VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS
(kolmas jaosto)

29 päivänä maaliskuuta 2007

Asia F-39/06

Olivier Chassagne

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Palkkaus – Vuotuinen matkakulukorvaus – Ranskan merentakaisista departementeista tuleviin virkamiehiin sovellettavat säännökset – Muutettujen henkilöstösääntöjen liitteessä VII oleva 8 artikla – Kanne, joka on selvästi oikeudellisesti täysin perusteeton

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Olivier Chassagne vaatii yhtäältä kumoamaan komission päätöksen, jolla hylättiin hänen 23.9.2005 tekemänsä hallinnollinen valitus, jonka kohteena oli hänen palkkatositteensa heinäkuulta 2005, sekä olennaisilta osin kyseisen palkkatositteen, ja toisaalta korvausta henkisestä kärsimyksestä ja taloudellisesta vahingosta, jota hän väittää kärsineensä

Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Henkilöstösäännöt – Muuttaminen

(Henkilöstösäännöt; neuvoston asetus N:o 723/2004)

2.      Henkilöstö – Kanne – Kanne, joka koskee virkamiehen vuosittaista matkakulukorvausta

(EY 241 artikla, EY 299 artiklan 2 ja 3 kohta; henkilöstösääntöjen 91 artikla ja liitteessä VII oleva 8 artikla)

1.      Henkilöstösääntöjen muuttamisesta annettavan yhteisön asetuksen hyväksymistä ei voi rasittaa virhe sen vuoksi, että Euroopan unionin toimielinten virkamiesten tilanteeseen sovellettavien määräysten konsolidoitua versiota ei ole julkaistu. Lainsäädännön pätevyys riippuu näet siitä, että se on julkaistu sääntöjenmukaisesti Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja tätä muodollisuutta on noudatettu sekä kyseisten henkilöstösääntöjen vahvistamisesta alun perin annetun asetuksen että niiden muuttamisesta myöhemmin annettujen asetusten osalta, mukaan lukien viimeksi asetus N:o 723/2004. Joka tapauksessa henkilöstösääntöjen konsolidoitu versio on saatavilla komission intranetsivuilla, ja lisäksi normaalisti jokaiselle virkamiehelle on annettu oma painettu kappale palvelukseentulon yhteydessä. Missään oikeussäännössä ei myöskään aseteta velvollisuutta henkilöstösääntöjen konsolidoitujen tekstien julkaisemiseen tai tulevasta henkilöstösääntöjen muuttamisesta aiheutuvien vaikutusten tutkimiseen, eikä missään määrätä, missä muodossa sen tiedot on julkistettava henkilöstölle, eikä minkään määräyksen mukaan henkilöstösääntöjen pätevyys riipu tällaisesta julkaisemisesta. Sama päätelmä pätee väitteeseen, jonka mukaan Euroopan unionin kansalaisille ei olisi annettu tietoja muutettujen henkilöstösääntöjen konsolidoidusta versiosta. Näin ollen muutettujen henkilöstösääntöjen laillisuutta kokonaisuutena arvioituna ei voida kyseenalaistaa avoimuutta, demokratiaa ja oikeusvarmuutta koskevien periaatteiden loukkaamisen perusteella.

(ks. 22–25 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑100/92, La Pietra v. komissio, 15.3.1994 (Kok. H. 1994, s. I‑A‑83 ja II‑275, 45 kohta).

Virkamiestuomioistuin: asia F‑43/05, Chassagne v. komissio, 23.1.2007 (109 ja 110 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

2.      Kun kyseessä on riita, joka koskee Euroopan yhteisöjen virkamiehen vuosittaista matkakulukorvausta, kantaja ei voi perustellusti vedota Euroopan yhteisöjen henkilöstöä koskevan asetuksen lainvastaisuuteen sillä perusteella, että tähän asetukseen ei sisälly erityissääntöjä EY 299 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen alueiden hyväksi, koska tätä korvausta koskeva kysymys jää edellä mainittujen perustamissopimuksen määräysten normatiivisen soveltamisalan ulkopuolelle.

(ks. 27 kohta)