VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (ensimmäinen jaosto)
4 päivänä helmikuuta 2011
Asia F-54/10
Luc Verheyden
vastaan
Euroopan komissio
Henkilöstö – Virkamiehet – Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) päätös toimittaa luonnollisia henkilöitä koskevia tietoja Italian oikeusviranomaisille – Tuomion vaikutukset kolmansiin – Yhdenvertaisen kohtelun periaate
Aihe: SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimuksen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Luc Verheyden vaatii virkamiestuomioistuinta muun muassa kumoamaan komission päätöksen, jolla kieltäydyttiin maksamasta hänelle sama 3 000 euron suuruinen korvaus, jonka virkamiestuomioistuin velvoitti komission maksamaan jokaiselle kantajalle yhdistetyissä asioissa F‑5/05 ja F‑7/05, Violetti ym. vastaan komissio, 28.4.2009 annetussa tuomiossa.
Ratkaisu: Kanne hylätään, koska se on selvästi perusteeton. Kantaja vastaa kaikista oikeudenkäyntikuluista.
Tiivistelmä
1. Oikeudenkäyntimenettely – Asiakysymyksen arviointi ennen tutkittavaksi ottamisen arviointia – Sallittavuus
2. Virkamiehet – Yhdenvertainen kohtelu – Se, että samankaltaisten yksittäispäätösten vastaanottajia, joista jotkut ovat nostaneet näistä päätöksistä kanteen, joka on menestynyt, ja jotkut eivät, kohdellaan eri tavoin, ei ole syrjintää
3. Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva huolenpitovelvollisuus – Hyvän hallinnon periaate – Ulottuvuus – Tuomioistuinvalvonnan rajat
1. Unionin tuomioistuimet voivat arvioida, onko kanne hyvän oikeudenhoidon edun mukaisesti joka tapauksessa hylättävä asiakysymyksen osalta, ilman että on tarpeen lausua sen tutkittavaksi ottamisesta.
(ks. 31 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑23/00 P, neuvosto v. Bohringer, 26.2.2002 (Kok. 2002, s. I‑1873, 51 ja 52 kohta)
2. Usean yhteisessä menettelyssä tehdyn samankaltaisen yksittäispäätöksen vastaanottajia voidaan kohdella eri tavoin sen mukaan, että vain osa heistä on saanut päätöksen kumotuksi tuomioistuimen päätöksellä, kun taas toiset eivät ole nostaneet päätöksestä toimivaltaisessa tuomioistuimessa kannetta, joka olisi menestynyt.
Sellaisen virkamiehen tilanne, jonka kanne on jätetty tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat, on objektiivisesti arvioituna erilainen kuin niiden muiden virkamiesten tilanteet, jotka ovat nostaneet kanteensa kanteiden nostamisen määräajoissa, ovat täten saaneet vahvistuksen heihin kohdistuneesta virheestä ja joiden toimielimen virkamiestuomioistuin on näin ollen määrännyt maksamaan vahingonkorvausta. Tästä seuraa, että toimielin ei loukannut ilmeisellä tavalla yhdenvertaisen kohtelun periaatetta kun se kieltäytyi myöntämästä asianomaiselle henkilölle muille virkamiehille myönnettyä summaa.
(ks. 34 ja 35 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑310/97 P, komissio v. AssiDomän Kraft Products ym., 14.9.1999, 49–71 kohta
3. Hyvän hallinnon periaatteen ja huolenpitovelvollisuuden nojalla hallinnolla on virkamiehen tilannetta koskevia ratkaisuja tehdessään velvollisuus ottaa huomioon kaikki seikat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan sen päätökseen, ja näin toimiessaan sen on otettava huomioon paitsi yksikön etu, myös asianomaisen virkamiehen etu. Halutessaan pitää työntekijöistään erityistä huolta, toimielimet voivat myös vapaasti soveltaa tiettyihin virkamiehiin, jotka eivät ole ajoissa riitauttaneet heitä koskevia yksittäispäätöksiä, muille virkamiehille suotuisia tuomioistuinten päätöksiä.
Kun otetaan huomioon laaja harkintavalta, joka toimielimillä on yksikön edun arvioinnissa, unionin tuomioistuinten valvonnan on rajoituttava koskemaan kysymystä siitä, onko nimittävä viranomainen pysytellyt kohtuullisissa rajoissa, ja siitä, ettei se ole käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen virheellisellä tavalla.
(ks. 36 ja 37 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 417/85, Maurissen v. tilintarkastustuomioistuin, 4.2.1987, 12 kohta ja asia C‑389/98 P, Gevaert v. komissio, 11.1.2001, 44, 45 ja 56 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑3/96, Haas ym. v. komissio, 15.9.1998, 53 kohta ja asia T‑11/03, Afari v. EKP, 16.3.2004, 42 kohta