Language of document :

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad voor Vergunningsbetwistingen (Belgia) on esittänyt 15.1.2019 – A, B, C, D ja E v. De gewestelijke stedenbouwkundige ambtenaar van het departement Ruimte Vlaanderen, afdeling Oost-Vlaanderen

(asia C-24/19)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Raad voor Vergunningsbetwistingen

Pääasian asianosaiset

Valittajat: A, B, C, D ja E

Vastapuoli: De gewestelijke stedenbouwkundige ambtenaar van het departement Ruimte Vlaanderen, afdeling Oost-Vlaanderen

Ennakkoratkaisukysymykset

Seuraako direktiivin 2001/42/EY1 2 artiklan a alakohdasta ja 3 artiklan 2 kohdan a alakohdasta, että ympäristölupaa koskevista säännöistä 6.2.1991 annetun Flanderin hallituksen asetuksen ja ympäristöhygieniaa koskevista yleisistä ja alakohtaisista säännöksistä 1.6.1995 annetun Flanderin hallituksen asetuksen muuttamisesta 23.12.2011 annetun Flanderin hallituksen asetuksen, jolla saatetaan edellä mainitut asetukset ajan tasalle tekniikan kehitystä vastaavasti, 99 §, jolla lisätään VLAREM II -päätökseen tuulienergiaa käyttäviä sähköntuotantolaitoksia koskeva 5.20.6 jakso, ja vuoden 2006 yleisohje ”Tuuliturbiinien sijoittamista koskevan arvioinnin puitteet ja reunaehdot” [jäljempänä yhteisesti käsiteltävät välineet], jotka sisältävät molemmat erilaisia säännöksiä tuulivoimaloiden asentamisesta, mukaan lukien turvallisuutta koskevia toimenpiteitä, ja kaavoitusalueiden mukaan määritelty varjo sekä melunormit, on luokiteltava direktiivissä 2001/42/EY tarkoitetuksi suunnitelmaksi tai ohjelmaksi? Jos ilmenee, että ympäristöarviointi oli toteutettava ennen käsiteltävien välineiden vahvistamista, voiko Raad muokata näiden välineiden lainvastaisuudesta aiheutuvia oikeusvaikutuksia ajallisesti? Tätä tarkoitusta varten esitetään muutamia alakysymyksiä:

Voidaanko käsiteltävän yleisohjeen kaltaista poliittista välinettä, jonka laatimista koskeva toimivalta sisältyy asianomaisen viranomaisen harkintavaltaan ja harkinnanvapauteen, minkä takia kyseessä ei oikeastaan ole toimivaltaisen viranomaisen tiedoksianto ”suunnitelman tai ohjelman” valmistelemisesta, ja jonka osalta ei ole myöskään noudatettu muodollista laadintamenettelyä, pitää direktiivin 2001/42/EY 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettuna suunnitelmana tai ohjelmana?

Riittääkö, että käsiteltävien välineiden kaltaisella poliittisella välineellä tai yleisellä säännöllä rajoitetaan osittain lupaviranomaisen harkintavaltaa, jotta sitä voitaisiin pitää direktiivin 2001/42/EY 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettuna ”suunnitelmana tai ohjelmana” myös silloin, jos se ei ole edellytys, välttämätön ehto luvan myöntämiselle tai jos sillä ei ole tarkoitus vahvistaa puitteita tulevalle lupa- tai hyväksymispäätökselle, vaikka unionin lainsäätäjä on ilmoittanut, että tämä lopullisuus on osa ”suunnitelmien ja ohjelmien” määritelmää?

Voidaanko poliittinen väline, jonka laatiminen on oikeusvarmuuden määräämää ja siis osa täysin vapaata päätöksentekoa, kuten käsiteltävän yleisohjeen tapauksessa, määritellä direktiivin 2001/42/EY 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetuksi ”suunnitelmaksi tai ohjelmaksi”, ja onko tällainen tulkinta ristiriidassa sen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa, jonka mukaan direktiivin teleologinen tulkinta ei saa olennaisesti poiketa unionin lainsäätäjän selvästi ilmaisemasta tahdosta?

Voidaanko VLAREM II -päätöksen 5.20.6 jakso, kun siihen otettujen sääntöjen laatiminen ei ole pakollista, määritellä direktiivin 2001/42/EY 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetuksi ”suunnitelmaksi tai ohjelmaksi”, ja onko tällainen tulkinta ristiriidassa sen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa, jonka mukaan direktiivin teleologinen tulkinta ei saa olennaisesti poiketa unionin lainsäätäjän selvästi ilmaisemasta tahdosta?

Voidaanko käsiteltävien välineiden kaltaista poliittista välinettä ja normatiivista hallituksen päätöstä, joilla on rajoitettu indikatiivinen arvo tai joissa ei ainakaan vahvisteta puitteita, joiden perusteella voidaan johtaa oikeus hankkeen toteuttamiseen, ja joista ei voida johtaa oikeutta puitteisiin tai laajuutta, jonka puitteissa hankkeet voidaan hyväksyä, pitää ”suunnitelmana tai ohjelmana” [– – jolla] vahvistetaan puitteet tulevalle lupa- tai hyväksymispäätökselle direktiivin 2001/42/EY 2 artiklan a alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisessa merkityksessä, ja onko tällainen tulkinta ristiriidassa sen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa, jonka mukaan direktiivin teleologinen tulkinta ei saa olennaisesti poiketa unionin lainsäätäjän selvästi ilmaisemasta tahdosta?

Voiko poliittinen väline, kuten yleisohje EME/2006/01- RO/2006/02, jolla on vain indikatiivinen arvo, ja/tai normatiivinen hallituksen asetus, kuten VLAREM II -päätöksen 5.20.6 jakso, jossa vahvistetaan vain luvan myöntämistä koskevat vähimmäisrajat ja jota sovelletaan tämän lisäksi yleensä täysin autonomisesti – jotka molemmat sisältävät ainoastaan rajatun määrän kriteerejä ja yksityiskohtaisia sääntöjä, joista kumpikaan ei ole yhdenkään kriteerin tai säännön osalta yksinään määräävä ja joiden osalta voidaan siten väittää, että objektiivisten tietojen perusteella voidaan sulkea pois, että niillä voi olla merkittäviä vaikutuksia ympäristöön – pitää ”suunnitelmana tai ohjelmana”, luettuna yhdessä direktiivin 2001/42/EY 2 artiklan a alakohdan ja 3 artiklan 1 ja 2 kohdan kanssa, ja voidaanko niitä näin ollen pitää toimina, joissa vahvistetaan kriteerien ja yksityiskohtaisten sääntöjen kokonaisuus yhden tai useamman hankkeen, jolla voi olla merkittäviä vaikutuksia ympäristöön, hyväksymistä ja toteuttamista varten, sen takia, että niissä vahvistetaan asianomaiseen alaan sovellettavia sääntöjä ja valvontamenettelyjä?

Jos edelliseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan kieltävästi, voiko tuomioistuin vahvistaa tämän itse sen jälkeen, kun asetus tai näennäinen lainsäädäntö (kuten käsiteltävät VLAREM-normit ja yleisohje) on vahvistettu?

Voiko tuomioistuin, jos sillä on toimivalta vain epäsuorasti soveltamatta jättämistä koskevan väitteen esittämisen kautta, lopputuloksen vaikutusten kohdistuessa vain asianosaisiin, ja jos ennakkoratkaisukysymyksiin annettavista vastauksista ilmenee, että käsiteltävät välineet ovat lainvastaisia, päättää, että lainvastaisen asetuksen ja/tai lainvastaisen yleisohjeen vaikutukset pysyvät voimassa, jos lainvastaisilla välineillä edistetään ympäristön suojelua koskevaa tavoitetta, johon pyritään myös SEUT 288 artiklassa tarkoitetulla direktiivillä, ja unionin oikeudessa (tuomiossa Association France Nature Environnement, [asia C-379/51] todetun mukaisesti) tällaiselle voimassa pitämiselle asetetut edellytykset on täytetty?

Jos kahdeksanteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan kieltävästi, voiko tuomioistuin päättää pitää riidanalaisen hankkeen vaikutukset voimassa, jotta näin täytetään epäsuorasti vaatimukset, jotka unionin oikeudessa (tuomiossa Association France Nature Environnement määritetyn mukaisesti) asetetaan sellaisen suunnitelman tai ohjelman oikeusvaikutusten voimassa pitämiselle, joka ei ole direktiivin 2001/42/EY mukainen?

____________

1 Tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/42/EY (EYVL 2001, L 197, s. 30).