EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

18 päivänä huhtikuuta 2012

Asia F‑50/11

Dawn Cheryl Buxton

vastaan

Euroopan parlamentti

Henkilöstö – Virkamiehet – Etusijapisteiden myöntäminen – Arviointikertomus – Osa-aikatyö – Yhdenvertainen kohtelu

Aihe: SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Dawn Cheryl Buxton vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan parlamentin 11.5.2010 tekemän päätöksen, jolla hänelle myönnettiin vuoden 2009 arviointikierroksen ansiopisteiden myöntämiskierroksella yksi ansiopiste.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan parlamentin oikeudenkäyntikulut

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Yksityiskohtaiset menettelysäännöt – Ansioiden ilmaiseminen numeerisesti myöntämällä pisteitä – Hallinnon harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat

(Henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohta)

2.      Virkamiehet – Yhdenvertainen kohtelu – Käsite – Rajat

(Henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 5 kohta)

3.      Virkamiehet – Ylennys – Ansiopisteiden myöntämistä koskeva päätös – Valitus – Hylkäävä päätös – Perusteluvelvollisuus – Soveltamisala

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla ja 90 artiklan 2 kohta)

4.      Virkamiehet – Arviointi – Ansiopisteet – Lupaukset – Henkilöstösääntöjen säännösten laiminlyönti – Perustellun luottamuksen puuttuminen

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

1.      Hallinnolla on laaja harkintavalta niiden ansioiden arvioimisessa, jotka on otettava huomioon henkilöstösääntöjen 45 artiklan mukaista ylennyspäätöstä varten. Näin ollen asian laita on täten myös sellaisen päätöksen yhteydessä, jolla myönnetään ansiopisteitä, jotka otetaan huomioon ylennysjärjestelmässä, jossa arviointi määritellään numeerisesti. Unionin tuomioistuinten valvonnan on täten rajoituttava sen tutkimiseen, onko hallinto pysynyt hyväksyttävissä rajoissa, kun otetaan huomioon sen keinot ja mahdollisuudet päätyä arviointiinsa, sekä sen selvittämiseen, ettei se ole käyttänyt valtaansa ilmeisen väärin.

Sen osoittaminen, että hallinto on tehnyt tosiseikkojen arvioinnissa ilmeisen virheen, jonka perusteella päätös voidaan kumottava, edellyttää, että näyttö, jonka esittäminen kuuluu kantajalle, riittää viemään uskottavuuden hallinnon tekemiltä arvioinneilta. Toisin sanoen ilmeistä virhettä koskeva peruste on toisin sanoen hylättävä, jos kyseenalaistettua arviointia voidaan kantajan esittämistä seikoista huolimatta pitää totena tai pätevänä.

(ks. 37 ja 38 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑380/94, AIUFFASS ja AKT v. komissio, 12.12.1996, 59 kohta; asia T‑261/04, Crespinet v. komissio, 3.5.2007, 58 kohta; asia T‑289/03, BUPA ym. v. komissio, 12.2.2008, 221 kohta ja asia T‑385/04, Valero Jordana v. komissio, 1.4.2009, 131 kohta

2.      Kun virkamies käyttää hänelle henkilöstösäännöissä myönnettyä lomaoikeutta tai erityistä työoloja koskevaa oikeutta, hallinto ei voi tämän oikeuden tehokkuutta kyseenalaistamatta katsoa, että tämän virkamiehen tilanne on erilainen kuin sellaisen virkamiehen tilanne, joka ei ole käyttänyt tätä oikeutta, ja kohdella häntä tämän vuoksi eri tavalla, paitsi jos tämä erilainen kohtelu on yhtäältä objektiivisesti perusteltu muun muassa siltä osin kuin siinä vain tehdään johtopäätökset siitä, että asianomaisella toimihenkilöllä ei ollut kyseisen jakson aikana työsuorituksia, ja toisaalta ehdottoman oikeasuhtainen esitettyihin perusteluihin nähden. Näin ollen se, että virkamies käyttää hänelle henkilöstösäännöissä myönnettyä oikeutta osa-aikatyöhön vanhempainloman puitteissa, voi olla objektiivinen olosuhde, jota ei voida olla ottamatta huomioon arvioitaessa hänen ansioitaan ja erityisesti hänen tuottavuuttaan.

Yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaaminen voi siis olla seurausta virkamiesten ansioiden vertailusta, jossa ei oteta huomioon vähäisempiä suorituksia ja jossa yksi virkamiehistä asetetaan tilanteeseen, joka objektiivisesti tarkasteltuna erilainen kuin muiden virkamiesten tilanne.

Tältä osin henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 5 kohdan mukaan jos virkamies, joka väittää joutuneensa syrjinnän uhriksi, esittää näyttöä seikoista, joiden avulla syrjinnän voidaan olettaa tapahtuneen, on hallinnon osoitettava, ettei yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ole loukattu.

(ks. 50, 65 ja 66 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑68/09, Barbin v. parlamentti, 15.2.2011, 100 kohta, valitus vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T‑228/11 P

3.      Henkilöstösääntöjen 45 artiklan mukaisen ylennyspäätöksen yhteydessä toimivaltainen viranomainen ei ole velvollinen perustelemaan päätöstään sen vastaanottajalle eikä hänen kanssaan kilpailleille virkamiehille. Asian laita on nän ollen samoin kun on kyse ansiopisteiden myöntämistä koskevasta päätöksestä. Nimittävä viranomainen on sitä vastoin velvollinen perustelemaan päätöksensä, jolla hylätään sellaisen virkamiehen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemä valitus, joka katsoo, että hänelle on aiheutunut vahinkoa epäsuotuisasta pisteiden myöntämisestä, koska tämän hylkäämispäätöksen perusteluiden on tarkoitus vastata sen päätöksen perusteluita, josta valitus tehtiin.

(ks. 74 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑343/87, Culin v. komissio, 7.2.1990 13 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑230/99, McAuley v. neuvosto, 14.6.2001, 50 kohta ja asia T‑156/05, Lantzoni v. yhteisöjen tuomioistuin, 27.9.2006, 77 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑83/06, Schell v. komissio, 11.12.2008, 89 kohta

4.      Täsmälliset, ehdottomat ja yhtäpitävät vakuuttelut, joita hallinto on tehnyt virkamiehelle tietyn ansiopisteiden määrän myöntämisestä arviointikierroksen päätteeksi ja ilman, että kyseessä olevan pääosaston, osaston tai yksikön virkamiesten ansioiden kattavaa vertailua on suoritettu, ovat ilmeisellä tavalla ristiriidassa niiden objektiivisuuden ja puolueettomuuden periaatteiden kanssa, joita on noudatettava henkilöstösääntöjen 43 artiklan mukaisessa arvioinnissa, joka koskee virkamiesten pätevyyttä, tuottavuutta ja käytöstä yksikössä. Luottamuksensuojan periaatteella ei kuitenkaan voida perustella jonkun henkilöstösääntöjen säännöksen vastaista toimintaa.

(ks. 80 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑81/10, Praskevicius v. parlamentti, 14.7.2011, 67 kohta