VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

24 päivänä helmikuuta 2010

Asia F-2/09

Riccardo Achille Menghi

vastaan

Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto (ENISA)

Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Irtisanominen koeajan päättymisen jälkeen – Työpaikkakiusaaminen

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan perusteella nostettu kanne, jolla R. Menghi vaatii erityisesti, että ENISA:n 14.3.2008 tekemä päätös hänen irtisanomisestaan kumotaan

Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Koeaika

(Henkilöstösääntöjen 12 a artikla)

2.      Oikeudenkäyntimenettely – Suullisessa käsittelyssä esitetyt väitteet, jotka tukevat kannekirjelmässä esitettyä kanneperustetta – Sallittavuus

(unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artikla; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 35 artiklan 1 kohta)

3.      Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Soveltamisala

(Henkilöstösääntöjen 24 artikla)

4.      Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Kanne – Kanneperusteet – Harkintavallan väärinkäyttöä koskeva kanneperuste, johon vedotaan sellaisen kanteen tueksi, joka on nostettu irtisanomispäätöksestä, joka on tehty sen jälkeen, kun Euroopan petostentorjuntavirastolle oli annettu tietoja

(Henkilöstösääntöjen 22 a artikla)

1.      Henkisellä ahdistelulla tarkoitetaan henkilöstösääntöjen 12 a artiklan määritelmän mukaisesti pysyvää, toistuvaa tai järjestelmällistä käytöstä, kun taas hallinnon päätös tehdään yhtenä hetkenä, vaikka sillä voi olla pitkäkestoisia ja jopa pysyviä vaikutuksia, kuten silloin, kun kysymys on irtisanomispäätöksestä.

Se, että väliaikaiseen toimihenkilöön kohdistuva henkinen ahdistelu olisi näytetty, ei kuitenkaan merkitse, että kaikki asianomaiselle toimihenkilölle vastaiset päätökset, jotka liittyvät henkiseen ahdisteluun, olisivat lainvastaisia. Henkisen ahdistelun ja irtisanomispäätöksen perustelujen välillä on myös oltava myös yhteys.

Irtisanomisen tapahtuessa koeajan päätteeksi toimihenkilö voi tehokkaasti vedota siihen, ettei hän ole voinut osoittaa kykyään hoitaa tehtäviään henkisen ahdistelun vuoksi ja että kyvyttömyyttä koskeva peruste, johon hänen riitauttamansa päätös perustuu, on virheellinen, mistä seuraa, että tällaista päätöstä rasittaa ilmeinen arviointivirhe.

Kun ahdisteluun syyllistynyt on allekirjoittanut irtisanomispäätöksen – tai kun hän on yksi irtisanomisen perusteena olevan koeaikaa koskevan arviointikertomuksen allekirjoittaneista henkilöistä – henkinen ahdistelu voidaan ottaa huomioon myös osoitettaessa, että irtisanomispäätös on tehty toimihenkilön vahingoittamiseksi ja että päätöstä tehtäessä on siten käytetty väärin harkintavaltaa.

Kun siis henkistä ahdistelua koskeva väite on esitetty sellaisten vaatimusten tueksi, jotka koskevat koeajan päätteeksi tehtyä irtisanomispäätöstä, päätöstä voi rasittaa ilmeinen arviointivirhe erityisesti siksi, että ahdisteltu toimihenkilö ei ole voinut osoittaa kykyään hoitaa tehtäviään. Harkintavaltaa on käytetty väärin myös silloin, kun irtisanomispäätös on tehty toimihenkilön persoonan, hänen ihmisarvonsa tai fyysisen tai psyykkisen koskemattomuutensa vahingoittamiseksi.

On myös mahdollista, että vaikka tosiseikkoja – joihin henkisen ahdistelun osoittamiseksi vedotaan –, ei voida luokitella henkilösääntöjen 12 a artiklan säännösten mukaan henkisen ahdistelun osoittaviksi tosiseikoiksi, ne mahdollistavat kuitenkin sen toteamisen, että irtisanomispäätöstä rasittaa ilmeinen arviointivirhe, että sitä tehtäessä on käytettä väärin harkintavaltaa ja että päätös on siksi kumottava.

(ks. 68–73 kohta)

2.      Vaikka virkamiestuomioistuimen asiana ei ole etsiä ja yksilöidä kannekirjelmän liitteistä kanneperusteita ja väitteitä, joihin kanteen voitaisiin katsoa perustuvan, koska liitteillä on puhtaasti todistuksellinen ja täydentävä tehtävä, sen tehtävänä on ottaa huomioon kaikki kantajan suullisessa käsittelyssä esittämät väitteet siltä osin kuin ne eivät merkitse uutta kanneperustetta vaan täydentäviä tekijöitä, jotka tukevat jo kannekirjelmässä esitettyä kanneperustetta.

(ks. 114 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑209/01, Honeywell v. komissio, 14.12.2005, Kok., s. II‑5527, 57 kohta

3.      Vaikka henkilöstösääntöjen 24 artiklassa säädetään avustamisvelvollisuudesta, joka toimielimellä on henkilöstöönsä nähden ja joka merkitsee, että toimielimen on avustettava virkamiestä hyökkäyksissä tai uhkissa, joita virkamieheen kohdistuu hänen asemansa ja tehtäviensä vuoksi, avustamisvelvollisuudessa ei ole kyse virkamiesten puolustamisesta toimielimen itsensä toteuttamia toimenpiteitä vastaan.

Vaikka siis henkilöstösääntöjen 24 artiklassa säädetään yhteisöjen toimielimiä koskevasta avustamisvelvollisuudesta, vain sellaiset hallinnolliset päätökset, joilla on yhteys tähän velvollisuuteen, eli siis päätökset, joilla hylätään avustamispyyntö tai poikkeuksellisesti tilanteet, joissa pidättäydytään avustamasta toimihenkilöä oma-aloitteisesti, voivat merkitä kyseisen velvollisuuden laiminlyöntiä.

Irtisanomispäätöksen kohde ei kuitenkaan kuulu henkilöstösääntöjen 24 artiklan soveltamisalaan, ja siksi sillä ei ole yhteyttä artiklan mukaiseen avustamisvelvollisuuteen. Kyseisen artiklan säännösten rikkomiseen ei voida vedota tehokkaasti irtisanomispäätöstä vastaan.

Väliaikaisen toimihenkilön riitauttaessa häntä koskevan irtisanomispäätöksen asianomaisen toimihenkilön, joka arvioi joutuneensa esimiehensä hyökkäysten tai uhkausten kohteeksi, ei ole ensisijaisesti osoitettava, että irtisanomispäätös on henkilöstösääntöjen 24 artiklan vastainen vaan, että on tehty ilmeinen arviointivirhe tai että päätöksen tekemisessä on käytetty harkintavaltaa väärin. Toimihenkilö voi siten tehokkaasti vedota siihen, että häneen kohdistuneiden hyökkäysten tai uhkausten vuoksi hän on tehnyt virheen tai hän ei ole voinut suorittaa hänelle annettuja tehtäviä ja että kyseinen virhe tai kykenemättömyys tehtäviensä hoitamiseen oli hänen irtisanomisensa peruste.

(ks. 128–131 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑95/04, Lavagnoli v. komissio, 17.5.2006, Kok. H., s. I‑A‑2‑121 ja II‑A‑2‑569, 141 kohta

4.      Henkilöstösääntöjen 22 a artiklan 3 kohdassa säädetään, että ”toimielin ei saa aiheuttaa haittaa virkamiehelle”, joka on toimittanut 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja seikoista, jotka antavat aiheen epäillä laittoman toiminnan mahdollisuutta tai jotka voivat merkitä, että yhteisöjen virkamiehelle kuuluvia velvollisuuksia ei ole noudatettu, ”edellyttäen, että virkamies on toiminut maltillisesti ja rehellisesti”. Kun väliaikaiselle virkamiehelle vastainen päätös seuraa ajallisesti asianomaiselta toimihenkilöltä peräisin olevien tietojen antamista Euroopan petostentorjuntavirastolle ja kun virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu irtisanomispäätöstä koskeva kanne, jonka tueksi vedotaan harkintavallan väärinkäyttöä koskevaan kanneperusteeseen, virkamiestuomioistuimen on tutkittava kanneperuste erityisen tarkasti. Säännöksistä ei kuitenkaan seuraa, että henkilöstösääntöjen 22 a artiklan 1 kohdan mukaisia tietoja – jotka antavat aiheen epäillä laittoman toiminnan mahdollisuutta –, toimittaneelle virkamiehelle annetaan suojaa kaikkia sellaisia päätöksiä vastaan, jotka voivat olla hänelle vastaisia, vaan ainoastaan sellaisia päätöksiä vastaan, jotka on tehty tietojen toimittamisen vuoksi.

(ks. 137–139 kohta)