EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

25 päivänä syyskuuta 2012 (*)

Henkilöstö – Virkamiehet – Työpaikkakiusaaminen – Avustamispyyntö – Oikeus luovuttaa tietoja – Siirto muihin tehtäviin – Yksikön etu

Asiassa F‑41/10,

jossa on kyse SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuvasta kanteesta,

Moises Bermejo Garde, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean virkamies, kotipaikka Bryssel (Belgia), edustajanaan asianajaja L. Levi,

kantajana,

vastaan

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK), asiamiehenään M. Echevarría Viñuela, avustajanaan asianajaja B. Wägenbaur,

vastaajana,

VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kreppel (esittelevä tuomari) sekä tuomarit E. Perillo ja R. Barents,

kirjaaja: hallintovirkamies J. Tomac,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 31.1.2012 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Moises Bermejo Garde vaatii virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 7.6.2010 saapuneessa kannekirjelmässään, että päätökset, joilla Euroopan talous- ja sosiaalikomitean (ETSK) puheenjohtaja on yhtäältä hylännyt työpaikkakiusaamisen johdosta tehdyn avustamispyynnön ja kieltäytynyt saattamasta asiaa Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) käsiteltäväksi ja toisaalta päättänyt hänen aikaisemmat tehtävänsä ja määrännyt hänen asemapaikkansa siirrosta, kumotaan ja että ETSK velvoitetaan maksamaan hänelle vahingonkorvausta.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

2        Euroopan unionin perusoikeuskirjan 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Ihmisarvo”, määrätään seuraavaa:

”Ihmisarvo on loukkaamaton. Sitä on kunnioitettava ja suojeltava.”

3        Perusoikeuskirjan 41 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeus hyvään hallintoon”, 1 ja 2 kohdassa määrätään seuraavaa:

”1. Jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa.

2. Tähän oikeuteen sisältyy erityisesti:

a)      jokaisen oikeus tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti;

b)      jokaisen oikeus tutustua häntä koskeviin asiakirjoihin ottaen huomioon oikeutetun luottamuksellisuuden, salassapitovelvollisuuden ja liikesalaisuuden vaatimukset;

c)      hallintoelinten velvollisuus perustella päätöksensä.”

4        Perusoikeuskirjan 31 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeudenmukaiset ja kohtuulliset työolot ja työehdot”, ensimmäisessä kohdassa määrätään, että ”jokaisella työntekijällä on oikeus terveellisiin, turvallisiin ja ihmisarvoisiin työoloihin ja työehtoihin”.

5        Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 12 a artiklan sanamuoto on seuraava:

”1. Virkamiehen on pidättäydyttävä kaikenlaisesta työpaikkakiusaamisesta ja sukupuolisesta häirinnästä.

2. Toimielin ei saa aiheuttaa haittaa virkamiehelle, joka on joutunut työpaikkakiusaamisen tai sukupuolisen häirinnän uhriksi. Toimielin ei saa aiheuttaa haittaa virkamiehelle, joka on esittänyt näyttöä työpaikkakiusaamisesta tai sukupuolisesta häirinnästä, edellyttäen, että virkamies on toiminut rehellisesti.

3. ’Työpaikkakiusaamisella’ tarkoitetaan kaikenlaista pysyvää, toistuvaa tai järjestelmällistä sopimatonta käytöstä, joka ilmenee tahallisissa puheissa, teoissa, eleissä ja kirjoituksissa ja joka loukkaa henkilön persoonaa, ihmisarvoa taikka fyysistä tai henkistä koskemattomuutta.

4. ’Sukupuolisella häirinnällä’ tarkoitetaan sukupuolisesti värittynyttä käytöstä, jollaista sen kohteeksi joutunut henkilö ei halua ja jolla pyritään tai joka johtaa tämän henkilön ihmisarvon loukkaamiseen tai painostavan, vihamielisen, loukkaavan tai kiusallisen tunnelman luomiseen. Sukupuolista häirintää käsitellään sukupuoleen perustuvana syrjintänä.”

6        Henkilöstösääntöjen 22 a artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Virkamiehen on viipymättä ilmoitettava suoraan yksikkönsä päällikölle tai pääjohtajalleen tai, jos hän pitää sitä tarpeellisena, pääsihteerille tai vastaavissa viroissa toimiville henkilöille taikka Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF) sellaisista tehtäviään hoitaessaan tai niiden yhteydessä tietoonsa tulleista seikoista, jotka antavat aihetta olettaa petoksen tai korruption taikka [unionin] etuja vahingoittavan muun laittoman toiminnan mahdollisuutta, tai sellaisista virkatoimiin liittyvistä vakavista teoista, jotka voivat merkitä, että [unionin] virkamiehelle kuuluvia velvollisuuksia ei ole noudatettu.

Edellä 1 kohdassa mainittu ilmoitus on tehtävä kirjallisesti.

Tätä kohtaa sovelletaan myös siinä tapauksessa, että joku muu henkilö –toimielinten henkilöstöön kuuluva, jonkin toimielimen palveluksessa minkälaisessa suhteessa tahansa oleva henkilö tai jonkin toimielimen palvelujen suorittaja – on vastaavalla tavalla jättänyt noudattamatta velvollisuuksiaan.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen saaneen virkamiehen on ilmoitettava viipymättä [OLAFille] kaikista tietoonsa tulleista seikoista, jotka antavat aihetta olettaa 1 kohdassa tarkoitettujen väärinkäytösten mahdollisuutta.

3. Toimielin ei saa aiheuttaa haittaa virkamiehelle 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamisen johdosta edellyttäen, että virkamies on toiminut maltillisesti ja rehellisesti.

4. Edellä 1, 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta muodosta riippumatta asiakirjoihin, raportteihin, muistioihin tai tietoihin, jotka on tarkoitettu pidettäväksi esillä tai laadittu tai saatettu virkamiehen tietoon jonkin vireillä olevan tai päätökseen saatetun asian tuomioistuinkäsittelyn yhteydessä.”

7        Henkilöstösääntöjen 22 b artiklan 1 kohdan sanamuoto on seuraava:

”Toimielin, johon virkamies kuuluu, ei saa aiheuttaa haittaa virkamiehelle, joka luovuttaa 22 a artiklassa tarkoitettuja tietoja [Euroopan] komission puheenjohtajalle, [Euroopan unionin] tilintarkastustuomioistuimen presidentille, [Euroopan unionin] neuvoston puheenjohtajalle, Euroopan parlamentin puhemiehelle tai Euroopan oikeusasiamiehelle, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

a) virkamiehen rehellinen ja maltillinen näkemys on, että luovutetut tiedot ja kaikki niihin sisältyvät väitteet ovat olennaisilta osin perusteluja; sekä

b) virkamies on sitä ennen toimittanut samat tiedot [OLAFille] tai omalle toimielimelleen ja antanut [OLAFille] tai kyseiselle toimelimelle luvan ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin määräajassa, jonka [OLAF] tai toimielin asettaa asian monimutkaisuuden mukaan. Virkamiehelle on annettava kyseinen määräaika asianmukaisesti tiedoksi 60 päivän kuluessa.”

8        Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25.6.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (EYVL L 248, s. 1) (jäljempänä varainhoitoasetus) 60 artiklan 6 kohdassa säädetään erityisesti, että ”jos kyseessä on laiton toiminta, petos tai lahjonta, joka saattaa vahingoittaa yhteisön etuja”, toimien taloushallintoon ja valvontaan osallistuvan henkilön ”on ilmoitettava asiasta voimassa olevassa lainsäädännössä nimetyille viranomaisille ja elimille”.

9        Varainhoitoasetuksen soveltamissäännöistä 23.12.2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (EYVL L 357, s. 1) 72 artiklan sanamuoto on puolestaan seuraava:

”Varainhoitoasetuksen 60 artiklan 6 kohdassa – – tarkoitetut viranomaiset ja elimet ovat [henkilöstösäännöissä] nimetyt elimet sekä elimet, jotka on nimetty yhteisön toimielinten päätöksissä petostentorjuntaa, lahjontaa tai muuta yhteisöjen etuja vahingoittavaa laitonta toimintaa koskevien sisäisten tutkimusten edellytyksistä ja menettelyistä.”

10      ETSK:n työjärjestyksen 72 artiklan 1 kohdassa (jäljempänä työjärjestys) määrätään seuraavaa:

”[Henkilöstösääntöjen] mukaan nimittävän viranomaisen toimivaltuuksia käyttää:

–        pääsihteerin osalta työvaliokunta,

–        [hallintovirkamiesten] tehtäväryhmän AD palkkaluokkiin 16, 15 ja 14 kuuluvien virkamiesten osalta [henkilöstösääntöjen] 13, 29, 30, 31, 32, 40, 41, 49, 50, 51, 78 artiklan sekä 90 artiklan 1 kohdan nojalla työvaliokunta pääsihteerin esityksestä; henkilöstösääntöjen muiden määräysten nojalla, 90 artiklan 2 kohta mukaan lukien, puheenjohtaja pääsihteerin esityksestä,

–        tehtäväryhmän AD palkkaluokkiin 13, 12 ja 11 kuuluvien virkamiesten osalta puheenjohtaja pääsihteerin esityksestä,

–        tehtäväryhmän AD muihin palkkaluokkiin ja [hallintoavustajien] tehtäväryhmään AST kuuluvien virkamiesten osalta pääsihteeri.”

11      ETSK teki 11.10.1999 päätöksen nro 363/99 A petostentorjuntaa, lahjontaa tai muuta yhteisöjen etuja vahingoittavaa laitonta toimintaa koskevien sisäisten tutkimusten edellytyksistä ja menettelyistä.

12      Päätöksen nro 363/99 A 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Ilmoitusvelvollisuus”, määrätään seuraavaa:

”[ETSK:n] virkamiehen tai toimihenkilön on viipymättä ilmoitettava yksikkönsä päällikölle tai pääjohtajalleen taikka, jos hän katsoo sen tarpeelliseksi, pääsihteerilleen tai [OLAFille] suoraan sellaisista tietoonsa tulleista seikoista, jotka antavat aihetta olettaa petoksen tai lahjonnan taikka muun yhteisöjen etuja vahingoittavan laittoman toiminnan mahdollisuutta, tai sellaisista virkatoimintaan liittyvistä vakavista teoista, jotka voivat merkitä, että virkamies tai toimihenkilö on jättänyt noudattamatta velvollisuuksiaan tavalla, joka voi johtaa kurinpitotoimiin ja mahdollisesti rikossyytteisiin, taikka että jäsen, johtohenkilö tai sellainen henkilökunnan jäsen, johon ei sovelleta henkilöstösääntöjä, on vastaavalla tavalla jättänyt noudattamatta velvollisuuksiaan.

[ETSK:n] pääsihteerin ja yksikönpäälliköiden (tai johtajien) on ilmoitettava viipymättä [OLAFille] kaikista tietoonsa tulleista seikoista, jotka antavat aihetta olettaa ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen väärinkäytösten mahdollisuutta.

[ETSK:n] johtajaa, virkamiestä ja muun henkilöstön jäsentä ei missään tapauksessa saa kohdella epäoikeudenmukaisesti tai syrjiä sen vuoksi, että hän on toimittanut ensimmäisessä ja toisessa kohdassa tarkoitetun tiedon.

Jäsenen, joka saa tietoonsa ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuja seikkoja, on ilmoitettava niistä [ETSK:n] puheenjohtajalle tai, jos hän katsoo sen tarpeelliseksi, suoraan [OLAFille].”

 Tosiseikat

13      Kantaja, joka on ollut virkamies vuodesta 1990 lähtien, aloitti ETSK:n palveluksessa 1.6.1991, ja hänet määrättiin oikeudelliseksi neuvonantajaksi hallinnon, henkilöstön ja varainhoidon osastoon.

14      Kantaja nimitettiin 1.6.1997 alkaen hallinnon, henkilöstön ja varainhoidon osaston oikeudellisen yksikön päälliköksi.

15      Kantaja ylennettiin 1.4.2007 tehtäväryhmän AD palkkaluokkaan 13.

16      ETSK:n uusi pääsihteeri W (jäljempänä pääsihteeri) aloitti tehtävässään 1.10.2008.

17      Seuraavana päivänä pääsihteeri lähetti hallintotiedotteen, jossa hän ilmoitti henkilöstölle, että hän hoitaisi väliaikaisesti tuolloin avoimena ollutta henkilöstöhallinnon ja taloudellisten resurssien osaston johtajan virkaa.

18      On selvää, että vähän sen jälkeen, kun W oli nimitetty pääsihteeriksi, hänen ja kantajan väliset suhteet heikkenivät kantajan moittiessa pääsihteeriä erityisesti oikeudelliseen yksikköön kohdistuvasta ”laittomasta” painostuksesta.

19      Kantaja toimitti 7.12.2009 ETSK:lle ilmoituksen, joka oli osoitettu ETSK:n puheenjohtajalle (jäljempänä puheenjohtaja) sekä ETSK:aan kuuluvien työmarkkinaosapuolten kolmen ryhmän puheenjohtajille niiden ETSK:n työvaliokunnan jäsenten ominaisuudessa. Kyseisessä ilmoituksessa, jossa oli liitteitä ja asiakirja-aineistoa, kantaja ilmoitti ETSK:n työvaliokunnalle (jäljempänä työvaliokunta) nimenomaan henkilöstösääntöjen 22 a artiklan 1 kohtaan viitaten lukuisista vakavista väärinkäytöksistä, joihin se väittää pääsihteerin ja vähäisemmässä määrin henkilöstöhallinnon ja taloudellisten resurssien osaston yksikön ”työhönotto, urakehitys ja täydennyskoulutus” päällikön syyllistyneen tehtäviensä hoidossa. Kantaja ilmoitti erityisesti seuraavista seikoista:

–        oikeudelliseen yksikköön kohdistettu painostus

–        kieltäytyminen määräämästä kurinpidollista seuraamusta lainvastaisiin tekoihin syyllistyneelle virkamiehelle ja saattamasta näitä tekoja OLAFin käsiteltäväksi

–        johtajan virkojen lainvastainen täyttäminen ETSK:ssa.

20      Samassa ilmoituksessa kantaja vaati työvaliokuntaa nimenomaan

–        ”aloittamaan hallinnollisen tutkimuksen [jonka tarkoituksena oli] näyttää toteen tapahtuneet teot ja väärinkäytökset”

–        ”antamaan hänelle tiedoksi henkilöstösääntöjen 22 b artiklan 1 kohdan b alakohdassa mainitun määräajan”

–        ”toteuttamaan toimenpiteitä [pääsihteeristön] asianmukaisen toiminnan palauttamiseksi”

–        ”takaamaan oikeudellisen yksikön riippumattomuuden [Euroopan unionin] tuomioistuimen oikeuskäytännössä asetetuin edellytyksin”

–        ”johtamaan luonteeltaan henkilökohtaiset vastuuvelvollisuudet, jotka ovat välttämättömiä OLAFin tarpeellisen asiaan puuttumisen johdosta”.

21      Kantaja esitti myös edelleen 7.12.2009 päivätyssä ilmoituksessa henkilöstösääntöjen 24 artiklan mukaisen avustamispyynnön työvaliokunnalle, jotta tämä ryhtyisi ”tarvittaviin toimenpiteisiin saadakseen päättymään [häneen kohdistuvan]” pääsihteerin ”harjoittaman työpaikkakiusaamisen”.

22      Kantaja ilmoitti samana päivänä päivätyillä sähköpostiviesteillä muille työvaliokunnan jäsenille, että hän oli jättänyt heidän ryhmiensä toimitiloihin kullekin heistä tarkoitetun kirjekuoren, joka sisälsi 7.12.2009 päivätyn ilmoituksen jäljennöksen. Kantajan mukaan nämä kirjekuoret eivät olleet saapuneet vastaanottajilleen, koska puheenjohtaja ja ryhmien kolme puheenjohtajaa olivat estäneet niiden jakelun.

23      Puheenjohtaja antoi 10.12.2009 kabinettipäällikölleen määräyksen suorittaa ”alustava tutkimus” tiedoista, jotka kantaja oli ilmoittanut 7.12.2009 päivätyssä ilmoituksessa.

24      Puheenjohtajan kabinettipäällikkö toteutti tämän määräyksen täytäntöönpanotoimena niiden henkilöiden kuulemisen, joita 7.12.2009 päivätty ilmoitus koski. Kantajaa kuultiin erikseen kahteen otteeseen 15.12.2009 ja 14.1.2010.

25      Tammikuun 2010 lopussa puheenjohtajan kabinettipäällikkö laati kertomuksen, joka koski kantajan 7.12.2009 päivätyssä ilmoituksessa esittämiä väitteitä ETSK:ssa tapahtuneista työpaikkakiusaamisesta ja väärinkäytöksistä. Puheenjohtajan kabinettipäällikkö katsoi tässä kertomuksessa, että nämä väitteet eivät olleet perusteltuja. Hän totesi erityisesti, että vaikka oikeudellisen yksikön ja pääsihteerin välillä vallitsi ”kireä ilmapiiri”, tämä ”vaikeus näytt[i] – – johtuvan pääosin [oikeudellisen yksikön] roolia koskevasta mielipide-erosta”, ja että ”työpaikkakiusaamiseksi luokitellut eri tapahtumat [olivat] ainoastaan osoituksia tästä erosta, joita mahdollisesti pahensivat huomattavat kulttuuriset erot oikeudellisella alalla sekä osapuolten henkilökohtaiset ominaisuudet”.

26      Puheenjohtaja pyysi 22.2.2010 käydyn keskustelun aikana kantajaa luopumaan vaatimuksista, jotka sisältyivät tämän tekemään 7.12.2009 päivättyyn ilmoitukseen.

27      Kantaja torjui kyseisen pyynnön 26.2.2010 päivätyssä kirjeessä selittäen, että ”arvioituaan aivan vilpittömästi, että väärinkäytöksiä esiintyi – –, [hän] ei v[oinut] nyt puhua itseään vastaan ilman tunnetta henkilöstösääntöjen 21 artiklan rikkomisesta”. Kantaja korosti lisäksi ”sitä seikkaa, ettei hänen menettelytavassaan, joka oli ehdottomasti ammatillinen, ollut kyse mistään henkilökohtaisesta intressistä tai ristiriidasta”.

28      Puheenjohtaja hylkäsi 3.3.2010 tehdyllä päätöksellä nro 088/10 A (jäljempänä 3.3.2010 tehty päätös) ”työvaliokunnan hänelle 16.2.2010 antaman toimivaltuuden perusteella” 7.12.2009 päivätyssä ilmoituksessa olevat vaatimukset kokonaisuudessaan, ”koska tosiseikkoja, joihin on viitattu, ei v[oitu] luokitella rikolliseksi toiminnaksi eikä henkilöstösääntöjen kurinpitosäännösten rikkomiseksi”.

29      Tässä samassa päätöksessä, jossa todettiin, että ”sovittelua o[li] yritetty mutta että – – [kantaja] ei o[llut] hyväksynyt ehdotettua ratkaisua”, puheenjohtaja katsoi, että ”väite pääsihteerin tai muiden virkamiesten harjoittamasta työpaikkakiusaamisesta ei [ollut] perusteltu, koska asiaa koskevat käytettävissä olleet niukat todisteet [viittasivat] päinvastaiseen suuntaan kuin kantelun tekijän esittämät argumentit”, ja että ”syytöstä, joka koski vallan väärinkäyttöä ja työvaliokunnan toimivaltuuksien väärinkäyttöä pääsihteerin toimesta, ei [ollut] todistettu”.

30      Lisäksi puheenjohtaja katsoi kyseisessä päätöksessä, että ”pääsihteeri osoitta[isi] [kantajan] tehtävään, joka vastaa hänen pätevyyttään ja palkkaluokkaansa ja jossa hän voi säilyttää yksikönpäällikön korvauksena, jotta hänelle osoitetaan lähitulevaisuudessa tämänluontoinen tehtävä, jos sellaista ei [ollut] välittömästi avoimena, kuitenkin muussa kuin oikeudellisessa yksikössä”.

31      Lopuksi puheenjohtaja lisäsi, että ”pääsihteeri ilmoitta[isi] muista hallinnollisista toimenpiteistä, joilla voidaan edesauttaa hallintotoiminnan asianmukaista sujumista ja väärinkäsityksistä ja erimielisyyksistä yli pääsemistä pääsihteeristössä noudattaen hyvän hallinnon periaatetta ja periaatetta, jonka mukaan eri rakenteet vastaavat nille kuuluvan toimivallan käyttämisestä ja niille kuuluvien vastuutehtävien hoitamisesta ja valtuuksien käyttämisestä”.

32      Kyseinen 3.3.2010 tehty päätös annettiin tiedoksi kantajalle sen tekopäivänä sen alkuperäisenä, italiankielisenä versiona ja tämän jälkeen 10.3. sen espanjan- ja ranskankielisinä versioina.

33      Puheenjohtaja teki 3.3.2010 tehtyyn päätökseen 24.3.2010 ”lisäyksen”, jossa täsmennettiin, että ”[3.3.2010 tehdyn] päätöksen [täytäntöönpano]toimenpiteet, jotka pääsihteeri toteutta[isi], pan[taisiin täytäntöön] puheenjohtajan alaisuudessa” (jäljempänä 24.3.2010 päivätty lisäys).

34      Samana päivänä 24.3.2010 tehdyllä päätöksellä nro 133/10 A puheenjohtaja päätti kantajan hoitamat oikeudellisen yksikön päällikön tehtävät ”pääsihteeriä kuultuaan ja yhteisymmärryksessä tämän kanssa” ”yksikön edun mukaisesti” ja ”välittömin vaikutuksin” ja täsmensi, että kantaja ”siirret[täisiin] yksikönpäällikön tehtäviin ja toiseen ETSK:n yksikköön [6.]4.2010 alkaen” (jäljempänä aikaisempien tehtävien päättämistä koskeva päätös).

35      Puheenjohtaja siirsi 13.4.2010 tehdyllä päätöksellä nro 184/10 A ”pääsihteeriä kuultuaan ja hänen suostumuksellaan” kantajan viran ”toiminnallisista syistä” logistiikkaosastolle ”yksikönpäälliköksi – – hoitamaan erityisesti sopimuksia ja tarjouspyyntöjä koskevia oikeudellisia asioita”. Kyseisen päätöksen oli tarkoitus tulla voimaan 6.4.2010 (jäljempänä muihin tehtäviin siirtoa koskeva päätös).

36      Kantaja teki 3.6.2010 päivätyllä ilmoituksella henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisesti hallinnollisen valituksen seuraavista päätöksistä:

–        3.3.2010 tehty päätös

–        24.3.2010 tehty lisäys

–        aikaisempien tehtävien päättämistä koskeva päätös

–        muihin tehtäviin siirtoa koskeva päätös.

 Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

37      Kantaja nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen, joka koskee hallinnollisen valituksen kohteena olevien päätösten kumoamista, henkilöstösääntöjen 91 artiklan 4 kohdan mukaisesti ennen hallinnolliseen valitukseen annettavaa päätöstä. Samana päivänä hän saattoi virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi myös välitoimihakemuksen, jossa vaadittiin näiden samojen päätösten täytäntöönpanon lykkäämistä.

38      Asianosaisille ilmoitettiin henkilöstösääntöjen 91 artiklan 4 kohdan mukaisesti 11.6.2010 päivätyillä kirjaamon kirjeillä pääasian käsittelyn lykkäämisestä.

39      Virkamiestuomioistuimen presidentti hylkäsi välitoimihakemuksen 14.7.2010 antamallaan määräyksellä.

40      Hallinnollisen valituksen hylkäämistä koskevan päätöksen, joka tehtiin 1.10.2010 ja annettiin tiedoksi kantajalle 15.10.2010, jälkeen asianosaisille ilmoitettiin henkilöstösääntöjen 91 artiklan 4 kohdan mukaisesti käsittelyn jatkumisesta virkamiestuomioistuimessa.

41      Kantaja vaatii, että virkamiestuomioistuin

–        kumoaa 3.3.2010 tehdyn päätöksen, 24.3.2010 tehdyn lisäyksen, aikaisempien tehtävien päättämistä koskevan päätöksen ja muihin tehtäviin siirtoa koskevan päätöksen

–        velvoittaa ETSK:n maksamaan hänelle 17 500 euroa vahingonkorvauksena

–        velvoittaa ETSK:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

42      ETSK vaatii, että virkamiestuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan, välitoimimenettelyyn liittyvät kulut mukaan lukien.

 Oikeudellinen arviointi

1.     Vaatimukset, jotka koskevat 3.3.2010 tehdyn päätöksen ja 24.3.2010 tehdyn lisäyksen kumoamista

43      Aluksi on määritettävä 3.3.2010 tehdyn päätöksen ja 24.3.2010 tehdyn lisäyksen ulottuvuus, mikä edellyttää, että ensin täsmennetään 7.12.2009 päivätyn ilmoituksen sisältöä.

44      Kantaja saattoi 7.12.2009 päivätyssä ilmoituksessa hallinnon käsiteltäväksi tosiseikkoja, jotka voidaan ryhmitellä kahteen erilliseen luokkaan.

45      Ensimmäiseksi asianomainen virkamies antoi ilmi seikkoja, jotka koskivat häntä suoraan. Erityisesti hän syytti pääsihteeriä työpaikkakiusaamisesta, joka tapahtui pääosin oikeudelliseen yksikköön kohdistetun ”laittoman” painostuksen muodossa. Hän esitti hallinnolle henkilöstösääntöjen 24 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisen avustamispyynnön, joka koski lähinnä sitä, että oikeudellinen yksikkö jätetään pois pääsihteerin suorasta vastuualueesta (jäljempänä avustamispyyntö).

46      Toiseksi asianomainen virkamies kiinnitti 7.12.2009 päivätyssä ilmoituksessa huomiota myös seikkoihin, jotka – vaikka ne eivät koskeneetkaan häntä suoraan – voivat hänen näkemyksensä mukaan vahingoittaa ETSK:n etuja. Näin ilmianto koski erityisesti pääsihteerin kieltäytymistä määräämään lainvastaisiin tekoihin syyllistyneelle virkamiehelle kurinpitoseuraamusta, lausuntotyön osaston A sekä henkilöstöhallinnon ja taloudellisten resurssien osaston johtajan virkojen täyttämistä koskevassa menettelyssä tapahtuneita lainvastaisuuksia tai vielä sitä, että pääsihteeri käytti luvatta työvaliokunnan erioikeuksia muiden ETSK:n virkamiesten nimittämisessä. Kantaja pyysi, että nämä tiedot ilmoitetaan välittömästi OLAFille henkilöstösääntöjen 22 a artiklan 2 kohdan mukaisesti (jäljempänä pyyntö asian saattamisesta OLAFin käsiteltäväksi).

47      Kun 7.12.2009 päivätyn ilmoituksen sisältö on näin määritelty, on todettava, että puheenjohtaja hylkäsi 3.3.2010 tehdyllä päätöksellä sekä avustamispyynnön että pyynnön asian saattamisesta OLAFin käsiteltäväksi ja ilmoitti lisäksi kantajalle, että hänet siirretään jatkossa muihin tehtäviin, minkä siirron menettelytavat pääsihteeri täsmentäisi. Myöhemmin puheenjohtaja lisäsi 24.3.2010 tehdyssä lisäyksessä, että hän tulisi vastaamaan kantajan siirtämistä muihin tehtäviin koskevista yksityiskohdista.

48      Näin ollen on lausuttava peräkkäin

–        vaatimuksista, jotka koskevat 3.3.2010 tehdyn päätöksen kumoamista siltä osin kuin siinä on todettu, että kantaja siirrettäisiin muihin tehtäviin, ja vaatimuksista, jotka koskevat 24.3.2010 tehdyn lisäyksen kumoamista

–        vaatimuksista, jotka koskevat 3.3.2010 tehdyn päätöksen kumoamista siltä osin kuin siinä on hylätty pyyntö asian saattamisesta OLAFin käsiteltäväksi

–        vaatimuksista, jotka koskevat 3.3.2010 tehdyn päätöksen kumoamista siltä osin kuin sillä on hylätty avustamispyyntö.

 Vaatimukset, jotka koskevat 3.3.2010 tehdyn päätöksen kumoamista siltä osin kuin siinä on todettu, että kantaja siirrettäisiin muihin tehtäviin, ja vaatimukset, jotka koskevat 24.3.2010 tehdyn lisäyksen kumoamista

49      Kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa, asianomaiselle vastaisia ovat ainoastaan sellaiset toimet tai toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin suoraan ja välittömästi muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (ks. asia F-52/09, Da Silva Pinto Branco v. unionin tuomioistuin, tuomio 14.9.2010, 32 kohta), ja tällaisten toimien tai toimenpiteiden toteuttajana on oltava toimivaltainen viranomainen ja niiden on sisällettävä hallinnon lopullinen kannanotto (ks. vastaavasti asia T‑95/04, Lavagnoli v. komissio, tuomio 17.5.2006, 35 kohta). Pelkästään se, että toimivaltainen viranomainen ilmaisee aikomuksensa tehdä tulevaisuudessa tietyn päätöksen, ei ole omiaan luomaan vastaavia oikeuksia tai velvollisuuksia asianomaiselle virkamiehelle tai asianomaisille virkamiehille (yhdistetyt asiat T‑33/89 ja T‑74/89, Blackman v. parlamentti, tuomio 16.3.1993, 27 kohta).

50      Kun puheenjohtaja ilmoitti käsiteltävässä asiassa 3.3.2010 tehdyssä päätöksessä kantajalle, että tälle annettaisiin ”hänen pätevyyttään ja palkkaluokkaansa vastaava tehtävä – – muussa kuin oikeudellisessa yksikössä”, hän ilmoitti ainoastaan hallinnon aikomuksesta siirtää asianomainen tulevaisuudessa muihin tehtäviin, eikä se luonut näin tehdessään tällä pelkällä aikomuksen ilmaisulla kantajalle oikeuksia tai velvollisuuksia. Sama koskee 24.3.2010 tehtyä lisäystä, jossa puheenjohtaja rajoittui ilmoittamaan, että ”[3.3.2010 tehdyn päätöksen] [täytäntöönpano]toimenpiteet, jotka pääsihteeri toteutta[isi], pan[taisiin] täytäntöön puheenjohtajan alaisuudessa”.

51      Näin ollen – ja kun on selvää, että kantajan tosiasiallinen siirto muihin tehtäviin tapahtuu vasta hänen aikaisempien tehtäviensä päättämistä ja muihin tehtäviin siirtoa koskevien päätösten nojalla – edellä mainitut vaatimukset on jätettävä tutkimatta.

 Vaatimukset, jotka koskevat 3.3.2010 tehdyn päätöksen kumoamista siltä osin kuin sillä on hylätty pyyntö asian saattamisesta OLAFin käsiteltäväksi

52      Kantaja vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan 3.3.2010 tehdyn päätöksen siltä osin kuin sillä on hylätty pyyntö asian saattamisesta OLAFin käsiteltäväksi ja esittää näiden vaatimusten tueksi useita kanneperusteita, jotka koskevat henkilöstösääntöjen 22 a artiklan toisen kohdan, päätöksen nro 363/99 A 2 artiklan toisen kohdan, varainhoitoasetuksen 60 artiklan 6 kohdan, asetuksen N:o 2342/2002 72 artiklan sekä Euroopan unionin yleisen talousarvion täytäntöönpanoa koskevista sisäisistä säännöistä tehdyn päätöksen 005/03 A 11 artiklan rikkomista.

53      On tutkittava, voidaanko edellä mainitut vaatimukset ottaa tutkittavaksi.

54      Tältä osin on ensinnäkin tärkeää muistuttaa, että henkilöstösäännöissä, sellaisina kuin ne ovat muutettuina 22.3.2004 annetulla neuvoston asetuksella (EY, Euratom) N:o 723/2004, vahvistetaan virkamiehen oikeus varoittaa esimiehiään tai ulkopuolista elintä havaitsemistaan vakavista väärinkäytöksistä toimielimessään, jotta nämä väärinkäytökset tulisivat ilmi ja jotta niistä määrätään tarvittaessa seuraamus. Siten henkilöstösääntöjen 22 a artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään nimenomaan, että ”virkamiehen on viipymättä ilmoitettava suoraan yksikkönsä päällikölle tai pääjohtajalleen tai, jos hän pitää sitä tarpeellisena, pääsihteerille tai vastaavissa viroissa toimiville henkilöille taikka [OLAFille] sellaisista tehtäviään hoitaessaan tai niiden yhteydessä tietoonsa tulleista seikoista, jotka antavat aihetta olettaa petoksen tai korruption taikka [unionin] etuja vahingoittavan muun laittoman toiminnan mahdollisuutta, tai sellaisista virkatoimiin liittyvistä vakavista teoista, jotka voivat merkitä, että [unionin] virkamiehelle kuuluvia velvollisuuksia ei ole noudatettu”.

55      ETSK:n henkilöstöä koskevassa erityistapauksessa virkamiehen tai toimihenkilö oikeudesta varoittaa esimiehiään tai suoraan OLAFia säädetään myös erikseen päätöksen nro 363/99 A 2 artiklan ensimmäisessä kohdassa, jonka mukaan ”[ETSK:n] virkamiehen tai toimihenkilön on viipymättä ilmoitettava yksikkönsä päällikölle tai pääjohtajalleen taikka, jos hän katsoo sen tarpeelliseksi, pääsihteerilleen tai [OLAFille] suoraan sellaisista tietoonsa tulleista seikoista, jotka antavat aihetta olettaa petoksen tai lahjonnan taikka muun yhteisöjen etuja vahingoittavan laittoman toiminnan mahdollisuutta, tai sellaisista virkatoimintaan liittyvistä vakavista teoista, jotka voivat merkitä, että virkamies tai toimihenkilö on jättänyt noudattamatta velvollisuuksiaan tavalla, joka voi johtaa kurinpitotoimiin ja mahdollisesti rikossyytteisiin, taikka että jäsen, johtohenkilö tai sellainen henkilökunnan jäsen, johon ei sovelleta henkilöstösääntöjä, on vastaavalla tavalla jättänyt noudattamatta velvollisuuksiaan”.

56      Toiseksi on korostettava, että silloin kun virkamies käyttää hänelle henkilöstösääntöjen 22 a artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa myönnettyä mahdollisuutta varoittaa esimiehiään tai ulkopuolista elintä, kyseisten henkilöstösääntöjen 22 a artiklan 2 kohdassa asetetaan henkilölle, joka on saanut ilmoituksen, velvollisuus ”ilmoit[taa] viipymättä [OLAFille] kaikista tietoonsa tulleista seikoista, jotka antavat aihetta olettaa [henkilöstösääntöjen 22 a artiklan] 1 kohdassa tarkoitettujen väärinkäytösten mahdollisuutta”.

57      Tästä velvollisuudesta ilmoittaa OLAFille varoituksen esittäneen virkamiehen toimittamat tiedot muistutetaan ETSK:n osalta myös päätöksen nro 363/99 A 2 artiklan toisessa kohdassa, jonka mukaan ”[ETSK:n] pääsihteerin ja yksikönpäälliköiden (tai johtajien) on ilmoitettava viipymättä [OLAFille] kaikista tietoonsa tulleista seikoista, jotka antavat aihetta olettaa [tämän artiklan] ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen väärinkäytösten mahdollisuutta”.

58      Lopuksi varainhoitoasetuksen 60 artiklan 6 kohdan ja asetuksen N:o 2342/2002 72 artiklan yhdistetyistä säännöksistä seuraa, että ”taloushallintoon ja valvontaan” toimielimessä osallistuvan henkilön on ilmoitettava OLAFille ”jos esille tulee laiton toiminta, petos tai lahjonta, joka saattaa vahingoittaa yhteisön etuja”.

59      Virkamiestuomioistuimen on ratkaistava kysymys siitä, onko päätös, jossa esimies, jolle virkamies on luovuttanut henkilöstösääntöjen 22 a artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun kaltaisia tietoja, katsoo, ettei niitä tarvitse ilmoittaa OLAFille, kyseiselle virkamiehelle vastainen toimi vai ei, ja jos niin missä määrin.

60      Tähän kysymykseen on vastattava kieltävästi siinä erityistapauksessa, että tiedot, jotka ovat peräisin esimiehiään varoittaneelta virkamieheltä, koskevat seikkoja, jotka eivät koske virkamiestä suoraan, vaikka ne vahingoittavatkin unionin etuja tai paljastavat yhden tai useamman työntekijän syyllistyneen vakavaan virkamiehelle kuuluvien velvollisuuksien noudattamatta jättämiseen.

61      On nimittäin muistutettava, että henkilöstösääntöjen 22 a artiklan mukaan virkamies, joka aikoo ilmoittaa mahdollisesta laittomasta toiminnasta tai virkamiehelle kuuluvien velvollisuuksien vakavasta noudattamatta jättämisestä, voi toimittaa suoraan OLAFille todisteet, joita hän katsoo pitävänsä hallussaan näihin väärinkäytöksiin liittyen. Siten siinä tilanteessa, että henkilö, jolle virkamies on tehnyt ilmoituksen, kieltäytyy saattamasta asiaa OLAFin käsiteltäväksi, kyseisellä virkamiehellä on aina mahdollisuus kääntyä suoraan OLAFin puoleen.

62      Lisäksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan virkamies ei voi nostaa kannetta yleisen lainmukaisuuden tai toimielinten edun nimissä, ja hän voi vedota kanteen tueksi vain häneen itseensä liittyviin kanneperusteisiin (asia T‑178/97, Moncada v. komissio, määräys 7.7.1998, 39 kohta). Sen hyväksyminen, että virkamies, joka on varoittanut esimiestään väärinkäytöksistä, jotka eivät koske häntä suoraan, voisi nostaa kanteen, joka kohdistuu tämän esimiehen kieltäytymiseen ilmoittamasta näitä tietoja OLAFille, merkitsisi kuitenkin sen myöntämistä, että kyseinen virkamies on oikeutettu toimimaan yleisen lainmukaisuuden nimissä. Tällainen päätelmä on kuitenkin tehty rajoittamatta kyseisen virkamiehen mahdollisuutta nostaa tällaisesta päätöksestä kanne siinä tapauksessa, että hän katsoisi joutuneensa sellaisen päätöksen kohteeksi, joka vahingoittaa hänen etujaan hänen esimiehilleen annettujen tietojen johdosta.

63      Käsiteltävässä asiassa, kuten on todettu, seikat, jotka kantaja antoi ilmi asian saattamista OLAFin käsiteltäväksi koskevassa pyynnössään, eivät koskeneet häntä suoraan, koska hänen siinä esittämänsä syytökset kohdistuivat erityisesti pääsihteerin kieltäytymiseen määräämästä kurinpitoseuraamusta ETSK:n virkamiehelle, johtajan virkojen sääntöjenvastaiseen täyttämiseen ETSK:ssa tai edelleen pääsihteerin harjoittamaan työvaliokunnalle kuuluvien etuoikeuksien luvattomaan käyttöön ETSK:n muiden virkamiesten nimittämisessä.

64      Tästä seuraa, että 3.3.2010 tehty päätös, siltä osin kuin siinä on hylätty pyyntö saattaa asia OLAFin käsiteltäväksi, ei ole kantajalle vastainen päätös ja että tämän vuoksi vaatimukset, jotka koskevat tämän päätöksen kumoamista, on tältä osin jätettävä tutkimatta.

 Vaatimukset, jotka koskevat 3.3.2010 tehdyn päätöksen kumoamista siltä osin kuin sillä on hylätty avustamispyyntö

65      Kantaja esittää edellä mainittujen vaatimusten tueksi useita väitteitä, jotka voidaan pääasiallisesti ryhmitellä kolmeen kanneperusteeseen, jotka koskevat

–        puheenjohtajan toimivallan puuttumista 3.3.2010 tehdyn päätöksen tekemiseen, menettelyn noudattamatta jättämistä ja perusoikeuskirjan 41 artiklan rikkomista

–        henkilöstösääntöjen 86 artiklan, henkilöstösääntöjen liitteen IX, kurinpitomenettelyjä ja hallinnollisia tutkimuksia koskevista yleisistä täytäntöönpanosäännöksistä tehdyn ETSK:n puheenjohtajan päätöksen nro 635/05 A (jäljempänä henkilöstösääntöjen liitteen IX yleiset täytäntöönpanosäännökset) rikkomista ja puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevan periaatteen loukkaamista

–        henkilöstösääntöjen 24 artiklan rikkomista ja avustamisvelvollisuuden laiminlyöntiä, perusoikeuskirjan määräysten rikkomista ja ilmeistä arviointivirhettä.

 Kanneperuste, joka koskee puheenjohtajan puuttuvaa toimivaltaa 3.3.2010 tehdyn päätöksen tekemiseen, menettelyn noudattamatta jättämistä ja perusoikeuskirjan 41 artiklan rikkomista

–       Asianosaisten lausumat

66      Kantaja väittää, että 3.3.2010 tehdyn päätöksen, siltä osin kuin sillä on hylätty avustamispyyntö, olisi pitänyt tehdä työvaliokunta eikä puheenjohtaja, kuten on tapahtunut.

67      Kantaja lisää, että ETSK syyllistyi joukkoon menettelyllisiä sääntöjenvastaisuuksia, kun se jätti noudattamatta erityisesti perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettua hyvän hallinnon periaatetta sekä 23.10.2007 hyväksyttyjä työvaliokunnan toimintaa koskevia sääntöjä. Kantajan mukaan työvaliokunnan jäsenet eivät nimittäin koskaan päässeet tutustumaan avustamispyyntöön sen puheenjohtajaa ja ryhmien puheenjohtajia lukuun ottamatta. Lisäksi työvaliokunnan jäsenet eivät myöskään voineet tutustua avustamispyynnön hylkäämistä koskevaan päätösluonnokseen. Lopuksi työvaliokunnan kokousten pöytäkirjoissa ei kantajan mukaan mainita lopulta tehdystä päätöksestä eikä työvaliokunnan jäsenten lausumista.

68      ETSK vaatii kanneperusteen hylkäämistä.

–       Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

69      Työjärjestyksen 72 artiklan 1 kohdan kolmannen luetelmakohdan sanamuodon mukaan henkilöstösäännöissä nimittävälle viranomaiselle myönnettyjä valtuuksia käyttää palkkaluokkiin AD 13, AD 12 ja AD 11 kuuluvien virkamiesten osalta puheenjohtaja pääsihteerin esityksestä.

70      Käsiteltävässä asiassa on selvää, että kantaja oli palkkaluokan AD 13 virkamies 3.3.2010 tehdyn päätöksen tekoajankohtana siltä osin kuin sillä hylättiin avustamispyyntö. Puheenjohtaja teki tämän päätöksen siis työjärjestyksen 72 artiklan 1 kohdan kolmatta luetelmakohtaa noudattaen. Tästä seuraa, ettei kantajalla ole perusteita väittää, että edellä mainitun päätöksen olisi pitänyt tehdä työvaliokunta eikä puheenjohtaja.

71      Koska lisäksi – kuten on juuri todettu – toimivalta lausua avustamispyynnöstä kuului puheenjohtajalle, ei työvaliokunnalle, väite, joka koskee 3.3.2010 tehtyyn päätökseen liittyviä menettelyllisiä virheitä siltä osin kuin erityisesti työvaliokunnan jäsenet eivät osallistuneet avustamispyynnön käsittelyyn, on hylättävä tehottomana.

72      Tästä seuraa, että ensimmäinen kanneperuste on hylättävä.

 Kanneperuste, joka koskee henkilöstösääntöjen 86 artiklan, henkilöstösääntöjen liitteen IX ja henkilöstösääntöjen liitteen IX yleisten täytäntöönpanosäännösten rikkomista sekä puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevan periaatteen loukkaamista

–       Asianosaisten lausumat

73      Kantaja väittää esittäneensä avustamispyynnössä ainakin vähäistä näyttöä työpaikkakiusaamisesta, jonka kohteeksi hän väittää joutuneensa, ja erityisesti pääsihteerin yrityksistä vahingoittaa oikeudellisen yksikön riippumattomuutta. Sen sijaan, että puheenjohtaja olisi aloittanut – kuten hänen olisi pitänyt tehdä – henkilöstösääntöjen 86 artiklan 2 kohdassa, henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevassa 1 ja 2 artiklassa ja henkilöstösääntöjen liitteen IX yleisten täytäntöönpanosäännösten 2 artiklassa tarkoitetun hallinnollisen tutkimuksen, hän kuitenkin vain rajoittui antamaan kabinettipäällikkönsä suoritettavaksi pelkän alustavan tutkimuksen, jonka päätelmiä ei sitä paitsi ilmoitettu hänelle ennen 3.3.2010 tehtyä päätöstä.

74      ETSK vaatii puolustuksessaan kanneperusteen hylkäämistä.

–       Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

75      On tärkeää muistuttaa, että unionin toimielinten tehtävänä on henkilöstösääntöjen 24 artiklan nojalla suojella henkilöstöään ahdistelulta tai nöyryyttävältä kohtelulta myös esimiesten taholta. Lisäksi vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa, että hallinnon on avustamisvelvollisuuden mukaisesti yksikön järjestyksen tai työrauhan vaarantuessa puututtava riittävän voimakkaasti asioiden kulkuun ja toimittava olosuhteiden edellyttämällä nopeudella ja huolellisuudella tosiseikkojen toteamiseksi ja asianmukaisten johtopäätösten tekemiseksi niiden perusteella tietoisena kaikesta asiaan liittyvästä. Tätä varten riittää, että toimielimeltään suojaa vaativa virkamies esittää edes vähäistä näyttöä siitä, että hyökkäykset, joiden kohteeksi hän väittää joutuneensa, ovat todellisia. Kyseisen toimielimen on toteutettava tällaisten seikkojen perusteella asianmukaiset toimenpiteet ja erityisesti tehtävä hallinnollinen tutkimus todetakseen kantelun taustalla olevat tosiseikat yhteistyössä kantelun esittäjän kanssa (asia 224/87, Koutchoumoff v. komissio, tuomio 26.1.1989, 15 ja 16 kohta; asia T‑5/92, Tallarico v. parlamentti, tuomio 21.4.1993, 31 kohta ja asia T‑136/98, Campogrande v. komissio, tuomio 5.12.2000, 42 kohta).

76      Käsiteltävässä asiassa asiakirja-aineistosta ilmenee, että avustamispyynnön esittämisen seurauksena puheenjohtaja antoi kolmen päivän päästä eli 10.12.2009 kabinettipäällikölleen määräyksen suorittaa ”alustava tutkimus” väitteistä, jotka koskevat työpaikkakiusaamista ja väärinkäytöksiä, joista pääsihteeriä moititaan. Kuultuaan 15.12.2009 ja 14.1.2010 kantajaa ja kuultuaan avustamispyynnössä syytettyjä henkilöitä puheenjohtajan kabinettipäällikkö laati tammikuussa 2010 yksityiskohtaisen kertomuksen, jossa hän tarkasteli ja käsitteli sitä, ovatko kantajan pääsihteeriä vastaan esittämät eri syytökset perusteltuja. Tässä tilanteessa ETSK täytti velvollisuuden, joka sillä oli edellisessä kohdassa mieliin palautetun oikeuskäytännön mukaan, eli velvollisuuden tehdä hallinnollinen tutkimus todetakseen avustamispyynnön taustalla olevat tosiseikat yhteistyössä pyynnön esittäjän kanssa.

77      Siitä väitteestä, jonka mukaan ETSK:n olisi pitänyt aloittaa henkilöstösääntöjen 86 artiklan 2 kohdassa, henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevassa 1 ja 2 artiklassa ja henkilöstösääntöjen liitteen IX yleisten täytäntöönpanosäännösten 2 artiklassa tarkoitettu hallinnollinen tutkimus, on todettava, että se on hylättävä. Vaikka näistä säännöksistä ilmenee, että niissä säädetyt hallinnolliset tutkimukset liittyvät kurinpitomenettelyyn ja että ne saadaan aloittaa ainoastaan silloin, kun todisteet antavat olettaa virkamiehen jättäneen noudattamatta velvollisuuksiaan, avustamispyyntöön ei sisältynyt mitään seikkaa, joka olisi oikeuttanut – edes suorittamatta ensin alustavaa tutkimusta – aloittamaan tällaisen pääsihteeriin kohdistuvan luonteeltaan kurinpidollisen hallinnollisen tutkimuksen.

78      Lopuksi ei voida hyväksyä väitettä, jonka mukaan ETSK olisi puolustautumisoikeuksien vastaisesti jättänyt toimittamatta kantajalle ennen avustamispyynnön hylkäämistä puheenjohtajan kabinettipäällikön laatiman kertomuksen päätelmät sekä hänen suorittamansa tutkimuksen yhteydessä järjestettyjen kuulemisten pöytäkirjat. Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen missä tahansa menettelyssä, jota käydään tiettyä henkilöä vastaan ja joka voi johtaa hänelle vastaiseen päätökseen, on unionin oikeuden perusperiaate, jota on noudatettava vaikka tästä menettelystä ei olisi annettu mitään määräyksiä (ks. esim. asia T‑36/96, Gaspari v. parlamentti, tuomio 10.7.1997, 32 kohta). Käsiteltävässä asiassa avustamispyynnöllä aloitettua menettelyä ei voida kuitenkaan katsoa menettelyksi, joka on aloitettu kantajaa vastaan (ks. asia T‑67/99, K v. komissio, tuomio 27.6.2000, 72 kohta). Näin ollen 3.3.2010 tehty päätös, siltä osin kuin sillä hylättiin avustamispyyntö, ei sisältynyt niiden päätösten joukkoon, joiden osalta puolustautumisoikeuksia on noudatettava.

79      Tämän vuoksi toinen kanneperuste on hylättävä.

 Kanneperuste, joka koskee henkilöstösääntöjen 24 artiklan rikkomista, avustamisvelvollisuuden noudattamatta jättämistä, perusoikeuskirjan määräysten rikkomista ja ilmeistä arviointivirhettä

–       Asianosaisten lausumat

80      Kantaja väittää, että hän on joutunut työpaikkakiusaamisen uhriksi ja että tämän johdosta puheenjohtaja teki avustamispyynnön hylätessään ilmeisen arviointivirheen, rikkoi henkilöstösääntöjen 24 artiklaa ja jätti noudattamatta avustamisvelvollisuutta ja rikkoi perusoikeuskirjan 1 artiklaa sekä 31 artiklan 1 kohtaa, joissa määrätään, että ”ihmisarvo on loukkaamaton [ja] sitä on kunnioitettava ja suojeltava” ja että ”jokaisella työntekijällä on oikeus terveellisiin, turvallisiin ja ihmisarvoisiin työoloihin ja työehtoihin”.

81      ETSK vastaa, että kantaja luokittelee työpaikkakiusaamiseksi pelkät henkilösuhteissa pääsihteerin kanssa ilmenneet ongelmat ja luonteeltaan oikeudellisia asioita koskevat erimielisyydet.

–       Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

82      Henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohdassa määritellään työpaikkakiusaaminen ”sopimattomaksi käytökseksi”, jonka osoittaminen edellyttää kahden kumulatiivisen edellytyksen täyttymistä. Ensimmäinen edellytys koskee tekoja, puheita, eleitä tai kirjoituksia, joiden esiintymisen on oltava ”pysyvää, toistuvaa tai järjestelmällistä”, mikä edellyttää, että työpaikkakiusaaminen on ymmärrettävä menettelyksi, joka kestää välttämättä tietyn aikaa ja edellyttää toistuvia tai jatkuvia sekä ”tahallisia” toimia. Toinen päällekkäinen edellytys, joka on liitetty ensimmäiseen rinnastuskonjunktiolla ”ja”, koskee sitä, että näillä puheilla, teoilla, eleillä tai kirjoituksilla loukataan henkilön persoonaa, ihmisarvoa taikka fyysistä tai henkistä koskemattomuutta. Koska adjektiivi ”tahallinen” koskee ensimmäistä eikä jälkimmäistä edellytystä, on mahdollista tehdä kaksi päätelmää. Yhtäältä henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen puheiden, tekojen, eleiden tai kirjoitusten on oltava tahallisia, millä suljetaan tahaton käytös tämän säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Toisaalta ei sitä vastoin edellytetä, että näiden puheiden, tekojen, eleiden tai kirjoitusten tarkoituksena olisi ollut loukata jonkun henkilön persoonaa, ihmisarvoa taikka fyysistä tai henkistä koskemattomuutta.

83      Toisin sanoen kyse voi olla henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta työpaikkakiusaamisesta vaikka kiusaaja ei olisi tarkoittanut teoillaan loukata uhrin ihmisarvoa tai heikentää tahallaan hänen työolojaan. Jo se riittää, että hänen toimistaan on objektiivisesti aiheutunut tällaisia seurauksia, siltä osin kuin ne ovat olleet tahallisia (ks. vastaavasti asia F‑52/05, Q v. komissio, tuomio 9.12.2008, 135 kohta, jota unionin yleinen tuomioistuin ei ole kumonnut tältä osin asiassa T‑80/09 P, komissio v. Q 12.7.2011 antamassaan tuomiossa, ja asia F‑42/10, Skareby v. komissio, tuomio 16.5.2012, 65 kohta).

84      Nimenomaan näiden seikkojen valossa on lausuttava väitteestä, joka koskee työpaikkakiusaamisen olemassaoloa, mikä edellyttää sen tutkimista, ovatko toimet, joista kantaja moittii pääsihteeriä, todellisia, ja sen määrittämistä, onko näillä toimilla objektiivisesti loukattu tämän persoonaa, ihmisarvoa taikka fyysistä tai henkistä koskemattomuutta.

85      Ensinnäkin kantaja väittää, että pääsihteeri yritti painostaa häntä allekirjoittamaan oikeudellisen yksikön päällikkönä oikeudellisia lausuntoja, jotka ovat oikeudellisesti virheellisiä. Tällainen oli kantajan mukaan tilanne erityisesti erään virkamiehen taannehtivan ylentämisen yhteydessä.

86      Asiakirja-aineistosta ilmenee tältä osin, että puheenjohtaja päätti 25.1.2009 vuoden 2008 ylennyskierroksen yhteydessä ylentää erään virkamiehen taannehtivasti 1.1.2008 lukien rikkoen selvästi ETSK:ssa voimassa olevia sääntöjä.

87      Vaikka tämä päätös tehtiin ”pääsihteerin esityksestä”, on kuitenkin tärkeää korostaa, että kantaja ei ole syyttänyt tätä kyseisen laittoman päätöksen tekijäksi ja on jopa myöntänyt, että pääsihteeri toimi erään ETSK:n puheenjohtajaksi pyrkineen työvaliokunnan jäsenen painostuksen alaisena.

88      Kantaja ei ole myöskään esittänyt yhtään riittävän vakuuttavaa seikkaa sen väitteen tueksi – jonka ETSK on sitä paitsi muodollisesti kiistänyt –, jonka mukaan pääsihteeri olisi antanut hänelle 8.6.2009 pidetyn kokouksen aikana käskyn laatia oikeudellinen lausunto, jonka tarkoituksena on osoittaa kyseessä olevan päätöksen laillisuus. Varsinkaan tämän kokouksen pöytäkirjasta, jonka kantaja itse on sitä paitsi laatinut, ei saada näyttöä tällaisesta painostuksesta eikä myöskään pääsihteerin tämän kokouksen aikana julki lausumista häneen kohdistuvista loukkauksista.

89      Lisäksi on totta, että pääsihteeri lähetti tuona samana päivänä eli 8.6.2009 ETSK:n työntekijöille sähköpostiviestin, jossa hän ilmoitti, että siinä tapauksessa, että asianomaisesta taannehtivaa ylentämistä koskevasta päätöksestä nostettaisiin kanne, olisi turvauduttava asianajajan palveluihin, koska ”oli selvää, ettei kantaja voi[nut] avustaa hallintoa tämän määräämällä tavalla”.

90      Kun kuitenkin otetaan huomioon olosuhteet, joissa kyseinen sähköpostiviesti on lähetetty, virkamiestuomioistuin katsoo, ettei sen tarkoituksena ollut asettaa kyseenalaiseksi kantajan ammatillista pätevyyttä vaan todeta kantajan kyseessä olevan ylennyspäätöksen laillisuuteen kohdistamien toistuvien arvostelujen johdosta, että ETSK:n puolustaminen on annettava asianajajan tehtäväksi siinä tapauksessa, että asiasta nostetaan kanne tuomioistuimessa. Sitä paitsi kantaja mainitsee 8.6.2009 pidetystä kokouksesta laatimassaan pöytäkirjassa, että hän itse oli ehdottanut pääsihteerille tätä ratkaisua.

91      Näin ollen väite, jonka mukaan pääsihteeri olisi yrittänyt painostaa oikeudellista yksikköä, on hylättävä.

92      Toiseksi kantaja väittää, että ETSK julkaisi avointa virkaa koskevan ilmoituksen, jossa valintamenettelyyn osallistumisen edellytykset laadittiin tarkoituksellisesti niin, että hänen hakemuksensa suljettiin pois.

93      Tältä osin asiakirja-aineistosta ilmenee, että ETSK:n intranetissä julkaistiin 6.7.2009 henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti ilmoitus avoimesta virasta nro 26/09 (jäljempänä ensimmäinen viranhakuilmoitus), jonka tarkoituksena oli ETSK:n yleisten asiain osaston johtajan palkkaluokan AD 14 viran täyttäminen, ja että tässä ilmoituksessa, joka oli tarkoitettu ETSK:n ja unionin muiden toimielinten virkamiehille, vaadittiin muiden edellytysten muassa, että ”hakijalla on oltava kahden Euroopan unionin virallisen kielen perusteellinen taito ja vähintään yhden Euroopan unionin muun virallisen kielen taito” ja täsmennettiin, että ”osaston tarpeiden vuoksi [oli] erittäin suotavaa, että hakijalla [oli] hyvä [englannin] ja [ranskan] kielen taito”. Kantaja jätti hakemuksensa ensimmäisessä viranhakuilmoituksessa tarkoitettuun virkaan.

94      Myöhemmin sen jälkeen, kun työvaliokunta päätti 29.9.2009 peruuttaa ensimmäisen viranhakuilmoituksen ja ”julkaista uudelleen [ilmoituksen avoimesta virasta] henkilöstösääntöjen 29 artiklan [1 ja 2 kohdan] mukaan”, avointa virkaa koskeva ilmoitus nro 43/09, jonka tarkoituksena oli saman yleisten asiain osaston johtajan viran täyttäminen, julkaistiin sekä ETSK:n intranetissä että Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL C 247 A, s. 1, jäljempänä uusi viranhakuilmoitus). Uudessa viranhakuilmoituksessa olevat kielitaitovaatimukset olivat siitä lähtien seuraavat: ”Hakijalla on oltava yhden Euroopan unionin virallisen kielen perusteellinen taito ja vähintään kahden Euroopan unionin muun virallisen kielen erittäin hyvä taito. Osaston tarpeiden vuoksi on erittäin suotavaa, että hakijalla on hyvä englannin ja ranskan kielten taito.” Kantaja vahvisti hakemuksensa uudessa viranhakuilmoituksessa tarkoitettuun virkaan ennen kuin hän peruutti hakemuksensa 3.12.2009.

95      Kuten virkamiestuomioistuin on katsonut antamassaan erillisessä tuomiossa (asia F‑51/10, Bermejo Garde v. ETSK, tuomio 25.9.2012), tällaisesta kielitaitovaatimusten muuttamisesta aiheutui, että kantajan hakemus yleisten asiain osaston johtajan virkaan suljettiin käytännössä pois, koska kantajalla oli ainoastaan yhden virallisen kielen (espanjan) perusteellinen taito, vähintään erittäin hyvä toisen virallisen kielen (ranska) taito mutta ainoastaan ”hyvä taito” kolmannessa unionin virallisessa kielessä (englanti). Virkamiestuomioistuin päätteli tästä, että uusi viranhakuilmoitus oli siten kantajalle vastainen toimi.

96      Kantaja ei kuitenkaan esitä täsmällisiä ja yhtäpitäviä aihetodisteita, jotka voisivat tukea väitettä, jonka mukaan kielitaitovaatimusten muuttamisen tarkoituksena oli hänen hakemuksensa poissulkeminen.

97      Asiakirja-aineistosta ilmenee päinvastoin, että ETSK ilmoitti kantajalle ja muille hakijoille, joka hänen tapaansa olivat tehneet hakemuksensa ensimmäisen viranhakuilmoituksen perusteella, että heidän katsotaan– jos he eivät toisin ilmoita – olevan hakijoita myös uuden viranhakuilmoituksen osalta, mikä on ristiriidassa harkintavallan väärinkäyttöä koskevan väitteen kanssa.

98      Lisäksi on tärkeää korostaa, kuten myös asiakirja-aineistosta ilmenee, että uuteen viranhakuilmoitukseen sisältyneisiin vaatimuksiin nähden täysin samanlaiset kielitaitovaatimukset sisältyivät myös aikaisempaan avointa virkaa koskevaan ilmoitukseen, joka julkaistiin 24.2.2009 ja jonka tarkoituksena oli täyttää henkilöstöhallinnon ja taloudellisten resurssien osaston johtajan virka.

99      Kolmanneksi kantaja väittää, että pääsihteeri kutsunut hänet 15.10.2009 järjestettyyn kokoukseen ilmoittaen syyksi hyvien suhteiden palauttamisen pääsihteerin ja oikeudellisen yksikön välillä, mutta että tosiasiassa kokous oli todellinen ”kurinpidollinen kuuleminen”. Kantaja ei kuitenkaan esitä mitään näyttöä siitä, että kyseessä oleva kokous olisi ollut luonteeltaan sellainen. Varsinkaan se, että kokouksessa oli läsnä pääsihteerin tukena yksikön ”Henkilöstön avustaminen, henkilökohtaiset oikeudet, yhtäläiset mahdollisuudet” päällikkö, ei muodosta tällaista näyttöä.

100    Näin ollen on niin, että koska teoilla, joista kantaja arvostelee pääsihteeriä – riippumatta siitä, tarkastellaanko niitä erikseen vai kokonaisuutena – ei loukata objektiivisesti kantajan persoonaa, ihmisarvoa taikka fyysistä tai henkistä koskemattomuutta, kanneperuste, jonka mukaan puheenjohtaja teki ilmeisen arviointivirheen kieltäytyessään toteamasta, että kantaja oli joutunut työpaikkakiusaamisen uhriksi ja hylätessään avustamispyynnön, on hylättävä.

101    Lopuksi on niin, että vaikka kantaja väittää, että puheenjohtaja oli yrittänyt saada hänet peruuttamaan avustamispyyntönsä, mikä kantajan mielestä osoittaa erityisesti puheenjohtajan puolueellisuuden, tämä seikka osoittaa vain, että puheenjohtaja, joka oli vakuuttunut kantajan esittämien työpaikkakiusaamista koskevien syytösten perusteettomuudesta, yritti huolenpitovelvollisuutta ja hyvän hallinnon periaatetta noudattaen ratkaista riidan sovinnollisesti. Joka tapauksessa tuollainen aloite ei voi vaikuttaa 3.3.2010 tehdyn päätöksen – joka tehtiin, kuten on todettu, säännönmukaisen menettelyn päätteeksi ja jossa ei ole arviointivirhettä – laillisuuteen siltä osin kuin sillä on hylätty avustamispyyntö.

102    Edellä esitetystä seuraa, että vaatimukset, jotka koskevat 3.3.2010 tehdyn päätöksen kumoamista siltä osin kuin sillä hylättiin avustamispyyntö, on hylättävä.

2.     Vaatimukset, jotka koskevat aikaisempien tehtävien päättämistä koskevan päätöksen ja muihin tehtäviin siirtoa koskevan päätöksen kumoamista

103    Edellä mainittujen päätösten, jotka ovat niiden ulottuvuus huomioon ottaen kantajalle vastaisia toimia, kumoamista koskevien vaatimusten tueksi (ks. asia T‑51/01, Fronia v. komissio, tuomio 16.4.2002, 32 kohta) esitetään pääasiallisesti seitsemän kanneperustetta, jotka koskevat

–        toimen toteuttajan toimivallan puuttumista

–        puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen loukkaamista

–        perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä

–        henkilöstösääntöjen 12 a, 22 a ja 86 artiklan rikkomista

–        ilmeistä arviointivirhettä

–        avustamisvelvollisuuden laiminlyöntiä ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista

–        henkilöstösääntöjen 22 b artiklan 1 kohdan rikkomista.

 Kanneperuste, joka koskee toimen toteuttajan toimivallan puuttumista

 Asianosaisten lausumat

104    Kantaja huomauttaa, että riippumatta siitä, miltä asia muodollisesti näyttää, aikaisempien tehtävien päättämistä ja muihin tehtäviin siirtoa koskevat päätökset teki todellisuudessa pääsihteeri eikä puheenjohtaja, mistä on osoituksena se seikka, että puheenjohtaja delegoi aikaisempien tehtävien päättämistä koskevassa päätöksessä pääsihteerille kantajan uusia tehtäviä koskevan päätöksen tekemisen.

105    Joka tapauksessa kantaja lisää, että kyseessä olevien päätösten sanamuodosta ilmenee, että ne tehtiin pääsihteerin kuulemisen jälkeen ja yhteisymmärryksessä tämän kanssa, vaikka tässä asiassa työjärjestyksen 72 artiklan 1 kohdassa myönnetään pääsihteerille ainoastaan esityksenteko-oikeus.

106    ETSK vastaa, että puheenjohtajalla oli toimivalta tehdä aikaisempien tehtävien päättämistä ja muihin tehtäviin siirtoa koskevat päätökset.

 Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

107    Kuten tämän tuomion 69 kohdassa todetaan, ETSK:n työjärjestyksen 72 artiklan 1 kohdan kolmannen luetelmakohdan mukaan henkilöstösäännöissä nimittävälle viranomaiselle annettuja toimivaltuuksia käyttää palkkaluokkien AD 13, AD 12 ja AD 11 virkamiesten osalta puheenjohtaja pääsihteerin esityksestä.

108    Käsiteltävässä asiassa aikaisempien tehtävien päättämistä ja muihin tehtäviin siirtoa koskevien päätösten sanamuodosta ilmenee, että nämä päätökset teki puheenjohtaja, mistä on osoituksena tämän allekirjoitus kyseisten päätösten lopussa.

109    Kantaja vetoaa kuitenkin siihen seikkaan, että puheenjohtaja totesi 24.3.2010 tehdyssä lisäyksessä, että aikaisempien tehtävien päättämistä koskevan päätöksen ”[täytäntöön]panotoimenpiteet”, toisin sanoen hänen uusien tehtäviensä määrittämisen, ”toteutta[isi] pääsihteeri”. Pelkästään tästä sanamuodosta ei voida kuitenkaan päätellä, että aikaisempien tehtävien päättämistä ja muihin tehtäviin siirtoa koskevat päätökset, joissa on puheenjohtajan allekirjoitus, teki todellisuudessa pääsihteeri eikä puheenjohtaja. Sitä paitsi puheenjohtaja korosti 24.3.2010 tehdyssä lisäyksessä, että kyseiset ”[täytäntöönpano]toimenpiteet” toteutettaisiin ”hänen alaisuudessaan”.

110    Lopuksi on niin, että vaikka puheenjohtaja totesi aikaisempien tehtävien päättämistä ja muihin tehtäviin siirtoa koskevissa päätöksissä, että ne tehtiin ”yhteisymmärryksessä pääsihteerin kanssa”, tällainen muotoilu – joskin epäonnistunut – ei merkitse sitä, että puheenjohtaja luuli virheellisesti olevansa sidottu pääsihteerin myönteiseen lausuntoon ja ymmärsi siten väärin hänellä työjärjestyksen 72 artiklan 1 kohdan kolmannen luetelmakohdan perusteella olevien toimivaltuuksien laajuuden.

111    Tästä seuraa, että kanneperuste, joka koskee toimen toteuttajan toimivallan puuttumista, on hylättävä perusteettomana.

 Kanneperuste, joka koskee puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevan periaatteen loukkaamista

 Asianosaisten lausumat

112    Kantaja väittää, että puheenjohtaja loukkasi erityisesti perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdassa vahvistettua puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatetta, koska puheenjohtaja ei kuullut häntä ennen aikaisempien tehtävien päättämistä ja muihin tehtäviin siirtoa koskevien päätösten tekemistä.

113    ETSK vaatii, että kanneperuste on hylättävä.

 Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

114    Oikeuskäytännössä on todettu, että virkamiehen tahdon vastaisesti tapahtuvaa muihin tehtäviin siirtoa koskeva päätös, jota tarkastellaan käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisessa henkilösuhdeongelmiin liittyvässä asiayhteydessä, edellyttää puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen, joka on unionin oikeuden perusperiaate, noudattamista, vaikka tästä menettelystä ei olisi annettu mitään määräyksiä (asia C‑59/06 P, Marcuccio v. komissio, tuomio 6.12.2007, 46 kohta).

115    Näin ollen tällainen päätös voidaan tehdä vasta sen jälkeen, kun asianomaiselle on annettu mahdollisuus tuoda päätösluonnoksesta tehokkaasti esille kantansa nimittävän viranomaisen aloitteesta tapahtuvan suullisen ja/tai kirjallisen näkemystenvaihdon yhteydessä, minkä toteen näyttäminen on tämän tehtävänä (em. asia Marcuccio v. komissio, tuomion 47 kohta).

116    Käsiteltävässä asiassa asiakirja-aineistosta ilmenee, että puheenjohtaja ilmoitti 3.3.2010 tehdyssä päätöksessä kantajalle aikomuksestaan siirtää hänet muihin tehtäviin, koska puheenjohtaja ilmoitti hänelle, että hänet siirrettäisiin lähiaikoina ”hänen pätevyyttään ja palkkaluokkaansa vastaavaan tehtävään – – muussa kuin oikeudellisessa yksikössä”.

117    Kantaja, joka oli 3.3.2010 tehdyn päätöksen vastaanottaja, saattoi siten vapaasti esittää kaikki huomautukset siinä tarkoitetusta muihin tehtäviin siirtoa koskevasta suunnitelmasta.

118    Koska näin ollen kantajalle oli annettu mahdollisuus tuoda esille kantansa ennen kuin puheenjohtaja teki aikaisempien tehtävien päättämistä ja muihin tehtäviin siirtoa koskevat päätökset, kanneperuste, joka koskee puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen loukkaamista, on hylättävä.

 Perusteluvelvollisuutta koskeva kanneperuste

 Asianosaisten lausumat

119    Kantaja väittää, että aikaisempien tehtävien päättämistä ja muihin tehtäviin siirtoa koskevia päätöksiä ei ole perusteltu, mikä on perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan vastaista.

120    ETSK vaatii, että kanneperuste on hylättävä.

 Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

121    On muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisessa kohdassa säädetyn perusteluvelvollisuuden tarkoituksena on yhtäältä, että henkilölle, jota asia koskee, annetaan riittävästi tietoa, jotta hän voi arvioida, onko hänelle vastainen päätös perusteltu ja onko kanteen nostaminen tuomioistuimessa tarkoituksenmukaista, ja toisaalta, että tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden (asia T‑132/03, Casini v. komissio, tuomio 15.9.2005, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Lisäksi perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdassa vahvistetaan, että hyvää hallintoa koskevaan perusoikeuteen sisältyy erityisesti ”hallintoelinten velvollisuus perustella päätöksensä”.

122    Lisäksi päätös, joka merkitsee virkamiehen siirtoa vastoin hänen tahtoaan, on henkilöstösääntöjen 25 artiklassa tarkoitettu virkamiehelle vastainen toimi ja se on näin ollen perusteltava (asia T‑129/98, Sabbioni v. komissio, tuomio 23.11.1999, 28 kohta).

123    Lopuksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusteluvelvollisuuden laajuutta on jokaisessa tapauksessa arvioitava konkreettisten olosuhteiden perusteella (asia 61/76, Geist v. komissio, tuomio 14.7.1977, 28 kohta ja asia C-169/88, Prelle v. komissio, tuomio 13.12.1989, 9 kohta). Päätös on riittävästi perusteltu erityisesti silloin, kun se on tehty asianomaisen virkamiehen tuntemassa asiayhteydessä, jonka perusteella virkamies voi ymmärtää häntä koskevan päätöksen merkityksen (asia T-198/02, N v. komissio, tuomio 1.4.2004, 70 kohta).

124    Kuten oikeuskäytännöstä ilmenee, päätös on tehty asianomaisen virkamiehen tuntemassa asiayhteydessä ja vastaa tämän vuoksi henkilöstösääntöjen 25 artiklan perusteluvaatimuksia silloin, kun olosuhteiden, joissa kyseessä oleva päätös on tehty, sekä päätöstä täydentävien hallintotiedotteiden ja muiden ilmoitusten perusteella voidaan saada selville olennaiset seikat, jotka ovat ohjanneet hallintoa sen päätöksessä (em. asia Sabbioni v. komissio, tuomion 29 ja 30 kohta).

125    Käsiteltävässä asiassa on totta, että aikaisempien tehtävien päättämistä ja muihin tehtäviin siirtoa koskevia päätöksiä ei perusteltu oikeudellisesti riittävällä tavalla ja että erityisesti aikaisempien tehtävien päättämistä koskevassa päätöksessä vain vedotaan yleisesti ”yksikön etuun”.

126    On kuitenkin todettava, että aikaisempien tehtävien päättämistä ja muihin tehtäviin siirtoa koskevat päätökset tehtiin kantajan tuntemassa asiayhteydessä. Puheenjohtaja nimittäin ilmoitti 3.3.2010 tehdyssä päätöksessä kantajalle, että muihin tehtäviin siirtoa koskeva toimenpide, joka hänen osaltaan lähitulevaisuudessa toteutettaisiin, oli perusteltu sen vuoksi, että hänen pääsihteeriä vastaan esittämänsä ”työpaikkakiusaamista” koskevat väitteet oli hylätty, ja lisäsi, että tämän toimenpiteen, kuten muidenkin muihin tehtäviin siirron yhteydessä mahdollisesti toteutettavien toimenpiteiden tarkoituksena oli ”edistää hallintotoiminnan sujuvuutta” ja mahdollistaa se, että ”pääsihteeristön sisäiset väärinkäsitykset ja erimielisyydet voitetaan noudattaen hyvän hallinnon periaatetta ja periaatetta, jonka mukaan eri rakenteet vastaavat niille kuuluvan toimivallan käyttämisestä ja niille kuuluvien vastuutehtävien hoitamisesta ja valtuuksien käyttämisestä,”. Lisäksi kantajan riidanalaisista päätöksistä tekemän hallinnollisen valituksen sisällöstä ilmenee, että hän oli tietoinen siitä, että nämä päätökset oli tehty sen vuoksi, että avustamispyyntö ja pyyntö asian saattamisesta OLAFin käsiteltäväksi olivat hallinnon näkökulmasta perusteettomia.

127    Joka tapauksessa on niin, että vaikka oletetaan, ettei kantaja olisi voinut ymmärtää kyseisten päätösten ulottuvuutta sen asiayhteyden perusteella, jossa aikaisempien tehtävien päättämistä ja muihin tehtäviin siirtoa koskevat päätökset tehtiin, on muistutettava, että oikeuskäytännön mukaan perustelujen puutteellisuus voidaan korjata hallinnon oikeudenkäynnin aikana antamilla lisätäsmennyksillä (ks. asia T‑158/94, Brunagel v. parlamentti, tuomio 19.9.1996, 115 kohta). Asian laita oli täten käsiteltävässä asiassa, kun ETSK esitti vastineessaan ja vastaajan vastauksessa yksityiskohtaisesti aikaisempien tehtävien päättämistä ja muihin tehtäviin siirtoa koskevien päätösten perustana olevat tosiasialliset ja oikeudelliset perusteet. Siten ETSK huomautti erityisesti vastineessa, että ”kantajan kantelussaan esittämien syytösten henkilökohtaisuuden aste ja voimakkuus erityisesti pääsihteerin henkilöön nähden [olivat] horjuttaneet luottamusta, jota kantajalle uskottu tehtävä [oikeudellisen yksikön] päällikkönä aivan erityisesti edellyttää” ja että ”ainoa sekä toimielimen että kantajan etujen näkökulmasta toteutettavissa oleva ratkaisu [oli] antaa viimeksi mainitulle tehtävä, joka ei tuo mukanaan läheistä suhdetta pääsihteeriin”.

128    Tästä seuraa, että kolmas kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä, on hylättävä.

 Kanneperuste, joka koskee henkilöstösääntöjen 12 a, 22 a ja 86 artiklan rikkomista

 Asianosaisten lausumat

129    Kantaja väittää joutuneensa henkilöstösääntöjen 12 a, 22 a ja 86 artiklan kanssa ristiriidassa olevan peitellyn seuraamuksen uhriksi esitettyään työnantajalleen avustamispyynnön ja ilmoitettuaan tälle pääsihteerin tekemistä vakavista väärinkäytöksistä.

130    ETSK vaatii, että kanneperuste on hylättävä.

 Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

131    Henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 2 kohdassa säädetään, että ”toimielin ei saa aiheuttaa haittaa virkamiehelle, joka on joutunut työpaikkakiusaamisen tai sukupuolisen häirinnän uhriksi”, ja että ”toimielin ei saa aiheuttaa haittaa virkamiehelle, joka on esittänyt näyttöä työpaikkakiusaamisesta tai sukupuolisesta häirinnästä, edellyttäen, että virkamies on toiminut rehellisesti”. Henkilöstösääntöjen 22 a artiklan 3 kohdassa puolestaan säädetään, että ”toimielin ei saa aiheuttaa haittaa virkamiehelle”, joka saatuaan tietoonsa henkilöstösääntöjen 22 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja seikkoja, toisin sanoen seikkoja, jotka antavat aihetta olettaa ”petoksen tai korruption taikka [unionin] etuja vahingoittavan muun laittoman toiminnan mahdollisuutta”, tai virkamiehelle kuuluvan velvollisuuden vakavan noudattamatta jättämisen, ilmoittaa siitä viipymättä yksikkönsä päällikölle tai suoraan OLAFille, ”edellyttäen, että virkamies on toiminut maltillisesti ja rehellisesti”. Lopuksi henkilöstösääntöjen 86 artiklan 1 kohdan mukaan ”virkamiehelle tai entiselle virkamiehelle, joka tahallisesti tai tuottamuksellisesti jättää täyttämättä näiden henkilöstösääntöjen mukaiset velvollisuutensa, voidaan määrätä kurinpitoseuraamus”.

132    Käsiteltävässä asiassa ei voida kiistää sitä, että kantajalle aiheutui haittaa 7.12.2009 päivätyn ilmoituksensa, joka sisälsi avustamispyynnön ja pyynnön asian saattamisesta OLAFin käsiteltäväksi, lähettämisen johdosta. Asianomainen nimittäin menetti kyseisen ilmoituksen vuoksi oikeudellisen yksikön päällikön tehtävät, joita hän oli hoitanut vuoden 1997 kesäkuusta alkaen.

133    Tämä haitta voi kuitenkin merkitä sitä, että ETSK on rikkonut henkilöstösääntöjen 12 a ja 22 a artiklaa, ainoastaan sillä edellytyksellä, että näytetään toteen, että kantaja on todella ilmoittanut rehellisesti seikat, jotka antavat aihetta olettaa, että kysymys oli yhtäältä työpaikkakiusaamisesta, jonka uhriksi hän oli joutunut, toisaalta petoksesta tai korruptiosta taikka muusta laittomasta toiminnasta tai virkamiehelle kuuluvien velvollisuuksien vakavasta noudattamatta jättämisestä.

134    Tältä osin sen ratkaisemiseksi, käyttikö virkamies rehellisesti henkilöstösääntöjen 12 a ja 22 a artiklassa säädettyä ilmoitusoikeutta, virkamiestuomioistuimen on otettava huomioon tiettyjä tekijöitä.

135    Virkamiestuomioistuimen on aluksi tutkittava, koskevatko tiedot, jotka virkamies päättää ilmoittaa esimiehilleen tai mahdollisesti suoraan OLAFille, väärinkäytöksiä, jotka ovat – siinä tapauksessa, että ne ovat todellisia – luonteeltaan selvästi vakavia. Tästä on osoituksena se seikka, että henkilöstösääntöjen 22 a artiklan 1 kohdassa mainitaan petoksen tai korruption kuuluvan laittomaan toimintaan, jonka ilmoittamista tarkoitetaan, ja toiminnan edellytetään lisäksi olevan ”[unionin] etuja vahingoittava[a]”. Samalla tavoin edelleen henkilöstösääntöjen 22 a artiklan 1 kohdan mukaan virkamiehelle kuuluvien velvollisuuksien noudattamatta jättämisestä voidaan ilmoittaa vain sillä edellytyksellä, että se on ”vakav[a]”.

136    Toinen huomioon otettava tekijä on luovutettujen tietojen todenperäisyys tai ainakin todennäköisyys. Ilmaisuvapauden käyttö, johon kuuluu virkamiehen mahdollisuus ilmoittaa työpaikkakiusaamisesta tai laittomista teoista tai virkamiehelle kuuluvien velvollisuuksien vakavasta noudattamatta jättämisestä, sisältää nimittäin velvollisuuksia ja vastuita, ja sen, joka päättää luovuttaa tällaisia tietoja, on varmistettava huolellisesti, sikäli kuin olosuhteet sen sallivat, että ne ovat paikkansapitäviä ja uskottavia. Siten virkamiehen, joka ilmoittaa väärinkäytöksistä, jotka hänen näkemyksensä mukaan kuuluvat henkilöstösääntöjen 12 a ja 22 a artiklan soveltamisalaan, on varmistuttava siitä, että syytökset, joita hän esittää, perustuvat paikkansapitäviin tosiseikkoihin tai ainakin, että niillä on riittävä ”tosiasiapohja” (ks. asia Heinisch v. Saksa, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 21.7.2011, nro 28274/08, 79 §). Tältä osin oikeuskäytännössä on katsottu, että henkilöstösääntöjen 22 a artikla koski ainoastaan konkreettisten tosiseikkojen ilmoittamista, joiden ensimmäinen arviointi on voinut saada niistä ilmoittaneen virkamiehen olettamaan kohtuudella, että kysymys on laittomasta toiminnasta tai vakavasta laiminlyönnistä, ja että tämä säännös on lisäksi sovitettava yhteen virkamiehille kuuluvien objektiivisuuden ja puolueettomuuden velvollisuuksien, heidän viranhoitoonsa kohdistuvaa arvonantoa koskevan huolenpitovelvollisuuden ja heidän lojaalisuusvelvollisuutensa kanssa, sekä sen velvollisuuden kanssa, jonka mukaan on kunnioitettava kyseessä olevien henkilöiden kunniaa ja syyttömyysolettamaa (asia F‑77/09, Nijs v. tilintarkastustuomioistuin, tuomio 13.1.2011, 66–70 kohta).

137    Virkamiestuomioistuimen on myös otettava huomioon keinot, joita virkamies on käyttänyt ilmoituksen tekemistä varten, ja sen on erityisesti henkilöstösääntöjen 22 a artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvien väärinkäytösten osalta tutkittava, onko virkamies kääntynyt toimivaltaisen viranomaisen tai elimen puoleen eli ilmoittanut asiasta ”suoraan yksikkönsä päällikölle tai pääjohtajalleen tai, jos hän pitää sitä tarpeellisena, pääsihteerille tai vastaavissa viroissa toimiville henkilöille taikka [OLAFille]”.

138    Lopuksi laittomuuksista ilmoittavan virkamiehen vaikutin on toinen tekijä arvioitaessa sitä, onko tämä toiminut rehellisesti. Ilmoitusta, jonka vaikuttimena on henkilökohtainen kauna tai vihamielisyys tai odotettavissa oleva henkilökohtainen etu, erityisesti rahallinen hyöty, ei voida pitää rehellisesti tehtynä.

139    Virkamiestuomioistuimen on tarkasteltava edellä esitettyjen seikkojen valossa sitä, onko henkilöstösääntöjen 12 a, 22 a ja 86 artiklan rikkomista koskeva kanneperuste perusteltu.

140    Käsiteltävässä asiassa on selvää, että kantaja esitti 7.12.2009 päivätyssä ilmoituksessa vakavin sanamuodoin lähinnä pääasiassa pääsihteeriin kohdistuvia syytöksiä, joissa kantaja syytti tätä häneen kohdistuvasta työpaikkakiusaamisesta ja laittomasta toiminnasta niin, että tietyt näistä teoista merkitsivät Belgian rikoslain rikkomista.

141    Virkamiestuomioistuin katsoo kuitenkin, ettei 7.12.2009 päivättyyn ilmoitukseen sisältynyt mitään seikkaa, joka voisi antaa aihetta olettaa, että kysymyksessä oli henkilöstösääntöjen 12 a artiklassa tarkoitettu työpaikkakiusaaminen tai henkilöstösääntöjen 22 a artiklassa tarkoitettu laiton toiminta tai virkamiehelle kuuluvien velvollisuuksien vakava noudattamatta jättäminen.

142    Kantaja on nimittäin ensiksi arvostellut pääsihteeriä siitä, että tämä on harjoittanut häneen kohdistuvaa työpaikkakiusaamista, koska tämä on muun muassa vaatinut häntä laatimaan oikeudellisesti virheellisiä lausuntoja. Kantaja ei ole kuitenkaan esittänyt, kuten edellä on todettu, yhtäkään seikkaa, jonka perusteella voitaisiin osoittaa tai ainakin olettaa, että hän on joutunut sellaisen toiminnan kohteeksi, jolla on loukattu hänen persoonaansa, ihmisarvoaan taikka hänen fyysistä tai henkistä koskemattomuuttaan.

143    Toiseksi kantaja on myös ilmoittanut pääsihteerin kieltäytyneen saattamasta OLAFin käsiteltäväksi tapausta, jossa virkamies oli anastanut ETSK:lle kuuluvia tarvikkeita, ja jättäneen määräämättä kyseiselle virkamiehelle kurinpitoseuraamusta. Pääsihteerin tällaista toimintaa ei voida kuitenkaan luokitella henkilöstösääntöjen 22 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi laittomaksi toiminnaksi tai virkamiehelle kuuluvien velvollisuuksien vakavaksi noudattamatta jättämiseksi, kun otetaan huomioon erityisesti kyseessä olevan virkamiehen anastamien tarvikkeiden vähäinen arvo ja kurinpitolautakunnan lausunto, jonka mukaan hänelle ei tullut määrätä mitään kurinpitoseuraamusta. Lisäksi on tärkeää korostaa, että pääsihteeri antoi henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 3 artiklan b alakohdan perusteella kyseiselle virkamiehelle huomautuksen.

144    Kolmanneksi kantaja on syyttänyt pääsihteeriä sekä varainhoitoasetuksen 27 artiklan että henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 21 artiklan 1 kohdan säännösten rikkomisesta. Kantajan mukaan pääsihteeri nimittäin antoi määräyksen maksaa edellisessä kohdassa mainitun virkamiehen asianajajalle 32 019 euron suuruisen summan, joka vastasi kyseistä virkamiestä vastaan aloitetun kurinpitomenettelyn mutta myös ennen kurinpitomenettelyn aloittamista suoritetun tutkinnan yhteydessä aiheutuneita asianajajan palkkiokuluja. Kuten kantaja muistuttaa, henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 21 artiklan 1 kohdassa säädetään kuitenkin, että toimielimen on otettava vastattavakseen yksinomaan kustannukset, jotka ovat aiheutuneet sellaisesta kurinpitomenettelystä, joka ei ole johtanut seuraamusten määräämiseen.

145    Ei ole kuitenkaan osoitettu, että kyseessä olevat palkkiot eivät olisi aiheutuneet yksinomaan rikkomiseen syyllistynyttä virkamiestä vastaan aloitetusta kurinpitomenettelystä. Vaikka lisäksi kantaja on yksikönpäällikkönä voinut oikeutetusti epäillä kyseisen summan kokonaismäärää, kun otetaan huomioon vastaavat menettelyt Euroopan unionin henkilöstöä koskevissa asioissa, asiakirjoista ei ilmene, että tämä summa olisi ollut selvästi kohtuuton ja että tämän vuoksi pääsihteerin antama määräys sen maksamisesta olisi oikeuttanut esittämään pyynnön asian saattamisesta OLAFin käsiteltäväksi, kun otetaan huomioon kurinpitomenettelyn kesto ja kurinpitolautakunnan pitämien istuntojen määrä.

146    Neljänneksi kantaja antoi 7.12.2009 päivätyssä ilmoituksessa ilmi sääntöjenvastaisuuksia, jotka hänen mukaansa rasittivat vuonna 2009 lausuntotyön osaston A johtajan ja henkilöstöhallinnon ja taloudellisten resurssien osaston johtajan virkojen täyttämismenettelyä ja jotka koskivat pääasiallisesti näiden virkojen hoitamisen edellyttämiä pätevyysvaatimuksia, valintalautakuntien kokoonpanoa tai hakemusten tarkastelua. Vaikka onkin totta, että puheenjohtajan kabinettipäällikkö on itse vahvistanut tutkimuskertomuksessaan tapahtuneet ”valitettavat – – virheet”, asiakirja-aineistosta ei kuitenkaan ilmene, että ne olisivat olleet vakavuudeltaan henkilöstösääntöjen 22 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja väärinkäytöksiä. Lopuksi asianomainen virkamies itse täsmensi 7.12.2009 päivätyssä ilmoituksessa yhtäältä, että lausuntotyön osaston A johtajan virkaan hyväksytty hakija oli valittu menettelyn päätteeksi, jossa ei ollut ”käytännön mahdollisuuksia virheisiin tai vilppiin”, toisaalta, että henkilöstöhallinnon ja taloudellisten resurssien johtajan palvelukseen ottamiseksi järjestetty menettely peruutettiin lopulta vähän ennen 7.12.2009 päivätyn ilmoituksen lähettämistä.

147    Viidenneksi asiakirja-aineistosta ei ilmene, toisin kuin 7.12.2009 päivätyssä ilmoituksessa väitetään, että pääsihteeri käytti luvatta työvaliokunnan tai puheenjohtajan toimivaltuuksia tiettyjen ETSK:n korkeiden virkamiesten nimittämisessä. Vaikka lisäksi onkin totta, että 7.12.2009 päivätyn ilmoituksen lähettämispäivänä pääsihteeri oli hoitanut yli vuoden ajan väliaikaisesti henkilöstöhallinnon ja taloudellisten resurssien johtajan tehtäviä, tällainen tilanne, jonka puheenjohtajan kabinettipäällikkö luokitteli tutkimuskertomuksessaan ”epänormaaliksi”, ei ollut vakavuudeltaan sellainen, että siitä voitaisiin tehdä henkilöstösääntöjen 22 a artiklan 1 kohdan mukainen ilmoitus. Sama koskee myös kantajan pääsihteeriin kohdistamaa moitetta, jonka mukaan tämä ei kuvaillut riittävän täsmällisesti apulaispääsihteerin tehtävien ja virkavelvollisuuksien luonnetta.

148    Kuudenneksi ja viimeiseksi kantaja on myös syyttänyt 7.12.2009 päivätyssä ilmoituksessa henkilöstöhallinnon ja taloudellisten resurssien osaston yksikön ”Työhönotto, urakehitys ja täydennyskoulutus” päällikköä ja katsonut, että tämä rikkoi henkilöstösääntöjen 11 a artiklan 1 kohtaa, jonka sanamuodon mukaan ”virkamies ei tehtäviään hoitaessaan saa käsitellä sellaista asiaa, johon liittyy suoraan tai välillisesti tämän riippumattomuuden mahdollisesti vaarantava henkilökohtainen, erityisesti perheeseen liittyvä tai taloudellinen etu – –”. Tältä osin asiakirja-aineistosta nimittäin ilmenee, että kyseinen henkilöstöhallinnon ja taloudellisten resurssien osaston yksikönpäällikkö oli hakenut tämän saman osaston johtajan virkaa ja että hän yritti vakuuttaa oikeudellisen yksikön jäsenet sen antaman lausunnon, joka koski palkkaluokan AD 14 virkamiehen mahdollisuutta jättää hakemuksensa kyseiseen virkaan, virheellisyydestä. Kun kuitenkin otetaan huomioon yksikönpäällikön hoitamat tehtävät, se, että tämä on ilmaissut olevansa eri mieltä oikeudellisen yksikön lausunnon sisällöstä, ei voi sellaisenaan osoittaa tämän virkamiehen jättäneen noudattamatta henkilöstösääntöjen 11 a artiklan 1 kohdasta johtuvia velvollisuuksiaan.

149    Siten 7.12.2009 päivättyyn ilmoitukseen sisältyvät tiedot eivät tuoneet ilmi vakavuudeltaan sellaisia hallinnollisia sääntöjenvastaisuuksia, että ne antaisivat aihetta olettaa, että kysymyksessä on työpaikkakiusaaminen, jonka uhriksi kantaja on joutunut, eikä yleisemmin, että kysymyksessä olisi petos tai korruptio tai muu laiton toiminta tai virkamiehelle kuuluvien velvollisuuksien vakava noudattamatta jättäminen henkilöstösääntöjen 22 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

150    Vaikka lisäksi henkilöstösääntöjen 22 a artiklan 1 kohdassa säädetään, että virkamiehen, joka aikoo käyttää tässä artiklassa taattua ilmoituksen tekemistä koskevaa oikeuttaan on ”ilmoitettava suoraan yksikkönsä päällikölle tai pääjohtajalleen tai, jos hän pitää sitä tarpeellisena, pääsihteerille tai vastaavissa viroissa toimiville henkilöille”, on korostettava, että kantaja ei vain lähettänyt 7.12.2009 päivättyä ilmoitustaan puheenjohtajalle sekä ryhmien puheenjohtajille vaan hän ilmoitti sähköpostiviestillä, joka lähetettiin samana päivänä kuin 7.12.2009 päivätty ilmoitus jätettiin, työvaliokunnan muille jäsenille jättäneensä näiden ryhmien tiloihin kutakin jäsentä varten kirjekuoren, joka sisältää jäljennöksen kyseisestä ilmoituksesta. Pyrkiessään levittämään erityisen laajalle kyseiseen ilmoitukseen sisältyviä syytöksiä asianomainen laiminlöi velvollisuuttaan noudattaa äärimmäistä varovaisuutta ja mahdollisimman suurta itsehillintää OLAFin toimivaltaan kuuluvien väitteiden levittämisessä (em. asia Nijs v. tilintarkastustuomioistuin, tuomion 80 kohta).

151    Näin ollen kantaja ei voi perustellusti väittää, että aikaisempien tehtävien päättämistä ja muihin tehtäviin siirtoa koskevat päätökset, joilla ei sitä paitsi otettu pois hänen yksikönpäällikön asemaansa, olisi tehty henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 2 kohdan ja 22 a artiklan 3 kohdan vastaisesti tai että ne merkitsivät kyseisten henkilöstösääntöjen 86 artiklan vastaista peiteltyä seuraamusta.

152    Tämän vuoksi neljättä kanneperustetta ei voida hyväksyä.

 Kanneperuste, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä

 Asianosaisten lausumat

153    Kantaja väittää, että aikaisempien tehtävien päättämistä ja muihin tehtäviin siirtoa koskevissa päätöksissä on ilmeinen arviointivirhe, koska ne tehtiin yksikön edun vastaisesti. Kantaja korostaa erityisesti, ettei häntä ollut korvattu oikeudellisen yksikön johdossa ja että ETSK viivytteli näillä päätöksillä sen organisaatioon tehtyjen muutosten tuomista esiin sen organisaatiokaaviossa työjärjestyksen 71 artiklan 6 kohdan vastaisesti. Hän lisää lopuksi, että hänen uudet tehtävänsä ovat olennaisesti vähempiarvoisia kuin hänen ennen siirtoa hoitamansa tehtävät.

154    ETSK vastaa, että aikaisempien tehtävien päättämistä ja muihin tehtäviin siirtoa koskevat päätökset tehtiin yksikön edun mukaisesti, koska kantajan ja pääsihteerin välinen luottamus oli kadonnut niiden perusteettomien henkilökohtaisten hyökkäysten johdosta, jotka ensin mainittu oli kohdistanut viimeksi mainittuun. ETSK:n mukaan ainoa toteutettavissa oleva ratkaisu sekä ETSK:n että kantajan edun näkökulmasta pakotti sen siirtämään kantajan tehtävään, jossa kaikki läheiset suhteet pääsihteeriin oli suljettu pois.

155    ETSK jatkaa huomauttamalla, että kantajan määrääminen uuteen tehtävään ei merkitse hänen vastuutehtäviensä olennaista vähentämistä, toisin kuin hän väittää.

 Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

156    Oikeuskäytännössä on katsottu, että vaikka onkin hallinnon etujen mukaista määrätä virkamiehet tehtäviin ottaen huomioon heidän kykynsä ja henkilökohtaiset toiveensa, ei virkamiehellä voida kuitenkaan katsoa olevan oikeutta hoitaa tai tai pitää itsellään mitään tiettyä tointa. Näin ollen on niin, että vaikka henkilöstösäännöissä ja erityisesti niiden 7 artiklassa ei säädetä nimenomaisesti mahdollisuudesta ”siirtää” virkamies ”muihin tehtäviin”, vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että toimielimillä on laaja harkintavalta sen suhteen, kuinka ne organisoivat yksikkönsä niille uskottujen tehtävien mukaisesti, ja sen suhteen, kuinka ne näiden tehtävien hoitamiseksi määräävät palveluksessaan olevan henkilöstön asemapaikat, edellyttäen kuitenkin yhtäältä, että tämä asemapaikkaan määrääminen tapahtuu yksikön edun mukaisesti ja toisaalta, että virkojen vastaavuutta noudatetaan (asia 19/87, Hecq v. komissio, tuomio 23.3.1988, 6 kohta; asia F‑55/06, Albuquerque v. komissio, 25.1.2007, 55 kohta).

157    Käsiteltävässä asiassa on näin ollen tutkittava, täyttivätkö aikaisempien tehtävien päättämistä ja muihin tehtäviin siirtoa koskevat päätökset kaksi edellä mainittua edellytystä.

–       Yksikön etu

158    Aivan aluksi on muistutettava, että kun otetaan huomioon toimielinten harkintavalta yksikön edun arvioinnissa, virkamiestuomioistuimen yksikön etuun liittyvän edellytyksen noudattamista koskevan valvonnan on rajoituttava kysymykseen siitä, onko nimittävä viranomainen pysynyt kohtuullisissa rajoissa, ja ettei se ole käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen virheellisesti (asia T‑223/99, Dejaiffe v. SMHV, tuomio 12.12.2000, 53 kohta).

159    Tältä osin oikeuskäytännössä todetaan, että virkamiehen asemapaikka voidaan yksikön edun vuoksi siirtää sisäisten, henkilösuhteissa ilmenneiden ongelmien vuoksi silloin, kun niistä aiheutuu yksikön moitteettomalle toiminnalle vahingollisia vaikutuksia, kestämättömäksi tulleen hallinnollisen tilanteen saattamiseksi päätökseen (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C‑116/88 ja C‑149/88, Hecq v. komissio, tuomio 7.3.1990, 22 kohta ja asia C‑294/95 P, Ojha v. komissio, tuomio 12.11.1996, 41 kohta sekä yhdistetyt asiat T‑78/96 ja T‑170/96, W v. komissio, tuomio 28.5.1998, 88 kohta). Tällainen yksikön edun vuoksi päätetty asemapaikan siirto ei edellytä asianomaisen virkamiehen suostumusta (ks. vastaavasti asia T‑23/96, De Persio v. komissio, tuomio 15.9.1998, 138 kohta). Lisäksi tarkasteltaessa sitä, voidaanko henkilösuhteissa ilmenneillä jännitteillä perustella virkamiehen siirtoa yksikön edun vuoksi, sen määrittäminen, kuka kyseessä olevista vaikutuksista on vastuussa tai ovatko esitetyt moitteet perusteltuja, ei ole merkitystä (ks. vastaavasti asia 124/78, List v. komissio, tuomio 12.7.1979, 13 kohta ja em. asia Ojha v. komissio, tuomion 41 kohta).

160    Käsiteltävässä asiassa ajankohtana, jona päätös aikaisempien tehtävien päättämisestä tehtiin, asianomaisen ja pääsihteerin väliset suhteet olivat ilmiselvästi 7.12.2009 päivätyn ilmoituksen esittämisen johdosta erityisen ristiriitaiset. Kun otetaan huomioon oikeudelliselle yksikölle annetut tehtävät ja erityisesti apu, jota viimeksi mainitun on annettava pääsihteerille, tällaiset suhteet olivat omiaan aiheuttamaan häiriötä ETSK:n toiminnalle.

161    Näin ollen – ja vaikka 7.12.2009 päivätty ilmoitus ei sisältänyt, kuten on todettu, seikkoja, jotka antavat aihetta olettaa, että kysymys oli työpaikkakiusaamisesta tai henkilöstösääntöjen 22 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista väärinkäytöksistä – puheenjohtaja ei tehnyt ilmeistä arviointivirhettä katsoessaan, että yksikön etu vaati, että ETSK:lle vahingolliseksi tullut hallinnollinen tilanne saatetaan päätökseen ja että se oikeutti kantajan siirron muihin tehtäviin.

–       Virkojen vastaavuus

162    On muistutettava, että silloin, kun virkamiehelle annettuja tehtäviä muutetaan, henkilöstösääntöjen 7 artiklassa nimenomaan lausuttu palkkaluokan ja viran vastaavuuden sääntö merkitsee virkamiehen nykyisten tehtävien ja palkkaluokan vertailua eikä hänen nykyisten ja aikaisempien tehtäviensä vertailua (asia F‑119/06, Kerstens v. komissio, tuomio 8.5.2008, 96 kohta).

163    Näin ollen palkkaluokan ja viran vastaavuuden sääntö ei estä sitä, että päätöksellä annetaan uusia tehtäviä, jotka – vaikka ne eroavat aikaisemmin hoidetuista tehtävistä ja asianomainen virkamies mieltää niiden merkitsevän hänen valtuuksiensa vähentämistä – ovat kuitenkin hänen palkkaluokkaansa vastaavan viran mukaisia. Näin ollen virkamiehen valtuuksien todellisella vähentämisellä rikotaan palkkaluokan ja viran vastaavuuden sääntöä vain, jos uudet tehtävät ovat kokonaisuudessaan selvästi hänen palkkaluokkaansa ja virkaansa vastaavia tehtäviä vähempiarvoisia, kun otetaan huomioon niiden luonne, merkitys ja määrä (em. asia 19/87, Hecq v. komissio, tuomion 7 kohta ja asia T‑46/89, Pitrone v. komissio, tuomio 23.10.1990, 35 kohta).

164    Vaikka lopuksi henkilöstösäännöissä pyritään takaamaan virkamiehille saavutettu palkkaluokka sekä tätä palkkaluokkaa vastaava virka, henkilöstösäännöissä ei myönnetä virkamiehille mitään oikeutta määrättyyn virkaan vaan jätetään päinvastoin nimittävälle viranomaiselle toimivalta määrätä virkamiehet yksikön edun mukaisesti heidän palkkaluokkaansa vastaaviin eri virkoihin (em. asia W v. komissio, tuomion 102 kohta). Lisäksi on niin, että vaikka onkin hallinnon etujen mukaista ottaa virkamiesten nimityksissä huomioon heidän kykynsä ja henkilökohtaiset toiveensa, ei virkamiehellä voida kuitenkaan katsoa olevan oikeutta hoitaa tai pitää itsellään mitään tiettyä toimea tai kieltäytyä kaikista muista perusvirkansa mukaisista tehtävistä (asia 218/80, Kruse v. komissio, tuomio 22.10.1981, 7 kohta; yhdistetyt asiat 36/81, 37/81 ja 218/81, Seton v. komissio, tuomio 1.6.1983, 41–44 kohta sekä em. asia W v. komissio, tuomion 105 kohta).

165    Käsiteltävässä asiassa on selvää, että kantaja sijoitettiin siirtopäätöksellä ”yksikönpäällikkönä ja virkoineen” logistiikkaosastolle ”hoitamaan erityisesti oikeudellisia asioita, jotka koskevat sopimuksia ja tarjouspyyntöjä”. Ei ole kuitenkaan osoitettu, etteivät nämä uudet tehtävät vastaa asianomaisen virkamiehen palkkaluokkaa. Vaikka kantaja huomauttaa, että ennen siirtopäätöstä sopimuksia ja tarjouspyyntöjä koskevat oikeudelliset kysymykset olivat ETSK:ssa luonteeltaan marginaalisia, tästä seikasta ei voida päätellä, että tehtävä, johon kuului sopimuksia ja tarjouspyyntöjä koskevien oikeudellisten kysymysten käsittely logistiikkaosastolla, ei voisi kantajan siirron myötä saada lisää merkitystä ja lisääntyvää huomiota ETSK:ssa asianomaisen virkamiehen oikeudellisen asiantuntemuksen vuoksi. Sitä paitsi kantaja myöntää itse, että hänen tehtäväkseen uskottiin sopimusten ja tarjouspyyntöjen oikeudellisia näkökohtia koskevan käsikirjan laatiminen.

166    Lopuksi se seikka, että kantajan uusiin tehtäviin ei sisälly enää henkilöstön johtamista, ei voi muodostaa näyttöä siitä, että kyseiset tehtävät olisivat selvästi kantajan palkkaluokkaa vastaavien alapuolella, koska, kuten on todettu, virkahierarkia korkeimpia palkkaluokkia ei ole välttämättä varattu henkilöille, jotka hoitavat johtotehtäviä, vaan ne voidaan antaa virkamiehille, jotka hoitavat korkean tason konsultointitehtäviä (em. asia Kerstens v. komissio, tuomion 101 kohta).

167    Näin ollen kantaja ei voi perustellusti väittää, että muihin tehtäviin siirtoa koskevassa päätöksessä jätettiin ottamatta huomioon virkojen vastaavuus.

168    Tästä seuraa, että viides kanneperuste, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä, on hylättävä.

 Kanneperuste, joka koskee huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiä ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista

 Asianosaisten lausumat

169    Kantaja väittää, että nimittävä viranomainen on laiminlyönyt huolenpitovelvollisuuttaan ja loukannut hyvän hallinnon periaatetta, kun se hätiköiden ja perusteettomasti teki aikaisempien tehtävien päättämistä ja muihin tehtäviin siirtoa koskevat päätökset. Kantaja lisää, että hänet jätettiin ilman tehtäviä ainakin 13 päiväksi 24.3.–13.4.2010 välisenä aikana.

170    ETSK vaatii, että kanneperuste on hylättävä.

 Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

171    Vaikka vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan hallinnon huolenpitovelvollisuus henkilöstöönsä nähden heijastaa niiden vastavuoroisten oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa, jotka henkilöstösäännöillä on luotu viranomaisen ja julkishallinnon työntekijöiden välisissä suhteissa, tämän velvollisuuden vaatimukset eivät voi estää nimittävää viranomaista toteuttamasta toimenpiteitä, jotka se katsoo välttämättömiksi yksikön edun vuoksi, koska jokaisen viran täyttämisen on perustuttava ensisijaisesti yksikön etuun. Kun otetaan huomioon toimielinten harkintavallan laajuus yksikön edun arvioinnissa, virkamiestuomioistuimen on rajoituttava tutkimaan sitä, onko nimittävä viranomainen pysynyt hyväksyttävissä rajoissa ja sitä, ettei se ole käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen virheellisesti.

172    Koska käsiteltävässä asiassa, kuten on todettu, aikaisempien tehtävien päättämistä ja muihin tehtäviin siirtoa koskevat päätökset on tehty yksikön edun mukaisesti ja koska ei ole mitenkään osoitettu, että ne olisivat muodostaneet peitellyn seuraamuksen, kanneperuste, jonka mukaan edellä mainituilla päätöksillä olisi jätetty noudattamatta huolenpitovelvollisuutta ja loukattu hyvän hallinnon periaatetta, on hylättävä. Lisäksi on todettava, että vaikka kantaja väittää, että hän oli jäänyt ilman tehtäviä 24.3. ja 13.4.2010 välisenä aikana, tällä seikalla – vaikka se onkin valitettava – ei ole vaikutusta kyseisten päätösten laillisuuteen.

173    Tästä seuraa, että kuudes kanneperuste on hylättävä.

 Kanneperuste, joka koskee henkilöstösääntöjen 22 b artiklan rikkomista

 Asianosaisten lausumat

174    Kantaja väittää lopuksi, että nimittävä viranomainen rikkoi henkilöstösääntöjen 22 b artiklaa, kun se ei 60 päivän kuluessa 7.12.2009 päivätyn ilmoituksen tekemisestä ilmoittanut hänelle kaikkia tarpeellisia tietoja määräajasta, jonka päätyttyä hänellä olisi ollut oikeus siinä tapauksessa, että hallinto ei ole toteuttanut toimenpiteitä, luovuttaa ilmoitukseensa sisältyvät tiedot Euroopan komission puheenjohtajalle, Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuimen presidentille, Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajalle, Euroopan parlamentin puhemiehelle tai Euroopan oikeusasiamiehelle.

175    ETSK vaatii, että kanneperuste on hylättävä.

 Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

176    Henkilöstösääntöjen 22 b artiklan 1 kohdan mukaan ”toimielin, johon virkamies kuuluu, ei saa aiheuttaa haittaa virkamiehelle, joka luovuttaa 22 a artiklassa tarkoitettuja tietoja komission puheenjohtajalle, tilintarkastustuomioistuimen presidentille, neuvoston puheenjohtajalle, Euroopan parlamentin puhemiehelle tai Euroopan oikeusasiamiehelle, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät: a) virkamiehen rehellinen ja maltillinen näkemys on, että luovutetut tiedot ja kaikki niihin sisältyvät väitteet ovat olennaisilta osin perusteltuja; sekä b) virkamies on sitä ennen toimittanut samat tiedot [OLAFille] tai omalle toimielimelleen ja antanut [OLAFille] tai kyseiselle toimielimelle luvan ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin määräajassa, jonka [OLAF] tai toimielin asettaa asian monimutkaisuuden mukaan. Virkamiehelle on annettava kyseinen määräaika asianmukaisesti tiedoksi 60 päivän kuluessa”.

177    Käsiteltävässä asiassa kantajan esittämä kanneperuste on merkityksellinen ainoastaan, jos nimittävä viranomainen teki kantajalle haitallisen päätöksen sen vuoksi, että tämä oli kääntynyt henkilöstösääntöjen 22 b artiklan mukaisesti komission puheenjohtajan, tilintarkastustuomioistuimen presidentin, neuvoston puheenjohtajan, parlamentin puhemiehen tai oikeusasiamiehen puoleen. Sen lisäksi, ettei ole näytetty toteen eikä edes väitetty, että kantaja käytti tätä henkilöstösääntöjen 22 b artiklassa tarkoitettua menettelyä, tehtävien päättämistä ja muihin tehtäviin siirtoa koskevilla päätöksillä ei joka tapauksessa ollut mitään yhteyttä tällaiseen menettelyyn.

178    Näin ollen viimeinen kanneperuste on hylättävä tehottomana.

179    Koska kaikki aikaisempien tehtävien päättämistä ja muihin tehtäviin siirtoa koskevista päätöksistä esitetyt kanneperusteet on hylätty, vaatimukset, jotka koskevat näiden päätösten kumoamista, on hylättävä.

180    Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kaikki kumoamisvaatimukset on joko jätettävä tutkimatta tai hylättävä perusteettomina.

3.     Vahingonkorvausvaatimukset

 Asianosaisten lausumat

181    Kantaja väittää, että hänelle on aiheutunut tämän kanteen kohteena olevien päätösten lainvastaisuuden vuoksi henkistä kärsimystä, jonka kohtuulliseksi määräksi hän arvioi 15 000 euroa.

182    Kärsimänsä aineellisen vahingon osalta kantaja korostaa, että hänelle aiheutui oikeudenkäyntiä edeltävästä menettelystä pakollisia asianajokuluja, joista hän vaatii 1 000 euron suuruista korvausta.

183    ETSK vaatii, että vahingonkorvausvaatimukset on hylättävä.

 Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

184    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vaatimukset, jotka koskevat vahingon korvaamista henkilöstöasioissa, on hylättävä sikäli kuin ne liittyvät läheisesti kumoamisvaatimuksiin, jotka on itsessään hylätty perusteettomina (asia T‑330/03, Liakoura v. neuvosto, tuomio 10.6.2004, 69 kohta). Koska käsiteltävässä asiassa kumoamisvaatimusten tueksi esitettyjen väitteiden tarkastelussa ei ole ilmennyt mitään riidanalaisia päätöksiä rasittavaa lainvastaisuutta eikä siis mitään virhettä, joka olisi omiaan synnyttämään hallinnon vastuun, vaatimukset, jotka koskevat kantajalle riidanalaisten päätösten lainvastaisuudesta väitetysti aiheutuneen aineellisen vahingon ja henkisen kärsimyksen korvaamista, on myös hylättävä.

185    Lisäksi siinä tapauksessa, että kantaja aikoo myös vaatia ETSK:n velvoittamista korvaamaan sellaisista virkavirheistä aiheutunut vahinko, jotka eivät liity läheisesti kumoamisvaatimuksiin, sellaista vaatimusta ei voitaisi ottaa tutkittavaksi, koska kantaja ei ole tehnyt hallinnolle henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua hakemusta.

186    Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kanne on hylättävä.

 Oikeudenkäyntikulut

187    Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisen työjärjestyksen 2 osaston 8 luvun muiden säännösten soveltamista. Saman artiklan 2 kohdan mukaan kohtuuden niin vaatiessa virkamiestuomioistuin voi päättää, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut vain osittain tai että tätä ei lainkaan velvoiteta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja.

188    Tämän tuomion perusteluista seuraa, että kantaja on asianosainen, joka on hävinnyt asian. Lisäksi ETSK on vaatimuksissaan nimenomaisesti vaatinut, että hänet velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Joka tapauksessa – kuten on todettu – on niin, että vaikka kantajan 7.12.2009 päivätyssä ilmoituksessaan esittämät seikat eivät riittäneet osoittamaan tai tekemään todennäköiseksi sitä, että kysymys oli työpaikkakiusaamisesta tai henkilöstösääntöjen 22 a artiklassa tarkoitetuista vakavista väärinkäytöksistä, ne toivat kuitenkin esiin joukon sääntöjenvastaisuuksia. Näin ollen on niin, että koska käsiteltävän asian olosuhteet oikeuttavat soveltamaan työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan säännöksiä, kunkin asianosaisen on siis vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan, välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.

Näillä perusteilla

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Kreppel Perillo Barents

Julistettiin Luxemburgissa 25 päivänä syyskuuta 2012.

W. Hakenberg       H. Kreppel

kirjaaja       jaoston puheenjohtaja

* Oikeudenkäyntikieli: ranska.