UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

10 päivänä huhtikuuta 2019 (*)

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Henkilöihin, ryhmiin ja yhteisöihin terrorismin torjumiseksi kohdistetut erityiset rajoittavat toimenpiteet – Varojen jäädyttäminen – Mahdollisuus luokitella kolmannen valtion viranomainen yhteisessä kannassa 2001/931/YUTP tarkoitetuksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi – Varojen jäädyttämisestä tehtyjen päätösten tosiasiallinen perusta – Perusteluvelvollisuus – Neuvoston toimien todistusvoimaiseksi saattaminen

Asiassa T‑643/16,

Al-Gama’a al – Islamiyya Egypt, edustajanaan asianajaja L. Glock,

kantajana,

vastaan

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään aluksi G. Étienne ja H. Marcos Fraile, sittemmin Marcos Fraile, B. Driessen ja V. Piessevaux ja lopuksi Marcos Fraile, Driessen ja A. Sikora-Kalėda,

vastaajana,

jota tukee

Euroopan komissio, asiamiehinään aluksi J. Norris-Usher, L. Havas, R. Tricot ja L. Baumgart, sittemmin Tricot, C. Zadra ja A. Tizzano,

väliintulijana,

jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta, joka koskee ensinnäkin niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, koskevan luettelon ajan tasalle saattamisesta sekä päätöksen (YUTP) 2015/2430 kumoamisesta 12.7.2016 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2016/1136 (EUVL 2016, L 188, s. 21) ja tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2425 kumoamisesta 12.7.2016 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/1127 (EUVL 2016, L 188, s. 1), toiseksi niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, koskevan luettelon ajan tasalle saattamisesta sekä päätöksen 2016/1136 kumoamisesta 27.1.2017 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2017/154 (EUVL 2017, L 23, s. 21) ja tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen 2016/1127 kumoamisesta 27.1.2017 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/150 (EUVL 2017, L 23, s. 3), kolmanneksi niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, koskevan luettelon ajan tasalle saattamisesta sekä päätöksen 2017/154 kumoamisesta 4.8.2017 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2017/1426 (EUVL 2017, L 204, s. 95) ja tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen 2017/150 kumoamisesta 4.8.2017 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/1420 (EUVL 2017, L 204, s. 3), neljänneksi niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, koskevan luettelon ajan tasalle saattamisesta sekä päätöksen 2017/1426 kumoamisesta 21.3.2018 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2018/475 (EUVL 2018, L 79, s. 26) ja tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen 2017/1420 kumoamisesta 21.3.2018 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/468 (EUVL 2018, L 79, s. 7) ja viidenneksi niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä koskevan luettelon ajantasaistamisesta, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, sekä päätöksen 2018/475 kumoamisesta 30.7.2018 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2018/1084 (EUVL 2018, L 194, s. 144) ja tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen 2018/468 kumoamisesta 30.7.2018 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1071 (EUVL 2018, L 194, s. 23) kumoamista siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat kantajaa,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja I. Pelikánová sekä tuomarit P. Nihoul (esittelevä tuomari) ja J. Svenningsen,

kirjaaja: hallintovirkamies L. Ramette,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 6.11.2018 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta ja kanteen nostamisen jälkeen tapahtuneet tosiseikat

 Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1373 (2001)

1        Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto hyväksyi 28.9.2001 päätöslauselman 1373 (2001), johon sisältyy laaja-alaisia strategioita terrorismin torjumiseksi ja erityisesti terrorismin rahoituksen estämiseksi. Kyseisen päätöslauselman 1 kohdan c alakohdassa määrätään muun muassa, että kaikkien valtioiden on jäädytettävä viipymättä sellaisten henkilöiden varat, muut rahoituksen lähteet tai taloudelliset resurssit, jotka toteuttavat tai yrittävät toteuttaa terroritekoja, edistävät niiden toteuttamista taikka osallistuvat niihin, sekä tällaisten henkilöiden omistuksessa tai määräysvallassa olevien yhteisöjen ja tällaisten henkilöiden ja yhteisöjen puolesta tai niiden ohjauksessa toimivien henkilöiden ja yhteisöjen varat, muut rahoituksen lähteet tai taloudelliset resurssit.

2        Kyseisessä päätöslauselmassa ei vahvisteta niiden henkilöiden, yhteisöjen tai ryhmien luetteloa, joihin näitä toimenpiteitä on sovellettava.

 Euroopan unionin oikeus

3        Euroopan unionin neuvosto katsoi, että Euroopan unionin toiminta oli tarpeellista päätöslauselman 1373 (2001) täytäntöön panemiseksi, ja se hyväksyi 27.12.2001 yhteisen kannan 2001/931/YUTP erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi (EYVL 2001, L 344, s. 93). Erityisesti yhteisen kannan 2001/931 2 artiklassa säädetään terroritekoihin sekaantuneiden ja kyseisen yhteisen kannan liitteenä olevassa luettelossa esiintyvien henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen varojen ja muiden rahoituksen lähteiden tai taloudellisten resurssien jäädyttämisestä.

4        Pannakseen unionin tasolla täytäntöön yhteisessä kannassa 2001/931 kuvaillut toimenpiteet neuvosto antoi samana päivänä asetuksen (EY) N:o 2580/2001 tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi (EYVL 2001, L 344, s. 70) ja teki päätöksen 2001/927/EY asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun listan laatimisesta (EYVL 2001, L 344, s. 83).

5        Neuvosto kirjasi 2.5.2002 nimen ”’Gama’a al-Islamiyya’ (alias ’Al Gama’a al-Islamiyya’) (’Islamic Group’ – ’IG’)” yhteisen kannan 2001/931 ajantasaistamisesta annetun yhteisen kannan 2002/340/YUTP (EUVL 2002, L 116, s. 75) liitteenä olevaan luetteloon ja asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2001/927 kumoamisesta tehtyyn päätökseen 2002/334/EY (EUVL 2002, L 116, s. 33) sisältyvään luetteloon.

6        Nämä luettelot saatettiin ajan tasalle yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan ja asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan nojalla.

7        Neuvosto säilytti 21.12.2015 kantajan nimen kyseisissä luetteloissa niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931 2, 3 ja 4 artiklaa, koskevan luettelon ajan tasalle saattamisesta sekä päätöksen (YUTP) 2015/1334 kumoamisesta antamallaan päätöksellä (YUTP) 2015/2430 (EUVL 2015, L 334, s. 18) ja asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/1325 kumoamisesta antamallaan täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/2425 (EUVL 2015, L 334, s. 1).

8        Neuvosto julkaisi 22.12.2015 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen henkilöille, ryhmille ja yhteisöille, jotka on sisällytetty asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon (EUVL 2015, C 430, s. 5). Tässä ilmoituksessa näille henkilöille, ryhmille ja yhteisöille ilmoitettiin, että niiden nimet oli säilytetty varojen jäädyttämistä koskevissa luetteloissa ja että ne voivat toimittaa neuvostolle pyynnön saada tietoonsa neuvoston perustelut tälle luettelossa säilyttämiselle.

9        Kantajan asianajaja pyysi 20.5.2016 neuvostoa toimittamaan perustelut, joiden vuoksi hänen asiakkaansa nimi oli alun perin kirjattu varojen jäädyttämistä koskeviin luetteloihin ja sittemmin säilytetty näissä luetteloissa täytäntöönpanoasetuksella 2015/2425, ja samalla kyseenalaisti sen, että näissä luetteloissa todella tarkoitetaan hänen asiakastaan.

10      Neuvosto toimitti hänelle 26.5.2016 11 perustelut ja totesi seuraavaa:

”Ohessa toimitetaan perustelut sille, että asiakkaanne on kirjattu asetuksen – – N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta – – annetussa [täytäntöönpano]asetuksessa 2015/2425 olevaan luetteloon ja säilytetty tässä luettelossa.”

 Riidanalaiset toimet

 Vuoden 2016 heinäkuun toimet

11      Neuvosto antoi 12.7.2016 päätöksen (YUTP) 2016/1136 niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan yhteisen kannan 2001/931 2, 3 ja 4 artiklaa, koskevan luettelon ajan tasalle saattamisesta sekä päätöksen 2015/2430 kumoamisesta (EUVL 2016, L 188, s. 21) ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/1127 asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen 2015/2425 kumoamisesta (EUVL 2016, L 188, s. 1) (jäljempänä yhdessä vuoden 2016 heinäkuun toimet). Kantajan nimi säilytettiin näihin toimiin liitetyissä luetteloissa (jäljempänä vuoden 2016 heinäkuun riidanalaiset luettelot).

12      Neuvosto toimitti 13.7.2016 päivätyllä kirjeellä kantajan asianajajalle perustelut, joiden vuoksi oli oikeutettua säilyttää kantajan nimi vuoden 2016 heinäkuun riidanalaisissa luetteloissa, ja totesi, että tällä oli mahdollisuus pyytää kyseisten luettelojen uudelleentarkastelua asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan ja yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan yhteydessä. Lisäksi neuvosto totesi tässä kirjeessä seuraavaa:

”Neuvosto katsoo, että asiakirja-aineistoon ei sisälly uusia seikkoja, joiden vuoksi sen kantaa olisi perusteltua muuttaa. Se katsoo näin ollen, että sen aikaisemmin 26.5.2016 päivätyssä kirjeessä esittämät perustelut pätevät edelleen.”

13      Vuoden 2016 heinäkuun toimien perusteluista seuraa, että kantajan nimen sisällyttäminen riidanalaisiin luetteloihin perustui neljään kansalliseen päätökseen.

14      Ensimmäinen kansallinen päätös oli Secretary of State for the Home Departmentin (Yhdistyneen kuningaskunnan sisäasiainministeri, jäljempänä Home Secretary) 29.3.2001 tekemä päätös Yhdistyneen kuningaskunnan vuoden 2000 terrorismin vastaisen lain (UK Terrorism Act 2000) muuttamisesta ja kantajan, jota pidetään terroritekoihin sekaantuneena järjestönä, kieltämisestä (jäljempänä Home Secretaryn päätös).

15      Toinen kansallinen päätös oli United States Secretary of Staten (Yhdysvaltojen ulkoasiainministeri) 8.10.1997 tekemä päätös kantajan luokittelemisesta ”ulkomaiseksi terroristijärjestöksi” Yhdysvaltojen maahanmuutosta ja kansalaisuudesta annetun lain (Immigration and Nationality Act) mukaisesti (jäljempänä vuoden 1997 Yhdysvaltojen päätös).

16      Kolmas kansallinen päätös oli peräisin Yhdysvaltojen ulkoasiainministeriltä, ja se oli tehty 31.10.2001 presidentin asetuksen (Executive Order) nro 13224 mukaisesti (jäljempänä vuoden 2001 Yhdysvaltojen päätös).

17      Neljäs kansallinen päätös oli päivätty 23.1.1995, ja se oli tehty presidentin asetuksen (Executive Order) nro 12947 mukaisesti (jäljempänä vuoden 1995 Yhdysvaltojen päätös).

18      Vuoden 2016 heinäkuun toimia koskevien perustelujen pääosassa neuvosto totesi ensiksi, että nämä kansalliset päätökset olivat yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja toimivaltaisen viranomaisen päätöksiä ja että ne olivat edelleen voimassa. Se totesi seuraavaksi tutkineensa, oliko sillä hallussaan seikkoja, jotka puolsivat kantajan nimen poistamista vuoden 2016 heinäkuun riidanalaisista luetteloista, löytämättä ensimmäistäkään. Lopuksi se ilmoitti katsovansa, että syyt, joiden vuoksi kantajan nimen merkitseminen varojen jäädyttämistä koskeviin luetteloihin oli oikeutettua, olivat edelleen päteviä, ja katsoi, että tämän nimi oli säilytettävä vuoden 2016 heinäkuun riidanalaisissa luetteloissa.

19      Vuoden 2016 heinäkuun toimia koskevissa perusteluissa oli lisäksi liite A, joka koski ”Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisen viranomaisen päätöstä”, ja liite B, joka koski ”Yhdysvaltojen toimivaltaisten viranomaisten päätöksiä”. Kummassakin liitteessä oli kuvaus kansallisesta lainsäädännöstä, jonka nojalla kansallisten viranomaisten päätökset oli annettu, esitys kyseisessä lainsäädännössä esiintyvistä terrorismin käsitteiden määritelmistä, kuvaus kyseisten päätösten uudelleentarkastelumenettelyistä, kuvaus teoista, joihin kyseiset viranomaiset olivat tukeutuneet, ja toteamus siitä, että kyseiset teot olivat yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja terroritekoja.

20      Neuvosto totesi vuoden 2016 heinäkuun toimia koskevien perustelujen liitteessä A olevassa 16 kohdassa, että Home Secretary oli marraskuussa 2013 katsonut käytettävissä olleiden todisteiden perusteella, että ”ryhmä oli muulla tavoin sekaantunut terrorismiin ja että tästä syystä kielto oli pidettävä voimassa”.

21      Neuvosto totesi vuoden 2016 heinäkuun toimien liitteessä B olevassa 10 kohdassa, että Yhdysvalloissa viimeisin uudelleentarkastelu, joka koski kantajan nimeämistä ulkomaiseksi terroristijärjestöksi, oli päättynyt 15.12.2010 ja että Yhdysvaltojen hallitus oli päättänyt pitää tämän nimeämisen voimassa. Lisäksi neuvosto viittasi liitteessä B olevassa 18 kohdassa ”vuoden 2010 ja 2003 ulkoasiainministeriön hallinnollisiin asiakirjoihin (’administrative records’) Gama’a al-Islamiyya”.

 Vuoden 2017 tammikuun toimet

22      Neuvosto antoi 27.1.2017 päätöksen (YUTP) 2017/154 niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan yhteisen kannan 2001/931 2, 3 ja 4 artiklaa, koskevan luettelon ajan tasalle saattamisesta sekä päätöksen 2016/1136 kumoamisesta (EUVL 2017, L 23, s. 21) ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/150 asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen 2016/1127 kumoamisesta (EUVL 2017, L 23, s. 3) (jäljempänä yhdessä vuoden 2017 tammikuun toimet). Kantajan nimi säilytettiin näihin toimiin liitetyissä luetteloissa (jäljempänä vuoden 2017 tammikuun riidanalaiset luettelot).

23      Neuvosto toimitti 30.1.2017 päivätyllä kirjeellä kantajan asianajajalle perustelut, joiden vuoksi oli oikeutettua säilyttää kantajan nimi vuoden 2017 tammikuun riidanalaisissa luetteloissa, ja totesi, että tällä oli mahdollisuus pyytää kyseisten luettelojen uudelleentarkastelua asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan ja yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan yhteydessä.

24      Nämä perustelut olivat identtiset vuoden 2016 heinäkuun toimia koskevien perustelujen kanssa.

25      Kantaja ei reagoinut kyseiseen kirjeeseen.

 Vuoden 2017 elokuun toimet

26      Neuvosto antoi 4.8.2017 päätöksen (YUTP) 2017/1426 niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan yhteisen kannan 2001/931 2, 3 ja 4 artiklaa, koskevan luettelon ajan tasalle saattamisesta sekä päätöksen 2017/154 kumoamisesta (EUVL 2017, L 204, s. 95) ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/1420 asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen 2017/150 kumoamisesta (EUVL 2017, L 204, s. 3) (jäljempänä yhdessä vuoden 2017 elokuun toimet). Kantajan nimi säilytettiin näihin toimiin liitetyissä luetteloissa (jäljempänä vuoden 2017 elokuun riidanalaiset luettelot).

27      Neuvosto toimitti 7.8.2017 päivätyllä kirjeellä kantajan asianajajalle perustelut, joiden vuoksi oli oikeutettua säilyttää kantajan nimi vuoden 2017 elokuun riidanalaisissa luetteloissa, ja totesi, että tällä oli mahdollisuus pyytää kyseisten luettelojen uudelleentarkastelua asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan ja yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan yhteydessä.

28      Nämä perustelut olivat identtiset vuoden 2016 heinäkuun ja vuoden 2017 tammikuun toimia koskevien perustelujen kanssa.

29      Kantaja ei reagoinut kyseiseen kirjeeseen.

 Vuoden 2018 maaliskuun toimet

30      Neuvosto antoi 21.3.2018 päätöksen (YUTP) 2018/475 niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan yhteisen kannan 2001/931 2, 3 ja 4 artiklaa, koskevan luettelon ajan tasalle saattamisesta sekä päätöksen 2017/1426 kumoamisesta (EUVL 2018, L 79, s. 26) ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/468 asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen 2017/1420 kumoamisesta (EUVL 2018, L 79, s. 7) (jäljempänä yhdessä vuoden 2018 maaliskuun toimet). Kantajan nimi säilytettiin näihin toimiin liitetyissä luetteloissa (jäljempänä vuoden 2018 maaliskuun riidanalaiset luettelot).

31      Neuvosto toimitti 22.3.2018 päivätyllä kirjeellä kantajan asianajajalle perustelut, joiden vuoksi oli oikeutettua säilyttää kantajan nimi vuoden 2018 maaliskuun riidanalaisissa luetteloissa, ja totesi, että tällä oli mahdollisuus pyytää kyseisten luettelojen uudelleentarkastelua asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan ja yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan yhteydessä.

32      Nämä perustelut olivat identtiset vuoden 2016 heinäkuun ja vuoden 2017 tammikuun ja elokuun toimia koskevien perustelujen kanssa.

33      Kantaja ei reagoinut kyseiseen kirjeeseen.

 Vuoden 2018 heinäkuun toimet

34      Neuvosto antoi 30.7.2018 päätöksen (YUTP) 2018/1084 niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä koskevan luettelon ajantasaistamisesta, joihin sovelletaan yhteisen kannan 2001/931 2, 3 ja 4 artiklaa, sekä päätöksen 2018/475 kumoamisesta (EUVL 2018, L 194, s. 144) ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1071 asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen 2018/468 kumoamisesta (EUVL 2018, L 194, s. 23) (jäljempänä yhdessä vuoden 2018 heinäkuun toimet). Kantajan nimi säilytettiin näihin toimiin liitetyissä luetteloissa (jäljempänä vuoden 2018 heinäkuun riidanalaiset luettelot).

35      Neuvosto toimitti 31.7.2018 päivätyllä kirjeellä kantajan asianajajalle perustelut, joiden vuoksi oli oikeutettua säilyttää kantajan nimi vuoden 2018 heinäkuun riidanalaisissa luetteloissa, ja totesi, että tällä oli mahdollisuus pyytää kyseisten luettelojen uudelleentarkastelua asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan ja yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan yhteydessä.

36      Nämä perustelut olivat identtiset vuoden 2016 heinäkuun, vuoden 2017 tammikuun ja elokuun ja vuoden 2018 maaliskuun toimia koskevien perustelujen kanssa, lukuun ottamatta joitakin muodollisia eroja ja sitä, että liitteessä B olevassa 16 kohdassa viitataan ”tehokasta oikeussuojaa koskevaan oikeuteen” eikä enää ”oikeussuojaa koskevaan oikeuteen”.

37      Kantaja ei reagoinut kyseiseen kirjeeseen.

 Oikeudenkäynti ja asianosaisten ja väliintulijan vaatimukset

38      Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 11.9.2016 jättämällään kannekirjelmällä esillä olevan kanteen, jossa se vaatii vuoden 2016 heinäkuun toimien kumoamista itseään koskevin osin.

39      Asia jaettiin 18.10.2016 unionin yleisen tuomioistuimen viidennelle jaostolle.

40      Unionin yleisen tuomioistuimen viidennen jaoston puheenjohtaja päätti 2.12.2016 tekemällään päätöksellä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan d alakohdan mukaisesti lykätä asian käsittelyä siihen saakka, kunnes unionin tuomioistuin on antanut lopulliset ratkaisunsa asioissa C‑599/14 P, neuvosto v. LTTE, ja C‑79/15 P, neuvosto v. Hamas.

41      Euroopan komissio pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 21.12.2016 toimittamallaan asiakirjalla saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen neuvoston vaatimuksia.

42      Kantaja tarkisti työjärjestyksen 86 artiklan perusteella kannetta unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.3.2017 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla vuoden 2017 tammikuun toimien huomioon ottamiseksi siltä osin kuin ne koskevat kantajaa.

43      Asianosaisia kehotettiin 16.8.2017 päivätyllä kirjeellä esittämään huomautuksensa päätelmistä, jotka käsiteltävänä olevan asian kannalta oli tehtävä 26.7.2017 annetusta tuomiosta neuvosto v. LTTE (C‑599/14 P, EU:C:2017:583) ja 26.7.2017 annetusta tuomiosta neuvosto v. Hamas (C‑79/15 P, EU:C:2017:584).

44      Kantaja vastasi tähän pyyntöön 3.9.2017.

45      Neuvosto toimitti 18.9.2017 vastineensa, joka sisälsi lisäksi vastauksen 27.3.2017 tehtyyn kanteen tarkistamista koskevaan kirjelmään ja edellä 43 kohdassa tarkoitetut huomautukset.

46      Unionin yleisen tuomioistuimen viidennen jaoston puheenjohtaja hyväksyi komission väliintulohakemuksen 26.9.2017 antamallaan määräyksellä.

47      Kantaja tarkisti työjärjestyksen 86 artiklan perusteella kannetta unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 3.10.2017 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla vuoden 2017 elokuun toimien huomioon ottamiseksi.

48      Neuvosto vastasi 12.10.2017 unionin yleisen tuomioistuimen kehotuksesta 3.10.2017 päivättyyn kanteen tarkistamista koskevaan kirjelmään.

49      Kantaja jätti vastauksensa 8.11.2017.

50      Komissio jätti väliintulokirjelmänsä 9.11.2017.

51      Neuvosto jätti 28.11.2017 unionin yleisen tuomioistuimen kehotuksesta huomautuksensa komission väliintulokirjelmästä.

52      Neuvosto jätti vastauksensa 15.1.2018.

53      Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti jakoi 13.4.2018 työjärjestyksen 27 artiklan 2 kohdan nojalla asian uudelleen keskinäisen yhteyden vuoksi toiselle esittelevälle tuomarille, joka oli sijoitettu ensimmäiseen jaostoon.

54      Kantaja tarkisti työjärjestyksen 86 artiklan perusteella kannetta unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 13.5.2018 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla vuoden 2018 maaliskuun toimien huomioon ottamiseksi.

55      Neuvosto vastasi 4.6.2018 toimittamallaan asiakirjalla ja komissio 19.6.2018 toimittamallaan asiakirjalla unionin yleisen tuomioistuimen kehotuksesta 13.5.2018 päivättyyn kanteen tarkistamista koskevaan kirjelmään.

56      Kantaja tarkisti työjärjestyksen 86 artiklan perusteella kannetta unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 14.9.2018 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla vuoden 2018 heinäkuun toimien huomioon ottamiseksi.

57      Neuvosto vastasi 27.9.2018 toimittamallaan asiakirjalla ja komissio 17.10.2018 toimittamallaan asiakirjalla unionin yleisen tuomioistuimen kehotuksesta 14.9.2018 päivättyyn kanteen tarkistamista koskevaan kirjelmään.

58      Unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäinen jaosto päätti esittelevän tuomarin ehdotuksen perusteella aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen.

59      Asianosaisten suulliset lausumat ja niiden unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamat vastaukset kuultiin 6.11.2018 pidetyssä istunnossa.

60      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa vuoden 2016 heinäkuun, vuoden 2017 tammikuun ja elokuun ja vuoden 2018 heinäkuun toimet siltä osin kuin ne koskevat kantajaa (jäljempänä yhdessä riidanalaiset toimet)

–        velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

61      Neuvosto, jota komissio tukee, vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen perusteettomana

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

62      Kantaja vetoaa kahdeksaan kanneperusteeseen, jotka koskevat

–        yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 5 kohdan rikkomista

–        yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan rikkomista

–        tosiseikkojen paikkansapitävyyttä koskevia virheitä

–        arviointivirhettä, joka koskee kantajan katsomista ”terroristiryhmäksi”

–        yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan rikkomista

–        perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä

–        puolustautumisoikeuksien ja oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamista

–        perustelujen todistusvoimaiseksi saattamatta jättämistä.

63      Unionin yleinen tuomioistuin pitää tarkoituksenmukaisena tutkia ensimmäisen, toisen ja kolmannen kanneperusteen ja kuudennen kanneperusteen siltä osin kuin tässä viimeksi mainitussa kantaja väittää, että neuvosto ei ole ilmoittanut riidanalaisissa toimissa yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja luotettavia todisteita tai näyttöä, sekä kahdeksannen kanneperusteen.

64      Kuudes kanneperuste tutkitaan toisen kanneperusteen jälkeen.

 Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 5 kohdan rikkomista

65      Kantaja katsoo, että neuvosto on rikkonut yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 5 kohtaa, koska se ei ole ilmoittanut sen nimityksessä, sellaisena kuin se ilmenee vuoden 2016 heinäkuun, vuoden 2017 tammikuun ja elokuun ja vuoden 2018 maaliskuun ja heinäkuun riidanalaisista luetteloista (jäljempänä riidanalaiset luettelot), sen sijaintipaikkaa, eli Egyptiä. Kantaja huomauttaa, että aikojen kuluessa sen nimitys on muuttunut neuvoston toimissa ja että on olemassa useita ryhmiä, joiden nimitys on sen nimityksen kanssa samankaltainen. Nämä nimitykset eroavat vain joidenkin kirjainten osalta ja merkitsevät kaikissa tapauksissa ”islamilaista ryhmää”. Kantaja väittää, että tämän epätäsmällisyyden vuoksi se on joutunut epävarmaan tilanteeseen sen osalta, tarkoitetaanko sitä riidanalaisissa luetteloissa.

66      Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää tämän kanneperusteen perusteltavuuden.

67      Aluksi on tuotava esille, että kanne rajoittuu riidanalaisiin toimiin, joten tämä kanneperuste voidaan tutkia vain siltä osin kuin se liittyy näihin toimiin.

68      Yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Neuvosto pyrkii varmistamaan, että liitteessä I lueteltujen luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, ryhmien tai yhteisöjen nimiin liitetään riittävän yksityiskohtaisia tietoja, jotka mahdollistavat määrättyjen henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen ja ryhmien tunnistamisen, millä helpotetaan saman tai samankaltaisen nimen omaavien syyttömyyden toteamista.”

69      Käsiteltävässä asiassa neuvosto on kaikissa riidanalaisissa toimissa nimennyt kantajan seuraavasti: ”’Gama’a al-Islamiyya’ (alias ’Al Gama’a al-Islamiyya’) (’Islamic Group’ – ’IG’)”.

70      Kuten kantaja korostaa, tämä nimitys ei sisällä tietoa järjestön sijaintipaikasta.

71      Tämän tiedon ilmoittamista ei kuitenkaan edellytetä edellä 68 kohdassa mainitussa säännöksessä, vaan siinä edellytetään ainoastaan, että neuvoston käyttämä nimitys on riittävän yksityiskohtainen sekaannuksen välttämiseksi sellaisten järjestöjen kanssa, joilla on sama tai samankaltainen nimi.

72      Tässä tapauksessa riidanalaisissa toimissa mainittu kantajan nimitys, joka on toistettu edellä 69 kohdassa, on riittävän yksityiskohtainen, koska se eroaa joka tapauksessa osittain niiden ryhmien ja yhteisöjen nimistä, joiden nimitys olisi kantajan mukaan voitu sekoittaa sen nimitykseen; näitä ovat ”Al-Jamâ’h al-Islâmiyah”, ”Jemaah Islamiyah”, ”Al-Jama’ah Al-Islamiyah”, ”Jamaat al-Islamiya” ja ”Jamaa Islamiya”.

73      Vaikka oletettaisiinkin, että sekaannuksen riski on olemassa, kuten neuvosto huomauttaa, tämä riski ei ole voinut aiheuttaa kantajalle vahinkoa, koska se on voinut tutustua riidanalaisiin toimiin tietoisena siitä, että ne koskivat sitä, mistä ovat osoituksena 13.7.2016, 30.1. ja 7.8.2017 ja 22.3. ja 31.7.2018 päivätyt neuvoston kirjeet (ks. edellä 12, 23, 27, 31 ja 35 kohta) ja oikeudenkäyntiasiakirjat, joilla se on vaatinut näiden toimien kumoamista.

74      Ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hylättävä perusteettomana.

 Toinen kanneperuste, joka koskee yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan rikkomista

75      Kantaja väittää neuvoston rikkoneen yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohtaa, kun se on luokitellut Home Secretaryn päätöksen ja vuosien 1995, 1997 ja 2001 Yhdysvaltojen päätökset (jäljempänä yhdessä Yhdysvaltojen päätökset) tässä säännöksessä tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten tekemiksi päätöksiksi.

76      Henkilön tai yhteisön nimen säilyttäminen varojen jäädyttämistä koskevassa luettelossa on lähinnä alkuperäisen merkitsemisen pidennys ja sen edellytyksenä on siten se, että riski kyseisen henkilön tai yhteisön osallistumisesta terroritoimintaan on edelleen olemassa, sellaisena kuin neuvosto on sen alun perin todennut sen kansallisen päätöksen perusteella, joka on ollut alkuperäisen luetteloon merkitsemisen perustana (tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 61 kohta ja tuomio 26.7.2017, neuvosto v. Hamas, C‑79/15 P, EU:C:2017:584, 39 kohta).

77      Kanneperuste ei siis ole tehoton.

78      On tarkasteltava Yhdysvaltojen viranomaisten päätöksistä esitettyä kritiikkiä, ennen kuin tarkastellaan kritiikkiä, joka kohdistuu sekä Yhdysvaltojen että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisiin.

 Yhdysvaltojen viranomaisten tekemiin päätöksiin kohdistuva kritiikki

79      Kantaja vetoaa ensisijaisesti siihen, ettei neuvosto voinut perustaa riidanalaisia toimia Yhdysvaltojen viranomaisten päätöksiin, koska Yhdysvallat on kolmas valtio ja koska lähtökohtaisesti kolmansien valtioiden viranomaiset eivät ole yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia.

80      Kantaja väittää tästä, että yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa vahvistettu järjestelmä perustuu kansallisiin viranomaisiin kohdistettuun luottamukseen, jonka taustalla ovat perussopimuksiin kirjatut neuvoston ja unionin jäsenvaltioiden vilpittömän yhteistyön periaate ja yhteisten arvojen jakaminen sekä yhteisten oikeussääntöjen soveltaminen; viimeksi mainituista ovat esimerkkinä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi Roomassa 4.11.1950 allekirjoitettu yleissopimus ja Euroopan unionin perusoikeuskirja. Kolmannen valtion viranomaiset eivät kantajan mukaan voi nauttia tätä luottamusta.

81      Tämän osalta on todettava, että unionin tuomioistuimen mukaan yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa käytetty toimivaltaisen viranomaisen käsite ei rajoitu jäsenvaltioiden viranomaisiin vaan se voi lähtökohtaisesti sisältää myös kolmansien valtioiden viranomaiset (tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 22 kohta).

82      Unionin tuomioistuimen tulkinta on perusteltu yhtäältä yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan sanamuodon, jossa ei rajoiteta käsitettä ”toimivaltaiset viranomaiset” jäsenvaltioiden viranomaisiin, ja toisaalta tämän yhteisen kannan tavoitteen perusteella; se on annettu Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1373 (2001), jolla on tarkoitus tehostaa terrorismin torjuntaa maailmanlaajuisesti kaikkien maiden järjestelmällisellä ja tiiviillä yhteistyöllä, täytäntöönpanemiseksi (tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 23 kohta).

83      Kantaja väittää toissijaisesti ja siinä tapauksessa, että katsotaan, että kolmannen valtion viranomainen voi olla yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen, että neuvoston antamien toimien pätevyys riippuu myös niistä selvityksistä, jotka sen on tehtävä muun muassa varmistuakseen siitä, että Yhdysvaltojen lainsäädäntö on puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden mukainen.

84      Käsiteltävässä asiassa neuvosto kuitenkin tyytyi kantajan mukaan riidanalaisten toimien perusteluissa lähinnä kuvaamaan uudelleentarkastelumenettelyjä ja huomauttamaan, että mahdollisuuksia muutoksenhakuun oli olemassa, selvittämättä sitä, oliko puolustautumisoikeudet ja oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan taattu.

85      Tämän osalta on todettava, että unionin tuomioistuimen mukaan on niin, että kun neuvosto tukeutuu kolmannen valtion päätökseen, sen on ennalta selvitettävä, onko kyseinen päätös annettu puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan kunnioittaen (ks. vastaavasti tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 31 kohta).

86      Omia toimiaan koskevissa perusteluissa neuvoston on esitettävä seikat, joiden perusteella voidaan katsoa, että se on tehnyt kyseiset selvitykset (ks. vastaavasti tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 31 kohta).

87      Neuvoston on tässä tarkoituksessa viitattava kyseisissä perusteluissa syihin, jotka ovat saaneet sen katsomaan, että kolmannen valtion päätös, johon se tukeutuu, on annettu puolustautumisoikeuksien periaatetta ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan kunnioittaen (tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 33 kohta).

88      Oikeuskäytännön mukaan maininnat, jotka perusteluissa on tämän arvioinnin osalta esitettävä, voivat tarvittaessa olla suppeat (ks. vastaavasti tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 33 kohta).

89      Kantajan väitteitä, jotka koskevat yhtäältä oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan ja toisaalta puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatetta, on tarkasteltava edellä 85–88 kohdassa mieleen palautetun oikeuskäytännön valossa.

90      Unionin yleinen tuomioistuin katsoo asianmukaiseksi aloittaa tarkastelun tästä jälkimmäisestä kysymyksestä.

91      Kantaja toteaa tältä osin, että neuvosto ei riidanalaisia toimia koskevissa perusteluissa maininnut syitä, jotka olivat saaneet sen katsomaan selvityksen päätteeksi, että Yhdysvalloissa puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen taataan hallinnollisissa menettelyissä, jotka koskevat järjestöjen luokittelua terroristijärjestöiksi.

92      Kantajan mukaan Yhdysvaltojen lainsäädännössä ei myöskään edellytetä, että viranomaisten alalla antamat päätökset annetaan tiedoksi tai että ne edes perustellaan. Kantajan mukaan on niin, että vaikka Yhdysvaltojen maahanmuutosta ja kansalaisuudesta annetun lain 219 §, joka on vuoden 1997 Yhdysvaltojen päätöksen perustana, sisältää velvoitteen julkaista nimeämispäätös liittovaltion virallisessa lehdessä, tämä ei päde presidentin asetukseen nro 13224, joka on vuoden 2001 Yhdysvaltojen päätöksen perustana, eikä siinä säädetä mistään tämäntyyppisestä toimenpiteestä.

93      Tämän osalta on palautettava mieleen, että oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen edellyttää, että henkilöille, joita päätöksissä tarkoitetaan ja joiden etuihin ne merkittävästi vaikuttavat, annetaan tilaisuus ilmaista tehokkaasti kantansa niistä seikoista, joita on käytetty heitä vastaan kyseisten päätöksen perustelemiseksi (ks. vastaavasti tuomio 26.9.2013, Texdata Software, C‑418/11, EU:C:2013:588, 83 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

94      Kun on kyse toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on henkilöiden tai yhteisöjen nimien merkitseminen varojen jäädyttämistä koskevaan luetteloon, kyseinen periaate merkitsee sitä, että mainittujen toimenpiteiden perustelut ilmoitetaan kyseisille henkilöille tai yhteisöille samanaikaisesti, kun ne toteutetaan, tai välittömästi tämän jälkeen (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2011, Ranska v. People’s Mojahedin Organization of Iran, C‑27/09 P, EU:C:2011:853, 61 kohta).

95      Neuvosto toteaa riidanalaisia toimia koskevien perustelujen liitteessä B olevassa 16 kohdassa seuraavaa:

”Uudelleentarkastelumenettelyjen ja käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista esitetyn kuvauksen osalta neuvosto katsoo, että Yhdysvaltojen lainsäädännössä varmistetaan puolustautumisoikeuksien suojaaminen – –.”

96      Neuvoston riidanalaisia toimia koskevissa perusteluissa esittämät tiedot poikkeavat tämän jälkeen toisistaan tarkasteltujen Yhdysvaltojen päätösten mukaan.

97      Yhtäältä neuvoston presidentin asetuksista nro 12947 ja 13224, jotka ovat vuoden 1995 ja vuoden 2001 Yhdysvaltojen päätösten perustana, esittämässä yleiskuvauksessa ei mainita minkäänlaista Yhdysvaltojen viranomaisten velvollisuutta ilmoittaa asianomaisille perusteluja tai edes julkaista kyseisiä päätöksiä.

98      Tästä seuraa, että puolustautumisoikeuksien kunnioittamista ei ole varmistettu kyseisten kahden päätöksen osalta, minkä vuoksi ne eivät voi olla riidanalaisten toimien perustana edellä 85–88 kohdassa mieleen palautetun oikeuskäytännön mukaisesti.

99      Toisaalta vuoden 1997 Yhdysvaltojen päätöksen osalta riidanalaisten toimien liitteessä B olevista 10 ja 11 kohdasta seuraa, että Yhdysvaltojen maahanmuutosta ja kansalaisuudesta annetun lain mukaisesti ulkomaisten terroristijärjestöjen nimeämiset tai näiden nimeämisten kumoamisvaatimusten seurauksena tehdyt päätökset julkaistaan liittovaltion virallisessa lehdessä. Neuvosto ei kuitenkaan mainitse millään tavoin sitä, esitettiinkö käsiteltävässä asiassa vuoden 1997 Yhdysvaltojen päätöksen julkaisussa jonkinlaisia perusteluja. Myöskään riidanalaisia toimia koskevista perusteluista ei ilmene, että kantajalle olisi annettu millään tavalla tiedoksi minkäänlaisia perusteluja lukuun ottamatta päätöksen päätösosaa.

100    Tässä tilanteessa on tutkittava, riittääkö maininta päätöksen julkaisemisesta kolmannen valtion virallisessa lehdessä siihen, että katsottaisiin, että neuvosto on – edellä 85–88 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti – täyttänyt velvollisuutensa selvittää, kunnioitetaanko kolmannessa valtiossa, josta riidanalaisten toimien perustana olevat päätökset ovat peräisin, puolustautumisoikeuksia.

101    Tätä varten on viitattava tapaukseen, joka johti 26.7.2017 annettuun tuomioon neuvosto v. LTTE (C‑599/14 P, EU:C:2017:583) ja 16.10.2014 annettuun tuomioon LTTE v. neuvosto (T‑208/11 ja T‑508/11, EU:T:2014:885). Kyseisessä tapauksessa neuvosto oli todennut kyseessä olevien toimien perusteluissa, että asianomaisen kolmannen valtion viranomaisten päätökset oli julkaistu kyseisen valtion virallisessa lehdessä muita tietoja toimittamatta (tuomio 16.10.2014, LTTE v. neuvosto, T‑208/11 ja T‑508/11, EU:T:2014:885, 145 kohta).

102    Unionin tuomioistuin tarkasteli 26.7.2017 antamassaan tuomiossa neuvosto v. LTTE (C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 36 ja 37 kohta) kaikkia neuvoston asetuksen perusteluissa olleita kolmannen valtion viranomaisten päätöksiä koskevia mainintoja kokonaisuutena ja katsoi, että ne eivät riittäneet siihen, että voitaisiin katsoa, että kyseinen toimielin oli tehnyt edellytetyn selvityksen sen osalta, kunnioitettiinko kyseisessä kolmannessa valtiossa puolustautumisoikeuksien periaatetta.

103    Sama päätelmä on samoin perusteluin hyväksyttävä käsiteltävässä asiassa riidanalaisia toimia koskevissa perusteluissa esiintyvän sen yhden ainoan maininnan osalta, jonka mukaan vuoden 1997 Yhdysvaltojen päätös oli julkaistu Yhdysvalloissa liittovaltion virallisessa lehdessä.

104    Näistä syistä ja tarvitsematta edes tarkastella kysymystä tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden kunnioittamisesta on katsottava, että käsiteltävässä asiassa Yhdysvaltojen päätöksiä koskevat perustelut ovat riittämättömät, joten viimeksi mainitut eivät voi olla riidanalaisten toimien perustana.

105    Koska yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa ei edellytetä, että neuvoston toimet perustuvat useisiin toimivaltaisten viranomaisten päätöksiin, riidanalaisissa toimissa voitiin kuitenkin viitata – siltä osin kuin kyse on kantajan nimen sisällyttämistä riidanalaisiin luetteloihin – yksinomaan Home Secretaryn päätökseen, joten kanteen tarkastelua on jatkettava rajoittamalla tämä tarkastelu riidanalaisiin toimiin siltä osin kuin niiden perustana on alun perin viimeksi mainittu päätös.

 Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten ja Yhdysvaltojen viranomaisten tekemiin päätöksiin kohdistuva yhteinen kritiikki

106    Kantaja väittää, että Yhdysvaltojen viranomaisten ja Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten päätökset, joihin riidanalaiset toimet perustuvat, eivät kolmesta syystä ole yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja toimivaltaisten viranomaisten päätöksiä.

107    Näitä syitä tarkastellaan jäljempänä – tämän tuomion 105 kohdan mukaisesti – siltä osin kuin ne koskevat Home Secretaryn päätöstä.

–       Oikeusviranomaisille annettava etusija

108    Kantaja väittää, että yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan mukaisesti neuvosto voi tukeutua hallinnollisiin päätöksiin vain siinä tapauksessa, että oikeusviranomaisilla ei ole toimivaltaa terrorismin torjunnan alalla. Näin ei kantajan mukaan ole käsiteltävässä asiassa, koska Yhdistyneessä kuningaskunnassa oikeusviranomaiset ovat toimivaltaisia kyseisellä alalla. Neuvosto ei näin ollen voinut ottaa Home Secretaryn päätöstä huomioon riidanalaisissa toimissa.

109    Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää näiden väitteiden perusteltavuuden.

110    Tämän osalta on todettava, että oikeuskäytännön mukaan se, onko päätös hallintoviranomaisen eikä oikeusviranomaisen päätös, ei ole ratkaisevaa yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan soveltamisen kannalta, koska kyseisen säännöksen sanamuodossa säädetään nimenomaisesti, että myös muuta kuin oikeusviranomaista voidaan pitää tässä säännöksessä tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena (tuomio 23.10.2008, People’s Mojahedin Organization of Iran v. neuvosto, T‑256/07, EU:T:2008:461, 144 ja 145 kohta ja tuomio 16.10.2014, LTTE v. neuvosto, T‑208/11 ja T‑508/11, EU:T:2014:885, 105 kohta).

111    Vaikka yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa annetaan etusija oikeusviranomaisten tekemille päätöksille, siinä ei millään tavoin suljeta pois hallintoviranomaisten tekemien päätösten huomioon ottamista, kun yhtäältä näille viranomaisille tosiasiallisesti annetaan kansallisessa oikeudessa toimivalta tehdä rajoittavia päätöksiä terrorismiin osallistuvia ryhmiä vastaan ja kun toisaalta näitä viranomaisia, vaikka ne ovatkin vain hallintoviranomaisia, voidaan kuitenkin pitää oikeusviranomaisia ”vastaavina” viranomaisina (tuomio 16.10.2014, LTTE v. neuvosto, T‑208/11 ja T‑508/11, EU:T:2014:885, 107 kohta).

112    Oikeuskäytännön mukaan hallintoviranomaisia on pidettävä oikeusviranomaisia vastaavina viranomaisina, kun niiden päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi (tuomio 23.10.2008, People’s Mojahedin Organization of Iran v. neuvosto, T‑256/07, EU:T:2008:461, 145 kohta).

113    Näin ollen se, että asianomaisen jäsenvaltion tuomioistuimilla on toimivaltaa terrorismin torjunnan alalla, ei ole esteenä sille, että neuvosto ottaa huomioon päätöksiä, jotka kansallinen hallintoviranomainen, jonka tehtävänä on rajoittavien toimenpiteiden toteuttaminen terrorismin alalla, on antanut (ks. vastaavasti tuomio 16.10.2014, LTTE v. neuvosto, T‑208/11 ja T‑508/11, EU:T:2014:885, 108 kohta).

114    Käsiteltävässä asiassa neuvoston toimittamista tiedoista ilmenee, että Home Secretaryn päätöksistä voidaan valittaa Proscribed Organisations Appeal Commissioniin (kiellettyjä järjestöjä koskeva valituselin, Yhdistynyt kuningaskunta), joka ratkaisee asian tuomioistuinvalvontaa koskevia periaatteita noudattaen, ja että asianosaiset voivat valittaa kiellettyjä järjestöjä koskevan valituselimen päätöksestä oikeuskysymystä koskevilta osin court of appealiin (ylioikeus), jos ne saavat tähän luvan mainitulta elimeltä, tai – jos se ei lupaa myönnä – kyseiseltä tuomioistuimelta (ks. vastaavasti tuomio 12.12.2006, Organisation des Modjahedines du peuple d’Iran v. neuvosto, T‑228/02, EU:T:2006:384, 2 kohta).

115    Tässä tilanteessa on ilmeistä, että Home Secretaryn päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi, joten tämän tuomion 111 ja 112 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti kyseistä hallintoviranomaista on pidettävä oikeusviranomaista vastaavana viranomaisena ja siis yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena, kuten neuvosto väittää, sen oikeuskäytännön mukaisesti, jossa on tämänsuuntaisesti jo useaan otteeseen lausuttu (tuomio 23.10.2008, People’s Mojahedin Organization of Iran v. neuvosto, T‑256/07, EU:T:2008:461, 144 kohta ja tuomio 16.10.2014, LTTE v. neuvosto, T‑208/11 ja T‑508/11, EU:T:2014:885, 120–123 kohta).

116    Edellä esitetystä seuraa, että riidanalaisia toimia ei voida kumota siksi, että neuvosto viittasi niiden perusteluissa Home Secretaryn, joka on hallintoviranomainen, päätökseen.

–       Home Secretaryn päätöksen muodostuminen terroristijärjestöjen luetteloinnista

117    Kantaja väittää, että toimivaltaisten viranomaisten, joita riidanalaiset toimet koskevat ja joihin Home Secretary kuuluu, toiminta muodostuu käytännössä terroristijärjestöjä koskevien luetteloiden laatimisesta rajoittavan järjestelyn kohdistamiseksi kyseisiin järjestöihin. Kyseinen luettelointitoiminta ei kantajan mukaan ole sellaista repressiivistä toimivaltaa, joka olisi rinnastettavissa ”tutkinnan tai syytteeseenpanon aloittamiseen” tai ”tuomitsemiseen”, kun viitataan toimivaltaan, joka toimivaltaisella viranomaisella on yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan sanamuodon mukaan oltava.

118    Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää näiden väitteiden perusteltavuuden.

119    Tämän osalta on palautettava mieleen, että oikeuskäytännön mukaan yhteisessä kannassa 2001/931 ei edellytetä, että toimivaltaisen viranomaisen päätös tehdään rikosasiassa ilmaisun suppeassa merkityksessä edellyttäen, että kun otetaan huomioon yhteisen kannan 2001/931 tavoitteet Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1373 (2001) täytäntöönpanossa, kyseisen kansallisen menettelyn tavoitteena on terrorismin torjuminen laajassa merkityksessä (tuomio 16.10.2014, LTTE v. neuvosto, T‑208/11 ja T‑508/11, EU:T:2014:885, 113 kohta).

120    Unionin tuomioistuin on katsonut vastaavasti, että asianomaisten henkilöiden suojelua ei vaaranneta, jos kansallisen viranomaisen tekemä päätös ei sisälly menettelyyn, jonka tarkoituksena on rangaistuksien määrääminen, vaan menettelyyn, jonka kohteena ovat ennaltaehkäisevät toimenpiteet (tuomio 15.11.2012, Al-Aqsa v. neuvosto ja Alankomaat v. Al-Aqsa, C‑539/10 P ja C‑550/10 P, EU:C:2012:711, 70 kohta).

121    Käsiteltävässä asiassa Home Secretaryn päätöksessä vahvistetaan toimenpiteitä, joilla kielletään järjestöt, jotka katsotaan terroristijärjestöiksi, joten se sisältyy – oikeuskäytännössä edellytetyllä tavalla – kansalliseen menettelyyn, jonka tarkoituksena on ensisijaisesti ennaltaehkäisevien tai repressiivisten toimenpiteiden kohdistaminen kantajaan terrorismin torjumiseksi (ks. vastaavasti tuomio 16.10.2014, LTTE v. neuvosto, T‑208/11 ja T‑508/11, EU:T:2014:885, 115 kohta).

122    Siitä, että kyseessä olevan viranomaisen toiminta johtaa terrorismiin sekaantuneita henkilöitä tai yhteisöjä koskevan luettelon laatimiseen, on korostettava, että se ei sellaisenaan merkitse sitä, ettei kyseinen viranomainen olisi suorittanut yksittäistä harkintaa kunkin henkilön tai yhteisön osalta ennen niiden sisällyttämistä kyseisiin luetteloihin, eikä sitä, että kyseinen harkinta olisi välttämättä mielivaltaista tai vailla perustetta (ks. vastaavasti tuomio 16.10.2014, LTTE v. neuvosto, T‑208/11 ja T‑508/11, EU:T:2014:885, 118 kohta).

123    Merkitystä ei siis niinkään ole sillä, että kyseisen viranomaisen toiminta johtaa terrorismiin sekaantuneiden henkilöiden tai yhteisöjen luettelon laatimiseen, vaan sillä, että tätä toimintaa harjoitetaan riittävin takein, jotta neuvosto voi tukeutua siihen oman luetteloon merkitsemistä koskevan päätöksensä perustaksi (ks. vastaavasti tuomio 16.10.2014, LTTE v. neuvosto, T‑208/11 ja T‑508/11, EU:T:2014:885, 118 kohta).

124    Kantaja väittää näin ollen virheellisesti, että sen myöntäminen, että luetteloon merkitsemistä koskeva toimivalta voisi olla tyypillistä toimivaltaiselle viromaiselle, olisi lähtökohtaisesti ristiriidassa yhteisen kannan 2001/931 kanssa.

125    Kantajan muilla väitteillä ei osoiteta tätä kantaa virheelliseksi.

126    Kantaja väittää ensinnäkin, että yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan mukaan neuvosto voi ottaa huomioon yksinomaan Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston laatimat luettelot.

127    Tätä väitettä ei voida hyväksyä, sillä yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan viimeisen virkkeen tarkoituksena on vain antaa neuvostolle lisämahdollisuus luetteloon nimeämiseen sen nimeämisen lisäksi, jonka se voi tehdä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten päätösten perusteella.

128    Kantaja korostaa toiseksi, että siltä osin kuin unionin luettelossa toistetaan toimivaltaisten viranomaisten ehdottamat luettelot, se on luetteloiden luettelo, jolla näin ollen laajennetaan kolmannen valtion viranomaisten mahdollisesti toteuttamien kansallisten hallintotoimenpiteiden soveltamisalaa siihen ilman, että asianomaisille henkilöille tiedotettaisiin asiasta tai että nämä kykenisivät puolustautumaan tehokkaasti.

129    Tämän osalta on todettava, että kun neuvosto yksilöi varojen jäädyttämistoimenpiteiden kohteena olevat henkilöt tai yhteisöt, se tukeutuu toimivaltaisten viranomaisten toteamuksiin.

130    Yhteisessä kannassa 2001/931 otettiin käyttöön erityinen yhteistyön muoto jäsenvaltioiden viranomaisten ja unionin toimielinten välillä, mikä aiheutti neuvostolle velvollisuuden nojautua niin paljon kuin mahdollista toimivaltaisten kansallisten viranomaisten arviointiin (ks. vastaavasti tuomio 23.10.2008, People’s Mojahedin Organization of Iran v. neuvosto, T‑256/07, EU:T:2008:461, 133 kohta ja tuomio 4.12.2008, People’s Mojahedin Organization of Iran v. neuvosto, T‑284/08, EU:T:2008:550, 53 kohta).

131    Neuvoston tehtävänä ei lähtökohtaisesti ole lausua siitä, ovatko jäsenvaltioiden viranomaiset kunnioittaneet asianomaisen perusoikeuksia, sillä kyseinen toimivalta kuuluu toimivaltaisille kansallisille tuomioistuimille (ks. vastaavasti tuomio 11.7.2007, Sison v. neuvosto, T‑47/03, ei julkaistu, EU:T:2007:207, 168 kohta).

132    Unionin yleisen tuomioistuimen on vain poikkeuksellisesti varmistettava, että jäsenvaltioiden viranomaiset ovat kunnioittaneet perusoikeuksia, kun kantaja väittää konkreettisten seikkojen perusteella, että jäsenvaltioiden viranomaiset eivät ole niitä kunnioittaneet (ks. analogisesti tuomio 25.7.2018, Minister for Justice and Equality (tuomioistuinjärjestelmän puutteet), C‑216/18 PPU, EU:C:2018:586, 36 kohta).

133    Kun sen sijaan on kyse kolmansien valtioiden viranomaisista, neuvoston velvollisuutena on varmistua oma-aloitteisesti – kuten edellä 85 ja 86 kohdassa todettiin –, että nämä takeet on tosiasiallisesti pantu täytäntöön, ja perustella päätöksensä tämän osalta.

–       Home Secretaryn päätöksen perustana olevien luotettavien ja uskottavien todisteiden tai näytön puuttuminen

134    Kantaja katsoo, että koska neuvosto tukeutui hallinnolliseen päätökseen eikä tuomioistuinratkaisuun, sen olisi pitänyt osoittaa, että kyseinen päätös ”perustui luotettaviin ja uskottaviin todisteisiin tai näyttöön”, mitä yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa edellytetään.

135    Koska nämä väitteet eivät koske tämän kanneperusteen kohteena olevaa luokittelua yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla ”toimivaltaisten viranomaisten tekemäksi päätökseksi”, ne tutkitaan toisen ja kuudennen kanneperusteen yhteydessä siltä osin kuin ne koskevat tässä säännöksessä tarkoitettuja luotettavia ja uskottavia todisteita tai näyttöä.

136    Kaiken edellä esitetyn perusteella toinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana, jollei edellä 134 kohdassa mainittujen väitteiden tarkastelusta muuta seuraa.

 Toinen ja kuudes kanneperuste siltä osin kuin ne koskevat yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja luotettavia ja uskottavia todisteita tai näyttöä

137    Toisen ja kuudennen kanneperusteen yhteydessä kantaja väittää, että neuvoston olisi pitänyt mainita riidanalaisia toimia koskevissa perusteluissaan ”luotettavat ja uskottavat todisteet tai näyttö”, joihin toimivaltaisten viranomaisten päätökset perustuivat. Kantajan mukaan niissä toki mainitaan joitakin seikkoja. Niihin viitataan kuitenkin epämääräisin ja abstraktein sanakääntein.

138    Kuten edellä 134 kohdassa esitetystä seuraa, kantaja katsoo toisen kanneperusteen yhteydessä lisäksi, että neuvosto ei ole esittänyt minkäänlaisia todisteita riidanalaisissa toimissa mainituista seikoista.

139    Edellä 105 kohdassa esitetty huomioon ottaen kyseistä kanneperustetta on tutkittava yksinomaan siltä osin kuin se koskee Home Secretaryn päätöstä.

140    Tämän osalta on todettava, että yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan sanamuodon mukaan varojen jäädyttämistä koskevat luettelot laaditaan tarkkojen tietojen tai sellaisten asiaan liittyvien seikkojen perusteella, jotka osoittavat, että toimivaltainen viranomainen on tehnyt kyseisiä henkilöitä ja yhteisöjä koskevan päätöksen, riippumatta siitä, koskeeko päätös terroritekoa, sen yritystä, siihen osallistumista tai sen edistämistä koskevan tutkinnan tai syytteeseenpanon aloittamista ”luotettavien ja uskottavien todisteiden tai näytön perusteella” tai tällaisista teoista tuomitsemista.

141    Kyseisen säännöksen systematiikasta ilmenee, että vaatimus, jonka mukaan neuvoston on varmistettava ennen henkilöiden tai yhteisöjen nimen merkitsemistä varojen jäädyttämistä koskeviin luetteloihin toimivaltaisten viranomaisten tekemien päätösten perusteella, että kyseiset päätökset perustuvat ”luotettaviin ja uskottaviin todisteisiin tai näyttöön”, koskee yksinomaan päätöksiä, jotka koskevat tutkinnan tai syytteeseenpanon aloittamista, eivätkä päätöksiä, jotka koskevat teoista tuomitsemista.

142    Näiden kahden päätöstyypin välillä tällä tavoin tehty ero perustuu toimielinten ja jäsenvaltioiden välisen vilpittömän yhteistyön periaatteen soveltamiseen; kyseessä on periaate, jonka soveltamisalaan rajoittavien toimenpiteiden toteuttaminen terrorismin torjunnassa kuuluu ja jonka nojalla neuvoston on perustettava henkilöiden tai yhteisöjen merkitseminen varojen jäädyttämistä koskeviin luetteloihin kansallisten viranomaisten tekemiin päätöksiin ilman velvollisuutta tai edes toimivaltaa asettaa niitä kyseenalaisiksi.

143    Tällä tavoin määriteltynä vilpittömän yhteistyön periaatetta sovelletaan kansallisiin päätöksiin, jotka koskevat tuomitsemista, joten neuvoston ei tarvitse varmistaa ennen henkilöiden tai yhteisöjen nimen merkitsemistä varojen jäädyttämistä koskeviin luetteloihin, että kyseiset päätökset perustuvat luotettaviin ja uskottaviin todisteisiin tai näyttöön, ja sen on luotettava tältä osin kansallisen viranomaisen tekemään arviointiin.

144    Tutkinnan tai syytteeseenpanon aloittamista koskevat kansalliset päätökset tehdään määritelmällisesti menettelyn, joka ei ole vielä päättynyt, alussa tai sen kuluessa. Terrorismin torjunnan tehokkuuden varmistamiseksi on katsottu hyödylliseksi, että rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseksi neuvosto voi tukeutua tällaisiin päätöksiin, vaikka ne ovat luonteeltaan yksinomaan valmistelevia, ja samalla säädetty – kyseisten menettelyjen kohteena olevien henkilöiden suojelun varmistamiseksi –, että neuvosto varmistaa kyseisen käytännön osalta, että päätökset perustuvat luotettaviin ja uskottaviin todisteisiin tai näyttöön.

145    Käsiteltävässä asiassa Home Secretaryn päätös on lopullinen siinä mielessä, että sen jälkeen ei tarvitse suorittaa tutkintaa. Kyseisellä päätöksellä pyritään lisäksi kieltämään kantaja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja siihen liittyy rikosoikeudellisia seurauksia henkilöille, joilla on jonkinlainen yhteys kantajaan.

146    Tässä tilanteessa Home Secretaryn päätös ei ole päätös tutkinnan tai syytteeseenpanon aloittamisesta, vaan se on rinnastettava tuomitsemista koskevaan ratkaisuun, joten yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan mukaisesti neuvoston ei tarvinnut esittää riidanalaisia toimia koskevissa perusteluissaan luotettavia ja uskottavia todisteita tai näyttöä, jotka olivat kyseisen viranomaisen päätöksen perustana.

147    Tämän osalta sillä, että Home Secretary on hallintoviranomainen, ei ole merkitystä, koska – kuten tämän tuomion 114 ja 115 kohdasta ilmenee – sen päätöksiin voidaan hakea muutosta tuomioistuimessa, minkä vuoksi sitä on pidettävä oikeusviranomaista vastaavana viranomaisena.

148    Neuvostoa ei näin ollen voida arvostella siitä, että se ei ole maininnut riidanalaisia toimia koskevissa perusteluissa ”luotettavia ja uskottavia todisteita tai näyttöä”, joihin Home Secretaryn päätös perustui.

149    Koska näitä seikkoja ei tarvitse mainita, sitä suuremmalla syyllä niitä ei täydy näyttää toteen.

150    Toinen ja kuudes kanneperuste on näin ollen hylättävä siltä osin kuin ne koskevat yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja luotettavia ja uskottavia todisteita tai näyttöä.

 Kolmas kanneperuste, joka koskee tosiseikkojen paikkansapitävyyttä koskevia virheitä

151    Kantaja kritisoi neuvoston riidanalaisten toimien perusteluissa mainitsemia tosiseikkoja sillä perusteella, että ne on esitetty liian epätäsmällisesti, että niitä ei ole näytetty toteen ja että niistä on kulunut liian pitkä aika, jotta ne voisivat oikeuttaa sen nimen säilyttämisen riidanalaisissa luetteloissa.

152    Tämä kolmas kanneperuste on tutkittava vain siltä osin kuin se koskee tosiseikkoja, joihin neuvosto on tukeutunut säilyttääkseen kantajan nimen riidanalaisissa luetteloissa. Kuten edellisen kanneperusteen tutkinnasta seuraa, riidanalaisissa toimissa ei täydy mainita Home Secretaryn päätöksen perustana olevia tosiseikkoja.

153    Siltä osin kuin kyse on kantajan nimen säilyttämisestä riidanalaisissa luetteloissa neuvosto toteaa riidanalaisia toimia koskevien perustelujen 7 kohdassa, että käsiteltävässä asiassa toimivaltaisten viranomaisten päätökset, joihin se tukeutui alkuperäisessä luetteloon merkitsemisessä, olivat edelleen voimassa.

154    Oikeuskäytännöstä ilmenee, että kun kansallisesta päätöksestä, joka on perustana alkuperäiselle merkitsemiselle luetteloon, on kulunut merkittävä aika luettelossa pysyttämistä koskevien toimien toteuttamiseen, neuvosto ei voi päätelläkseen kyseessä olevan henkilön tai yhteisön osalta terroritoimintaan osallistumisen riskin olevan yhä olemassa tyytyä toteamaan, että kyseinen päätös on pysynyt voimassa, vaan sen on tehtävä tilanteen ajantasaistettu arviointi ottamalla huomioon viimeisimmät tosiseikat, jotka osoittavat, että riski on edelleen olemassa (ks. vastaavasti tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 54 ja 55 kohta ja tuomio 26.7.2017, neuvosto v. Hamas, C‑79/15 P, EU:C:2017:584, 32 ja 33 kohta).

155    Edellä 154 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että viimeisimmät tosiseikat, jotka ovat perustana henkilön tai yhteisön nimen säilyttämiselle varojen jäädyttämistä koskevissa luetteloissa, voivat perustua muihin lähteisiin kuin toimivaltaisten viranomaisten tekemiin kansallisiin päätöksiin (ks. vastaavasti tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 72 kohta ja tuomio 26.7.2017, neuvosto v. Hamas, C‑79/15 P, EU:C:2017:584, 50 kohta).

156    Käsiteltävässä asiassa Home Secretaryn alkuperäinen päätös on vuodelta 2001, kun taas riidanalaiset toimet on annettu vuoden 2016 heinäkuun ja vuoden 2018 heinäkuun välillä.

157    Kun otetaan huomioon Home Secretaryn alkuperäisen päätöksen ja riidanalaisten toimien välillä kulunut merkittävä aika, joka vaihtelee 15 vuodesta 17 vuoteen, neuvosto ei voinut edellä 154 kohdassa mieleen palautetun oikeuskäytännön mukaan tyytyä toteamaan, että Home Secretaryn päätös oli pidetty voimassa, vetoamatta uudempiin seikkoihin, jotka osoittavat, että riski kantajan sekaantumisesta terroritoimintaan oli edelleen olemassa.

158    Siltä osin kuin kyse on tällaisista seikoista neuvosto toteaa ensinnäkin riidanalaisia toimia koskevien perustelujen liitteessä A olevassa 16 kohdassa vuonna 2013 Yhdistyneessä kuningaskunnassa toteutetusta uudelleentarkastelumenettelystä seuraavaa:

”Marraskuussa 2013 Home Secretary totesi käytettävissä olevien todisteiden perusteella, että ryhmä oli sekaantunut muulla tavoin terrorismiin, koska sillä oli aseita ja se pyrki jatkossakin turvautumaan väkivaltaan saavuttaakseen islamilaista valtiota koskevan tavoitteensa – –.”

159    Kantajan mukaan tämä seikka on liian epätäsmällinen oikeuttaakseen sen nimen säilyttämisen riidanalaisissa luetteloissa.

160    Tämän osalta on todettava, että myöhempien varojen jäädyttämispäätösten osalta unionin tuomioistuin on katsonut, että unionin tuomioistuinten on erityisesti selvitettävä paitsi se, onko SEUT 296 artiklassa määrättyä perusteluvelvollisuutta noudatettu, myös se, onko kyseisten perustelujen tueksi esitetty näyttöä (tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 70 kohta ja tuomio 26.7.2017, neuvosto v. Hamas, C‑79/15 P, EU:C:2017:584, 48 kohta).

161    Perusteluvelvollisuudesta on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 296 artiklassa edellytetyistä perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen antaneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimi koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimen laillisuuden (ks. tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

162    Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa, ovatko perustelut riittäviä, on otettava huomioon niiden sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 53 kohta ja tuomio 14.10.2009, Bank Melli Iran v. neuvosto, T‑390/08, EU:T:2009:401, 82 kohta).

163    Asianomaiselle vastainen toimi on erityisesti riittävästi perusteltu silloin, kun se on tehty asianomaiselle tutussa asiayhteydessä, minkä vuoksi hän pystyy ymmärtämään itseensä kohdistuvan toimenpiteen ulottuvuuden (tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 54 kohta ja tuomio 14.10.2009, Bank Melli Iran v. neuvosto, T‑390/08, EU:T:2009:401, 82 kohta).

164    Käsiteltävässä asiassa on todettava, että neuvosto ei ole täyttänyt edellä määriteltyä perusteluvelvollisuuttaan todetessaan riidanalaisia toimia koskevien perustelujen liitteessä A olevassa 16 kohdassa, että ”[kantajalla] oli aseita ja se pyrki jatkossakin turvautumaan väkivaltaan saavuttaakseen islamilaista valtiota koskevan tavoitteensa”.

165    Tällaisessa lausunnossa neuvosto vain viittaa yleisin sanakääntein aseiden hallussapitoon täsmentämättä hallussapidon aikaa tai paikkaa. Toisaalta se lukee kantajan syyksi aikomuksen, jota mikään määritetty tai edes määritettävissä oleva seikka ei tue.

166    Kantajan on näissä olosuhteissa mahdotonta yksilöidä tämän seikan osalta edes asiayhteyden perusteella sitä, mistä sitä kritisoidaan, kun taas unionin yleinen tuomioistuin on samasta syystä saatettu tilanteeseen, jossa sen on mahdotonta harjoittaa unionin tuomioistuimen edellyttämää laillisuusvalvontaa.

167    Tämän seikan perustelut eivät siis täytä edellä 160–163 kohdassa mieleen palautetussa oikeuskäytännössä asetettuja edellytyksiä.

168    Riidanalaisia toimia koskevien perustelujen liitteessä B olevassa 18 kohdassa neuvosto luettelee teot, jotka perustuvat ”vuoden 2010 ja 2003 ulkoasiainministeriön hallinnollisiin asiakirjoihin (’administrative records’) Gama’a l-Islamiyya”, ja toteaa samassa liitteessä olevassa 10 kohdassa, että kantajan nimeämistä ulkomaiseksi terroristijärjestöksi koskeva viimeisin tarkastelu on päättynyt 15.12.2010.

169    Nämä teot ovat seuraavat:

–        ”[kantaja] on ilmoittanut olevansa vastuussa vuoden 1995 kesäkuussa Egyptin presidentti Hosni Mubarakiin kohdistuneesta murhayrityksestä”

–        ”vuonna 1997 [kantaja] hyökkäsi Luxorissa (Egypti) turisteja kohti, ja hyökkäys vaati 58 uhria”

–        ”[Federal Bureau of Investigation (FBI, Yhdysvaltojen liittovaltion poliisi)] varoitti vuonna 2006 antamassaan tiedotteessa viranomaisia siitä, että [kantajan] johtaja Rahman oli vedonnut kostoiskujen toteuttamiseen, jos hän kuolisi vankilassa. Tiedotteessa siteerataan Rahmanin viimeistä tahtoa ja testamenttia, jotka jaettiin vuonna 1998 pidetyssä Al-Qaidan konferenssissa”.

170    Kuten edellä 154 ja 155 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, tällaiset teot voivat oikeuttaa kantajan nimen säilyttämisen varojen jäädyttämistä koskevissa luetteloissa, eikä niistä raportoimiseen käytetyllä lähteellä ole merkitystä, sillä neuvoston kannalta on olennaista, että sillä on käytettävissään riittävän uusia seikkoja kantansa perustaksi.

171    Kaksi ensimmäistä näitä teoista on kantajan alkuperäisen luetteloon merkitsemisen perustana olevaa Home Secretaryn päätöstä aikaisemmalta ajalta. Niitä ei näin ollen voida ottaa huomioon tämän merkitsemisen voimassa pitämisen oikeuttamiseksi.

172    Kolmannesta teosta kantaja väittää, että siihen vedotaan liian summittaisesti ja että erityisesti Rahmaniksi nimettyä henkilöä ei ole yksilöity selvästi. Se lisää, että kyseisen henkilön lausumia ei voida lukea sen järjestön syyksi ja että tästä teosta on muiden riidanalaisissa toimissa mainittujen tekojen tavoin kulunut liian pitkä aika.

173    Tämän osalta on huomattava, että neuvostolta vaadittua perustelujen tasoa on arvioitava ottamalla huomioon asiayhteys, jossa riidanalainen toimi on toteutettu, ja se, onko kantaja voinut tuntea tämän asiayhteyden. Käsiteltävässä asiassa on yleisesti tunnettua, että Omar Abdel Rahman oli kantajan johtaja, että hänet vangittiin Yhdysvalloissa vuonna 1993 Yhdysvaltojen alueella toteutettujen iskujen seurauksena ja että hän pysyi vangittuna kuolemaansa saakka vuoteen 2017.

174    Tämän tunnetun asiayhteyden vuoksi on katsottava, että tämä teko on kuvattu riittävän täsmällisesti, jotta perusteluvelvollisuus on täytetty.

175    Erityisesti Rahmaniksi nimetty henkilö oli helposti tunnistettavissa, eikä hänen asemansa vuoksi ollut kohtuutonta katsoa kantajan olevan vastuussa hänen lausumistaan.

176    Kyseinen teko ei kuitenkaan yksinään riitä oikeuttamaan kantajan nimen säilyttämistä riidanalaisissa luetteloissa.

177    Lehdistötilaisuus, jonka kuluessa Rahmanin viimeistä tahtoa jaettiin, pidettiin vuonna 1998 ja siis ennen Home Secretaryn päätöstä, joka tehtiin vuonna 2001. FBI:n tiedote annettiin vuonna 2006, eli kymmenen vuotta ennen riidanalaisten toimien antamista.

178    Neuvosto kiistää edellä esitetyn analyysin ja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin ei voi harjoittaa edellä 160 kohdassa kuvattua laillisuusvalvontaa riidanalaisia toimia koskevissa perusteluissa mainittujen tosiseikkojen osalta, koska ne perustuvat päätöksiin, jotka toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat tehneet tarkistaessaan kantajan alkuperäistä luetteloon merkitsemistä varten alun perin tekemiään päätöksiä.

179    Neuvoston mukaan nämä tarkistamispäätökset on rinnastettava yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin päätöksiin, minkä vuoksi unionin yleisen tuomioistuimen ei pitäisi kohdistaa laillisuusvalvontaa näiden päätösten perustana oleviin tosiseikkoihin niiden perustelujen ja paikkansapitävyyden osalta edes silloin, kun ne on kiistetty.

180    Tämä väite on sekä tosiseikkojen osalta että oikeudellisesti virheellinen.

181    Riidanalaisia toimia koskevien perustelujen liitteessä A olevassa 16 kohdassa mainituista seikoista on huomattava, että neuvosto toteaa vastatessaan unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin, että kieltojen uudelleentarkastelusta vastaava ministeriöiden välinen ryhmä oli marraskuussa 2013 tarkastellut uudelleen Home Secretaryn päätöstä. Istunnossa se myönsi kuitenkin muodollisesti, että tämä uudelleentarkastelu ei ollut johtanut Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten antamaan erityiseen toimeen, joka voitaisiin esittää unionin yleiselle tuomioistuimelle. Ei siis ole olemassa päätöstä, joka voitaisiin rinnastaa yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen päätökseen.

182    Riidanalaisia toimia koskevien perustelujen liitteessä B olevassa 18 kohdassa mainituista seikoista on todettava, ettei Yhdysvalloissa tehtyyn uudelleentarkastelupäätökseen ole osoitettu selvästi olevan yhteyttä. Tässä 18 kohdassa viitataan ainoastaan seikkoihin, jotka on todettu ”administrative records” ‑asiakirjoissa ilman, että näiden asiakirjojen asemaa olisi täsmennetty samassa liitteessä olevassa 10 kohdassa mainitun uudelleentarkastelun kannalta, eikä yhdelle näistä ”records”-asiakirjoista annettu päivämäärä vastaa kyseisen uudelleentarkastelun päivämäärää.

183    Lisäksi on huomattava, että neuvoston riidanalaisissa toimissa mainitsemat Yhdysvaltojen päätökset eivät voi olla näiden toimien perustana, koska tämä toimielin ei ole selvittänyt perusteluissa, että puolustautumisoikeuksien kunnioittamiseen liittyviä vaatimuksia olisi noudatettu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti.

184    Näistä eri seikoista ilmenee, että neuvosto ei voi vedota kansallisiin uudelleentarkastelupäätöksiin, jotka täyttäisivät yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa asetetut edellytykset.

185    Vaikka alkuperäisen luetteloon merkitsemisen perustana olleiden toimivaltaisten viranomaisten päätösten uudelleentarkastelusta olisi tehty päätökset, jotka täyttävät yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan edellytykset, olisi todettava, että nämä päätökset eivät kuitenkaan olisi tässä säännöksessä tarkoitetun ensimmäisen luetteloon merkitsemisen perustana vaan saman yhteisen kannan 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun merkinnän säilyttämistä koskevan päätöksen perustana.

186    Unionin tuomioistuin on katsonut, että kyseessä oleva henkilö tai yhteisö voi kanteessa, joka on nostettu sen riidanalaisessa luettelossa pysyttämisen riitauttamiseksi, kiistää kaikki seikat, joihin neuvosto tukeutuu osoittaakseen, että riski sen osallistumisesta terroritoimintaan on edelleen olemassa, riippumatta siitä, perustuvatko nämä seikat toimivaltaisen viranomaisen tekemään kansalliseen päätökseen vai muihin lähteisiin (tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 71 kohta ja tuomio 26.7.2017, neuvosto v. Hamas, C‑79/15 P, EU:C:2017:584, 49 kohta).

187    Tilanteessa, jossa riidanalaisia toimia koskevien perustelujen liitteessä A olevassa 16 kohdassa ja liitteessä B olevassa 18 kohdassa mainitut tosiseikat olisivat perustana uudemmille kansallisten viranomaisten päätöksille, jotka täyttävät yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan edellytykset, ei siis vietäisi kantajalta oikeutta kritisoida näiden tosiseikkojen perusteluja ja paikkansapitävyyttä eikä poistettaisi unionin yleisen tuomioistuimen velvollisuutta kohdistaa niihin laillisuusvalvontaa edellä 160 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti.

188    Edellä 161–177 kohdassa on siis tutkittava niiden tosiseikkojen perustelut ja paikkansapitävyys, joihin neuvosto on vedonnut säilyttääkseen kantajan nimen varojen jäädyttämistä koskevissa luetteloissa, vaikka ne ovat peräisin kansallisesta uudelleentarkastelupäätöksestä.

189    Tämän tutkinnan päätteeksi on käsiteltävässä asiassa katsottava, että neuvoston riidanalaisia toimia koskevissa perusteluissa mainitsemat tosiseikat eivät oikeuta kantajan nimen säilyttämistä riidanalaisissa luetteloissa.

190    On siis katsottava, että kolmas kanneperuste on perusteltu.

191    Unionin yleinen tuomioistuin pitää kuitenkin tarkoituksenmukaisena tutkia vielä kahdeksannen kanneperusteen.

 Kahdeksas kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisten toimien perusteluja ei ole saatettu todistusvoimaisiksi

192    Kantaja huomauttaa kannekirjelmässään, että neuvoston puheenjohtaja ei ollut allekirjoittanut riidanalaisten toimien perusteluja, jotka on toimitettu sen asianajajalle 26.5. ja 13.7.2016, 30.1. ja 7.8.2017 ja 22.3. ja 31.7.2018 päivätyillä neuvoston kirjeillä, eikä niitä siten ollut saatettu todistusvoimaisiksi, kuten tämän toimielimen työjärjestyksen 15 artiklassa edellytetään, sellaisena kuin tämä työjärjestys on hyväksytty 1.12.2009 tehdyllä päätöksellä 2009/937/EU (EUVL 2009, L 325, s. 35).

193    Kantaja väittää, että ilman tällaista todistusvoimaiseksi saattamista se ei voi olla varma siitä, että sille toimitetut perustelut vastaavat täysin neuvoston hyväksymiä perusteluja ja että ne on toisinnettu kokonaisuudessaan ilman, että niitä olisi muutettu niiden hyväksymisen jälkeen.

194    Kantaja huomauttaa, että 26.5.2016 päivätyllä kirjeellä sille toimitetut perustelut oli kaikki päivätty 24.5.2016, mikä merkitsee sitä, että niitä on joka tapauksessa muutettu niiden päiväyksen osalta, sillä ne on hyväksytty eri ajankohtina, eikä ole mahdollista selvittää, onko tämä ainoa niihin tehty muutos.

195    Aluksi on todettava, että kanneperuste on täysin tehokas vain siltä osin kuin se koskee riidanalaisten toimien perusteluja. Näin ollen 26.5.2016 päivätyllä kirjeellä toimitettuja perusteluja, jotka liittyvät niitä aikaisempiin toimiin, ei voida ottaa huomioon.

196    Aineellisen kysymyksen osalta on muistettava, että SEUT 297 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätään seuraavaa:

”Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset, jotka annetaan asetuksena, direktiivinä tai sellaisena päätöksenä, jolle ei ole osoitettu vastaanottajaa, allekirjoittaa sen toimielimen puheenjohtaja, joka ne on antanut.”

197    Lisäksi neuvoston työjärjestyksen 15 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Säädökset hyväksynyttä istuntoa johtanut puheenjohtaja ja pääsihteeri allekirjoittavat – – neuvoston hyväksymät säädökset. Pääsihteeri voi valtuuttaa pääsihteeristön jonkin pääjohtajan allekirjoittamaan säädökset puolestaan.”

198    Kantajan mainitsemassa 15.6.1994 annetussa tuomiossa komissio v. BASF ym. (C‑137/92 P, EU:C:1994:247, 75 kohta) todetaan komission tekemästä päätöksestä, että tämän toimielimen työjärjestyksessä tarkoitettua todistusvoimaiseksi saattamista ei voida pitää pelkkänä arkistointiin liittyvänä muodollisuutena, vaan sillä pyritään takaamaan oikeusvarmuus vahvistamalla kollegion hyväksymien tekstien sanamuoto kaikilla todistusvoimaisilla kielillä.

199    Tämän tuomion mukaan komission työjärjestyksessä tarkoitetulla todistusvoimaiseksi saattamisella mahdollistetaan se, että kiistatilanteissa voidaan varmistaa, että tiedoksi annetut tai julkaistut tekstit vastaavat täysin toimielimen hyväksymää tekstiä ja näin ollen tekstin laatijan tarkoitusta (tuomio 15.6.1994, komissio v. BASF ym., C‑137/92 P, EU:C:1994:247, 75 kohta).

200    Tästä seuraa kyseisen tuomion mukaan, että komission työjärjestyksessä edellytetty todistusvoimaiseksi saattaminen on SEUT 263 artiklassa tarkoitettu olennainen menettelymääräys, jonka rikkominen voi olla kumoamiskanteen perustana (tuomio 15.6.1994, komissio v. BASF ym., C‑137/92 P, EU:C:1994:247, 76 kohta).

201    Nämä 15.6.1994 annetussa tuomiossa komissio v. BASF ym. (C‑137/92 P, EU:C:1994:247, 75 ja 76 kohta) komission toimien osalta vahvistetut säännöt on ulotettava koskemaan myös neuvoston toimia.

202    Kuten komission toimien osalta, oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että kolmansilla osapuolilla on mahdollisuus tarkistaa, että neuvoston julkaistut tai tiedoksi annetut toimet vastaavat hyväksyttyjä toimia.

203    Näin on siitä huolimatta, että toisin kuin komissio, neuvosto ei ole kollegio. Toimien todistusvoimaiseksi saattamista koskevan velvollisuuden perustelemiseksi 15.6.1994 annetussa tuomiossa komissio v. BASF ym. (C‑137/92 P, EU:C:1994:247) tukeuduttiin muun muassa tarpeeseen taata oikeusvarmuus, jotta kiistatilanteissa voidaan varmistaa, että tiedoksi annetut tai julkaistut tekstit vastaavat täysin toimielimen hyväksymää tekstiä. Oikeusvarmuus on yleinen oikeusperiaate, jota sovelletaan kaikkiin toimielimiin niiden luonteesta riippumatta, erityisesti silloin kun – kuten käsiteltävässä asiassa – ne antavat toimia, joiden tarkoituksena on vaikuttaa oikeushenkilöiden tai luonnollisten henkilöiden oikeusasemaan.

204    Kuten komission, myös neuvoston toimiin sovelletaan muun muassa SEUT 215 artiklan nojalla enemmistösääntöjä, joiden noudattaminen on voitava tarkistaa.

205    Käsiteltävässä asiassa on selvää, että riidanalaisten toimien perusteluissa, jotka on toimitettu kantajalle, ei ole allekirjoitusta, vaan ne ovat itsessään koneella kirjoitettuja asiakirjoja, joissa ei ole otsikkoa eikä minkäänlaista mainintaa, ei edes päivämäärää, jonka perusteella ne voitaisiin tunnistaa neuvostolta peräisin oleviksi toimiksi ja jonka avulla niiden antamispäivä voitaisiin määrittää.

206    Neuvosto selittää vastineessaan, että kantajalle toimitetut perustelut oli otettu huomautuksista, jotka oli osoitettu pysyvien edustajien komitealle (Coreper) ennen kuin neuvosto hyväksyi riidanalaiset toimet sovellettavan menettelyn mukaisesti. Neuvosto toimitti lisäksi liitteen B 25, joka sisälsi seuraavat asiakirjat:

–        Coreperille 17.6.2016 toimitettu huomautus 10272/16, jonka liitteenä on esitetty vuoden 2016 heinäkuun toimien perustelut

–        21. ja 22.6.2016 pidetyn Coreperin 2591. kokouksen alustava esityslista; 21.6.2016 pidetyn Coreperin kokouksen alustavan esityslistan 25 kohdassa mainitaan I kohdassa vuoden 2016 heinäkuun toimien luonnokset ja viitataan huomautukseen 10272/16 sekä muihin asiakirjoihin

–        12.7.2016 pidetyn neuvoston 3480. istunnon esityslista, joka koskee A kohtaa; tämän esityslistan 21 kohdassa mainitaan vuoden 2016 heinäkuun toimia koskevat luonnokset ja viitataan huomautukseen 10272/16 ja Coreperin esityslistassa mainittuihin asiakirjoihin sekä muihin asiakirjoihin.

207    Unionin yleinen tuomioistuin kehotti 29.6.2018 antamallaan prosessinjohtotoimella neuvostoa toimittamaan sille riidanalaiset toimet, jotka on allekirjoitettu SEUT 297 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ja sen työjärjestyksen 15 artiklan mukaisesti.

208    Neuvosto toimitti unionin yleiselle tuomioistuimelle 20.7.2018 riidanalaiset toimet, jotka oli päivätty ja jotka sen puheenjohtaja ja pääsihteeri olivat allekirjoittaneet, ilman, että nämä toimet olisivat kuitenkaan sisältäneet niiden hyväksymisen oikeuttaneita perusteluja.

209    Neuvosto myönsi lopulta istunnossa, että sen puheenjohtaja ja pääsihteeri eivät olleet allekirjoittaneet riidanalaisten toimien perusteluja.

210    Näyttää siis siltä, että riidanalaisia toimia hyväksyttäessä on jätetty noudattamatta olennaista menettelymääräystä ja että tämän vuoksi riidanalaiset toimet on kumottava.

211    Neuvosto kiistää tämän arvioinnin.

212    Neuvosto toteaa ensinnäkin, että toimet on allekirjoitettu työjärjestyksessä määrätyllä tavalla ja että allekirjoitus puuttuu ainoastaan perusteluista. Koska menettelymääräystä on noudatettu toimien osalta, niitä ei pidä neuvoston mukaan kumota.

213    Neuvoston esittämässä väitteessä tehdään toimien ja niiden perustelujen välillä ero, jota ei voida hyväksyä.

214    SEUT 296 artiklan mukaan neuvoston antamat toimet on perusteltava, ja vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tässä määräyksessä edellytetään, että kyseinen toimielin esittää syyt, joiden vuoksi se on päätynyt hyväksymään ne, jotta niille, joita toimet koskevat, selviävät niiden syyt ja jotta toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimien laillisuuden (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

215    Toimen varsinainen normatiivinen osa voidaan ymmärtää ja sen ulottuvuutta voidaan arvioida ainoastaan tarkastelemalla sen perusteluja. Koska varsinainen normatiivinen osa ja perustelut yhdessä muodostavat jakamattoman kokonaisuuden (tuomio 15.6.1994, komissio v. BASF ym., C‑137/92 P, EU:C:1994:247, 67 kohta ja tuomio 18.1.2005, Confédération Nationale du Crédit Mutuel v. komissio, T‑93/02, EU:T:2005:11, 124 kohta), toimielimen on hyväksyttävä samalla kertaa ne molemmat.

216    Näillä perusteilla toimen perustelujen ja varsinaisen normatiivisen osan välillä ei voida tehdä minkäänlaista eroa sovellettaessa sen todistusvoimaiseksi saattamista edellyttäviä määräyksiä. Kun toimi ja perustelut ovat erillisissä asiakirjoissa, kuten käsiteltävässä asiassa, kummatkin on saatettava todistusvoimaisiksi, kuten näissä määräyksissä edellytetään, eikä toisessa olevan allekirjoituksen perusteella voida tehdä kumottavissa olevaa tai kumoamatonta olettamaa, jonka mukaan myös toinen niistä on saatettu todistusvoimaiseksi.

217    Neuvosto väittää toiseksi, että käsiteltävään asiaan liittyvät tosiseikat eroavat 15.6.1994 annetun tuomion komissio v. BASF ym. (C‑137/92 P, EU:C:1994:247) taustalla olleista tosiseikoista, koska käsiteltävässä asiassa kyseinen toimielin on antanut kokonaisuudessaan riidanalaiset toimet ja niitä koskevat perustelut.

218    Tältä osin huomattava, että oikeuskäytännön mukaan jo säädöksen tai päätöksen todistusvoimaiseksi saattamatta jättäminen merkitsee olennaisen menettelymääräyksen rikkomista ilman, että olisi tarpeen osoittaa lisäksi, että säädöstä tai päätöstä rasittaa jokin muu virhe tai että todistusvoimaiseksi saattamatta jättämisestä on aiheutunut vahinkoa siihen vetoavalle (tuomio 6.4.2000, komissio v. ICI, C‑286/95 P, EU:C:2000:188, 42 kohta ja tuomio 6.4.2000, komissio v. Solvay, C‑287/95 P ja C‑288/95 P, EU:C:2000:189, 46 kohta).

219    Koska tässä asiassa perusteluja ei ole saatettu todistusvoimaisiksi, olennaista menettelymääräystä ei ole noudatettu, minkä seurauksena riidanalaiset toimet on kumottava ilman, että olisi tarpeen tutkia, vastaavatko kantajalle toimitetut asiakirjat täydellisesti neuvoston hyväksymiä asiakirjoja.

220    Neuvosto väittää kolmanneksi, että oikeuskäytännössä se velvoitetaan pitämään yhteisen kannan 2001/931 yhteydessä toimien perustelut erillään itse toimista. Neuvoston hyväksymien rajoittavien toimenpiteiden osalta nykyinen tilanne, jossa toimet on allekirjoitettu mutta perusteluja ei ole, johtuu siis oikeuskäytännöstä itsestään, minkä vuoksi sitä ei voida arvostella tässä suhteessa eikä toimia voida siksi kumota.

221    On huomattava, että SEUT 296 artiklan toisen kohdan mukaan kaikki toimet on perusteltava ja että kuten edellä 215 kohdassa on tuotu esille, päätöksen päätösosa ja perustelut yhdessä muodostavat jakamattoman kokonaisuuden.

222    Pitää paikkansa, että kun otetaan huomioon, että kyseisiä henkilöitä ja yhteisöjä vastaan puhuvien seikkojen yksityiskohtainen julkaiseminen saattaisi olla ristiriidassa yleistä etua koskevien pakottavien näkökohtien kanssa ja loukata kyseisten henkilöiden ja yhteisöjen etua, varojen jäädyttämistä koskevan päätöksen päätösosan ja yleisten perustelujen julkaisemista Euroopan unionin virallisessa lehdessä on pidetty riittävänä, kunhan kyseisen päätöksen erityiset ja konkreettiset perustelut on laadittu asianmukaisesti ja saatettu asianomaisten tietoon muulla sopivalla keinolla (ks. vastaavasti tuomio 12.12.2006, Organisation des Modjahedines du peuple d’Iran v. neuvosto, T‑228/02, EU:T:2006:384, 147 kohta).

223    Tämä hyväksyttävyys koskee kuitenkin vain toimien julkaisemista eikä itse toimia ja siten neuvoston työjärjestyksen 15 artiklassa määrättyä velvollisuutta allekirjoittaa ne.

224    Neljänneksi neuvosto väittää, että sen toimintaa varten käytetyn menettelyn vuoksi käsiteltävässä asiassa voitiin tarkistaa muun kuin allekirjoituksen avulla, että kantajan asianajajalle osoitetut perustelut vastasivat neuvoston hyväksymiä perusteluja.

225    Neuvosto katsoo osoittaneensa tämän, kun se 5.10.2018 vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen sille esittämiin kysymyksiin palautti mieleen vuoden 2016 heinäkuun toimien antamiseksi neuvostossa noudatetun menettelyn ja toimitti näitä toimia koskevia useita asiakirjoja, joista se päätteli, että kantajalle toimitetut perustelut vastasivat sen hyväksymiä perusteluja.

226    Näistä väitteistä seuraa, että neuvoston mukaan toimielimet voivat ottaa käyttöön vaihtoehdon allekirjoittamiselle, jos ne pitävät sitä hyödyllisenä tai tarpeellisena.

227    Tällaista väitettä ei voida hyväksyä.

228    Kun perussopimuksessa ja toimielimen työjärjestyksessä edellytetään, että toimielin noudattaa tiettyä menettelymääräystä erityisessä asiayhteydessä, tämä toimielin ei voi korvata kyseistä vaatimusta käytännöllä, josta ei ole määrätty siihen sovellettavissa säännöissä. Koska toimielimet – olipa kyse mistä toimielimestä tahansa – ovat oikeusunionin palveluksessa, ne eivät voi vapautua niihin sovellettavista säännöistä.

229    Joka tapauksessa neuvosto on jättänyt osoittamatta, että kolmannen osapuolen olisi mahdollista varmistua siitä, että sille osoitetut perustelut vastaavat neuvoston hyväksymiä perusteluja.

230    Edellä esitetyn perusteella kolmas ja kahdeksas kanneperuste on hyväksyttävä ja riidanalaiset toimet kumottava kantajaa koskevilta osin ilman, että olisi tarpeen tutkia neljättä, viidettä ja seitsemättä kanneperustetta ja kuudennen kanneperusteen osia, jotka eivät koske yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja luotettavia ja uskottavia todisteita tai näyttöä.

 Oikeudenkäyntikulut

231    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

232    Koska neuvosto on hävinnyt asian, se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut viimeksi mainitun vaatimusten mukaisesti.

233    Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

234    Komissio vastaa siten omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, koskevan luettelon ajan tasalle saattamisesta sekä päätöksen (YUTP) 2015/2430 kumoamisesta 12.7.2016 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2016/1136, tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2425 kumoamisesta 12.7.2016 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/1127, niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, koskevan luettelon ajan tasalle saattamisesta sekä päätöksen 2016/1136 kumoamisesta 27.1.2017 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2017/154, tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen 2016/1127 kumoamisesta 27.1.2017 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/150, niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, koskevan luettelon ajan tasalle saattamisesta sekä päätöksen 2017/154 kumoamisesta 4.8.2017 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2017/1426, tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen 2017/150 kumoamisesta 4.8.2017 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/1420, niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, koskevan luettelon ajan tasalle saattamisesta sekä päätöksen 2017/1426 kumoamisesta 21.3.2018 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2018/475, tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen 2017/1420 kumoamisesta 21.3.2018 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/468, niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä koskevan luettelon ajantasaistamisesta, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, sekä päätöksen 2018/475 kumoamisesta 30.7.2018 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2018/1084 ja tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen 2018/468 kumoamisesta 30.7.2018 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/1071 kumotaan siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat ryhmää ”Gama’a al-Islamiyya” (alias ”Al Gama’a al-Islamiyya”) (”Islamic Group” – ”IG”).

2)      Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja velvoitetaan korvaamaan Al-Gama’a al - Islamiyya Egyptin oikeudenkäyntikulut.

3)      Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Pelikánová Nihoul Svenningsen

Julistettiin Luxemburgissa 10 päivänä huhtikuuta 2019.

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: ranska.