Kanne 23.10.2020 – Kyproksen tasavalta v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto
(asia C-549/20)
Oikeudenkäyntikieli: kreikka
Asianosaiset
Kantaja: Kyproksen tasavalta (asiamies: Eirini Neofytou)
Vastaajat: Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
Kantaja vaatii, että unionin tuomioistuin
kumoaa asetusten (EY) N:o 1071/2009, (EY) N:o 1072/2009 ja (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta niiden mukauttamiseksi maantieliikenteen alan kehitykseen 15.7.2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/10551 1 artiklan 3 kohdan siltä osin kuin siinä muutetaan asetuksen N:o 1071/2009 5 artiklan 1 kohta. Toissijaisesti, jos unionin tuomioistuin katsoo, ettei tämä ole mahdollista, sitä pyydetään kumoamaan 1 artiklan 3 kohta kokonaisuudessaan
toissijaisesti, jos unionin tuomioistuin katsoo, ettei se voi hyväksyä vaatimusta riidanalaisen asetuksen osittaisesta kumoamisesta edellä esitetyllä tavalla, kumoaa asetusten (EY) N:o 1071/2009, (EY) N:o 1072/2009 ja (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta niiden mukauttamiseksi maantieliikenteen alan kehitykseen 15.7.2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/1055
velvoittaa Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja esittää seitsemän kanneperustetta:
Ensimmäinen kanneperuste: Kantaja väittää, että vastaajat ovat rikkoneet SEUT 90 artiklaa, luettuna yhdessä SEU 3 artiklan 3 kohdan, SEUT 11 artiklan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 37 artiklan, SEU 3 artiklan 5 kohdan, SEUT 208 artiklan 2 kohdan ja SEUT 216 artiklan 2 kohdan kanssa sekä Pariisin sopimuksen kanssa.
Toinen kanneperuste: Kantaja väittää, että vastaajat ovat loukanneet suhteellisuusperiaatetta, sellaisena kuin se on vahvistettu SEU 5 artiklan 4 kohdassa ja EU-sopimuksen ja EUT-sopimuksen liitteenä olevan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 2 olevassa 1 artiklassa.
Kolmas kanneperuste: Kantaja väittää, että vastaajat ovat loukanneet yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteita, sellaisina kuin ne on vahvistettu SEUT 18 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 ja 21 artiklassa, jäsenvaltioiden tasa-arvoa perussopimuksia sovellettaessa, sellaisena kuin tämä on vahvistettu SEU 4 artiklan 2 kohdassa, ja – siltä osin kuin unionin tuomioistuin katsoo sen tarpeelliseksi – SEUT 95 artiklan 1 kohtaa.
Neljäs kanneperuste: Kantaja väittää, että vastaajat ovat rikkoneet SEUT 91 artiklan 1 kohtaa.
Viides kanneperuste: Kantaja väittää, että vastaajat ovat rikkoneet SEUT 91 artiklan 2 kohtaa ja SEUT 90 artiklaa, luettuina yhdessä SEU 3 artiklan 3 kohdan ja SEUT 94 artiklan kanssa.
Kuudes kanneperuste: Kantaja väittää, että vastaajat ovat loukanneet elinkeinovapauden ja sijoittautumisvapauden periaatteita, sellaisina kuin ne on vahvistettu SEUT 49 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 15 ja 16 artiklassa.
Seitsemäs kanneperuste: Kantaja väittää, että vastaajat ovat rikkoneet SEUT 58 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä SEUT 91 artiklan kanssa, tai vaihtoehtoisesti SEUT 56 artiklaa.
____________
1 EUVL 2020, L 249, s. 17.