EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(kolmas jaosto)

18 päivänä maaliskuuta 2015

Asia F‑51/14

Manuel Jaime Ribeiro Sinde Monteiro

vastaan

Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH)

Henkilöstö – EUH:n työntekijät – Virkamies – Ylennys – Henkilöstösääntöjen 43 artikla ja 45 artiklan 1 kohta – Kaikkien ylennyskelpoisten virkamiesten ansioiden vertailu – Virkamiehet, joille EUH:n yksiköt ovat ehdottaneet ylennystä ja virkamiehet, joille ei ole ehdotettu ylennystä – Arviointikertomusten huomioon ottaminen – Yksinomaan kirjalliset arviot

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Manuel Jaime Ribeiro Sinde Monteiro vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) hallintopääjohtajan (”chief operating officer”) nimittävän viranomaisen asemassa 9.10.2013 tekemän päätöksen, jossa vahvistetaan vuoden 2013 ylennyskierroksella ylennetyistä virkamiehistä laadittu luettelo.

Ratkaisu:      Euroopan ulkosuhdehallinnon nimittävän viranomaisen 9.10.2013 tekemä päätös, jossa vahvistetaan vuoden 2013 ylennyskierroksella ylennetyistä virkamiehistä laadittu luettelo, kumotaan siltä osin kuin siinä ei mainita Manuel Jaime Ribeiro Sinde Monteiron nimeä. Kanteesta ei ole syytä lausua muilta osin. Euroopan ulkosuhdehallinto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Ribeiro Sinde Monteiron oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Yksityiskohtaiset menettelysäännöt – Hallinnon harkintavalta – Rajat – Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen

2.      Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomukset – Näissä kertomuksissa olevat yksinomaan kirjalliset arvioinnit – Menetelmä, jonka avulla ansioiden vertailua ei voida suorittaa yhdenvertaiselta perustalta ylennysmenettelyn yhteydessä

(Henkilöstösääntöjen 43 ja 45 artikla)

3.      Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Sen hyväksyttävyys, että henkilökansioita vertaillaan alustavasti jokaisella pääosastolla – Myöhemmät vertailut, jotka kuuluvat ylennyskomitealle ja tämän jälkeen nimittävälle viranomaiselle – Laajuus – Nimittävän viranomaisen suorittama vertailu, jonka on katettava kaikki ylennyskelpoiset virkamiehet

(Henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohta)

1.      Vaikka nimittävällä viranomaisella on laaja harkintavalta päättää menettelystä tai menetelmästä, jota se pitää asianmukaisimpana ansioiden vertailun suorittamista varten, hallinnolle täten myönnettyä toimivaltaa kuitenkin rajoittaa tarve suorittaa ansioiden vertailu huolellisesti ja puolueettomasti, yksikön edun mukaisesti ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta noudattaen. Mainittu vertailu on siis suoritettava keskenään verrattavissa olevien tietolähteiden perusteella. Tässä tarkoituksessa, jotta ylennysjärjestelmästä saataisiin mahdollisimman oikeudenmukainen, on nimittävän viranomaisen huolehdittava henkilöstösääntöjen 45 artiklan mukaisesti siitä, että ansioiden vertailu tapahtuu objektiivisesti yhtäältä takaamalla, että kaikkien virkamiesten arvioinnit ovat vertailtavissa keskenään siten, että se laatii yhteisen luokitteluasteikon ja toisaalta yhdenmukaistamalla arvioijille tarkoitetut arviointiperusteet.

(ks. 39 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Buendía Sierra v. komissio (T‑311/04, EU:T:2006:329, 172 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio Stols v. neuvosto (T‑95/12 P, EU:T:2014:3, 32 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio Nieminen v. neuvosto (F‑81/12, EU:F:2014:50, 58 ja 91 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), josta on vireillä valitus unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T‑464/14 P

2.      Arviointikertomuksissa olevista yksinomaan kirjallisista arvioineista ei voida havaita järjestelmällisesti virkamiesten arviointitavoissa olevia eroja, sellaisena kuin eri arvioijat näitä arviointeja tekevät oman subjektiivisen näkemyksensä mukaan ja sellaisena kuin nämä yksinomaan kirjalliset arvioinnit vaikuttavat täten nimittävän viranomaisen kykyyn vertailla virkamiesten ansioita objektiivisesti.

Vaikkei voida väittää, että henkilöstösääntöjen 43 artiklassa edellytetään numeroin ilmaistua ja analyyttistä arviointia, velvollisuus suorittaa ansioiden vertailu yhdenvertaiselta perustalta ja keskenään verrattavissa olevia tietolähteitä käyttäen, mikä on erottamaton osa henkilöstösääntöjen 45 artiklaa, edellyttää menettelyä tai menetelmää, joka on omiaan tasoittamaan subjektiivisuutta, joka johtuu siitä, että arviointeja tekevät eri arvioijat.

(ks. 40 ja 41 kohta)

3.      Henkilöstösääntöjen 45 artiklan mukaisesti nimittävä viranomainen on ylennysmenettelyn yhteydessä, ennen ylennyksiä, velvollinen vertailemaan kaikkien ylennyskelpoisten virkamiesten ansioita. Täsmällisemmin hallinnollisten yksiköiden eri hierarkkiset tasot voivat avustaa nimittävää viranomaista sen suorittaman vertailun yhteydessä hierarkkisten hallinnollisten rakenteiden toiminnan niiden periaatteiden mukaisesti, joista säädetään henkilöstösääntöjen 21 artiklan ensimmäisessä alakohdassa, jonka sanamuodon mukaan virkamiehen on asemastaan riippumatta avustettava esimiehiään ja annettava heille neuvojaan.

Ylennystä varten ehdolla olevien virkamiesten asiakirja-aineistojen ennakkoon suoritettavasta vertailusta ei kuitenkaan voi olla seurauksena, että se korvaa vertailun, joka ylennyskomitean ja sen jälkeen nimittävän viranomaisen on seuraavaksi suoritettava, jos siitä on säädetty.

Ei myöskään voida hyväksyä sitä, että viranomainen tyytyy tutkimaan niiden virkamiesten ansiot, jotka sijoittuvat parhaiten eri yksikköjen tai pääosastojen laatimissa luetteloissa, koska muuten kaikkien ylennyskelpoisten virkamiesten ansioiden vertailu jäisi vaille merkitystä.

Tästä seuraa, että mahdollinen intressi suorittaa ensimmäiseksi jokaisessa yksikössä ylennyskelpoisten virkamiesten ansioiden vertailu, jotta otetaan huomioon kunkin tällaisen virkamiehen erityiset ominaisuudet, ei henkilöstösääntöjen 45 artiklan valossa vapauta ylennyskomiteaa ja nimittävää viranomaista kaikkien ylennyskelpoisten virkamiesten ansioiden vertailusta.

Yhteenvedoissa, joita ylennyskomitea käyttää kaikkia ylennyskelpoisia virkamiehiä varten sen päätöksen 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, jolla unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja vahvisti ylennysmenettelyä koskevat säännöt henkilöstösääntöjen 45 artiklan soveltamista varten, nimetään palkkaluokittain virkamiehet, jotka ovat ehdolla ylennystä varten yksiköissä niitä ylennetyksi tulemisen mahdollisuuksia kunnioittaen, jotka ovat seurausta henkilöstöjohtajan laatimista viitteellisistä kiintiöistä. Vaikka yhteenvedot mahdollistavat vaihtelevassa määrin sen, että yhdellä silmäyksellä voidaan nähdä kaikkien samassa palkkaluokassa olevien virkamiesten tilanne, niissä ei ole mitään mainintaa ylennyskelpoisten virkamiesten, joita yksiköt eivät ole ehdottaneet ylennettäviksi, pääasiallisista tehtävistä ja mahdollisista ansioista. Asian laita on toisin ylennyskelpoisilla virkamiehillä, joita yksiköt ovat ehdottaneet ylennettäviksi ja joiden osalta mainitaan heidän hoitamansa pääasialliset tehtävät ja joita varten ehdotus heidän ylentämisestään ansioiden perusteella on perusteltu lyhyesti. Niiden virkamiesten, joita osastot ehdottivat heti ylennettäviksi ja muiden virkamiesten erilainen kohtelu konkretisoituu tässä yhteenvedossa. Etu, jonka ensin mainitut saavat siitä, että heidän ansionsa tuodaan täten esille tiivistetysti esitetyssä ja helppokäyttöisessä asiakirjassa, johtaa siihen, että ylennysmenettelyn vaiheet, joiden aikana sitä on voitu käyttää, ovat sääntöjenvastaisia.

(ks. 46, 47, 50, 51 ja 57 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Tsirimokos v. parlamentti (T‑76/92, EU:T:1993:106, 17 kohta); tuomio Caravelis v. parlamentti (T‑182/99, EU:T:2001:131, 33 kohta) ja tuomio Heurtaux v. komissio (T‑172/03, EU:T:2005:34, 40 kohta)