäännökset ja erityisesti niiden 9 artiklan ”tarvittaessa [SEUT] 277 artiklan mukaisesti”
– velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
32 Komissio vaatii, että virkamiestuomioistuin
– toteaa, ettei kannetta voida ottaa tutkittavaksi ja että se on joka tapauksessa perusteeton
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
33 Virkamiestuomioistuin pyysi prosessinjohtotoimena 28.1.2013 päivätyllä kirjeellä asianosaisia esittämään täsmennyksiä tietyistä niiden kirjelmiin sisältyvistä seikoista ja esittämään erilaisia asiakirjoja. Asianosaiset noudattivat näitä pyyntöjä virkamiestuomioistuimen ohjeiden mukaisesti.
34 Asia, joka oli alun perin annettu virkamiestuomioistuimen kolmannen jaoston käsiteltäväksi, siirrettiin virkamiestuomioistuimen täysistuntoon, mistä ilmoitettiin asianosaisille kirjaamon 7.2.2013 päivätyllä kirjeellä, joka sisälsi kutsun istuntoon ja suullista käsittelyä varten laaditun valmistelevan kertomuksen.
Oikeudellinen arviointi
Kanteen kohde
35 Ensimmäisessä vaatimuksessa kantaja vaatii kumoamaan hallinnollisen valituksen hylkäämistä koskevan päätöksen.
36 Tältä osin on muistutettava, että silloin kun valituksen hylkäämisestä tehty päätös on vailla itsenäistä sisältöä, muodollisesti tällaiseen päätökseen kohdistuvien kumoamisvaatimusten vaikutuksena on, että tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetaan toimi, josta valitus on tehty (asia 293/87, Vainker v. parlamentti, tuomio 17.1.1989, 8 kohta).
37 Vaikka hallinnollinen valitus käsiteltävässä asiassa kohdistuikin vuoden 2011 yleisiin täytäntöönpanosäännöksiin, nimittävä viranomainen tulkitsi 3.6.2011 tehtyä valitusta siten, että se kohdistuu ainoastaan toiseen palvelusvuosien hyvittämistä koskevaan ehdotukseen, mitä kantaja ei ole riitauttanut virkamiestuomioistuimessa.
38 Hallinnollisen valituksen hylkäämistä koskevalla päätöksellä kuitenkin pysytetään toinen palvelusvuosien hyvittämistä koskeva ehdotus. Tämän johdosta hallinnollisen valituksen hylkäämistä koskevaan päätökseen kohdistuvien vaatimusten on katsottava kohdistuvan toiseen palvelusvuosien hyvittämistä koskevaan ehdotukseen, joka on sitä paitsi toisen vaatimuksen kohteena.
39 Kolmannessa vaatimuksessa kantaja vaatii kumoamaan vuoden 2011 yleiset täytäntöönpanosäännökset ja erityisesti niiden 9 artiklan ”tarpeellisilta osin, – – tarvittaessa [SEUT] 277 artiklan mukaisesti”.
40 SEUT 277 artiklaan tehdystä viittauksesta ja kanteessa esitetystä seuraa, että todellisuudessa kantaja esittää kolmannessa vaatimuksessaan yleisesti sovellettavan säädöksen, joita vuoden 2011 yleiset täytäntöönpanosäännökset ovat, 9 artiklan lainvastaisuutta koskevan väitteen, joka – vaikka oletettaisiin sen olevan perusteltu – voi johtaa käsiteltävässä asiassa ainoastaan toisen palvelusvuosien hyvittämistä koskevan ehdotuksen kumoamiseen, mitä nimenomaan toisessa vaatimuksessa vaaditaan.
41 Edellä esitetyn vuoksi on syytä tutkia ainoastaan toisen palvelusvuosien hyvittämistä koskevan ehdotuksen kumoamista koskevat vaatimukset.
Oikeudenkäyntiväite
Asianosaisten lausumat
42 Komissio väittää, ettei kannetta voida ottaa tutkittavaksi, koska se kohdistuu toiseen palvelusvuosien hyvittämistä koskevaan ehdotukseen, joka ei ole kantajalle vastainen toimi.
43 Komission mukaan hallinnollisessa menettelyssä, joka koskee kansallisessa eläkejärjestelmässä karttuneiden eläkeoikeuksien siirtopyyntöjen käsittelyä, on useita vaiheita. Palvelusvuosien hyvittämistä koskeva ehdotus on kuitenkin ainoastaan yksi vaihe tässä menettelyssä.
44 Asianomaiselle osoitettuun ehdotukseen sisältyvä palvelusvuosien hyvittäminen tulee lopulliseksi vasta sen jälkeen, kun kansalliset tai kansainväliset eläkekassat ovat maksaneet eläkeoikeuksien nykyarvoistettua pääomaa vastaavat summat komission pankkitilille niin, että hyvittämistä koskeva päätös, joka on annettu virkamiehelle tiedoksi siirretyn pääoman saamisen jälkeen, on ainoa siirtopyynnön tehneelle virkamiehelle vastainen päätös.
45 Näissä olosuhteissa toinen palvelusvuosien hyvittämistä koskeva ehdotus on valmisteleva toimi, jonka tarkoitus on yksinomaan valmistella hyvittämistä koskevaa lopullista päätöstä.
46 Komissio on myös korostanut suullisessa käsittelyssä, että virkamiehen eläkeoikeudet eivät konkretisoidu palvelusvuosien hyvittämistä koskevassa ehdotuksessa varsinkaan, kun asianomainen ei ole sitä hyväksynyt, ja kyseisen ehdotuksen tekemisen ja menettelyn päättävän päätöksen tekemisen välissä siirretyn pääoman määrä ja näin ollen huomioon otettavien palvelusvuosien lukumäärä voivat muuttua. Komissio nojautuu tältä osin henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohtaan, jossa säädetään, että asianomainen toimielin määrittää ”siirretyn pääoman” perusteella niiden palvelusvuosien lukumäärän, jotka se ottaa huomioon unionin eläkejärjestelmässä aikaisemman palvelusajanjakson perusteella.
47 Kantaja sen sijaan katsoo, että oikeuskäytännön mukaan palvelusvuosien hyvittämistä koskeva ehdotus on asianomaiselle vastainen toimi riippumatta siitä, onko asianomainen virkamies hyväksynyt sen vai ei.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
48 Aluksi on muistutettava, että henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan mukaisella eläkeoikeuksien siirtojärjestelmällä, joka mahdollistaa koordinoinnin kansallisten järjestelmien ja unionin eläkejärjestelmän välillä, pyritään helpottamaan siirtymistä kansallisista julkisista tai yksityisen sektorin tehtävistä ja myös kansainvälisistä tehtävistä unionin hallinnon tehtäviin ja takaamaan siten se, että unionin palvelukseen voidaan valita mahdollisimman ammattitaitoista henkilöstöä, jolla on jo asianmukaista työkokemusta (yhdistetyt asiat C‑286/09 ja C‑287/09, Ricci, määräys 9.7.2010, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
49 Tässä yhteydessä oikeuskäytännössä on erityisesti katsottu, että palvelusvuosien hyvittämistä koskevat ehdotukset, jotka on toimitettu hyväksymistä varten virkamiehelle, ovat ”päätöksiä”, joiden vaikutus on kaksiulotteinen: yhtäältä niillä säilytetään asianomaisen virkamiehen lukuun alkuperäisessä oikeusjärjestyksessä niiden eläkeoikeuksien määrä, joka hänelle on karttunut vastaavassa eläkejärjestelmässä, ja toisaalta taataan unionin oikeusjärjestyksessä tiettyjen lisäedellytysten täyttyessä se, että unionin eläkejärjestelmässä otetaan huomioon nämä oikeudet (yhdistetyt asiat T‑90/07 P ja T‑99/07 P, Belgia ja komissio v. Genette, tuomio 18.12.2008, 91 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
50 Myös virkamiestuomioistuin oli jo katsonut, että palvelusvuosien hyvittämistä koskevat ehdotukset olivat luonteeltaan yksipuolisia toimia, jotka eivät vaadi mitään muuta toimenpidettä toimivaltaiselta toimielimeltä ja jotka ovat asianomaiselle virkamiehelle vastaisia. Päinvastaisessa tapauksessa tällaisia toimia ei olisi mahdollista sellaisinaan riitauttaa tai ne voisivat ainakin olla hallinnollisen valituksen tai kanteen kohteena ainoastaan sellaisen määrittelemättömänä ajankohtana tehtävän myöhemmän päätöksen jälkeen, jonka on tehnyt muu kuin nimittävä viranomainen. Tällä analyysillä ei kunnioitettaisi virkamiesten oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan eikä oikeusvarmuuden vaatimuksia, jotka kuuluvat luonnostaan henkilöstösäännöissä säädettyihin määräaikasääntöihin (asia F‑17/07, Pouzol v. tilintarkastustuomioistuin, määräys 10.10.2007, 52 ja 53 kohta).
51 Lopuksi tämä oikeuskäytännön linja on myös vahvistettu virkamiestuomioistuimen asiassa F-122/10, Cocchi ja Falcione vastaan komissio, 11.12.2012 antamalla tuomiolla (josta on vireillä valitus Euroopan unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T‑103/13 P, 37–39 kohta), jossa virkamiestuomioistuin katsoi, että palvelusvuosien hyvittämistä koskeva ehdotus oli asianomaiselle virkamiehelle vastainen toimi.
52 Tämän tuomion 49–51 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä seuraa loppujen lopuksi, että palvelusvuosien hyvittämistä koskeva ehdotus, jonka komission toimivaltaiset yksiköt esittävät virkamiehen hyväksyttäväksi edellä kuvatun monivaiheisen eläkeoikeuksien siirtoa koskevan hallinnollisen menettelyn yhteydessä, on toimielimelle ex lege annetun sidotun harkintavallan nojalla tehty yksipuolinen toimi, joka on irrotettavissa menettelyllisestä kehyksestä, jossa se tapahtuu, sillä se perustuu suoraan yksilölliseen oikeuteen, joka henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdassa nimenomaisesti annetaan virkamiehille ja toimihenkilöille heidän tullessaan unionin palvelukseen.
53 Tämän sidotun toimivallan käyttäminen nimittäin velvoittaa komission laatimaan palvelusvuosien hyvittämistä koskevan ehdotuksen, joka perustuu kaikkiin merkityksellisiin tietoihin, jotka sen on saatava asianomaisilta kansallisilta tai kansainvälisiltä viranomaisilta nimenomaan viimeksi mainittujen ja komission yksiköiden välisen läheisen koordinoinnin ja lojaalin yhteistyön puitteissa. Näin ollen ei voida katsoa, että tällainen palvelusvuosien hyvittämistä koskeva ehdotus osoittaa toimielimen yksiköiden osalta ”pelkkää aikomusta” antaa tietoja asianomaiselle virkamiehelle odotettaessa tosiasiassa hänen hyväksyntäänsä sekä sen jälkeen pääoman maksamista, joka mahdollistaa hyvityksen toteuttamisen. Tällainen ehdotus merkitsee päinvastoin toimielimen antamaa välttämättöntä sitoumusta panna asianmukaisesti täytäntöön virkamiehen eläkeoikeuksien siirtoa koskeva oikeus, jota tämä on käyttänyt siirtopyynnön tehdessään. Nykyarvoistetun pääoman siirto unionin eläkejärjestelmään puolestaan merkitsee kansallisille tai kansainvälisille viranomaisille kuuluvan erillisen velvollisuuden täytäntöönpanoa ja se on välttämätön eläkeoikeuksien siirtoa unionin eläkejärjestelmän kassoihin koskevan koko menettelyn loppuun saattamiseksi.
54 Sidotun harkintavallan käyttö henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan täytäntöön panemiseksi velvoittaa myös komissiota toimimaan tarvittavalla huolellisuudella, jotta henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan soveltamista koskevan pyynnön tehnyt virkamies voi antaa hyväksyntänsä palvelusvuosien hyvittämistä koskevaan ehdotukseen kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisena sekä henkilöstösääntöjen mukaisessa eläkkeessä huomioon otettavien palvelusvuosien lukumäärän määrittämistä koskevassa laskennassa tarpeellisten osatekijöiden osalta että tämän laskennan yksityiskohtaisten sääntöjen osalta ”siirtopyynnön tekopäivänä”, kuten henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdassa täsmennetään. Tässä säännöksessä nimittäin säädetään, että toimielin, jonka palveluksessa virkamies on, ”määrittää” yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä huomioon otettavan ”palvelusvuosien lukumäärän” ottaen huomioon virkamiehen peruspalkka, ikä ja muuntokurssi siirtopyynnön tekopäivänä.
55 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että palvelusvuosien hyvittämistä koskeva ehdotus on sellaiselle virkamiehelle vastainen toimi, joka on tehnyt eläkeoikeuksiensa siirtopyynnön.
56 Tätä päätelmää tukevat myös jäljempänä esitettävät seikat.
57 Ensinnäkin vuoden 2011 yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä vahvistetaan aikaisempi palvelusvuosien hyvittämistä koskeviin ehdotuksiin sisältyvissä ehdoissa ilmaistu käytäntö, kun niiden 8 artiklassa säädetään tästä lähtien nimenomaisesti, että hyväksyntä, joka virkamiestä pyydetään antamaan palvelusvuosien hyvittämistä koskevaan ehdotukseen, on ”peruuttamaton”, kun se on kerran annettu. Virkamiehen antaman hyväksynnän peruuttamattomuus on perusteltua ainoastaan, jos komissio on puolestaan toimittanut asianomaiselle ehdotuksen, jonka sisältö on laskettu ja esitetty kaikella vaaditulla huolellisuudella ja joka sitoo komissiota niin, että se velvoittaa komissiota jatkamaan siirtomenettelyä tältä pohjalta siinä tapauksessa, että asianomainen on antanut hyväksyntänsä.
58 Toiseksi palvelusvuosien hyvittämistä koskeva ehdotus tehdään lähtökohtaisesti sellaisen laskentamenetelmän perusteella, joka on sama kuin menetelmä, jota sovelletaan sinä ajankohtana, kun alkuperäisten kansallisten tai kansainvälisten eläkekassojen lopullisesti siirtämä pääoma saapuu unionin eläkejärjestelmään kokonaisuudessaan.
59 Palvelusvuosien hyvittämistä koskevan ehdotuksen päivämäärän ja pääoman lopullisen saamisen ajankohdan välisenä aikana voisi mahdollisesti korkeintaan muuttua kyseessä oleva rahamäärä, koska nykyarvoistetun siirrettävän pääoman määrä siirtopyynnön tekopäivänä voi olla muu kuin pääoman määrä varsinaisella siirtohetkellä riippuen esimerkiksi muuntokurssien vaihteluista. Jopa viimeksi mainitussa tapauksessa, joka voi sitä paitsi koskea ainoastaan muissa valuutoissa kuin euroissa ilmaistujen pääomien siirtoja, näihin molempiin arvoihin sovellettu laskutapa on itse asiassa sama.
60 Kolmanneksi komission väite, jonka mukaan ainoastaan hyvittämistä koskeva päätös, joka on tehty kyseessä olevan pääoman lopullisen saamisen jälkeen, on asianomaiselle virkamiehelle vastainen toimi, on selvästi ristiriidassa eläkeoikeuksien siirtoa koskevan hallinnollisen menettelyn tarkoituksen kanssa. Tämän menettelyn tarkoituksena on nimenomaan tehdä asianomaiselle virkamiehelle mahdolliseksi päättää kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisena ja ennen kuin hänen kaikkia eläkemaksujaan vastaava pääoma siirretään lopullisesti unionin eläkejärjestelmään, onko hänelle edullisempaa yhdistää kaikki aikaisemmat eläkeoikeutensa unionin virkamiehenä kartuttamiinsa eläkeoikeuksiin vai päinvastoin säilyttää kyseiset oikeudet kansallisessa oikeusjärjestyksessä (ks. em. asia Belgia ja komissio v. Genette, tuomion 91 kohta). Komission väite nimittäin pakottaisi asianomaisen virkamiehen riitauttamaan sen, millä tavalla komission yksiköt ovat laskeneet niiden hyvitettävien palvelusvuosien lukumäärän, joihin hänellä on oikeus, vasta sen jälkeen, kun alkuperäiset kansalliset tai kansainväliset eläkekassat ovat lopullisesti siirtäneet pääoman komissiolle, mikä tekisi käytännössä tyhjäksi virkamiehelle henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdassa annetun sen oikeuden keskeisen sisällön, jonka mukaan hän voi päättää siirtää eläkeoikeutensa tai säilyttää ne alkuperäisissä kansallisissa tai kansainvälisissä eläkekassoissa.
61 Lopuksi ja neljänneksi ei voida väittää komission tapaan, että palvelusvuosien hyvittämistä koskevat ehdotukset ovat ainoastaan valmistelevia toimia sillä perusteella, että henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdassa säädetään, että palvelusvuosien lukumäärä lasketaan ”siirretyn pääoman” perusteella.
62 Tältä osin on aluksi muistutettava, että henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan sanamuodosta ilmenee, että asianomainen toimielin ”määrittää” ensin palvelusvuosien lukumäärän ”yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä – – ottaen huomioon virkamiehen peruspalkka, ikä ja muuntokurssi siirtopyynnön tekopäivänä” ja että se ottaa tämän jälkeen huomioon näin määritetyn palvelusvuosien lukumäärän unionin eläkejärjestelmässä ”siirretyn pääoman” perusteella.
63 Kyseinen sanamuoto vahvistetaan vuoden 2004 yleisten täytäntöönpanosäännösten 7 artiklassa ja vuoden 2011 yleisten täytäntöönpanosäännösten 7 artiklassa. Näiden molempien artiklojen 1 kohdan sanamuodon mukaan nimittäin huomioon otettavien palvelusvuosien lukumäärä lasketaan ”karttuneita oikeuksia edustavan siirrettävän määrän perusteella – – vähennettynä määrällä, joka edustaa siirtopyynnön kirjaamispäivän ja varsinaisen siirtopäivän välistä pääoman uudelleenarvostusta”.
64 Vuosien 2004 ja 2011 yleisten täytäntöönpanosäännösten 7 artiklojen 2 kohdassa sen sijaan täsmennetään, että huomioon otettavien palvelusvuosien lukumäärä ”lasketaan tämän jälkeen – – siirretyn määrän perusteella” saman kohdan ensimmäiseen luetelmakohtaan sisältyvän matemaattisen kaavan mukaisesti.
65 Edellä mainituista säännöksistä ilmenee näin ollen, että palvelusvuosien hyvittämistä koskevat ehdotukset lasketaan siirrettävän määrän perusteella pyynnön kirjaamispäivänä, sellaisena kuin toimivaltaiset kansalliset tai kansainväliset viranomaiset ovat sen ilmoittaneet komission yksiköille, vähennettynä tarvittaessa määrällä, joka vastaa siirtopyynnön kirjaamispäivän ja varsinaisen siirtopäivän välistä pääoman uudelleenarvostusta, koska unionin eläkejärjestelmän ei tarvitse maksaa tätä rahallista erotusta.
66 Kaikista edellä esitetyistä seikoista seuraa, että toinen palvelusvuosien hyvittämistä koskeva ehdotus on asianomaiselle vastainen toimi ja että kumoamisvaatimukset on siis otettava tutkittavaksi. Näin ollen komission esittämä oikeudenkäyntiväite on hylättävä.
Asiakysymys
67 Kantaja vetoaa toiseen palvelusvuosien hyvittämistä koskevaan ehdotukseen kohdistuvien kumoamisvaatimustensa tueksi yhteen ainoaan kanneperusteeseen, joka koskee ”henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan [ja] henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 26 artiklan 4 kohdan rikkomista, saavutettujen oikeuksien loukkaamista sekä oikeusvarmuuden ja taannehtivuuskiellon periaatteiden loukkaamista [ja] ilmeistä arviointivirhettä”.
Asianosaisten lausumat
68 Kantaja väittää, että henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdassa asetetaan komissiolle velvollisuus antaa ensin uudet yleiset täytäntöönpanosäännökset, jos se haluaa muuttaa vakuutusmatemaattisia arvoja, joita sovelletaan jäsenvaltiossa karttuneiden eläkeoikeuksien siirtoa unionin eläkejärjestelmään koskeviin pyyntöihin (jäljempänä siirto ”sisään”). Komissio kuitenkin antoi uudet yleiset täytäntöönpanosäännökset vasta 3.3.2011. Ennen tätä päivämäärää voimassa olleet vuoden 2004 yleiset täytäntöönpanosäännökset ovat siis ainoat siirtopyyntöön sovellettavat säännökset.
69 Asetuksen N:o 1324/2008 voimaantulolla 1.1.2009 ei ole vaikutusta hyvitettävien palvelusvuosien lukumäärän laskemisessa sovellettaviin korkoihin. Tällä asetuksella on nimittäin muutettu henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 8 artiklassa säädettyä korkoprosenttia, jota käytetään yksinomaan siirrettäessä kansalliseen eläkejärjestelmään vakuutusmatemaattinen arvo eli virkamiehen unionissa karttuneiden eläkeoikeuksien pääoma (jäljempänä siirto ”ulos”), eikä sitä siis sovelleta ”sisään” tapahtuviin siirtoihin.
70 Sitä paitsi missään henkilöstösääntöjen tai asetuksen N:o 1324/2008 säännöksessä ei velvoiteta soveltamaan suoraan asetuksessa N:o 1324/2008 vahvistettua korkoprosenttia, kun kyseessä on hyvitettävien palvelusvuosien lukumäärän laskeminen siirron tapahtuessa ”sisään”.
71 Kantajan mukaan henkilöstösääntöjen 83 a artiklan 3 kohtaan perustuvan viiden vuoden välein tehtävän vakuutusmatemaattisen arvioinnin mukaisesti asetuksella N:o 1324/2008 voitiin mukauttaa tyhjentävästi ainoastaan unionin eläkejärjestelmään maksettavan eläkemaksun määrää ja kyseisen asetuksen 2 artiklassa tarkoitetuissa säännöksissä säädettyä korkoprosenttia. Neuvosto on näin ollen näillä toimenpiteillä ”käyttänyt loppuun” kaikki sille henkilöstösääntöjen 83 a artiklassa myönnetyt etuoikeudet. Neuvostolla ei ollut oikeutta tehdä mitä tahansa päätöstä, joka vaikuttaa henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun laskentaan.
72 Sitä paitsi neuvoston päättämää korkoprosentin muutosta ei voida väistämättä soveltaa samanaikaisesti kaikkiin vakuutusmatemaattisiin laskelmiin.
73 Kantaja korostaa myös, että hänen oikeutensa konkretisoituivat siirtopyynnön tekopäivänä, toisin sanoen 3.11.2009, ja ne piti siis määrittää kyseisenä ajankohtana ainoastaan voimassa olleiden vuoden 2004 yleisten täytäntöönpanosäännösten mukaisesti.
74 Lopuksi kantaja katsoo, että vuoden 2011 yleisten täytäntöönpanosäännösten taannehtiva soveltaminen oli ”ennalta odottamatonta”. Henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosaston pääjohtajan 25.5.2010 päivätyssä tiedotteessa ja 30.7.2010 päivätyssä tiedotteessa ilmoitettiin, ettei uusia sääntöjä sovellettaisi taannehtivasti.
75 Komissio vastaa puolestaan, että vaikka asetuksella N:o 1324/2008 ei voitu muuttaa henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohtaa, koska tässä säännöksessä ei mainita vakuutusmatemaattisen arvon laskennassa käytettävää korkoprosenttia, henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä sitä vastoin käytetään muuntokertoimia, jotka komission mukaan ”määräytyvät suoraan [henkilöstösääntöjen] liitteessä VIII olevaan 8 artiklaan sisältyvän korkoprosentin perusteella”.
76 Komissio katsoo, että henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 8 artiklassa säädetyn korkoprosentin muutos, joka johtui asetuksen N:o 1324/2008 voimaantulosta 1.1.2009, olisi siis johtanut ”väistämättä” samana päivänä kyseisten muuntokertoimien muuttumiseen. Vuoden 2004 yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä säädetyt muuntokertoimet olivat siten ”vanhentuneet” ja jääneet vaille oikeudellista perustaa 1.1.2009 riippumatta vuoden 2004 yleisten täytäntöönpanosäännösten muodollisesta ja kontekstuaalisesta kumoamisesta.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
77 Aluksi on todettava, että ilmeistä arviointivirhettä koskevaa väitettä ei perustella mitenkään, koska yhtään argumenttia ei ole esitetty sen tueksi. Se on näin ollen hylättävä työjärjestyksen 35 artiklan 1 kohdan e alakohdan perusteella.
78 Kantaja esittää ainoan kanneperusteensa yhteydessä vuoden 2011 yleisten täytäntöönpanosäännösten 9 artiklan kolmannen kohdan viimeisen virkkeen sekä 9 artiklan neljännen kohdan ensimmäisen virkkeen lainvastaisuutta koskevan väitteen. Kantajan mukaan näissä vuoden 2011 yleisten täytäntöönpanosäännösten säännöksissä säädetään, että vuoden 2011 yleisten täytäntöönpanosäännösten liitteeseen 1 sisältyviä muuntokertoimia, jotka on vahvistettu asetuksen N:o 1324/2008 mukaisesti, sovelletaan kyseisen asetuksen voimaantulopäivästä 1.1.2009 lukien, vaikka kyseisenä ajankohtana vuoden 2004 yleisten täytäntöönpanosäännösten liitteeseen 2, jossa vahvistettiin erilaiset 1.5.2004 lukien sovellettavat muuntokertoimet, ei ollut tehty mitään muodollista muutosta. Kantaja väittää, että tällainen muodollinen muutos oli henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti välttämätön ja että vuoden 2011 yleisten täytäntöönpanosäännösten liitteessä 1 vahvistettujen uusien muuntokertoimien soveltaminen 1.1.2009 taannehtivasti myös sellaisten virkamiesten ja toimihenkilöiden asiakirjoihin, joiden pyyntö eläkeoikeuksien siirtämisestä ”sisään” oli tehty ennen kyseistä päivää, on vastoin oikeusvarmuuden ja taannehtivuuskiellon periaatetta.
79 Esittääkseen oikeudellisen perustan vuoden 2011 yleisten täytäntöönpanosäännösten 9 artiklan kolmannelle ja neljännelle kohdalle komissio väittää pääasiallisesti, että asetuksen N:o 1324/2008 2 artikla aiheutti vuoden 2004 yleisten täytäntöönpanosäännösten mitättömyyden ja jätti ne automaattisesti vaille oikeudellista perustaa huomioon otettavien palvelusvuosien lukumäärän laskutavan osalta.
– Asetuksen N:o 1324/2008 vaikutus vuoden 2004 yleisiin täytäntöönpanosäännöksiin
80 Asetuksen N:o 1324/2008 2 artiklan sanamuodosta ilmenee, että sillä on ainoastaan kaksi kohdetta, kun kysymys on unionin virkamiehistä ja muusta henkilöstöstä.
81 Ensimmäinen koskee unionin palvelukseen aikaisemman palvelusajanjakson suorittamisen jälkeen uudelleen tulevan virkamiehen eläkeoikeuksien laskennassa sovellettavan koron määrittämistä henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 4 artiklan 1 kohdassa. Tällä kohteella ei näytä suoralta kädeltä olevan merkitystä käsiteltävässä asiassa.
82 Toinen koskee vanhuuseläkkeen ”vakuutusmatemaattisen arvon” määrittämisessä käytettävää korkoa. On kuitenkin todettava, että tätä käsitettä käytetään henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 1 kohdassa ”ulos” tapahtuvien siirtojen osalta, ei samassa liitteessä olevan 11 artiklan 2 kohdassa ”sisään” tapahtuvien siirtojen osalta.
83 On nimittäin muistutettava, että henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 11 artiklassa vahvistetaan selvä ero yhtäältä siirron ”ulos”, jota 1 kohta koskee, ja toisaalta siirron ”sisään”, jota 2 kohta koskee, välillä.
84 Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 1 kohdassa säädetään ”ulos” tapahtuvasta siirrosta, että asianomaisella virkamiehellä on oikeus siirtää ”unionilta saamiaan vanhuuseläkeoikeuksia varsinaisena siirtopäivänä vastaava vakuutusmatemaattinen arvo”. Sitä vastoin saman artiklan 2 kohdassa säädetään ”sisään” tapahtuvasta siirrosta, että asianomaisella virkamiehellä on mahdollisuus suorituttaa unionille ”varsinaisen siirtohetken mukaan [nykyarvoistettu] pääoma, joka edustaa hänen [kansallisessa tai kansainvälisessä järjestelmässä, johon hän siihen saakka kuului,] kartuttamiaan eläkeoikeuksia”. Siinä tapauksessa, että kyseessä on siirto ”ulos”, siirrettävä rahasumma on unionissa karttuneiden oikeuksien ”vakuutusmatemaattinen arvo”; siinä tapauksessa, että kyseessä on siirto ”sisään”, siirrettävä rahasumma on ”[nykyarvoistettu] pääoma”, toisin sanoen rahamäärä, joka edustaa tosiasiallisesti kyseisen virkamiehen aikaisempia palveluksia suorittamalla kyseessä olevassa kansallisessa tai kansainvälisessä eläkejärjestelmässä kartuttamia eläkeoikeuksia, sellaisena kuin se on nykyarvoistettu henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla varsinaisen siirtohetken mukaan (ks. vastaavasti asia C‑166/12, Časta, tuomio 5.12.2013, 26 kohta).
85 Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”vakuutusmatemaattinen arvo” ja saman artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ”[nykyarvoistettu] pääoma” ovat kaksi erillistä oikeudellista käsitettä, jotka kumpikin kuuluvat toisistaan riippumattomiin järjestelmiin.
86 ”Vakuutusmatemaattinen arvo” nimittäin esiintyy henkilöstösääntöoikeudessa itsenäisenä käsitteenä, joka on ominainen unionin eläkejärjestelmälle. Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 8 artiklassa olevan määritelmän mukaan sillä ”tarkoitetaan virkamiehelle kertyvien [vanhuuseläke-]etuuksien pääoma-arvoa, joka on laskettu [henkilöstösääntöjen] liitteessä XII olevassa 9 artiklassa mainitun kuolevuustaulukon ja 3,1 prosentin vuotuisen koron perusteella, jota voidaan tarkistaa [henkilöstösääntöjen] liitteessä XII olevassa 10 artiklassa säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan”. Viimeisin henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 8 artiklassa tarkoitetun korkoprosentin tarkistus on toteutettu henkilöstösääntöjen liitteessä XII olevan 10 artiklan nojalla nimenomaan asetuksella N:o 1324/2008, jolla korkoprosentti alennettiin 3,5 prosentista 3,1 prosenttiin.
87 ”Nykyarvoistettua pääomaa” ei sen sijaan määritellä henkilöstösäännöissä, joissa ei myöskään mainita sen laskutapaa sen vuoksi, että sen laskeminen ja tämän laskemisen valvontaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt kuuluvat, kuten oikeuskäytännössä vakiintuneesti täsmennetään, yksinomaan asianomaisten kansallisten tai kansainvälisten viranomaisten toimivaltaan (em. asia Belgia ja komissio v. Genette, tuomion 56 ja 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
88 Komissio väittää kuitenkin, että vakuutusmatemaattinen arvo on myös ”laskentamenetelmä”, jota ei pitäisi käyttää siinä ominaisuudessa ainoastaan siirroissa ”ulos” silloin, kun rahasummat lähtevät unionin eläkejärjestelmän kassoista jäsenvaltion tai kansainvälisen järjestön eläkejärjestelmän kassaan, vaan myös ”sisään” tapahtuvassa siirrossa silloin, kun rahasummat päinvastoin tulevat unionin eläkejärjestelmän kassoihin.
89 Vakuutusmatemaattista arvoa sovellettaisiin siis laskentamenetelmänä komission mukaan molempiin vanhuuseläkeoikeuksien siirtotilanteisiin. Komissio korostaa tältä osin, että henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdassa säädetään vuoden 2004 henkilöstösääntöuudistuksesta lähtien uudesta asianomaisille kansallisille viranomaisille asetetusta edellytyksestä, toisin sanoen, että unionin palvelukseen tulleen virkamiehen suorittamia kaikkia maksuja vastaava pääoma on ”varsinaisen siirtohetken mukaan [nykyarvoistettu]” pääoma. Komission mukaan tämä uusi edellytys, siltä osin kuin siitä säädetään henkilöstösäännöissä, luo asianomaisille kansallisille viranomaisille velvollisuuden nykyarvoistaa pääoma henkilöstösäännöissä mainittujen tekijöiden mukaan, joihin kuuluu korkoprosentti, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella N:o 1324/2008.
90 Komission väite ei ole kuitenkaan oikeudellisesti perusteltu.
91 Oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että siirtoa ”sisään” koskeva järjestelmä sisältää kaksi erillistä hallinnollista vaihetta. Ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu nykyarvoistetun pääoman vahvistaminen sitä eläkejärjestelmää hallinnoivien kansallisten tai kansainvälisten viranomaisten toimesta, johon asianomainen on kuulunut unionin palvelukseen tuloonsa saakka. Tämä vaihe kokonaisuudessaan kuuluu toimivaltaisten kansallisten tai kansainvälisten viranomaisten toimivaltaan. Toinen vaihe sitä vastoin käsittää kyseisten kansallisten tai kansainvälisten viranomaisten siten määrittämän nykyarvoistetun pääoman muuntamisen unionin asianomaisen toimielimen toimesta unionin eläkejärjestelmässä huomioon otettaviksi palvelusvuosiksi unionin eläkejärjestelmälle ominaisten sääntöjen perusteella, mukaan lukien säännöt, jotka sisältyvät yleisiin täytäntöönpanosäännöksiin, jotka kunkin toimielimen on annettava ”sisään” tapahtuvien siirtojen osalta (ks. vastaavasti em. asia Belgia ja komissio v. Genette, tuomion 56 ja 57 kohta).
92 Molemmat päätökset, joista ensimmäinen koskee nykyarvoistetun pääoman määrittämistä ja toinen kyseisten varojen muuntamista palvelusvuosiksi, tehdään näin ollen kahdessa erillisessä oikeusjärjestyksessä ja ne kumpikin kuuluvat kunkin oikeusjärjestyksen oman tuomioistuinvalvonnan alaisuuteen (asia T‑204/01, Lindorfer v. neuvosto, tuomio 18.3.2004, 28–31 kohta).
93 Se seikka, että henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdassa on säädetty vuoden 2004 henkilöstösääntöuudistuksesta lähtien, että kansallisten tai kansainvälisten viranomaisten on nykyarvoistettava varsinaisen siirtohetken mukaan pääoma, joka vastaa unionin palvelukseen tulleen virkamiehen tai toimihenkilön suorittamia kaikkia maksuja, sisältää tosin kyseisille viranomaisille asetetun velvollisuuden muttei kuitenkaan merkitse tätä koskevan nimenomaisen säännöksen puuttuessa sitä, että kyseisen nykyarvoistamisen olisi tapahduttava ”ulos” tapahtuville siirroille vahvistetulla tavalla. Sitä vastoin, kuten unionin tuomioistuin katsoi edellä mainitussa asiassa Časta antamansa tuomion 25 ja 26 kohdassa, jäsenvaltioilla on vapaus soveltaa joko niin sanottua ”vakuutusmatemaattiseen arvoon” perustuvaa menetelmää tai niin sanottua ”kiinteämääräiseen takaisinostoarvoon” perustuvaa menetelmää taikka edelleen muita menetelmiä.
94 Näin ollen, kun kyseessä on ensinnäkin toimivaltaisten kansallisten tai kansainvälisten viranomaisten suorittama nykyarvoistetun pääoman laskenta ”sisään” tapahtuvaa siirtoa varten, tämä pääoma määritetään sovellettavan kansallisen oikeuden perusteella ja kyseisessä oikeudessa määriteltyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan tai kansainvälisen järjestön osalta sen omien sääntöjen mukaan, ei henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 8 artiklan perusteella ja tässä säännöksessä vahvistetun korkoprosentin mukaan. Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on sitä paitsi todennut näin edellä mainitussa asiassa Belgia ja komissio vastaan Genette antamansa tuomion 57 kohdassa, kun se täsmensi, että jos kyseessä on ”sisään” tapahtuva siirto, siirrettävien eläkeoikeuksien määrän laskentaa koskeva päätös tehdään toimivaltaisessa kansallisessa oikeusjärjestyksessä ja se kuuluu ainoastaan kansallisten tuomioistuinten valvonnan alaisuuteen (ks. vastaavasti em. asia Časta, tuomion 24 kohta).
95 Tästä seuraa, että asetuksen N:o 1324/2008 2 artiklaa ei tarvitse ottaa huomioon virkamiehen tai toimihenkilön ennen unionin palvelukseen tuloaan kartuttamia eläkeoikeuksia vastaavan pääoman laskentamenetelmän osatekijänä ja ettei asianomaisten kansallisten tai kansainvälisten viranomaisten tarvitse ottaa sitä välttämättä huomioon, kun ne nykyarvoistavat pääoman, joka niiden on siirrettävä.
96 Toiseksi, kun kyseessä on asianomaisen toimielimen yksiköiden suorittama unionin eläkejärjestelmässä huomioon otettavien hyvitettävien palvelusvuosien lukumäärän laskenta, joka on nykyarvoistetun pääoman laskennasta erillinen laskenta, kuten tämän tuomion 91–93 kohdasta ilmenee, on todettava, ettei ”sisään” tapahtuvia siirtoja koskevassa henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdassa eikä missään muussa henkilöstösääntöjen säännöksessä säädetä nimenomaisesti velvollisuudesta soveltaa unionin eläkejärjestelmässä hyvitettävien palvelusvuosien lukumäärän laskennassa tässä samassa liitteessä olevassa 8 artiklassa tarkoitettua korkoprosenttia. Tästä seuraa, että komission väite, jonka mukaan muuntokertoimet ”sisään” tapahtuvissa siirroissa ”määräytyisivät suoraan” henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevaan 8 artiklaan sisältyvän korkoprosentin perusteella, ei perustu mihinkään henkilöstösääntöjen säännökseen.
97 Sitä paitsi neuvosto ei voi henkilöstösääntöjen 83 a artiklan perusteella annetun täytäntöönpanoasetuksen kautta supistaa henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan soveltamisalaa asettamalla kyseenalaiseksi itsenäisyyden, jonka unionin lainsäätäjä on myöntänyt tässä säännöksessä toimielimille antaessaan niille oikeuden määrittää yleisten täytäntöönpanosäännösten kautta hyvitettävien palvelusvuosien lukumäärän ”sisään” tapahtuvissa siirroissa.
98 Vuoden 2004 yleisten täytäntöönpanosäännösten 7 artiklan 2 kohdassa viitataan tosin unionin eläkejärjestelmään tosiasiallisesti siirretyn pääoman perusteella huomioon otettavien palvelusvuosien lukumäärän laskemiseksi vuoden 2004 yleisten täytäntöönpanosäännösten liitteen 2 taulukossa säädettyihin vakuutusmatemaattisiin arvoihin V2, jotka kyseisen liitteen 2 nojalla puolestaan ”lasketaan henkilöstösääntöjen liitteessä XII säädettyjen parametrien perusteella”. Näihin parametreihin sisältyy henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 8 artiklassa vahvistettu korkoprosentti.
99 Vuoden 2004 yleisten täytäntöönpanosäännösten liitteessä 2 kuitenkin esitetään vakuutusmatemaattiset arvot, sellaisina kuin ne on laskettu nimenomaan henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 8 artiklassa säädetyn 3,5 prosentin koron perusteella ennen sen muuttamista asetuksella N:o 1324/2008. Komissio otti huomioon nimenomaan nämä arvot ensimmäisen palvelusvuosien hyvittämistä koskevan ehdotuksen laatimista varten, vaikka henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevaa 8 artiklaa oli sillä välin muutettu asetuksella N:o 1324/2008.
100 Tässä tilanteessa henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanon yhteydessä ja erityisesti ”sisään” tapahtuvaa siirtoa koskevien muuntokertoimien ajantasaistamiseksi asetuksen N:o 1324/2008 voimaantulon seurauksena henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 8 artiklassa säädettyyn uuteen 3,1 prosentin korkoon nähden komission tehtävänä oli kyseisen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jossa viitataan yleisiin täytäntöönpanosäännöksiin sen täytäntöönpanon osalta, ja myös oikeusvarmuuden periaatteen mukaisesti muuttaa vuoden 2004 yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä ja vahvistaa uusi vakuutusmatemaattisia arvoja koskeva taulukko. Komissio on lisäksi tehnyt juuri näin antaessaan vuoden 2011 yleiset täytäntöönpanosäännökset, joiden liitteenä ovat uudet vakuutusmatemaattiset arvot, joita kutsutaan viimeksi mainituissa yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä ”muuntokertoimiksi” hyvitettävien palvelusvuosien laskentaa varten.
101 On syytä lisätä, että henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 8 artiklan, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksen N:o 1324/2008 voimaantulon seurauksena, soveltaminen ”sisään” tapahtuviin siirtoihin voitaisiin tehdä mahdolliseksi ainoastaan yleisten täytäntöönpanosäännösten kautta, joiden antaminen on toimielinten tehtävänä henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kyseisen 8 artiklan sovellettavuus tässä tapauksessa perustuu viittaukseen ”henkilöstösääntöjen liitteessä XII säädettyihin tekijöihin”, jotka sisältyvät vuoden 2004 yleisten täytäntöönpanosäännösten liitteen 2 otsikkoon, ja näin on siltä osin kuin itse kyseisessä liitteessä XII olevan 1 artiklan 2 kohdassa, 10 artiklan 2 kohdassa ja 12 artiklassa viitataan henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 8 artiklassa mainittuun korkoprosenttiin. Vuoden 2004 yleisten täytäntöönpanosäännösten liitteen 2 otsikolla on kuitenkin selventävää merkitystä sen laskentamenetelmän osalta, jonka komissio on omaksunut sille henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdassa myönnetyn täytäntöönpanovallan nojalla, ja sitä voidaan käyttää ainoastaan vakuutusmatemaattisia arvoja koskevaan taulukkoon sisältyvien säännösten tulkinnassa (ks. direktiivin artiklan otsikon normatiivisen arvon osalta asia C‑144/00, Hoffmann, tuomio 3.4.2003, 37–40 kohta). Sitä paitsi tällaiset hajanaiset viittaukset, jotka ovat lisäksi vaikeaselkoisia, eivät voi olla ratkaisevia kyseessä olevaan vakuutusmatemaattisia arvoja koskevaan taulukkoon sisältyviin nimenomaisiin tietoihin nähden loukkaamatta oikeusvarmuuden periaatetta.
102 Näin ollen komission argumentti, jonka tarkoituksena on katsoa, että vakuutusmatemaattisen arvon laskentamenetelmää, josta säädetään henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 8 artiklassa, olisi välttämättä käytettävä myös määritettäessä nykyarvoistettua pääomaa ja jopa hyvitettävien palvelusvuosien lukumäärää, joista säädetään henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdassa, on vastoin viimeksi mainitun säännöksen sanamuotoa sekä unionin lainsäätäjän tahtoa säilyttää henkilöstösäännöissä selvä ero näiden kahden eläkeoikeuksien siirtotilanteen eli ”sisään” ja ”ulos” tapahtuvan siirron välillä ja näin ollen myös nykyarvoistetun pääoman ja vakuutusmatemaattisen arvon käsitteiden välillä.
103 Edellä esitetyn perusteella komission väite, jonka mukaan asetuksen N:o 1324/2008 antamisen jälkeen vuoden 2004 yleiset täytäntöönpanosäännökset ovat lakanneet olemasta voimassa ja jääneet automaattisesti vaille oikeudellista perustaa hyvitettävien palvelusvuosien lukumäärän laskutavan osalta, on oikeudellisesti virheellinen, koska tällaisen väitteen perustelussa ei oteta huomioon kyseisen asetuksen soveltamisalaa eikä henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohtaa.
104 Näin ollen on tarkasteltava kysymystä siitä, oliko komissiolla oikeus soveltaa vuoden 2011 yleisten täytäntöönpanosäännösten liitteeseen 1 sisältyviä uusia muuntokertoimia ennen vuoden 2011 yleisten täytäntöönpanosäännösten voimaantuloa 1.4.2011 tehtyihin siirtopyyntöihin.
– Vuoden 2011 yleisten täytäntöönpanosäännösten liitteeseen 1 sisältyvien muuntokertoimien taannehtiva soveltaminen
105 Aluksi on syytä huomauttaa, että yleisesti tunnustetun periaatteen mukaan uutta sääntöä sovelletaan, jos toisin ei ole säädetty, välittömästi myöhemmin syntyviin tilanteisiin, sekä vanhan lain voimassa ollessa syntyneiden sellaisten tilanteiden tulevaisuudessa ilmeneviin vaikutuksiin, jotka eivät kuitenkaan ole kokonaisuudessaan muodostuneet (asia F-31/10, Guittet v. komissio, tuomio 13.6.2012, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
106 Tämän vuoksi on tarpeen tarkistaa, oliko kantaja sinä ajankohtana, kun vuoden 2011 yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä vahvistetut uudet muuntokertoimet tulivat sovellettaviksi, toisin sanoen 1.4.2011, tilanteessa, joka oli syntynyt ja muodostunut kokonaisuudessaan vuoden 2004 yleisten täytäntöönpanosäännösten voimassaoloaikana. Ainoastaan tässä tapauksessa voitaisiin todella katsoa, että vuoden 2011 yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä vahvistettuja muuntokertoimia on sovellettu kantajaan taannehtivasti. Tässä tapauksessa olisi syytä tarkastella kantajan esittämää lainvastaisuusväitettä ja erityisesti vuoden 2011 yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä vahvistettujen muuntokertoimien taannehtivan soveltamisen laillisuutta oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden kannalta (ks. vastaavasti em. asia Guittet v. komissio, tuomion 48 kohta).
107 Jotta käsiteltävässä asiassa siirtoa ”sisään” koskevan pyynnön tehneen virkamiehen tai toimihenkilön tilanne olisi ollut kokonaisuudessaan muodostunut vuoden 2004 yleisten täytäntöönpanosäännösten liitteenä olevien vakuutusmatemaattisten arvojen V2 voimassaoloaikana, on näytettävä toteen, että asianomainen oli hyväksynyt hänelle vuoden 2004 yleisten täytäntöönpanosäännösten nojalla tehdyn palvelusvuosien hyvittämistä koskevan ehdotuksen viimeistään sen päivän päättyessä, joka edelsi vuoden 2011 yleisillä täytäntöönpanosäännöksillä säädettyjen uusien muuntokertoimien voimaantulopäivää, toisin sanoen 31.3.2011.
108 Tässä tapauksessa, kuten tämän tuomion 21 kohdassa on todettu, kantaja ei ole hyväksynyt eikä hylännyt muodollisesti ensimmäistä ehdotusta palvelusvuosien hyvittämisestä. Vaikka hänen tilanteensa hänen siirtoa ”sisään” koskevaan oikeuteensa nähden olikin syntynyt vuoden 2004 yleisten täytäntöönpanosäännösten voimassaoloaikana, se ei siis ollut kokonaisuudessaan muodostunut vuoden 2004 yleisten täytäntöönpanosäännösten voimassaoloaikana sinä ajankohtana, jona vuoden 2011 yleiset täytäntöönpanosäännökset tulivat voimaan, joten niitä ei ole sovellettu taannehtivasti käsiteltävässä asiassa.
109 Tässä tilanteessa kantaja ei voi myöskään vedota saavutettuun oikeuteen tai hallintopäätösten peruuttamista koskevien edellytysten noudattamatta jättämiseen (ks. em. asia Cocchi ja Falcione, tuomion 42 ja 43 kohta).
110 Kaiken edellä esitetyn perusteella toisen palvelusvuosien hyvittämistä koskevan ehdotuksen kumoamista koskevat vaatimukset on hylättävä perusteettomina.
111 Käsiteltävänä oleva kanne on näin ollen hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
112 Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisen työjärjestyksen 2 osaston 8 luvun muiden määräysten soveltamista. Saman artiklan 2 kohdan mukaan kohtuuden niin vaatiessa virkamiestuomioistuin voi päättää, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut vain osittain tai että tätä ei lainkaan velvoiteta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja.
113 Edellä esitetyistä perusteluista ilmenee, että kantaja on hävinnyt kanteensa. On kuitenkin syytä korostaa, että komission asenne saattoi aiheuttaa kantajalle täysin oikeutettuja kysymyksiä ja epäilyjä. Ensinnäkin on muistutettava, että hallinnollisen valituksen hylkäämistä koskevassa päätöksessä komissio myönsi omasta aloitteestaan, että toista palvelusvuosien hyvittämistä koskevaa ehdotusta tarkasteltiin asianomaiselle vastaisena toimena. Mutta vaikka käsiteltävän kanteen yhteydessä komissiolla oli oikeus esittää oikeudenkäyntiväite ja vaatia, ettei virkamiestuomioistuin käsittele pääasiaa, se väitti kuitenkin päinvastoin, ettei palvelusvuosien hyvittämistä koskeva ehdotus ”selvästi” ollut asianomaiselle vastainen toimi. Sitä paitsi komissio on täsmentänyt kolmeen otteeseen, nimittäin ensimmäisessä palvelusvuosien hyvittämistä koskevassa ehdotuksessa sekä 5.5. ja 30.7.2010 päivätyissä tiedotteissa, että vuoden 2004 yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä sovellettaisiin siirtopyyntöihin, jotka on kirjattu ennen vuoden 2011 yleisten täytäntöönpanosäännösten voimaantuloa. Näihin tiedotteisiin ei myöskään sisälly mitään mainintaa merkityksestä, joka tällaisessa yhteydessä voisi olla sillä, että asianomaiset virkamiehet tai toimihenkilöt hyväksyvät palvelusvuosien hyvittämistä koskevat ehdotukset. Käsiteltävän asian olosuhteissa on näin ollen perusteltua soveltaa työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohtaa, minkä vuoksi komissio on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan lisäksi kantajalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (täysistunto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Catherine Teughelsin oikeudenkäyntikulut.
Van Raepenbusch | Rofes i Pujol | Perillo |
Julistettiin Luxemburgissa 11 päivänä joulukuuta 2013.
W. Hakenberg | | S. Van Raepenbusch |