Valitus, jonka Kyproksen tasavalta on tehnyt 24.9.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-825/16, Kypros v. EUIPO, 13.7.2018 antamasta tuomiosta

(asia C-608/18 P)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Kyproksen tasavalta (asiamiehet: S. Malynicz QC, barrister, ja V. Marsland, solicitor)

Muut osapuolet: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) ja Papouis Dairies Ltd.

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

ottaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-825/16, Kyproksen tasavalta v. EUIPO, antamasta tuomiosta tehdyn valituksen tutkittavaksi ja hyväksyy kumoamista koskevan vaatimuksen

määrää EUIPOn ja väliintulijan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja velvoittaa ne korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Unionin yleinen tuomioistuin teki ensinnäkin virheen katsoessaan, että valituslautakunta toimi oikein soveltaessaan unionin yleisen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-292/14 ja T-293/14 (XAΛΛOYMI ja HALLOUMI) ja asiassa T-534/10 (HELLIM) aiemmin antamien tuomioiden päätelmiä esillä olevaan asiaan. Kyseiset asiat eivät koskeneet tarkastusmerkkejä vaan erityyppisiä merkkejä, nimittäin tavallisia EU-tavaramerkkejä ja yhteisömerkkejä. Tällaisten merkkien olennaisena tehtävänä on toimia osoituksena tavaroiden kaupallisesta alkuperästä (yhteisömerkin tapauksessa kauppiaita on useita ja heidät yhdistää toisiinsa jäsenyys yhdistyksessä). Tarkastusmerkkien olennaisena tehtävänä ei sitä vastoin ole alkuperän osoittaminen vaan tavaraluokan erottaminen muista, nimittäin niiden tavaroiden erottaminen, joiden osalta on sekä varmennettu, että ne todella noudattavat HALLOUMI-tarkastusmerkin sallitulle käytölle asetettuja määräyksiä, että hyväksytty, että niitä voidaan valmistaa kyseisten määräysten mukaisesti. Lisäksi kohdeyleisö unionin yleisen tuomioistuimen antamissa aiemmissa tuomioissa oli eri kuin kohdeyleisö käsiteltävässä asiassa.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti, että aikaisemmalta kansalliselta tavaramerkiltä – käsiteltävässä asiassa kansallinen tarkastusmerkki – puuttui kokonaan erottamiskyky varmennettujen tavaroiden erottamiseksi varmentamattomista tavaroista ja että merkki oli kuvaileva ja yleisluonteinen; kyseinen tuomioistuin myös virheellisesti aliarvioi kansallisen merkin kansallisen suojan sekä kyseenalaisti kyseisen merkin pätevyyden EUIPO:ssa käydyssä väitemenettelyssä.

Unionin yleinen tuomioistuin teki kolmanneksi virheen vertaillessaan merkkejä ja arvioidessaan sekaannusvaaran todennäköisyyttä. Se lähestyi näitä kysymyksiä virheellisesti aivan kuin aikaisempi tavaramerkki olisi ennemminkin alkuperää osoittava tavaramerkki kuin tarkastusmerkki. Se ei katsonut aikaisemman merkin olevan tarkastusmerkkinä yhtään erottamiskykyinen, eli että merkillä voitaisiin erottaa tavarat, jotka itse asiassa olivat tarkastusmerkin kriteereiden mukaisia ja jotka tarkastusmerkin haltijalta luvan saaneet valmistajat olivat itse asiassa valmistaneet. Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään huomioinut sitä, mihin tarkastusmerkkejä tavanomaisesti käytetään (aina erottamiskykyisen nimen, tavaramerkin tai liikemerkin kanssa). Se ei myöskään pohtinut riidanalaisen EU-tavaramerkin merkitystä eikä tarkoitusta, eikä se etenkään pohtinut, oliko sanaosa HALLOUMI itsessään erottamiskykyinen myöhemmässä tavaramerkissä merkkinä, joka mahdollisesti osoittaa, että riidanalaisella EU-tavaramerkillä varustetut tavarat oli varmennettu.

Unionin yleinen tuomioistuin ei neljänneksi ottanut huomioon kansallisia säännöksiä ja oikeuskäytäntöä kansallisten tarkastusmerkkien soveltamisalan ja vaikutuksen osalta. Tarkastusmerkkejä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön edellytyksiä ja yksityiskohtaisia sääntöjä ei yhdenmukaistettu tavaramerkkidirektiiveissä 89/104¹ ja 2008/95² , mutta silti EU-tavaramerkkiasetuksessa säädetään, että tällaiset kansalliset merkit voivat olla perustana aikaisemmille oikeuksille, jotka estävät EU-tavaramerkiksi rekisteröimisen. Tällaisia oikeuksia pitäisi arvioida kansallisen oikeuskäytännön ja kansallisten säännösten valossa ja analogisesti useisiin kansallisiin oikeuksiin nähden EU-tavaramerkkiasetuksen 8 artiklan 4 kohdan nojalla (näitä oikeuksia ei myöskään ole yhdenmukaistettu ja ne vaihtelevat huomattavasti luonteeltaan, soveltamisalaltaan ja vaikutuksiltaan jäsenvaltiosta toiseen).

____________

¹ Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21.12.1988 annettu ensimmäinen neuvoston direktiivi 89/104/ETY (EYVL 1989, L 40, s. 1).

² Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 22.10.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/95/EY (EUVL 2008, L 299, s. 25).