VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

14 päivänä lokakuuta 2010

Asia F-86/09

W

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Palkkaus – Perheavustukset – Samaa sukupuolta olevat parit – Kotitalouslisä – Myöntämisedellytys – Käsite ”laillisen avioliiton solmimisen mahdollisuus” – Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan iv luetelmakohta

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa W vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan 5.3.2009 ja 17.7.2009 päivätyt komission päätökset, joilla kieltäydyttiin maksamasta hänelle Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan mukainen kotitalouslisä.

Ratkaisu: Komission 5.3.2009 ja 17.7.2009 päivätyt päätökset, joilla W:ltä evättiin Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan mukainen kotitalouslisä, kumotaan. Komissio vastaa oikeudenkäyntikuluista.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Valituksen hylkäävä päätös – Yksinkertainen hylkääminen – Vahvistava toimenpide – Tutkimatta jättäminen – Poikkeus

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Virkamiehet – Palkkaus – Perhelisät – Kotitalouslisä – Myöntämisedellytykset – Muun vakiintuneen parisuhteen kuin avioliiton osapuoliksi rekisteröity virkamies

(SEUT 19 artiklan 1 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artikla ja 21 artiklan 1 kohta; henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan iv alakohta; neuvoston asetus n° 723/2004)

1.      Sellaisen päätöksen kumoamista koskevat vaatimukset, jolla valitus on hylätty nimenomaisesti tai implisiittisesti, ovat vailla itsenäistä sisältöä, koska ne vastaavat tosiasiallisesti sitä alkuperäistä päätöstä vastaan esitettyä kumoamisvaatimusta, josta alun perin on valitettu. Kaikilla ainoastaan valituksen hylkäämistä koskevilla implisiittisillä ja nimenomaisilla päätöksillä nimittäin vain vahvistetaan toimi tai toimimatta jättäminen, josta valittaja valittaa, eivätkä ne ole erillisiä kannekelpoisia toimia.

Virkamiehelle vastaisena toimena ei ole pidettävä pelkästään vahvistavaa tointa, kuten tointa, joka ei sisällä aikaisempaan vastaiseen toimeen nähden mitään uutta ja joka ei siis ole korvannut tätä. Nimenomainen päätös, jolla valitus on hylätty, ei kuitenkaan voi sen sisältö huomioon ottaen olla kantajan riitauttaman toimen vahvistava päätös. Näin on silloin, kun päätöksessä, jolla valitus hylätään, kantajan tilanne tutkitaan uudelleen uusien oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella tai kun sillä muutetaan tai täydennetään alkuperäistä päätöstä. Näissä tapauksissa valituksen hylkääminen on tuomioistuinvalvonnan piiriin kuuluva toimi, jonka tuomioistuin ottaa huomioon arvioidessaan riitautetun toimen laillisuutta.

(ks. 26–29 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 33/79 ja 75/79, Kuhner v. komissio, 28.5.1980 (Kok., s. 1677, 9 kohta); asia 23/80, Grasselli v. komissio, 10.12.1980 (Kok., s. 3709, 18 kohta) ja asia 371/87, Progoulis v. komissio, 16.6.1988 (Kok., s. 3081, 17 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑608/97, Plug v. komissio, 27.6.2000 (Kok. H., s. I‑A‑125 ja II‑569, 23 kohta); yhdistetyt asiat T‑338/00 ja T‑376/00, Morello v. komissio, 12.12.2002 (Kok. H., s. I‑A‑301 ja II‑1457, 34 kohta); asia T‑14/03, Di Marzio v. komissio, 2.3.2004 (Kok. H., s. I‑A‑43 ja II‑167, 54 kohta); asia T‑258/01, Eveillard v. komissio, 10.6.2004 (Kok. H., s. I‑A‑167 ja II‑747, 31 kohta) ja asia T‑375/02, Cavallaro v. komissio, 7.6.2005 (Kok. H., s. I‑A‑151 ja II‑673, 63–66 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑18/08, Ritto v. komissio, 9.9.2008 (Kok. H., s. I‑A‑1‑281 ja II‑A‑1‑1495, 17 kohta) ja asia F‑7/09, Faria v. SMHV, 23.2.2010 (30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

2.      Kotitalouslisää koskevan oikeuden ulottaminen muun vakiintuneen parisuhteen kuin avioliiton osapuoliksi rekisteröityihin virkamiehiin, samaa sukupuolta olevat pariskunnat mukaan luettuina, vastaa asetuksen N:o 723/2004 seitsemännen perustelukappaleen mukaan lainsäätäjän vaatimusta valvoa SEUT 19 artiklan 1 kohdan mukaista syrjintäkiellon periaatetta ja kehittää henkilöstöpolitiikkaa edelleen siten, että kaikille taataan yhtäläiset mahdollisuudet sukupuoliseen suuntautuneisuuteen tai siviilisäätyyn katsomatta, mikä vastaa myös perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdan mukaista sukupuoliseen suuntautuneisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa. Lisäksi kotitalouslisää koskevan oikeuden ulottaminen virkamiehiin, jotka on rekisteröity muun vakiintuneen parisuhteen kuin avioliiton osapuoliksi, samaa sukupuolta olevat pariskunnat mukaan luettuina, ilmentää vaatimusta, jonka mukaan virkamiesten yksityis- ja perhe-elämää on suojeltava hallinnollista puuttumista vastaan, kuten Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa edellytetään.

Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattujen oikeuksien suojan tavoin myös henkilöstösääntöjä, joissa oikeus kotitalouslisään ulotetaan muun vakiintuneen parisuhteen kuin avioliiton osapuoliksi rekisteröityihin virkamiehiin, samaa sukupuolta olevat pariskunnat mukaan luettuina, on tulkittava tavalla, joka takaa edellä mainittujen säännösten paremman tosiasiallisen toteutumisen, jotta kyseinen oikeus ei ole ainoastaan teoreettinen tai näennäinen vaan konkreettinen ja tosiasiallinen.

Oikeus kotitalouslisään, sellaisena kuin siitä säädetään henkilöstösääntöjen 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan iv alakohdassa, saattaisi osoittautua teoreettiseksi ja näennäiseksi muun vakiintuneen parisuhteen kuin avioliiton osapuoliksi rekisteröityjen virkamiesten, samaa sukupuolta olevat pariskunnat mukaan luettuina, osalta, jos ”mahdollisuutta solmia laillinen avioliitto jäsenvaltiossa” koskeva käsite, kun kyseisen mahdollisuuden puuttuminen on edellytyksenä sille, että kyseisenlainen virkamies voi saada kotitalouslisää, ymmärrettäisiin yksinomaan muodollisena siten, että kyseisen säännöksen soveltaminen riippuisi siitä, täyttääkö pari sovellettavaksi tulevassa kansallisessa lainsäädännössä asetetut edellytykset, ilman että laillisen avioliiton solmimista koskevan mahdollisuuden konkreettisuutta ja tosiasiallisuutta edellä mainitussa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetussa merkityksessä tarkistettaisiin.

Näin ollen hallintoviranomainen ei voi tarkastellessaan sitä, onko samaa sukupuolta olevien henkilöiden muodostamalla parilla jäsenvaltion lainsäädännön mukaan mahdollisuus solmia laillinen avioliitto, jättää kokonaan huomiotta sellaisen toisen valtion lainsäädäntöä, johon kyseisellä tilanteella on asianosaisten kansalaisuuden vuoksi läheinen yhteys, jos kyseinen lainsäädäntö, vaikka se ei tulisikaan sovellettavaksi avioliiton solmimista koskeviin kysymyksiin, on vaarassa saattaa avioliiton solmimismahdollisuuden, ja siten myös kotitalouslisää koskevan oikeuden, teoreettiseksi ja näennäiseksi. Näin on silloin, kun kansallisessa lainsäädännössä säädetään homoseksuaaliset teot rangaistaviksi tekemättä kuitenkaan eroa sen suhteen, missä ne tapahtuvat.

(ks. 42–45 kohta)