EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kolmas jaosto)
22 päivänä maaliskuuta 2012
Asia F‑5/08 DEP
Markus Brune
vastaan
Euroopan komissio
Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen – Aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen todellisuus – Asianajajan palkkiot ‑ Kantaja, joka toimii asianajajan ammatissa
Aihe: Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 92 artiklaan perustuva vaatimus korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistamisesta, jossa Markus Brune vaatii virkamiestuomioistuinta vahvistamaan työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohdan mukaisesti asian F-5/08, Brune vastaan komissio, oikeudenkäyntikulut.
Ratkaisu: Markus Brunelle asiassa F-5/08, Brune vastaan komissio, korvattavien oikeudenkäyntikulujen määräksi vahvistetaan 11 140,05 euroa.
Tiivistelmä
1. Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Niiden oikeudenkäyntikulujen todellisuus, joiden korvaamista on vaadittu – Todistustaakka
(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b kohta)
2. Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Huomioon otettavat seikat
(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artikla b kohta)
3. Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Asianajajalle istuntoon saapumisesta aiheutuneet matkakulut
(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artikla b kohta)
4. Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Asianajajan laskuttaminen ajasta, jonka hän on käyttänyt liikennevälineissä saapuakseen istuntoon
(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artikla b kohta)
5. Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Toimisto- ja televiestintäkulut
(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artikla b kohta)
6. Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistamista koskevasta oikeudenkäynnistä aiheutuneet kustannukset – Lausunnon antamisen raukeaminen
(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 86, 91 ja 92 artikla)
1. Jos vastaajana oleva toimielin katsoo, että kantaja ja hänen asianajajansa ovat vilpillisesti sopineet vahvistavansa vaadittujen oikeudenkäyntikulujen määrän keinotekoisesti, toimielimen on ilmoitettava epäilyksistään toimivaltaisille kansallisille ammattiyhteisöille, jotta nämä voivat arvioida asiasta täysin tietoisina tällaisen toiminnan yhteensopivuutta merkityksellisten ammattieettisten sääntöjen kanssa. Kantajan tehtävänä on esittää todisteet, jotka ovat omiaan osoittamaan korvattaviksi vaadittavien kulujen todellisuuden, mutta siitä, että asianajaja on toimittanut kannekirjelmän, osallistunut suulliseen käsittelyyn ja toimittanut erilaisia kirjallisia muistioita, voidaan päätellä, että tämä asianajaja on suorittanut virkamiestuomioistuimessa käytävää menettelyä varten tarpeelliset toimenpiteet ja työsuoritukset. Näin ollen kantajalla on oikeus vaatia virkamiestuomioistuinta määrittelemään, mihin summaan asti oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen velvoitettua asianosaista voidaan vaatia korvaamaan kulut, joita kantajan asianajaja vaatii häntä maksamaan.
(ks. 18 ja 19 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑100/05 DEP, Chatziioannidou v. komissio, 16.5.2007, 19 kohta; asia F‑14/08 DEP, X v. parlamentti, 10.11.2009, 21 kohta ja asia F‑92/09 DEP, U v. parlamentti, 8.11.2011, 37 ja 38 kohta
2. Unionin tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa vahvistaa niiden palkkioiden määrää, jotka asianosaisten on maksettava omille asianajajilleen, vaan niillä on toimivalta määritellä summa, johon asti asianosaisen, joka on määrätty korvaamaan oikeudenkäyntikulut, on korvattava nämä palkkiot. Koska unionin oikeudessa ei säädetä taksoista, unionin tuomioistuinten on arvioitava korvattavien palkkioiden määrää viittaamalla työtuntien määrään, jonka asianajaja objektiivisesti tarkasteltuna tarvitsee asian hoitamista varten. Tätä varten on pääasiallisesti otettava huomioon riita-asian kohde ja tarkoitus, sen merkitys unionin oikeuden kannalta, asian vaikeusaste, oikeudenkäynnistä siihen osallistuneille asiamiehille ja avustajille aiheutunut työmäärä ja taloudelliset intressit, joita riita-asiaan liittyy asianosaisten kannalta. Määritelty tuntipalkkio voi näin ollen olla erikoistuneen asianajajan tuntipalkkio, jos riita-asiaan saattoi liittyä kohtuullisen tarkkaavaisen asianosaisen silmissä erityisen vaikeita oikeudellisia kysymyksiä tai jos riita-asia oli tämän asianosaisen kannalta erityisen tärkeä, minkä vuoksi erikoistuneen asianajajan palveluiden käyttäminen oli perusteltua. Unionin tuomioistuinten ei kuitenkaan tarvitse ottaa huomioon kansallista hinnastoa, jossa vahvistetaan asianajajien palkkiot, eikä myöskään asianosaisen asiamiestensä tai avustajiensa kanssa palkkiosta mahdollisesti tekemää sopimusta.
(ks. 18 ja 21–23 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: em. asia F‑6/07 DEP, Chatziioannidou v. komissio, 1.7.2009, 19 kohta; asia F‑6/07 DEP, Suvikas v. neuvosto, 18 kohta ja em. asia U v. parlamentti, 38 kohta
3. Matkakulut, joita asianajajalle on aiheutunut siitä, että hän on saapunut toimistoltaan virkamiestuomioistuimeen, voidaan korvata. Kun asianajaja käyttää omaa yksityisautoaan, on siirtymisestä hänelle aiheutuneita kustannuksia vaikeaa määritellä, koska tämä edellyttää, että otetaan huomioon polttoaineen kulutus ja ajoneuvon arvonaleneminen. Tällaisessa tilanteessa matkakulut voidaan määritellä viittaamalla ensimmäisen luokan junalipun keskimääräiseen hintaan.
(ks. 35 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑7/98 DEP, T‑208/98 DEP ja T‑109/99 DEP, De Nicola v. EIP, 8.7.2004, 40 kohta
Virkamiestuomioistuin: em. asia Chatziioannidou v. komissio, 30 kohta
4. Kun on kyse niiden tuntien laskuttamisesta, jotka asianajaja on käyttänyt liikennevälineissä, asianajaja voi perustellusti vaatia korvausta liikennevälineissä käyttämästään ajasta, vaikka istuntoon saapumista varten käytetystä ajasta ei voida laskuttaa työtuntia vastaavaa palkkiota.
(ks. 36 kohta)
5. Asianajajalle aiheutuneet televiestintäkulut eivät ole kohtuuttomat, kun niiden määrä, joka lisätään toimistokulujen määrään, on enintään 5 prosenttia korvattavien palkkioiden määrästä.
(ks. 38 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑79/96 DEP ja T‑260/97 DEP, Camar v. neuvosto ja komissio, 26.1.2006, 71 kohta
Virkamiestuomioistuin: em. asia Suvikas v. neuvosto, 41 kohta
6. Toisin kuin virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklassa, jossa on kyse tuomiosta tai määräyksestä, jolla asian käsittely päätetään, tämän työjärjestyksen 92 artiklassa, joka koskee oikeudenkäyntikuluihin liittyvää riitaa, ei määrätä, että oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevassa määräyksessä lausutaan oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistamista koskevan menettelyn oikeudenkäyntikuluista. On kuitenkin todettava, että jos virkamiestuomioistuin ratkaistessaan pääasian oikeudenkäyntikuluja koskevaa riitaa työjärjestyksen 92 artiklaan perustuvassa menettelyssä lausuisi riidan kohteena olevista oikeudenkäyntikuluista ja erikseen oikeudenkäyntikuluja koskevassa riitauttamismenettelyssä aiheutuneista uusista oikeudenkäyntikuluista, sen käsiteltäväksi voitaisiin tarvittaessa myöhemmin saattaa uudelleen uusia oikeudenkäyntikuluja koskeva riita.
Virkamiestuomioistuimen on korvattavia oikeudenkäyntikuluja vahvistaessaan otettava huomioon kaikki asian olosuhteet oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan määräyksen antamiseen asti. Virkamiestuomioistuin voi myös määritellä oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan menettelyn kulut, jotka ovat olleet välttämättömiä työjärjestyksen 91 artiklassa tarkoitetulla tavalla sen välttämiseksi, että sen käsiteltäväksi saatetaan myöhemmin uudelleen uusia oikeudenkäyntikuluja koskeva riita.
(ks. 40 ja 41 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑55/08 DEP, De Nicola v. EIP, 27.9.2011, 51 ja 52 kohta ja em. asia U v. parlamentti, 63 ja 64 kohta