EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS

20 päivänä maaliskuuta 2012

Asia F‑2/12 R

Emil Hristov

vastaan

Euroopan komissio ja Euroopan lääkevirasto

Henkilöstö – Välitoimet – Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus – Kiireellisyysedellytys ei täyty

Aihe: SEUT 278 ja EA 157 artiklaan sekä SEUT 279 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Emil Hristov vaatii virkamiestuomioistuinta lykkäämään Euroopan lääkeviraston (EMA) hallintoneuvoston 6.10.2011 tekemän sen päätöksen täytäntöönpanoa, joka koskee EMA:n pääjohtajan nimittämistä.

Ratkaisu: Välitoimihakemus hylätään. Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Tiivistelmä

1.      Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Myöntämisedellytykset – Fumus boni juris – Kiireellisyys – Kumulatiivisuus – Tutkimisjärjestys ja selvittämismenetelmä – Välitoimista päättävän tuomioistuimen harkintavalta

(SEUT 278 ja SEUT 279 artikla; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohta ja 103 artiklan 1 kohta)

2.      Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Myöntämisedellytykset – Kiireellisyys – Vakava ja korjaamaton vahinko – Todistustaakka – Kantajan intressi saada välitoimi toteutetuksi

(SEUT 278 ja SEUT 279 artikla; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohta)

1.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohdan mukaisesti välitoimihakemuksessa on ilmoitettava muun muassa seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaadittujen välitoimien myöntäminen on ilmeisesti perusteltua.

Kiireellisyyttä ja fumus boni jurisia koskevat edellytykset ovat kumulatiivisia, joten välitoimihakemus on hylättävä, jos jokin näistä edellytyksistä ei täyty. Välitoimista päättävän tuomioistuimen tehtäviin kuuluu myös kyseessä olevien intressien vertailu.

Tässä kokonaisarvioinnissa välitoimista päättävällä tuomarilla on laaja harkintavalta, ja se voi asian ominaispiirteiden perusteella vapaasti päättää, miten ja millaisessa järjestyksessä se tutkii nämä erilaiset edellytykset, sillä ei ole olemassa oikeussääntöä, jossa säädettäisiin siitä, miten tuomioistuimen olisi arvioitava sitä, onko asiassa tarpeen määrätä välitoimia.

(ks. 11–13 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑52/08 R, Plasa v. komissio, 3.7.2008, 21 ja 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia F‑104/10 R, de Pretis Cagnodo ja Trampuz de Pretis Cagnodo v. komissio, 15.2.2011, 16 kohta

2.      Välitoimimenettelyn tavoitteena ei ole varmistaa vahingon korjaamista vaan kanteeseen annettavan tuomion täysi tehokkuus. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on haettavien toimenpiteiden oltava siinä mielessä kiireellisiä, että kantajan intresseihin kohdistuvan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi on välttämätöntä, että niistä määrätään ja niiden vaikutukset alkavat jo ennen kanteeseen annettavaa ratkaisua. Lisäksi välitoimia hakevan asianosaisen tehtäviin kuuluu näytön esittäminen siitä, että hän ei voi odottaa pääasian oikeudenkäynnin ratkeamista ilman, että hänelle aiheutuisi tällaista vahinkoa.

Välitoimista päättävä tuomari voi kiireellisyysedellytyksen tarkastelun yhteydessä ottaa huomioon vakavan ja korjaamattoman vahingon, johon on vedottu, vain siltä osin kuin se saattaa haitata välitoimen hakijaa.

(ks. 15 ja 18 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑65/99 P(R), Willeme v. komissio, 25.3.1999, 62 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑173/99 R, Elkaïm ja Mazuel v. komissio, 10.9.1999, 25 kohta ja asia T‑320/02 R, Esch-Leonhardt ym. v. EKP, 19.12.2002, 27 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑41/10 R, Bermejo Garde v. ETSK, 14.7.2010, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen