Language of document : ECLI:EU:C:2019:380

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

8 päivänä toukokuuta 2019 (*)

Ennakkoratkaisupyyntö – Rahoitusvälineiden markkinat – Direktiivi 2004/39/EY – 8, 23, 50 ja 51 artikla – Soveltamisala – Rahoitusneuvoja, jolla on lupa toimia yrityksen toimitilojen ulkopuolella – Asiamies, jolla on syytetyn asema rikosoikeudellisessa menettelyssä – Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään mahdollisuudesta kieltää väliaikaisesti kyseisen toiminnan harjoittaminen – Perusvapaudet – Täysin jäsenvaltion sisäinen tilanne – Soveltamatta jättäminen

Asiassa C‑53/18,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Tribunale amministrativo regionale per il Lazio (Lazion alueellinen hallintotuomioistuin, Italia) on esittänyt 7.7.2017 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 29.1.2018, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Antonio Pasquale Mastromartino

vastaan

Commissione Nazionale per le Società e la Borsa (Consob),

UNIONIN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Arabadjiev sekä tuomarit T. von Danwitz (esittelevä tuomari), E. Levits, C. Vajda ja P. G. Xuereb,

julkisasiamies: M. Campos Sánchez-Bordona,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        Antonio Pasquale Mastromartino, edustajinaan G. Fonderico ja H. Bonura, avvocati,

–        Commissione Nazionale per le Società e la Borsa (Consob), edustajinaan P. Palmisano, S. Providenti ja E. Garzia, avvocati,

–        Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan D. Del Gaizo, avvocato dello Stato,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään V. Di Bucci ja T. Scharf,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta 21.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY (EUVL 2004, L 145, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 24.11.2010 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2010/78/EU (EUVL 2010, L 331, s. 120) (jäljempänä MiFID-direktiivi), ja erityisesti sen 8, 23 ja 51 artiklan sekä syrjintäkiellon, suhteellisuuden ja palvelujen tarjoamisen vapauden sekä sijoittautumisoikeuden alaa koskevien perussopimusten periaatteiden ja määräysten tulkintaa.

2        Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Antonio Pasquale Mastromartino ja Commissione Nazionale per le Società e la Borsa (Consob) (yhteisöjä ja pörssiä valvova kansallinen komissio, Italia) ja jossa on kyse viimeksi mainitun tekemän sen päätöksen laillisuudesta, jolla se kielsi väliaikaisesti Mastromartinoa harjoittamasta rahoitusneuvojan toimintaa yrityksen toimitilojen ulkopuolella.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Unionin oikeus

3        MiFID-direktiivin johdanto-osan 36 ja 38 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(36)      Henkilöiden, jotka tarjoavat sijoituspalveluja useamman kuin yhden sijoituspalveluyrityksen puolesta, ei olisi katsottava olevan sidonnaisasiamiehiä vaan sijoituspalveluyrityksiä, jos ne sisältyvät tämän direktiivin määritelmän piiriin, lukuun ottamatta tiettyjä henkilöitä, jotka voidaan jättää sen soveltamisalan ulkopuolelle.

– –

(38)      Tätä direktiiviä ei tulisi soveltaa sijoituspalveluyrityksen toimitilojen ulkopuolella harjoitettavan toiminnan (ovelta ovelle ‑myynti) edellytyksiin.”

4        Kyseisen direktiivin 1 artiklan, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, sanamuoto on seuraava:

”1.      Tätä direktiiviä sovelletaan sijoituspalveluyrityksiin ja säänneltyihin markkinoihin.

2.      Myös luottolaitoksiin, joille on myönnetty toimilupa [luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 20.3.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY (EYVL 2000, L 126, s. 1)] mukaisesti, sovelletaan seuraavia säännöksiä siltä osin kuin ne tarjoavat yhtä tai useampaa sijoituspalvelua tai harjoittavat sijoitustoimintaa – –”

5        Kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 1, 14 ja 25 alakohdassa säädetään seuraavaa:

”1.      Tässä direktiivissä tarkoitetaan

1)      ’sijoituspalveluyrityksellä’ oikeushenkilöä, jonka tavanomaisena ammatti- tai liiketoimintana on yhden tai useamman sijoituspalvelun ammattimainen tarjoaminen kolmansille osapuolille ja/tai yhden tai useamman sijoitustoimen ammattimainen harjoittaminen.

Jäsenvaltiot voivat sisällyttää sijoituspalveluyritysten määritelmään yrityksiä, jotka eivät ole oikeushenkilöitä – –

– –

Jos luonnollinen henkilö tarjoaa palveluja, joihin liittyy kolmansien osapuolten varojen tai siirtokelpoisten arvopapereiden hallintaa, kyseistä henkilöä voidaan kuitenkin pitää tämän direktiivin säännöksiä sovellettaessa sijoituspalveluyrityksenä ainoastaan, jos kyseinen henkilö täyttää seuraavat edellytykset, rajoittamatta kuitenkaan muiden tässä direktiivissä ja direktiivissä 93/6/ETY asetettujen vaatimusten noudattamista:

a)      kolmansien osapuolten omistusoikeus välineisiin ja varoihin on suojattava – –

b)      yrityksen on oltava sellaisten sääntöjen alainen, joiden tarkoituksena on valvoa sen ja sen omistajien vakavaraisuutta;

c)      yhden tai useamman – – henkilön – – on vuosittain tarkastettava yrityksen tilinpäätös;

d)      jos yrityksellä on vain yksi omistaja, tämän on suojattava sijoittajat sen varalta, että yrityksen toiminta lakkaa omistajan kuoleman tai toimintakyvyttömyyden tai muun vastaavan tapahtuman vuoksi;

– –

14)      ’säännellyllä markkinalla’ markkinoiden ylläpitäjän ylläpitämää ja/tai hallinnoimaa monenkeskistä järjestelmää, jossa järjestelmän ehdottomien sääntöjen mukaisesti saatetaan yhteen rahoitusvälineitä koskevia useiden kolmansien osapuolten osto- ja myynti-intressejä tai helpotetaan niiden yhteen saattamista siten, että tuloksena on sopimus kaupankäynnin kohteeksi markkinan sääntöjen ja/tai järjestelmien mukaisesti otetuista rahoitusvälineistä, jolla on toimilupa ja joka toimii säännöllisesti ja tämän direktiivin III osaston mukaisesti;

– –

25)      ’sidonnaisasiamiehellä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka toimii vain yhden ainoan sijoituspalveluyrityksen lukuun ja sen täydellisellä ja ehdottomalla vastuulla, markkinoi sijoitus- ja/tai oheispalveluja asiakkaille tai mahdollisille asiakkaille, vastaanottaa ja välittää sijoituspalveluihin tai rahoitusvälineisiin liittyviä asiakkaan ohjeita tai toimeksiantoja, välittää rahoitusvälineitä asiakkaille tai mahdollisille asiakkaille tai tarjoaa asiakkaille tai mahdollisille asiakkaille kyseisiä rahoitusvälineitä tai palveluja koskevaa neuvontaa”.

6        MiFID-direktiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalvelujen tarjoaminen tai sijoitustoiminnan harjoittaminen ammattimaisesti säännöllisenä ammatti- tai liiketoimintana on etukäteisen luvan varaista tämän luvun säännösten mukaisesti. Direktiivin 8 artiklassa asetetaan ne edellytykset, joiden täyttyessä toimivaltainen viranomainen voi peruuttaa tällaiselle yritykselle myönnetyn toimiluvan.

7        Direktiivin 13 artiklan, jonka otsikko on ”Toiminnan järjestämistä koskevat vaatimukset”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

Sijoituspalveluyrityksen on luotava asianmukaiset toimintasuunnitelmat ja menettelyt, jotka riittävät varmistamaan, että yritys sen johto, työntekijät ja sen sidonnaisasiamiehet mukaan luettuina noudattaa tämän direktiivin mukaisia velvollisuuksiaan sekä kyseisten henkilöiden henkilökohtaisia liiketoimia koskevia asianmukaisia sääntöjä.

8        MiFID-direktiivin 23 artiklassa, jonka otsikko on ”Sijoituspalveluyritysten velvollisuudet niiden nimetessä sidonnaisasiamiehiä”, säädetään seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltiot voivat päättää sallia, että sijoituspalveluyritys saa nimetä sidonnaisasiamiehiä edistämään sijoituspalveluyrityksen tarjoamien palvelujen myyntiä, hankkimaan asiakkaita tai ottamaan vastaan toimeksiantoja asiakkailta tai potentiaalisilta asiakkailta ja välittämään niitä, tarjoamaan rahoitusvälineitä sekä antamaan neuvoja kyseisen sijoituspalveluyrityksen tarjoamista rahoitusvälineistä ja ‑palveluista.

2.      Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että jos sijoituspalveluyritys päättää nimetä sidonnaisasiamiehiä, sijoituspalveluyritys on yksin ja varauksetta vastuussa näiden asiamiesten toimista tai laiminlyönneistä näiden toimiessa yrityksen lukuun. Jäsenvaltioiden on vaadittava sijoituspalveluyritystä varmistamaan, että sidonnaisasiamies ilmoittaa asemansa ja edustamansa yrityksen nimen, kun hän ottaa yhteyttä asiakkaaseen tai potentiaaliseen asiakkaaseen tai ennen kuin hän käy kauppaa tämän kanssa.

– –

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että sijoituspalveluyritykset valvovat asiamiestensä toimintaa sen varmistamiseksi, että yritykset noudattavat jatkuvasti tätä direktiiviä toimiessaan sidonnaisasiamiesten välityksellä.

3.      Jäsenvaltioiden, jotka päättävät sallia, että sijoituspalveluyritykset saavat nimetä sidonnaisasiamiehiä, on perustettava julkinen rekisteri. Sidonnaisasiamiehet on rekisteröitävä sen jäsenvaltion julkiseen rekisteriin, johon kyseiset asiamiehet ovat sijoittautuneet. – –

– –

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että julkiseen rekisteriin kirjataan vain sellaisia sidonnaisasiamiehiä, jotka on todettu riittävän hyvämaineisiksi ja joilla on riittävät yleiset, taloudelliset ja ammatilliset tiedot, jotta he pystyvät antamaan asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle kaikki ehdotettua palvelua koskevat tarkat tiedot.

– –

4.      Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sidonnaisasiamiehiä nimeävät sijoituspalveluyritykset toteuttavat asianmukaisia toimenpiteitä niiden kielteisten vaikutusten estämiseksi, joita sidonnaisasiamiehen tämän direktiivin soveltamisalaan kuulumattomalla toiminnalla saattaa olla toimintaan, jota asiamies toteuttaa sijoituspalveluyrityksen lukuun.

– –

5.      Jäsenvaltioiden on vaadittava, että sijoituspalveluyritykset nimeävät ainoastaan 3 kohdassa tarkoitettuihin julkisiin rekistereihin merkittyjä sidonnaisasiamiehiä.

6.      Jäsenvaltiot voivat tiukentaa tässä artiklassa esitettyjä vaatimuksia tai säätää muita vaatimuksia kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti rekisteröidyille sidonnaisasiamiehille.”

9        Toimivaltaiselle viranomaiselle on kyseisen direktiivin 50 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan g alakohdan mukaisesti annettava kaikki valvonta- ja tutkintavaltuudet, jotka ovat tarpeen sen tehtävien hoitamiseksi ja joihin kuuluu vähintään oikeus ”vaatia ammattitoiminnan väliaikaista kieltämistä”, ja sen on käytettävä näitä valtuuksia kansallisessa lainsäädännössä asetetuissa rajoissa.

10      Kyseisen direktiivin 51 artiklan, jonka otsikko on ”Hallinnolliset seuraamukset”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin nojalla annettujen säännösten noudattamisesta vastuussa oleville henkilöille voidaan jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti määrätä aiheellisia hallinnollisia toimenpiteitä tai hallinnollisia seuraamuksia, jos kyseisiä säännöksiä rikotaan; tällä ei kuitenkaan rajoiteta toimiluvan peruuttamiseksi toteutettavia menettelyjä eikä jäsenvaltioiden oikeutta määrätä rikosoikeudellisia seuraamuksia. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että nämä toimenpiteet ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.”

 Italian oikeus

11      Italian oikeudessa sovellettavan, 6.2.1996 annetun lain nro 52 8 ja 21 §:ssä tarkoitetun rahoitusvälitystoiminnan alan säännösten koonnoksesta 25.2.1998 annetun asetuksen nro 58 (decreto legislativo del 24 febbraio 1998, n. 58 – Testo unico delle disposizioni in materia di intermediazione finanziaria, ai sensi degli articoli 8 e 21 della legge 6 febbraio 1996, n. 52) (GURI nro 71, supplemento ordinario, 26.3.1998) (jäljempänä TUF) 31 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”1.      Valtuutettujen yritysten on käytettävä toimitilojen ulkopuoliseen tarjontaan rahoitusneuvojia, joilla on lupa harjoittaa toimintaa toimitilojen ulkopuolella. – –

2.      Rahoitusneuvojien on yrityksen toimitilojen ulkopuolella harjoittamassaan toiminnassa toimittava yksinomaan yhden ainoan valtuutetun yrityksen intressissä. Rahoitusneuvojan, jolla on lupa harjoittaa toimintaansa yrityksen toimitilojen ulkopuolella, on toiminnallaan edistettävä sijoituspalvelujen ja/tai niihin liitännäisten palvelujen myyntiä ja välitystä asiakkaille tai potentiaalisille asiakkaille, otettava vastaan ja välitettävä asiakkaiden antamat ohjeet tai määräykset, jotka koskevat rahoitusvälineitä tai sijoituspalveluja, edistettävä rahoitustuotteiden myyntiä ja hankkimista ja/tai annettava asiakkaille taikka potentiaalisille asiakkaille rahoitustuotteita tai ‑palveluja koskevaa sijoitusneuvontaa. – –”

12      Consob voi TUF:n 55 §:n 2 momentin mukaisesti turvaamistoimena päättää, että rahoitusneuvojan, jolla on lupa harjoittaa toimintaansa yrityksen toimitilojen ulkopuolella, toiminta keskeytetään enintään yhden vuoden ajaksi, erityisesti, jos tämä on joutunut rikosprosessikoodeksin (codice di procedura penale) 60 §:ssä tarkoitetun vastaajan asemaan kyseisessä 55 §:n 2 momentissa tarkoitetuista rikoksista.

13      Välittäjistä 24.2.1998 annetun asetuksen nro 58 täytäntöönpanosta annetun asetuksen (regolamento recante norme di attuazione del decreto legislativo 24 febbraio 1998, n. 58 in materia di intermediari ), jonka Consob hyväksyi 29.10.2007 antamallaan päätöksellä, 111 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”Consobin on [TUF:n] 55 §:n 2 momentissa tarkoitettujen turvaamistoimien toteuttamismahdollisuuksia harkitessaan sille lailla annettujen toimivaltuuksiensa puitteissa arvioitava niitä olosuhteita – – joiden perusteella [rahoitusneuvoja, jolla on lupa harjoittaa toimintaansa yrityksen toimitilojen ulkopuolella,] on joutunut vastaajan asemaan jostakin edellä mainitussa 55 §:n 2 momentissa tarkoitetusta rikoksesta, ja sen on erityisesti otettava huomioon kyseessä oleva rikosnimike ja se, missä määrin kyseiset olosuhteet ovat omiaan aiheuttamaan haittaa niille erityisille intresseille, jotka liittyvät yrityksen toimitilojen ulkopuolella toimintaansa harjoittavan rahoitusneuvojan luvalliseen toiminnan harjoittamiseen.”

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

14      Mastromartino toimii yrityksen toimitilojen ulkopuolisena rahoitusneuvojana. Consob kielsi häneltä 11.11.2015 TUF:n 55 §:n 2 momentin perusteella tekemällään päätöksellä väliaikaisesti kyseisen toiminnan harjoittamisen yhden vuoden ajaksi sillä perusteella, että häntä vastaan oli pantu vireille rikosoikeudellinen menettely.

15      Mastromartino nosti mainitusta päätöksestä kanteen Tribunale amministrativo regionale per il Laziossa (Lazion alueellinen hallintotuomioistuin, Italia). Tässä tuomioistuimessa hän väitti, ettei TUF:n 55 §:n 2 momentti, joka oli oikeudellinen perusta pääasiassa kyseessä olevalle, rahoitusneuvojan toiminnan harjoittamista koskevalle väliaikaiselle kiellolle, soveltunut yhteen MiFID-direktiivin säännösten kanssa. Se laaja harkintavalta, joka Consobilla kansallisen lainsäädännön perusteella oli tällaista väliaikaista kieltoa määrätessään, oli lisäksi unionin tuomioistuimen perusvapauksista antamassa oikeuskäytännössä vahvistettujen avoimuus- ja puolueettomuusperiaatteiden vastainen.

16      Consob kiisti nämä perustelut erityisesti sillä perusteella, ettei kyseistä direktiiviä sovelleta pääasiaan.

17      Tässä tilanteessa Tribunale amministrativo regionale per il Lazio on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Kuuluuko sidonnaisasiamiehen (tied agent) tehtävä [MiFID-direktiivillä] toteutettuun yhdenmukaistamiseen ja jos kuuluu, miltä osin?

2)      Onko [MiFID-direktiivin], erityisesti sen 8, 23 ja 51 artiklan, sekä syrjintäkieltoa, suhteellisuutta, palvelujen tarjoamisen vapautta ja sijoittautumisvapautta koskevien periaatteiden ja perussopimusten määräysten asianmukaisen soveltamisen esteenä sellainen kansallinen lainsäädäntö, josta säädetään [TUF:n], myöhempine muutoksineen, 55 §:n 2 momentissa sekä [välittäjistä 24.2.1998 annetun asetuksen nro 58 täytäntöönpanosäännöistä, jonka Consob hyväksyi 29.10.2007 antamallaan päätöksellä nro 16190] 111 §:n 2 momentissa ja jossa

a)      sallitaan se, että sidonnaisasiamiehen (neuvonantajan, jolla on lupa harjoittaa toimintaa yrityksen toimitilojen ulkopuolella) toiminnan harjoittaminen voidaan ’harkinnan mukaan’ kieltää sellaisten seikkojen perusteella, jotka eivät merkitse kansallisessa oikeudessa määritellyn hyvämaineisuuden menettämistä ja jotka eivät samanaikaisesti liity direktiivin täytäntöönpanosäännösten noudattamiseen

b)      sallitaan se, että sidonnaisasiamiehen (neuvonantajan, jolla on lupa harjoittaa toimintaa yrityksen toimitilojen ulkopuolella) toiminnan harjoittaminen voidaan ’harkinnan mukaan’ kieltää enintään vuoden ajaksi menettelyssä, jolla pyritään estämään ’huomio’, joka aiheutuisi syytteestä rikosoikeudellisessa menettelyssä, joka yleensä kestää paljon pidempään kuin vuoden?”

 Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

18      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa kysymyksillään, jotka on syytä tutkia yhdessä, selvittää pääasiallisesti, onko MiFID-direktiiviä ja etenkin sen 8, 23, 50 ja 51 artiklaa sekä sijoittautumisvapauteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen liittyviä EUT-sopimuksen määräyksiä sekä syrjintäkiellon periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle menettelylle, jossa rahoitusneuvojaa, joka on saanut luvan harjoittaa toimintaansa yrityksen toimitilojen ulkopuolella, kielletään väliaikaisesti harjoittamasta toimintaansa.

 MiFID-direktiivi

19      Jotta esitettyihin kysymyksiin voidaan vastata, ensiksi on tutkittava, kuuluuko tällainen kielto MiFID-direktiivin 2000/78 soveltamisalaan.

20      MiFID I ‑direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa säädetään, että sitä sovelletaan sijoituspalveluyrityksiin ja säänneltyihin markkinoihin. Kyseisen 1 artiklan 2 kohdan mukaan tiettyjä sen säännöksistä sovelletaan myös luottolaitoksiin, joille on myönnetty toimilupa direktiivin 2000/12 mukaisesti, siltä osin kuin nämä tarjoavat yhtä tai useampaa sijoituspalvelua ja/tai harjoittavat sijoitustoimintaa.

21      Koska pääasiassa kyseessä olevalla väliaikaisella kiellolla toimia pääasiassa kyseessä olevana yrityksen toimitilojen ulkopuolisena rahoitusneuvojana ei joka tapauksessa ole yhteyttä MiFID-direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 14 alakohdassa tarkoitettuun säännellyn markkinan hallinnointiin eikä se koske edellä mainitun kaltaista luottolaitosta, esille nousee pelkästään kysymys siitä, kuuluuko tällainen neuvoja mainitussa direktiivissä tarkoitetun ”sijoituspalveluyrityksen” käsitteen piiriin.

22      Mainitun direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan ensimmäisen alakohdan mukaan tällä käsitteellä tarkoitetaan oikeushenkilöä, jonka tavanomaisena ammatti- tai liiketoimintana on yhden tai useamman sijoituspalvelun ammattimainen tarjoaminen kolmansille osapuolille ja/tai yhden tai useamman sijoitustoiminnan ammattimainen harjoittaminen. Vaikka myös luonnollista henkilöä voidaan kyseisen 1 alakohdan toisessa ja kolmannessa alakohdassa säädetyin edellytyksin pitää sijoituspalveluyrityksenä, toisin on silloin, kun kyseinen henkilö toimii yhden ainoan sijoituspalveluyrityksen vastuulla ja sen lukuun.

23      Tällainen henkilö ei ole MiFID-direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitettu ”sijoituspalveluyritys”, vaan hän kuuluu 4 artiklan 1 kohdan 25 alakohdassa tarkoitetun ”sidonnaisasiamiehen” käsitteen alaan. Viimeksi mainitussa säännöksessä sidonnaisasiamies määritellään luonnolliseksi henkilöksi tai oikeushenkilöksi, ”joka toimii vain yhden ainoan sijoituspalveluyrityksen lukuun ja sen täydellisellä ja ehdottomalla vastuulla, markkinoi sijoitus- ja/tai oheispalveluja asiakkaille tai mahdollisille asiakkaille, vastaanottaa ja välittää sijoituspalveluihin tai rahoitusvälineisiin liittyviä asiakkaan ohjeita tai toimeksiantoja, välittää rahoitusvälineitä asiakkaille tai mahdollisille asiakkaille tai tarjoaa asiakkaille tai mahdollisille asiakkaille kyseisiä rahoitusvälineitä tai palveluja koskevaa neuvontaa”.

24      MiFID-direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 1 ja 25 alakohdasta ilmenee, että käsite ”sijoituspalveluyritys” erotetaan siinä selvästi käsitteestä ”sidonnaisasiamies”, koska viimeksi mainitun käsitteen keskeisenä ominaispiirteenä on se, että asiamies toimii yhden ainoan sijoituspalveluyrityksen vastuulla ja lukuun. Direktiivin johdanto-osan 36 perustelukappaleessa täsmennetään tässä suhteessa, että ”henkilöiden, jotka tarjoavat sijoituspalveluja useamman kuin yhden sijoituspalveluyrityksen puolesta, ei olisi katsottava olevan sidonnaisasiamiehiä vaan sijoitusyrityksiä”.

25      Vaikka ainoastaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä onkin siinä vireillä olevalle oikeudenkäynnille ominaiset olosuhteet huomioon ottaen ratkaista, miten yrityksen toimitilojen ulkopuolella toimintaansa harjoittava rahoitusneuvoja on luokiteltava, unionin tuomioistuimella on silti toimivalta ilmoittaa ne perusteet, joita kansallisen tuomioistuimen on tässä tarkoituksessa sovellettava (ks. vastaavasti tuomio 16.11.2017, Robeco Hollands Bezit ym., C‑658/15, EU:C:2017:870, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26      Ennakkoratkaisupyynnössä olevien tietojen mukaan pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä tarkoitettu yrityksen toimitilojen ulkopuolella toimintaansa harjoittava rahoitusneuvoja muun muassa edistää investointipalvelujen ja/tai niihin liittyvien palvelujen tarjoamista ja tarjoaa niitä sekä antaa sijoitusneuvoja asiakkaille tai potentiaalisille asiakkaille, ja hän menettelee näin yksinomaan yhden ainoan sijoituspalveluyrityksen intressissä. On näin selvää, että kun tällaisen neuvojan harjoittamat toiminnot otetaan huomioon, häntä on pidettävä MiFID-direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 25 alakohdassa tarkoitettuna ”sidonnaisasiamiehenä” eikä kyseisen säännöksen 1 alakohdassa tarkoitettuna ”sijoituspalveluyrityksenä”.

27      Siitä kysymyksestä, sovelletaanko MiFID-direktiivin 8, 23 ja 51 artiklaa, joihin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa, nyt esillä olevassa asiassa, on syytä todeta aluksi, että kyseisessä 8 artiklassa ilmaistaan ne edellytykset, joiden täyttyessä toimivaltaiset viranomaiset voivat peruuttaa sijoitusyrityksen toimiluvan, jonka myöntäminen jäsenvaltioiden on asetettava edellytykseksi tällaisen yrityksen harjoittamalle sijoituspalvelujen tarjoamiselle tai sijoitustoiminnan harjoittamiselle. Direktiivissä ei kuitenkaan aseteta sidonnaisasiamiehen toiminnan harjoittamisedellytykseksi tähän edeltä käsin saatua toimilupaa, mikä tarkoittaa sitä, ettei pääasiassa kyseessä oleva väliaikainen kielto toimia yrityksen toimitilojen ulkopuolisena rahoitusneuvojana kuulu kyseisen 8 artiklan soveltamisalaan.

28      Myöskään – kuten komissio on kirjallisissa huomautuksissaan todennut – MiFID-direktiivin 23 artiklalla ei säännellä sidonnaisasiamiesten toimintaa sellaisenaan, vaan siinä esitetään ne edellytykset, joiden täyttyessä sijoituspalveluyritykset voivat käyttää tällaisia asiamiehiä. Varsikin kyseisen 23 artiklan 2 kohdan kolmannessa kohdassa, luettuna yhdessä direktiivin 13 artiklan 2 kohdan kanssa, sijoituspalveluyritykset velvoitetaan ottamaan käyttöön sellaiset toimintasuunnitelmat, menettelyt ja tarkastukset, joilla on mahdollista taata, että ne itse sidonnaisasiamiesten välityksellä toimiessaan noudattavat direktiivistä aiheutuvia velvoitteita, mutta siinä ei määritellä niitä edellytyksiä, joiden toteutuessa nämä asiamiehet voivat harjoittaa toimintaansa.

29      Kuten MiFID-direktiivin 23 artiklan 3 ja 5 kohdasta ilmenee, vaatimus, jonka mukaan sidonnaisasiamiehet on merkittävä julkiseen rekisteriin, on sekin ymmärrettävä edellytykseksi, jota sijoituspalveluyritysten on noudatettava, jotta ne voisivat käyttää tällaisia asiamiehiä. Lisäksi on syytä todeta, että tämän merkitsemisen edellytyksenä on muun muassa rekisteriin merkittävän henkilön riittävä hyvämaineisuus. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenevien tietojen mukaan pääasiassa kyseessä olevaa riidanalaista toiminnan harjoittamiskieltoa ei kutienkaan perustettu Mastromartinon hyvämaineisuuden väitettyyn puuttumiseen vaan siihen, että tätä vastaan oli pantu vireille rikosoikeudellinen menettely.

30      MiFID-direktiivin 23 artiklassa ei myöskään säädetä edellytyksistä, joiden täyttyessä kansalliset viranomaiset voivat väliaikaisesti kieltää sidonnaisasiamiehen toiminnan. Kyseisen 23 artiklan 6 kohdassa säädetään tästä nimenomaisesti, että jäsenvaltiot voivat tiukentaa tässä 23 artiklassa esitettyjä vaatimuksia tai säätää erityisesti tällaisen väliaikaisen kiellon kaltaisia muita vaatimuksia kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti rekisteröidyille sidonnaisasiamiehille.

31      Tämä väliaikainen kielto ei lisäksi kuulu myöskään MiFID-direktiivin 50 artiklan soveltamisalaan. Vaikka toimivaltaisilla viranomaisilla pitääkin kyseisen artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan g alakohdan perusteella olla oikeus vaatia ammattitoiminnan harjoittamisen väliaikaista kieltämistä, edellä esitetyistä seikoista ilmenee, ettei mainitulla direktiivillä säännellä sidonnaisasiamiesten toimintaa. Kyseisen direktiivin johdanto-osan 38 perustelukappaleessa täsmennetään erityisesti, ettei direktiiviä tulisi soveltaa sijoituspalveluyrityksen toimitilojen ulkopuolella harjoitettavan toiminnan edellytyksiin. Pääasiassa kyseessä oleva väliaikainen kielto kohdistuu kuitenkin nimenomaisesti sellaisten rahoitusneuvojien toimintaan, jotka toimivat ”yrityksen toimitilojen ulkopuolella”, mikä ei kuulu MiFID-direktiivin soveltamisalaan.

32      Kyseisen direktiivin 51 artiklan 1 kohdassa säädetään lopuksi, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin nojalla annettujen säännösten noudattamisesta vastuussa oleville henkilöille voidaan määrätä aiheellisia hallinnollisia seuraamuksia, jos kyseisiä säännöksiä rikotaan. Ennakkoratkaisupyynnössä esitettyjen tietojen mukaan niillä tosiseikoilla, jotka pääasiassa olivat sen seikan taustalla, että pääasian kantajalle annettiin väliaikainen kielto toimia yrityksen toimitilojen ulkopuolisena rahoitusneuvojana, ei ole yhteyttä direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettujen säännösten rikkomiseen. Kyse on siis sellaisista tosiseikoista, joihin 51 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta.

33      Pääasiassa kyseessä oleva menettely, jossa pääasian kantajalle annettiin väliaikainen kielto toimia yrityksen toimitilojen ulkopuolisena rahoitusneuvojana, ei siis kuulu MiFID-direktiivin soveltamisalaan, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin tarkistettava pääasialle ominaisten olosuhteiden valossa. Jolle tästä tarkastuksesta muuta johdu, kyseinen direktiivi ei siis vaikuta tällaiseen kieltoon.

 Sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden alaa koskevat EUT-sopimuksen määräykset sekä syrjintäkiellon periaate ja suhteellisuusperiaate

34      On syytä muistuttaa, että EUT-sopimuksen sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevia määräyksiä ei sovelleta tilanteeseen, jonka kaikki osatekijät rajoittuvat yhden ainoan jäsenvaltion alueelle (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2016, Ullens de Schooten, C‑268/15, EU:C:2016:874, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 14.11.2018, NKBM, C‑215/17, EU:C:2018:901, 41 kohta).

35      Tässä suhteessa on todettava, että ennakkoratkaisupyynnössä pohditaan, soveltuuko pääasiassa kyseessä oleva toimenpide, jolla pääasian kantajalle annettiin väliaikainen kielto toimia yrityksen toimitilojen ulkopuolisena rahoitusneuvojana, yhteen niiden perusvapauksien kanssa, joita ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ajattelee sovellettavan pääasiassa kyseessä olevassa tilanteessa, kun huomioon otetaan erityisesti ne vaikutukset, joita kyseisestä kiellosta saattaa aiheutua asianomaiselle neuvojalle siitä riippumatta, ylittääkö kyseinen toiminta jäsenvaltion rajat vai ei.

36      Vaikka ilman muuta ei voidakaan sulkea pois sitä mahdollisuutta, että kansallisesta lainsäädännöstä, jota sovelletaan erotuksetta sekä kyseisen neuvojan jäsenvaltion sisäisiin että rajat ylittäviin toimintoihin, voi yksittäistapauksen olosuhteissa aiheutua vaikutuksia, jotka eivät rajoitu pelkästään yhden ainoan jäsenvaltion alueelle, unionin tuomioistuin on tällaisessa tapauksessa todennut, että kun kyseinen kansallinen tuomioistuin on ainoastaan ilmoittanut, että kyseessä olevaa kansallista säännöstöä sovelletaan erotuksetta kyseessä olevan jäsenvaltion kansalaisiin ja muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin, unionin tuomioistuin ei voi katsoa, että perusvapauksia koskevien EUT-sopimuksen määräysten tulkintaa koskeva ennakkoratkaisupyyntö on kansalliselle tuomioistuimelle tarpeellinen siinä vireillä olevan oikeusriidan ratkaisemiseksi (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2016, Ullens de Schooten, C‑268/15, EU:C:2016:874, 50 ja 54 kohta ja tuomio 14.11.2018, NKBM, C‑215/17, EU:C:2018:901, 42–44 kohta).

37      Ennakkoratkaisupyynnöstä ei käsiteltävässä asiassa ilmene mitään sellaisia konkreettisia seikkoja, joiden nojalla olisi mahdollista todeta, että yhtäältä pääasian kohde tai sen olosuhteet ja toisaalta se, että Mastromartino olisi edes potentiaalisesti käyttänyt SEUT 49 ja SEUT 56 artiklalla taattuja perusvapauksia, olisivat sidoksissa toisiinsa.

38      Lisäksi on todettava, että siltä osin kuin Mastromartino kirjallisissa huomautuksissaan painottaa niitä seurauksia, joita pääasiassa kyseessä olevan kaltaisesta väliaikaisesta kiellosta toimia yrityksen toimitilojen ulkopuolisena rahoitusneuvojana voi täysin abstraktisti olla mahdollisuudelle harjoittaa tätä toimintaa koko unionissa, hänen huomautuksistaan ei kuitenkaan ilmene, että tällaisilla seurauksilla olisi jonkinlaista merkitystä pääasiassa annettavan ratkaisun kannalta.

39      SEUT 49 ja SEUT 56 artiklalla taattuja perusvapauksia ei siis sovelleta pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen väliaikaiseen kieltoon toimia yrityksen toimitilojen ulkopuolisena rahoitusneuvojana, eivätkä ne näin ollen vaikuta mainittuun kieltoon.

40      Kaiken edellä lausutun perusteella esitettyihin kysymyksiin on vastattava niin, että MiFID-direktiiviä, erityisesti sen 8, 23, 50 ja 51 artiklaa, SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaa sekä syrjintäkiellon periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa väliaikainen kielto toimia yrityksen toimitilojen ulkopuolisena rahoitusneuvojana ei kuulu kyseisen direktiivin eikä SEUT 49 ja SEUT 56 artiklan eikä myöskään syrjintäkiellon periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisalaan. Kyseisen direktiivin 8, 23, 50 ja 51 artikla, SEUT 49 ja SEUT 56 artikla sekä syrjintäkiellon periaate ja suhteellisuusperiaate eivät tällaisessa tilanteessa ole esteenä kyseiselle kiellolle.

 Oikeudenkäyntikulut

41      Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta 21.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 24.11.2010 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2010/78/EU, erityisesti sen 8, 23, 50 ja 51 artiklaa, SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaa sekä syrjintäkiellon periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa väliaikainen kielto toimia yrityksen toimitilojen ulkopuolisena rahoitusneuvojana ei kuulu kyseisen direktiivin eikä SEUT 49 ja SEUT 56 artiklan eikä myöskään syrjintäkiellon periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisalaan. Kyseisen direktiivin 8, 23, 50 ja 51 artikla, SEUT 49 ja SEUT 56 artikla sekä syrjintäkiellon periaate ja suhteellisuusperiaate eivät tällaisessa tilanteessa ole esteenä kyseiselle kiellolle.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: italia.